Rover P6 3500 1973 "pikkuauto"

Parin kauden laiskuuden jälkeen sain raahattua kotleettisen ruhoni pajaan koska äänet päässäni painostivat: "nyt se kytkin kuntoon".
Tämähän on jo useampana kesänä luiskahdellut, varsinkin jos innostuu yhtään enempää raottamaan läppää, eikä pikkuhiljaa huonompaan suuntaan muuttuva poljintuntumakaan tunnu hyvältä.
Muutakin pientä sipistelyä on ajatuksena niin aloitin koneen irrotuksen valmistelulla. Syylari näyttää kehittäneen pariin kohtaan pientä hikoilua niin sellainen on varmaankin hankittava, onneksi ei ole mikään special-syylari vaan ihan tämmöisen oma V8-mallin osa niin ei tarvitse tehdä syväluotaavaa tutkimustyötä. Se on sitten toinen asia mitä maksaa.  Sen verran tiukaksi paketiksi leivottu sähköflektin kanssa tonne ahtaaseen keulaan ettei ehkä kannata jo vuotavaksi todettua tunkea sinne.

Moottorin johtosarjoja arvelin kans vähän modata. Aikoinaan tämän rakentanut on tehnyt laadullisesti hyvää työtä mutta en tykkää reitityksistä kun automaailman tyyliin johtoja vedetty vasemmalta oikealle ja oikealta vasemmalle, sinänsä vähäiset johdot ei kaikki lähde simppelisti nippu kerrallaan vaan joutuu yksittäisiä johtoja kaivelemaan.

Pakoputkille on kans varmaan nyt tehtävä jotain. Downpipet on ihan romut ja jo kerran paikoillaan tekohengitetyt, niiden kanssa painit sit jossain kohtaa.

Kone nousi tänään vihdoinkin pois. Tuossa välillä piti ottaa tuumailutauko kun kone ja laatikko eivät suostuneet erkaantumaan toisistaan, ja kovat pakkaset vähensivät nekin intoa hytistä jääkylmällä lattialla.
Nyt lämmenneen kelin innoittamana tein yllätysiskun työpäivän jälkeen ja painin jälkeen kone poksahti irti lootasta, olivat ohjuritapit jumittuneet aikas topakasti. Ahdas talli vaikeuttaa hommaa ihan helkutisti, onneksi auto on sen verran pieni että sopii just puuhailemaan kun asennoituu PRKL-asenteella.
Kytkinlevy loppu kuten oletus olikin, ja lisäksi saanut vissiin edestä ja takaa öljyä päällensä.

Täytyy koittaa vielä ennen uusia pakkasia uurastaa autoa vähän ulos ovesta että saa koneen asemoitua johonkin, ei sitä loputtomiin voi norsuunkaan jättää roikkumaan.

Moottori tuli siirrettyä tuossa aiemmin norsusta roikkumasta lattialle, vaati vaan voimailua kun eihän toi norsu oikein mahdu liikkumaan tallissa. Mutta kokin kiukulla se lopulta pääsi auton viereen.

Tänään sain pikku spurtin ja kävin irrottamassa pakoputkiston, tohtorin määräämä annos rälläkkää ja minitohoa tepsi ässehtineeseen liitokseen auton alla keskellä.

Tämä projekti etenee kuin se kuuluisa täi tervassa, eli hitaanlaisesti ja edelleenkin vain purkautumisen suuntaan.
Tänään sain kuitenkin aikaiseksi jauhelaatikon irroituksen, moottori oli jo pois joten työnä ei enää mikään valtaisa. Toki oikein vattumaista kun piti möyrytä auton alla.


Tässäkin yksi modauskohde lisää. Laatikon takakorvakkeen vastakappaleeseen hitsattava kiinteät mutterit tai vaihtoehtoisesti pultit. Oli mutterit ikävässä kolossa, jotenkin ei tunnu houkuttelevalta niiden solkottaminen sokkona.

Laskin laatikosta öljyt pois jotta sitä voi huolettomammin käännellä laattialla, piti ettiä laatikon identtikoodi ja mikä tärkeintä suffix jotta pääsee kuutioimaan osalistaa. Numerosarja löytyi lopultakin, netin tietäjät olivatkin oikeassa kun kuoren valun muodoista pystyi päättelemään onko tämä early vai late. Earlyssa kun se numerosarja on vähän huomaamaton vaikka löydyttyään on sit kuitenkin ihan nähtävissä. Check.
Vielä ei kuitenkaan tilata mitään, kunhan pällistelin tarjontaa. Aika kivasti tähän saa rebuild-osaa, Leyland LT77 5-speed joka peräkopan perusteella TR7 Trumpasta evakuoitu aikoinaan.
Laskin tosiaan öljyt pois ja kattelin kuinka kaunista metallinhohto ATF-öljyä kertyy astiaan, magneettitulppakin on taas tommonen:



Mikään yllätys tämä ei ollut, aika vähän toki tullut kilsoja viime öljynvaihdosta. Jotain tuolla on rikki, toimii kuitenkin mitä nyt jonkin verran viheltää.
Takakopan nappasin iltapuhteiksi auki ja siitähän sai kivasti käteen takalaakerin, sekä kattelemaan miltä öljypumppu näyttää kun tommosta jauhetta on liikutellut. Laakeri ei tuntunut kovin pahalta mutta ei sekään ihan 100% terve ole, kulunut vähintäänkin. Öljypumpun pesä aika naarmuinen ja fiiberirattaat näytti samalta kuin frouvan blenderin vetopyörä sen jälkeen kun muhensi sillä "tykinkuulia". 
Seuraavaksi onkin palasteltava tätä lisää niin pääsisi ostelemaan osia. £££

Sain aikaiseksi levittää lootan pajan putsille jalopuulaattialle. Eipä sillä oo tässä kohtaa niin väliä kun kaikki on kuitenkin tiskattava.
Mitään rikkirikki tuolla ei näkynyt olevan, hopeanhohtoista atf-ööliä joka paikassa, erityisesti laakerien luona. Kuluneethan ne ovat, ainakin tässä kohtaa näkyvät, ulkokoolit himmentyneet ja ajon jälkiä näkyy.
Laakereita saa kaupasta mutta siirtäjähaarukat aika reilusti kuluneet haarukoiden päästä.

Jauhelaatikon ehjäyksen hinta-arvio, osille, pompsahti kun tutkiskelin tätä lisää sitä mukaa kun pläräsin nettikaupoista hintoja/saatavuutta. Laakeroinnista ei lopulta löytynyt sellaista vikaa joka tekisi magneettitulppaan tikkuja, laakerien pinnat ovat kuluneet mutta sanoisin että näistä tulee lähinnä kimalletta öljyyn. Tässä kohtaa hajotetut laakerit eivät olleet muuten vaurioituneet.

Huono uutinen on se että oikeastaan kaikki rattaat, paitsi pakki, ovat vetopinnoiltaan huonoja. Niitä kun katteli putsaamisen jälkeen tarkasti niin näistähän se kiinteä aines hieroutuu. Joku ikivanha lootahan tämä on, ja auton tullessa minulle likaisilla öljyillä ajettu ties kuinka kauan.

Tilanteen tekee epämukavaksi sellainen yksityiskohta kuin rattaiden, ja erityisesti sivuakselin hintapolitiikka. Lisäksi saatavuutta pitää ruveta tutkimaan todenteolla. Tuo sivuakseli on yksi köntti johon on koneistettu rattaat, maksaa useamman setelirahan... 

Vielä tässä on matkaa peruskorjatun lootan hintaan mutta touhutonni on tosiasia, samoin se hauskuus että palikoita pitää ruveta ostelemaan tipoittain sieltä ja tuolta. 

Jaa ja joo, tätä on nyt vatuloitu ees ja taas. Lootan korjaaminen+kytkin, näyttää maksavan niin paljon että vaihtoehtoinen lähestymistapa on alkanut pyöriä mietintämyssyssä päällimmäisenä.
Korjaamisen kompastuskivenä myös tuo mainittu joidenkin osien oikein huono saatavuus, vaihtolaatikko tulee sekin hintoihinsa ja tarjolla on enemmänkin nelivetoisten lootia -> erilainen häntä yms.

Vaihtoehtoinen lähestymistapa tarkoittaa automaattia, joka ollut mielessä jo aiemminkin mutta ei ole tullut saatettua ideaa kosketeltavaan muotoon. Nyt on ehkä oikea hetki lähteä sille tielle, tätä tukee sekin kun savupiippukin pitää tehdä uusiksi anyway niin ei ole sekään tekosyynä.
ZF4HP22 mehulootia näihin laitettu jonkin verran, tehtaalta on työnnetty ulos BW+V8-laitteita mutta semmoista ei ruveta. Bonusta on se että ZF mahtuu autoon ilman suuria muutoksia, sekä käsivarastosta löytyy kasin perään bellhousing/vetolevy/turbiini. Kardaanikaan ei ole ongelma. Shifteri, tyylillisesti sopivaa ja vaijerivälitteistä on sopivan ikäisissä Jagulaareissa eivätkä maksa hirveästi. Kickdown kaapeliksi pitäisi mennä Rangen kaapeli. (kone ruiskuineen on Rangesta peräisin) Ihan "bolt on" tämä ei ole mutta parikin muutostarinaa maailmalta on luettu ja on tehtävissä kohtuullisesti, pontimena sekin etten ole 100% tyytyväinen manuaalilla pöröttelyyn.

Katotaan, tuossa vois olla jotain vajaavetoisen ZF-lootia järkevään hintaan tarjolla. Näihin ei maksa korjaussetitkään kalkkaania.

Ennenkuin joku ehtii, pidän näitä ZF:n lootia ihan ok lootina. Näitä on käsissä ollut useampikin eikä ole ollut isompaa valittamista.