Tämä 740 GL B200F + M47 on rekisteröity Suomeen 1989 Kemian Liiton nimiin. Sieltä päätyi parin mutkan kautta minulle vuonna 2003 käyttöautoksi. Ja käyttöä jatkui aina vuoden 2006 kevääseen, kunnes tuli tehtyä isoa virhe ja hankittua käyttöautoksi rapea ranskalainen. Todellakin rapea, mutta ei siitä nyt enempää.
Volvolla ei tuolloin(kaan) ollut juuri rahallista arvoa ja hieman oli laitettavaakin kertynyt, joten sen myynti jäi. Tai olihan sitä tullut laiteltua pitkin matkaa, eli uusittua jarruja, jakopäätä, jousia, iskareita, pakoputkia jne. jne. Mutta aina jotain jäikin. Muun muassa lämmittimen puhallin, muutamasta kohti aiemman omistajan toimesta huonosti tehdyt paikkamaalaukset ja jotain muuta. Eikä intoa ollut sitä myyntikuntoon laittaa, niin jäi seisomaan. Ensimmäisen vuoden ihan taivasalla parkkipaikalla.
Seuraavana vuonna tuli muutto eteen ja Volvonkin kohdalla piti joku ratkaisu tehdä. Rahallinen arvo entisestään laskenut, mutta tunnearvoa sillä kuitenkin oli. Volvo todisti vuonna 2005 erästä erittäin merkittävää käännekohtaa elämässäni, joten ei tehnyt mieli sitä paaliinkaan heittää.
Kaverin kautta kuulin noin 50 kilometrin päässä olevasta hallista, missä mm. jenkkiharrastajat säilyttivät kulkupelejään talvet. Ja kun kaveri tunsi hallin omistajan, sain säilytyspaikan edulliseen vuosihintaan. Volvo siis sinne määräämättömäksi ajaksi pois silmistä ja mielestäkin. Sivuhuomiona sanottakoon, että se ranskan rapea oli jo vaihtunut ihan autoon tässä vaiheessa.
Säilytykseen Volvo oli unohtuakin. Kerran vuodessa maksoin sovitun pienen summan säilytyspaikasta, muuten koko autoa ei tullut paljon mietittyä. Ehkä jossain saunan jälkeisissä oluthuuruissa korkeintaan vaimolle perusteltua sen säilytystä; auton arvo nousee iän karttuessa ja jos sen vielä joskus entisöisi museorekisteriin.
Jokunen vuosi sitten muutettiin tähän nykyiseen taloon, mutta autotalli täyttyi siinä vaiheessa kaikesta muusta tavarasta. Ja poika pisti sinne vielä punttisalinsa pystyyn, joten eipä Volvoa siinäkään vaiheessa tullut säilöstä haettua.
Kuitenkin keväällä 2016 alkoi mielessä kummitella joku harrasteauto varsinaisen käyttöauton rinnalle. Ensin mielessä kävi erilaiset jenkit ja muut, kunnes mieleen muistui vanha Volvo.
Vaihtoehdot sen kohdalla oli joko laittaa katsastuskuntoon ja ottaa ajoon niine hyvineen, tai muutaman vuoden kuluttua museokilpiin. Toisaalta erilainen rakentelu ja pieni virittäminenkin alkoivat kiinnostaa. Satuin myös törmäämään erääseen purussa olevaan 760seen b230ft moottorilla. Moottorista saatiin hinta neuvoteltua, mutta kaupat jäivät kuitenkin vielä tekemättä. Mielessä tuo tekniikan vaihto alkoi kummitella yhä useammin.
Koetin tässä vaiheessa kysellä useastikin eri paikasta, mitä tuo muutos vaatii, jotta sen saa leimalle. Ja vastauksia tuli yhtä monta kuin oli vastaajaa. Kaikki erilaisia. Siispä soitto Volvon maahantuojalle, missä olikin parin puhelukäännön jälkeen erinomainen palvelu. Vanhan Volvon rakenteluun suhtauduttiin erittäin positiiviseste ja postiennakolla saapui maahantuojan todistus vaadittavista muutoksista. Eikä vaihdettavien osien lista ollut pitkä, 15” renkaat ja turbomallin iskunvaimentimet ympäri auton, sekä että moottori tulee asentaa alkuperäisillä kiinnikkeillä. Niin ja valmistaja sallii suurimmaksi tehoksi 175 kW ja vääntömomentiksi 310 Nm.
Eipä tässä vaiheessa sitten muuta kuin moottori hakemaan. Ja kun se tuli haettua, piti tietysti avata ja katsoa mitä se on syönyt.
Kansi pois ja hoonausjäljet näkyvissä. Vaikutti hieman liiankin lupaavalta. Tosin tässä vaiheessa oli pitänyt käydä ostamassa paineilmakompressori, letkut ja pulttipyssy. Oli nuo kansipultit sen verran tiukassa ettei niitä yksin auki vääntänyt. Varsinkin kun moottori on irrallaan, eikä pysynyt paikallaan, eikä kädet riittäneet jne.
Männät irti ja ylikoon merkintähän niistä löytyi.
Moottoria purkaessa imusarjan alta löytyi tämä mysteerinen mustalaatikko, mitä jo puitiin toisessa topiikissa. Tässä kuvassa "laatikko" avattuna. Oli siis imusarjan alla nippusiteellä sarjan tuessa kiinni.
Niin, ja pitihän se autokin sitten kotiin hakea. Auto lähti säilytyksestä välittömästi käyntiin, kun vain sai uuden akun. Eikä tarvinnut edes sahata. Nuo kuluneet vuodet olivat kuitenkin tehneet sen, että jarrut sun muut olivat jo niin jumissa, että siirto oli parempi suorittaa ajamisen sijasta trailerilla. No, trailerille auton kummin sai ajettua sieltä pois. Hakupäiväksi sattui sopivasti vesisade, joka huuhteli samalla vuosien pölyt auton päältä.
