Siinä on sivuimukaasarin hyvät ja huonot puolet. Hyvinä puolina voi pitää sitä että toimii hienosti silloin kun on kunnossa, huono puoli on se että siinä on enemmän kuluvia osia toisin kuin kiinteäkurkkuisessa.
Ero "normaali" kaasariin on lähinnä neulan ja pääsuuttimen pieni kuluminen, iänmyötä vuotamaan alkava vaimennusöljysäiliön pohjatiiviste ja alipainekalvon mahdollinen hajoaminen.
Tuo neulan ja suuttimen kuluminen edellyttää säännöllistä seoksen säätöä, käytännössä kannattaa siis mennä katsastukseen niin että käy ensin säädättämässä kaasarin ja otttaa päästölapun. Yleenä katsastus sopivasti säädönverran halvempi kun on päästöpaperi valmiina.
Vaimennusöljy alkaa valua kaasariin, joka edellyttää öljyn lisäilemistä. Voi ajaa tietysti ilman öljyäkin, mutta lisää kulutusta ja alkaa nykimään. Toisaalta myös neula ja suutin täytyy muutaman sadantonnin välein uusia, jolloin samassa korjaussatsissa tulee myös tuokin tiiviste.
Kalvon mahdollinen hajoaminen nikehdyttää sitten menohaluja jo pahemmin. Römpässä siis luisti nousee alipaineella, ja jos kalvo vuotaa ei alipainetta oikein kehity. Kalvo harvemmin repeää laakista riekaleiksi, vaan alkaa pikkuhiljaa vuotamaan, usein vuodon voi ihan kuulla, kaasari pitää ylimääräistä pihinää.
Lisäksi huonona puolena römppä kuluttaa noin litran enemmän kuin vastaava kiinteäkurkkuinen, samoin alipaineluisti syö muutaman hepan huipputehosta.
Toisaalta, kone toimii paremmin kylmänä, koska siinä on rikastin eikä kuristinta, eli jos ryypynkäyttö on hanskassa kylmä kone toimii lähes yhtä hienosti kuin uusissa ruiskukoneissa. Myös matalilla kierroksilla kone tuntuu vääntävän paremmin/tasaisemmin.
Yleisesti muuttuvakurkkuista sivuimukaasaria käytti aikanaan mm. Mersu, BMW ja Saab yms "paremmat" autot, eli kyllä sen on katsottu olevan parempi kuin yksinkertainen kiinteä kaasari.
