Ajattelin että olisi hyvä saada käsitys siitä, miten nelisatkujen tärkeimmät ja kalleimmat osat kestää.
Omalla autolla ajettu pian parisataatuhatta.
Moottorissa ei ole mitään valitettavaa. Viime keväänä mittasin puristuspaineet jotka vaihtelivat turhan paljon sylinteristä toiseen ja olivat madaltuneet keskimäärin 12 baariin. Tein RVS-käsittelyn ja nyt kaikissa on aika tasaisesti tehdas-arvot.
Manuaaliloota on samaten omasta mielestä OK. Keväällä laskin tehtaan mukaan ikuisen öljyn, hernerokan ulos ja laitoin uudet + RVS:ää sinnekin varmuuden vuoksi. Olen tyytyväinen että tuli litkut vaihdettua vaikka en käytännössä mitään eroa huomannutkaan toimintaan.
About 15 vuotta takaperin kovassa vauhdissa on kuulemma vaihdettu vahingossa pakki päälle ja kuulunut rouhea ääni, mutta ei siitä tunnu olleen huomattavaa haittaa. Edellisillä omistajilla oli myös ärsyttävä tapa jurnuttaa vitosella alhaisilla nopeuksilla ja ihan ylämäkiäkin.
Kytkin on yllättävän hyvässä kunnossa kun ajattelee että sillä on muutama vuosi ajettu mummon lyhyillä jaloilla eli liu´utettu niin että pahaa tekee ajatellakin. Volvoks:in pojat kiristivät kesällä vaijerin loppuun asti julistivat kytkimen vetelevän viimeisiään. Käytin tuttavan pajalla arvioitavana syssyllä ja sanottiin että ei siinä mitään ongelmaa ole, vaijeri vaan säädetty liian tiukalle...
Luin eilen netistä että kytkin kuluu myös jos valoissa seistessä on pykälä silmässä ja kytkinpoljin pohjassa. Itse olen tuohon syyllistynyt paljon, mutta pitääpäs muuttaa tapoja...
Kun vauhtiin päästiin, mainitaan vielä pari pienempääkin osaa:
Alkuperäiselle lambda-sensorille luvataan 80 000 kilsan ikää, mutta edelleen vaan pelittää. Eikä katinkaan pitäisi kestää miltei pariakymmentä vuotta, mutta ainakin katsastukset meni helposti läpi sen osalta.
Startti on alkuperäinen. On tosin jo monen monta vuotta päästänyt joskus käynnistäessä rääkäisyn. Pitää ainakin putsailla se kesällä jos ehtii ja jaksaa...
Laturi saattaa olla jo kolmas, vähintäänkin kerran vaihdettu.
