Mahtavaa että tämäkin auto on asian mukasessa kunnossa, kauan se tuolla eräässä pihassa makaskin
Aika tarkalleen 10 vuotta huilasi
Pientä välipäivitystä. Valmistelut ratapäivää ja suurmiittiä varten on eskaloitunut aivan täysin. Uusia osia on taas hankittu roppakaupalla. Kaikki on kuitenkin oikeastaan väistämättömiä hankintoja, jotta siitä irti saadusta voimasta olisi kunnolla jotain iloa.
Vaihdelaatikkohomma etenee kokoajan, mutta siitä vielä lisää myöhemmin.
Rallyracelta tuli koko kierros gazin säädettäviä iskareita. Nyt on kyllä annettava kehut niin rallyracelle kuin gazillekin. Oli ainakin ulkoisesti laadukkaan oloiset iskarit. Ennen paikalleen ruuvaamista naksuttelin säädöt puoleen väliin ja katsotaan siitä sitten mihin suuntaan täytyy säätää kun pääsee ajamaan. Alasilmä näissä on 12mm ja vanhan mallin iskarin kiinnityspultti on tuumakokoinen, mutta n. 16mm. Tein uudet kiinnityspultit 10.9 M12 kierretangosta, sillä muutenkin olisi täytynyt tehdä kierretangosta, kun iskarin alakiinnike muuttui myös takavakaajan etukiinnikkeeksi.
Johan ne vanhat olivatkinn rujon näköiset. Tosin toimivat vaikkei ole ainakaan 15 vuoteen vaihdettu
Lisäksi tulin hankkineeksi öljynlämpötilan seuraamiseen autometerin öljynlämpömittarin ja jotta asiaan voisi vaikuttaa ostin 13 rivisen mocalin öljynjäähdyttimen ja termostaatillisen ryöstölaipan. Kierteet on kummassakin 1/2” BSP, joten teetän letkut hydrauliliikkeessä, kunhan vain löydän jäähdyttimelle paikan ensin.
Kytkinlevyongelmaan meinasin aluksi lääkkeeksi tuota OttoB linkkaamaa mustangin levyä, mutta sille luvattiin toimitusajaksi 4.8., joten ei toivoakaan, että olisi ennen miittiä mulla kädessä se. Toisena vaihtoehtona mietin kytkinakselin sorvaamista, mutta purkaessa laatikkoa heti jo siirtohaarukan pultti oli aivan jumissa ja siitä tuohtuneena tilasin sen KG-trimningin hävyttömän kalliin special levyn. Massalevyn kuitenkin kun haluan säilyttää…
Kuvat eivät ole tällä kertaa mitään hyviä, kun olen laitellut nyt ihan vain lattialla ja otsalampun kanssa..
Kun kaikki kolikot oli tuhlattu muuhun ei enää sitten vakaajiin jäänyt rahaa niin oli pakko keksiä jotain, sillä tässä oli ainoastaan edessä se langanohut yksi vakaaja.
Taakse oli tarkoituksena laittaa 2kpl 240 vakio 19mm vakaajaa ja kiinnittää ne saman tyylisesti kuin kaikki jäykkä akselisten takaveto volvojen alkuperäiset vakaajat. Ostin pari ruosteista 240 takavakaajaa ja eteen ryöstin yhden etuvakaajan lisää T5 expressistä, kun ei se kuitenkaan mahdu siihen se vakiovakaaja enää. Ideana oli laittaa eteen vakiovakaaja tuplana.
Alotin askartelun takavakaajasta ja voin sanoa, ettei ollut ihan niin helppo juttu kuin olin ajatellut. Vaikka 240 ja 140 pyöräntuenta nyt ei niin merkittävästi toisistaan eroakaan, niin panhardin kiinnityskohta aiheutti eniten ongelmia. 100-sarjassa panhardin kiinnitys on huomattavasti lähempänä perämurikkaa kuin 200-sarjassa, joka aiheuttaa sen, että vakaajan pakoputken alitus optiota varten tehty mutka ottaa siihen helposti kiinni. 240 vakaajat on myöskin muutaman sentin kapeammat kuin 140 tukivarsien väli. Levitin vakaajaa ja loivensin hiukan sitä mutkaa lämmittämällä vakaajaa punahehkuun ja takomalla sitä haluttuun muotoon ja yritin toistaa saman kummallekkin vakaajalle yhtä hyvin. Sen jälkeen hitsasin vakaajat suoraan yhteen kummaltakin puolelta.
Sitten jouduin taivuttelemaan vakaajien kiinnikkeisiin uuden mutkan, sillä etukiinnike tulisi olemaan eri tasossa takakiinnikkeen kanssa. Ideana oli siis, että etukiinnike tulee iskarin kiinnikkeestä ja takakiinnike akselin kiinnityspultin läpi. Ensimmäisenä visiona oli tehdä haarukka, joka sopii akselin kiinnityspultin alle ja sillä mentiinkin maalaukseen asti.
Visio
Kokonaisen illan(yön) rähjäsin takavakaajien kanssa, kunnes pääsin mielestäni haluttuun lopputulokseen ja vakaaja istui kivasti paikoilleen.
Seuraavana oli vuorossa etuvakaaja. Huomasin, että expressissä oli jostain syystä, ehkä vuosimallista johtuva ero etuvakaajan kiinnityksessä, sillä vakaajan kumi ei tullutkaan suoraan koria vasten kuten tässä 142 vaan välissä oli samaan tyyliin kuin 240:ssä pieni korotuspala korin ja vakaajan kumin välissä. Tämä oli itselle eduksi, sillä vakaajan kiinnityslenkki oli jo valmiiksi pidempi. Tästä sain idean, että levitän hiukan expressistä ryöstettyä kiinnityslenkkiä jolloin se menee 142 kiinnitylenkin päälle ja teen kiinnityslenkkien väliin vain pienet holkit, ettei päällimmäistä lenkkiä kiristä liikaa. Idea toimi ja sillä mentiin. ”Koiranluissa” on jo lähtöjäänkin niin paljon ylimäärästä kierrettä, että lyhensin vain kiinkityspultin läpi tulevaa holkkia 1,5cm ja laitoin vakaajien väliin yhden kumityynyn lisää ja muuten kuten alunperinkin eli vakaajien alle ja päälle kumipusla, prikat ja mutteri päähän. Toteutus oli todella helppo ja yksinkertainen. Juuri ja juuri mahtuu myös raidetangon ja välitangon nivelien kierteen päät ja kiinnitysmutterit ohittamaan vakaajat.
Visio
Seuraavaksi päätin maalata osat jollain. Tällä kertaa mentiin ihan vaan kilikolimaalilla. Ei viitsinyt käyttää liikaa aikaa, kun kyseessä on testiversio ja muutenkin näköjään alustan osat ovat jo masentavasti kärsineet kun ne 3v sitten jauhemaalattiin joka ikinen pala. Yleensä en paljon väreillä ole keulinut, mutta ehkä tämä sen verran on jo laiteltu, että voi vähän race henkeä tuoda mukaan. Maalasin vakaajat siniseksi.
Samalla kun vakaajia kiunnittelin laitoin ne uudet iskarit. Ne sopi paikoilleen ilman tappelua eikä siitä ole mitään sanottavaa. Alotin etuvakaajasta.
Toteutus
Takavakaajan suhteen järkeilin vielä sitten seuraavana iltapäivänä nukutun yön(päivän) jälkeen hommaa uusiksi ja totesin tuon haarukka ratkaisun hiukan hölmöksi, kun paremminkin voisi tehdä. Rälläköin nuo haarukat vakaajasta irti ja tein lattaraudasta akselin kiinnityspultin alle tulevan kiinnitysraudan johon sitten vakaaja kiinnitetään alemman vakaajan alkuperäisestä kiinnitysreiästä M12 pultilla. Nyt ei voi tulla tilannetta, että haarukka pääsisi luistamaan pultin alta karkuun.
Toteutus
Sitten tietysti kaikille (kuten myös itselleni) tuli ensimmäisenä mieleen miten tämän kanssa pärjää kun vakaaja tulee niin alas. No ei se oikeasti niin alas tule kuin ajattelisi. Akseli maahan laskettuna vakaaja on aikalailla samassa tasossa äänenvaimentimen kulman ja edessä olevan pakosarjan ja pakoputken liitoskohdan klemmarin kanssa. Vakaajasta maahan on 21cm ja toisaalta se myöskin kulkee kokoajan akselin mukana niin hidasteet tmv. ei aiheuta ongelmia.
Ajamaan en luonnollisesti vielä ilman vaihdelaatikkoa päässyt, mutta pelkästään kun koitin tallissa taka- tai etukulmaa painaa alas niin auto reagoi aivan eri tavalla kuin aiemmin. Kumpikin kulma painuivat hämmästyttävän hyvin mukana, mutta eihän se kerro vielä mitään. Radalla sitten mitataan oliko mitään hyötyä. Aika hyvän vakaajasetin kuitenkin sain mielestäni väsättyä 20 euron budjetilla
Palataan taas asiaan, kun on öljynjäähdytin ja vaihdelaatikko tehty. Sitten alettaisiin olla valmiina miitiin.
Renkaita tosin myöskin olen ajatellut hankkia uusia. Niin paljon kilometrejä tälle ei tule, että semislicksit on tähän tulossa. Mitkähän olisi hyvät renkaat radalle, mutta eivät maantiellä sulaisi heti alle? Toyo R888R nyt on tietysti klassikko, mutta myös kallis. Nankangeja saisi edullisesti, mutta onko jollain niistä kokemusta?
