Tarvittaessa häiritään konesuunnittelijoita, ja pyydetää niitä kuuluisia lujuuslaskelmia."
Materiaalina takeen (taottu valmis-aihio) haluan hylätä.
Tämä olisi vain se helpoin tie.
Ennen lujuuslaskelmia tarvitaan kuitenkin vähän tietoa kuormitustasosta, eli massa- ja kaasunpaineenvoimat, lisäksi materiaalin lämpötilalla on suuri merkitys. Normikoneinssi osannee vääntää FEM-laskentamallin, mutta todennäköisesti tuloksilla ei tee juurikaan mitään. Tavallinen taulukkoihin perustuva väsymystarkastelu on kanssa aika arpapeliä. Ja tämän tiedän ihan käytännön kokemuksen kautta.
Taotussa aihiossa on yksi suuri etu verrattuna siihen että kangen koneistaa levystä. Oikein suunnitellussa takeessa on kiderakenne muodostunut syiksi, ja lisäksi nämä syyt kulkevat oikeisiin suuntiin jännitysvoimien suhteen.
Miksi takeesta on helpompi valmistaa kiertokanki kuin levystä?
Millä menetelmällä kovuusmittaus tehdään? Normaali Rockwellillä ei tee näissä hommissa "mitään" koska koestusvoima on liian syvä ja tekee liian syvän jäljen. Vickerssillä voi jo jotain materiaalin heterogeenisyydestä onkiakkin.