"Äventyrterrängsbil" - Seikkailuvolvo XC70 D5

P2 XC70 on epäilemättä minuun ja lähipiiriini eniten vaikuttanut automalli (ellei aikaa ennen P2-mallisarjaa lasketa, silloin 700 ja 900- sarjan volvot olivat valloittaneet koko suvun pihat). Koko sukuni on ollut aikoinaan täysin volvohullua väkeä, mutta useimmilla se aikakausi vuosikymmenten jälkeen päättyi P2-alustaisiin (osa siirtyi P3 ja siihenpä se volvoilu sitten päättyikin).

Oma nostalgisointi perustuu pitkälti siihen, että XC70 oli ja on yhä edelleen omassa mielessäni The seikkailuauto, sillä sellaisella on suurin osa elämäni roadtripeistä ja ensimmäisistä ulkomaanreissuista tehty vuosien 2006-2016 välillä. Sama yksilö säilyi 270tkm-> 690tkm ja kiipesi vielä omistuksen viimeisillä hetkilläänkin pitkin Norjan vuonoja. Kertynyt korjausvelka alkoi kuitenkin olla sen verran merkittävää, että Volvo lähti.

Sen jälkeen perhepiirissä kävi nopeasti V90 Cross Country, joka jo ensimmäisen vuoden/ 70tkm menon jälkeen tuntui lähinnä pettymykseltä jatkuvien pikkuvikojen (ja mm viallisten etuiskarien) ja biliassa ravaamisten jäljiltä. Lisäksi alusta pyrki selvästi kumartelemaan saksalaisten autojen suuntaan eikä kyyti ollut Volvon dna:lle uskollisen pehmeää. Tähän tosiseikkaan ei auttanut edes lisävarusteinen alusta.

Ensimmäisen XC:n jäljiltä olikin vuodesta 2016 kytenyt jo halu ostaa ultimaattinen P2 Xc70 yksilö, eli viimeisen vuosimallin edustaja Sinisenä ja tupakanruskeilla nahoilla, mieluiten mahdollisimman monilla varusteilla. Tämä halu tyydytettiin viime vuoden loppupuolella 480tkm tietä nähneellä yksilöllä, joka on osoittautunut varsin hyväksi vuoden seikkailujen aikana. Nyt kuitenkin on korkea aika tehdä alustan osien osalta päivitys uusiin, sillä alustaan on näiden kilometrien varrella vaihdettu ainoastaan toinen raidetangonpää  Jopa nivomatit ovat jollain ihmeellä selvinneet tähän pisteeseen saakka, eivätkä ole vieläkään varsinaisesti pettäneet. Väsyneistä alustan osista huolimatta tämä jaksaa hämmästyttää tien pinnasta riippumattomalla suuntavakaudellaan, joka pesee tuoreet bemarit, mersut ja teslat aivan mennen tullen. 

Tämän kaveriksi tuli hiljattain hankittua saman genren Alfa Romeo, josta löytyy juttua https://forum.alfabbs.fi/viewtopic.php?f=4&t=39557

Auto:
Volvo Xc70 D5 AWD Summum 2007, 480tkm ajettu

Varusteet:
-Tummanruskea nahkasisusta kuskinpenkin muistilla
-Jalopuuratti sekä listat
-Kääntyvät xenonit
-Kääntyvät peilit
-Sadetunnistin
-Irrotettava vetokoukku
-Parkkitutka
-Hälytin (sireeni disabloitu)
-Laminoidut ja vettähylkivät sivulasit, alkuperäiset tummennukset takalaseissa
-Nivomatit
-Watch dial mittaristo

Tärkeimmät viime aikojen huollot:
-Laatikkoremppa 60tkm sitten
-Ardic-remppa ei kovin kauan sitten
-Jakopää nyt kesällä
-Kaikki jarrut satuloineen

Tulevaisuudessa vaihtuvat osat:
-Iskarit ja jouset hilppeineen joka nurkkaan
-Eteen tukivarret
-Eteen ja taakse vakaajan tangot
-Taakse vakaajan runkopuslat
-Termostaatti
-A-pilarien verhoilut

Volvo Xc70 Äventyrterrängsbil

Volvo Xc70 Äventyrterrängsbil by , on Flickr

Volvo Xc70 Äventyrterrängsbil

Volvo Xc70 Äventyrterrängsbil

Volvo Xc70 Äventyrterrängsbil

Volvo Xc70 Äventyrterrängsbil

Volvo Xc70 Äventyrterrängsbil

Volvo Xc70 Äventyrterrängsbil

Varataan kuville tilaa.

V"äsyneistä alustan osista huolimatta tämä jaksaa hämmästyttää tien pinnasta riippumattomalla suuntavakaudellaan, joka pesee tuoreet bemarit, mersut ja teslat aivan mennen tullen.  "

Nyt on kyllä tukevasti volvolasit silmillä. Jo MK3 oli suuri edistysaskel ajettavuudeltaan MK2 nähden. Uusiin on taas jo aivan turha verrata.
Toki itsekkin mieluummin lähden kauppaan vm71 Vauxhall vivalla kuin MK2 S80, mutta ei siinä vivassa todellakaan mitään parempaa ole.

Näillä vanhoilla toki halpa ajaa, eikä tule mitään 5k€ remppaylläreitä.

V"äsyneistä alustan osista huolimatta tämä jaksaa hämmästyttää tien pinnasta riippumattomalla suuntavakaudellaan, joka pesee tuoreet bemarit, mersut ja teslat aivan mennen tullen.  "

Nyt on kyllä tukevasti volvolasit silmillä. Jo MK3 oli suuri edistysaskel ajettavuudeltaan MK2 nähden. Uusiin on taas jo aivan turha verrata.
Toki itsekkin mieluummin lähden kauppaan vm71 Vauxhall vivalla kuin MK2 S80, mutta ei siinä vivassa todellakaan mitään parempaa ole.

Näillä vanhoilla toki halpa ajaa, eikä tule mitään 5k€ remppaylläreitä.

Mutkatieajettavuuden osalta samaa mieltä, eikä suorallakaan tiellä mk3 ole yhtään huonompi, mutta ehjä (ja kolaroimaton) P2 menee kyllä maantiellä älyttömän suuntavakaasti moneen menopeliin verrattuna. Kun tulee ajettua pääasiassa etelä-Suomen uraisia motareita niin joutuu moneen arvokkaampaankin tuoreeseen autoon pettymään, valitettavasti. Pidemmän päälle jatkuva ohjastaminen alkaa tien päällä tympimään. Suurin edistysaskel, minkä mk3 toi jossain kohtaa oli paremmin toimiva aisin.

Ajelen suuren osan ajasta paljon tuoreemmilla autoilla (pääasiassa 2010-luvun loppupuolen nelivetobemareilla (X5 ja 7-sarja), joilla moottoritien kaistanvaihtojen yhteydessä saa jännätä mihin suuntaan auto haluaa singota urasta noustessa. Tämä korostuu kun lisätään erilaisia loskavalleja tai muita poikkeavia tienpintoja. Ajettavuudeltaan tätä lähimpänä tuoreista autoista on ollut uraisella maantiellä Mercedes Benz E All-terrain, joka ei myöskään tiennyt tien urista tai kallistuksista tuon taivaallista, vaan kun ratilla näyttää suunnan niin sinne mennään kaikesta välittämättä. 

Tämä on kuitenkin edellä mainittujen bemarien sijaan ensimmäinen vaihtoehto, jos Lappiin pitäisi lähteä yhtä soittoa ajamaan keskellä talvea. Hyvä penkki ja tienpinnasta riippumaton vakaus on siinä hommassa valttikortteja. Tuo Mersukaan ei ollut muuten lainkaan huono, mutta usko loppui kun neljännessä määräaikaishuollossa Veho mainitsi väljistä alapalloista ja yksi taksari, jolla niitä oli 5 kappaletta sanoi, että kolmeen on koneremppa tehty (yhdestä kampiakseli poikki, kahdesta yläkerran venttiilikoneistot rikki)

Tämä onkin saanut osakseen kunnostustoimenpiteitä ja kilometrejä:

-Iskarit ja jouset hilppeineen joka nurkkaan
-Etutukivarret ja pallonivelet
-Vakaajan hilppeet taakse
-A-pilarien suojat vaihdettu alkupään P2 tuttuihin kokomuovisiin

Alustan osissa pääsi hämmästyttämään se, että kaikki puretut osat olivat alkuperäisiä vuoden 2006 loppupuolelta. Oli siis aikakin vaihtaa. Auton maavarakin nousi noin 3cm tuosta luuska-asennosta 

Volvo xc70 D5

Nyt tässä pari viikkoa vietetty Lapissa pakkasissa ja täytyy kyllä kehua talviominaisuuksia. Lähtee käyntiin hienosti, lämpeää hyvin ja kulkee mukavan pehmeästi ja vakaasti. Ratin takana on mukavan hiljaista eikä matkanteko tunnu väsyttävän kuljettajaa edes 800km päiväsiirtymällä. 

Toki kaikella mukavuudella ja luotettavuudella on hintansa, sillä kyllähän tällainen XC aisin-warnerilla hörppii naftaa aika reippaasti.  Suomen halki reippaasti päästellen oli kulutus seiskan pintaa ja nyt kun ajellut lyhyempiä siirtymiä Saariselällä ja höyryttänyt ardicia, taidetaan olla jo reippaasti yli 8 litran. Tuon seiskan alle ei tuntuisi oikein pääsevän muuten kuin ajamalla koko ajan alle 100km/h. Aikaisempi tällainen 163hp koneella ja 5-pykäläisellä aisinilla meni matkassa noin litraa vähemmällä.   

Volvo xc70

Vanha XC vuonna 2010 Kaunispäällä
Volvo xc70 (2003 & 2007)

Uusi XC vuonna 2022 Kaunispäällä
Volvo xc70 (2003 & 2007)

On se vaan vehje. PS. Häiritsee tuo takalasipyyhin, joka lepää väärällä puolella lasia...

On se vaan vehje. PS. Häiritsee tuo takalasipyyhin, joka lepää väärällä puolella lasia...

Antaa häiritä  näin vanhalle bemarikuskille takalasinpyyhin lepää juuri oikealla puolella. Nyt täällä Lapissa tuottanut tuskaa tuo takakontin lukko ja takakontin verhoilu onkin purettuna siitä johtuen. Samallahan tuon moottorin vaihtaisi. 

Eihän siellä takana mitään niin kiinnostavaa ole ettei peilit riittäis.

Tuonne alfa foorumille pitäis rekisteröityä että näkis, ei jaksa.

Eihän siellä takana mitään niin kiinnostavaa ole ettei peilit riittäis.

Tuonne alfa foorumille pitäis rekisteröityä että näkis, ei jaksa.

Joo ei oo ei, kyllä tällä körötellään pikemminkin muiden perässä 

Laitetaan tähän nyt vaikka Volvon ja Alfan syksyisistä metsäleikeistä hiekkamontulla videota: https://youtu.be/YpOOpszQYc0

Alfan harrastaminen on aina sitten kun kyseessä on vielä noin harvinainen alfa, niin

Joo ei oo ei, kyllä tällä körötellään pikemminkin muiden perässä 

Laitetaan tähän nyt vaikka Volvon ja Alfan syksyisistä metsäleikeistä hiekkamontulla videota: https://youtu.be/YpOOpszQYc0

Alfan harrastaminen on aina sitten kun kyseessä on vielä noin harvinainen alfa, niin

Kiitämme 

Ikävä kyllä näitä autoja harrastaessa oppii että kaikki käytetyt autot on lopulta samaa tavaraa. Tässä Volvossakin lopulta kestävimpiä palikoita taitaa olla alustan osat ja D5. Tämä yksilö on onneksi selvinnyt koriltaan hyvänä, toisin kuin Tuomarilin kovan elämän elänyt  punaherukka 

 Alfasta on hiljattain mennyt konehuoneesta suurin osa alihankkijoiden (garret, bosch) valmistamista osista vaihtoon. 

Tämä yksilö on onneksi selvinnyt koriltaan hyvänä, toisin kuin Tuomarilin kovan elämän elänyt  punaherukka 

Äläs nyt. Kyllä se vielä joskus kuntoon laitetaan...

Äläs nyt. Kyllä se vielä joskus kuntoon laitetaan...

Tiedän, siitä syystä pidänkin huolen siitä että V#%@uilen tasaisin väliajoin asiasta. Punaherukan väri on kyllä heti sen tummanvioletin jälkeen paras mitä XC-volvoon on saanut. 

D5 halusi lomailla. Aiemmistakin D5 tuttu ”moottori vaatii huollon” heräsi tämänkin mittariin reissun jälkeen.

Nyt on sitten tehty:
-Mapin ja mafin tarkistaminen/puhdistus
-Egr ja imuputkien puhdistus
-Etummaisen alipainepuslan tulppaus.

Yllättävää kyllä, egr-venttiilissä tai imuputkissa ei ollut oikeastaan kuin pintakarstaa, joka lähti hammasharjalla hangaten poies. Tällä egr puhdistusoperaatiolla ei myöskään herja/ tehojen häviäminen helpottunut.

Alipainepuolelle tulppaus niin herjat hävisi ja erityisesti alaväännöt palasivat. Nyt jälkikäteen ajateltuna ei tämä Lapin reissulla ehkä sitten kulkenutkaan ihan täysillä voimilla.

Nyt kovaa testiajoa veljen toimittamana, jospa se näillä eväillä nyt taas kulkisi.