Volvo Racing Club Finland - Koko Suomen Volvofoorumi

Tekniikka, Viritys, Veteraanit ja Projektit => Showroom => Aiheen aloitti: ata - 20.07.2019, 18:54:57

Otsikko: V70 matkailu-retkeilyauto
Kirjoitti: ata - 20.07.2019, 18:54:57
Viides vuosi kun olen lähdössä henkilöautolla Norjaan. Viime syksynä ostin oman TDi:n, edullisesti… Jos ostaa hyvän ja halvan tarvitsee kaksi autopaikkaa ja tämä yksilö kuuluu siis juurikin tuohon jälkimmäiseen luokkaan. Parin viime viikon illat onkin mennyt tällaisen väliprojektin kanssa, mutta ei tarviste enää(?) lainata vanhemmilta autoa.

(https://i.imgur.com/oTqbxQW.jpg)

Hyvinä puolina mainittakoon, että kyseessä on 2+3 pakettiauto ja edellinen omistaja oli uusinut tuulilasin, LL-kennon ja jäähdyttäjän. Sisusta on myös hämmästyttävän siisti, mutta ulkonäöstä kyllä huomaa, että kyseessä on 650 tkm ajettu Suomi-auto. Alustavassa tutkailussa korjauslistalle tuli seuraavat viat:

-   Hammastanko väljä
-   Alapallo väljä
-    Toinen koiranluu väljä
-   Raidepää tosi väljä
-   ABS-valo palaa
-   Polttimoita useampia


(https://i.imgur.com/hsRR3Qv.jpg)
Sisusta lienee jossain vaiheessa vaihdettu parempaan tai tosi hyvin pidetty?

(https://i.imgur.com/hkPx2fq.jpg)
Takapenkit on aikas tyylikkäästi verhoiltu

(https://i.imgur.com/AvInxCs.jpg)
Istuinosan alle mahtuu rompetta

No, vikojahan löytyi sitten pari lisää… Vaikka aika hyvin omalta tontilta osia löytyi, niin uusiakin piti ostaa, niin, että auton arvo suunnilleen nelinkertaistui. Tosin se jo tuplaantui siinä vaiheessa, kun ostin jakopääsarjan. Loppujen lopuksi tuli melkoinen lista korjauksia. Tästä voikin hypätä seuraavaan kuvaan, jos remontti ei innosta.

Kun keulan nosti ilmaan, huomasin että etuylälautaset saa uusata molemmat revenneiden kumien vuoksi. Myös toinen kääntölaakeri jumitti ja toinenkin alapallo osoittautui väljäksi. Kun keula oli kasassa, oli aika tarkastaa jarrut. Toinen etu satula jumitti, joten sinne vaihtui mäntä ja tiivisteet. Taakse meni palat, kengät ja vaijerit uusiksi. Jarrunesteet vaihtui luonnollisesti, jotta vuoristossa ei tule yllätyksiä. ABS-valo ei korjaantunut boxin tinailulla, vaan OT-anturi piti vaihtaa myös. Rekisterikilven valoja ei saanut toimimaan, muuta kuin poraamalla pohjiin reiät ja istuttamalla niihin uudet kannat varaosalaatikosta. Ei ollut ihan samanlaisia kantoja, joten nyt on Ba9-kannat. Nämä siis ”pakollisia” korjauksia ennen katsastusta. Varmuuden vuoksi kurkkasin vielä laturin ja startin sisään, mikä olikin ihan hyvä juttu. Kumpikin olisi ollut tienpäällä hankalia vaihtaa, kun oli vähän ongelmia kuusiokantojen kanssa… Lopullinen merkintä huoltovihkoon oli seuraava:

-   Hammastanko vaihdettu nivelineen
-   Etualatukivarret uusittu
-   Etuyläjousilautaset vaihdettu
-   V-kääntölaakeri vaihdettu
-   V-koiranluu vaihdettu
-   OE-jarrusatulan mäntä, tiiviste ja suojakumi vaihdettu (jumissa suojakumi rikki)
-   Käsijarrukengät ja vaijerit uusittu (kitkapinnat irti)
-   Takajarrupalat uusittu
-   Jarrunesteet uusittu
-   Öljyt ja suodatin
-   RI-suodatin
-   PA-suodatin
-   Ilmansuodatin
-   Jakohihna ja rullat
-   Syöttöpumpun hihna ja rullat (ajettu 85 tkm, hampaat puoliksi irti)
-   Nokka-akselin stefat (vuoti)
-   Venakopan tiiviste
-   Vesipumppu
-   Apulaitehihnan kiristin (onneksi ei hihna vielä karannut, vaikka oli vinossa)
-   Apulaitehihna
-   KA-hihnapyörä (oli jo lähes irti kumista)
-   Laturi vaihdettu (liukurengas melkein puhki, hyvä että tuli katsottua)
-   Startti vaihdettu (hiilet 1/3 jäljellä ja puslat tosi väljät)
-   Pyyhkijänsulat uusittu
-   Kourallinen polttimoita
-   VE-oven saranat
-   Pissapojansäiliö (halki)
-   Vilkunviiksi (cruise ei toiminut)

(https://i.imgur.com/BFAQm6Y.jpg)
Pikairrotettava pöytä

Kun auto oli viimein katsastettu, tuli lisäiltyä vähän varusteita. Keskikonsoliin USB-pistokkeita ja peräkonttiin 12V pistorasia. Sekä pöytä, jotta ei tarvitse maassa kokkailla. 240:n lukko kävi tuohon peräkontin vastakappaleeseen, 340:n nokkapellin tuesta sai oivan tuen ja 544:n ikkunan nupista irrotuskahvan. Tässä kohtaa on Volvossa pieni "suunnitteluvirhe". Pari kertaa on tullut vesisateella syötyä tuossa luukun alla puskurilla istuen. Jos vettä sataa reilummin saattaa käydä niin, että luukkua suljettaessa rekisterikilven syvennykseen kertyvä vesi loiskahtaa suoraan kenkiin...

Takaikkunan muutin jatkuvatoimiseksi, jotta saa auki ja kiinni ilman virtojen päälle panemista. Samalla myös hyttysverkko, että voi pitää yölläkin auki.

Haaveena oli tehdä sitikkamainen kattokorotus, mutta noita vikoja korjaillessa aika loppui tälle kesää kesken. Loppujen lopuksi aika järjetön projekti jälkikäteen mietittynä. Olisi ollut helpompi hankkia vähän parempi yksilö, mutta toisaalta tällaiset pakut aika harvassa.

(https://i.imgur.com/h8IhA6J.jpg)
Tätä maisemaa odotellessa. Kuva pari vuotta sitten otettu.

Jos ylläpitoa ei haittaa niin voisin vaikka kirjotella reissusta enemmänkin. Suunnitelmana viettää pari seuraavaa viikkoa tässä ja kierrellä Luoteis- / Pohjois-Norjaa ja vähän Suomen ja Ruotsin lapissa.
Otsikko: Vs: V70 matkailu-retkeilyauto
Kirjoitti: sofronieva - 20.07.2019, 22:05:16
Tämähän on mielenkiintoinen ja erilainen projekti. Seurantaan meni välittömästi!
Otsikko: Vs: V70 matkailu-retkeilyauto "Kohti Norjaa"
Kirjoitti: ata - 02.08.2019, 17:19:26
Ensimmäinen reissu tällä autolla takanapäin, yli 40 tunnelia, 6 lauttamatkaa, 11 yötä ja 4233 km. Kelit todella suosivat ja monessa upeassa paikassa tuli käytyä. Loppumatkasta sykkeen kohoamista tosin aiheutti muukin kuin vuorelle nousu… Tavoitteena oli ajaa Helgelandin rannikkotie, eli Fylkesvei 17, käydä Senja-saarella ja käydä lopuksi Nordkapissa.

Pääosin auto toimi hyvin suuresta ajomäärästään huolimatta. Ehdin kahtena päivänä käydä tällä töissä ennen reissuun lähtöä. Pikkuvaivana käynnistyksen jälkeen käynti oli ajoittain ontuvaa, ikään kuin ilmaa kulkisi PA-järjestelmässä. Tankatessa suhahti, joten ajattelin tankin huohottimen olevan tukossa. Korkin auki jättäminen ei kuitenkaan vaivaan auttanut, vaikka kotona uskoinkin sen olevan syyllinen. Hehkuja en tarkastanut, koska vaiva saattoi tulla myös lämpimänä.

Maanantaina 22.7. koitti siis reissun varsinainen aloituspäivä, kun Volvon nokka käännettiin kohti pohjoista. Edellinen yö oltiin mökillä pohjoisessa Keski-Suomessa ja tänä vuonna pikkusisko lähti mukaan. Alkumatkasta tuli kiristeltyä pyöränpultteja ja kuunneltua oikealle kaartaessa kuuluvaa ääntä. Ensimmäisenä pysähdyspaikkana oli Väisälänmäen näkötorni Lapinlahdella, josta matka jatkui Hossan kansallispuistoon iltalenkille. Ajokilometrejä tuli reilut 600 km.

Seuraavana aamuna tutustuttiin Kiutakönkään kuohuihin ja suomalaiseen tietyöhön. Matkalla Oulankaan oli 10km tietyö, jossa suurin osa matkasta oli 0-32 mursketta ja useampi kilometri varmaan 0-65mm… Pohjamuovi otti vähän osumaa, mutta muuten ei ongelmia, vaikka tieosuus tuntui pitkältä. Laakeriääni kiusasi sen verran että Rovaniemeltä tuli ostettua takalaakeri varuiksi mukaan. Edellisen omistajan huoltovihossa, kun oli maininta etulaakereiden uusimisesta. Aurinko paistoi ja lämmintä piisasi, toimiva ilmastointi olisi ihan ok? Tornion joessa oli pakko pysähtyä uimassa auton mittarin näyttäessä +30°C parhaimmillaan. Ruotsin puolella käytiin Älsbyn lähellä katsomassa ”Storforsenia”, eli nimensä mukaan suurta koskea. Tuolla kyllä kannattaa käydä, jos sattuu alueella liikkumaan.
Kartta (https://www.google.com/maps/@65.8502873,20.406272,3a,75y,104.74h,77.96t/data=!3m8!1e1!3m6!1sAF1QipOEh1toErgO_-38l5K3xrAF-qEw6HoBOcla4d0!2e10!3e11!6shttps:%2F%2Flh5.googleusercontent.com%2Fp%2FAF1QipOEh1toErgO_-38l5K3xrAF-qEw6HoBOcla4d0%3Dw203-h100-k-no-pi0-ya304.2654-ro-0-fo100!7i10240!8i5120)

(https://i.imgur.com/DdoESGH.jpg)
Ruokapöytä oli kyllä suuri parannus edellisvuosiin. Kyllä kelpasi puskurin päällä eväitä syödä ja maisemia katsella.

Laitoin tuollaiset verhot, jotta en aina ihan viideltä heräisi. Sisko ei oikein niin aikaisista herätyksistä tykkää. (lisäksi noilla oli kätevä tappaa Suomen lapissa mäkäräisiä...)

(https://i.imgur.com/Ke3tLrA.jpg)
Makkaran "paistoa". 30km oli ihan ok, jos on pidempiä ylämäkiä. Normi maantiellä pitää laittaa lähemmäksi turboa tai ajaa pidempään.

Matka alkoi siis varsin mukavasti. Kirjoittelen pätkä kerrallaan niin ei tule niin pitkiä juttuja.
Otsikko: Vs: V70 matkailu-retkeilyauto
Kirjoitti: Ansoni - 03.08.2019, 06:38:28
Tämähän on mielenkiintoinen ja erilainen projekti. Seurantaan meni välittömästi!

Sama juttu. Erilainen setti ja siksi kiinnostava. Ja mukavaa reissukerrontaa.  Täytyy myös seurailla mielenkiinnolla  :)
Otsikko: Vs: V70 matkailu-retkeilyauto
Kirjoitti: Slerbahuuli - 03.08.2019, 11:44:27
Hieno kertomus! Monesti miettinyt itsekkin moista "retkeilypakua".

Minkäverran maistuu TDI:lle menovesi tommosilla reissuilla? Oletko laskenut?
Otsikko: Vs: V70 matkailu-retkeilyauto Fylkesvei 17 etelä-osa
Kirjoitti: ata - 03.08.2019, 20:51:58
Mukava että oli kiinnostava, vähän mietin alanko tästä kirjoittaa ollenkaan.

Minkäverran maistuu TDI:lle menovesi tommosilla reissuilla? Oletko laskenut?
Olen laskenut. Viime vuonna porukoiden 2000-mallilla (ilmamassamittarilla oleva kone) n. 5000km reissulla 5,5l/100km sisältäen enemmän vuoristoa ja nyt tällä reissulla 5,9l/100km. Tämä auto (1997) on vanhemmalla koneella, jossa on se rotanloukkumallinen ilmamäärämittari. Harvoin tulee yli satasta ajeltua, pohjoisessa tiessä niin paljon asfaltin saumoja ja Norjan puolella käytännön matkanopeus 50-60km/h. Molemmissa ajotietokone on näyttänyt noin litran vähemmän kuin laskennallinen kulutus on ollut.

Kolmantena päivänä päästiinkin jo Norjan puolelle, jossa ensimmäisenä kohteena oli Torghatten vuori. Se onkin varsin kumma vuori, koska sen keskellä on reikä, josta voi kulkea. Itse olen käynyt kolmesti eli kannattaa käydä ja sopii jopa lapsiperheillekin tuo reiällä käynti.
Torghatten kartta (https://www.google.com/maps/@65.396857,12.0885562,3a,75y,218.34h,85.48t/data=!3m8!1e1!3m6!1sAF1QipPYh5tf-IlVQTeQ0-Vb9C7OJ_dIfEv2Y7P2ZxuX!2e10!3e11!6shttps:%2F%2Flh5.googleusercontent.com%2Fp%2FAF1QipPYh5tf-IlVQTeQ0-Vb9C7OJ_dIfEv2Y7P2ZxuX%3Dw203-h100-k-no-pi-0-ya231.58676-ro0-fo100!7i8704!8i4352)

Kohti Mo i Ranaa ajaessa pysähdyttiin katselemaan maisemia ja ihmettelin vanhoja USA-armeijan kuormureita. Kaveri nimittäin istui alla vaihdelaatikon vieressä ja näytti tekevän kytkinremonttia siinä levikkeellä. Matkailu avartaa, oli ainakin komeat maisemat. Mo i Ranasta E12-tiellä on ”nähtävyysmerkki”. Pienempi tie lähtee voimalaitoksen ohi ja kiemurtelee yli 500 m korkeuteen, josta näköala kaupunkiin ja edessä siintävälle Svartisen-jäätikölle.
Kartta (https://www.google.com/maps/@66.2900693,14.2785826,15.47z)

(https://www.hel.fi/static/hki4all/kuvat/symbolit/6673_muu_nahtavyys.jpg)
”Nähtävyysmerkki” lainauksissa siksi, että norjalaiset eivät useinkaan kerro mitä kohteessa on, saati kuinka pitkä matka. Yleensä niitä seuraamalla näkee hienoja paikkoja, mutta aina ei tiedä mitä periltä löytyy.

Muutenkin tuolla alueella on oikeastaan "kaikki norjalaiset nähtävyydet" ja "lyhyt" matka Suomesta. Mainittakoon kiinnostavina paikkoina Marmorslottet, Svartisen, Grönligrotta ja Melfjordbotn, eli noista löytyy luolia, jäätikkö, koskia sekä jokia ja serpentiinitietä. Nämä siis noin 80km säteellä Mo i Ranasta ja löytyypä Rossvollista jopa moottorirata, jossa joku vuosi aion käydä jonkun ratakisan katsomassa. Tämän videon loppuosuus esim. kuvattu siellä:
https://www.youtube.com/watch?v=iwWr_pHktOI

Illalla käytiin kalassa ja paistettiin makrillia iltaruuaksi. Norjassa saa nimittäin virvelillä kalastaa merestä vapaasti ilman erillisiä lupia. Hyvä keino säästää ruokakustannuksissa, jos ei halua koko matkaa syödä säilykkeitä. Erästä serpentiini mutkaa ajaessa kuului kumma ”tärräys”. Ajattelin että ABS-pumppu pyörähti jyrkässä kaarroksessa, enkä siihen sen kummemmin kiinnittänyt huomiota. Laakeriääni 1500km ajon jälkeen kuuluu nyt jatkuvasti, mutta hiljenee vasemmalle kaartaessa.

Perjantaina mereltä tuli melko sakea sumu, jolloin näkyvyys laski satoihin metreihin. Aamupäivä siis kalastettiin ja oleiltiin rannalla, kunnes sumu päivällä hälveni. Erään kerran pysähtyessä valokuvaamaan heikko käynti iski jälleen, nyt ensimmäisen kerran muulloin kuin käynnistäessä. Voisiko joku suutin vuotaa? Kuulosti ja tuntui kuin kone olisi käynyt vain neljällä, mutta kierroksia nostaessa ongelma katosi. En ole kovin stressaavaa luonnetta, mutta nyt vähän mietitytti. Olihan paikka, jossa vaiva tuli yli 1000 km päässä kotoa… Samana päivä vaiva ei uusiutunut.

Matkan jatkuessa upeita maisemia tuli aina vain uusia ja näkymä levikkeeltä Engenbreen jäätikölle oli yksi hienoimpia tälle päivälle. Illalla kivuttiin Fykantrappan yli 1000 porrasaskelmaa ja noustiin autolla Glomfjordista pikkutietä tundralle. Jos Norjassa on ”ajo omalla vastuulla” kyltti tien vieressä, kannattaa todella pariin kertaan miettiä minne on menossa, vaikka tie on yleisessä käytössä ja asfaltoitu. Asuntoautolla ei yleensä niille ole asiaa… Tie nousi pimeässä tunnelissa vuorelle yli 500m korkeuteen, jossa oli lunta ja suurin pato jonka olen nähnyt. Seuraavana yönä kylmälaukku pysyikin kylmänä lumen ansiosta helteestä huolimatta. Mittasin että kylmälaukku ottaa 4A, joten sitä ei uskalla jättää yöksi päälle. Täytyy laittaa huviakku erikseen, varsinkin kun varapyöräkoteloa on varaa laajentaa oikealle sen verran.

(https://i.imgur.com/dsMdurZ.jpg)
Volvoilemassa melkein keskiyön auringossa suunnilleen täällä. (https://www.google.fi/maps/@66.774493,14.1955795,3a,24.9y,258.81h,93.15t/data=!3m8!1e1!3m6!1sAF1QipOKk2G6Z9K85ywQDVQYYeSzNhN2cejY7FMaSHwo!2e10!3e11!6shttps:%2F%2Flh5.googleusercontent.com%2Fp%2FAF1QipOKk2G6Z9K85ywQDVQYYeSzNhN2cejY7FMaSHwo%3Dw203-h100-k-no-pi-20-ya262-ro-0-fo100!7i10240!8i5120?dcr=0)

Kuva siis otettu yhdentoista jälkeen yöllä.
Otsikko: Vs: V70 matkailu-retkeilyauto
Kirjoitti: Mustalaatikko - 03.08.2019, 21:36:33
Tekis mieli kyllä tehdä samanlaista matkaa tosin omalla Volvolla se jäis kesken jos tuolla pohja raapii! Hyvää stooria
Otsikko: Vs: V70 matkailu-retkeilyauto
Kirjoitti: ata - 04.08.2019, 19:58:28
Aurinkoinen pilvetön sää innosti lähtemään vuorelle. Tämän reissun ensimmäiseksi valikoitui reitillä ollut Skjeggen, korkeutta 904 m. Itselle reissujen kohokohta onkin juuri se, kun pitkän nousun jälkeen pääsee jonkin vuoren huipulle. Se tunne, kun lopulta ”näkee vuoren yli”, eli takana ollut maisema avautuu, on sellainen, jota on vaikea kuvailla. Tulikin kyllä aika rankka reissu +25°C helteessä. Vettä kului toista litraa tunnissa, mutta maisemat huipulta olivat sen arvoiset. Tuolla muutama kuva siltä retkeltä:
https://www.youtube.com/embed/XuD1IDzfrAk

Norjassa patikointireiteistä löytyy hyvin tietoa ja ne on jaettu neljään vaativuusluokkaan. Tuolta reittejä voi katsella ennakkoon tai paikan päällä:
https://ut.no/kart/

Illaksi ajettiin Saltstraumenin leirintäalueelle, jonka vieressä maailman suurin vuorovesivirta. Noin 400 milj. kuutiota vettä ahtautuu kapean salmen läpi kuudessa tunnissa, jolloin virran suunta muuttuu. Täällä pääsee "luvatta" koskikalaan, koska sehän on merta virrasta huolimatta ja kuuluu siis jokamiehen oikeuksiin.
Kartta (https://www.google.com/maps/@67.2302869,14.6068369,3a,75y,206.34h,75.85t/data=!3m8!1e1!3m6!1sAF1QipPoTA0eoKZVyyntPJToHS-gMNX1pPSfLzvrCRxQ!2e10!3e11!6shttps:%2F%2Flh5.googleusercontent.com%2Fp%2FAF1QipPoTA0eoKZVyyntPJToHS-gMNX1pPSfLzvrCRxQ%3Dw203-h100-k-no-pi-0-ya105.255646-ro-0-fo100!7i7200!8i3600)
(https://helikopter.flights/docs/tours/c2fd922a-0b84-4355-972d-d5abf9cff4e0.jpg)

Norjan puolella ajomatkat olivat noin 150km päivässä, mutta edellispäivän ”lenkki” oli sen verran rankka, että seuraavana päivänä ajettiin vähän enemmän, reilut 300km. Narvikissa käytiin hiihtohissillä katselemassa maisemia kaupungin yllä. Norjalaiset osaavat rahastaa turisteja, lysti maksoi noin 300kr + pysäköinti…
Kartta (https://www.google.com/maps/@68.422144,17.4581146,3a,75y,303.81h,91.28t/data=!3m8!1e1!3m6!1sAF1QipMF48rCIfrHHj-TDZtTMZndNUw74Q7S9DzKzCqB!2e10!3e11!6shttps:%2F%2Flh5.googleusercontent.com%2Fp%2FAF1QipMF48rCIfrHHj-TDZtTMZndNUw74Q7S9DzKzCqB%3Dw203-h100-k-no-pi-0-ya119.69143-ro-0-fo100!7i8704!8i4352)

Täällä piti myös tankata, diesel oli alle 13 kr/l, eli melko saman hintaista kuin Suomessa. Pienemmissä kylissä eroa saattoi kyllä olla useamman kruunun, eli kannattaa siis tankata suuremmissa satamakaupungeissa, vaikkei olisi vielä tarvettakaan. Ruokakaupoissa näkyy sama ero myös. Paikan päällä tulee aina ostettua jugurttia, mehua sekä leipää. Useimmista kaupoista saa aamuisin vastapaistettua leipää, jonka osto eroaa hieman meidän käytännöstä. Paistetut leivät ovat paperipusseissa ja halutessaan ne voi itse siivuttaa erillisellä siivutuskoneella ja pakata muovipussiin.

Kaupungissa kuului jälleen se ABS:n kuuloinen ääni hiljaa ajaessa, mikä kummastutti, koska sillä kertaa ei käännytty? Ihmettelin myös, kun oli aikas kuuma ajaa, (ulkona oli +22°C) ja lämmityslaite säädetty +16°C:een. Ikkunan aukaisemalla ulkoilma tuntui viileältä, jolloin tajusin, että LL-puhallin oli lakannut pyörimästä ja aurinko lämmitti autoa. Sopiva täräys sai sen ajoittain toimimaan, eli hiilien vaihto lienee edessä. Käyntihäiriötä ei onneksi sinä päivänä ollut, vaan auto toimi kuten kuuluikin.
Otsikko: Vs: V70 matkailu-retkeilyauto
Kirjoitti: Tata - 05.08.2019, 14:00:28
Hieno raportti! Lisää näitä.
Otsikko: Vs: V70 matkailu-retkeilyauto
Kirjoitti: ata - 07.08.2019, 11:53:16
Hieno raportti! Lisää näitä.
Kiitos, jatketaampa siis tarinointia.

Viikon päivät kului lähdöstä, kun ajoimme pitkää siltaa pitkin Senjalle, Norjan 2. suurimmalle saarelle. Saaren paras puoli sanan mukaisesti on meren puolella, jossa terävät vuoret kohoavat suoraan merestä. Täältä löytää myös lomaesitteistä tuttuja valkeita hiekkarantoja, joilla tosin vain pääasiassa paikalliset tarkenevat käydä uimassa. Käytiin Seglan huipulla 639m ihailemassa maisemia. Paikasta huikean tekee sen lähes pystysuora länsiseinämä, en tosin uskaltanut reunan yli kurkata.
Kartta (https://www.google.com/maps/@69.5068824,17.596594,3a,75y,313.8h,70.19t/data=!3m8!1e1!3m6!1sAF1QipNBCtmhApJCxDLmbMUdb40vTn7iFv97W5xWW4c7!2e10!3e11!6shttps:%2F%2Flh5.googleusercontent.com%2Fp%2FAF1QipNBCtmhApJCxDLmbMUdb40vTn7iFv97W5xWW4c7%3Dw203-h100-k-no-pi0-ya12.476004-ro-0-fo100!7i10752!8i3638)

Seglan huiputuksen jälkeen oli aika etsiä yöpaikka, kun tapahtui jotain todella kummallista. Tietyön takia hiljensin melkein pysähdyksiin ja painoin hiljaa kaasua uudelleen. ”TÄRRÄR-TÖKS”. Se aiemmin kuulunut outo ääni ja auto sammui? Ihan kuin olisi pysähtynyt ilman kytkimen painamista, mutta tämähän on automaatti! Auto lähti käyntiin, mutta vikavalo syttyi ja käynti oli taas outoa. Yöpaikka löytyi siis lähimmältä levikkeeltä vanhalta tunnelin ohittavalta tieltä, jossa mietin että mitä äsken oikein tapahtui. Paikka oli kyllä varsin kaunis vuononpohja merinäköalalla.

(https://i.imgur.com/Q8YbpTi.jpg)
Näissä maisemissa tuli pohdittua kaikenlaista.

Matkaa kotiin oli lähes 1200km ja lauttamatka tai sitten vähän pidempi reitti sisältäen useampia tunneleita lautan sijaan. Varsinkaan tunneliin jääminen ei oikein houkuttanut. Aikani mietin, että aina kun se outo ääni kuului, nopeutta oli 20-30km/h ja moottori lähes tyhjäkäynnillä. Voisiko vaihteistossa joku venttiili jumittaa, niin että kakkosen kanssa menee jokin toinen vaihde? Vai aiheuttako kenties moottorin epätasainen käynti sen kumman äänen kierrosten lähestyessä tyhjäkäyntiä? Hämmentynein mielin oli aikaa paistaa lettuja iltapalaksi ja mennä nukkumaan.

Aamulla katseltiin vuonossa uivia delfiinien näköisiä otuksia ja lämmiteltiin auringossa. Yö oli melko viileä, lämpömittarin näyttäessä +13°C. Eihän se vielä niin kovin kylmä ole, mutta avomereltä puhaltanut tuuli vaikutti mukavuuteen aamuyöllä. Mietin missähän täällä olisi lähin paikka josta saisi osia yms. apua tarvittaessa, kun rannalla kävellessäni huomasin TDi:n 4-sylinterisen version kivien seassa? Ranta oli ollut jossain vaiheessa kaatopaikkana ja siellä oli yhtä sun toista muutakin. Tuntui kuin oltaisiin jonkin korkeamman varjeluksessa, eli ei muuta kuin eteenpäin. Jännitys tiivistyi autoa käynnistäessä, joka kävi taas normaalisti ja vikavalokin sammui uudelleen käynnistämällä. Ajettiin vähän matkaa kohti Husoyn kylää, kun sama toistui, tällä kertaa jyrkässä alamäessä. Onneksi juuri siinä kohtaa ei ollut neulansilmämutkaa, koska ohjaustehostin lakkasi tietysti toimimasta, kun auto sammui… Tässä kohtaa reittisuunnitelma meni uusiksi ja käynti Nordkapissa vaihtui kotiin selviämiseksi. Aiheutti melkoisesti sydämen tykytystä tällainen oireilu, jolle ei suoraa syytä meinannut keksiä. Oliko vika polttoainejärjestelmässä, joka aiheutti outoa käyntiä ja sammumista? Jos, niin miksi se sitten lähtee heti käyntiin ilman pitempää starttaamista? Oliko vikoja 2, joista toinen vaihteistossa? Loppumatkalla ei ihan joka paikassa uskallettu pysähtyä ja tökkäsin vaihteen aina vapaalle, jos tuli tarve hiljentää alle 50 km/h.

Tromssassa kävin vielä maisemahissillä katselemassa kaupunkia, siskon jäädessä kaupungille. Vaikka ralliakin on tullut paljon ajeltua, niin tämänkertainen ison kaupungin läpiajo oli kyllä jännittävimpiä ajomatkoja. Toimiiko auto? Jos ei, mihin se seuraavaksi sammuu. Onneksi ongelmia ei tullut. Tuli mieleen parin vuoden takainen Oulun reissu kun PV:n perä leikkasi kiinni reissun "lakipisteessä". Täällä saisi varmaan hinurilaskun kertoa helposti kahdella, hampurilaisateriankin maksaessa n. 18€...

Yykeän vuonon rannalla käytiin vielä vähän patikoimassa ja kalassa, kunnes E8 kääntyi kohti Suomea. Laakeriääni 3000km ajon jälkeen kuului entistä selvemmin, eikä enää hiljennyt vasemmalle kaartaessa. Volvo pääsi korkeimpaan paikkaan mihin Suomen maanteillä voi ajaa, 566 m meren pinnasta saavutettiin käsivarressa. Saana-tunturille teki vähän mieli, mutta siellä olisi parempi käydä joskus Norjaan mennessä, jotta maisemat olisivat "hienompia". Vielä on matkaa kotia kohtikin jäljellä.
Otsikko: Vs: V70 matkailu-retkeilyauto
Kirjoitti: Slerbahuuli - 08.08.2019, 06:57:11
...Mietin missähän täällä olisi lähin paikka josta saisi osia yms. apua tarvittaessa, kun rannalla kävellessäni huomasin TDi:n 4-sylinterisen version kivien seassa? Ranta oli ollut jossain vaiheessa kaatopaikkana ja siellä oli yhtä sun toista muutakin.
Olisin todennäköisesti alkanut nipistelemään itseäni, juoksemaan päin puita ja koettanut hukuttaa itseni, koska "tämän täytyy olla unta". :D
Otsikko: Vs: V70 matkailu-retkeilyauto
Kirjoitti: ata - 11.08.2019, 18:04:10
Olisin todennäköisesti alkanut nipistelemään itseäni, juoksemaan päin puita ja koettanut hukuttaa itseni, koska "tämän täytyy olla unta". :D

Otin siitä "unesta" kuvan muistoksi:
(https://i.imgur.com/GT2U2gP.jpg)

Eikös tuo numeron pienempi VAG ole?

Isommille maanteillä ongelmia ei ollut ja vaikka nopeuttakin vähän nosti loppumatkan lyhentyessä ei käynti ontunut.

(https://i.imgur.com/oaWp9V7.jpg)
Ruokatauko Kilpisjärven rannalla.

Siitä rohkaistuneena tuli käytyä Ylläksen luontokeskuksella, mutta kesälomani ensimmäinen sadepäivä vähensi patikointi-intoa kummasti. Matka jatkui kohti Rovaniemeä, jossa käytiin katsomassa Suomen suurimpia hiidenkirnuja, eli kummallisia reikiä kallioissa. Muutaman kerran pysähtyessä käynti ontui, mutta tasoittui taas kierroksia nostamalla. Jännitys helpottui matkan lähestyessä loppuaan, vaikka mieltä jäi kaivelemaan ne päivät mitä oli vielä Norjassa tarkoitus viettää. Lopulta päästiin kotiin ilman apuvoimia.

Mites se pyöränlaakeri? Vaihdoin sen kotona, onneksi. Oli Motonetin myyjä antanut etulaakerin, joten siitä ei olisi ollut juuri apua tien päällä. Sisäkoolikin oli ruostunut sen verran kiinni, ettei irronnut ennen kuin laikkasin siihen viillon ja löin halki. Vajaa 4000km siitä, kun äänen ensi kertaa huomasin, siinä olikin jo pieni välys ja äänen kuuli myös käsin pyörittäessä. Todennäköisesti sillä olisi vielä pari tuhatta kilometriä ajanut, ottaen huomioon miten hitaasti ääni reissun aikana muuttui.

Kerran auto on sammunut samalla tavalla oudosti, sillä kertaa tilanne oli tosin ihan erilainen. Olin pysähtynyt tien varteen tutkimaan karttaa ja auto kävi tyhjäkäyntiä paikallaan. Sitten se outo käynti alkoi, kuin olisi 1 tai 2 sylinteriä lakannut polttamasta. Kone ravisti ja peilistä näkyi mustia savupöllähdyksiä. Sitten käynti tasaantui hetkeksi, jonka jälkeen kone otti kierroksia n. 1500rpm. Sama kaava toistui, kunnes kone sammua tupsahti. Avasin konepellin ja totesin että syöttöpumpun kirkkaassa putkessa ei näy ilmakuplia. Avaimesta kerrasta käyntiin ja kävi ihan normaalisti, tosin vikavalo syttyi taas. Kotona tehty soitto entiselle omistajalle paljastikin auton sammuilleen aiemminkin. Vikakoodina oli ollut kaasuläppäkotelo tms. eli todennäköisesti itse poljin, koska eihän tässä läppiä ole. Seuraavan kerran oudon käynnin ilmaantuessa nostin varpailla poljinta ja kas kummaa, käynti parani. Oliko vika näin yksinkertainen? Polkimen avaus ja kontaktispryyllä puhdistus pahensivat tilannetta entisestään. Olisiko joku "syötön katkaisu" sammuttanut moottorin vauhdin laskiessa polkimen väärän signaalin vuoksi, vai mitä sitten lie tapahtui? Sammumisia ei ole nyt noin 500km matkalla tullut, kunhan nostaa poljinta varpailla ylöspäin, jos sitä ei ole tarvetta painaa alaspäin.  :idiot2:

Torstaina olisi tarkoitus lähteä käymään Göteborgissa VROM:ssa, eli suurimmassa Volvojen kokoontumisajoissa tehtaan museon pihassa. Siihen mennessä pitäisi saada tuo kumma vika / viat? korjattua. Vaihteistoöljyn vaihdoin, vaikka se vielä punaista olikin. Mökillä olen pari kertaa käynyt (100km / suunta), nyt mittarissa 655 tkm. En ole huomannut öljynvaihdolla olleen vaikutusta toimintaan, mutta kaasu oireisiin vaikuttaa.
Otsikko: Vs: V70 matkailu-retkeilyauto
Kirjoitti: awd5 - 11.08.2019, 19:19:49
Minä jo otsikon perusteella ilahduin, että nyt on haettu naapurista Nilssoni ja ruuvattu paarit tiukasti lattiaan. Olisihan seisomakorkeudella varustettu v70 jotain mitä viereisessä pilttuussa ei ole kämppärillä tai hevoskuljetuksessa...
Otsikko: Vs: V70 matkailu-retkeilyauto
Kirjoitti: ata - 23.08.2019, 17:09:37
Minä jo otsikon perusteella ilahduin, että nyt on haettu naapurista Nilssoni ja ruuvattu paarit tiukasti lattiaan. Olisihan seisomakorkeudella varustettu v70 jotain mitä viereisessä pilttuussa ei ole kämppärillä tai hevoskuljetuksessa...
Sellainen olisikin hyvä, mutta veisi useamman vuoden matkabudjetin...

Uusi reissu, päämääränä Göteborg ja VROM, eli suurkokoontuminen. Vaihdoin käytetyn kaasupolkimen ja auto toimi normaalisti muutaman sadan kilometrin mitä sillä ajelin. Matkaan lähdettiin siis levollisin mielin torstaina Turusta iltalaivalla. Isä lähti omallaan ja Etelä-Suomesta veljespari Duettilla, sekä pari kerholaista vielä kyytiin. Oli siis kolme autoa ja kuusi harrastajaa.

Perjantaina ajeltiin vähän pienempiä teitä Ruotsin läpi ja Vänernin lähellä olevassa Kinnekullan näkötornissa katseltiin maisemia, koska keli oli sen verran hyvä. Illaksi ajettiin letkassa Lillebyyn leirintäalueelle grillaamaan.

Lauantaina satoi, joten oli hyvin aikaa tutustua tehtaan museoon. Siellä oli näköjään käynyt muitakin ja täältä (https://www.vrcf.fi/foorumi/index.php?topic=110821.msg1061450311#msg1061450311) löytyy kuvia, jos et vielä itse ole käynyt. Illalla katseltiin rastiajoista palaavia autoja museon läheisyydessä ja muutama osamyyjäkin oli jo alueelle saapunut.

Sunnuntaiaamuna aikaisin aamulla rompetorialueelle löytöjä tekemään. Täältä löytää monenlaista osaa, mitä Suomesta ei tahdo aina helposti saada. Hinnat tosin ovat Ruotsin muihin tapahtumiin nähden korkeammat, koska tapahtumaan saapuu ympäri Eurooppaa harrastajia. Yllättäen paikan päällä tuli myös muita kerholaisia vastaan. Satamassa oli jälleen varmaan pari sataa Volvoa, joten sielläkin riitti nähtävää helposti pariksi tunniksi. Tuo vähän kulahtanut V70 ei alueelle päässyt, enkä näin ollen saanut osallistujalaattaa tänä vuonna. Viime vuonna olin PV:llä ja silloin sai laatan lisäksi museorannekkeet autossa olijoille. Muu porukka lähti iltapäivällä ajamaan kohti Tukholmaan, kun itse suuntasin kohti pohjoista. Tarkoitus oli vielä käydä Norjan puolella, mutta sateinen sääennuste sai reitin muuttumaan Ruotsin matkaksi. Muutama nähtävyys tuli katseltua, ennen kuin illan sade alkoi.

Maanantai alkoi aurinkoisena ja suunnitelmana oli ajaa Keski-Ruotsin läpi rannikolle Högakusteniin ja siitä edelleen joko Haaparantaan tai laivalla Vaasaan. Etukäteen suunnittelussa on se huono puoli, ettei ne aina toteudu… Jonkin matkaa ennen Karlstadia auto sammahti taas kesken ajon, tällä kertaa 80km/h vauhdissa… Onneksi kohdalle osui levike ja hetken ihmettelyn jälkeen taas kerrasta käyntiin, joskin vikavalo paloi. Vika ei siis ollut vain kaasupolkimessa, vaan joku muu temppuilee. Joka tapauksessa en uskaltanut yksinään lähteä seikkailemaan pitkin poikin, vaan reitti kääntyi suorinta tietä kohti Tukholmaa, jonne oli vielä noin 500km matkaa. Tiedä vaikka on vain alkuoire jostain vakavammasta? Vaihdoin ilmamäärämittarin varulta, kun sellainen oli mukana. Matkalla pysähdyin pari kertaa, mm. Södertäljessä Scania-museossa, jonne on vapaa pääsy. Vikavalo sammui kolmannella käynnistyksellä, eli oli vika mikä hyvänsä, se ei ole jatkuva. Tasakaasulla nykiminen palasi taas, kuten ennen polkimen vaihtoa, mutta sama oire tulee ajoittain myös cruise päällä ajaessa. Nyt olikin sitten jännittävä osuus, Tukholman liikenne. En ihan pahimpaan ruuhkaan osunut, mutta kyllä sitä autoja riitti kolmenkin aikaan. Navigaattori neuvoi ajamaan keskikaistaa ja välillä moottoritiellä oli neljäkin kaistaa samaan suuntaan. Siinä sitä sitten mietin mistä välistä ja minne tuikkaa seuraavaksi, jos taas vehkeet sammuu kesken kaiken. Asiaa ei yhtään helpottanut 10 v. vanha navi, jonka kartat ei olleet enää ihan ajan tasalla, saati tunnelit joissa se hukkaa sijainnin… Ennen pitkää olin tunnelissa jota se ei tuntenut ollenkaan. Muutaman ketunlenkin jälkeen olin viimein satamassa, mutta terminaalia ei näkynyt? Oli siis 3 vaihtoehtoa:

A) väärä maisema, joka ei käy yksiin kartan kanssa
B) sekä minä että navigaattori olemme eksyneet
C) väärä osoite/kartta

Viimeinen oli oikein, eli olin väärällä puolella satama-allasta uuden terminaalin näkyessä laivan takana. Vielä yksi lenkki kasvavassa ruuhkassa ennen kuin olin oikeassa paikassa, ainakin toivoakseni. Siinä tulikin hetki istuttua autossa ja odotettua että hengitys taas tasaantuu. Pääsin kuitenkin lopulta onnellisesti Koti-Suomeen.

Ruumassa aamulla käynnistys normaalisti, mutta hetken päästä kävi oudosti hetken aikaa, lie joku hehku mennyt kanssa? Kotia lähestyessä kokeilin saada aikaan tilannetta missä outoja oireita on ollut, mutta eipä nyt sitten mitään. Pihassa heiluttelin kaikkia mahdollisia johtosarjojakin, mutta ei ollut vaikutusta käyntiin.

Keskiviikkona soitto kaverille ja vikakoodien lukuun Turbotecille. Kolme koodia oli tallentunut (Bosch:n koodit):

14h Puhaltimen ohjaus 2, katkos
1Bh Esihehkutuskonrolli, katkos
34h Luistin asentoanturi, impulssi liian korkea

Viimeinen antanee suuntaa vianhaulle.
Otsikko: Vs: V70 matkailu-retkeilyauto
Kirjoitti: janne81 - 23.08.2019, 21:52:15
Alkaa vissiin pumpun määränsäätimellä olemaan tunnit täynnä. Muutamia tullut vastaan.
Vähemmän ajettu pumppu tilalle ja kohti uusia seikkailuja.
Otsikko: Vs: V70 matkailu-retkeilyauto
Kirjoitti: ata - 25.08.2019, 18:09:09
Alkaa vissiin pumpun määränsäätimellä olemaan tunnit täynnä. Muutamia tullut vastaan.
Vähemmän ajettu pumppu tilalle ja kohti uusia seikkailuja.
Hmm, voiko tuo oireilla muuten ja pitäisikö siitä huolestua? Loppuviikko kun oli vielä kesälomaa jäljellä joten ajattelin, että kokeillaan ja ajetaan viat ulos.

Keskiviikkona lähdin koodinluvun jälkeen kohti itää ja Kolin maisemia. Ajelin noin 1400km, sisältäen 5 näkötornia, 2 kansallispuistoa ja 3 lossimatkaa. Nyt ei sitten ollut juuri mitään ongelmia, kun vältin pintakaasulla ajoa. No mitä nyt vähän reittivalintojen suhteen navigaattorin kanssa.

(https://i.imgur.com/pO18gec.jpg)
Näkymä Kolille Paalasmaan näkötornista

Ajelin Paalasmaan saaristossa (kannattaa käydä samalla kuin Kolilla), josta ajattelin poiketa Hiidenportin kansallispuistoon. Kartasta katselin suht suoran reitin, jota navi ei hyväksynyt millään, koska se haluaa välttää sorateitä. Jos matkaeroa on 50km, ajan kyllä pätkän soratietä ihan mielelläni, varsinkin jos se vieläpä lyhentää puolet kokomatkasta. Päällyste loppui, kun matkaa oli jäljellä 45km ja jossain vaiheessa navikin hyväksyi reittivalintani ja muutti omaansa. Sitten en enää karttaa niin tarkasti seurannut ja käännyin sen ohjeiden mukaan pienemmälle tielle. Luulin että se löysi vielä lyhyemmän reitin, mikä se varmaan olisi ollutkin.

(https://i.imgur.com/XZkmsc0.jpg)
Tästä vielä matkaa 17km parkkipaikalle.

Tie oli ihan ajettavaa, kunnes lopulta käännyttiin vielä kuvaakin pienemmälle, sellaiselle jossa keskellä kasvaa ruohoa. Sitä jonkin matkaa ajettua tulikin suljettu puomi, ”Sotkamon hopeakaivos, asiaton oleskelu kielletty”. Että sellaista, navin ”oikoreitti” lisäsi matkaa 25km, pientä soratietä tietysti. Sitten tuli mieleen, että jos vika on johtosarjavika, niin mitä se tykkää tästä rynkytyksestä? Täällä keskellä korpea olisikin mielenkiintoista alkaa tekemään remonttia. Tämähän ei tietysti siinä vaiheessa käynyt mielessä, kun lähdin oikaisemaan. Koska ongelmia ei ollut ennen kuin taas maantiellä tasakaasulla, alkaa tosiaan vaikuttaa siltä että tuolle pumpulle on ruvettava jotain tekemään. Varaosa-850:ssä olisi pumppu paikoillaan, mutta silläkin on aika paljon ajettu.

Oli aikas mukava harrastaa kotimaanmatkailuakin välillä, kun ei ollut pahemmin edes itikoita ym. enää. Tai sitten ne kammosivat ATF:ää kun oli öljypullo kaatunut ja valunut patjaan soratieseikkailun aikana...
Otsikko: Vs: V70 matkailu-retkeilyauto
Kirjoitti: Slerbahuuli - 25.08.2019, 18:35:06
Tuo pienten metsäteiden ym ajelu on rentouttavaa. Näkee maisemia ja paikkoja, joista ei edes osata puhua missään matkaoppaissa.

Tosin, korpitien riski on todellinen. Itte tuli eilen tämä taas koettua. Vaimo katsoi maastokartasta tien, joka oli juurikin "nurmikko pyyhkii öljypohjaa". Tie oli todella kapea ja pehmeäreunainen, joten kääntyminen ei ollut vaihtoehto. Joitain kilometrejä myöhemmin saavuimme alamäkeen, joka oli jyrkkä ja äärimmäisen monttuinen. Päästiin alas, ylös ei menisikään, joten etiäppäin. Ensin tie muuttui mönkijäpoluksi, sitten ihan poluksi, varmaan 50 vuotta vanha traktoripolku. Näreet kaatuivat kun 850 rytisteli eteenpäin. Sentti lisää leveyttä tai vähemmän maavaraa, olisi matkanteko jäänyt korpeen. Polun keskipahkura oli ~20-30cm korkea, joten varovainen piti olla, muttei saanut pysähtyä (upottavaa).
Lopulta metsä loppui ja saavuin talon pihaan. Ei enään ikinä ilman maasturia. ;D
Otsikko: Vs: V70 matkailu-retkeilyauto
Kirjoitti: janne81 - 26.08.2019, 20:28:39
Oon joskus noille paljon ajetuille TDI:lle antanu 2-tahtiöljyä lorauksen täyteen tankkiin, olevinaan auttanut pieneen nyhtämiseen yms. epämääräiseen. Voi olla apua jos pumppu temppuaa kuluneisuuden vuoksi luistiaan jumiin.
Otsikko: Vs: V70 matkailu-retkeilyauto
Kirjoitti: ata - 02.09.2019, 20:20:16
Viikonloppuna tuli ajeltua noin 360km, kahdesti sammui eli vika pahenee... Molemmilla kerroilla sama tilanne, eli pari kilometriä pystyy ajamaan jonossa 80 km/h, kun alkaa nykiminen, joka johtaa sammumiseen. Mitä lie edellä ajavat ajatelleet, kun vilkuttelin valoja? Ajovalot siis sammuu kun starttaa uudestaan käyntiin.

Oon joskus noille paljon ajetuille TDI:lle antanu 2-tahtiöljyä lorauksen täyteen tankkiin, olevinaan auttanut pieneen nyhtämiseen yms. epämääräiseen. Voi olla apua jos pumppu temppuaa kuluneisuuden vuoksi luistiaan jumiin.

Koska johtosarjan nykiminen ei vaikuttanut mihinkään ja oireet tulevat samankaltaisissa kuormitustilanteissa, uskalsin kommenttiesi (ja korjaamokäsikirjan vianhaun rohkaisemana) purkaa tuon pumpun.

(https://i.imgur.com/QlLrgm1.jpg)
Jotain mujetta löytyi

Ollut varmaan aikojen kuluessa vettä ja ruostepöly sitten tehnyt tehtävänsä. Onko edes oikea luisti, kun en aiemmin ole syöttöpumppua purkanut? Tämä on siis siellä alaosassa poikittain akseliin nähden. Yläkannen alla oleva "kaasuvipu" liikkuu takertelematta, mutta tuo mäntä jumittaa niin ettei sormin lähde pihalle.
Otsikko: Vs: V70 matkailu-retkeilyauto
Kirjoitti: ata - 16.09.2019, 18:30:33
Pumppu tuli sitten purettua ja tutkittua miten se oikein toimii. Kovin montaa liikkuvaa osaa ei loppujen lopuksi ollut, ajattelin paljon monimutkaisemmaksi. Tuo edellinen kuva on ennakonsäätömännästä. Vaikka se vähän jumittaa, tuskin oli kuitenkaan syyllinen oireiluun. Muuta vikaa silmämääräisesti ei ollutkaan, mutta silti sen oloinen laite etten sitä kasaa. Tuttu syöttöpumppuasentajakaan ei kyseistä vehjettä kehunut ja pelotteli ettei saa koskaan kunnolla toimimaan, kun irrottaa sen kannen missä kaasunsäätö on.

Vaihdoin varaosa-autosta vähän vähemmän ajetun tilalle, tosin sekin jo reilut 500 tkm pyörinyt. Viikonloppuna tuli käytyä Repoveden kansallispuistossa, reilut 400 km ajoa. Samantyyppinen oireilu jatkuu, joskaan ei nyt sammunut... Äsken tarkastin ennakon ja mittakello näytti 0,26 -0,31 mm YKK:ssa kolmella mittauksella. Maantiellä satasta voi ajaa ja tyhjäkäynti on ok, lähtee myös ihan hyvin käyntiin. Pienellä kaasulla nykii ja paikallaan ei käy esim. 1800 rpm ollenkaan. Hitaasti kaasua painamalla kierrokset nousee 1600 rpm, mutta sitten käynti alkaa seilata. Käy kuin vanha kuorma-auto, vrum...vrum... jne. Sitten ottaa kerrasta kierroksia 2400 rpm ja toimii taas. EGR:ään tein uuden tiivisteen alumiinista, kun vanhassa oli keskellä reikä, silläkään ei vaikutusta. Muutama ilmakupla kulki käynnistyksen jälkeen, mutta olisiko ollut vaikutusta, kun oli se säätöroppu juuri auki. Vähän ajan päästä ei ilmaa näkynyt, vaikka käyttelin jonkin aikaa ja heiluttelin suorattimen päällä olevia letkuja. Ulospäin ei ainakaan vuoda mitään.

Tähän mennessä siis vaihdettu:

Kaasupoljin
Kaikki suuttimien paluuletkut ym.
Syöttöpumppu
Ilmamäärämittari
PA-suodatin
MAP-anturin letku ja nippa tarkastettu että auki

Mitäs seuraavaksi, pakko purkaa johtosarja auki?
Otsikko: Vs: V70 matkailu-retkeilyauto
Kirjoitti: ata - 04.02.2020, 16:52:00
Ajelin tällä syksyllä vielä jonkin aikaa ennen pahimpia lumikelejä ja yritin saada selville mikä nuo oireet oikein aiheuttaa. Vaihdoin varaosa-autosta kaikki ruiskuun liittyvät osat paitsi boxin ja johtosarjan, ilman vaikutusta. Sitten vaihtelin tämän alkuperäiset osat takaisin yksi kerrallaan, vanhan kaasupolkimenkin sain toimimaan, kun käänsin sen kannen oikeaan asentoon. Se oli kasatessa liikahtanut, vaikka merkkasin sen. Ilmakuplia ei näkynyt pumpun ajotuksen tarkastuspäivän jälkeen ja EGR:ään laitoin reiällisen tiivisteen takaisin. Vaikuttaa siis siltä, että se kuollut kohta johtuu edelleen syttöpumpusta, vaikkei tuo nyt vikavaloa sytytä eikä sammuile enään.

Olisi siis syöttöpumppu hakusassa kesään mennessä ja mielellään reilusti alle 600tkm ajettu. Tarve Keski-Suomessa ja YV:llä voisi tarjota.

Matkailuun liittyen tuossa vähän juttua tähän mennessä parhaasta retkestä:
https://retkipaikka.fi/muutamia-kanssaretkeilijoita-todellakin-hieman-jannitti-norjan-romsdallseggen-ei-sovi-korkean-paikan-kammoisille/
Otsikko: Vs: V70 matkailu-retkeilyauto
Kirjoitti: ata - 24.06.2020, 23:12:31
Nyt tämä taas toimii, niin kuin kuuluukin. Talvella tuli tehtyä retki Lappiin, jolloin Torniosta tuli hankittua vähemmän ajettu syöttöpumppu. En ehkä toista kertaa lähde talvella ilman mökkivarausta. Oli aika kosteaa ja viileää aamulla herätä makuupussissa, kun vesi valui ikkunoiden sisäpinnoilla. Ulkona oli -6°… Ei enää nyi eikä sammuile, joten olen tehnyt muutaman reissun viikonloppuina, nyt kun on ollut kesäisiä päiviä.

(https://i.imgur.com/nDowrLd.jpg)
Tuli tehtyä rosterista kunnollinen matkauuni pakosarjan kupeeseen, mutta se ei ihan kerennyt vielä ekalle reissulle valmistua. Kyllä sielläkin eväät lämpenee alumiinifoliossa.


Ekan reissun ennakkoarvio 700km hieman ylittyi, mutta senhän saattoi olettaa? Lähdin matkaan perjantai-iltana ja kotiin palasin sunnuntai-iltana. Alkuperäisestä matkasuunnitelmasta poiketen, kyytiin lähtikin eräs toinen autoharrastaja. Olin jo talvella kerännyt valmiiksi listan mielenkiintoisista kohteista, pääasiassa luontokohteita, joita tuli sitten käytyä katsomassa. Matkan varrelle osui muutama nähtävyysmerkki, joissa piti uteliaisuuttaan poiketa ja lisäksi tuli yksi isompi koukkaus. Eli seuraavaksi matkaraportti pienoismatkasta Itä-Suomen järvimaisemissa. (Parhaisiin kohteisiin lisäsin linkit.)

Vaikka kiireen tuntua ei ollut ja matka tuli tehtyä viikonlopun aikana, suosittelen käyttämään aikaa yhden päivän enemmän. Työpäivän jälkeen siis Volvon nokka kohti Mikkeliä ja ensimmäinen kohde oli komea Neitvuori (https://www.luontoon.fi/neitvuori-luonteri/reitit) Anttolan lähellä, josta oli hienot maisemat Luonteri-järvelle. Koska kesällä on valoisaa, seuraava kohde oli Rakokallio, jonka poluilta palasin autolle yhdentoista jälkeen. Unta ei tarvinnut kovin kauaa odottaa 2,6 ja 4,7km ”iltalenkkien” jälkeen.

Aamulla matka jatkui Rakokivet nimisen nähtävyyden jälkeen Haukkovuorelle. Tämä ei kuulunut alkuperäiseen reittisuunnitelmaan, mutta koska siitä oli maininta edellisen kohteen info-taulussa eikä tullut isoa lenkkiä piti sielläkin käydä. Harmi vaan että kyseinen kallioranta oli tarkoitettu venematkailijoille, eikä autolla päässyt ihan viereen. No tunti tuli könyttyä metsässä ennen kuin käännyin takaisin… Yhden jäätelötauon kautta matka jatkui Puumalaan, josta tuli ostettua jäätelöä. Toimiva ilmastointi voisi olla kova juttu hellepäivinä. Tällä seudulla on muuten varsin hienoja järvimaisemia jo pelkästään tuulilasin läpi nähtynä. Puumalassa tuli tutustuttua hieman poikkeavaan pyörätiehen, se kun nimittäin menee pätkän matkaa hississä. Kyllä vaan, ja seuraavassa kerroksessa olisi ollut kahvila, mutta se oli tällä kertaa kiinni. Hellepäivän seuraava kohde oli Huuhanranta (https://retkipaikka.fi/huuhanranta-on-yksi-saimaan-pisimmista-hiekkarannoista-voi-pojat-mika-paikka/), eli 1,4km pitkä luonnon hiekkaranta. Ihan ei navigaattori ollut ajan tasalla, kun se neuvoi pientä soratietä keskelle korpea, mutta lyhyen kävelyn jälkeen olin toisessa päässä rantaa kuin muut, joten sai uida rauhassa. Vähän raikasta Saimaan vesi oli, mutten muista milloin olisin käynyt viimeksi uimassa ennen juhannusta. Imatran koski (https://www.suomenvesiputoukset.fi/vesiputoukset/koskinaeytoekset-suomessa/#imatra) oli yksi toive kohta, joka onneksi oli ”päällä”. Siinä kun ei voimalaitoksen vuoksi aina vesi virtaa. Seuraava kohde oli Haukkavuori, jossa käydessä oli vähän seikkailun makua. Navigaattori lakkasi toimimasta ja älylaite otti suunnaksi varsinaisen kohteen, eikä sen parkkipaikan osoitetta. No, sinne meni sitten metsäautotie hieman lähemmäksi, mutta ”vuoren” toiselle puolelle.

(https://i.imgur.com/BDml202.jpg)
Tie oli paikoin mielenkiintoinen ja piti käydä perillä asti, kun ympäri ei päässyt ja kivien seassa peruuttaminen tuntui riskialttiilta. Pitäisiköhän lisätä varustukseen pohjapanssari ja sorapyörät?

Punkaharjulla (https://visitsavonlinna.fi/punkaharju/) kulkee yksi Suomen hienoimpia teitä, joten se tuli ajettua läpi molempiin suuntiin. Ajatuksena oli käydä Savonlinnassa sisävesiristeilyllä, mutta mitä tehdä seuraavat pari tuntia, jos ei vielä nukuta ja aamulla pitäisi kanssa keksiä jotain yhteentoista asti? Tässä kohtaa tuli tehtyä varsin järkevä reittisuunnitelma. Savonlinnaan olisi ollut noin 30km matka suorinta reittiä, mutta aikaa kuluisi hyvin, jos ajaisikin kätevästi Kolin kautta? Ei muuta kuin yöksi Räsävaaran näkötornin (https://retkipaikka.fi/puiden-ylle-kohoava-rasavaaran-nakotorni-koli/) parkkipaikalle, josta näkyy Kolin vaara ja Pielinen. Jatkan tästä toisen kerran, kun tarinaankin tuli yö.
Otsikko: Vs: V70 matkailu-retkeilyauto
Kirjoitti: nmmake - 25.06.2020, 08:30:21
... Toimiva ilmastointi voisi olla kova juttu hellepäivinä. ...

Mikä ilmastoinnissa mättää? Itse yhden kesän sinnittelin AirMixin kanssa, mutta päätin, että ilmastoinnin laitan kuntoon. Viime kesänä se vaati paljon ähellystä ja kaksi täyttöä, mutta on sitten upea juttu, kun toimii. Vikana oli siis se, että tiiviste kerrallaan mureni käsiin. Kennojen ja kompuran liitokset oli todella tiukassa, piti tarjota liekkiä, iskua, induktiota ja hyvää onnea. Olihan tuo tosin ollut tyhjänä jo vuosikausia.

Toiminta tuli testattua omalla roadtripillä Baltia-Puola-Saksa-Tanska-Ruotsi, kun parhaimmillaan baanalla ja kaupungeissa lämmöt oli +42ast. Mielestäni ilmastointi viilentää paljon paremmin kuin huollettu W204:n ilmastointi... Ilmamäärä on iso ja ilma on todella viileää.

Tätä topiccia on kyllä niin hieno lukea!
Otsikko: Vs: V70 matkailu-retkeilyauto
Kirjoitti: ata - 25.06.2020, 21:01:18
Tätä topiccia on kyllä niin hieno lukea!
Kiitos. Ilmastoinnista ainakin lauhditinkennosta puuttuu suurin osa rivoista ja sen lisäksi saattaa mennä muutama putkikin uusiksi sekä tietysti kuivain. Kompuran kunnosta ei ole tietoa, joten kärsin hikoilusta toistaiseksi. On ollut suunnitelmissa vaihtaa parempi korinen tilalle, kun tässä alkaa olla tuota ruostetta olla siellä täällä.

Kolilta (https://www.luontoon.fi/koli) aukeaa ehdottomasti yksi Suomen hienoimpia maisemia, eikä kävelymatkaa tule paljon, jos ei siitä tykkää.  Autolla pääsee huipun juurelle asti ja senkin jälkeen osan matkaa hissillä. Huipulla ei itse asiassa näkynyt nyt liikettä ollenkaan. Sopivasti pikkuteitä ajellen ja yhden lossikyydin jälkeen ehti hyvin Savonlinnaan kaupungin ympäri risteilylle mukaan, jossa ei ollut kuin muutama ihminen. Myös tori oli melko hiljainen aurinkoisesta sunnuntaista huolimatta. Satamassa tuli pongattua Fiat 600 ja Kupla-Volkkari. Yksi kohde oli melkoisen kummallinen jo nimensäkin perusteella. Kummakivi (https://retkipaikka.fi/ruokolahden-kummakivi/) oli perin kummallinen keskellä metsää kallion päälle asetettu siirtolohkare, joka näytti lähes luonnottomalta, ainakin kummalliselta? Tämän reissun viimeinen kohde oli Orinoron rotko, jossa oli mukavan viileää hellepäivänä. Mainittakoon että oli siellä muutama itikkakin…

Viime viikonloppuna tuli vielä ajettua toinen pienempi lenkki pikkusiskon kanssa. Käytiin Viitasaarella katsomassa  Karoliinan portaita (https://visitjyvaskyla.fi/liiku-voi-hyvin/retkeily/luontopolut/muukeskisuomi/karoliinan-portaat-viitasaari). En ole Norjan reissuillakaan niin jyrkällä polulla usein kulkenut. Merkitty reitti nousi kallion jyrkännettä niin että piti ottaa käsillä tukea. Yhdessä kohtaa piti kontata lohkareen ali, josta matka ylös jatkui samaisen kiven yli. Reitin varrelle osui Tervon ja Haapamäen näkötornit, ennen Konneveden kansallispuistoon saapumista. Paluumatka koostui paljolti sorateistä, mm. Myhimpää jäi reitin varrelle. Olipa tien varrella vanha Lättäpääveturikin, vaikka kiskoja ei näkynyt. Tämä reissu sujuikin kommelluksitta. Pitäisikin ajaa koko Neste rallin reitti oikeastaan jossain vaiheessa läpi, nyt kun rallikin on peruttu. Tällä reissulla tuli kokeiltua uutta retki uunia ja kyllähän siellä keitetyt perut, sipuli ja makkara lämpisivät paremmin kuin viime kesän virityksillä. Kannen kun vielä tekisi niin lämpiäisi nopeammin.

Kolmen viikon päästä pitäisi alkaa kesäloma ja suunnata pohjoista kohti. Sitä ennen laitettava toiseenkin takasivuikkunaan hyttysverkko ja tummemmat kalvot tai verhot että saa nukuttua paremmin. Myös se huviakku kylmälaukulle voisi viimein olla tarpeen. Kaukosäädin alkoi temppuilla, joten vaihdoin kuskinoveen toisen lukkopesän. Tässä kun oli sekä oven että takaluukun lukkopesät hapettuneet niin, ettei avainta saa edes pohjaan. Huomattavasti mukavampi tietää että saa ovet auki, vaikka avainrenksussa onkin nyt kaksi avainta. Näin kauniilla säällä ei innostanut ruveta sarjottamaan lukkoa uudestaan, vaikka se vaikuttikin purettavissa olevalta.


Otsikko: Vs: V70 matkailu-retkeilyauto
Kirjoitti: nmmake - 26.06.2020, 11:02:52
Kiitos. Ilmastoinnista ainakin lauhditinkennosta puuttuu suurin osa rivoista ja sen lisäksi saattaa mennä muutama putkikin uusiksi sekä tietysti kuivain. Kompuran kunnosta ei ole tietoa, joten kärsin hikoilusta toistaiseksi. On ollut suunnitelmissa vaihtaa parempi korinen tilalle, kun tässä alkaa olla tuota ruostetta olla siellä täällä.

...

Kuivuri oli edukas ihan Volvolta, muistaakseni Behr-merkkisenä tuli. Siihen kannattaa kyllä varata sellainen putkiliitosten irroitussarja (sellaisia halkaistuja muoviklisuja). Itse painoin muistaakseni isoa nippusidettä niin jousi antoi periksi.

Jos jostain saa edukasta kylmäainetta, testaisin vanhalla kompuralla ja vaikka purkukennolla.
Otsikko: Vs: V70 matkailu-retkeilyauto
Kirjoitti: ata - 10.07.2020, 19:43:18
Tänään katsastettu ja melkein pakattua seuraavaa reissua varten. Oikeastaan katsastus meni jo eilen "läpi", muttei ihan toivotulla tavalla... Ilta menikin sitten puuhastellessa, 105cm uutta helmakoteloa kuskinpuolelle, PNP-kytkimeen uudet kontaktipinnat että sai pakkivalot pelaamaan ja OE koiranluu. Viimeisestä oli suojakumi särkynyt ja hiekka sitten kuluttanut väljäksi. Vuoden se kesti, mutta lähemmäksi 1000km on varmaan ajettu sorateitä ja osin aika huonojakin.

Viime viikonloppuna tuli käytyä Repoveden kansallispuistossa katsomassa uutta riippusiltaa ja käveltyä sellainen 15km, jotta jaksaa taas lomalla patikoida. Vielä viikko töitä.  :nälkä:
Otsikko: Vs: V70 matkailu-retkeilyauto
Kirjoitti: ata - 18.03.2022, 20:34:03
Mullahan jäi näköjään viime ja toissa kesänkin seikkailut kertomatta!

Mennäänpä järjestyksessä, eli kesä 2020. Onneksi matkustusrajoitukset helpottivat ja heinäkuun lopulla kesälomani alkaessa maanantaina 20.7. Volvon nokka osoitti jälleen kohti pohjoista. Kesäisen lämmintä, +24°C ja pääosin aurinkoista.

(https://retkipaikka.fi/wp-content/uploads/2017/07/pyhaluostonaava-1-20.jpg)
Paikka kartalla (https://www.google.fi/maps/place/Pyh%C3%A4nkasteenputous+ja+-lampi/@67.0212555,27.192949,16.13z/data=!4m5!3m4!1s0x442cc032d2482569:0x42ddb7934b60c8f1!8m2!3d67.0212228!4d27.1936754)

Jo perinteeksi on meinannut tulla, että ensimmäinen reissupäivä on varsin ajopainotteinen. Ruokaostosten ja tankkaustauon jälkeen pysähdyin Pyhä-Luoston kansallispuistossa, jossa kävin katsomassa Pyhäkurun kanjonia. Siellä aion joskus vierailla uudestaankin, oli sen verran vaikuttava paikka. Koska intoa ja voimia riitti käväisin vielä Ukko-Luoston huipulla ennen nukkumaan menoa hieman pohjoisempana. Puolen yön aikaan jatkoin vielä hieman matkaa ja vaikka TDi oli tehtäväänsä edeltävät tuhannet kilometrit hoitanut nykimättä, pieni nykäys tuntui taas kerran. Siitä välittämättä matka sai jatkua ja ajomatkaa kertyi ekana reissupäivänä 647 km.

Pidän seinällä Pohjoismaiden karttaa, johon väritän tussilla ne tiet, joita olen ajanut. Tavoitteena onkin siis aina kun mahdollista ajaa jotain itselle uutta reittiä, jos se on mahdollista. Lappi on melko täydellisesti tullut isompien teiden osalta vuosien mittaan ajeltua, mutta väli Sirkka-Inari on jäänyt väliin. Etappiin sisältyi noin 50 km soratietä, joten ei liene sattumaa, ettei navigaattori sitä halunnut ensisijaisesti valita. Täällä ei haluaisi tehdä rengas- tai muutakaan remonttia hyttysten keskellä. Tien kunto vaihteli, mutta nopeus pysyi silti tasaisesti siinä 30-80 km/h välillä. Tällä osuudella ei ollut erityisesti nähtävää, mutta tulipahan ajeltua. Vastaantulijoita taisi olla kolme tällä osuudella. Kun sitten koitti se hetki, että soratie päättyi mietin hetken että jes! Tätä tunnetta riittikin seuraavat 50 m, kun tien varressa oli kyltti ”Muu vaara” lisäkilvin ”Päällystevaurioita” ja sen alapuolella vielä ”40 km”. Keskinopeus ei juuri noussut…
Karigasniemen kohdalta kurvasin Norjan puolelle, eikä tullissa tarvinnut pysähtyä. Olin ennakkoon ilmoittautunut Norjaan saapumisesta, koska sellainen tuli koronan myötä pakolliseksi. Ylängöllä tuli rankka ukkoskuuro, mutta meren rannalla aurinko taas paistoi. Olipa jälleen upeaa päästä ajamaan meren rantaa auringon paistaessa ja vuorten ollessa maisemien pääosissa. Lounaan olin kuitannut eväsleivillä, joten illallinen tundralla merinäköalalla maistui. Suuntana oli pohjoinen ja tarkemmin Nordkapp. Tielle E69 kääntymisen jälkeen maisemat olivat jylhiä, vai mitäpä tuumaatte tästä kuvasta?

(https://www.touren-wegweiser.de/Bilder/Fotos/Norwegen/Skarvbergtunnel--20140727_110329.jpg)
Paikka kartalla (https://www.google.fi/maps/@70.6231948,25.3529332,3a,75y,221.03h,86.25t/data=!3m7!1e1!3m5!1sQ2RZ9_H2Xbyq47Kraf9jIA!2e0!6shttps:%2F%2Fstreetviewpixels-pa.googleapis.com%2Fv1%2Fthumbnail%3Fpanoid%3DQ2RZ9_H2Xbyq47Kraf9jIA%26cb_client%3Dmaps_sv.tactile.gps%26w%3D203%26h%3D100%26yaw%3D307.30902%26pitch%3D0%26thumbfov%3D100!7i16384!8i8192)

Kelin kirkastuessa pysähtelin parkkilevikkeillä ja löysin muutaman hillan suuhun laitettavaksi. Pohjoista kohden maisema tasoittui ja muuttui aina vaan karummaksi. Matkaan sisältyi hurja tunneli. Pituutta lähes 7 km ja syvyyttä 212 m. Kyllä vain, vuonon alitus ja olihan muuten jyrkkä mäki. Ensin tuntui hassulta, ettei tarvitse painaa kaasua ollenkaan ja sitten tuli jo mieleen alkoiko joku jarru laahaamaan, kun veätyttää niin paljon. Pitkässä tunnelissa ei osaa enää arvioida mäen jyrkkyyttä. Illalla saavutin monen turistin määränpään, eli pohjoisimmaksi mainostetun paikan jonne autolla pääsee. Itsellä oli jonkinlaiset ennakko-odotukset ja sanotaanko että ne täyttyivät. Käytännössä perillä odottaa maksullinen (kallis) suuri pysäköinti alue, joka on noin 300 m meren pinnan yläpuolella. Maisemallisesti löytyy huomattavasti parempia paikkoja ja koronan vuoksi ei edes tullut käytyä osin kallion sisään louhitussa kahvila, näyttely, matkamuistomyymälässä. Jonkin matkan päässä olisi luonnon muovaava kivisilta ”Kirkeporten”, mutta sinne patikointi jäi mereltä nousevan sumun ja sateen vuoksi tällä kertaa näkemättä. Takaisin tullessa oli ajettava jälleen meren alla ja mieleen palautui viime kesän reissu. Entäs jos Volvo nyt päättäisi sammua ja vieläpä tähän tunneliin? Onneksi niin ei käynyt, mutta vähän alkoi jo jännittämään. Vika oli viitannut syöttöpumppuun, jonka vaihdon jälkeen olin jo ajellut ongelmitta yli 4000 km vaihdettuani sen huomattavasti vähemmän ajettuun. Toisena matkapäivänä kilometrejä kertyi 787 km.

Norjassa sää saattaa joskus vaihdella melko paljon ja melko lyhyessä ajassa. Seuraavasta päivästä ei ole paljoa kerrottavaa, +6°C ja vesisadetta… Tuli nukuttua ja luettua kirjoja. Yöksi Altan leirintäalueelle, päivän ajot 88 km.

Seuraavana päivänä kävin Tirpitz museossa ihailemassa laivan pienoismalleja (ja lämmittelemässä :D). Iltapalaksi paistelin lettuja ajettuani nähtävyysmerkin opastamana ”Bubbelen” -paikkaan. Siellä lyhyen kävelymatkan päässä koski pulppusi vuoren sivusta. Sateisen harmaana päivänä ihan hyvä kohde. Ajomatkaa kertyi 81 km.
Koska sade ei tauonnut, jätin Altan kanjonin käymättä ja suuntasin hiljalleen länteen, jossa aurinko jälleen tuli näkyviin. Lyngen -vuonon ylitin lauttakyydillä ja suuntasin ”Yykeän alppien” toiselle puolelle tarkoituksena käydä Blåvatnet järvellä. Ensimmäinen poutapäivä oli innostanut muitakin retkeilijöitä, enkä puolelta päivin enää saanut autoa mahtumaan parkkiin. Norjassa on vähän huonosti mahdollisuuksia pysäköidä tien varteen, joten ylimääräistä kävelyä tuli muutama kilometri. Parkkipaikalta kohteeseen ja takaisin oli vielä noin 8,5 km patikointi hyvää polkua sisältäen joen ylityksen.

(https://i.ytimg.com/vi/evseRkkyz3c/sddefault.jpg)
Paikka kartalla (https://www.google.com/maps/place/Bl%C3%A5vatnet/@69.7291304,20.0135468,14z/data=!3m1!4b1!4m5!3m4!1s0x45c5191cc1f988ad:0x18ab91c5d5cfc317!8m2!3d69.7289848!4d20.0372988?hl=fi)

Voi pojat minkä värinen järvi! Valokuvat eivät tee oikeutta syvän siniselle sävylle, eli jos näyttää mielestäsi hienolta, kuvittele se pari kertaa hienommaksi. Ympärillä reilusti yli kilometrin korkuiset vuoret, joilla olevalta jäätiköltä tulee koski vastapuolelle. Täällä kelpasi syödä eväitä, vaikka kohteessa olikin paljon väkeä. Onneksi tilaa riittää. Väristä hullaantuneena, mietin miten tuollaisen saisi seuraavaan projektiin ja minkä automallin päälle se sopisi, hmm. Hopeaa alle, turkoosinsinistä päälle ja todella paljon lakkaa? Palasin joen vartta autolle ja sain seuraa alueella laiduntavista vuohista ja lampaista. Reissun toisen lauttamatkan ja parin tunnin ajon jälkeen ajoin Tromssan läpi yöksi Kvaloyan saarelle. Tänään tuli ajeltua 260 km edestä ja käveltyäkin toista kymmentä kilometriä.

Jatkan taas joku ilta...
Otsikko: Vs: V70 matkailu-retkeilyauto
Kirjoitti: ata - 21.03.2022, 19:06:18
Seuraavan aamun tavoitteena oli könytä Store Blåmannen –vuorelle, eli saaren korkeimmalle huipulle. Jouduin kuitenkin kääntymään kovan tuulen ja haastavan reitin vuoksi takaisin alas jostain 800 m korkeudesta, kun huippu yltää 1044 m korkeuteen saakka. Kova tuuli on suhteellinen käsite, mutta eipä ole aiemmin tullut nojattua tuulta vasten. Luoja oli selvästi päättänyt siirtää melkoisen suuria ilmamääriä tuona päivänä pohjoiseen.

(https://retkipaikka.fi/wp-content/uploads/2020/09/blamannen5-1030x579.jpg)
Lisää juttua kyseisestä vuoriretkestä (https://retkipaikka.fi/milloin-on-viisainta-luovuttaa-tallainen-on-reitti-store-blamannen-vuorelle-norjassa/)
Paikka kartalla (https://www.google.fi/maps/place/Store+Bl%C3%A5mann/@69.7354932,18.591952,14.13z/data=!4m5!3m4!1s0x45c4b8d3bbfe12cf:0xf619f9dfa8a8fc15!8m2!3d69.7352082!4d18.5918667)
Vaikka aamuinen lenkki jaloissa vähän tuntui, mieli veti vielä auringon paistaessa tekemään parin kolmen tunnin retken toiselle vuorelle. Illaksi leirintäalueelle ja suihkuun, jonka jälkeen unta ei tarvinnut kauaa odottaa. Ajoa tuli tälle päivälle 84 km ja auto toiminut nyt ongelmitta koko reissun sitä pientä nykimistä Suomen lapissa lukuun ottamatta.

Alkuviikon sateiden vuoksi olin edellä "aikataulusta", johon kuului pikkusiskon saapuminen lentäen Tromssaan. Kulutin yhden päivän tutustuen kaupungin nähtävyyksiin, kuten satamaan, Polar-museoon ja Polarian akvaarioihin. Keskusta ali voi ajaa tunnelia pitkin ja päätyä oikeaan paikkaan, kun osaa kääntyä liikenneympyrästä oikeaan suuntaan. Navi ei tahdo toimia maan alla… Käymisen arvoinen paikka on kaapelihissi, jolla pääsee katselemaan kaupunkia hieman tavallista korkeammalta.

(https://i.imgur.com/CXgW6d8.jpg)
Tromssan kiinnostavimpia nähtävyyksiä  ;D

Kalaakin yritin, mutta ei sattunut viehe sopivaan kohtaa merta tällä kertaa. Illalla ajelin vielä koko Kvaloyan saaren ympäri ja paistoin iltapalaksi lettuja retkikeittimellä Volvo takaluukun alla. Ajoa vähän edellispäiviä enemmän, 128km. Saaren etelän puoleinen tie ei ollut päällysteen osalta ihan parhaassa kunnossa, mutta Volvolla pääsee. Asuntoautolla olisi voinut kilinää ja kolinaa kuulua astialaatikoista.

(https://www.visittromso.no/sites/cb_tromso/files/styles/article_slide_large/public/Sommar%C3%B8y_G%C3%B8ranMikkelsen.jpg?h=bd9325eb&itok=8rOaHxfi)
Siskon saavuttua aamulennolla jatkettiin matkaa yhdessä. Sommaroyn saari valkeine hiekkarantoineen ja siltoineen oli mielenkiintoinen kohde ja vain parisataa metriä korkea huippu helposti saavutettavissa. Sieltä näkyi hienosti avomeri ja viereinen kylä. Tämä vuoriretki sopii koko perheen kohteeksi, eikä matkaa Suomestakaan kerry kovin paljoa.

(https://i.imgur.com/jiEoHcc.jpg)
Hotelleissa ei tule vierailtua, mutta nyt oli pysähdyttävä, kun pongasin parkkipaikalta mielenkiintoisen punaisen nähtävyyden.

Matka jatkui tänäkin kesänä Senja-saarelle, johon oli pyrkimässä meidän lisäksi muutama muukin. Lauttajonossa vierähti lopulta pari tuntia, mutta olipahan aikaa kalastella ja istuskella laiturilla. Reitti oli tältä osin siis sama kuin 2019, mutta nyt toiseen suuntaan ajettuna. Kohti Mefjordia ajellessa kysyin siskolta, muistatko kun Volvo sammui tämä tunnelin jälkeen viime kesänä? Ja kas kummaa, vastoin kaikkia odotuksia, niin kävi tälläkin kertaa.  :idiot2: Kyseisessä tunnelissa tie on melkoisen huonossa kunnossa ja ilman valaistusta osuu välillä väkisin reikään varsinkin jos joku tulee vastaan. Olisikohan sittenkin johtosarjavika, joka ei pidä liian suurista täräyksistä? Se on voinut muuttaa asentoaan pumpun vaihdon yhteydessä ollen siksi oireeton tähän asti? No, matka jatkuu, eihän se viime kesänäkään jättänyt kävelemään, niin josko tälläkään kertaa??

Iltalenkki tehtiin Hesten –vuorelle, jonka 556 m korkealta huipulta näkyy viereinen Segla-vuori komeasti. Sen huipulla käytiin viime kesänä.
(https://retkipaikka.fi/wp-content/uploads/2021/04/hesten6-1030x579.jpg)
Lisää juttua kyseisestä vuoriretkestä (https://retkipaikka.fi/retki-hesten-vuorelle-ilta-auringossa/)

Ajomatkaa kertyi 99km. Hieman oudoksutti se sammuminen taas, mutta ei stressannut niin paljon kuin viime kesänä.
Otsikko: Vs: V70 matkailu-retkeilyauto
Kirjoitti: Puisto69 - 22.03.2022, 10:00:43
Mukavaa luettavaa ja ottaa vinkkejä pohjoisen reissuille joita tulee prätkällä tehtyä. Tuntsan erämaa on käymisen arvoinen paikka ja Tulppiossa on mökkejä vuokralla.
Sirkasta Inariin on tosiaan pitkä siivu ja suurin osa hiekkatietä. Olen pari kertaa ajanut sen ja molemmilla kerroilla se on ollut kovaa hiekkatietä eli melkein kuin asfaltilla olisi ajellut. Mutta heti lanauksen jälkeen ei varmaankaan kovin miellyttävä ajella.
Otsikko: Vs: V70 matkailu-retkeilyauto
Kirjoitti: ata - 27.03.2022, 18:33:05
Senja-saarta kierreltiin ja sanoisin sen länsipuolen rannikon olevan yksi hienoimpia maisemallisesti tuulilasin takaa nähtynä Pohjois-Norjassa. Tie kulkee pääosin lähellä meren rantaa, josta teräväkärkiset vuoren huiput kurottavat kohti taivasta. Matkan varrelle jää myös suuri valkoinen hiekkaranta, joka on kuin etelänmatkamainoksesta.

Iltapäivällä käytiin Huskfjället –vuorella 635 m korkeudessa, joka oli mielestäni tämän reissun hienoin retki, vaikka kävelymatkaa ja nousua kertyikin.
(https://retkipaikka.fi/wp-content/uploads/2022/02/husfjellet9-1100x423.jpg)
Lisää juttua kyseisestä vuoriretkestä (https://retkipaikka.fi/husfjellet-vuoriretki-senja-saarella-norjassa/)
 
Viime kesän kokemuksesta en ollut sammuilusta kovin huolissani, mutta kun nykimistä ja sammuilua alkoi nyt tapahtumaan alle 100 km välein täysin satunnaisissa tilanteissa, päätettiin jättää Västerålenin vierailu väliin kaiken varalta. Nyt ei ollut vaikutusta vaikka vaihteiston laittoi vapaalle alamäissä tai ajotyylillä muutenkaan. Suomen puolella ajettiin jälleen enemmän, pysähdyttiin vain muutaman kerran ennen Yllästä. Olisiko tullut koti-ikävä, kun nykimisoireita ei Kilpisjärven jälkeen taas ollut?

Muonion yläpuolella oli pakko pysähtyä ”mainoksen uhrina”. Muutama vuosi sitten oli keksitty laittaa tienvarteen mainoksia tyyliin ”Savukalaa 20 km, Poronkäristystä 19 km, Kahvia 18 km, Lettuja 17 km jne. jne. Oli aikaa miettiä pysähtyäkö vaiko eikö, mutta silloin paikka sattui olemaan kiinni. Tällä kertaa se oli auki ja pysähdyttiin syömään poronkäristykset isossa kodassa Kätkäsuvannon rannalla. Kaikkein paras oli kyltti oli muuten 100 m kohteen jälkeen, ”Hox hox, ajoitko ohi?” Sai aikaan naurua…
Paikka kartalla (https://www.google.fi/maps/place/Savustamo+Tunturikala+Ky/@68.3516546,22.9002546,14.46z/data=!4m5!3m4!1s0x45d1bc5a1644d85b:0xff8229deff0183b3!8m2!3d68.3499532!4d22.8985571)

Ylläksen kansallispuistossa käytiin ajelemassa, muttei sentään Volvolla. Vuokrattiin polkupyörät ja käytiinpä ihan huipulla saakka. Sanoisin että oli rankka nousu pelkällä lihasvoimalla…

Loppumatkasta ongelmia ei ollut ja mittariin kertyi tällä kertaa 3505 km ja 13 autossa nukuttua yötä. Kotona purin syöttöpumpulle menevän johtosarjan ja korjasin sieltä muutaman puhki hankautuneen johdon. Vian ei tarvitse olla suuri, kunhan se on oikeassa paikassa? Sen operaation jälkeen oireita ei ole ollut. Kesälomalla tuli vielä nimittäin tehtyä oma reissu Pohjanmaalle ja Vaasan saaristoon, Kainuuseen ja syyskuussa ruskaretki tulevan puolison kanssa Levin ympäristöön. Yksi hauskimpia sattumuksia tämän auton kanssa oli Leville saapuminen, kun silloisen tyttöystävän tuttava kysyi ”Onko tuo parasta ennen päiväyksen ohittanut Volvo sun?” Vastasin lonkalta, että ”On se, mutta viimeiseen käyttöpäivään on vielä matkaa!”.   :2funny:

Miten korona vaikutti matkailuun, miettii varmaan moni? Luontokohteissa oli tavallista enemmän ihmisiä, mutta koska Tromssaa lukuun ottamatta ei tullut ns. turistikohteissa käytyä, ei sillä ollut juurikaan vaikutusta tällaiseen matkailuun. Ruokakaupassa pitää käydä joka tapauksessa, tankkaamassa ehkä tavallisia arkipäiviä useammin. Vuonna 2020 tuli nukuttua 21 yötä tässä mainiossa, nyt vasta 680 tkm ajetussa ”retkeilyautossa” ja ajettua sillä yli 10 tkm. Arkiajot ajan kuitenkin PV:llä!

Talvella 2021 meidän yhteinen matka kuitenkin loppui, Volvon muuttaessa Etelä-Suomeen uuteen kotiin. Niin hyvä ajaa tämän korinen Volvo kuitenkin on, että ostin samanlaisen tilalle. Eroa sen verran, että uusi matkakumppani on punainen ja manuaalivaihteinen, mutta muuten samanlainen takapenkillinen paku. Ajokilometrejä on suunnilleen saman verran, mutta tekniikka vähemmän ajettu. Auto on seisonut vuosia, eli remonttia on edessä ennen kesän retkiä. Sen verran, että viime kesän reissu tuli ajettua vanhempien V70:llä… Ehkä tulevana kesänä?

Otsikko: Vs: V70 matkailu-retkeilyauto
Kirjoitti: Mustalaatikko - 29.04.2022, 17:31:09
Rupee kyllä vuonot kiinnostamaan tätä lukiessa, mut tänä kesänä ulkoilutetaan volvoa vielä tasaisemmissa maastoissa
Otsikko: Vs: V70 matkailu-retkeilyauto
Kirjoitti: ata - 20.11.2022, 19:29:19
Tämäkin pysyi vielä tämän vuoden tasaisessa maassa...

Laitetaampas kuva "uudesta retkeilyautosta":
(https://i.imgur.com/97xHWT1.jpg)
Pesua vailla?

Auto on ollut liikenteessä siis viimeksi vuonna 2015 ja pintaan on kertynyt siksi kaikenlaista töhnää. Viime talvena nokkapellistä(kin) lakka lähti lumien mukana, joten ulkonäössä on pientä sanomista, mutta kyllä se siitä. Varmaan maalattu vaan joskus uudelleen, kun kolarivaurioita ei ole. Uutta maalia kaipaa nokkapelti, vasen etulokasuoja, etupuskuri, helmamuovit ja peilien kuoret.

(https://i.imgur.com/Ilj4gsf.jpg)
Pestynä näyttää jo vähän paremmalta

(https://i.imgur.com/SsK7qkZ.jpg)
Joku muukin on asunut tässä autossa  :D

Seisonnan ja tulevan käyttötarkoituksen vuoksi teen tähän siis hieman normaalia laajemman huollon. Tarkoitus on myös ottaa talveksi käyttöautoksi, kun tuo polttoaineen hinta alkaa olla sellainen, että bensaturbolla ei raaski koko vuotta ajaa.  :idiot2: Haaveissa on rakentaa myös jokin tämän tyylinen kattoteltta:

(https://norwegianexplorervans.com/wp-content/uploads/2020/12/LR10.jpg)

Korjattu / Huollettu / Uusittu tähän mennessä:
- Moottorin huolto
    - Öljy+suodatin
    - Jakohihnat
    - PA-Suodatin
    - Apulaiterullien rasvaus / vaihto
    - Apulaitehihna
    - Alipaineletkut uusittu
    - Huohottimen tiiviste
- Jarruhuolto
    - Takajarrusatulat
    - Jarruneste
- Pyyhkijän sulat
- Tarvikehälytin poistettu
- Takaluukun kaasujouset
- Takaturvavyöt
- Sekalaisia verhoilun muoveja vaihdettu
- Lisätty 12V ja usb pistorasioita
- Jalomuoviosia koetauluun vaihdettu
- Takaspoileri asennettu
- Ehjä kuskin penkki
- Kori myllytetty ja vahattu niiltä osin, kuin maalipinta on ehjä
- Takapyöränkaaret hiekkapuhallettu ja maalattu

Korjattavaa vielä:
- Vaihteistoöljy
- Startin huolto
- Raitisilmasuodattimen asennus
- Hupiakku ja aurinkopaneeli?
- Kaukosäädin keskuslukkoon
- Maalausta tai osien vaihtoa

Ostoslistassa on vielä seuraavat osat:
- TDi ehjä jakopään koppa
- Aiemmin mainitut korin osat, jos löytyy valmiiksi oikean väriset. Värinumero on 601

Eli jos Keski-Suomesta jollakin löytyy, niin saapi tarjota.

(On näköjään edellisen reissun matkakertomus kirjoittamatta, mutta joululomalla on sellaiseen sopivaa aikaa?)
Otsikko: Vs: V70 matkailu-retkeilyauto
Kirjoitti: ata - 02.01.2023, 20:01:07
Tämä on nyt katsastettu, edellisen kerran vuonna 2014. Vikoja tai huomautettavaa ei ollut, eikä pitänytkään olla, koska auto oli tarkoitus kunnostaa sillä ajatuksella, että ajetaan pitkiäkin matkoja ilman remontin korjaamista.

Oikean värinen varaosa-autokin löytyi, joten suuremmilta maalausoperaatioilta vältyin. Helmamuovit ja peilinkuoret piti maalata ja lopun auton myllytin, joten on taas kirkkaan punainen eikä mattapintainen. Helmamuovin altakaan ei löytynyt yllätyksiä, eli kori on huomattavasti paremmassa kunnossa kuin edellinen oli pelleiltään. Pyyhkijänvivusto oli ruostunut niin jumiin, että piti käyttää voimaa, jotta sain akselit purettua ja rasvattua. Tuli myös vaihdettua katkaisijoihin polttimot, joten näkyy niiden symbolit pimeälläkin. Oikeastaan kaikki toimii, paitsi takalasinpyyhin ja keskuslukon kaukosäädin. Onkohan näitä ollut ilman kauko-ohjausta? Voi toki olla, että varaosa-auton kaukosäädin ei toimi, mutta joka tapauksessa sitä ei saa ohjelmoitua. Lieköhän vaihdettava vielä jotain lisää varaosa-autosta? Tässä oli asennettuna Cobran varashälytin, joka ohjasi keskuslukkoa ja sen tulin purkaneeksi pois.

Vielä ois hakusessa harmaa ehjä kolikkolokero ja toinen etusumuvalo. Tässähän on ollut uutena Ardicin lämmitin, mutta vaihdettu joskus Webasto sen tilalle. Jos jollakin on tarvetta, niin löytyy sellaisen keskikonsoliin tuleva kello johtosarjoineen.
Otsikko: Vs: V70 matkailu-retkeilyauto
Kirjoitti: Mustalaatikko - 06.02.2023, 13:25:24
En kyllä muista miten noi enää menee, MK2:ssa kaukosäätimet on paritettu sisäpeiliin mut miten tossa mallissa sitten. Haulla löytänee. Kasipätkiin jotkut asensi tarvikekaukosäätimet kun piti OEM-laitteiden jälkiasennusta vaikeampana. Hienoa että helmat on kunnossa
Otsikko: Vs: V70 matkailu-retkeilyauto
Kirjoitti: Merlin - 06.02.2023, 17:28:09
Jos en nyt ihan väärin muista, niin kojelaudan sisässä mittariston päällä on valkoinen boksi. Mulla oli joskus -97 V70 T5 missä ei ollut kauko-ohjattua keskuslukitusta.
Otsikko: Vs: V70 matkailu-retkeilyauto
Kirjoitti: ata - 13.07.2023, 20:41:32
Jos en nyt ihan väärin muista, niin kojelaudan sisässä mittariston päällä on valkoinen boksi. Mulla oli joskus -97 V70 T5 missä ei ollut kauko-ohjattua keskuslukitusta.
Mittariston päälle lisäsin pienen boxin (oli vain tyhjä pistoke) ja vaihdoin keskulukituksen ohjaimen/releen, mutta en saanut vielä toimimaan. Kaukosäädin pitäisi olla samasta autosta kuin nuo boxit, mutta ilmeisesti hajalla. Kahta muuta kaukosäädintä kokeilin ohjelmoida, mutta ei onnistunut. Täytyy jatkaa syksymmällä tutkimista, jos ei joku keksi hyviä ohjeita lisää.

Kesän reissut alkoi lähestyä, niin ajattelin hieman parantaa matkustelumukavuutta. Kaikenlaista pitää aina muistaa ottaa mukaan ja usein jotain vähemmän tarpeellista tahtoo jäädä. Sain vaimon veljeltä palan vaneria, josta askartelin laatikon, johon mahtuu yhtä ja toista. Ajatuksena, että kun sen nostaa auton perään ja pakkaa vaihtovaatteet, makuupussin ja eväät, pärjää reissussa.

(https://i.imgur.com/IvxaAXP.jpg)
Tämmöinen tuli

Yläosassa avolaatikot, jossa evästä, kaasua yms., alempana liukukiskoilla vetolaatikko, josta löytyy trangia, astiat, pientä tarviketta kuten puukko, sakset, säilykkeitä ja lusikka. Yhtenä tärkeimpänä letun paistoon pikkupannu ja lasta! Niiden alla on välipohja, jossa on 5 cm tilaa sekalaiselle pikkujutuille, kuten varasytkäri, nippusiteitä, rautalankaa, teippiä, laastaria ja kaikenlaista mikä yleensä on ollut tavaratilan pohjan alla ja sitten kun jotain tarvitsee, joutuu mylläämään kaiken pihalle... Tavaratilan pohjavanerin halkaisin, joten siihenkin tilaan pääsee käsiksi tuota laatikkoa pois nostamatta.

Viime viikonloppuna tuli tehtyä pieni ennakko kesälomareissu, vaikka varsinainen loma alkaa vasta ensi viikon jälkeen. Vaimo oli omalla reissullaan, joten tuli muisteltua millaista on yksin matkustelu. Tuli samalla testattua laation toimivuus ja nähtyä vähän kotimaata. Lähdin perjantaina töistä päästyäni ja palasin sunnuntaina. Kiertelin Päijät-Hämeen ja Varsinais-Suomen näkötorneja sekä poikkesin katsomassa jos tuli nähtävyyskylttejä. Tavoitteena oli käydä myös jossain uudessa kansallispuistossa. Loppujen lopuksi kilometrejä tuli 970 km, nousin 13 näkötorniin ja kävin kävelemässä kolmessa kansallispuistossa.

(https://i.imgur.com/C2eVwAY.jpg)
Tuli käytyä "Kuusniemelläkin"  :D

Reissun parhaat kohteet olivat Kaukolanharjun ja Padasjoen näkötornit sekä Yyterin hiekkarannat. Myös Uudenkaupungin automuseossa poikkesin.

Reissun jälkeen vaihdoin öljyt, kun tuli 9000 km täyteen edellisestä. Viikon päästä olisi tarkoitus suunnata Volvon keula jälleen Norjaa kohti, jolloin öljynvaihto olisi mennyt pitkäksi. Jospa siitä reissusta kirjoittelen sitten taas tarkemmin, viime kertainen reissu on vaan jäänyt kirjoittelematta...
Otsikko: Vs: V70 matkailu-retkeilyauto
Kirjoitti: ata - 05.09.2023, 19:04:15
Koittipa kerran perjantai ja kesäloman alku. Suunnitelmilla on tapana muuttua ja niin tälläkin kertaa, vieläpä muutamaan otteeseen. Loppujen lopuksi ehdin ajella loman aikana noin 8000 km ja reissuöitä kertyi 23, joista suurin osa autossa. Muutamia niistä vietettiin vaimon kanssa leirintäalueiden mökeissä. Monta tarinaa on taas kerrottavana. Olenkin usein sanonut haluavani vanhana sille puolelle pöytää, jossa kerrotaan tarinoita, enkä vain sille kuuntelupuolelle. Mitäs kaikkea noihin kilometreihin sitten sisältyikään?

Haaveena oli  tietysti aurinkoinen merenranta, eli nokka kohti länttä heti perjantaina, kun töistä pääsin. Ensimmäisen reissun tein yksikseni, koska vaimon loma alkoi viikkoa myöhemmin. Reitti ei ollut ihan suorin, mutta kuitenkin. Ensimmäisenä vastaan tulisi Selkämeri kotoa länteen suunnatessa, mutta se ei ollut pääkohde, vaan tarkoitus oli jatkaa siitäkin yhä lännemmäksi ison meren rantaan saakka.

Ensimmäinen suunniteltu pysähdys oli Käskyvuori, jossa olisi yksi uusi näkötorni.
Näkötorneja olen niitä kierrellyt vuosien aikana eripuolilla Suomea, 100 tornin raja meni kesällä rikki. Seikkailun tunne alkoi Käskyvuorelle mennessä, koska ajelin sitä kohti tyytyväisenä navigaattorin ohjeiden mukaan. Jossain vaiheessa piti kääntyä soratielle. Matkaa kohteeseen olisi vielä noin 15 km, eihän siinä mitään. Parin kilometrin jälkeen käännös pari pykälää pienelle tielle, joka alkoi pian pienentyä ensisestään. Lopulta nopeus oli 5-10 km/h, koska heinikossa ei kiviä kovin hyvin näe. Vastaan tuli myös pieni puusilta, jolla oli 2,0 t painorajoitus ja erillinen kyltti, ettei silta kanna suuria kuormia. Siitä selvittiin ja pääsin takaisin hieman isommalle soratielle. Täytyy olla tarkkana noiden vehkeiden kanssa, ettei löydä pienen tien päässä itseään puomin takaa tai muusta umpikujasta. Joskus aiemmin on niinkin käynyt. Ja kuinka ollakaan, kohta käännös taas pienemmälle tielle... Vielä huonompaa kuin se edellinen ja matkaa jäljellä yhä yli 5 km. Yhtään opastetta kohteeseen en nähnyt, mikä sekin pisti harkitsemaan u-käännöstä. Meinasi jo usko loppua, mutta takaisin ei kuitenkaan mahtunut tällä kärrypolulla enää kääntymään. Uutta murskettakin sinne oli jossain vaiheessa ajettu. Henkilöautolle tosin jokin muu kuin 0-62 mm olisi ollut mukavampaa, mutta onneksi viikko sitten uusimani renkaat kestivät moista rynkytystä. Lopulta tuli jo hiihto- ja moottorikelkkaopasteita tms vastaan, taisin siis hieman retkeillä Volvolla, oho. Perille pääsin pitkältä tuntuneen maastoajon jälkeen ja paikka oli kyllä hieno. Voin hyvin sitä suositella, mutta eri reittiä kuljettavaksi. Paluumatka sujui nimittäin hyvä kuntoista soratietä pitkin, jota oli puolet lyhyemmästi asfaltille ja myös ne kaipaamani opasteet löytyivät. No niin, matka jatkuu taas. 

(https://retkipaikka.fi/wp-content/uploads/2015/10/P8242629r.jpg)
Seuraavaksi kävin Santa-, Loukajan- ja Rajavuoren näkötorneissa. Loukajanvuori on myös hieno kohde, nuo pari muuta kuuluvat luokkaan tulipahan käytyä. Ensimmäisen yön olin Öjbergetillä lähellä Vaasaa, josta löytyi myös näkötorni, mutta se selvisi vasta sinne pysähdyttyäni. 

Tarkkaa matkasuunnitelmaa ei ollut, vaan tarkoitus oli seuraavana aamuna laivassa matkalla Vaasasta Uumajaan katsoa sääennuste ja missä olisi eniten aurinkoa seuraavan viikon aikana. Ensisijainen ajatus oli suunnata Jotunheimin ja Romsdalin alueelle, mutta siellä sataisi suurimman osan ajasta, hmm. Onneksi Norja on pitkä maa ja pohjoisempana näyttäisi ihan hyvältä sääennuste. Ennusteet tosin Norjassa ovat varsin suuntaa antavia ja luotettavia useimmiten vain muutamaksi tunniksi eteenpäin. Laivamatkan aurinko vielä vähän paistoi, mutta Ruotsissa sade alkoi ja sitä sitten riittikin. Mårdseleforsenilla sade taukosi hetkeksi ja kävin pienen lenkin kävelemässä isojen koskien yli riippusiltoja pitkin. Illan aikana ylitin Norjan rajan ja jatkoin ajamista Ragon kansallispuistoon asti. Päivälle tuli mittaa 604 km tai 16 h riippuen miten laskee. 

Hyvin nukutun yön jälkeen heräsin jälleen kuudelta ja jatkoin matkaa kohti Lofoottien saariryhmää, jonka olin nyt siis vaihtanut kohteeksi. Välillä taas satoi ja pysähtelin silloin, kun ei satanut. Kalaakin yritin, mutta ei osunut uistin minkään suuhun saakka. Ajoin sitten Skutvikiin asti, jossa söin lounaan ja otin ruokaperäiset. Sen jälkeen aurinko vähän pilkisti pilvien välistä, joten suuntasin Salen vuorelle. Oli vielä 5h aikaa lautan lähtöön, jolla pääsisi läheisestä satamasta Lofooteille.

Salen vuoren huippu on 476 metriä merenpinnan yläpuolella ja nousu sinne otti 1,5 . Alkumatkasta paistoi aurinko, mutta ylempänä pilvistyi ja huipulta välillä näkyi maisema viereiselle saarelle ja sitten pilvi peitti näkyvyyden lähes kokonaan. Ehdin kuitenkin syödä eväät huipulla. 

Ajattelin ehtiväni ajoissa lauttaan, sillä saavuin satamaan 2,5 h ennen lähtöaikaa. Matkailijoita oli muitakin, mutta sain jonon nro. 5 viimeisen paikan (Norjassa ei ole tilaa pitkille jonoille, joten parkkialueella on useampi numeroitu jono). Jonoa jatkui maantielle, ennen kuin lautta saapui satamaan. Niinhän siinä sitten kävi, että en ihan siihen lähtöön mahtunut... Vaihtoehtoinen reitti olisi samaan satamaan ajaen 187 km, mutta sekin sisältää suositun lauttayhteyden, joten jonottamaan todennäköisesti joutuisi joka tapauksessa. Koska merimatka on suhteellisen pitkä ja sama lautta käy välillä toisessakin saaressa, oli aikaa seuraavaan lähtöön yli 5 h. Eipä siinä mitään, mutta kello olisi siinä vaiheessa 23:55, enkä ollut varma jaksanko valvoa? Seuraava lähtö olisi huomenna klo 11:00, joten aamupäivä menisi varmaan taas jonossa, jos siitä poistuisi yöksi muualle. Kello soimaan ja iltaunien jälkeen laivaan. Kaksi tuntia kului merta ja kaukana sinisenä siintäviä vuoria katsellessa, kun ne pikkuhiljaa kasvoivat, kunnes määräsatama Svolvaer tuli vastaan. Pohjoisessa ei kesällä tule pimeä, mikä on mukava asia. Meni vielä aikaa, että sopiva yöpaikka löytyi, useimmat mukavan näköiset levikkeet olivat jo täynnä tuohon aikaan. Uni tuli puoli kolmen jälkeen sitten melkoisen äkkiä, kun pääsi vaaka-asentoon Volvon perään. 

(https://i.imgur.com/GlFPBzN.jpg)
Lofooteilla aurinko paistoi, jatkan tarinaa joku toinen ilta taas.
Otsikko: Vs: V70 matkailu-retkeilyauto
Kirjoitti: Mustalaatikko - 06.09.2023, 08:58:53
Kiva lukea näitä. Parasta on noilla syrjäisellä paikoilla kun kännykkä/gps ei ole toiminut enää 20 kilometriin ja hädin tuskin perille löydettyä huomaa että viimeinen 5km on kokonaan auraamatta lumesta
Otsikko: Vs: V70 matkailu-retkeilyauto
Kirjoitti: ata - 09.09.2023, 09:44:02
Kiva lukea näitä. Parasta on noilla syrjäisellä paikoilla kun kännykkä/gps ei ole toiminut enää 20 kilometriin ja hädin tuskin perille löydettyä huomaa että viimeinen 5km on kokonaan auraamatta lumesta
Joo, ei ole paperikartan voittanutta. Siinä on aina semmonen mukava seikkailufiilis, kun on riittävän korvessa ja pieni epävarmuus reitistä.

Ei sadetta seuraavana aamuna, mutta kovin pilvistä ja osin sumuista. Pilvikorkeus oli alle 150 m, joten iso osa maisemasta oli ns. sensuroitu. Päätin lähteä leipäkauppaa kohti ja valita reitin sen mukaan, missä näyttää kirkkaimmalta. Joka puolella oli suunnilleen samannäköistä, joten päädyin Rambergin hiekkarannalle. Ostin lisää leipää ja käppäilin rannalla kunnes vähän kirkastui. Lähdin yrittämään läheiselle vuorelle, mutta jouduin kääntymään 200 m korkeudessa takaisin, koska pilvessä näkyvyys on huono. Jatkoin matkaa kohti Lofoottien päätä ja siellä olikin jo vähän kirkkaampaa. Ostin Reinestä jäätelön ja ihailin maisemia.

(https://i.imgur.com/F1ihJ0H.jpg)
Ranskalaisten autot kiinnittivät huomion, oli 240GLT ja 940. Molemmat auringon haalistamia, mutta ruosteettomia. (On mullakin maisemakuvauskohteet  ;D)

Yöpaikaksi valikoitui Kvalvikan parkkialue, jonne suuntasin heti aamusta seuraavana päivänä.

(https://s27363.pcdn.co/wp-content/uploads/2018/09/Ryten.jpg.optimal.jpg)
Nousu vuorten väliin 200 m korkeuteen ja takaisin alas upealle valkoiselle hiekkarannalle.
Laskin rannalta 21 telttaa, mikäs siinä, koska paikka on loistava katsella auringonlaskua ja on rauhallinen. Täällä aion käydä joskus uudestaankin, ehkä vaimon kanssa ja aurinkoisemmalla säällä? Rannalta nousin viereisen Ryten vuoren huipulle, jonka yli pohjoistuuli kuljetti pilviä. Välillä avautui näkymä alas rannalle. Sääennusteen mukaan olisi pitänyt paistaa aurinko puhtaalta taivaalta, mutta niin vain pilvet peittivät maiseman alas laskeutuessani. Joka tapauksessa oli tosi hieno retki, kävelyä tuli semmonen 9 km ja nousuna lähemmäs 800 m yhteensä.

(https://i.imgur.com/o72VZAi.jpg)
Loppupäivän ajelin auringonpaisteessa sinne tänne ja saavutin "määränpään", eli avomerimaiseman.
Ryteniltä tullessa oli pilvistä, mutta ajettuani seuraavan vuonon puolelle oli hämmästys ja ilo suuri. Täällä paistoi aurinko, joten oli hienoa ajella pikkuteitä sinne tänne ilman suunnitelmaa. Ihan vaan fiilistellä lomaa, merta, kesää jne. Gimsøya saaren luoteispuolelta näkyi avomeri niin kaus kuin voi nähdä. Olin tavallaan "perillä", mutta reissua jatkuisi vielä. Itse asiassa en ollut vielä edes puolivälissä ajallisesti, eli päiviä oli enemmän edessäpäin. Onkohan Volvokaan nähnyt ennen näin komeita maisemia? Tuskinpa, aito Suomi-auto kyseessä.

(https://i.imgur.com/zCf6sL4.jpg)
Illaksi leirintäalueelle, jossa suihku ja letunpaistoa. 
Rystadin leirintä alue oli kivalla paikalla, auringon lasku näkyi kivasti merellä ja voihan sitä joskus käydä suihkussakin. Vuoriretken jälkeen iltapalan jälkiruuaksi paistamani 2 cm lettupino hupeni ihan huomaamatta vuoria tuijotellessa. Laitoin varulta herätyskellon soimaan auringonlaskun kohdalle ja hyvä niin. Olisi värinäytös mennyt nimittäin sivu suun, kun "vähäksi aikaa" heitin lettujen jälkeen pitkäkseni...
Otsikko: Vs: V70 matkailu-retkeilyauto
Kirjoitti: ata - 23.09.2023, 10:42:40
Seuraavan päivän ohjelmassa oli vuorelle nousua, kohteena Festfågtinden jolla korkeutta 541 m. Lisätietoa reitistä ja kuvia löytyy esim. täältä:
https://www.68north.com/lofoten-hikes/hiking-festvagtind/
https://maps.app.goo.gl/R7bjwBdqjTgQKaRQ7
Ilmaiset parkkipaikat oli jo ennen kahdeksaa aamulla täynnä yhtä juuri ja juuri Volvon mentävää koloa lukuun ottamatta. Maksullista tilaa oli vielä jäljellä ihan hyvin ennen kuin saavutaan Henningsvaerin sillalle. Tyyni aurinkoinen päivä ja ihan mahtava fiilis päästä huipulle jyrkän ja rankan nousun jälkeen. Nousu oli kyllä paikoin jyrkkää, mutta maisemat mahtavat. Myös yli 50 km päässä olevat mantereen vuoret näkyivät. Puolivälissä reittiä on pieni järvi, jossa kävin alastullessa uimassa. Uskokaa tai älkää, mutta vesi oli lämmintä. Rantakalliolla auringon kuivattaessa ihoa tunsi todella olevansa oikeassa paikassa ja ajankohdassa. Ei kiirettä tai stressiä, kaikki vaan hyvin.

Loppu illan käytin taas ajellen saaren pienempiä teitä ilman tarkkaa suunnitelmaa. Yritin löytää mukavan yöpaikan, mutta sopivaa ei tällä kertaa meinannut löytyä. Välillä hidastin ja melkein pysähdyin vain todetekseni, että siinä on talo liian lähellä tai sitten joku muu oli jo paikan itselleen "varannut". Lopulta joutui hieman tinkimään toiveista, eli rantapaikka sivussa tieltä ei toteutunut. Nukuin pienessä pistossa ihan maantien varressa, joka oli viimeisiä mahdollisuuksia ennen E10 tielle palaamista, jossa liikenne olisi vielä kovempaa. Se oli kuitenkin ensivaikutelmaa parempi, meren rantaan pääsi pientä polkua koivikon läpi, joten kävin iltakalassa. Saalista ei tullut tälläkään kertaa...
(https://i.imgur.com/GlFPBzN.jpg)

Auto on toiminut hyvin ja reissu sujunut varsin mukavasti. Joku alustassa kolisee metallisesti ajoittain ja ajovalopolttimon jouduin vaihtamaan. Öljyä tai nestettä ei ole kulunut, polttoainetta menee vajaa 6 l/100km. Retkilaatikko on osottautunut varsin toimivaksi, mutta laatikon lukitusta täytyy jatkokehitellä, kun pääsee kotiin.
Otsikko: Vs: V70 matkailu-retkeilyauto
Kirjoitti: ata - 12.10.2023, 17:03:49
(https://www.lomavinkit.fi/sites/default/files/djevelporten.jpg)
Seuraavan päivän ohjelmassa oli kuuluisa nähtävyys, eli kivi nimeltä Djevelporten. Se on isohko kivi kiilautuneena kallionhalkeamaan Svolvaerin kaupungin lähellä yli 400 m korkeudessa. Moni otatuttaa itsestään kiven päällä seisten valokuvan, mutta itselle ei tullut halua moiseen. Koska paikka on suosittu, on auto jätettävä maksulliselle parkkialueelle tai käveltävä extraa jostain kaukaa. Itse olin jälleen ajoissa liikkeellä, eli astuin ensiaskeleet polulle ennen seitsemää. Näin sain kulkea melko rauhassa ja suurimman osan menomatkasta varjossa, koska päivästä oli jälleen tulossa kuuma. Niimpä kiven luona ei edes ollut ketään, jota pyytää ottamaan kuvaa. Jo alunperin tarkoitus oli käydä samalla retkellä Floyan huipulla, mutta se osottautui tehtäväksi, jossa vaadittaisiin normaalia huonompaa itsesuojeluvaistoa. Viimeiset pari kymmnetä metriä jäi kipuamatta jopa norjalaisittain jyrkkää kalliota, mutta maisema vuoren harjanteelta oli upea siitä huolimatta. Söin eväitä kaikessa rauhassa, kunnes yksi ruotsalainen tuli myös ylös. Hän oli ajatellut samoin aikaisen aamun olevan hyvää aikaa nousta vuorelle. Jatkoin jonkin ajan kuluttua matkaa vuoren selkää pitkin niin kauan, että pääsin näkemään toisen paljon kuvatun paikan Lofooteilla, nimittäin Svolvaergeidan, korkean kivimuodostelman. Retkellä kului aikaa reilu 6 h ja sen jälkeen oli taas vuorossa ajelua mahtavista maisemista nautiskellen.

Yhtenä pysähdyspaikkana olin ajatellut Hurtigruten laivamuseota, jonne piti siirtyä lautalla toiselle saarelle. Aikaa museon kiertämiseen olisi noin 2,5 h, minkä ajattelin riittävän, mutta aina ei kaikki mene ihan niinkuin ajattelee. Norjassa tiet ovat kapeita ja pienet tiet vielä kapeampia. Noin 20 km ennen museota näin oranssit vilkkuvalot. Saksankilvissä oleva Transporter oli selvästi väistänyt jotain liian reunaan sillä seurauksella, että ”oja” oli kutsunut. Kattokorotuksella varustettu retkeilyauto oli sellaisessa asennossa, että se voi minä hetkenä hyvänsä kaatua kyljelleen ja humpsahtaa paljon alemmksi tieltä, kuin missä se nyt oli. Mietin pari minuuttia käännynkö ympäri ja etsin yöpaikan sekä muutan suunnitelmaa sen verran, että tekisin museovierailun seuraavana aamuna. Hinurikuski toimi rauhallisesti ja harkiten saaden Transportterin takaisin tietä kohti. Taakseni tuli toinen auto, joten päätin jäädä odottelemaan. Vajaan tunnin päästä Volkkari oli taas asfaltilla ja liikenne pääsisi taas kulkemaan, kunhan hinuri väistää itsensä pois. Mutta mutta… Kapea tie ja jyrkkä tienpenkka teki taas tepposet ja Scanian takapyörä valahti asfaltilta, jolloin se jäi akselinsa varaan killumaan. Sääliksi kävi hinurikuskia, ei varmasti naurattanut siinä tilanteessa. Henkilöautot mahtuivat juuri ja juuri ohi minä mukaanlukien, mutta seuraava asuntoauto tukki sitten tilanteen taas. Jatkoin museolle vaikka aikaa ennen sulkeutumista jäi vain reilu tunti. Se oli virhe, joka hieman harmitti. Olisi pitänyt vaan kääntyä heti jonon päästä ja jäädä yöksi kauemmaksi kaupungista. Museosta riittää kerrottavaa sen verran, että jatkan toisella kertaa vaikka puolijuoksua tehty kierros siellä hieman pintapuolinen olikin.
Otsikko: Vs: V70 matkailu-retkeilyauto
Kirjoitti: ata - 30.12.2023, 21:00:04
Esikoisen syntymä näemmä vähentää harrastuksiin käytettävää aikaa…

Ennakko-odotus oli siis mennä museoon katsomaan laivojen pienoismalleja, sekä katselemaan muita laivoihin liittyvää rekvisiittaa yms. Oma kielitaito on sitä luokkaa, että ulkomailla ei tule kaikkia juttuja lueskeltua, vaikka varmasti olisivatkin usein mielenkiintoisia sisällöiltään. Olin siis kerran Hurtigruten museossa käynyt, mutta silloin sen vieressä olevaan laivaan ei päässyt. Nyt museota oli laajennettu ja tuo 1956 rakennettu M/S Finnmarken olikin sisällä!

(https://museuminsider.co.uk/wp-content/uploads/2020/02/Hurtigruten-museum-fb.jpg)

Laivaan pääsi tutustumaan lähes joka paikkaan, konehuoneeseenkin olisi päivemmällä päässyt opastetulla kierroksella. Eli, täällä olisi kulunut kokonainen sadepäivä ihan näppärästi. Hyttejä oli monentasoisia, tekniikka yksinkertaista ja useammassa kohtaa tuli semmoinen oho elämys, tuolleikin voi tehdä. :idiot2: Olisi ehdottomasti ollut järkevää pysähtyä yöksi jo aiemmin ja jättää museo toiselle päivällä, mutta nyt meni näin. Ompahan syy tulla uudestaan.

Matka jatkui sitten pienempiä tietä kohti Narvikia, Ruotsin poikki Pajalaan ja sieltä kohti Keski-Suomea. Mittariin kertyi noin 3500 km ja reissuöitä tuli 9. Yhden yön olin kotona, vaihdoin puhtaan paidan ja sitten suunnattiin aamusta vaimon kanssa Volvolla kohti etelää. Siitä lisää sitten joku toinen kerta. Tulin siis ajelleeksi viiden viikon kesälomalla noin 8000 km ja autossa nukuttuja öitäkin tuli yli 20 kpl.
Otsikko: Vs: V70 matkailu-retkeilyauto
Kirjoitti: ata - 14.02.2024, 16:19:04
Matka VROM:iin 2023 Osa 1/3

Yhteinen ulkomaan kesälomareissumme vaimon kanssa suuntautui edelliskesänä Ruotsiin ja ajankohta osui sopivasti Göteborgin Volvo tapahtuman kanssa samalle viikonlopulle (miten sattuikin). Matka ei kaikin tavoin ollut ihan tavallinen, mutta olosuhteista huolimatta oikein mukava reissu siitä tuli.

Aluksi suuntasimme kohti Lounais-Suomea auringon paistaessa siniseltä taivaalta. Orituvalla pysähdyttäessä ostin pihakojusta palan lämminsavulohta, jota nautittiin lounaaksi Haralanharjun näkötornilla (paikka kartalla (https://www.google.fi/maps/place/Haralanharju+Observation+Tower+%26+Summer+Caf%C3%A9/@61.5346047,24.0802095,17z/data=!3m1!4b1!4m6!3m5!1s0x468f1f2fa61c1c01:0xf4c33acba7549b57!8m2!3d61.5346022!4d24.0827844!16s%2Fg%2F122zk0z7?entry=ttu)), jonne on lyhyt sivupisto Tampereentieltä ja hienot maisemat. Kesällä paikalla on myös kahvio, mutta nyt se ei ollut avoinna.

Korjaamaton ilmastointi muistutteli niskassa valuvien hikipisaroiden muodossa, johon useat jäätelötauot toivat kuitenkin pientä helpotusta. Muita pidempiä pysähdyksiä emme tehneet, vaan ajoimme Kustaviin ja edelleen kohti Vuosnaisten satamaa, josta jatkaisimme vesiteitse matkaa.

(https://i.imgur.com/1As4en9.jpeg)
Volvo matkalla kohti uusia seikkailuja. Lautta ei ollut suuren suuri.

Ensimmäinen lautta Jurmoon kesti noin 45 min, jonka jälkeen oli todella hieno tieosuus Hummelholmiin. Tällä matkalla olisi tehnyt mieli pysähtyä useamman kerran, mutta piti ehtiä seuraavaan lauttaan. Yöksi olimme ennakkoon varanneet seuraavalta saarelta Kumlingen leirintäalueelta mökin.

(https://www.rengastie.fi/wp-content/uploads/2020/03/kumlinge_stugor_luftbild.jpg)
Paikka oli meren rannalla, jossa iltapalaa syötiin tuulessa auringonlaskua katsellen.

Yllätys oli se, kuinka paljon itikoita siellä oli. Mökin seiniin oli murhattu kymmeniä verenimijöitä. Niitä oli kuin Lapissa konsanaan, mikä ihmetytti kun oltiin saaressa keskellä merta. Ajomatkaa kertyi yli 400 km ensimmäisenä reissupäivänä, mikä oli reissun pisimpiä.

Aamusta oli vuorossa jälleen lautta, jolla siirtyisimme Ahvenanmaan pääsaarelle. Lautat on järjestetty siten, että matkalla tulee olla yötä, jolloin hintakin on edullisempi. Itse asiassa kolme saaristolauttaa ja laiva Eckeröstä Ruotsiin oli henkilöautolla edullisempi kuin yölaiva Turusta Tukholmaan jos yöpymisiä ei lasketa. Reitti oli siis Kustavi-Brändö-Kumlinge-Hummelvik-Eckerö-Grisslehamn. Olimme heränneet ajoissa, satamassa olimme tuntia ennen lähtöaikaa ja hyvä niin. Kun laivan henkilökunta huitoi meitä satamassa jo olleeseen laivaan jonkin ajan päästä, piti varmistaa oliko määräsatama varmasti oikea? Hetken sekaisin suomea ja ruotsia selostaen ja suomea osaavan henkilön löydyttyä, kävi nimittäin ilmi, että olemme väärässä satamassa... Meidän lautta lähtisi saaren toisesta päästä... Aikaa lähtöön oli 5 min enemmän kuin navigaattorin ajoaika sinne, joten oma pulssi vähän nousi siinä kohtaa. Maisemia ei tällä siirtymällä ehditty liiaksi ihastelemaan, mutta onneksi lautta oli vähän myöhässä, joten meille jäi useita minuutteja odotusaikaa. Ei siis mitään hätää ollutkaan.

Tämän päiväinen lounas syötiin Getabergetillä ja iltapäivä kierrettiin vanhoja rakennuksia Jan Karlsgårdenin ulkoilmamuseossa, jonne oli vapaa pääsy. Myös parissa näkötornissa tuli vierailtua, joita Ahvenanmaalta löytyy ainakin 8 kpl. Yöksi oli luvassa mahdollisesti sadetta, joten päädyttiin pikaisen googlailun jälkeen Djurviks Gästgårdenin mukavaan mökkiin yöksi. Paikka ja pitäjät oli tosi mukavia vaikkeivat suomea montaa sanaa osanneetkaan.

Seuraavan päivän kohteina oli Mariehamnin merikortteli ja 4 näkötornia lisää. Itselle tuli sadas näkötornikäynti, jota juhlistimme suklaata syöden. Yöksi päädyimme Söderhagen Campingiin, jossa varasimme edullisen rantasaunan (5€/nenä) aamuksi ennen päivälaivaa kohti Ruotsia.

(https://i.imgur.com/YYWM4WL.jpeg)
Ilta oli aurinkoinen ja kasattiin teltta tavaroiden yöpymistä varten. Itse nukuimme Volvon perässä patjoilla sekä normaaleilla täkeillä ja tyynyillä.

Aamulla lämmitettiin itse sauna ja kylvettiin rauhassa, koska laiva lähti vasta iltapäivällä. Söimme lounaan saunarannassa, koska muita matkailijoita ei ollut kuin pari meidän lisäksi. Turistiaika oli selvästi ohi elokuun puolivälissä, vaikka sää suosi. Ajelimme noin 200 km kahden päivän aikana Ahvenanmaalla ja käytännössä kaikki suuremmat tiet. Sitten jatkettiin edelleen länteen päin ja tällä kertaa osuttiin oikeaan satamaan. Matka jatkui mukavasti auringossa, vaikka avomerellä vähän keinutti. Icasta ostettiin salaattipöydästä kaikenlaista ja tehtiin lihapulla tortilloja ruuaksi. Yö vietettiin samaan tapaan Tisarstrandin leirintäalueella kuin edellinen, eli autossa. Kattoteltan suunnittelu jatkuu yhä... Muu Volvokerhon porukka oli tässä vaiheessa lähdössä laivalla kohti Ruotsia ja suunnitelmissa oli tavata heidät Göteborgissa parin yön jälkeen.
Otsikko: Vs: V70 matkailu-retkeilyauto
Kirjoitti: ata - 20.02.2024, 13:30:56
Seuraavan päivän suunta oli Vätternin rantamaisemat ilman tarkempaa suunnitelmaa. Pysähdyspaikoiksi valikoitui mm. Göta-kanaali Karlsborgissa, jossa syötiin jäätelöt ja ihmeteltiin ampiaisten määrää. Niitä tuntui olevan tänä kesänä erityisen paljon etenkin Ruotsin puolella pysähteltäessä. Siinä kävellessä katseltiin korkeaa mäkeä Bottensjön -järven toisella puolella ja mapsin mukaan siellä olisi näköalapaikka.

(https://www.aramiaomsorg.se/wp-content/uploads/2020/08/vaberget-003-1024x768.jpg)
Suuntasimme sinne ja maisema järville oli hieno. Plussana se, että autolla pääsi 100 m päähän jyrkänteestä.

Mössebergin näkötorni oli toinen hieno pysähdyspaikka tälle päivälle. Yöpaikaksi valikoitui Säms Camping, jonne sisäänkirjautuminen oli oma operaationsa.

(https://res.cloudinary.com/hollistay-ab/image/upload/q_auto/Prod/vvfyt3gqbb1jggihgruh.jpg)
Alue oli käytännössä pieni pelto, jossa oli pieni viikonloppuisin auki oleva kahvila. Arki-iltana paikalla ei ollut ketään, vaan maksu tuli suorittaa käteisellä postilaatikkoon. Eurot eivät käyneet, joten jouduimme käymään automaatilla läheisessä kylässä. Paikka oli pieni, mutta hyvin kekseliäs. Ihan nauratti, kun katseltiin ympärillemme. Wifin salasanan olisi saanut ratkaisemalla yhtälön, jonka tuloksena oli piin likiarvo. Toisaalla oli kerrottu että moista yhtettä ei ollut lainkaan, koska paikassa elettiin yhä vuotta 1995. Keittiö oli rakennuksen takaräystään alla ja toinen suihkusta viereisen koivun alla. Oli paikassa toki myös sisäsuihku, johon tuli myös lämmintä vettä. Omistaja oli selvästi kekseliäs ja huumorintajuinen, vastaavia keksintöjä ja vitsejä oli vähän siellä sun täällä.

Aamulla matka jatkui kohti Göteborgia, jossa kävimme Volvo museossa. Sen jälkeen siirryimme Volvo hallenin pihaan, johon rastiajosta palaavat autot saapuivat. Paikalla oli kolme suomalaisautokuntaa Duetteilla. Matka jatkui pizzerian kautta Lillebyn leirintäalueelle heidän kanssaan, josta oli varmuuden vuoksi varattu mökki ennakkoon. Kun oli asetuttu taloksi suunnattiin takaisin Göteborgiin katsastamaan rompetorin ensimmäiset aarteet. Ostin 340:n lisävarusteluettelon ja PV:n myyntiesitteen.

Seuraavana aamuna aikaisin takaisin museolle ja sen läheisyydessä olleelle rompetorialueelle. Myyjiä oli nyt paljon enemmän kuin illalla, mutta ei tullut tehtyä lisää hankintoja. Harvinaisiakin osia oli paljon saatavilla, mutta hintataso VROM:ssa on Ruotsin muihin rompetoreihin nähden kovempi. Siihen vaikuttaa runsas tapahtumaan osanotto ulkomailta, eurooppalaisilta on hyvä pyytää. Kiertelimme myös katselemassa autoja museon rannassa joita oli paikalla yli 500! Vaimo ihastui vähän yhteen ruotsalaiseen, nimittäin violettiin C70:iin, joka oli kaunis. Iltapäivällä oli aika jatkaa matkaa, pysähdyimme Boråsissa Ryssby klint näköalapaikalla, johon oli myös helppo saapua autolla viereen.

(https://i.imgur.com/OzgRG9x.jpg)
Illallisen söimme muun matkaseurueen kanssa ravintolassa Boråsissa, josta matka jatkui auringonlaskua ihaillen Vätternin rannalla olevaan Grännan kylään.

(https://cf.bstatic.com/xdata/images/hotel/max1024x768/308654119.jpg?k=3308bd3b9d81d55eb0a2a97fcd23b8d6f11599bc5c8aaadfaee923e79768436c&o=&hp=1)
Grännan kylä on kuuluisa polkagris-karamelleistä, joten mekin suuntasimme seuraavana aamuna karkkikauppaan. Makea hymy kasvoilla suunnattiin läheisiä nähtävyyksiä katselemaan. Myös kylänraitti vanhoine puutaloineen on näkemisen arvoinen. Muita lähialueen nähtävyyksiä olivat mm. Röttlen vesiputous, Tegnér Torni ja Kaffestugan Grännaberget näköalakahvila, josta oli hieno näköala alapuolella olevaan kylään, viimeöiselle leirintäalueelle ja tietysti suurelle Vättern järvelle.

(https://i.imgur.com/m3UI7Jj.jpg)
Kohti pohjoista ajettaessa löytyy mukava, asfaltoitu pikkutie Ombergin luonnonsuojelualueen läpi. On huomioitava, että se on yksisuuntainen, eli ajosuunta etelästä päin. Se kulkee mäen rinnettä lähellä järven rantaa ja maisemat on hienot. Sen jälkeen olikin jo aika suunnata Tukholmaa kohti, jotta ehtisimme iltalaivaan Turkua kohti.

Aamulla oli sumuista, mutta päädyimme tekemään vielä yhden lenkin saaristoon. Ajoimme Taalintehtaan kautta kohti Keski-Suomea muutaman näkötornin kautta. Koko reissulle tuli mittaa noin 2500 km ja se kesti 9 yötä.

Ja mikäs tässä nyt niin poikkeuksellista oli? No, mielestäni se, että meitä oli oikeastaan reisussa kolme, jotka viettivät öitä Volvon perässä. Nuorin tosin vielä äitinsä vatsassa, joka asetti rajoja yhtä kyytiä ajettavan osuuden pituudelle. Työkaverit hämmästelivät tämän kesän matkakertomuksia ja yksi totesikin silmät auki, että "Olet löytänyt hyvän vaimon." Ilmeisesti heillä ei onnistuisi yöpyminen farmariautossa edes ilman 7 kuulla olevaa raskautta? Tämä juttu on alunperin kirjoitettu pari kuukautta myöhemmin synnytyssairaalassa odotusaikana vaimon kanssa. Kesän retkiä on mukava muistella talvipäivinä ja jos sattuu nukahtamaan voi ehkä palata taas ratin taa aurinkoisiin maisemiin...