Katsotko maailmaa Volvo-lasien läpi?

Katson  maailmaa kaksi-teho lasien läpi, jos sallitaan

On ollut 30 vuoden aikana käytössä 19 eri autoa ja merkkejä moneen lähtöön, kaikissa on aina ollut se jokin juttu/ominaisuus, mikä on hankinta päätökseen johtanut ja yhtään todella huonoa autoa ei ole ollut. Kaikki on asiansa hoitaneet. Kaikkia on pitänyt huoltaa ja osaa vanhemmista autoista huoltojen lisäksi käyttää pajalla huoltojen välissäkin - olen huomannut että kaikissa on ollut kuluvia osia, toiset jopa ruostuneet...

Aina olen vaihtanut autoa kuitenkin omien kriteerien perusteella ja auton perheemme tarpeisiin hankkinut. Tästä olen saanut fanaattisimmilta Toytota/Subaru miehiltä kuulla että et sitten vieläkään Autoa laittanut. Olen tuohon todennut hankkineeni auton omaan käyttööni ja omilla rahoilla.

Nykyjään ajelen taas Volvolla ja olen ihan tyytyväinen kulkineeseen, 2015 V60 D4 AWD. Sopivat tilat tarpeeseen nähden ja hyvät varusteet.Maantiellä menee hyvin, kaupungissa Audin jälkeen vähän jäykähkö ja Audi oli hiljaisempi sisään.

Ei mitään pahaa sanottavaa Volvoista. Uusin V60 joidenkin vuosien päästä voinee olla hyvinkin varteenotettava vaihtoehto, käytettynä ja vähän ajettuna, seuraavaksi kulkineeksi.
-> taidan harkita kaksi-tehojen vaihtoa VOLVO -laseihin

Kulmamiehen aloitus viittaa selkeästi siihen, että tiedossa on jälleen jotain sellaista mitä ei ole aikaisemmin nähty. Kuten historiasta tiedämme, Kulmamiehelllä on tapana tehdä itselleen sopivia autoja ja vähän hämmästelinkin aluksi miksi nimenomaan Hän olisi huolissaan, mikäli sopivaa Volvo-merkkistä autoa ei ole ostettavissa.

Kyse ei ole tästä, vaan ihan yleisellä tasolla. Tällä hetkellä tuntuu aika kaukaiselta ajatukselta, että käyttiksenä olisi joku vanhempi rakennettu auto. Jos työmatka olisi lyhyempi, niin sitten asia olisi toisin.

Omalla kohdalla on tosiaan lasit ollut aika tiukasti päässä, mutta bemarimaailmaan sotkeuduttuani vaihtelu tuntui ihan piristävältä. Nyt on ainakin yksi syy enemmän pitää ne Volvo-lasit päässä 

Aikoinaan tuli katsottua hyvinkin vahvasti. Sitten hetken päähän pistona tuli kokeiltua toisia merkkejä ja sitä suosittelen muillekin. En tarkoita hetken koeajoa vaan omistamista tai vähintään useamman sadan kilometrin ajoa että oppii pois totutusta.  Edelleenkin itselle Volvo on se merkki mutta harmittavan meluisia ovat uudet mallit niin siksi ne toistaiseksi ei ole oikein vaihtoehto kun ajoa tulee sen 30 000-40 000km vuodessa karheilla suomen teillä. Toiseksi merkiksi on noussut Isot BMW:t ja ehkäpä niihin on ollut helppo kotiutua Volvojen jälkeen samanlaisen vanhahtavan tyylin takia josta tykkää.

Volvolasit on kyllä tiukasti päässä, välillä ihan vituttaa kun työmaallakin oon se "Volvomies", onneksi siellä on kyllä toinenkin vähintään yhtä pahasti kajahtanut. Kaikki lähti isän ostamasta 940 farkusta 2000-luvun alussa, jonka isä uskoi olleen poikansa mielestä tylsä perheauto, mutta olikin väärässä ja pahasti. Kyllähän siihen polttoainetankin ripustuksia vaihdeltiin, ja pientä remppaa silloin tällöin, mutta jotenkin siitä jäi hyvä fiilis ja laatuvaikutelma. Kyllä pihassa olleet kulkupelit ovat olleet varmoja, koskaan ei ole Volvo jättänyt meillä tienposkeen, mondeon kanssa sekin tuli tutuksi. Tärkein syy kuitenkin Volvon pitämiselle on olleet sen penkit ja auton muu ergonomia, ja vankka turvallinen kyyti

Miten te foorumilaiset suhtaudutte, jos joku pilkkaa Volvoa, tai haukkuu paskaksi? Kuunteletteko kiltisti ja mietitte mielessänne, että ei tuokaan mul**u tiedä mistä puhuu, vai nousetteko heti takajaloillenne ja alatte rinta rottingilla puolustamaan Volvoa ihan vaan siksi, kun sattuu olemaan ne Volvo-lasi päässä?

Yleinen vastaus on omalta osalta ollut, että se on ihmisen suunnittelema kulutuslaite jossa nyt välillä saattaa olla vikaa, tai laatuvaihtelua. Yleensä kyllä koitan henkilöstä riippuen saada avattua harmitusta auki, ja perusteet väitteelle. Itsekin syyllistyn haukkumaan mersuja ruosteen levittäjiksi, vaikka kyllä siellä seassa varmaan kova pohjaisiakin on?

Olenpa tavannut henkilön joka kehui 440-Volvon olleen paras auto mikä hänellä on ollut, muissa kuulemma on ollut kamalasti sähkövikoja

En katsele vaikka olenkin hyvin mielissäni tuon kanttikopan kanssa vietetystä ajasta, joka alkoi -09 ja jatkuu toivottavasti vielä pitkään. Tarkennuksena, se on rouvan auto mutta kyllä minäkin sillä ajan paljon kun se on ikäänkuin talouden ykkösnyrkki.
Vikaa siinäkin on ollut, isojakin, mutta meikäläinen ei voi sietää sellaisia autoja joissa on kokoajan jotain pientä tai ajon estävää. Kun auto on rikki niin se on rikki, se on ok mutta jos joka viikko nainen ihmettelisi jotain vikavaloa tai ovien temppuilua tai öljynsyöntiä yms yms niin loppuisi humööri nopeasti. Yksi tärkeä asia on auton käytännöllisyys joka loistaa poissaolollaan aika monesta farmiautosta joko muotoilun tai jonkun muun älyttömän pikkuseikan vuoksi. Tykkään myös tuon "ruotsinlaiva" ajo-ominaisuuksista kun ajetaan käytännössä kaikki ajoat maantiellä, leppoisaa menoa ja auto tuntuu isommalta kuin se onkaan. (Toi mk1 V70 ei mielestäni ole mitenkään ISO auto)  Juipille hankittiin -09 S80 ja se vasta mukavalta mun makuuni tuntuukin.

Jotainhan nuo Volvon ingenjöörit ovat tehneet oikein kun tuo vanhuskin kulkee ja toimii talvellakin ilman taidokkaita tanssiliikkeitä, kaikki ovet ja luukut yms toimii.
Tuulilasi oli vähän huono kun se meni vaihtokuntoon jo ennen 500tkm täyttymistä. Hirmuisen haalistunut ja halkesikin ihan vaan yhdestä sopivaan kohtaan osuneesta kiveksestä.

Mutta juu, kaverien ja tuttavien "jumppaamista" eräiden muiden merkkien kanssa tullut seurattua niin ei tule mieleenkään siirtyä heidän leiriinsä vaikka toki jonkinasteisina yksittäistapauksina näitäkin on kai käsiteltävä. Eräskin lähes vannoutunut kansanautoilja vaihtoi lopulta japsiin kun tolskasi pitkään samojen ja toistuvien päivittäiskäyttöä hankaloittavien vikojen kanssa.

Mun omat autot ovat luotettaviksi ja laadukkaiksi tiedettyjä brittejä joten kai tuo ylempi kirjoitus onkin vaan otettava hullun höpinöinä. 

En todellakaan katso isä aikanaan rakenteli Saabbeja sen takia varmaan itselle jäi Volvo koska takaveto uudemmat mallit ei oikeen sytytä eikä osaamis tasokaan riitä eikä oikeen kiinnosta edes yrittää/ arka kokeilemaan...
Kulkuneuvot ovat kulkuvälineitä kunhan ne siirtää paikasta a-b eikä hajoa ja jos takaisin viellä tois ni olis myös kiva
nuo kaikki japsien ruostuminen jne... se on loppupeleissä itsestä kiinni mitä tekee vai tekeekö mitään
Ja tottakai näitä malli ongelmia on mutta niiden kanssa täytyy elää ja sopeutua joukkoon eihän ne ylitsepääsemättömiä ole...
Tälläkin hetkellä on kulkupelinä Nissan eikä hävetä yhtään  mutta silti Volvosta en ikinä vois luopua onneksi saa ruuvata tuota emännän 9satkuu niin ei pääse tuo totuus unohtumaan 


 


 

Katson ja en.. Tässä mennään oikeastaan periaatteella että minulla on yleensä ne lasit päässä millä automerkillä sillä hetkellä joudun ajelemaan. On kenties olosuhteistakin johtuvaa ettei tässä oikeastaan ole varaa sen suuremmin alkaa mitään suuria merkkiuskollisuus puheita pitelemään, kaikki kulkineeni ovat vanhoja, paljon ajettuja ja sen myötä melkoisia pommeja. Joku kulkuneuvo on aina kuitenkin oltava, siinä ei silloin merkki vaikuta vaan se että on ajoaikaa käytettävissä Jäävään itseni aika usein näistä totisista keskusteluista eri merkkien eroista, paremmuudesta tai huonommuudesta. Miettikkää nyt itse, jos äijä jonka uusin kulkine on nytkin 20 vuotta vanha, alkaa tosissaan väittelemään uusien autojen ominaisuuksista ja puolustelemaan omalla kalustollaan sitä ja tätä... Ei saakeli miten niistä voisi kinata kun ei niistä mitään ymmärrä Vaan jos leikillistä kettuilua on ilmassa niin siihen soppaan on aina mukava tyrkätä oma lusikkansa, siihen sitten käytetään kaikki millä saa mielipiteiden vaihtoa aikaiseksi.

Se että nyt on allekirjoituksessa kolme Volvoa, on vain pelkkää sattumaa

Eiköhän sitä tule katseltua, vaikka ei sitä välttämättä haluaisikaan myöntää. Toistakymmentä autoa ollut, joista yksi Ford ja loput Volvoja. Tälläkin hetkellä käyttiksen vaihto kiikarissa ja eipä sitä muita vaihtoehtoja ole tullut oikeastaan edes katsottua. Tuntuu ettei uskalla tutusta ja turvallisesta mihinkään poiketa, vaikka ihan varmasti siellä vieraalla maallakin olisi hyviä ellei parempia vaihtoehtoja samaan rahaan. Takavetojen nimeen tuli joskus vannottua mutta ne lasit on tiputettu päästä pois jo aikaa sitten. Silmät aukesi siinä kohtaa kun tarvitsi dieselin käyttöpeliksi ja deeku ei ollut vaihtoehto, joten TDI tuli hommattua. Suoraan sanottuna oikein nauratti kun vähän aikaa ajeli että miten sokea sitä voi ihminen olla auton ominaisuuksille ja tuijottaa vaan sitä vetotapaa... Sen jälkeen ei sitten olekaan ollut kuin etuvetoja yhtä talviliukuri-seiskaa ja tuota tallissa lojuvaa vanhusta lukuunottamatta. Tosin tällä hetkellä jos harrastepelin ostaisin kesäksi niin valinta olisi melkoisen varmasti jokin V8- tai JZ-moottorilla varustettu Toyota/Lexus.

Hyvää tekisi välillä käydä ajamassa muillakin merkeillä, mutta valitettavan harvoinhan tuohon mahdollisuuksia on tai niitä ei tule käytettyä. Saattaisi löytyä ihan uusia ja mielenkiintoisia vaihtoehtoja millä liikkumisen voisi hoitaa kun vain uskaltaisi kurkistaa sen laatikon ulkopuolelle.

Auto on vaan kulkuväline.

Pitkään on ollu volvo käyttöautona ja itse olen huomannu miten muut tulee kertomaan miten jokin muu merkki olisi paljon parempi kuin tuo volvo. Siinäkohtaa tulee yleensä vähän volvolaseja käytettyä kun pistän faktat tiskiin esim huollon hinnoista per vuosi ni jo loppuu se oman merkin kehuminen.

Ja pitää sanoo et toiset tykkää hakee volvonsa korjaamolta ajoon kun toiset ajaa korjaamon ohi kun voi ite huoltaa. Eli vanhan takavetovolvon voittanutta ei oo vielä löytynyt.

Mulla ei varsinaisesti ole sen suurempaa "rakkaussuhdetta" Volvoon, vaikka vuodesta 2010 Volvolla tullut ajettua ja nyt järjestyksessään kolmas V70 alla. Ei vaan tunnu paremmin käyttötarkoitukseen sopivaa löytyvän, kun tarve on isolle farkulle (3 lasta, joista 2 turvaistuimissa + 2 keskikokoista koiraa) ja paljon harrastuksia, joissa kuljetuskapasiteetille on tarvetta (maastopyöräily, laskettelu, useita lomareissuja vuodessa autolla jne.). Ehkä E-mersu sopisi tähän tarpeeseen myös, mutta suurin osa farkuista on liian pienellä tavaratilalla ja tila-autot ei kiinnosta.

F11-sarjan Bemari olisi pihassa, jos olisi yhtään tilavampi sisältä...

Kyse ei ole tästä, vaan ihan yleisellä tasolla. Tällä hetkellä tuntuu aika kaukaiselta ajatukselta, että käyttiksenä olisi joku vanhempi rakennettu auto. Jos työmatka olisi lyhyempi, niin sitten asia olisi toisin.

Pahus... Olen odottanut  uutta projektipäiväkirjaasi... Ja eihän sen tarvitse olla vanhempi, se rakennelma...

Omalla kohdalla on tosiaan lasit ollut aika tiukasti päässä, mutta bemarimaailmaan sotkeuduttuani vaihtelu tuntui ihan piristävältä. Nyt on ainakin yksi syy enemmän pitää ne Volvo-lasit päässä 

Unohdin mainita, että minulla on myös Volvo-pyyhe... 
--

Pitkään on ollu volvo käyttöautona ja itse olen huomannu miten muut tulee kertomaan miten jokin muu merkki olisi paljon parempi kuin tuo volvo.

Olen ajanut monellakin eri merkin ajoneuvolla kuin Volvo ( ainakin 30 eri autolla nelivetoa, etu ja takavetoista ), mitsuilla, eri vag-rojuilla audia, skodaa ja seattia, mersuilla, toyotaa paljonkin, alfa romeota, fiatteja, ranskalaisia yms...Mielestäni Volvossa on ollut paras ergonomia ajamiseen ja mukavin istuin. Olen tullut myös päätökseen, että -90 luvun paras auto on Volvo 850 TDI moottorilla ja 940 hyvä valinta, mukavan ergonomian ansiosta. X40 on myös ok auto mutta vähän ahdas ja ruostuu herkästi helmoista. Tosin pystyn kyllä ajamaan muillakin automerkeillä, vaikka ne ovatkin kokemuksen mukaan surkeampia. Olen myös ajanut monella eri Volvollakin.

Japanilaiset ovat ankeita sisältä, mutta tekniikka kestää, kori ei niinkään ja nissaneissa varsinkin mätänee korit vauhdilla. Tosin ei kaikissa japseissakaan koneet/vaihdelaatikot kestä, nissaneissa, mazdoissa ja mitsubisheissä on ainakin ollut surkeita moottoreita ja jakolaatikoita, mitsuista hajonnut kansiakin dieseleistä. VAG-vuotaa öljyä joka paikasta ja ankea sisusta, pakkasilla ongelmia mm. ovien kanssa, liian kovat istuimet, vanhemmat 1.9TDI pakastimia talvella, eli eivät lämpeä sisältä. Ranskis ei tunnu ruostuvan helposti, mutta vikoja enemmän kuin Volvoissa ja liian pehmeät istuimet, veltto ajettavuus maantiellä, HDI koneiset myös pakastimia talvella kovalla pakkasella, sekä jotkut pienet ranskalaiset pomppivat maantieajossa (citroen xsara ja renault clio). Saksalaisista taitaa mersu olla paras valinta, mutta vanhoissa on surkea automaattilaatikko, mikä rynkyttää vaihdossa ja onhan tuo vanhempien W124 alustarakenne aika mallia lada, apusimpukoineen ja sulakkeetkin bakeliitit. Olen istunut 2004 mallisen S40 Volvonkin kyydissä ja mielestäni paljon epämukavampi ja surkeampi kuin vanhan kopan S40. Jopa mondeo pohjainen Jaguar X-type voittaa tuon mukavuudessa.

Voisi sanoa kyllä ja en. P2-mallien jälkeinen meno ei kauheasti kiinnosta muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Ne olivat vielä pienen, itsenäisen valmistajan omia tuotteita. Mutta aika harva tavallinen autoilija näitä miettii tai antaa niille arvoa.

Hyvin pitkälti kyllä. Jos taloudellinen tilanne olisi yhtä hyvä, kuin se on huono, niin amerikkalainen menisi jopa käyttöautosta. Silloin tällöin haaveilen harrasteautoksi.

Volvoja meillä on ollut aina. Tämä juontaa juurensa isoisään, joka hankki leipänsä Volvon kuorma-autoilla. Isänikin houkutteli samaan leiriin ja isä onkin ollut 30 vuotta Volvon mekaanikkona merkkiliikkeessä henkilöautopuolella. Minulla onkin omamekaanikko omasta takaa.

Olen ajanut jonkin verran erimerkkisillä autoilla ja vain amerikkalaiset ovat Volvojen lisäksi aiheuttaneet suurta omistamisen halua. Tosin, eipä ne tusinajenkitkään kiinnosta yhtään.

Oikeastaan missään muissa autoissa, kuin Volvoissa, en saa riittävän hyvää ajoasentoa. Tämä pätee myös raskaan kalustoon. Selkävikaisena ja paljon ajavana arvostaa hyvää istuinta ja ajoasentoa.

Uudetkin mallit kiinnostaa, vaikka ovatkin pikkukoneilla. 60- ja 90-sarjalaisten takavalot ovat mielestäni hirveät johtuen takaluukussa olevista valoista, pois lukien XC90. Mutta eipä tässä ihan heti ole varaakaan sellaisia ostellakaan.