Kyllä se käytös kummasti muuttuu, kun nuoruuden into hieman laantuu. Tuo meidän pienin on oppinut ällistyttävän hyvin tottelemaan, vaikkei sitä ole koulutettu oikeastaan yhtään. Lenkillä voi pitää vapaana, eikä se karkaa mihinkään. 
Se on sitten eri juttu, kun joku koira tulee vastaan. 
On se ihana. 
Muuttuu kyllä, ja onhan se jo alkuajoista jonkun verran rauhoittunut sekä itsenäistynytkin. Tosin tuo itsenäistyttäminen (onks tää sana??) aloitettiin jo hyvin alussa meille kotiuduttua, samoin auton kyydissä olot sun muut vastaavat metodit. Tuollakin on "temppuja" jotka on kyl ite oppinu jostain, mm. se, että ennenko antaa ruokakipon, se käy hyvin "pikku-fifimäisesti" kaksin tassuin istumaan, ennenko rupee syömään, mikä näyttää tuollaiselle sakemannille varsin uskottavalta...
Ja toinen on se, mikä huomattiin, että ulos mentyä menee ulko-ovelle istumaan nätisti, eikä tätäkään tarvinnut opettaa. Peruskäskyjä mitä sit on opetettu, on tuolle rämäpäälle uponnu varsin hyvin, mutta vielähän tuossa pientä työmaata on... Niin, ja nyt on oppinu, et hänestähän lähtee komia haukkuääni, ja selästäki nousee karvat mukavasti pienellä uhoamisella, vaikkei horisontissa näy kun ehkä lentävä yksittäinen puunlehti...
Varsin vallaton tapaus.
