Ajelin tuossa yhtenä iltana taas vähän pidempää siivua ja hetkittäin pääsi oikein moottoritiestä nauttimaan. Siellä tuli taas esiin 90-sarjan outo ominaisuus. Olen kiinnittänyt asiaan aikaisemminkin huomiota, mutta näin talven jäljiltä piirre taas oudoksutti.
Käytän yleensä asetuksissa maksimimatkaa eli viittä sekuntia. Näin jää sekä kelivaraa -talvi yllätti keskiviikkonakin- että aikaa puuttua peliin, mikäli tekniikka pettää odotukset. Moottoritievauhdissa, tässä tapauksessa 125 tai 130, saavutin selvästi edelläajavaa. Noilla lähtöarvoilla Volvo tiputtaa nopeuttaan huomattavan aikaisin, mikä hoituu vilkulla ja kaistanvaihdolla. Tässä kohtaa tilanne muuttuu fysiikan lakien vastaiseksi: Oma nopeuteni pysyy mittarin mukaan asetetussa arvossa, mutta välimatka ei enää lyhene aistein havaittavasti. Joskus jopa aavistuksen kasvaa! Tien muodosta riippuen, teoreettisesti tarkasteltuna kaistan vaihto kasvattaa etäisyyttä, kun siirrytään kolmion kateetilta hypotenuusaan, mutta oletettu nopeusero kumoaa etäisyyden muutoksen muutamassa sekunnissa.
Onko arvoisilla asiantuntijoilla tietoa tai arvausta, vaikuttaako Volvon ympäristöön aiheuttama säteily häiriöitä edellä ajavan ajoneuvon järjestelmiin, esimerkiksi nopeusantureihin tai polttoainejärjestelmään
?
Siirtyessäni jalkaohjattuun polttoaine-ilmaseoksen annosteluun, häiriö yleensä vaimenee, ja etäisyys muuttuu jokseenkin vaivattomasti negatiiviseksi, joskin annostelun aikaansaama deltaV eli nopeuden muutos vaarantaa käyttelytilin nostovaran useammaksi viikoksi. Oheishaittana jalka-annostelu lisää huomattavasti polttoaineen kulutusta ja siten ympäristökuormistusta sekä poistaa ajamisesta arvostamani vaivattomuuden tunteen. Mainittakoon, että mahdolliselle omalle kaistalle paalaamisen jälkeen edellä ajavan nopeus hetimiten alenee ja autoni alentaa nopeuttaan.
Esiintyykö tätä muilla kulkijoilla vai onko tämä oman ysikymppiseni oikku? Saakohan tähän mahdollisesti päivitystä Siniseltä
?
