Taas kerran hulluista lähtökohdista ei varmaankaan voi muodostua mitään muuta kun lisää hulluutta. Tarinan alku oli kun joskus aikanaan haaveilin
The Seiskaan punasta sisustaa ja semmosta metsästinkin. Meni aikaa, lisää aikaa, ja vielä vähän aikaa, kunnes eräs pitkäaikainen volvoharrastaja törmäsi "purkuun menevään" 760:iin, jossa on punainen nahkasisusta ja kyseli mun kiinnostusta tuotteeseen. Kuitenkin tällävälin olin jo saanut tuon komean sinisen liituraitasisustan virheet ja puutteet korjattua, ja oli alkanut syntyä visio ajatuksesta "teenpä seuraavaksi vinokoneen, jossa olisi vähän voimaakin eikä vaan nuita vakioahtimellisia lastutettuja sipistyksiä". Noh, kuulin 760:in olevan vuosimallia -84 ja turbokoneella ja ajokuntoinen, jotenka visio heräsi: pornosisusta ja legendaarinen B23ET aihioksi. Elikäs kauppoja vääntämään, ja perhana niin pääsi käymään että tulin taas kerran sortuneeni ostamaan koko auton kun piti vaan joku osa ostaa.
Auto haettiin traikulla, ja purkutuomion saanut kori osoittautui pikavilkaisulla todella tervepeltiseksi, en edes muista millonka noin vähäruosteisen seiskasatasen pohjan olisin nähny. Autosta puuttui ajovalot(jenkkikeula oli myyty), muuten osapuutteita ei merkittävästi ollut. Pienenä yllärinä tovin konehuonetta tutkailtuani totesin laitoksesta löytyvän kuumalankatyyppinen ilmamäärämittari, ja lambda-anturi! Siis mikäs hiton B23ET se tämmönen on!? Ja nopean päänraapimisen tuloksena konehan on B23FT, LH2.1 moottorinohjauksella
. Loppuvoimansiirtona on AW-71 ja lukoton perä.
Tää verme on hämmästyttänyt monilla asioilla, se on tosi ruosteeton ja aivan uskomattoman ruosteeton -84 malliseks, peltitankki ja tankkivaruste aivan ruosteettomia, siinä on täysin toimiva mittaristo (!!!), sisusta on niin auringon polttama ettei mitään järkeä, kaikki varusteet pelaa poislukien automaattikylmäkoneen kylmäaineet on hukkateillä, jarruletkut on alkuperäiset ja hyväkuntoiset yms aivan älytöntä. Tämä on myös ensimmäinen vinokone, jossa oli termostaatti narahtanut niin tiukasti kiinni termarikoteloon että hajosi ennemmin kun irtosi, kaasutöhöllä poltin tiivisteestä siivun pois niin irtosi
. Lisäksi ahtoputkisto ja imuletkut on tehty lähinnä karstasta ja öljystä (ja vähän jesarista), pahimpia on vaihdeltu ja lyhennelty, vähän olis vielä hommaa nuiden letkujen kanssa mutta muuten konehuoneessa kaikki hyvin. Pakoputken pörinääkin ihmeteltiin, mutta syyksi osoittautui se, ettei putkessa ole yhtäkään vaimenninta
. Käsittämättömän hiljanen tuo huomioonottaen, sisämelusta tippu vielä puolet poies kun hitsasin putkenpäähän hurrimutkan suoran ulostulon tilalle.
Jarrut yllättäen tartti murjoa liikkeelle, etusatulat koki tiivistejumpan ja uudet suojakumit, valoja ropailla toimimaan ja muuta perus katsastussipistelyä, mutta aika pienellä veistelyllä sitä lähdettiin näyttämään leimalle. Katsastustilanne oli semisti jännittävä, katsastus kesti Todella Pitkään ja useammistakin asioista käytiin rakentavahenkisiä keskusteluja havaittujen epätäydellisten tarkistuskohteiden parantamisesta, mutta hyväksytty katsastuspäätös syntyi silti ekalla yrittämällä, vaikkakin korjauskehotukset tuli takajarruvalosta, öljyvuodosta(joka oli jo korjattu ennen leimaa...) ja pyöränlaakerin hentoisesta kiristystarpeesta. Jarrut oli jetsulleen ja laite olisi mennyt vähäpäästöisenkin savuista läpi! Hieno fiilis ja laite palautettu siis tieliikenteeseen, laitanpa siis oheen pari kuvaa katsastusreissun jälkeisistä maisemista.
(pakkivalon lasi on tarkotus liimata takasin kun inssin kanssa niin sovittiin
)
Autolla on nyt ajeltu muutama lenkki leiman jälkeen, ja todettakoon että hallitus ei ole iloinen kun auton käynnistämiseen tarvitaan hänet pitämään avainta starttiasennossa ja se laiha volvohörhö hakkaamaan erilaisilla instrumenteilla starttia että saadaan koneet pyörimään. Siispä startti vaihtui. Kuulemma auto on myöskin vaan ruma, ja se yllättää jo sillä että se ylipäätänsä liikkuu, mun visio kun oli että tuo voisi joskus yllättää liikkumalla aika ripeästi
. Hallitus osallistui starttiavun lisäksi talkoohon keksimällä auton lempinimen, kiitokset siitä(kin)
.
Jaa että mitäs perskutaa tommosella olis tarkotus tehä? No hyllyssä odottelee yksi kappale vähän isommanlainen ahdin, ja periaatteessa myös 531 kansi, ja oikeastaan shiftkit olisi kenties tarpeen kaivaa pulttilaatikoista esille jos nuita osia asentelee... Lisäks sisusta kaipaa pientä restauraatiota, kuskinpenkin istuinosa on aika verhoukseton ja kattopaffi roikkuu(mutta kattopahvikin on punainen!). Ohjausakselin nivelet tarttee uusia ja par letkua viä kahtella, mutta kaikenkaikkiaan tosi toimiva peli. Tästä siis lähdetään jalostamaan pitkin kevättä, nyt par vko ajellaan ja kahtellaan ja fiksaillaan loppuja vikoja ennenko täytyy alkaa suunnitteleen tekniikkapuolen päivitystä. Ulkonäölle ei näillä näkymin tule isompia muutoksia, pestä tuota ei taida raaskia... Pohjan parit pintaruostetäplät siistin poies joskus.
Taidan piruuttain listailla vähä To Do-listaa ja Done-listaa alle. Ja jotakin, mitä tältä haetaan olis kai ehkä kans syytä pohtia?
To Do:
-kattopahville jotakin
-rattiakselin nivelet
-avain tarttee uus, seo aivan hiuksenohueks kulunu ja ainoa laatuaan -pyöräholvien pintaruosteet poies
-kuskinpenkille joku korjaus
-iso palaneiden nahkapenkkien elvytystalkoo
-viritystoimenpiteet, ahdin ja moottorinohjaus, shiftkit ehkä?
Done:
-tehostimen pumpun kiinnikeraudat
-tehostimen paineletku
-ajovalot
-jarrujumppaa + nesteet
-vesipumpun tiivisteet
-startin vaihto
-pakoputken liitos korjattu ja lisätty hurrimutka
-keskuslukko fiksattu
-hanskalokeron kiinnnitykset kasattu uusiks, aika inssi minäki ku vikaa löytyy vaikka hanskalokerosta!
-avain
-taustapeilin vaihto ehjään
Visioita:
Tän kanssahan oli kaikenlaista villiä visiota, pussihousismin päädyin keskittämään The Seiskan suuntaan, onhan sekin -85:sena jo aika lähellä museoikää, ja tämän museointi vaatisi aivan koko sisustan vaihdon kun eteläameriikan aurinko on sen polttanut. Tällähaavaa ajatus olisi tosiaan saada koneeseen vaan sevverta lisää löylyä, että tuolla pystyisi aiheuttamaan suhtkoht suurta hämmennystä että miten tuon näkönen rysä voi liikkua tollai. Sammalenkasvattamista tai pellille hiomista ja siten ruostuttamista ei tueta, toisaalta ei tuota päivettymää kyllä varmaan tule pestyä poiskaan.
Kenties jos tälle tekis jotakin hipostelua niin tuosta sinisestä tulis tehtyä ainakin siisti alkuperäisen näköinen laite, jossei ihan museotouhuun kykenisikään. Se laite vaan on yhä kesän haverin jäljiltä repsikanpuolelta vähän rutussa, ja lasikuitupulkkaankin tarttisi tehä ruiskumuutos ennen kesää, tässä on taas opiskelijabudjetilla vähän laskeskelua tehtävänä ennen kesää...
Edit: laitanpa tähän vielä julkisen toiveen, että sisällöstä ja ulkoasusta riippumatta jokainen sekokupu:n kommentti poistetaan asiayhteydestä huolimatta/johtuen. Jos yritettäs pitää edes välttävä taso jutuissa, mun jorinoista alaspäin pääsyyn ei lie enää tarvetta...
25.2Hitusen aikasemmin tapahtui, mutta päivittelen nyt nää tänne ekaan viestiin parilla täydennyksellä niin on ehkä helpompi yheltä istumalta lukea mitä tälle härvelille on tapahtunu.
Pistetään kansan naurettavaks par sisustakuvaa, alkuun vaikka tuota hienoutta katosta alkaen, punaset aurinkolipat ja punanen kattoverhous
Sama takaa, "vähän" tuo rätti roikkuu mutta pari hakaneulaa pitää peilinäkyvyyttä yllä
Ja tässä mitä kuskinpenkistä on jäljellä, selkänoja aivan priima ja sit istuinosa näyttää tommoselta
Ja takapenkki yllättäen parempi kun etuset
Lisäks oli ihan pakko räpätä hieno detailiotos konehuoneesta, tämmösiä tarttee melkeen tolla osanumerolla hakea lisää
Olkoon sille kaveriksi myös konehuonekuva.
Jotakin on tapahtunutkin, kohta 1000km ajeltu märkiä kelejä vältellen ja suurin ongelma toimivuuden suhteen on tuon moottorinohjauksen ylimoderni piirre lähteä vastahakoisesti tulille kun konetta lämmittää lohkarilla, hörähtää hitusen ja sitten ryytyy, tarttee joskus pari-kolme yritystä että jää käymään. Lisäks käy ehkä 45sek noin 750rpm tyhjää ja sitten se pomppaa 900-950 nurkille ja jää siihen, mistähän tuo mahtanee johtua? Muuten pata pelaa OK vähän hektistä tyhjäkäyntikierrosten säätöä lukuunottamati, kulutuskin on maantiellä tommonen kymppi lukottomalla invalidivaihteistolla eli pata lie sen suhteen kunnossa. Ja testatusti ei myöskään huohota.
Vaihtelin myös hervottomana helisevän taustapeilin (kiitokset lahjoittajalle!), siivosin sisustaa hiukan lisää, fiksailin takavalojen kosketuksia ja asensin vasemman takajarruvalon kevyellä purkkapatentilla kun umpion puolelta pidikkeet huonona, vaihdoin tehostinöljyt testiksi ja dremelöin autoon ebaystä hankitun avainaihion pohjalta kunnollisen avaimen kun ei vanhassa ollut mitä kopioida. Nyt pelaa kaikki lukot just eikä melkeen. Jaa niin tulipa etupyöränlaakerien hennot välyksetkin kiristeltyä poies, muuten on ollut lähinnä ajoa ja fiilistelyä. Kiva peli, harmi että on tommosta loskapaskakeliä ni eio raattinu juur ajella
Seuraavaks tartteiski alkaa arpomaan, tekeekö laiskan miehen ahdisteluna eli sarja ja ahdin vaan vaihtaen (kenties myös 531 kansi hyllystä) ja antaa laatikon olla ja uskoo että kangenlaakerit yms on kunnossa, vai pitäskö oikeen motivoitua ja sipasta kone+aski ylös, pistellä uudet kangenlaakerit ja masentaa invalidivaihteistoon shiftkitti niin se vois kestääkin ja sais venytettyä oikean vaihteiston laittamista hamaan tulevaisuuteen, vaikka ihan vaan budjettisyillä perustellen.
Mielipiteitä tekniikan päivitystoteutuksesta otan vastaan, mutta perustelujen kanssa kiitos!
