Amazon -70 budget sport

Kahvit tuli näppikselle...

Toivottavasti ei ollut kallis näppis ja mennyt piloille. Joskus nuorempana joku nainen taisi sanoa ihmissuhteen päättyessä dramaattisin kääntein että olet oksettava, mutta en arvannut että tällaisessa porukassa etoo niin paljon että kahvit tulee ylös. Pahoittelut aiheutetusta mielipahasta. Mutta kirjoittihan nimmari härski hirvi kierroksilla vai mikä badmoosecycles että täällä on ollut projektikertomuksia, josta on ollut mainiota apua ja sitten on ollut mun, jota lukiessa oli pakko juoda kaljaa ja sai melkoisen darran.

tulee hieno ama  

Hienoa jälkeä.

Kiitoksia vaan palautteesta ja kannustuksesta, mutta valittaen pitää todeta että tällä iällä en enää usko joulupukkiin, hyviin haltijoihin enkä tekijämiesten kehuihin mun työn jäljestä. Tosin osasyynä näkemyksiinne saattaa olla kamarakännyjen tekijöiden softan vääntäjät. He kun ovat edellisen vuosikymmenen parhamipia onnistujia markkinoinin alalla. Ainakin minusta kännykameroiden kuvat valehtelevat melkein yhtä paljon kuin venäläinen tietotoimisto. Lähes poikkeuksetta chattiautossa loppuunajettu, läpimätä lulla näyttää kännykameralla otetuissa kuvissa tuoreelta, muutama viikko aiemmin autoakvaariosta haetulta vehkeeltä. Jolle ostoksen jälkeen ei ole tehty muuta kuin vedetty autoglymiä pintaan.

täytynee kanssa ottaa seurantaan

Minä en ainakaan pakota tekemään mitään eikä kovin suuria haluja ei enää ole toimia muinaismuistona tai muunakaan esimiehenä. Mun seuraaminen ei varmasti toimi, tai no joo, jos olet ajatellut vaihtaa osoitetta enemmän korkeammalla volyymilla tapahtuneen supattelun jälkeen niin sitten muijan autoon nää mun tekemismallit ovat paikoillaan.

Olin sitä mieltä edellisen päivityksen jälkeen että pintatervat voisi kiskaista kittien päälle. Vaan ei mennyt ihan kuin suunnittelin. Meinasi keulia, kun tuli filleria roiskittua ja hiottua pois iltatolkulla kun pullon pohjalla sitä oli ja kama toimi. Jossain vaiheessa vaan piti todeta että ei oo mitään järkeä hio kontin maton alle tulevaa pintaa tai pyöränkaaria, jotka osaava maalari kuitenkin oikoo . Budget sporttia ollaan tekemässä. Sitten kun lopetin, otin jotain vanhaa varastoa olevaa happomaalia ja ruiskaisin sellaiseen kohtaan joka oli tullut hiottua pellille. Projektien tekijät tietää, että tämä on se maalaukseen olennaisesti kuuluva vaihe jolloin viikon hieromisen jälkeen joku kerros kuplii. Toinen vaihtoehto kuplimiselle on pintatervan kanssa. Onneksi tuli kokeiltua vain pieneltä alalta ettei tarvinnut koko juttua alusta aloittaa. Mutta tämän kokemuksen jälkeen jopa meikäläiselle supersäästäjälle päätös alkoi olla valmis: koko kolmenkymmenen vuoden kilikoli+muu maalikokoelma lähtee Kuusakoskelle. Aikuisten oikeasti, jos järjellä miettii, lähes joka kerta kun jotain vuosikertamaalia on käyttänyt, niin just roiskaistu pinta on ollut yhtä tasainen väriltään ja pintarakenteeltaan kuin oma naama murrosiässä ja sen jälkeen.



Pintaväriä tuli puikattua pohjien päälle lopulta. Jäi juutuupi video tekemättä, kun piti tää aikuisten värityskirja eristää muusta tallista verholla eikä tilaa jäänyt virittää kännyä kuvaamaan maalin kuivumisen edistymistä. Kun maalia suihkuttelin konttiin, olisi tietty videoon saanut tunnelmaa, kun ainakin alussa kontti oli sellaisen maalisumupilven peitossa, että mitään ei näkynyt. Siinä olisi voinut luulla että tulossa on joku musiikkiperformanssi, kun siellä niitä savuja usein käytetään. Ilmeisesti nää artistit haluaa kertoa ihan kuvainnollisesti tällaiselle yksinkertaiselle ihmiselle että he tykkäävät olla kunnon pilvessä esiintyessään, kun ei sinne oikein muuten mieli tee mennä.

Pärstäkirjaan tietty voisi myös avautua tekemisistään, jos sellaiseen tulisi liityttyä. Ilmeisesti siellä kerrotaan enemmän omasta ihanasta, kauniit ja rohkeat look like -elämästä sekä onnistumisista. Jopa siitä miten hienoa on käydä paskalla (no itse asiassa se on kyllä hienoa jos onnistuu viikon ummetuksen jälkeen). Mulla vaan nää onnistumiset on sen verran harvassa, että ei taida sekään olla mun juttu. Akryylin kiskaisun jälkeen oma pärstä oli naamarin irrottua kuin porsas lihatiskissä ja suojaamaton osa habituksesta isänmaallisen sinivalkeassa maalipölyssä. Sellainen sateenkaarenkirjava Frankenstein, jota edes kamerakännyn softa ei tunnista ihmiseksi tai autoksi. Eikä saa muokattua kuvaa esittämiskelpoiseksi. Sen verran on itsekritiikkiä, että ei sellaisella kuvalla voi mennä sosiaali mediaan itseään esittelemään positiivisessa valossa eikä senssipalstoille seuraa hakemaan menestyvänä miehenä muiden kaltaisten joukkoon.



Pinta-akryylin maalaus onnistui muutoin poikkeuksellisen hyvin. Decovärissä löysivät mätäpalasta ruosteen seasta muutakin kuin ruskeaa eikä sotkettu sävy erotu pahasti vanhasta. Kiiltoa jätettiin 30 % täyteen verrattuna niin kuin sopivasti nautintakelpoiseksi lantratun kosanderin mukaan, eli aika bueno tähän projektiin. Kontin näkyville pinnoille ei tullut valumia, joten senkin suhteen mentiin triplajättipottilottovoittajan fiiliksissä. Muutama valuma kylkiin tuli, kun ruiskun säätäminen pitkästä aikaa ei ole ihan handussa. Yhdessä palassa näköjään oli silikonia tai muuta kraatereita luovaa skeidaa jäljellä, mutta sekään ei haittaa kun maalarille ajatuksena on vielä mennä. Ja mikä uskomattominta mistään ei kukkineet vanhat kerrokset. Kaiken kaikkiaan, aika lailla voittajatunnelma. Joka tosin perinteisesti katoaa nopeasti, kun projektin parissa jatketaan.



Bensatankkia seuraavaksi voisi alkaa räppäämään kiinni koriin. Sen verran mielenkiintoisesti Volvo on ratkaisun toteuttanut että jotain stuffia korin ja tankin reunuksen väliin pitäisi laittaa. Laadukkaat korikitit on ulkona kuvioista, koska seuraavan kerran irroitettaessa tarvinnee timanttilaikkaa. Yhtenä vaihtoehtona on tullut mietittyä Bilteman korikittiä, koska se ei kuivu eikä todennäköisesti tartu kiinni. Eli tässä tapauksessa voisi olla ok tuote pitämään vedet ja hiekat ulkona peräkontista. Toivottavasti ei kuitenkaan ole valmistettu Kiinan ensimmäisessä kierrätykseen perustavassa tehtaassa, joka käyttää raaka-aineena käytössä poistettuja pesusieniä. Niitä kun halvalla saa prosessin raaka-aineeksi. Jos jollakin on hyvää ehdotusta mitä liukkaria sinne rakoon työntää, niin lupaan luonteelle epätyypilliseen tapaan vähintäänkin kuunnella.

Bensatankkia seuraavaksi voisi alkaa räppäämään kiinni koriin. Sen verran mielenkiintoisesti Volvo on ratkaisun toteuttanut että jotain stuffia korin ja tankin reunuksen väliin pitäisi laittaa. Laadukkaat korikitit on ulkona kuvioista, koska seuraavan kerran irroitettaessa tarvinnee timanttilaikkaa. Yhtenä vaihtoehtona on tullut mietittyä Bilteman korikittiä, koska se ei kuivu eikä todennäköisesti tartu kiinni. Eli tässä tapauksessa voisi olla ok tuote pitämään vedet ja hiekat ulkona peräkontista. Toivottavasti ei kuitenkaan ole valmistettu Kiinan ensimmäisessä kierrätykseen perustavassa tehtaassa, joka käyttää raaka-aineena käytössä poistettuja pesusieniä. Niitä kun halvalla saa prosessin raaka-aineeksi. Jos jollakin on hyvää ehdotusta mitä liukkaria sinne rakoon työntää, niin lupaan luonteelle epätyypilliseen tapaan vähintäänkin kuunnella.

Butyylimassa voisi olla etsimäsi tuote. Käytetään mm. asuntovaunujen korisaumoissa. Pysyvästi elastinen, ja saa irroitettua tarvittaessa, mutta pitää veden kuran ja muun ulkona. Ei sitten kestä liuottimia, mutta ei kai tuolla kohtaa joudukaan niiden kanssa tekemisiin.

Ja mukava lueskella ei niin vakavaa Ama projektia.

Myös tiivistenauha/teippi voisi tulla kysymykseen. Riippunee kysymyksen kiihottavuudesta ja tiivistenauhan/teipin kyvyistä...

Butyylimassa voisi olla etsimäsi tuote. Käytetään mm. asuntovaunujen korisaumoissa. Pysyvästi elastinen, ja saa irroitettua tarvittaessa, mutta pitää veden kuran ja muun ulkona. Ei sitten kestä liuottimia, mutta ei kai tuolla kohtaa joudukaan niiden kanssa tekemisiin.

Tnx, tämä näyttäsi olevan etsimäni tuote. Koska valmistajana on saksalainen Sika, niin tuotteen ominaisuuksien kuvaus ei liene Aarnion asialinjalla oikeudessa ja kestää kuluttaja-asiamiehen valvovan silmän. Kärkkäisellä on muistaakseni karkkikauppa Lahdessa, joten sattuu matkan varrelle maalle. Ja mikä parasta, tämä on halvempaa kuin Bilteman kama. Nyt pitää ihan kokeilla jos osaisi laittaa hymiön eka kertaa mun projektikertomukseen . Varsinkin kun tää projektipäiväkirja ei sun mukaan ole niin vakava asia kuin Kärkkäisen vakaumus.

Myös tiivistenauha/teippi voisi tulla kysymykseen. Riippunee kysymyksen kiihottavuudesta ja tiivistenauhan/teipin kyvyistä...

Kiitoksia ehdotuksesta kumin käyttämisestä. Jos oikein muistan, koulussa kertoivat aikoinaan ettei kumi tarjoa 100 % suojaa ja varmuutta. Se kun voi revetä tai luiskahtaa pois paikoiltaan. Myös tiivisteitä ikkunaan laittaessa olen huomannut, että vaikka uusii tiivisteitä, niin silti kumin vaihdon jälkeen usein vetää käteen. Parhaalta tuntuu tuo J Kärkkäisen tiukan rotuseulan läpäissyt Arjalan ihmeaine. Se näköjään pitää vaon oikealla tavalla elastisena ja siihen voi tuikata meisselin milloin tahansa. Tosin täytyy tunnustaa: Kun tankkia sovittelin paikoilleen, totesin että lorautusreiän ympäristöä pitää oikoa ja siistiä lisää. Nykymuodossa tää reikä pitää peräpään kosteana eikä sellaista kumia löydy, joka ehkäisisi tarpeeksi varmasti. Eli vielä ei voi laittaa tankkia lopullisesti paikoilleen. Putket mahdollisesti laitan kiinni, jotta nykyisin käytössä oleva turvatankki jää historiaan tähän projektipäiväkirjaan dokumentoituna eksperimenttinä. Muutoin tankki jää vielä paikalleen ruuvaamatta ja kiinteämmän pulttauksen aika taitaa olla korin maalauksen jälkeen.

Viime viikonloppuna landella käydessä mukaan tuli otettua kone. Sinäänsä ihan pitää mennä peilin eteen katsomaan onko kyseessä sama kaveri, kun olin ajatellut ryhtyä konetta sovittamaan pellin alle vasta joulukuussa. Nythän sitä ei tarvinnut kaivaa hangesta ja muutenkin nousi helposti trailerin päälle. No lukija tietty kysyy miksi sitä pitää hangesta kaivaa. No kun mulla oli tarkoituksena saada uusi talli, eikun siis korjattu sellainen, pystyyn elokuussa. Tuli lokakuussa. Ikkunat tilailin 5 viikon toimitusajalla. Nyt on lupailtu että mahdollisesti onnistuu 9 viikon jälkeen. Tää rakentamistouhu on mennyt ihan reisille aikataulujen suhteen – kun ajatuksena oli siirrellä kamat uuteen talliin syyskuusta alkaen niin vieläkin ollaan vaiheessa - kaivetaan siis nenää tai ahteria mielialan mukaan ja odotellaan osia. Tallihanke on mennyt ihan niin kuin autojen kunnostukset yleensä. Eli aikataulujen suhteen pitää osata suhtautua. Tosin suhtautuminen vaatii hieman enemmän lääkityksen lisäystä ja alko nimisessä apteekissa käyntiä. Lumien tulo kun on joka aamu päivän lähempänä, osakokoelma edelleen pressujen alla mätänemässä ja vitutus kasvaa käänteisessä suhteessa talven lähestymisen kanssa. Ilmeisesti Suomessa on kauhea suhdannepiikki päällä hallituksen onnistuneiden elvytystoimien seurauksena ja rakentaminen keulii huolella, kun oikein mitään ei tunnu saavan ilman positiivisimmillaan kuukauden viivästystä. Tosin osasyynä saattaa olla hankkijan hintatietoinen ostamistapa, jossa lähes jokainen myyjä on täysin kypsä neuvottelujen jälkeen asiakkaaseen. Myös raksamiehissä silloin kuin heitä on tarvittu on tukeuduttu halvimpiin (joku voisi lausua puolispuge, mutta eipähän erotu tilaajasta niin pahasti), joiden aikataulukäsitys on enemmän kiireetöntä ja stressitöntä elämänasennetta suosiva.



Moottorin hinkkauksen aloitin välipuhteina. Pultteja etsin, joilla saisi koneen kiinni moottoripukkiin. Päivän kaivamisen jälkeen oli otettava nöyrästi lompsa kouraan ja pysähdyttävä Vallilan Ruuvikulmaan ohi ajaessa tekemään muutaman egen investointi uusiin kiinnityspultteihin. Myös venttiilikopan aukaisin ja sieltä löytyi positiivinen yllätys. Siellä näytti samalla kuin himpessä, eli niissä paikoissa minne muija ei päästä tuomaan elämisen jälkiä. Kopan alla oli häivähdys ruskeaa, lähes öljynväristä mutta ei missään nimessä vuosikymmenten aikana kerättyä ISISin lipun värimaailmaa kertomassa kyseisen lafkan lupausta tulevasta. Kun tulppia irroittelin, niin näköjään on käynyt etumainen solex rikkaalla. Takatulpat oli oikean värisiä, mutta kokonaisuutena ei mitään huolestuttavaa ja samaa linjaa kuin venttiilikopan alla.



Joku ties milloin käteen jäänyt tiivistepaketti moottoriin löytyi varastosta, eli ihan kaikkea ei tarvitse ostaa. Öljypohjan tiiviste oli joskus käytetty, joten Mopedinetin laatutuotevalikoimista pitää uusi hakea. Ohuen kansipahvinkin ostoslistaan laitoin kun paketin sellainen näytti turhan paksulta, kunnes muistin että taisi olla tää lohko porattu 92 milliseksi. Sitten ihmeteltiinkin kansipahvia. Foorumin kautta selvisi että ilmeisesti joku sähkörinki vai mikä lie hirvimiesten kierros tarjoaa oikeaa, eli Elring valmistaa sopivaa. Nettiselailun ja useamman pienen hjärtslaagin jälkeen valkeni, että jo pelkkä pahvi on minimissään 80 kybän investointi. Plus kansipultit. Vaikka miten kokoaisin vain parhaita osia niin mun pultit on ainakin kahteen kertaan paikalleen ruuvattuja ja 5 kertaa seinälle lentäneitä tai lattialle tiputettuja. Siinä hintalappua ynnätessä alkoi mielessä pyöriä ajatus josko ei nyt ihan ekana toimenpiteenä repisi kantta auki. Ventiilikopan alunen vinkkasi että ei taida olla ihan välttämätön toimenpide. Kun kuitenkin elämän pyhä tarkoitus ei ole palavat olkilyhteet aidanseipäissä, vaikka Nummisuutareiden Eskon niin lukkarin kuulustelussa väittää, vaan Säästäminen isolla ässällä. Lopullisen päätöksen pystyy tekemään kun aukaisee öljypohjan.

Maaliakin tilailin Jupetilta, kun pitäisi tervaa koneen kylkeen sipaista. Tässä koneessa väri on aika hyvässä kunnossa ja itse asiassa jo nyt liian kiiltävä tähän projektiin. Pitänee miettiä josko paikkamaalauksen jälkeen verhoaisi CRC sumulla moottorin ja sitten lakaisisi tallin lattian edes kerran vuoteen pikapatinan hankkimiseksi. Pölypilvi kun on taattu. Lopuksi voisi vielä kaataa lapiolliset koneen päälle ja puhaltaa irtonaisimman töhnän paineilmalla pois sekä lopun pinnoitteen ankkuroimiseksi. Tosin tässä vaihtoehdossa esteeksi voi nousta se, että koneen aukkoja pitää silloin tukkia teipillä. Teipin tuhlaaminen lienee projektin hengen vastainen ja maapallon resurssien väärinkäyttöä, jos ei ympäristörikos, ainakin jos Niinistön Villeltä kysytään. Ja bonuspalkintona käy kuitenkin perinteiset - kaikkein karkeinta hiekkaa ja pari lattialle pellin kanssa vingutettua laikkaa menee jotain kautta koneen sisälle pitäen huolta että taas saa harrastaa.

kaivetaan siis nenää tai ahteria mielialan mukaan ja odotellaan osia.

Kannattaa olla tarkkana kaivaus järjestyksessä, muuten voi olla huono haju nenässä

Jatka samaan malliin niin hyvä tulee.

On kyllä kertakaikkiaan mahtavaa kerrontaa!  Pessimisti ei pety vai mites se meni? 

Herra on hyvä ja jatkaa hienoa rakentelua ja varsinkin kerrontaa samaan malliin

Mulle tulee paha mieli kun en kerkee tehä omalle kotterolleni mitään. 

Varsin viihdyttävää kerrontaa 8)Mutta semmonen tuli mieleen että minkä takia niitä tappikoneen kansipultteja tarttee muka uusia kun jäykkiä ovat eikä venypultteja,jos ne ei oo pilalle syöpyneitä niin huoleti voi käyttää vaikka kuinka monta kertaa kun ei se kiristysmomentti kovin kova ole pultin kestoon nähden,kierteet kun on vaan puhtaat ja pultin kierre kevyesti öljytty niin väitän että pultti ei varmasti antaudu vakio momentilla tahi puoli kiloa kovemmallakaan.Minä en aikanaan noitten kanssa pelatessa koskaan ees aatellukkaan uusia kannen pultteja eikä koskaan propleemia ollu vaikka ois ollu kuin moneen kertaan käytettyjä...
Eikö vakiopäreen liekkirenkaat ollu sen verta isommat kun sylinterit jotta viel tuolla porauksella passaa,varmaksi en kyllä muista...

Mulle tulee paha mieli kun en kerkee tehä omalle kotterolleni mitään. 

Joillekin tulee paha mieli kun mä teen kotterolleni jotain. Jos yhtään auttaa.

Herra on hyvä ja jatkaa ...

Tällaista harvoin kuulee ja minä en ole koskaan tainnut kuulla, siis naisia tarkoitan. Taitaa olla märkä päiväuni että kehuvat hyväksi ja pyytävät lisää.

kaivetaan siis nenää tai ahteria mielialan mukaan ja odotellaan osia.

Kannattaa olla tarkkana kaivaus järjestyksessä, muuten voi olla huono haju nenässä

Sen verran luulen oppineeni että kaivuu keskittyy vain yhdelle alueelle kerrallaan. Vähän niin kuin autojenkin kanssa - kannattaa levittää talliin vain yksi projekti kerralla, niin ei mene hermo.

Minä en aikanaan noitten kanssa pelatessa koskaan ees aatellukkaan uusia kannen pultteja eikä koskaan propleemia ollu vaikka ois ollu kuin moneen kertaan käytettyjä...
Eikö vakiopäreen liekkirenkaat ollu sen verta isommat kun sylinterit jotta viel tuolla porauksella passaa,varmaksi en kyllä muista...

Kiitos kannustuksesta mutta moottorin lisätutkimusten valossa jää kansi aukaisematta. Ohjeellasi tehden ei ole vaikea rasti, mulla kun on noin parin moottorin verran purettuja osia. Ja yllätys, yllätys, ne ei ole landella pressujen alla vaan lämpimässä varastossa mustiin pirkka jätesäkkeihin osina pakattuina. Vähän niin kuin ISISin sankarivainajat. Pulttejakin on ulkoisesti katsottuna ihan ok kuntoisia mutta niiden venymisiä ja vanumisia en oo koskaan mitannut. Levätköön edelleenkin rauhassa (siis pultit, niistä toisista säkeistä ei oo niin väliä) koska niitä ei tähän projektiin tarvita.



Avasin öljypohjan ja sieltä ei löytynyt normaalia kerrosta tiepikeä, jonka poistaminen on yhtä innostavaa kun vessan putsaus lapasesta lähteneiden bileiden jäljiltä. Kevyt pyyhkäisy rätillä ja muutaman mikrometrin paksuinen kerros mustaa mömmöä sumpun pohjalla lähti saman tien. Sitä oli niin vähän että ei edes mennyt haalareihin eikä kynnen alusia tarvinnut liottaa viikkoa tinnerissä. Öljyt tuli ulos ilman Lokapoikien imuautoa ja neste näytti siltä, että nuorempana olisi veisattu vähintään viikko itkuvirsiä kun tuli liian aikaisin vaihdettua. Tässä moottorissa on selvästi käytetty kunnon öljyjä, kun budget sportin nyt pellin alla olevassa voimattomassa lähteessä on yleensä ollut Bilteman halvimpia öljyjä viiden vuoden vaihtovälillä. Eroa ei voi olla huomaamatta edes Jokereiden vierasottelua Pietarissa tuomitseva paikallinen puusilmä. Jos tätä konetta meikäläinen aukoo ja korjailee, niin ei ainakaan paremmaksi muutu. Toisen suuntaisesta kehityskaaresta on riittävästi kokemusta.

Moottorin ulkopuolisen putsauksen aloitin. Teräsharjalla vinguttelin porakoneen päässä ja aika puhdasta näyttää tulevan. Tämä kone kun ei ole heittänyt öljyjä pihalle tiivisteiden välistä eikä muutenkaan ollut normaalin suojaavan emulsiopinnoitteen peittämä. Muutamaan kertaan tinnerirätillä pintaa hieroin ja jo toisella kerralla koneesta irtosi lähinnä vain punaista maalia. Tällaisen koneen putsaus on aivan liian helppoa eikä kuulu jaloon autojen harrastamiseen. Tässä vaiheessa on todettava, että kyllä, mullakin on edes kerran elämässä tullut vastaan wheeler dealer tyyppinen juttu.



Moottori pääosin putsattuna ja riisuttuna. Muodostaa budget sportissa täydellisen harmonian niin kuin Kirsi Salo miehen päällä tantrajoogatessaan Maria Veitolan+kameroiden häivyttyä.

Kun moottori oli putsattu pensselöin siihen maalit. Ensimmäisten vetojen jälkeen pala nousi kurkkuun, kun näytti että uusi maali koneen kyljessä sopii budget sporttiin kuin Susanna Koski sateenkaaripoikien bileisiin. Kun jatkoin sutimista, niin hohtoa riitti. Kahden sivelyn jälkeen peitto oli lahes 100 % ja kiiltoa kun Alexander Stupidon purukalustossa. Mieleen tuli mennä välittömästi tilaamaan nettikaupasta Prozac’ia. Kuvauksen mukaan VPn maali on silkin himmeää, mutta ainakaan minun skaalalla ainoastaan omassa päässä himmeni. Vähän auttoi kun käytetty maali oli tossa lähellä Pitskussa Teknoksella sotkettua moottorimaalia, joskin Swedujen kautta kiertäneenä muutamat katteet keränneenä. Näköjään VP myy Teknoksen moottorimaalia huomattavan korkeaan hintaan (4 kybää litra). Tästä maalista huomasi tervatessa että ilmeisesti toimii, sen verran pahalle haisi. Taannoin jotain Teknoksen puhdistusvesiä pääsi ohi kulkevaan kiinteistövälittäjien myyntiesitteessä nimeämään kristallivirtaan, joka tunnetaan muualla Mätäojan nimellä. Kyseisessä virkistyskohteessa saivat karkuun päässeet tehtaan puhdistusvedet salakat, särjet, ahvenet ja mitä muita jalokaloja niitä onkaan kituset ylöspäin. Eli ainakin kyseinen tapaus lupailisi että Teknoksen maaleissa on mukana myös vaikuttavia ainesosia.



Eka iltana oli vissiin sen verran maalipöllyssä että Prozac’in tilaaminen jäi. Yön yli nukuttuani muistelin että taisi nää nettikauppojen viagrat olla tehty Kiinassa ja suurinpiirtein samoista ainesosista kuin mitä tallin lattialta löytyy. Vähän tietty makua parantamaan on laitettu sokeria. Vaikutus lienee samantapainen kun enempi maalien kanssa pelatessa eli jäi myös toisena päivänä tilaamatta. Ilmeisesti kolmantena iltana silmä oli jo tottunut tai maali haalistunut, eli ei näyttänyt enää yhtä häikäisevältä.

Etupäänkin aukaisin. Tällä kertaa tehtiin etukäteen ajatellen ja kaiken sääntöjen mukaan. Lämmittelin ekana iltana hihnapyörän kiinnityspulttia ja laitoin dödöä riittävästi. Toisena iltana lämmittelin pulttia ja lisää dödöä. Myös paukatin vasaralla pultin päähän. Sitten käteen paineilmapyssy, niin paljon ilmaa kun kompurasta sai, tukeva ote vehkeestä ja vankka etunoja. Ja sitten menoksi. Meinasin lentää persuksille öljyastiaan kun pultti pyörähti saman tien auki potkaisten reippasti taaksepäin. Eka kertaa minun kohdalla. Jos jotain tästä keikasta opin, niin sen että aika turha on pulttia lämmitellä kun kierre on monen sentin päässä kannasta. Samoin dödöjen suihkimiset. Mutta tulipa harrastettu – turhaan. Eli normaalikaavalla.



Sinänsä kopan alta paljastui eka pettymys tämän koneen kohdalla. Siellä oli fiiberikiekko. Ensin mieleen tuli että vaihdan pois, mutta sitten toisena ajatuksena poksahti tajuntaan että tää mun kone on muuten levällään hiekkapuhalluskaapin vieressä. Yleensähän kolhoositallissa hiekkalaatikko on aina toimimattomassa tilassa. Lamppu paskana, lasista ei enää näe läpi, käteen on vedelty niin että hanskat on rikki, pölynimuri ei toimi (se ei tosin haittaa ketään puhaltajaa) tai hiekka tai mikä tahansa puhallusaine tallin lattialla, muiden osissa, loppu tai muuten vain käyttökelvotonta. Mun tuurilla tähän 99 ja paljon desimaaleja prosentin todennäköisyyteen ei voi kyllä luottaa, koska joku kyllä keksii puhaltaa jos ei muuta niin hiekat ulos kaapista mun koneen päälle.  Siinä on turha toivoa, että koneen peitoksi Prismasta hankittu 6 egen extra puuvillalakana (arvannette että tämä on halvin itse keksimäni vaihtoehto) jotain estäisi. Eli päätin laittaa etupään kiinni nopealla aikataululla kun uutta teräspyörää olisi joutunut odottamaan ainakin viikon. Kun vielä fiiberipyörän vaihto ei kuitenkaan ole joskus tulevaisuudessa tarvittaessa ihan mahdoton duuni ja muistaakseni onnistuu koneen paikalla ollessa pienellä purkamisella. Eikä tähän koneeseen nyt niin kireitä osia olla asentamassa ettei fiiberipyörä eka kiihdytystä kestäisi.

Ennen kokoamista sipaisin kampiakselin pään metallisesta pyörästä tonnisella paperilla (hienompaa en saanut pummittua keneltäkään) kyhmyt pois. Sitten uusi stefa paikoilleen. Stefan hain Mätänetistä joka hämmästytti toisen kerran tämän projektin aikana. Stefa oli Elringin tekemä ja kunnollinen. Joskus näinkin. Takapään stefa sen sijaan oli Payen ja normaalia kyseisen laatuosien kauppiaan tavaraa. Ilmeisesti kuitenkin parempi kuin 20 vuotta paikalla ollut, joka tuntui sopivan paremmin prässiin puristerenkaaksi. Kaveri totesi että näyttää vielä ihan hyvältä. Wankel-miehille tiivisteet taitaa olla eri asia kun meille tavan moottoreilla pelaaville.



Kokoamisvaiheessa tuli myös ylläri. Tiivistesarja, jota käytin, olikin jäännöksiä aikaisemmasta elämästä eli B16, B18 ja B20 mix. Tietty siitä puuttui tarpeelliset, eli uuden hakuun piti mennä. Onneksi ei tarvinnut viikkoa odottaa, vaan aiemmin mainitusta laatukaupasta sai puuttuvat paperitiivisteet ja koneen kasaan turhaa hiekkaa sisälleen keräämästä. Vielä kuitenkin on positiiviset fiilarit koneen suhteen. Saattaa jopa toimia, kun vielä perusnormaalia isoa mokaa ei ole tullut tehtyä. Normaaliproseduurilla se paljastuu sitten kun kone on paikallaan ja kaikki osat kiinni. Ja ollaan mahdollisimman kaukana tallista.

Noi konehommat on ihan kivaa ajanvietettä ruostekorjauksiin verrattuna! Sullakin jo näköjään tehtynä "entisöintirikos" ja vaihdettu huopatiivisteet stefoihin, ei ollenkaan huono juttu..

Noi konehommat on ihan kivaa ajanvietettä ruostekorjauksiin verrattuna! Sullakin jo näköjään tehtynä "entisöintirikos" ja vaihdettu huopatiivisteet stefoihin, ei ollenkaan huono juttu..

Nää stefat tuli ihan perintönä ja on jotain 20 vuotta vanhoja. Suomen lain mukaan rikos on jo vanhentunut, tosin museomiesten silmissä taitaa se 30 vuotta olla raja, jos edes riittää. Jos ei stefoja olisi löytynyt, niin sitten sellaiset olisi paikalleen laitettu. Kun kotona on juristinalku (voi luoja varjele, miten on kasvatus näin pieleen mennyt, eikö nyt mitään muuta hommaa keksinyt), niin on kertonut että koskaan ei pidä tunnustaa mitään vaan aina kerrotaan leivättömän pöydän ääressä etten muista tai sitten ihan mitä tahansa muuta skeidaa. Nytkin oli vetopään puolelta hieman stefa  vuotanut ja öljyjä piti poistaa, ettei kohta museomiehen automaatilla ajeltaisi. Eikä viitsisi ennen joka katsastusta konetta pestä ja jotenkin reikiä tukkia vuotojen naamioimiseksi.

Ja joo, nää kokoonpano, tarkistus ja kiinnilaitto hommat on huomattavasti motivoivampia kuin mätähommat. Tai jonkun läpipaskaosan elvyttäminen ja varsinkin etsiminen tähän aikaan vuodesta. Nyt kun uudessa tallissa kamat alkaa olla hyllyissä (tosin vielä järjestämättä), niin voi valita minkä ottaa valikoimista. Mulla oli näköjään venttiilikoppia 5, kytkinkoppia harmittavasti vain 4. Jos näillä nyt sitten saisi tämän budjettikohteen kasaan - mutta sen jälkeen suurelle osalle fjonkka kutsuu.

Koneen kasailua on tullut jatkettua. Yllättävän kauan menee kaiken maailman pikkuosien ja apulaitteiden putsaamisessa vuosikymmenten skeidan pois raapimisessä itse osan löytämiseksi ja sen kunnon toteamiseksi.
 
Vauhtipyörää yritin asentaa paikoilleen Motonetin halvimmalla mahdollisella muovisella keskitystyökalulla. Kokemuksesta voin sanoa että sopii parhaiten – tai no en edes tiedä mihin se sopii. Ehkä jos olisi autokorjaamoalalla, niin kilpailijan työkalupakkiin. Kun tämän totaalinen toimimattomuus oli todettu, kävin hakemassa seuraavaksi halvimman vaihtoehdon IKHsta. Keneltäkään kaverilta kun ei saanut toimivaa välinettä pummittua eikä lainattua. Ilmeisesti ovat jo tottuneet meikäläisen kyselyihin, joten kaksi vakiovastausta on valmiina kaikkiin liisauspyyntöihin: Mulla ei oo tai En tiedä yhtään missä on. Jälkimmäinen tosin voi pitää paikkansa koska tuttavapiiriin on ajautunut lähinnä samanhenkisiä autonlaittajia kuin itsekin on.



IKHn setti näytti ok tuotteelta mun tarkoitukseen, tosin pakkauksen kannessa vihjattiin että sopisi spesialistille.  Vähän aikaa mietitytti voiko kyseiseen kaluun tarttua, kun kohderyhmä ei mun tapauksessa ole oikea. Swedut ja Biltema ei tällein luokittele ja diskriminoi ostajia, mutta koska hintalappu oli femman pienempi kuin kärpäsessä, niin mukaan tarttui. Voi vaikka uskotella itselleen, että tää nyt on vaan nöyrien pohjalaisten markkinointikavereiden imartelua jotta saisivat tuotteen työnnettyä asiakkaalle. Vehje itsessään toimi tarkoituksessaan siedettävästi, eli levyn sai jollakin toleranssilla keskelle. Sovituksen näkee sitten kun kiroilee konetta paikoilleen ja yrittää saada moottorin, vaihdelaatikon, kopan, kardaanin …. kohdalleen tai miten ne nyt parhaiten yhtyykään toisiinsa. Näin ennakkotunnelmissa itse en usko että menee yhtä helposti sisään kuin aikuisviihdeohjelmissa.



Tappi pystyssä ja syvällä sisässä peräpään reiässä. Ei oo oikein mun juttuja, mä tykkään enemmän touhuta etukautta.



Vesipumppua paikalleen laittaessa tuli myös takaumia nuoruudesta. Jos lohkoa on höylätty reippaasti, on pumpun laittaminen paikoilleen mielenkiintoinen askare. Tässä tapauksessa ilmeisesti lohko oli normaalitasossa koska sen verran helposti pumpun sai paikoilleen alakulman pultista aloittaen ja sen avulla kiertäen paikalleen. Ilman rautakankea, sorkkarautaa, hallinosturia tai muutakaan pikkunäppärää asennusapua. Tosin sen onko vesipumpun päällä olevat tiivisteet rullalla tietää vasta sitten kun laittaa nesteet sisään ja laittaa myllyn pyörimään. Pumppu oli itsessään akseliltaan tiukan tuntuinen ja kunnollisella vesipyörällä varustettu. Ei siis mikään hinnat alkaen versio eikä mun ostos. Vaihtamaan en ryhtynyt, koska omalla maksuhalukkuudella parempaa tuskin saa. Tiivistesarjajätteistä löytyi kahdet vesipumpun tiivisteet eli tänkin kanssa on iteraatiokierroksen tarpeet valmiina. Pumppujakin näyttää olevan varastossa ainakin 3 lisää, kaikki edelliseltä vuosituhannelta, putsaamatta, katsomatta ja jos ennakkotunnelmat pitää paikkansa, todennäköisesti chattiauton lottovoittoon sopivia. Voi tosin olla että joku toimii pidempään kun käynnistyksen ajan vuotamatta jos vaihtaa tarvitsee.

Ennen koneen nostamista haastavammin paikalleen menevät hilut on nyt kiinni. Vielä ei ole tapahtunut kokoamiseen normaalisti kuuluvaa vaihetta eli pultin korkkaamisesta lohkossa jonkun olennaisen kiinnikkeen kohdalta. Ilmeisesti tää pakollinen rasti hoidetaan sitten kun kone on paikoillaan ja korkannut pultti on mahdollisimman hankalassa paikassa tehdä helicoilit. Niin ja tietty kirjoittaessa taas muistaa, että ei oo tuumaisia kierteitä ja enpä muista mistä niitä kierteitä edes saa. Jos niitä ei oo valmiina, niin taatusti tarttee.

Kun konetta olen valmiina katsellut niin todettava on että ulkoasun hierominen lähti lapasesta. Ihan tämän näköistä ei budget sporttiin pitänyt tulla. Tuo lohkon maali edelleenkin pistää liian rajusti silmään, Teknoksen terva on liian hyvää tähän projektiin ja jotain sille pitäisi tehdä. Kokeilin jo laittaa rättiin vanhojen kilikolipullojen pohjia ja pyyhkäistä coctaililla lohkon kylkeä. Ekalla yrityksellä tuli liian musta eli ei toiminut ja piti maalata uudelleen vasemmistoteemalla näin SDPn pelikentälle takaisinpaluun kunniaksi. Pitänee harjoitella lisää joko maalilla tai jos ei toimi, niin sitten jäteöljyllä. Se kun on perinteinen ratkaisu ja aiemmissa hankkeissa melkein kuin itsekseen välittömästi kokoamisen jälkeen levinnyt ympäri konehuonetta kokonaiskuvaa rikastamaan ja harmoniaa lisäämään ihan niin kuin nää pakolaiset ympäri Euroopan.



Konetilan purkamisen ja siistimisen aloittelin. Tällä kertaa ei mennyt ihan perinteisesti, nyt on tullut otettua kuvia ja jopa merkattua mikä kuuluu minnekin. Kun kuitenkin yhdessä yössä unohtaa mikä johto kuuluu minnekin ja miten ne letkut pitäisi mennä paikasta toiseen. Näillä elämää nähneillä silmillä Amazonin kytkentäkaavio on kopiokoneen kautta kierrätetyn A3 moodin jälkeen edelleen viivamössöä, jossa B on jotain ruåttalaista Blåbandia ja A Vitlökkiä mausteeksi. Mihin johdot pitäisi kytkeä on edelleen yhtä helppoa kuin Hercules Poirotin apulaiselle jutun selvittäminen. Puhumattakaan pulteista ja muttereista, joista vaikka miten laittaisit rasioihin tai takaisin paikoilleen, aina mystisesti haviää vähintään se erikoisin koko ja/tai lujuusluokitettu kallein pultti. Jota ei enää saa oikein mistään muutoin kun latomalla paljon fyffeä. Konehuone näyttää aloitetun purkukierroksen jälkeen vielä suhteellisen ok-kuntoiselta eikä vaatine useita litroja erilaisia tervoja ruosteen naamioimiseksi. Kokemuksesta tosin tietää, että ruosteesta näkyy yleensä vähemmän kuin jäävuorestä Titanicin kannelta.

Tuosta keskitystyökalusta,niin nuukana miehenä en oo moista tullut koskaan hankkineeksi vaan oon katkonut risoista v-laatikoista kytkin akseleita kyseiseen tarkoitukseen