Ihan älyvapaa rojekti - laajentunut iskari-remppa 245 D6 pakulle....

Niin, siis ihan oikeasti, ajossa tuo oli.... 
Sitten kuolivat iskarit, ihan oikeesti kaikki neljä, ja tietty talvella. Virasta kun yövuoron jälkeen lähti kohti oikeita töitä, ei ekalla 5-8 kilsalla autossa ollut jousitusta ollenkaan - sananmukaisesti jäykällä alustalla tuli ajettua....  - mutta loppumatkasta olikin sitten pelkkien vietereiden varassa.... 
Juu, ei ole suutarin lapsella kenkiä, ei... 
Jossain vaiheessa kuitenkin asiakkaille osia tilatessa muistin omatkin vaivat, ja tilailin samaan kasaan kaikki neljä tolppaa - ajattelematta enempiä, ihan vain standardi Monroeta tuli odottelemaan.
Eihän niitä prkle vaihtamaan kerennyt, ennenkuin mamman tyköä aamusella kotiin ajellessa kevyellä kuormalla  yhden routaheiton jälkeen alkoi ontuminen... 
Takaa oikealta entinen iskari, silloinen jousen liikkeen rajoitin katkesi. Kas kummaa, ja olankohautus.
Eiku vanhus halliin viemään asiakaspaikkaa, ja siitä se älyttömyys sitten läksi... 
Tuli huomatuksi, että voisipa tuon jakoremminkin sitten vaihtaa, kybä-tonnin päästä kuitenkin edessä.
No, tulin sitten nostaneeksi koko myllyn pois paikaltaan, ja eiku osiksi, ja pesukoneeseen....
Pytyissähän ei tuossa Volkkarilaisessa ole mitään vikaa vielä 415 000 kilsan kohdalla, pieni karsta-pykälä vain, ja tarkistusmittausten jälkeen sitten vain hoonasin lohkon.
Koska JAKK oli hiukan töitä pystyssä, niin suuttimet ja pumpun kuskasin sinne, kun kuulin kaverin olevan lopputöitään siellä tekemässä. Matkalla tilailin sitten koneen sisähilut aikani kuluksi - tuo tyhjänpäiväinen ajelu pensa-pakulla kun vaatii ajankulua, ja sehän käy puhelimessa praataten... 
Paluumatkan tein naapuri-kunnan kautta, koska joku älyvapaa idea oli jo kehitteillä - maalaan koneen ennen kasailua - siispä kuumankesto-maaleja mukaan.... Voi itkun veheriä v***u---
Nyt rupee jo itkettämään, joten lopetan tältä erää, jottei mene loputkin yöunet, katotaan jos huomisissa olen toviksi toennut jokusen kuvan liittämään ....

Voi noita aikoja, kun Äijän kanssa ajeltiin ympäri maata - joskus käytiin viemässä myös itärajan vartijoille juuri kilpiin laitettu kärrykin koirille... eli mites hitossa kulkevasta Vollesta tuli yhtäkkiä ikuisuusprojekti... 
No, näkyyhän siitä parit viitteet kuvassakin - takaluukku alkaa olemaan läpihengittävää mallia, ja varapyöräkotelot tuli ekaan katsastukseen paikattua ihan vasemmalla tassulla... 
No, enpä puutu korin ilmastointiin vielä tuon enempää.
Jokatapauksessa - kone oli siis paloina, pumppu ja suuttimet sepillä hoidossa, lohko hoonattu ja kaikki puhdasta asennusta varten alakertaan. Niinpä lohko nippuun.
Kansi käväisi pikaseen koneistamolla koeponnistuksessa ja samalla mestarin kanssa pyyhkästiin lastu pinnasta pois, jotta varmistui kannen suoruus. Venttiilityöt tein sitten tietty ite ehtoopuhteiksi, elikkäs ajoin kulmat oikeiksi, koneistin seetit ja eiku läppäämään venttiilejä paikalleen.
Alakerta oli jo kasassa, joten eipä muuta, kuin lakki päähän siniselle lohkolle.


Taustalla viel suht kokonaisena odottelemassa tuo hoppa myllyä nokalleen, mutta sitten erehdyin tutkimaan konepeltiä tarkemmin... 
Mutta mitäs tuosta, kone vartoili pumppua, ja niinpä asentelin vain uuden kytkinpaketin paikalleen. Vanhaa avattaessa ei enää tarvinnut imehrellä, miksi sähkö-vitonen ei paikallaan pysynyt...

Kuinkas se kytkin liittyy sähkövitoseen?
Nyt voisit samalla vaivalla jumpata laatikon alas ja huoltaa myös sen ylivaihteen

Kuinkas se kytkin liittyy sähkövitoseen?
Nyt voisit samalla vaivalla jumpata laatikon alas ja huoltaa myös sen ylivaihteen

Nojoo, meinasinkin asiaa tarkentaa, jos joku samojen pulmien kanssa pähkii....
Mä meinaan jumppasin sen prkleen ylivaihteen kumit (o-renkaat) uusiksi, ihmettelin toisen releen paikalleen, vaihdoin jopa sen napinkin.... ja kaikkea tuolta väliltä, jopa öljyjen kanssa pelasin.
Jos olisi vain osannut ajatella ihan oikealla asentajan järjellä, niin olisin heti napannut laatikon olkapäälle, ja vaihtanut kytkinpaketin.... mutta ei, piti prkl ajatella kuin nainen, eli erittäin monimutkaisesti, tajuamatta että isolla vaihteella kytkin yksinkertaisesti luisti, ei yhtää sen kummempaa.... 
Eli ei siinä sähkösessä femmassa mitää vikaa ollut....
Levy oli ihan loppu, mutta noilla 1-4 pykälillä se ei vielä antanut mitään merkkiä itestään. Siitä tuo sokeus. Laatikkoineen juuri koneen paikalleen nostin...

Aaaivan, homma hanskassa

Kun kerta konepelti oli käsissä, niin selkeesti tuli näkyviin etuosan ruostekiusat. Siispä pelti selälleen, ja testailemaan 0,8 mm laikkaa, ja mukavastihan tuo etupäästä tukipellit poisti, koko mitalta.
Kannattaa muuten testata ja käyttää noita ohuita laikkoja, varsinkin kun pintapeltien kanssa painii, leikkausjälki on ku kirurgin veitsestä, eikä lämpömuutoksia synny. Samoin särstä, johon sormensa repisi,jää syntymättä. Ja ko tapauksessa jäi juuri sopiva ilmarako saumaan hitsausta varten.
Joku järkevä olisi tietty tuossavaiheessa vain testannut laikkaa, ja sen jälkeen tilannut uuden konepellin, mutta loppukin äly touhusta rupesi jo hämärtymään. 
Tokihan peltiseppä tuommosen pikkujutun ite tekee, kun ei omalle duunilleen osaa tuntihintaa laskea - niinpä hioin, puhalsin ja paikkasin sekä maalasin tarvittavat, sitten vain palanen paikalleen.

Tuossa on jo pakolliset alustavat kititkin tempastu kuivumaan, seuraavana olikin saumojen lopullinen kadottaminen ja sisäpuolen malaus vuorossa. Sitten ympäri, hiontaa ja pohjamaalia ruiskuun.
Samalla tein lopullisen väri-päätöksenkin Vollen suhteen, värihän oli alunperin valkoinen, mutta se ei ihan piisannut.
Sivutoimisena virkamiehenä oli sini-valkoinen volvo liki mieltä, jos ei pumppuakin, olipahan tollasilla pirsseillä tullut ajeltua.... 
Eli siis valkoinen, joka valosta ja katsantasuunnasta riippuen muuttuisi jopa siniseksi.
Juu,niin pervo en sentäs ole, että omaan autooni niitä pystyraitoja.... 
Matka vei heti huomenissa silloiselle varaosa-toimittajalle, joka myös maaleja kauppasi.... ja kotiintuomisina olikin sitten riittävästi hölskyviä purnukoita.
(Juu, oli juotavassakin muodossa, mutta koiramiehenä juon vain olutta....  )

Ennen ko mä tästä järjettömyyden huipentumasta kertomista jatkan, niin heitänpä kyssärin.... 
Tossa konetilan sähköjä uusiksi tehdessä tuli mieleen yksi ISO puute tolle autolle - vakionopeuden säädin.
Onkos kukaan järkeillyt sellasta valmiiksi tollaselle vanhan liiton kaasuöljy-koneelle ? 

Nojoo. Uskaltaiskohan jatkaa... 
Kone oli pöydällä, konepelti korjattuna, ja aattelin vilkasta alakertaa, sillä sopimattomat kohinat olivat tovin korvaa kiusanneet - siispä auto ylös ... ja itkun paikka. Edellisessä katsauksessa ei mitään hämmikiä, mutta nyt sitten senkin edestä - eipä tuo alusta siisti ollut vuos takaperinkään, mutta nyt vetäsi sanattomaksi.
Jos auto on tuotu muuttotavarana eteläisestä länsinaapurista, ja sen jälkeen sitten tahkonnut Vaasa-Laihia väliä, niin nyt sen kyllä huomasi. Suolassa ei oltu säästelty, pesuissa ja suojauksessa senkin edestä....
Paskana oli, totaalisesti.
Kynnyskotelon ja pohjapeltien yhtymäkohta oli paperia siellä, missä sitä oli jäljellä, pohjapelleissä sanomista yli omien tarpeiden, ennenkaikkea kuskin puolella... ja ovein alareunat olivat finaalissa myös.
Päreet paloivat niin pahoin, että alkoi toisen korin etsintä
Paskat niitä yhtään parempaa eteen tullut parin viikon aikana, kun asiaan perehdyin, pahempaa oli tilalle tarjolla 
Tiesin, että nyt oli edessä homma, johon kuluisi aikaa ja tupakkaa - niinpä vaihdoin savuttelut suosista piippuun... :/

Juu, on toi ihan aito Scanian logo 
Niinpä sopivalla reisulla lähimpään mätänettiin ettimään pohjaan peltiä - ja hyllyt huusi tyhjää tietenkin just silloin. Tilailemaan en ruvennut (jälestäpäin ajatellen olisi vain pitänyt... ), vaan tuumasin että ohan sitä hallissa peltiä.....
Ovien alareunoihin sentäs korjauspalat tuli nopeesti varaosatoimittajalta, niin sisä- kuin ulkopellitkin.
Kun auto oli nostimella, otti silmään samalla se, että ovien alareunat olivat hieman ulompana kuin kynnyskotelo, niinpä hylkäsin kynnyksen korjauspellin, ja alotin toisenlaisen tuumailun, ihan siksi, että koko homma oli jo mennyt ihan ketuille. Siispä neljä pätkää neliskanttista huonekaluputkea ruhon viereen, ja tovi silmittelyä. Ja ei muuta, kuin neliöputki parilla hepillä kynnyksen yläosaan, siinä pohja levitykselle, ja toinen putki entisen alasauman kohtaan, jahka alas suuntautuvat pellin jäänteet ensin pyyhkäisin pois rälläkällä....
Surrilangan pätkä kouraan, ja sitä taitellen jonkinlaista muotoa pellin pokkausta varten. Kaikenlaisen pyöreyden ja nykyään lasikuidusta rakenneltavat helmamuodot hyllytin - jos auto toi aina vilkaistessa mieleen kakkosnelosen pätkän, niin pitäydyin varsin kantikkaissa muodoissa. Vahvuutta helmaan kyllä tuli tarpeeksi, koska pokkasin sen millisestä pellistä .
Kun muoto oli löytynyt, reitin neliöputken yhdeltä sivulta (kondenssi-vesi valukoot pois, jottei jäätyessään muotoile putkea uusiksi), ja saumasin sen kiinni kynnyksen yläreunaan, kumpaankin pyöräkoteloon asti, eli samalla katoaisi etulokarista takaa alaosa - tietenkin.

Toi olikin se helpoin osa. Alhaalle meinaan saikin sitten askarrella oikein kunnolla, kun oli vanhan kynnyskotelon silponut pois tieltä... :S

Nojoo, siis seuraavaksi oli vain pokatun pellin pistehitsaaminen paikalleen - paineilma-pokkarilla tuli ainakin tehtyä pistehitsille reikiä takuulla tarpeeksi, n tuuman välein... pitää ja pysyy, ja viimenen taikahan on vasaran käytössä, et pisteen ympäriltä pelti viel oikeella lailla "kiristyy" kiinni . Nopeiden pisteiden etuna viel se, että pintapellin sisään vetästy rosteri-maali ei pala .... hmmm... varmuuden maksimointiako ...
Kun noi oli tehty, ei tarvinnutkaan enää muuta, kuin katsoa linja, ja leikata etulokarit irti kynnyksestä, ja "päättää" kynnyskotelot, sekä etulokari - sekä leikata pala pelliä, josta taittui muoto pyöränkaaren taakse. Simppeliä.
Puhumattakaan siitä kynnysten korjailusta jakatilojen puolelta... voi itkun veheriä v**** mitä näpertämistä. Nyt ei vai enää antanu luonto peräksi, olihan uus takaluukkukin jo vartoomassa... :s
Sinkattua millistä kulmaa kului jokunen metri, mutta lopulta oli paikallaan myös alempi neliöputki - ja samalla lähtö pohjapelleille...
Jatkoin pirruuksillani myös kotelon sisällä olevat poikittaiset jäykkärit uuteen ulkopelliin asti, muodossa tietenkin, mutta en edes yrittänyt merkkailla niitä pistehitsausta varten, vaan päädyin asennusvaiheessa liimaukseen.
Sama oli ajatus tietty ovien pintapeltien suhteen, pienet pistehitsit vain aivan reunoihin, pokattuun saumaan vain liima . Ei haluttanut tehdä ovesta perunapussin kylkeä pistehitsaamalla korjauspalat paikalleen...

Hypitäänpäs järjestyksessä senverran, että etsintäkuulutetaan huumorintaju, joka maanantaina katosi takasivulasien irrotuksen jälkeen.... 


Karmeemmalta - siis suorastaan ilmavammalta näytti pienen raapimisen jälkeen....
Hantturin puoli sentään pykälää paremmassa hapessa.
Takavalojen alaosasta, tahi puskurin taustasta en edes viitsi puhua mitään.... 

Eläköön teiden suojaus... perkele.

Nojoo, ei itketä enää - tänään läks niinpaljo mätää pelliä takaosasta, et ilmastointi toimii taatusti - niinpä palataan alkuperäseen järjestykseen   
Helmat ja pohja olivat kuosissa, eli peltiä oli neliömetreittäin haaskattu ja omaa nahkaa poltettu riittämiin vapaa-ajalla, pääosan ajasta vei harrastaminen valtion leivässä, sekä kolarityöt, joita piisasi mielenvirkistykseksi kiitettävästi. Välillä kävi hallissa kaikkea muutakin, kolkyt-tonnisesta kaivinkoneesta jarruttomaan lavettiin, mut mitäs noista, pikkujuttuja 
Sit kävi itelle sellanen kolaus, et hommat meni jäihin liki pariksi vuodeksi, ajan vei kaikki toissijanen, niinku uusiks kävelemään opettelu  .
Pikkuhiljaa sinnillä palailin myös halliin, aluksi pieniksi toviksi kerrallaan, eikä valmista oikein tullut, sehän on selvää - mutta kiukulla ja kiroomisella kuiteski värkkäsin, samalla ku opetin oikeeta kättä jotenki toimimaan. Homma ei kyllä mitään järjestelmällistä ollut, rääpimistä siellätäällä, kun muistikin sekotteli, mutta työkohteistahan ei pulaa ollut. 
Kone oli jo onneksi kokonaan kasassa, joten sen kanssa ei murehtia tarvinnut.
Niinpä paklailin ja viimeistelin etulikasuojia

-Juu, vilkun reikä ei ole Vollea enää, vaan siihen tulee ledi-vilkku Tohatsusta
Sitten työstin konetilaa, hionta puhtaaksi ja maalia päälle
Samalla irti kävivät myös etupalkki alatukivarsineen ja vakaajineen, tietty myös hammastanko, joka sai uudet suojakumit ja väriä pintaan sekin.

Huonompina päivinä sitten räpelsin vain jotain muuta älytöntä 

Sitte ku tarkkuus parani, laittelin takaoviin korjauspellit. Liimalla, tottakai 

Edelleen pientä pintaremonttia tiedossa... 


Helvetinperkele...

Mutta oliskos jollain tietoa, että mistähän löytyisi tuohon kouruun mustaa listaa? Vanha kromin värinen ei houkuttele, kun koitan kaiken muunkin kromin värin hukata, mm listoista.

ootko listojen perään jo huudellut tuolla osien ostopuolella ??

innolla odotan seuraavaa päiväkirjamerkintää 

Nosiis joo, en oo huudellu ostopuolella, koska tuli jo selväksi omasta takaa, et kun listat irti repii, niin ne on romurautakamaa. Tää oli jo toki tuttua kolaritöistä.
Niin idioottia ei löydykään, et vaik olis itkunveheriänvitun väriset listat, nii niitä uusiks rupeis sovitteleen... 
Noi, jotka irti otin, oli jo valmiiksi mitaltaan vituillaan, ja sit viel se jatkoksen peitto , joka vaaditaan farkkuun - oumaikaad, ei ikinä. Tahtoo metrikamaa - jos ei, ni ennemmin vaikka saatina jeesusteippiä 
Meinaan, ne prkl menee ihan ketuilleen, ku irti ottaa, sikspä huhuilenkin metritavarana UUTTA kourulistaa.
Sattuneista syistä ja sysisistä sepistä johtuen huippumaalarini ei nyt kykene hankintapaikkaa kertomaan.... 
Tälhetkel ihan saatinasti pellin muovaamista ilman noita kuukkelilla epätoivoosesti hakeakseen, sanoo hän 
Sit kuukkeloi, kuhan loppu kolmannes koslasta on pellitetty - niitä v***n takasivulasin alaosia myöden.... 
Eli hermot o menny ennen tuota jo aikaa - Törnävällä tavataan 

Kuuteen viikkoon en oo edes kunnolla halliin viittiny, tänään sentäs kesti jo katella taas jopa kohti tuota sattans matolootaa... 
Nyt on edes sen ympärillä siistiä, josko huomenissa muutaman tunnin viittis väkertää.
Ohjelmassa rojekti nimeltä "ikkunapenkit helvekkoon...." - ja kenties uutta peltiä tilalle.
V***ttais, jos ei kiinnostaisi - ja nyt ei kyllä jaksa kiinnostaa... 

Tänään sitten lopulta jotain tuli tuon matolaatikon kanssa tehtyäkin.
Eka havainto oli, että olipas mukavaa ainetta tuo aiemmin palstalla eteen tullut Annitrol... 
Kaikki mitä jää jäljelle, kiiltelee ihan kivasti - mutta kun vingulla antaa teräsharja-laikkaa, on sitten niitä karvoja kyllä haalareissa pistelemässä, välillä vain kasvopleksissäkin käy aikasmoinen ropina 
Katon kulmassa tuli vastaan koritinaa... Hmmmm 



Tuohon olikin sitten turha läträtä mitään ihme-aineita... prkl. 


Takalasi, kuskin puolelta. Niinpä kapeella laikalla soiro pois tylysti 


Eipä tuo hääviltä näytä sisäpuolelta kateltunakaan, mutta siel on edes ainevahvuutta jäljellä, jos jotain taikoja keksii ennen tarpeeksi rajua rosteri-maalia. 


Onneks motivaatio on ihan huipussaan....