VRCF:n koirat

Terhakka pikkunen!
Mikä on rotu?

Saksan metsästysterrieri? Luolakoira, hakee ketun luolasta.

Lupaan katkoa jalat semmoselta, jos saan kiinni itse teossa, joka kylvää rotanmyrkkyä, partateriä tai tommosia linkissä kerrottuja pillereitä makkaran sisällä koirien kiusaksi. 

Jotain vaimolle oli puhuttu, että tuossa kiven heiton päässä joku kerrostaloasukki olisi harrastanut samaa lihapullaviljelyä. Alueen ainoa iso puisto on tossa meidän vieressä ja siinä on paljon koiria päivän mittään, meidänkin. On taas tullut katsottua, mitä nuo suuhunsa laittaa Sinänsä haastavaa, että molemmat tykkää jäniksen papanoita rouskuttaa ni jäniksiähän täällä riittää 

Jotain vaimolle oli puhuttu, että tuossa kiven heiton päässä joku kerrostaloasukki olisi harrastanut samaa lihapullaviljelyä. Alueen ainoa iso puisto on tossa meidän vieressä ja siinä on paljon koiria päivän mittään, meidänkin. On taas tullut katsottua, mitä nuo suuhunsa laittaa Sinänsä haastavaa, että molemmat tykkää jäniksen papanoita rouskuttaa ni jäniksiähän täällä riittää 

Toivottavasti jää kiinni tuommonen. 

Sama meillä, molemmat vetää jänniksen papanoita mielellään ja se käy niin nopeesti ettei itse meinaa keretä seuraamaan että mitä sinne suuhun menee. 

Saksan metsästysterrieri? Luolakoira, hakee ketun luolasta.

Saksan metsästyterrieri/mäyräkoira sekoitus

Saksan metsästyterrieri/mäyräkoira sekoitus

Näppärä peurajahtiin...

Molen salaa vaivihkaa ryhtyny haaveileen venäjänvinttikoirasta 

Täytynee pohtia moista,ehkä joskus sitte kun vanhuksesta aika jättää...Nythän tähän ei sovi.

Tänään tuli päivät täyteen meidän "seropilla". 11,5v kesti yhteiseloa. 

kuvassa 9 vuotiaana

Osanottoni...

Meidän Luca lopetettiin keväällä erinäisten ongelmien jälkeen vasta 6,5v vanhana.
Nyt kotona ilostuttaa:

Catti 3,5v narttu, sekä

Rane kohta 5kk vauhtiveikko

Tänään tuli päivät täyteen meidän "seropilla". 11,5v kesti yhteiseloa. 

  otan osaa

Meiltä löytyypi 2 Suomen ajokoiraa, narttuja molemmat. Yks Jackrusselin Terrieri, uros ja yks Saksanmetsästys terrieri, narttu. Joskus ollu noita Saksanmetästysterrejä enempikin, loistavia luolakoiria!

3 tuntia olisi meidän 8v. pinserinartulla kärsimystä jäljellä, sitten pääsee vihreemmille niityille juoksemaan. Nisäkasvain vei voiton, joka levinnyt keuhkoihin. Eikä tuo oikein toipunut viime vuoden selkäydininfarktistakaan. Voihan itku, kyllä tulee ikävä 

3 tuntia olisi meidän 8v. pinserinartulla kärsimystä jäljellä, sitten pääsee vihreemmille niityille juoksemaan. Nisäkasvain vei voiton, joka levinnyt keuhkoihin. Eikä tuo oikein toipunut viime vuoden selkäydininfarktistakaan. Voihan itku, kyllä tulee ikävä 

Itku helpottaa, pitää itkeä kun on itkun  aika. Selitin lapsille että se hetki on kaikkein vaikein hetki lemmikin pitämisessä kun joutuu tekemään päätöksen lopettamisesta. Kaikki muu on paljon helpompaa. 

Olin jo puhunut asiasta viikon päivät koska koiramme oli saanut talvella ilm. selkäydin halvauksen jolloin takapää meni alta. Ylös nouseminen oli vaikeaa mutta kuitenkin parantui siitä aika hyväksi. Nyt kuitenkin iski armoton ripuli eikä siihen auttanut normaalit lääkkeet. Koira ei syönyt enää mitään 3 päivään ja heikkeni tietenkin. Eilen sitten ei takapää lähtenyt mukaan kun yritti liikekkelle ja hengittäminen oli raskasta.   Olin sanonut että se päivä jolloin koira ei itse pääse liikeelle se on viimein päivä.

3 tuntia olisi meidän 8v. pinserinartulla kärsimystä jäljellä, sitten pääsee vihreemmille niityille juoksemaan. Nisäkasvain vei voiton, joka levinnyt keuhkoihin. Eikä tuo oikein toipunut viime vuoden selkäydininfarktistakaan. Voihan itku, kyllä tulee ikävä 

Höh, miten kavereita nyt näin lähtee.
Se on kuitenkin todellista välittämistä, että ajattelee koiran parasta eikä väkipakolla pidä sitä itsellään. Tsemppiä teillekin!

Tänään tuli päivät täyteen meidän "seropilla". 11,5v kesti yhteiseloa. 
(Kuva poistettu lainauksesta.)
kuvassa 9 vuotiaana

3 tuntia olisi meidän 8v. pinserinartulla kärsimystä jäljellä, sitten pääsee vihreemmille niityille juoksemaan. Nisäkasvain vei voiton, joka levinnyt keuhkoihin. Eikä tuo oikein toipunut viime vuoden selkäydininfarktistakaan. Voihan itku, kyllä tulee ikävä 

Kepeitä tassutuksia kavereille sinne jonnekkin

Höh, miten kavereita nyt näin lähtee.
Se on kuitenkin todellista välittämistä, että ajattelee koiran parasta eikä väkipakolla pidä sitä itsellään. Tsemppiä teillekin!

Pala kurkussa näitä saa lukea mutta adrock on niin oikeassa tuon todellisen välittämisen suhteen, itsellä kolme karvatassua pyörimässä tuossa ja pelkkä ajatuskin meinaa olla vaikeaa, mutta kun aika on niin se on

Niin mukava kaveri kun koira onkin, niin on tämä menettämisen tuska aika kova. Ensimmäinen aamu meneillään ja kyllä on tyhjä olo kun ei ole koira tervehtimässä aamulla.