No eipä sitte oo tännekään mitään laiteltua... ...mutta mihinpä täs kiirus valmiissa maailmassa.
Ekan kesän ajojen lomassa normaalia perushuoltoa, öljyjen vaihtoa ja sen sellaista herkistelyä. Myös hapantuneet peilit vaihtui kromipintaisiin. Seuraava talvi meni huiliessa eikä autolle tapahtunut oikeastaan mitään. Keväästä sitten leimalle ja hylsyhän sieltä tuli. Kesän ajot sitten jäi kohtuu vähälle kun ei päässyt hitsuuhommia eikä muitakaan korjauksia tekemään. Vikalistalla oli "vähän isontunut" vesireikä oikealla helman takapäässä, vasen etujousilautanen hapantunut ja tietenkin päästöt. Jarruissa ei, yllättävää kyllä, ollut mitään vaikka vähän kova oli poljin tuntuma. Eli loppupeleissä aika pientä, mutta silti... Tämä siis kevättä/kesää 2013.
Siinä saman kesän/syksyn ja seuraavan talven aikana tuli sitten laiteltua kuitenkin jarrut ympäri uusiksi. Biltemalaisilla satuloilla ja muuten muilla tarvike osilla, mutta kai ne kesä autossa kestää. Hinnallaan kärsii kyllä uusia vaikka useamminkin
Samalla kerralla meni sitten isommalla laakerilla olevat etutolpatkin (osista kiitos nimim. Raul) puhalluksen ja värjäyksen kautta paikalleen. Siinä asennuksessa tosin alapallon pultti katkesi vasemmasta tolpasta ja siihen tuli sitten vaihettua se toisenkin kerran. Joku jossain kirjoitti, ettei lankun etutolppia oteta irti kuin äärimmäisessä hädässä, enkä kyllä voi minäkään sitä huvihommaksi suositella. Myös taka-akselille livahti uudet jouset ja iskarit, Göteborgin insinöörin perinnesuositusta noudatellen, radalle kun ei olla menossa.
Löytyihän siinä jarruhommien yms. yhteydessä mätäpaikkojakin sitten kun tarkemmin tutkaili.
Oikeanpuoleinen runkopalkki, poikkipalkin kiinnityskohdasta
Vasen runkopalkki, laatikon tukipalkin alta
Se aiemmin mainittu oikean helman vesireikä laajeni takalokarin etupäähän. Helman pätkäkin kyllä on jo paikallaan, siitä ei kuvia.
Mätähommia puuhastellessa käytin myös sisustan autosta pois ja kohtuullisen siistiä pintaa sieltä löytyi. Melumattojen alta löytyi samanlaista pintaa kuin kuskin takalattiasta. Pohjan kunto antoi kyllä viitteitä siitä että melko hyvä pitikin olla.
Molemmat takakaaret kyllä kaipaisi hitsarin hellää kosketusta ja muutama pieni maalikupru muuallakin. Ja varmaan vasemmaltakin puolelta samainen lokarin etupää työlistalle tulossa. Nyt on vanhus kuitenkin ansaitulla talvilevolla, lyhyen mutta onnistuneen ajokauden jälkeen, joka lopulta kaasarin säätöjen jälkeen alkoi heinäkuussa 2014 tuoreella leimalla
.
Sillä leimalla ehtikin sitten tulla kilometrejä ja kauden viimeisinä ajopäivinä päästiin tuoreelle tuhannelle.
Välikevennykseksi photoshopattu madalluskuvitelma, mikä ei taida ihan "helpolla" onnistua, ainakaan noilla pyörillä
Katsotaan tapahtuuko kuluvana talvena tallilla mitään, vielä ei oo ihmeitä. Kaikkea pikku nippeliä ja nappelia on tullu tallin nurkkiin kyllä haalittua ja kokoelma varmaan kasvaa...
