Noniin tasaisen harvoin voi tännekin jotain päivitellä. Yhden Justyn ja S80 tuossa pajottelin kuntoon, mutta eipä niistä oikein mahdottomasti kerrottavaa ole. Toinen ei oikein sovi foorumille ja toinen niin harmaan tylsä vehje ettei toista ole. MUTTA viime viikolla haaviin tarttui pitkästä aikaa pitkäkatto lankkua.
Tältä se näytti suoraan myyjältä ajettuani sen katsastuskonttorille omistajanvaihtoon. Ollut keskisuomessa samalla yrittäjäherralla 1992-2023 ja kilometrejä mittariin kertynyt kunnioitettavat 537tkm. Uutena ollut Viitasaaren konstaapelin vaimon autona pari vuotta enne tälle herralle siirtymistä. Tekniikkahan tässä on B200F ja laatikkona aina varma M47, Valmistunut 89 puolella ja rekisteröity Suomeen 1990.
Ja tällainen komistus sitä sitten pihaan saapui. Sain puksuteltua tuolla kolmella sylinterillä 10km matkan ja kaikenlaista muutakin pientä siinä matkalla ilmeni. Kaikille näiden kanssa touhuilleille ei varmaan tullut yllätyksenä että pyyhkijät oli pimeänä ja puhallin vinkui pahemmin kuin...
vaimo.
Käyntivikaa siis selvittämään ensimmäiseksi. Noh tulpathan olivat mallia VOLVO ja yhdestä oli pää lentänyt mäelle. Uudet tulpat ja johdot hyllystä, niin käynti parani heti. Päätin konehuoneen pestäkin niin mukavampi touhuta.
Ajelin mestarieteoksen talliin ja katselin että yhden paikan se helmaan vaatii. Noh siinä se pari tuntia meni kaikkineen ja ei nyt pahempaa sanottavaa enää löydy.
Pieniä jälkiä toki ympäri autoa, tässä pahin jota kaveri kävi oikomassa ja ihan hyvä siitä tuli. Enää kittaukset ja maalaukset, kunhan saan aikaiseksi hakea väriä tähän ja toisen etuoven etukulman korjata.
Nooh autossahan oli muutama päivä leimaa jäljellä ostettaessa että hieman kiire tuli sen kanssa. Eli en päässyt sitä käymään niin hyvin läpi kun normaalisti.
Siinä inssin kanssa yhdessä autoa ihmetellessä totesimme että toinen takatukivarsi on kyllä liian ruosteinen ja se pitää leiman saamiseksi vaihtaa. Muita havaintoja itsellä lähinnä pohjan todella hyvä kunto kilometreihin nähden ja vaihteiston takastefan vuoto. Mutta aika vähällä selvittiin ja tästä innostuneena päätin ehostaa maalipintaa, että saa työkaverit kateellisiksi.
Ja sen sanon etten ole mikään fiksaaja/detaileri, joten työstössä ja jäljessä varmasti sanomista, mutta eikö se ole tärkeintä että itse on tyytyväinen?
Kyllä kelpaa nyt päästellä
Pikku fiksaukset ja sisustasta kojelauta kaipaa vaihtoa, paremman kävinkin kaivamassa varastosta. Sitten kuskin jakkaran korjuu ja ois omaan silmään valmis. Lampun pesurit saatan tuohon myös laitella paikallaan jos löydän ehjät varret hyllystä. Samoin viritellä alkuperäisen soittimen CR-603 tai vastaavan tuohon ylös.
Muutama kuva loppuun.
Kaikkihan nämä tekisi mieli pitää, mutta voi olla että tämä lähtee kiertoon jos oikea ostaja sattuu kohdalle (tai akuutti rahan tarve). Sen verran siisti ja räpeltämätön ettei nuorisolle hentoisi myydä pilattavaksi.
