Ehkä mun lopulta täytyy tehdä yksi projektipäiväkirja jossa auto "valmistuu", tämä on jo sevverta pitkällä että uskaltaa tarinoida jotain. Teen ehkä hieman poikkeavan rakenteen, koska tämä on tarina, ei niinkään kuvapläjäys, koska olen äärettömän surkea ottamaan kuvia tekeleistäni.
HistoriaaAloitetaan kuitenkin alusta, eli
tarinan taustoista, koska nyt tehdään semmosta autoa minkä minä olen "aina" halunnut. Oli noin lokakuu 2004, ja oli aika hankkia ensimmäinen tiellä käyttöön tuleva auto allekirjoittaneelle (ristus että siitä on muuten kauan
). Eräässä tamperelaisessa autoliikkeessä oli silloin järkevän tuntuiseen 2000€ hintaan ihan ryhdikkään oloinen 740 GLE, jota käytiinkin katsomassa ja todettiin se aika kelvolliseksi ylivaihteen puuttumista ja etupyöränlaakerin raastavaa ulinaa lukuunottamatta. Tässä kuitenkin kävi niin, että myyjän selitys luotettavasta yksipisteruiskusta sai tyrmäyksen 17v klopilta jotakuinkin näin "ei näissä ole ikinä ollut yksipisteruiskuja, vaikka tämä mekaaninen ruisku onkin". Siitä seurasikin lystikäs tilanne, eli kyseinen möhömaha otti sikspaljon nokkiinsa ettei myynyt autoa pyyntihinnalla
. Erinäisten muuttujien jälkeen serkkuni haki auton mulle 1800€ hintaan ja nuori lukiolainen omisti nyt ensimmäisen kanttivolvonsa
. Tämä taustatarina on lähinnä huvittava kuvaus allekirjoittaneen luonteesta ja kaupankäynnin hankaluudesta joissain tapauksissa.
Auto toimi armeijasta pääsyyn asti vakiotekniikkaisena (B230E+M46+avoin 1031) käyttöautona, jota ei juuri tuunailtu, kirkkaita vilkkuja, kylkien ja ovenkahvojen kromilistoja ja takaniskatukien lisäämistä lukuunottamatta. Tosin taisi jo tässä vaiheessa tapahtua se modailu, että lisäsin autoon sähkölasit ja -peilit. Ja tässä ehti myös tapahtua tielle jääminen noin 200m kotoa, kun kauan etsitty ajoittaisen sammahtelun syy lopulta selvisi; hall-anturi virranjakajassa kuoli ja kipinä loppui sitämyöten.
Ja sitten iski se visio, että voemoo tarttisi olla vähän lisää. Purkuun tuli ostettua B230ET+ZF4hp22 tekniikkainen erinomaisen mätä 740, josta siirsin "fiksuna" liikkeenä motronicin kaikkineen ja koneen kaikkineen, siis myös laatikkoneen Seiskaan. No konehan kalkatti männistään melko hurjasti, ja askin toiminta ei oikein miellyttänyt. Siispä tämä setti ei viihtynyt keulalla kun yhden kesän, muistaakseni en ehtinyt edes muutoskatsastaa tätä tekniikkaversiota ennenkun se nousi pois. Tilalle löytyi nykyään viriosia myyvältä Petriltä -97 b230ft peruskone ja johtosarjat jne, mutta olin ehkä hitusen tyhmä ja laiska ja jätin motronicin autoon kun se sinne tuli sovitettua. Mutta sen verran viisastuin että autoon tuli takaisin vauhtipyörä, sacshilainen turbon kytkin ja auton alkuperäinen M46. Ja pian myös purkuautossa ollut kitkaperä, johon asentelin karpiolan ristitapit ja uudet levyt. Jossain välissä auto muutoskatsastettiin, ja tuolla setillä ajeltiinkin "deralastulla" hyvät tovit noin 0.9bar ahdoilla, ja Tatech penkissä testatusti 214hp/365Nm eväillä, kunnes erään talven jälkeen ahdot kesäasetukseen nostaessa kone aivan selkeästi nakutti vähänkin reilummalla vedolla. Monien yritysten ja muutosten jälkeen riesasta ei päästy eroon, joten tuumailin että hiljan halvalla hyllyyn hankkimani 16v kansi pääsee johonkin hyötykäyttöön ja nostetaanpa kone ylös ja tehdään ruiskumuutoksen lisäksi vähän muitakin muutoksia.
Tässä vaiheessa tarinaa päästään myös ensimmäisiin kuviin jotka ovat tällä koneella eivätkä erilaisissa paikoissa varastokovalevyillä
.
Tässä siis koneen väriteemaa ja kannen mallailua, tapahtumapaikkana silloisen Tampereen Teekkarien Moottorikerhon talli Ruskossa. Väri on liki hemiorangea, ja kansi on liimattu ihan asiaankuuluvalla tuotteella, mutta edellisten mähjien putsailu on vähän huonolla tolalla
.
Pakosarjan tähän toteutti nimimerkki Rusakko, kiitokset sinne tällä haavaa Vesilahden suunnille, tuossa oli yhtenä kriteerinä se, että kylmäkoneen kuivain mahtuu paikalleen koska olin jo kauan manannut ettei autossa ole ilmastointia ja haaveilin sen jälkiasennuksesta. Toisaalta halusin myös ehdottomasti säilyttää "viriahtimen" (TD05HRA-15GK2 mitsu) kanssa orggis putsarikotelon, koska estetiikka konehuoneessa. Tämä aiheutti tarpeen mm
epätavalliseen ahtoputken reititykseen. Lisäksi 16v koneen imusarjan kanssa vakio jarrutehostin ei toimi, koska pääsylinteri törmää kaasuläpän lähtöletkuun, ja en löytänyt siihen hätään oikeaa 740 ohutta jarrutehostinta, joten
tein ranetuksen ja purin 740 paksun ja 240 ohuen tehostimen, ja muutin 740 tehostimen osilla 240 tehostimen pulttijaon 740 tulipeltiin sopivaksi. Kaikkien suureksi yllätykseksi ranetus toimi moitteitta ja on yhä käytössä, tai siis menossa käyttöön, tästä myöhempänä lisää. Tämän päivityksen yhteydessä FT koneen mukana tullut viimeisen version moottorin johtosarja meni käyttöön, ja korin sarjat muokattiin hyväksymään tuo viimeisten vuosien 940 johtosetti. Samalla siis toki autoon jälkiasennettiin LH-jetronic, koska miksei jälkiasennettaisi
. Niin ja koneeseen tuli h-profiiliveivit mallia maxxspeedingrods, halvin eli paras. Ja koneen perään M90. Ja Vauhtipyöräksi sileäksi ajettu LH potta, johon porattiin jako -765 SRE:lle, mutta asetelmaksi tuli vakio e34 M5 asetelma ja levyksi T5 240mm jousitettu levy. Kosla tuli ajokuntoon ja re85 liittyvienn säätöoperaatioiden jälkeen toimikin kivasti. Toki vähän alustaa, ruostejuttuja jne oli aina työn alla
.
Nyt ollaan päästy jo melko lähelle nykyhetkeä, ja auto näytti
suurinpiirtein tältä. Näitä aikoja alkoi myös iskemään kärpänen pienoiseen hullutteluun, eli koska autossa oli "voimaa" (optimistisena arviona 300hp), hyvä lukkoperä ja kuminkäry on kivaa, niin höntsädriftinkiä tuli ajoittain käytyä fiilistelemässä ja vähän itsekin kokeilemassa. Näiden seurauksena autoon pian päivittyikin Gazin säädettävät iskarit, jotka kuitenkin olivat edessä käyttökelvottoman lyhyet (iskarin täysi ulosjousto madalsi autoa joku 20mm alemmas kun mitä se on lesjön madallusjousilla), ja vain takaiskarit menivät käyttöön. Nekin oli kuitenkin niin hirveät pompottamaan, että päivitin pian BC racingin alustaan ja ai että tulipa muuten melko raju parannus. Autolla tuli ajettua ihan työmatkaa ja samoilla seteillä
harjoiteltua luisuttelua, hyvä kompromissi jos mun kermaperse kärsii ajaa samoilla alustan säädöillä luisua ja työmatkaa. Tässä vaiheessa kuitenkin lähestytään tarinan surullista osuutta, eli sitä, miksi tämä on taustaa eikä se itse projektikohde. Luisuttelua harjoiteltiin tosiaan muutamia kertoja kesässä, kunnes eräänä kertana lähdettiin taas iloisesti rytmiryhmällä Pesämäelle kokeilemaan, kuinkas se rengas luistaakaan. Ja sehän luisti aivan hulluna, nimittäin meni "bussipysäkin" lenkki leveäksi, mutta kun totesin että mennään radalta ulos niin en jännittänyt kun eihän siellä ole kun nurmikkoa. Eihän? No oli siellä pään kokonen kivi, jota en tajunnut kiveksi ennenkuin oli vaihtoehdot valita, ajanko sen keskelle autoa ja tuhoan tekniikan, vai ajanko renkaaseen ja toivon ettei mene kun rengas/tukivarsi. Valitsin vaihdoehdon B, jonka seurauksena auto hyppäsi kuin ammuttuna kahdelle pyörälle, ollen hetken jopa
melko lailla vinossa(kyllä, oikean reunan pystysuorahko asia on kojelauta). Kuitenkin onnistuin tuosta taiteilemaan auton takaisin pyörilleen, mutta peli oli silti hävitty.
Äkkivilkaisulla mitättömän näköiset vauriot olivat hyvin pian todettavissa fataaleiksi,
mm. ovien sovitus ja katon vekki kertoivat karua kieltään: Mulla 15v ollut uskollinen ystävä, The Seiska, oli nyt puhtaasti saattohoitopotilas jolla kuitenkin ehjän reaktiotangon saatuani nilkutettiin kotio nuolemaan haavoja
.
Tähän kunnioittava hiljainen hetki Seiskan kunniaksi
.
Tästä päästään luontevasti siihen, mistä tämä
varsinainen projektiauto löytyi, Seiskan tapauksessa kori oli jo hävitty joten se oiottiin pyörien kiinnityksien osalta suhtkoht sinnepäin ja ajettiin loppukesän luisuttelutapahtumat läpi kun leimaa vielä oli, vaikkei apparinpuolen ovet ihan täysin kunnolla toiminutkaan ja tuulilasi oli melko lailla paha. Mutta tämän jälkeenhän mulle jää hyväksi todettu tekniikka ja uljaan hieno sininen liituraitasisusta ylimääräiseksi. Ja mie haluan tiiliseiskan, jossa on ilmastointi ja muutenkin hyvä varustelutaso. Semmoistahan tuossa ensiautossa ei oikeastaan ollut, jälkiasennuskaukolukoista huolimatta. Alkoi siis hyväkorisen tiiliseiskan etsintä. Ja vajaa pari kuukautta myöhemmin nettiautoon ilmestyi valkea -88 740, josta oli pari huonoa kuvaa, surkea ilmoitusteksti eikä hintaa. Jotenkin silti se vaikutti lupaavalta yksilöltä, joten aloitin kyselyt. Omistaja oli ostanut auton -91, auto oli kuuleman mukaan hyvin pidetty mutta "jokusen vuoden" seissyt. Myynti-ilmoa ja muita asioita hoiti myyjän naapuri, ja ilmoituksesta kävi ilmi ettei auto käy. Naapuri kuitenkin innostui ottamaan tosi paljon tosi hyviä kuvia autosta,
parin tämmösen kuvan perusteella oli hyvä hetki miettiä tovi. Autohan oli varusteeton, valkoinen (en kauheasti tykkää väristä), B200K ja vielä automaatti. Ja säkkikangassisustalla. Ja tiedossa oli, ettei se käy kuin ryyppybensalla. Näiden tietojen valossa looginen temppu oli sopia hyppäävänsä rahaa taskussa yhden lähistöllä asuvan harrastajan kyytiin kun hän ajelee ohi. Ja sopia nimimerkin 240 kanssa kaasarin ja bensapumpun toimittamisesta auton sijaintipaikalle, jotta voin sitten ajaa auton kotio. No, näillä eväillä matkaan ja paikanpäälle autoa katsomaan. Auto oli koriltaan about yhtä hieno kun kuvista pystyi arvelemaan, mutta hintaan, joka mielestäni oli jo aika reilu, ei myyjän mielestä kuulunut esimerkiksi akku. No, auto
kiskottiin katoksesta esiin ja ruvettiin tutustumaan josko laitteen saisi käymään ja sitten lähteä hakemaan puuhakilpiä kotio ajamista varten. Totesimme nopeasti, että ainetta tulee kaasarille asti, mutta sitä ei mene kaasarin sisään. Rupesin jo ruuvaamaan kaasaria irti, kun mieleen juolahti roadkill- tai clarkson-korjaus, eli lyö sitä kaasaria. No eikun pitkällä jatkolla pari napakkaa tälliä neulan kohdille, ja jumankavite! Sehän tärähti tulille
. Ja pienen yksipuolisen keskustelun jälkeen myyjäkin oli sitä mieltä, että kyllä tuon hintaiseen autoon jonkunlainen akku kuuluu. Raha ja auto vaihtoivat omistajaa ja kenties molemmat olivat jossain määrin tyytyväisiä. Nyt enää kaasarin kiinnityspultit takasin kiinni, käyttely lämpöseks että termari pelaa ja kone pitää liemet sisällään, jarrujen kokeilu; on jarrut -> eikun puuhalappuja ja kotimatkalle. Puuhalappuja hakiessa kävi myös ilmi, että se "muutaman vuoden" seisonta-aika tarkoitti että auto oli katsastettu 9v sitten, ja leiman jälkeen ajettu parisen sataa km
. No, hyvin päästiin nimim 240 ja kyydin tarjonnut harrastaja turva-autoina
konttorille tekemään omistajanvaihdosta kun eihän myyjällä tietenkään ollut verkkopankkitunnuksia ensinkään, vaan omistajanvaihdos tehtiin ilmoitusosalla. Ja sehän sujui yhtä jouheasti kun kaikki muukin tuon myyjän kanssa: ilmoitusosa oli vanha, eikä heillä ollut uudempien olemassaolosta mitään hajua. Tässä kohtaa sovittiin, että minä ajan silti suoraan kotio ja "240" käy joku päivä myyjän kanssa konttorilla tekemässä uudet laput ja pistetään postilla ne tulemaan. Iso kiitos sinne savommualle avusta!
Kotio päästyäni soittelin vielä konttoreita läpi toimintavaihtoehdoista, ja paikallinen A-katsastus totesi että tuo näytille ne paperit niin katsotaan mitä voidaan tehdä. Tiskillä täti kehui että onhan tämä aika paljon vanha, ettei he tätä kyllä voi sillai normaalisti käyttää omistajanvaihdokseen. Kehuin että mitenkäs sitten tehdään kun ne laput on hukassa ja myyjä on hitusen muistisairas ja ei omaa verkkopankkitunnareita jne, no täti totesi että "saadaanhan tämä liitteellisenä tehtyä, mutta se maksaa ylimääräistä". Siinä kohtaa jo ääni oli matkalla suusta ulos huudahtamaan "Shut up and take my money!", mutta onnistuin nielaisemaan sen ja kysyin vaan että eihän se ole kauhean kallis. Kuulemma joku 12e tms ylimääräistä, totesin että se on varmasti kaikkien kannalta paras että maksetaan tuo lisähinta ja tehdään laput nyt tässä. Ja 5 min myöhemmin omistin virallisesti tuon
pestynä aika nätin kanttilaatikon.
Varsinainen projektiVaikka mulla periaatteessa vähän pussihousut lepattaa näiden kanssa, ja auto olisi käytännössä parilla paikkakynätäppäyksellä ollut museointikelpoinen, ei mun pääni kestä ajaa B200K+AW70 tekniikalla, jo ekassa kiihdytyksessä maantielle kabiinissa kuului huutonaurua kun 0-80 otti ehkä 15sek lätkä lattiassa
. Siispä piti ruveta suunnittelemaan sitä laajuutta, millä tätä lähdetään parantelemaan. Pakollisia vaihdettavia olisi siis ainakin sähkösysteemiin ruiskun sähköjen lisäys, bensalinjojen muutos, sähkövarusteiden lisäily oviin ja melkein sen ilmastoinninkin lisääminen kun konehuonekin täytyy uuden tekniikan tieltä tyhjentää. No, kovin kauaa en alkanut asiaa mietiskelemään, kun olin kymmenkunta vuotta sitten purkanut yhden kolaroidun -98 944 classicin, jossa oli kaikki varusteet, ja sen korin mukana meni tasan 0 sähköjohtoa romuun. Päätin siis että tähän vaihtuu koko classic ysin sähköjärjestelmä ecc, hälyn, abs, cruise jne sähkövarusteiden kanssa, arvelisin että pääsen helpoimmalla kun kaikki mahdolliset varusteet on johtosarjassa jo valmiina. Ja tosiaan, moottorin johtosarjanhan oli joku älykäs jo aiemmin tehnyt loppupään ysin sarjoihin sopivaksi, niin sekin oli jo valmiiksi click&play.
Yleensä emäntä on vieläpä keksinyt näille mun romuille hyvät kutsumanimet, mm. Rentun Ruusu (projektitopic löytynee täältä yhä), Möykky (offiauton näköinen K10 chevy), Villasukka (emännän oma punainen 745) jne, mutta tälle viritelmälle ei oikein irronnut mitään nasevaa, joten minä totesin että sähköjärjestelmän päivitys classic malliin ja varustelun lisääminen ökyversioita vastaavaksi on mulle riittävät perusteet sanoa tätä classiciksi. Ja kun kone on pakko mainita kaikissa viritetyissä niin tottakai tässäkin
.
Nyt kun visio oli saatu suhtkoht valmiiksi, alkoi auton purkaminen, ja "papan helmi" statuksesta huolimatta löytyi kaikkea hassua, esimerkiksi
melko upea kaiutinasennus, joka oli tehty symmetrisesti molempiin etuoviin. Ja apparinpuolen takaovesta löytyi se todellinen yllätys, asia johon minäkään en ole ikinä ennen törmännyt, nimittäin
takaoven sähköinen avaus. Näyttää jopa täysin tehdastekoiselta, mutta oli kyllä ensimmäinen kerta kun edes kuulen moisesta aparaatista. Ja sitten se löytyy karvalakkiseiskasta, jonka ainoa lisävaruste on sumarit ja jälkiasennuskasettimankka
. Ja samasta autosta löytyi vielä
todella hassu kardaani, noinpäin olevaa pitkittäisliukuakaan en ole ikinä volvossa ennen nähnyt, kuvassa vertailuna m90 kardaani. Ja pian pitikin tehdä
tilaa konehuoneeseen, ja kaiken hauskin detaili pienistä harrastajapiireistä on se, että
koneen ja askin osti mies, joka tuli auttamaan auton henkiinherättelyssä
. Tuon auton B200K oli siis
huoltopahvimerkintöjen perusteella täyskunnostettu ja ajettu joku 35tkm tuon remontin jälkeen. Selitys moiselle idiotismille (B200K remppaamiselle siis) oli lämppärin letkun pettämisestä johtunut kannentiivistevaurio, ja halu tehdä kone hyväksi samalla kun kannen kuitenkin saa ottaa pois. Meitä on moneen junaan.... Vertailukuvaksi myös konehuoneen vasemmanpuoleinen
johtosarja kaasariversiosta ja toisaalta
ruisku+abs+kylmäkone-versiosta, jonkinmoinen ero noilla. Itse asiassa niin iso ero, että läpivientikumit ovat eri, molemmat ovat toki pyöreitä mutta tulipellin reiän halkaisija heittää noin 12mm. Ja toisaalta vaihtoehto käyttää vanhaa läpivientikumia on edellisten kuvien perusteella poissuljettavissa: classicin johtosarjassa on niipaljon enempi tavaraa ettei ole toivoakaan saada niitä tuosta vanhanmallisesta kumista läpi. Mutta vanhanmallisesta kumistahan voi sahata muut kuin koriin tiivistyvät reunat poies,
ja sikakitata kumit yhteen. Ei ehkä nätein ratkaisutapa, mutta uskoakseni tiivis ja mahdollista tehdä uusiksi jos ei pelaa.
Kun mainitsin, että johtosarjojen kanssa on hommaa, niin se tarkoittaa siis käytännössä koko lämmityslaitepömpelin vaihtoa kaikkien johtosarjojen lisäksi, koska luovuttaja-ysissä oli ECC automaattikylmäkone. Johon muuten laitoin oletettavasti suomen viimeisen kaksitoimisen alipainekellon, näin käyttöautolla sen osan mulle tilannut ja myynyt kaveri väitti
.
Tässä sisustaa jo kasaanpäin menossa, eli 940 classicin johtosarja asennettuna 740 omaan kojelautaan, ECC lämppäri asennettuna ja suurin osa muistakin johtosarjoista hahmollaan. Jonkun pöljän mielestä tässä kohtaa näytti jo aika hyvältä
. Lisäksi, kun johtosarjat vaihdetaan kokonaan, sehän tarkoittaa myös kattovalon johdotuksien vaihtoa. Ja sen tekeminen kunnolla edellyttää
kattoverhouksen irrottamista. Mitään muuta syytähän tuon irrottamiseen ei olisikaan ollut
Tiivistelmä itse projektista
Lähtökohta: vm. 88 740 GL, B200K, AW70, avoin perä mallia x tai y, harmaat säkkikangaspenkit, ei varusteita pl. sumuvalot ja heijastinpaneeli takana. Ajomäärä noin 250k.
Tulossa/suunnitteilla:-"B234FT", sisältäen -97 B230FT alakerta, maxspeedingrods H-profiiliveivit ja ite kolotut vakiomännät. Kantena vakio B234F kansi, kanavista rosot ja pykälät siistitty, perus uudet kumit jne.
Ahtimena evomitsun TD05HRA-15GK2 10.5 pakopesällä ja kaksläppäsellä integroidulla hukkaportilla
600x300x76 kiinacooleri
LH+EZK, hukkakipinävermeet Vag puolalla mallia integroitu pääteaste, 840cc dekat, 025 IMM, säädettykin mitenkuten
Sileäksi ajettu LH potta, e34 M5 S38B38 koneisen bmw paineasetelma, KL racing 240mm T5 jousitettu kytkinlevy, M90, orggis kitkaperä karpiolan tapeilla ja uusilla levyillä
Alustaan varmaankin päätyy lesjön jouset ja joku perus kaasuiskarit, katsotaan myöhemmin mikä on lopullinen ratkasumalli tähän autoon. BC racing siirtyy luisuautoon...
Alle tulee aidot
JP MK18 eikä niitä överikokoisia oceanin kopioita
Jenkkikeula, koska cooleriasennus ei salli eurovalojen käyttämistä ahtoputkien reitityksen vuoksi
Snowcap
AddOn korisarja
Siniset liituraitapenkit
Uusi kattoverhous
Tehtynä:Johtosarjapäivitykset C-pilariin asti
Lämppäri, kojelauta
Jarrutehostimen vaihto
To-Do:Bensalinjasto
Jarrulinjojen vaihto/muutos ABS mallisiin
Koneen kasaus loppuun ja asennus
Kattoverhouksen ryhdistely ja kuskaus verhoojalle
Sisustan kasaus
Mittariston sähköjen muutos 740 mittaristolle
Takavalojen johdotukset 740 sopiviksi
...jatkuu taas kun innostun kirjoittelemaan lisää
