Jaguar XJ-S V12 -89 Series II + S-type 3.0 V6 -00

Otin ovien kolmioikkunat tänään työn alle. Näissähän oli jo aiemman tutkimuksen perusteella työtä tiedossa, alareunan ruosteisuuden/vesivuodon tiimoilta.
Kyllähän näistä sitten sanomista löytyikin. Erityisesti kuskin puoli on pahana, ovikin on hieman alkanut ruostumaan mutta se varsinainen ongelmapesä on lasia/tiivistettä pitelevä peltiprofiili. Tämä on oikein fiksusti kahdesta profiilista neljällä pisteellä kasattu palapeli, oikein hyvä pesä ruosteelle kun vesi kyllä löytää tiensä tämmöisiin mestoihin eikä sitten pääse pois.
Päällekkäisistä profiileista erityisesti ylemmät ovat ruostuneet pahoin, ne pitää nyt tehdä uusiksi. Kaupasta näitä ei oikein näytä enää saavan.

Sinänsä simppelit osat, toki tuommoinen kahteen suuntaan kaartuva kouru tarvitsee pientä pajoitusta.

Erityistä ärsytystä aiheutti se silikoonin määrä joka näistä löytyi. Helvatti että sitä pitää joka läpeen tunkea!!





Uudet tiivisteet tuon pikkuruudun ympärille kyllä saa ostettua, ne on laitettava kun ruoste on päässyt pilaamaan nämä vanhat.

Homma edistyy. Ystävällinen kollega puhalsi käyttökelpoiset profilit oman projektinsa ohessa perjantaina. Illalla heitin ne sitruunahappokylpyyn pannuhuoneeseen. Tänään sitten huuhtelu, ruoste oli hävinnyt kraatereista kivasti. Aiemmin väkästelty u-profiili neljällä täpällä kiinni tähän alempaan ja maali päälle sekä peltien väliin töpötellen.
Toiselle puolelle aloitin kanssa sen u-profiilin tekemisen.

Koeistutus ikkunalle tuli tietysti tehtyä ja hyvin näytti istuvan. Tiivisteitä ei ihan heti saa käsiin mutta tilattu ne on. Ehtiipä rauhassa touhuta pohjat kuntoon.

Kolmioikkunoiden alaprofiilit tuli väkästeltyä tuossa aiemmin. Nyt oli vuorossa ko. ikkunoiden etukarmin purkaminen, eli lasin/tiivisteen irroitus ja karmiprofiilin kunnon tutkiminen. Nämä eivät ole mitenkään erityisen pahat mutta kun tuo kokonaisuus on kasattava jonkun liimamassa kanssa niin tehdään kaikki mahdollinen ruoste pois.
Ruostetta oli oikeastaan vain profiilin alaosassa joka menee ovirungon sisään, samoin ihan pieniä röpöjä tiivisteen reunassa.
Puhaltelin noi tänään suolakaivoksessa muovikuulalla, vähäiset ruosteet saa taas sitruunahappokylvyn. Jätin ne tuonne vauvan kylpypaljuun, tehköön kemia pari päivää töitä.
Joutuu nyt sitten maalaamaan koko karmin uusiksi mutta vaihtoehtona olis jonkun maalirajan jättäminen.

On tää kyllä knallipäiden käsityötä parhaimmillaan. Ton pikkuruudun karmi on kasattu kahdesta palasesta, jotka on ovessa ruuveilla ja liimamassalla. Ruudun takakarmina toimii avattavan ikkunan etukarmi.
Semmoinen yksityiskohta että pikkuruudun etukarmin kiinnityssoiro on kovajuotettu siihen karmiprofiiliin.
Samanlaiset juotokset on takaikkunan aukon alanurkissa, siinä yhdistyy useampi pelti.

Kyllästyin odotteluun ja tilasin qurter light ikkunoiden tiivisteet saarelta, kotimainen toimittajani ei näitä nyt saanut toimitettua kun ovat ns. special-kamaa eikä hänellä ole ko. tukkurille ollut muuta tilattavaa juuri nyt. (eikä nuukalainen asiakas halua maksaa yksittäistilausmaksuja)

Josko noi nyt tulis niin sais auton ajoon, tekis mieli huristella tälläkin jo. Toki veekasillakin ajelee ihan mieluusti. 

Toissapäivänä oli laatuaikaa ja sain puuhailla rauhassa koko päivän. Kisu ulos kopista kun oli hyvä ilma, ulkonan enemmän tilaa touhuta auto ympärillä.
Kittasin takaikkunan ympäryksen loppuun, tämähän jäi vähän puolitiehen tuossa aiemmin kun kitti loppui kesken juoksun.

Tuulilasin kittaus oli muuten valmis mutta lasin ja tiivisteen väli piti vielä holvata kitillä kun vesi on sieltäkin löytänyt sisään, ei pahasti mutta vuotojälkiä oli ja joskus sateen jälkeen ajoon lähtiessä jostain sieltä lasilta on pärskynyt muutama pisara naamalle. Tiivite on muuten ehjä mutta lienee vanhuuttaan hieman kutistunut eikä enää "purista oikeasta paikasta".

Tässä olikin kohtalaisesti hommaa kun ensin se lasin ura piti siivota vuosien kerryttämästä liasta, joka oli hieroutunut sellaiseksi hienoksi hiesuksi. Skotti-bussikortilla rassasin uraa ja samalla puhaltelin paineilmalla, lopuksi vielä paksummalla muovilastalla sama homma kunnes ei enää isommin pölissyt.
Kitti meni aika kivuttomasti tuubin omalla kärsällä joka mahtui juuri sopivasti uraan sen verta syvälle että ohut kittimakkara pusertui ihanasti tiivisteen painuessa takaisin lasille.
Takalasille pitää tehdä vielä sama operaatio kunhan se ulkoreunan weather seal-sauma kuivuu, Lähekkäisten saumojen kanssa urheilu ei kannata, huumasta selvittyään yleensä huomaa tarpeen lausua "pari sanaa harjoituksesta": uusiksi meni.

Kävin ostamassa pikku törpön pintamaalia maalikaupasta että saa takaikkunan nurkassa olleen pienen ruostevaurion, siivotun, maalattua korin väriin.
Ikkunakarmien satiinimustaa kans.

Tuli jo suolakaivoksessa sählättyä possun kanssa viikolla. Oli sellainen sinne tänne ripoteltu possutuubi työmaalla ja siitä piti vielä ottaa loputkin ulos, kärsä auki rassaten ja paineilmalla se tulppa roskiin... tai niin oli aikomus.
Kuului se perinteinen SPLOTS!, tulppaa ei näkynyt missään mutta koska osoitin kärsällä roskikseen niin oletin että sinne se katos. Väärin, niin väärin. 

Tovi siinä tuli vippasteltua ja sitten jäin tarinoimaan kollegan kanssa joka kittaili tarkastusluukun reunoja... ihmettelin sitten että mistäs mun käteen tuli possua? Sitten sitä oli paidassa rinnuksilla, ja myös kopterin keulassa johon olin nojaillut... MITÄ HELV...!?
Juu, se kittitulppa tuoreen kitin kanssa oli lentänyt roskiksen sijasta henkilökorttiin joka roikkuu kaulasta nauhassa. Siitä se hieroutui paitaan ja käsivarsiin sekä siihen kopterin keulaan. Pomokin sattui just siihen paikalle, totes vaan että hänpä tästä poistuukin kun teillä näkyy olevan hommat hanskassa. 

Juippi maalas kolmioikkunoiden etukarmit, näitähän saattaa päästä vkonloppuna asentelemaan kun frouvakin lähtee tyttöjen rientoihin vkonlopuksi.

Ajoinkin Kisun tänään ulos ja rupesin mallailemaan karmeja paikoilleen. Onhan tässä vähän sitä käsityön leimaa kun jonkinverran sai sovitella ruutuja/karmeja, vasen ja oikea puoli tietysti vähän erilaisiakin vielä. No, rakenne on muutenkin sellainen että possua sai laitella palapelin tiivistämiseksi.
Päivän puuhastelujen päätteeksi pikkuruudut ovat paikoillaan, ja oikealle puolelle laitoin jo oviverhouksenkin paikoilleen. Huomenna vielä tiivistelyä, pääsis kokeilemaan miten paljon se nyt vuotaa. 

Töpöttelin takaikkunan karmin / buttressin nurkan oikeansävyisellä kynsilakkapullolla, vasemmassa alanurkassa oli pieni ruostevaurio joka oli tullut tiivisteen alta esiin. Tämähän tuli puhallettua puhtaaksi aiemmin kun ruutu oli pois, jossain välissä pyyhkäisin vähän pohjamaalia ja kittiä siihen. Nyt se pikku neliö on värjätty vihreäksi, ostin ton kynsilakan ihan maalikaupasta värimallin ja koodin mukaan kun aiemmin muualta ostettu vihreä oli kaikkea muuta kuin BRG... 

Auto seisoi parit sadepäivät ulkosalla, ei ollut tullut vettä sisään eikä koppi huurussa. 

Vkonloppuna tuli toki ensin kasteltua letkulla ja ensimmäisen kastelun jälkeen pitikin vielä parannella kolmioikkunoiden tiivistystä kun vesi pääsi vielä sinne peltipalkkien väliin.
Roiskesuojamuovit pitäis vielä jaksaa näperrellä peltiin ja sit ovipahvit paikoilleen, josko ne nyt pysyis edes suht kuivina.

Ajoin tän nyt kuitenkin tonne koppiin sadesuojaan... 

Laittelin tänään kuskin oveen ne roiskesuojamuovit paikoilleen ja verhouksen kans. Liimailin loppuun STP:n eristelevyjä takapenkin alle ja hattu"hyllylle". Hyllyn verhous paikoilleen.

Takapenkin selkänojan köijäsin kans paikoilleen. Istuinosan vois laittaa huomenna.

Alkais pikkuhiljaa olemaan tähän hätään valmis. Vois vielä pesaista joku päivä ja holvata jotain vahaa kiiltoa tuomaan. Pitäis käydä ilahduttamassa leimaministeriäkin.

Kisu katsastettu. Yksi huomautus, äänimerkki ei toimi.

Nyt kun tuota vettä on tullut oikein huolella ja automobiili on kuiva sekä huuruton niin voinen varovasti ruveta uskomaan että ne talven/kevään aikana korjatut vuotokohdat ovat onnistuneesti tiivistyneet.
Kävin tuolla tänään töissä ja olikin oikein oiva päivä sellaiseen kun työpäivän satoi ja ajelin kaatosateessa kotiin. Lähtiessä ei ollut merkkejä vuodoista, eikä ajon aikana valunut mitään kenkään eikä pärskynyt naamalle. Ovet, sekä hattuhylly vaikuttavat kuivilta.

Kisu katsastettu. Yksi huomautus, äänimerkki ei toimi.

Katsastuksessa vaitonaisina pysyneet töötit koljattu, maadoittuvat kiinnitysrautojensa kautta ja siellähän se culprit piileksi. Tööttien ja kiinnityslatan välinen kontakti puhtaaksi niin jopas lauloi taas.
Tässähän on sellaiset täysin purettavat HI-LO tone Mixot, kannet saa auki ja sisällä oleva käämi/kärkipaketti on tarvittaessa purettavissa osiin. Nyt ei tarvinnut niin pitkälle mennä kun maadoitusten puhdistus riitti elvytykseen.   

Ilmastoinnin lauhdeveden tyhjennysröörit auton alle piti tänään rassata auki, vettä tuntui lirisevän ilmastointipömpelissä kun fani lorisutti sitä. Muuten kyllä kylmäkone toimii ja pitää kopin ja ukon mukavan coolina.
Lämpötalous muutenkin kunnossa vaikka toi iso bensakrematorio tuottaa lämpöä aivan valtavasti. Konehuone on kuin se kuuluisa pätsi, siellä ei voi koskea yhtään mihinkään näillä keleillä. Sinänsä ei ole ihme että näissä paistuu kaikki "ei-metalliset" kamppeet mureiksi ajan kanssa.

Ilmastoinnin lauhdeveden tyhjennysröörit auton alle piti tänään rassata auki, vettä tuntui lirisevän ilmastointipömpelissä kun fani lorisutti sitä. Muuten kyllä kylmäkone toimii ja pitää kopin ja ukon mukavan coolina.
Lämpötalous muutenkin kunnossa vaikka toi iso bensakrematorio tuottaa lämpöä aivan valtavasti. Konehuone on kuin se kuuluisa pätsi, siellä ei voi koskea yhtään mihinkään näillä keleillä. Sinänsä ei ole ihme että näissä paistuu kaikki "ei-metalliset" kamppeet mureiksi ajan kanssa.

Yksi XJR (muistaakseni) aikanaan paloi konehuoneestaan Espoon Lommilan Motonetin liikennevaloissa. Kuski yritti sitä jollain räsymatolla päältäpäin tukahduttaa paloa, mutta aika turhalta näytti kun palavaa muovia / kumia tippui koko ajan auton alle. Kuski kyseli myös sammutinta valoissa seisovilta kanssa-autoilijoilta, mutta kenelläkään ei ollut. Sen päivän jälkeen minä olen pitänyt sammutinta auton takakontissa. Vaikka tietenkään sellaisella pienellä 2 kg sammuttimella ei kovin paljoa tee tositilanteessa mutta on se ehkä räsymattoa parempi.   

Muiden oikeamielisten ihmetellessä "piireissä" näiden parhaimmillaankin oikukkaiden kiiturien ilmastoinnin ihmeitä kulkeuduin kurkkaamaan tuota omaakin kompuraa. Toimii, ja kylmää tulee ok.
Mutta, ihmettelin kun kompuran kytkin oli kytkeytyneenä vaikka moottori seis.  Tökkäsin sitä ja heti napsahti auki.

Moottori käyntiin ja kompura rupesikin heti töihin kuten kuuluukin, aikani siinä käyttelin ja olin sitä mieltä että nyt pitäisi jo ruveta hellittämään. Eihän se irroittanut ollenkaan, mitä helv*ttiä!! Annoin sille vielä luudanvarresta jos olisi vaan sticky mutta tiukasti piti.

Kävin tänään vielä suolakaivoksessa ja nyt kun tiesin että konepellin alla juonitellaan niin kauhistelin kokoajan että kohta sieltä oksentaa joku ulos.
Illalla sitten tutkimaan tuossa pihassa, auttaa ihan hitokseen korjauskäsikirja jossa ei ole ihan samanlaiset tsydeemit esillä kuin tuossa. Esim. kompuran kytkimen releet ei ollut "ihan siellä" missä kirja niiden kehui olevan. Lopulta ne löytyivät, niin NE. Kirja puhui yksikössä. 
No, ne toimivat ja sitten etsimään painekytkimiä, jotka antavat myöskin etsiä itseään. Kytkimen johtoja seurailemalla korkeapainekytkin löytyy kompuran alta näkymättömistä. Tässähän on sellainen kolme metriä pitkä ja ainakin metrin paksuinen Harrison kompura tuolla jo muutenkin täydessä konehuoneessa. Piuhoista vähän mittailua ja hyppylangalla kompuran käyttelyä, yleismittarilla näyttäisi nyt erehdyttävästi siltä että se korkeapainekytkin ei vaihda tilaansa olleenkaan vaan maadoittaa kokoajan -> kytkin pysyy kiinni. Hyppylangalla kytkin kuitenkin pelaa vaikka vähän takkuavalta se vaikuttaa.

Täytynee tilata uus katkaisija kompuraan, kiusallista vaan kun vaihto vaatii järjestelmän tyhjäyksen.

Hei miks te kaikki ette harrastele brittiveheksiä? Omintakeisesti väsätyt järjestelmät ja niistä otettava selvää korjauskirjalla jonka esittelemistä vaihtoehdoista on yhdisteltävä lähimmäksi osuvat kaaviot ja järjestelmäesittelyt. Kaaviot ehkä monistettu joskus 70-luvun lopulla ja sen jälkeen kopioitu muutamaan kertaan. Välillä vähän epäselviä...