No kun muillakin perhepiirissä on Volvoja ollu allansa, niin piti minunkin saada. Ja onhan siihen toisaalta sekin syy että dieselivolvo kulkee lajinsa verran halvemmalla kuin bensakoneiset saksalaisvalmisteiset. Vai onkohan tuo nyt sittenkään halpaa? Vuoden verran oon tässä kuitenkin nautiskellu ruotsalaisperäisestä ajoergonomiasta ja sanottavaa on monelta kantilta.
Suunnilleen vuosi sitten siis isäukko oli ajellu jo hyvän tovin edustusautotyylin S80:llä ja äitimuorilla oli ollu melkein yhtä pitkään melkein liiankin varusteltu V70. Ja minä totesin että ei oo enää vara tankata Audia, pakko on dieselivolvo minunkin alle saada. Ja niinpähän se sitten pienen katselun jälkeen löytyi rahoittajallekin kelvollinen Mk2 V70 2.5D manuaalina lähiseudulta. Vähän kyllä teki mieli marista tietyn varusteen puutteesta, mutta kun muuten hyvältä vaikutti ajopeli. Ynnäilin päässäni että tuohan on polttoainesäästöillä maksettu pois reiluun vuoteen, eikä siinä isoa heittoa tule.
Isoin vika se tulikin sitten melkein heti alkuunsa. 150km kerkesin nautiskella Volvolla ajelusta ennen ensimmäistä stoppia. Ensin oireili perinjuurin oudosti käynnistäessä ja sitten ei tehnyt enää yhtään mitään. Onneksi entinen omistaja osasi vihjata että on saattanu startin herätejohto irrota. Oli kuulemma tehny sitä ennenkin. Ja minulle sattu jo toisen kerran elämässä sama vika uuden autotuttavuuden kohdalla suunnilleen saman matkan jälkeen. Tiedänpähän seuraavan kohdalla. Ja mitäänhän sinne koneen taakse ei nää siinä vaiheessa kun käsi ylettää tökkäämään johdon paikalleen, vaan eipä oo vika uusinut.
Sitten olikin huoletonta ajoa kunnekka piti saada kesäkumit alle. Siitä olis melkeinpä ihan oma tarinansa, mutta kun nyt kerran koko vuodesta kirjoitellaan, niin raapasen copypastea toisesta mediasta.
Tein itse ja säästin? No kesärenkaitahan tähän aikaan vuodesta laitetaan autoihin alle. Minullahan löytyy toki sen verran työkaluja ja osaamista että ei nyt tuommosella pikkujutulla firmoja vaivata.
Hommahan alkaa tietysti sillä että ajellaan auto talliin, laitetaan vaihde silmään ja vedetään käsijarru. Volvojen käsijarruthan ovat niin tehokkaita että kahvasta saa vetää ihan oikeasti jos meinaa pitoa saada. Ja minähän vedin. Kuulu kova rusaus, kahva meni veltoksi, eikä pitojakaan ollut. Lie vaijeri poikki tahi sitten jotain muuta. Tutkitaan kun taas kiinnostaa. Kiilat pyörän viereen ja jatketaan.
Sitten seuraavaksi löysäillään pyöränpultit. Eihän ne nyt yleensä tiukassa ole, mutta sen verran kuitenkin että hylsy halkesi. Tai saattohan se olla halki jo ennestäänkin - EVVK. Ei ollu kuitenkaan ainoa tahi viimeinen.
Ja sitten tunkataan autoa ilmaan. Onneksi en kerenny ottaa renkaita irti siinä vaiheessa vielä. Ei nimittäin kerenny olla tunkin varassa ihan minuuttiakaan kun kattelin alle menevien renkaiden oikeaa järjestystä. Ihmettelin vaan kun auto liikkui ja kolinaa kuului. Hallitunkista petti joko rengas tahi runko. Metalliromua se nyt kuitenkin on. Kontista löytyi onneksi auton oma tunkki, joten rojekti jatkui. Siinä vaiheessa laitoin kyllä jo pukit alle että ei käy pahemmin.
Kyllähän ne kesäkumit nyt alla on, mutta kaupasta pitää käydä erikoishylsy, parempi hallitunkki ja tuntematon määrä käsijarrun osia. Oliskohan pitäny käydä liikkeessä vaihdattamassa?
Tahi kitkathan ne kyllä oikeastaan oli. Ja suurin yllätys on se että ne minun ajomäärillä näkevät vielä toisenkin kesän. Lienevätköhän vanhat kun tuntuuvat kestävän? Vaihdetaan sitten kun on loppu.
Sittenpä ei ollu kuin huoletonta ajoa kunnekka pupujussit alkoivat pomppia tiellä. Ensimmäisen väistin, toinen teki pientä vahinkoa, kolmannen väistin ja neljännen kohdalla aukes helvetti. Kerkesin jo huokasta helpotuksesta ennen kun mittaristo alkoi oikeasti loistaa. Lopputuloksena vakuutusyhtiö - hinausauto - merkkikorjaamo - uusi syyläri, ilmastoinnin kenno ja puskurin runko. Puskurista saivat vielä parsittua hyvännäköisen. Ahisti kyllä olla pari viikkoa jalkamiehenä. Ja matka jatkui...
Loppukesä meni ilman yllätyksiä, kuten syksy ja talvikin. Keväällä ne ongelmat sitten löytyi katsastusajan myötä. Tuulilasin pieni kiveniskemä lähti leviämään kuin AIDS. Toinen etuparkki on pimeä uudesta polttimosta huolimatta, käsijarru on vieläkin laittamatta, lämmityslaite lopetti puhaltamisen tovi sitten ja siankorvien puute oli syöny toisen takaiskarin ihan kokonaan.
Kaupan päälle karkasi Volvo vielä omistajaltaan 150m alamäkeen takaluukku auki lyhtypylvääseen (luukkuun, saranoihin, puskuriin ja ehkä lukkoonkin vaurioita) ja löytyi se kevään ensimmäinen jäniskin, joten puskuriremonttia on edessä.
Jatketaan kun on taas kertomista. Kilometrejä tuolla välin n. 36000, lopputuloksena n. 522000km mittarissa.
- Roki
PS. Isäukko ajaa nykyisin Skodalla isojen sähkövikojen pelottelemana, äitin Volvo menee korjaamolle heti arkeen päästyä, vaan tuota omaani jaksan sepittää sään ja kaverien tarjoamien talliaikojen salliessa.
