Päätin aloittaa aiheen kertoakseni mietteitä XC60 kevythybridistä. Tilauksen tein marraskuun lopussa ja auto luovutettiin maaliskuun alussa. Osittaisena vertailukohtana on edellisen sukupolven XC60 D4 Business Classic Summum 2017. Hintalappu uudella kulkineella varusteineen ja talvirenkaineen oli juuri yli 60 keur. En totea sitä leveilyn vuoksi, vaan siksi, että mielestäni sillä rahalla pitää voida jo odottaa hyvin korkeaa laatua. Tähän mennessä kilometreissä mitattua tuntumaa autosta on ehtinyt kertyä reilun
4000 7000 km verran.
Tilaukseen oli ruksittu Business Inscription ja lisäksi:
+ Laminoidut sivulasit
+ Tummennetut takalasit
+ Sisustan väri Maroon Brown
+ Light-paketti (tehokkaammat valot)
+ Navi ja Harman Kardon -äänentoisto
+ Takaa merkinnät pois, kun kromia on muutenkin jo ihan tarpeeksi
Kuva: Auto ajettu luovutuksesta ulos aurinkoon.
Pari huomiota varusteista:
- En ottanut lämmitettävää tuulilasia, jollainen oli edellisessä autossa. Mielestäni vastuslangat olivat ärsyttävät ja lämmitystä käytin neljän vuoden aikana ehkä viisi kertaa. Lämmitettävä lasi ei myöskään olisi ollut Winter-paketissa, vaan se olisi pitänyt ottaa erikseen.
- Edellisestä autosta jätin tarkoituksella pois kaikki mahdolliset "avustavat" pilputtimet. Nyt niitä ei enää saanut pois ja on vaan kestettävä kaiken maailman Lein Kiipping Aideja ynnä muita. Yäk.
Jotta tämä olisi enemmän ”showroom-hommia”, niin todetaan suunnitellut ja toteutetut muutokset:
-
Takaa autoliikkeen mainoskilpiteline veks… (Prismasta sileä tilalle hintaan 6,99).
Koska kirjoituksessa keskityn varsin paljon havaittuihin puutteisiin tai ongelmiin, niin kehutaan nyt ensin, että auton ulkonäkö on mielestäni varsin hieno ja kokonaisuus onnistunut. Se niistä autotoimittajien ympäripyöreyksistä ja sitten asiaan.
Kuva: Kesäkumit alla ja katupölyt juuri päältä pestynä.
Yleisenä huomiona todettakoon, että Volvo näyttää siirtyneen periaatteelliselle linjalle, ettei käyttäjän tarvitse tietää, välittää tai tehdä itse mitään vähänkään teknistä. Neljä esimerkkiä antaakseni 1) moottorin jäähdytysnesteen lämpötilaa ei näe mistään, 2)
Webastoa ei saa kytkettyä käsin päälle autosta Korjaus: ilmeisesti toimii pysäkointi-ilmastoinnin valikosta napista "Esiasetukset", 3) vakionopeussäädin on aina oletuksena adaptiivinen, eikä oletusta saa muutettua perinteiseksi ja 4) Individual-ajotilaa ei saa oletuksena päälle jne. Jos valintoja on, ne ovat ”automatiikka” tai ”pois päältä” ja oletusvalintaa ei voi muuttaa. Tästä poikkeuksena on ääniasetusten säätö, josta tuonnempana lisää…
Moottorina on otsikon mukainen B4 D-MHEV, eli perus nelisylinterinen VEA-diesel, jonka kyljessä starttimoottori-laturi-yhdistelmä nimensä mukaisien toimien lisäksi vauhdittaa moottorin kierroksia esimerkiksi liikkeellelähdöissä. Takakontissa on pienen kenkälaatikon kokoinen akku, jota järjestelmä käyttää. Selostuksia tästä järjestelmästä on netissä reilusti, joten ohitan perusteet. En ole etsimälläkään löytänyt tietoa akun kapasiteetista, mikä on Volvolta ja Boschilta selvästi harkittua, mutta samalla epäilyttävää. Siis yksinkertaistaen, montako moottorin kiihdytystä akulla saa avustettua? Akku latautuu jarrutuksessa, mistä osoituksena on mittaristossa pienen pieni patterikuvake. Siihen tulee sininen nuoli, kun akkua ladataan. Moottorijarrutuksessa, M-asennollakaan, ei lataussymbolia kuitenkaan tule, jonka vuoksi jää epäselväksi, latautuuko akku silloin ollenkaan. Jos haluaa varmistella ja optimoida, niin erittäin kevytkin jarrun painallus riittää, mutta onhan se epämukavaa aina viedä jalka jarrulle, kun moottorijarrutus yksin riittäisi. Ja toisaalta, jos kerrottaisiin akun varaustila, voisi arvioida jarrun painamisen tarpeellisuutta latauksen näkökulmasta ylipäätään. Toisessa ketjussa oli toteamus, että ”kuvake näyttää akun olevan aina 80 % täynnä”, mikä mitä ilmeisemmin ei varsinaisesti pidä paikkaansa, vaan kyseessä on staattinen symboli, joka ei kerro varauksesta yhtään mitään. Harmi.
Vanhassa ja uudessa autossa on siis periaatteessa sama dieselmoottori ja vaihteisto, mutta tässä kohdassa tulee ensimmäinen merkittävä ero: siinä, missä vanhassa autossa moottorin käynti ja toiminta oli aavistuksen rouheaa ja kulmikasta, on uudessa saatu toiminta pehmeäksi. Käytännön esimerkkinä olkoot Stop/Start-toiminto, jonka vanhassa autossa painoin aina liikkeelle lähtiessä pois päältä, koska moottorin sammuminen ja käynnistyminen tuntui ja kuulosti epämiellyttävältä - täysin päälle liimatulta, mitä se kai kyseiseen malliin olikin. Toisin on nyt, kun koko toiminto on selvästi suunniteltu osaksi tätä autoa, jolloin sen toimintaa ei huomaa oikeastaan mistään. Nyt se saa olla päällä kaiken aikaa. Eikä niin paljon hyvää, ettei jotain huonoakin: Valitettavasti tämä on samalla myös säännön vahvistava poikkeus aikaisemmin todettuun linjaan siitä, ettei käyttäjän tarvitse tietää tai välittää.
Etuvetoisena (kyllä, tämä on FWD) auton kulutus oli alkuun kaupunkiajossa noin 7 l/100 km ja ripeässä moottoritieajossa 6,4 l/100 km, joka vastasi hyvin valmistajan ilmoittamaa kulutusta. Nyt 7000 tkm jälkeen kesärenkailla uusi normaali on esikaupunki-taajama-ajossa 5,4-5,8 l/100 km ja maantieajossa 5,8-6,4 l/100 km. Alhaisimmat lukemat voi saavuttaa taajamassakin, kun ajelee järkevästi ja ennakoiden, eikä kiihdyttele punaisiin seisomaan. Kaikki lukemat ovat auton kertomaa, eikä niitä ole verrattu todellisiisn tankkauksiin. Moottorin voimavarat riittävät normaaliin ajoon ja turvallisiin ohituksiin, muttei näin isolla autolla tällä voimalinjalla kiihdytyskisaan lähdetä. Vanhassa autossa ilman sähköä oli sellainen pieneltä ikuisuudelta tuntuva viive kaasun painamisen ja liikkeelle pääsemisen välillä, kun kone otti kierroksia päästäkseen vääntöalueelle. Nyt sitä viivettä ei ole, kun sähkömoottori pyöräyttää kaasupolkimen tahdissa koneeseen kierroksia keventäen dieselin työtä. Tämä pieni ero tuo juuri sitä keveyden ja vaivattomuuden tuntua, mikä edellisestä mallista uupui. Paikaltaan lähdettäessä uusi malli siis lähtee ihan kivasti, mutta sitten Tuusulan motarin kiihdytyskaistan varttimaililla tulee tuntuma, että vanha XC60 140 kW:n voimin kiihtyi loppua kohden kovenevassa vauhdissa hivenen räväkämmin kuin tämä uusi 145 kW:n voimin. Autojen painoero selittänee asian ainakin osittain. Osansa saattaa kyllä tehdä sekin, että uudessa autossa alusta on asteen verran mukavuuspainotteisempi, joten kiihtyminen ei välity istumalihastuntumaan samalla tavalla. Nopeusmittarissa lukemat nousevat riittävän nopeasti. Uusissa Volvoissa nopeus on rajoitettu 180 km/h, joten sitä ei tarvitse testata. Tähän liittyen hieman huvitusta aiheutti lukea käyttöohjekirjasta, että sivuikkunoiden avaus on estetty yli 180 km/h nopeuksissa…
Ajotuntuma on vanhaan verrattuna aivan tyystin erilainen. Väitän tämän johtuvan siitä, että auto on leveämpi ja etuakselin etäisyys rattiin ja kuljettajaan on muuttunut, eli ohjausgeometria on varsin erilainen. Viisi tai kahdeksan senttiä sinne tänne on autossa paljon. Fiilis ensimmäisten kilometrien jälkeen oli, että tämä uusi XC60 tuntuu täsmälleen samalta kuin kokeilemani 5-sarjan Bemari viitisen vuotta sitten. Mielleyhtymä oli niin selkä, että se vähän säväytti. Totuttelu vanhasta XC60:stä (ja sitä edeltäneestä V60:stä, joka oli saman tyyppinen) vei toista tuhatta kilometriä, mutta kuten hanska tai kenkä, on uusi nyt jo aika hyvin käteen (tai jalkaan) sopiva. Kääntöympyrä on mukavasti hieman pienempi, eli enää ei tarvita jalkapallokenttää tai Prisman parkkipaikalla kahdeksanpistekäännöstä, että saa nokan toiseen suuntaan. Gut!
Polttoainelämmittimistä (tässä tapauksessa Webasto) on netti täynnä tietoa, että näissä uusissa Euro6-normin autoissa se lämmittää auton seisoessa vain matkustamon (Volvo kielellä pysäköintilämmitin) ja vasta ajossa se voi lämmittää myös moottoria (lisälämmitin). Homma on ihan navetan takaa, mutta minkäs teet. Voi EU ja meikäläisen edunvalvonnan puute… Tämä on ehdottomasti suurin yksittäinen huononnus, joka uusiin autoihin on tullut. Teknisesti asian pitäisi olla hoidettavissa muutamalla rivillä koodia auton ohjelmistoon, mutta salliiko sääntely tätä? Komppanian hevosmiehiltä saadun tiedon mukaan yhden sotamiehen kaverin serkun velipuolen Audiin onnistui…
Ulkopuolesta täytyy nostaa esille hienona juttuna uudet AquaBlade-pyyhkijänsulat! Niissä on sulan varressa reikiä, joista neste tulee suoraan sulalle. Katsokaa netistä video… Huhujen mukaan sulat olisivat myös lämmitettävät ja toden totta sinne sulalle menee vesiputken lisäksi jokin ohut kaapelikin. Vaan saas nähdä, että minkähänlainen on uusimiskustannus? Tuskin saa Biltemasta 6,99… Edit: Huomasin vielä myöhemmin, että hitaissa nopeuksissa nestettä ei pusketa lasille mennen tullen, vaan ainoastaan pyyhkijöiden mennessä ylöspäin. Näin ainakin reiluun parin kympin nopeuteen. Pesunesteen kokonaiskulutus on myös vähentynyt havaittavissa määrin.
Mutta löytyy ulkopuolelta moitittavaakin. Kuka kiva kaveri on suunnitellut ovien helmat ja takalokasuojan kaaret? Ovet jatkuvat tyylikkäästi alas taittuen kohti pohjaa, mikä näyttää hyvältä, mutta samalla oven ja korin tiivisteen väliin jää reilun viiden sentin kaistale, joka kerää kaiken hiekan ja moskan itseensä. Auton pesuun kuuluukin nykyään ensimmäisenä ovien pesu sisäpuolelta... Sitten vielä takaoven ja takalokarin taitekohtaan on jätetty melkein tupakkiaskin kokoinen painanne, jonne myös kerääntyy kaikkea mutaryöhnää. Eikö nyt olisi voinut suunnitella tuota kohtaa ihan tasaiseksi, hä?
Ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa takuuasiointi myyjääliikkeessä tapahtui toukokuun lopulla, kun oikean etuoven avaus aiheutti jatkuvasti ikävän vinkaisun. Syyllinen selvisi varsin nopeasti, kun huomasin oven yläosan koristelistan ottavan kiinni takaoven vastaavaan listaan. Liikkeessä ovea säädettiin millin sekä eteen että ylöspäin.
Kuva: Milli liian takana, millin liian alhaalla.
Kuva: Kuljettajan työpiste.
Auton sisusta Maroon Brown värissä (jota tätä kirjoitettaessa ei taas saa) on mielestäni todella hieno. Noh, siksipä sen valitsin. Penkit ovat tumman ruskeat, paljon tummemmat kuin perinteiset keski- tai vaalean ruskeat. Samalla ohjaamon koristepaneelit ovat sävyyn sopivaa tummanruskeaa puujäljitelmää ja sisäkatto musta. Viimeksi mainittua mietin jo edelliseen autoon (silloin lisävaruste), mutten ottanut. Ehkä osittain tästä syystä, sekä varsin massiivisen kojelaudan ja vanhaan nähden erittäin massiivisen keskikonsolin vuoksi auto tuntuu hieman ahtaammalta, vaikka mitat ovatkin kasvaneet. Penkin nahka tuntuu paljon ohuemmalta kuin ennen. Onkohan takana tukikangas ja kestääkö nahka käyttöä? Kuljettajan paikalla istuessa negaa aiheuttavat seuraavat asiat:
- Vanhassa autossa sivupeilit olivat kuin vanhat Saloran kuvaputkitelkkarit, mutta nyt peilit ovat sirommat ja sitä myöden pitää olla tarkempi peileihin katsoessa.
- Aurinkolippa on aivan ihmeellisesti muotoiltu. Se kaartuu alareunastaan auton kyljen puolelta voimakkaasti siten, että lipan ja A-palkin väliin jää keskikokoisen myyrän mentävä aukko, josta sitten aurinkokin pääsee häikäisemään. Toisaalta lipan toiseen reunaan ei ole tehty sisäänvetoa, jonka vuoksi se peittää puolet taustapeilistä, jos ei ole käännettynä täysin eteen lasia vasten! Jo vaarivainaan satas-Audissa oli peilikololippa... Niin pieni ja helppo, mutta toisaalta hyvin merkittävä seikka.
- Keskikonsolin mukitelineet ovat niin väljät, että keskiaikainen tinatuoppikin mahtuu siihen. Toisaalta nyt pienempi tölkki heiluu varsin helposti. Vanhassa autossa on tiivistyksenä kumilätkät, jotka sovittuivat kivasti erilaisiin astiakokoihin, mutta nyt pidättimet ovat pienehköt muovirimpulat, joiden hyödyllisyydestä ei vielä ole todisteita. Aika näyttää. Muutenkin keskikonsolin kolot ovat aivan ihmeelliset, varsinkin pienemmän etuluukun alla. Mitä sinne on tarkoitus laittaa? Tämän keskinkertaisuuden voisi kai kiteyttää niin, että vuonna 2021 Volvon konsolissa on kaikenlaisia reikiä kuin Peräkylän Vihtorin purukalustossa, mutta esimerkiksi älykännykälle ei ole yhtään järkevää paikkaa!
- Pitkälle kuljettajalle ajoasennon löytäminen on haasteellista lähes kaikissa autoissa, mutta 60- ja 90-sarjan Volvot ovat olleet pitkään ”vähiten huonoja”. Niin nytkin. Kuljettajan istuin on erittäin hyvä ja säätöjä riittää. Mutta sitten kun penkki sovitetaan osaksi autoa, syntyvät samat ongelmat kuin ennenkin. Pitkien jalkojen vuoksi penkki on vietävä varsin taakse, jolloin ratin pituussäätö jää juuri sen tarvittavan sentin-kaksi liian vajaaksi. Luonnollisista syistä leveässä asennossa istuvalla miehellä polvi ja kyynärpää löytävät paikkansa jostain niille anatomisesti muotoilemattomasta paikasta, mikä on epämukavaa pidemmällä matkalla. Tässä siis Volvo ei ole negatiivinen poikkeus, mutta ei kyllä positiivinenkaan.
Takapenkiltä on kokemusta tasan 5 minuutin kaiutintestailun verran, joten ohitetaan se ja siirrytään katsomaan autoa takakontin suunnasta. Siellä tilaa on mukavasti, mutta takapenkki kaatuu enää 40/60 -suhteessa vanhan 40/20/40 -suhteen sijaan. Keskipaikalla on toki läpilastausluukku, mutta se on pieni. Jos autoon pitää sovittaa vaikka lastenistuin takapenkille ja samalla on tarve kuljettaa vähänkään pidempää ja isompaa tavaraa, jää kaipaamaan keskipenkin kaatamisen helppoutta. Tämä yhdistettynä siihen, ettei etumatkustajan penkin pikataittoa ole enää hetkeen ollut saatavilla, on aikamoinen heikennys muunneltavuuteen. Edellisen sukupolven V60:een taitettavalla etupenkillä sai mahtumaan 80x280 cm levyn, nyt voi käytännössä ottaa molemmista mitoista puolet pois. Mutta mainoskuvien nuorten aikuisten viikend pägit mahtuu mukavasti. Iso plussa siitä, että kontin luukussa oli sulkupainikkeen lisäksi nyt myös sulku+lukitus -painike. Pieni nappi, mutta iso mukavuustekijä, ettei tarvitse erikseen lukita autoa, kun kontin sulkee.
Takakontin näkösuoja on suunniteltu jossain DDR:n kansanankeuttamisvirastossa. Peittävään asentoon asettelu on millimetrin tarkkaa ja kiinnitysmekanismi aivan susisurkea – peite räpsähtää takaisin rullalle pienestäkin tönäisystä. Jos peite unohtuu yläasentoon, se peittää taustapeilinäkymän. Ei jatkoon.
Tieto-viihdejärjestelmästä muutama negatiivissävytteinen huomio:
- Miksi ihmeessä itselle tärkeimpiä toimintoja ei voi merkitä ”suosikeiksi” ja saada jollekin välilehdelle? Esimerkiksi webaston (automatiikan) aktivointi löytyy asetuksista monen painalluksen takaa. Toimintoa tarvitaan, jos haluat kylmällä autolla siirtyä pienen matkan ilman, että webasto käynnistyy.
- Kosketusnäytön näppäily ajossa on turhan paljon keskittymistä vaativaa ja siten vie huomiota ajamiselta. Esimerkiksi lämmönsäätö tapahtui ennen ilman katsekontaktia viemällä käsi säätörullalle tietäen, että yksi napsu on 0,5 astetta. Nyt pitää katsoa näyttöä, osua painikkeeseen, jolla saa valikon auki ja sitten katsoa ja osua toiseen painikkeeseen, jolla näpsytellään säätöä puoli astetta kerrallaan ja sitten vielä kolmanteen, jolla näpsäytetään valikko kiinni. Toivottavasti näin keskeisessä asiassa palataan jatkossa fyysiseen näppäimeen. PS. Todetaan samassa yhteydessä ilmastoinnista, että puhallintehoja on viisi: 1) ei tapahdu mitään, 2) ei vieläkään tapahdu mitään, 3) pöhinä kuuluu ja ilma alkaa kulkea, 4) pöhisee liian kovaäänisesti kaupunkiajoon, 5) pöhisee tosi lujaa. Vanhassa autossa säätö oli erittäin hienoportainen, varmaan 10 pykäläinen, jota jää kaipaamaan, vaikkakin nuo tasot ajavatkin asiansa. Epäselväksi jää, onko automatiikassa enemmän tarkkuutta vai meneekö sekin noiden tasojen mukaan. Toisaalta asia ei toistaiseksi ole alkanut vaivaamaan ajossa, joten annetaan hiljainen hyväksyntä.
- Jatkona edelliseen, käytännössä kaikissa valikoissa painikkeet ovat varsin pieniä. Erityisesti QWERTY-näppäimistö, joka on sovitettu näytön leveyteen, on todella pieni ja siksi kirjoittaminen on vaikeaa. Monessa kohdassa näppäimien koko voisi olla huomattavasti isompi. Kirjoitappa navigaattoriin vaikka ”P-y-h-ä-j-ä-r-v-e-n-t-i-e”, niin kyllä siinä Lein Kiipping Aidiä ja Siti Seiftiä tarvitaan. Navigaattorista voisi kirjoittaa enemmänkin, mutta todettakoon vain, ettei käytettävyys ole ihan optimaalista, mutta kouluarvosanalla 8.
- Koska autossa on HK-äänentoisto, ovat perusääniasetukset osana auton asetusvalikkoa, mutta sen lisäksi on erillinen ohjelmisto, joka löytyy ”sovellusvalikosta”. Eikö näitä nyt olisi saatu yhteen paikkaan? HK:n mukana tulee äänen ”optimointi” joko kuljettajalle, koko autoon tai taakse, joka siis virtuaalinapin painalluksella muuttaa kaiutintasapainoa nimien mukaisesti. Tämä optimointi tuntuu toimivalta ja vaikutus on selkeä. Toisaalta perusääniasetuksista löytyy myös painopistesäätö, mikä luo sekavuutta siihen, mikä on kaiutintasapaino, kun optimointi ja painopisteasetuksia säätää. Painopistesäätö tuntuu lisäksi toimivan, kuten edellä mainittu ilmastoinnin puhallus. Kun painopiste on keskellä, ääni tuntuu tulevan selkeästi edestä. Kun painopistettä siirtää taakse tai sivulle, ensin en tunnu tapahtuvan mitään ja sitten yhden pykälän lisäyksellä yht´äkkiä tasapaino tuntuu keikahtavan kerralla laitaan saakka. Lisäksi ääniasetuksissa on kolmealueinen (basso/keski/diskantti) tasapainosäätö ja HK:ssa täysin epäluonnollinen ja siten omille korville hyödytön surround-toiminto. Lyhyesti sanoen: sekavaa ja hankalaa.
- On hienoa, että esimerkiksi Spotify löytyy ohjelmistosta ja sitä voi käyttää suoraan näytöltä. Nyt vaan on niin, että ohjelman käyttöliittymä on hirveä. Artistien haku ja kappalelistojen valinta on joko kohtuuttoman vaikeaa tai joskus jopa mahdotonta. Monesti onkin mukavampaa yhdistää puhelin bluetoothilla autoon ja soittaa musiikkia puhelimen Spotifyn kautta.
- Viimeisenä tällä listalla olkoot kuljettajan mittarinäkymä. Edellisen sukupolven digimittari oli todella hyvä ja selkeä, joten odotukset uudelle tft-mittaristolle olivat korkealla. Valitettavasti kaikki kehitys ei tältäkään osin ole ollut positiivista. Jos mittaristoon asettaa keskelle navigaattorinäkymän, pienenevät mittarit läpimitaltaan hieman turhan pieniksi. Tämän voi yhdistää kysymykseen siitä, miksi nopeusmittarin asteikon pitää mennä 260 km/h saakka, jos auton nopeuskin on rajoitettu 180 km:n/h? Kun 120:n viiva on kello 12ssa, jää periaatteessa puolet asteikosta vaille laillista käyttöä. Kuinka paljon isompi ja siten tarkempi voisi nopeusmittari ollakaan, jos en näytettäisi arvoja, joita ei voi saavuttaa. Sitten, jos keskelle ei valitse mitään, ovat mittarit hieman suurempia, mutta niiden väliin jää ammottava musta aukko, jossa ei ole yhtikäs yhtään mitään. Ulkolämpömittari, kello ja kaiken maailman toisarvoisia tietoja on siroteltu ylä- ja alareunaan lähinnä sattumanvaraisesti. Ehkä tämä käy esimerkillisenä yleistyksenä siitä, että täysdigitaaliset käyttöliittymät ovat täynnä mahdollisuuksia, mutta niiden potentiaalia ja erityisesti käytettävyyttä ei ole läheskään täysmittaisesti hyödynnetty. On päädytty tekemään ”riittävä”, vaikka mahdollisuus olisi ollut paljon parempaan. Nyt kun ainakin hetkellisesti suuntaus lienee Googlen käyttöliittymässä ja jatkossa ehkä seuraavassa uudessa järjestelmässä, on paha aavistus, ettei tätä järjestelmää tulla koskaan kehittämään…
Kuva: Mittaristo, jonka keskellä navinäyttö.
Lopuksi vielä vähän postiiivista:
- Alusta on mukavan toimiva ja ajo miellyttävää
- Rengasmelu on kohtuullisella tasolla, kuten ennenkin (joskaan merkittävää parannusta ei ole tapahtunut)
- Adaptiiviset valot tuntuvat toimivan hyvin, vaikkakin kokemukset pimeällä ajosta jäivät hyvin vähäisiksi
- Takaluukun aukaisu jalalla (paitsi jos anturi on ihan kurassa, eikä toimi)
- Peruutettaessa risteävän liikenteen varoitus
- Varauksin se, että peruutuskameran kuvakulma on laajempi; kiva peruutettaessa katveesta pois, mutta esteen lähestyminen vaikeampaa hahmottaa
- Ainakaan toistaiseksi mikään ei rämise tai resonoi. Toivottavasti ei jatkossakaan.
Näillä mietteillä tänään. Päivitellään ja päivitellään, kun tulee päiviteltävää.
Muutosloki:
- Korjaus: Ilmeisesti Webaston saa päälle autosta pysäkointi-ilmastoinnin valikosta napista "Esiasetukset". Olen tätä kokeillut auton seisoessa moottori pysähdyksissä (=toimii ja merkki syttyy mittaristossa) sekä moottori käynnissä (= epävarmaa, merkki ei syttynyt mittaristoon). Tutkinta jatkuu...
- Korjaus: Ilmastoinnissa pöhinätasoja on viisi, eikä neljä, kuten ulkomuistista aluksi väärin kirjoitin.
- Lisätty muutama sana voimansiirron toiminnasta, koska se nyt kai on tällaisessa uudessa kevythybridissä kohtuullisen keskeinen ja kiinnostava asia.
- Päivitetty 8.6.2021 kilometrit, kulutus, yksi (ainoa) takuukorjaus ja pari pientä viilausta.
