Amazon -70 budget sport

Hyvältä näyttää, jatka samaan malliin  :hello:

Hyvältä näyttää, jatka samaan malliin

Kiitoksia palautteesta, tosin tulikohan sulla kirjoitusvirhe? Muut yleensä kannustaa jatkamaan projektissa viihdearvon vuoksi muta kertoo että jälki on huonoa? Tosin ei tämä ole niin vakavaa. Meneehän näitä nuoria laumoittain kilpailuun, jota luulevat laulusellaiseksi. Kun sitten pääsevät näyttämään taitojaan, niin oma dementoitunut mummokin tuntee myötähäpeää muiden satojen tuhansien katsojien kanssa. Luku- ja ymmärtämistaidoton laulajasankaripyrkyri ymmärtää että kisan nimi lausutaan idiots, vaikka kirjoitusasu näyttääkin olevan idols.

Ps - sulla on hieno nimimerkki jos tulee tunnuksesta OH-850

Luulin ensin, että budget tarkoittaisi jotain säästäriprojektia mutta kuukkeli-kääntäjä kertoikin tyhmälle sen tarkoittavan talousarviota.
Säästäri-pussihousuhan laittelisi surutta kolmannen pellin kahden jo mädän päälle ja heppaisi kiinni. Massalla on mukava peittää tuhmuuden jäljet ja kyllä se Pirkanmaalaisen museotarkastuksen kestää...
Voisin jo veikata, että lapasesta lähtee projekti ja talousarvio unohtuu.   

Mutta hyvillä opeillahan tuo näyttää sujuvan. 

Luulin ensin, että budget tarkoittaisi jotain säästäriprojektia mutta kuukkeli-kääntäjä kertoikin tyhmälle sen tarkoittavan talousarviota.
Säästäri-pussihousuhan laittelisi surutta kolmannen pellin kahden jo mädän päälle ja heppaisi kiinni. Massalla on mukava peittää tuhmuuden jäljet ja kyllä se Pirkanmaalaisen museotarkastuksen kestää...
Voisin jo veikata, että lapasesta lähtee projekti ja talousarvio unohtuu.   

Mutta hyvillä opeillahan tuo näyttää sujuvan. 

Jos nyt oikein syvälle semantiikan puolelle mennään, niin jo projektia aloittaessa mietin että kaikessa krumeluuripuolessa säästetään. Kuten muovipuuosissa. Amazonin suhteen se on helppoa, kun niitä ei ole. Olennaisilta osin en säästä ja niihin lasketaan peltityöt. Eli korjataan kunnolla, ei siis tehdä Keuruulaista eikä Pirkanmaalaista pas*** ..., siis skeidaa (sorry Ville, onko se Ylöjärvi Pirkanmaata? Tunnen sudeettisavon ja stadin). Budjetti tuskin lähtee lapasesta, kun pankkitilin saldo ja duunin henkinjäämisavustus puhumattakaan rouvasta asettaa tietyt reunaehdot. Jokainen perheellinen tietää että tärkeimmät säästökohteet löytyy Ikeasta - kaikki se säästö mitä siellä käynnillä saavutetaan on niin korkeaa matikkaa ettei sitä yksinkertainen savolainen ymmärrä. Jos jotain vielä retken jälkeen jäi, niin kirppikseltä löytyy mitä ihanimpia juttuja, missä voi säästää lisää ja kolmen kuukauden päästä kyörätä saman kaman takaisin. Kun tässä naisten logiikasta intoudun puhumaan, niin jo yhteiselon alkuaikoina opin jotain ajanmääreistä. Piti ostaa järkyttävän kallis laukku, kun  se kestää ikuisesti. Se ikuisuus kesti kolme kuukautta.  Mutta joo, olennaiset osat pyritään tekemään kunnolla mutta kaikki pussihousujen mielestä olennainen... - no sä tiedät.

Kyllä vaan se ylöjärvi pirkanmaata on Koitetaan nostaa tasoo
On kyllä surkeen näköinen toi tarvike varapyöräkaukalo orkkikseen verrattuna
Enkä siis tarkota sun työnlaatua, vaan kenen tekemä tuo nyt onkaan, klokkerholmin?

>Kyllä vaan se ylöjärvi pirkanmaata on

Tässä tuntee itsensä tooosi viisaaksi kun Suomen maantieto on näin hallussa. Ei tarvinnut edes kysyä onks se miten kaukana kehä kolmosesta. Ja tiedoksesi muuten - lähden puolentoista viikon päästä kahdeksi viikoksi pohjoiseen ja huonosti tavoitettavissa, jos kamoja pitäisi vaihtaa näihin moderneihin oravannahkoihin.

>On kyllä surkeen näköinen toi tarvike varapyöräkaukalo orkkikseen verrattuna
>Enkä siis tarkota sun työnlaatua, vaan kenen tekemä tuo nyt onkaan, klokkerholmin?

Ei mitään hajua, kuka kyläseppä näitä valmistelee. Tai itse asiassa taitaa olla loukkaus kyläseppiä kohtaan ja jos heidän nimen osan yhteydessä mainitsee. Tiedä vaikka tunkevatko osan ahjoonsa tai esittelijän ahteriin. En tiedä osaavatko edes sweduissa tehdä tuollaista kiinalaista laatua. Pitänee jotenkin taputella kiinni ja sitten tunkea vaan pullollinen Dinitrolia väliin, vaikka sen tietää että suurin osa siitä menee kuitenkin haalareihin ja hanskoihin. Odotusarvo ei kyllä ole, että kiinnityksessä saavutetaa  10 + tasoa. Kuraläpän kiinnikkeen korjauspalan hitsaaminen varafillarinkaukalon kylkeen onnistui siedettävästi. Siitä ei tälläinen tavan savolainen edes huomaa muutaman vuoden päästä että siihen paikka tuli silpastua.

Hei kalkkis, melkein 1,5kk eikä yhtään päivitystä! Mitä tälle kuuluu, vai onko menny vaan kaljanjuonniks tallilla?

Hei kalkkis, melkein 1,5kk eikä yhtään päivitystä! Mitä tälle kuuluu, vai onko menny vaan kaljanjuonniks tallilla?

Budget sport ei nyt edisty vähään aikaan. Mulla on autopuolella ranskiksessa laittoa, ei meinaa saada koneen kaasareita pelaamaan millään ja muutakin pientä on vielä listoilla. Toisesta Volvosta bensan tulo on satunnaista ja katsastustakin pukkaa. Eli kannattaa ehdottomasti hankkia paljon autoja niin saa harrastaa monipuolisesti.

Ja kuten TV shopissa todetaan, eikä tässä vielä kaikki. Landella on alkanut tallin elvytys, eli sen parissa menee viikonloput. Kevään tullessa askare yleensä lisääntyy ja nämä talvijutut jää taka-alalle. Kesän kuluessa jotain kyllä tehdään ja korityöt alkavat edetä ulkoistuksen myötä jossain vaiheessa. Duunista kun tuli bonareita harrastuksen tueksi viime vuodelta. Piti ihan ihmetellä kun mitään syytä ei löytynyt tänä vuonna miksi niitä ei makseta.

Kiitos muuten osista, oli paremmat kuin mitä kuvittelin. Saattaa jopa olla että syksyllä saan koneen nippuun ja pääsee taas nauttimaan solexien harrastamisesta. On tullut sitä tehty nyt vajaa kuukausi ja voin vakuuttaa että niiden kanssa oppii kaikkea. Esim sen että solexit ovat parhaimmillaan Kuusakosken omistukseen siirtyvissä autoisssa.

Kun lähes kesään on muistin mukaan 9 kuukauden monsuunikauden jälkeen taas päästy, myös projekti on edennyt: tällä kertaa roudaamalla projekti hitsattavaksi loppujen paikkojen tekemiseksi. Itselle pellin polttaminen on sen verran hidasta ja nyt on muuta askaretta, että lienee järkevintä ulkoistaa peltityöt. Sen verran vähän niitä on jäljellä, että osaavampi ei niitä yhtä ihan suurella hartaudella tee kuin itse. Eikä hartaalla tunnelmalla tarkoiteta, että kumartelisin milloin mihinkin suuntaan tai välillä Mekkaan päin. Mun hitsaamiset vaan vie aikaa kun ei osaa ja tavoitelaatukin jää yhtä kaukaiseksi unelmaksi kuin uuden hallituksen tuomat veronkevennykset. Päätöstä tietty auttoi, että työpaikalta muistivat viime vuoden askartelusta ja antoivat korotetun harrastusavustuksen, jota bonareiksi kutsutaan. Nyt sitten ei olla köyhiä eikä kipeitä, ainakaan muutamaan viikkoon.

Landella olen ryhtynyt peruskorjaamaan vanhaa tallia, kun on vajonnut savolaiseen kuivan maan suohon tai mihin lie kiviseen lentohiekkaan.  Ainakin itselle landen maaperä on suuri mysteeri, jos yrität sitä lapioida, se on kuin täräsbetonia raapisi. Auton raatoa taas ei tarvitse pitää ulkona kuin yksi talvi, niin se on vajonnut vähintään akseleitaan myöten ja irrottaminen sen jälkeen tapahtuu helpoimmin 40 tonnin hallinosturilla. Ennen kuin on voinut aloittaa rakennustyöt, talli on pitänyt tyhjentää. Kun on noin 30 vuotta haalinut kaikkea hyödyllistä ja etupäässä hyödytöntä auton osaa, niin sitä kokee yllätyksiä. Enpä muistanut että mulla oli B20 öljynsuodattimia noin 20 kappaletta.  B16 sopivia löytyi kohtuullisemmin, eli vain noin 10. Nämä ilmeisesti ovat niin suuria aarteita, että viime aikoina kun olen tarvinnut, olen käynyt hakemassa Motonetin huippulaatutuotteita, vaikka varastossa olleet näyttäisi oleva oikeita brändejä (ja osa Volvon logoilla). Muun osan määrää ei taida viitsiä edes luetella. Joutuu miettimään mitä kaikella tekee, yrittääkö laittaa osan kiertoon vai viekö suosiolla Metsä-Sairilan pysyväisvarastoon.

Jotain osia on hankittu, eli puuttuvia palasia budget sporttiin on löytynyt ja tullut hankittua. Koneen kamat alkaa olla läjässä, eli jopa kaksi pysty Solexia . Koska aiemmin avauduin Solexeista ranskiksen kanssa, niin pitänee ottaa hieman takaisin. Olin hankkinut jotain uustuotanto Intialaiskiinalaisia insinöörityön taidonnäytteitä, joiden edessä jopa ranskalainen kaiken nähnyt teknisten lelujen maahantuoja mykistyy. Voin kokemuksesta nyt sanoa, että näiden laatuvalmistajakansojen kaasarit ovat olleet yllätys aiempaan verrattuna. Ne eivät toimineet edes sitä pientä hetkeä kun laitteen eka kertaa otat käyttöön. En suosittele hankkimaan. Tai siis itselle, mutta ehkä muijan autoon jos perintöhopiat menee vähemmän sopuisasti jakoon. Kun tarpeeksi olin hakannut päätä konepeltiin, laitoin vanhat paskat mutta putsatut solexit kiinni, niin parin illan siistimisen ja säätämisen jälkeen pelaa ok. Eli tällä perusteella uskallan lähteä budget sporttiin lyömään kiinni ihan alkuperäisen R-Sportin ranskalaissävytteisen hinnat alkaen -virityssarjan, jossa kaasarina on tuplakurkkuinen pystysolex.  Polttoaineen syöttöpuolella tosin on valinnan varaa, koska nyt pikaisen inventaarin jälkeen mulla taitaa olla muutama SU, ainakin kolme romppaista, pari solexia ja vielä yksi pysty weber volvon leimaamilla imusarjoilla. Mihinhän autoon nämä kaikki pitäisi tunkea, kysyy epätietoinen Savosta kansan radion juontajalta. Jolloin terävä lukija tietty auttaa, että sulta puuttuu vaakaimuweberit ja dellortot, kokeile myös niitä. Olis myynnissä. Imusarjatkin löytyy, mutta kerron hinnan sitten kun olet ostanut kaasarit. Joku tallikaveri, jolle tarpeeksi avautuu kaasareista, neuvoo että tunge ne vaikka ahteriisi.

Inventaarissa myös iskarivalinta tuli selväksi. Koska budjettiautoa tehdään, niin alle menee hyllystä löytyneet motonet –laadun ehdottomat ilmentymät, kyseisen ketjun edukkaimmat tuotteet kybit.  Eli aloitamme tiukan kestotestin, jonka voittaja ei ole ennakkoon ollenkaan selvä - kumpi hajoaa ensin, kuski vai iskarit. Itse asiassa en oikein ole varma voidaanko puhua kestotestistä, kun kymmeniä tuhansia kilometrejä tuskin tarvitsee ajaa ratkaisun selvittämiseksi.

Yleensä näihin projektipäiväkirjoihin lukijat haluavat kuvia vähintäänkin loppuun. Tällä kertaa ei hirveästi innostanut räpsiä kännyllä kuvia trailerista ja autosta sen päällä. Ainakin stadissa oli kevyitä iltapäiväkuuroja enemmän jatkuvana virtana. Mikä onkaan sen hienompaa kun lastata auto trailerille sateessa ja vetää märkiä liinoja kiinni ja auki, tai no joo, olisi voinut sataa räntää. Sitä kuitenkin tunsi taas harrastavansa koko rahalla ja varmasti pääsi fiiliksiin.

Jäniskevennys aiheeseen:



Tuona päivänä satoi, peltirempan valmistuttua satoi kun amaa siirrettin trailerilla maalarille, maalari ilmoitti kuukauden etuajassa auton valmistumisesta ja samana päivänä lähti tallipaikka alta. Sanomattakin on selvää, että kasaamatonta amaa maalarilta (trailerilla) haettaessa satoi räntää ja tiet oli suolattu huolella.

Joko helpottaa, Kalkkis  .

Yleensä kesäisin en ole pahemmin autojen kimpussa ollut kuin pakosta. Tosin sitä pakkoa on ollut riittämiin kun jossakin vaiheessa oli 6 autoa, eikä nykyiset 3 rekisteröityä ja pari projektia tee elämää merkittävästi helpommaksi. Tämän forumin lukijat todennäköisesti tietävät, että useamman auton ajossa pitäminen, leimaaminen ja katsastusmiesten kehotuksesta tapahtuva elvyttäminen on enempi sellainen jatkuva prosessi, vaikka budjettipussihousuna omaehtoista elvyttämistä jossakin määrin tulee harrastettua katsastusmaksujen minimoimiseksi. Kuitenkin jotain on saatu aikaan Joonaksenkin kanssa, vaikka kyseessä on talviaikojen projekti ja enempi pimeä homma pimeän ajan ajanvietteeksi kun oikein muutakaan ei silloin pysty tekemään.

Mutta ensin palautteeseen. Kimille terveisiä, hienoa että joku pystyy ajoittamaan kellontarkasti autojen siirrot vieläkin harrastehaasteellisimpiin aikoihin kuin itse. Ylpeänä ilmiselvästi minussa on ainestä mytologiksi ennustamaan säätä kun en ole kaikkein huonoin valitsemaan päivää milloin  tehdään näitä autojen roudauksia. Olen siis melkein sääprofeetta ennustetarkkuudessa näiden mettejen rinnalla (tai no ei taida juuri tähän mytologiin vertaaminen näin tällein niin kuin toimia kun kovin isoja kumpuja ei etumuksessa ole vaikka muuten onkin hyvin itsensä hoitanut 40-kymppinen).

Sitten toiseen kesäprojektiin. Parantelin hieman varastotallin ilmastointia. Hyvin muuten toimi, paitsi että keräsi itikoita (pohjalaisille tiedoksi, ei siis niitä isoja eliöitä, naapuri niitä kasvattaa mutta pitää kiinni, eikä ne tänne asti ole halunneet tulla sisäfilejuhliin). Työ oli muuten kohtuullisen vaativa sorkkarauta-askare koska faija oli hakannut huolella nauloja, lieneekö ajatellut aikoinaan niitä hakatessaan ja tallia kootessaan hyväkäytöksistä poikaansa.



Choppasin myös tallin kun autojen kanssa ei ole koskaan ole tullut tehdyksi. Lopputulos ei tyydyttänyt, eli tämä ratkaisu laittettiin paaliin. Mutta kuva kuitenkin mukaan, jottei Ville luulisi että koko kesä on mennyt olutta juodessa. Ja on se tässä kesän mittaan edennyt myös toiseen suuntaan.



Mutta asiaan, hitsausten ulkoitus siis tapahtui. Auto roudattiin pohjoiselle Uudellemaalle paikallliseen pellin paukuttelupajaan. Sitä palojen muokkaamisesta tosin en ole niin varma, kun laitoin mukaan juuropartsin + mätänetin takakulman. Ei tullut soittoa eikä muutakaan viestiä, tirehtööri vaan kertoi käydessä toisen puolen edistyttyä että nää sun korjaupalat olis vaatineet liian paljon duunia jotta ne olisi saaneet sopimaan. Ne muistutti enemmän Picasson käsitystä elävästä elämästä kuin Volvon tehtaan vastaava. Tai mistä sitä tietää jos ne oli tarkoitettu sinne kukkeliskuu lafkaan, jota suurella rahalla nyt stadiin puuhaillaan. Kun tällaista vakavamielistä ja laadukasta entisöintiä tehdään, niin tärkeintähän on näköjään mennä alkuperäisellä skeemalla. Mulle olisi kelvannut, mutta kuulemma näissä laatuosissa mikään mitta ei toiminut – ei pituus, ei syvyys eikä pyöränkaaren kulmat. Mustnetin ja kuolleen Europartsin (miksiköhän ihmeessä firma veti kupit nurin vaikka heillä mitä ilmeisimmin on ollut palkattuna taiteellinen johtajakin) korjausosilla olisi takakulman saanut tehdä uudelleen muotoillen. Kun peltiin (ilmeisesti näitä paperinohuita paloja sellaisiksi voi kutsua) oli vedetty leikkausviivat, niin päätös oli kuulemma aika selvä. Mulla on nyt siis tarjolla takulman palat jollekin joka ei pelkää haasteita. Ihan oikeita kaupasta ostettuja korjausosia. Halvalla saa, jos joku tarttee ja haluaa elämäänsä ja projektiinsa uudenlaista sisältöä.



Kuvassa rinnakkain vastakkaisten puolien takanurkan palat – tästä voi todeta kuin venäläisistä telkku-uutisista että kuva valehtelee enemmän kuin tuhat sanaa. Vaikka kyllä he tekstissäkin parhaansa koittavat. Joka tapauksessa kuvassa näkyy vain kalpea aavistus eroista.

Olin myös vetänyt varapyöräkotelon viereen paikan. Se lähti kun kuulemma pyörökotelon kiinnitys oli hieman hapan ja tarvitsi lisää peltiä. Melkein tästä kommentista pitäisi antaa vuoden runoilija -palkinto kun asiakkaalle kerrotaan kauniisti että joo nää sun jutut on niin ahterista tehtyjä että pakko ne oli tehdä uusiksi. Varapyöräkotetelo on nyt tukevasti kiinni paikoillaan ja ainakin asiantuntijan mukaan uskaltaa  myös koukun laittaa kiinni. Unohdin valitettavasti kysyä paljonko voi vetää, onko kiinnitettävä  XS-koon kärry ja paino 150 kg maksimi. Pitää kysyä sitä seuraavalla kerralla pohjoisen retkellä. Nyt mielessä kuitenkin on kuitenkin reikään tuikkaaminen – siis kun näin vanha äijälle enemmän nämä harrasteet menee toisenlaisten pelien puolelle. Kolopallossa kun reikä ei juokse karkuun ja on aina auliisti avoinna ottamaan vastaan jos jonkinlaista roiskijaa.



Kaukalo hitsattuna kiinni. Sellaisen tekemänä joka osaa, tämä näyttää ihan asialliselta korjaukselta.

Noniin kalkkis, hienoo kun hommat etenee! Itse ei vielä oo päässyt edes kesälomalle, vielä tarvii 3 viikkoa kärvistellä töissä. Sitten olis tarkoitus tarttua duettiprojektia taas sarvista.

Ilmeisesti paras lomakausi on nyt ohi ja nyt on se aika, jolloin uppoudutaan talliin askartelemaan autojen kanssa. Koska lukijat haluavat kuvia niin päivitetään sitten tätäkin ja edistymistä. Itse en ole ollut kovin ahkera autorintamalla, enkä oikein duunissakaan enkä…, no vaikea tässä on keksiä missä olen ahkeroinut mutta ei se vissiin ole niin olennaista. (Villelle tiedoksi kun kuitenkin ajatus tulee mieleen, ei oo montaa tyhjää tölkkiä himpessä. Työn iloa Duettin kanssa, osasit muuten valita loma-ajan oikein).



Biilistä kuitenkin vasemmisto ei tässä projektissa jäänyt kitumaan oppositioon vaan saavutti ensimmäisenä lähes entisen loistonsa.  Yksi pikkujuttu tuli vastaan – reippaampana rälläkkämiehenä tuli poistettua varapyörän takana oleva haarakiinnike kuvaamatta mihin se pitäisi laittaa takaisin. No lukija tässä vaiheessa kysyy että mitä ihmettä sillä tekee. No ei taida tehdäkään, mutta kun itselle on henkisesti vaikea asia jättää käyttämättä haarojen yläpäässä sijaitsevaa vakoa, jonka on vielä timmissä kunnossa ja lienee ilmeisesti hyvin vähän käytetty. Jos jollakulla olisi antaa vinkkiä mille kohtaa se kuuluu, niin kiitollisena otetaan vihje vastaan. Varapyöräkotelun sisäkylkeen tulevan tiukahkon vaon paikka tuli jopa kuvattua. Niin ja itse asiassa, voisi myös kysyä, osaan näistä vaoista kun on tehtaalla sovitettu joku kumipäällysteinen patukka sisään. Tietääkö kukaan missä kaikissa sellainen pitäisi olla? Itsellä oli yksi pyöräkotelon päällä ja ajatuksena on työntää kumia vakoon, kun minusta sellainen kuuluu sinne ehdottomasti noin niin kuin luonnostaan.


Tätä siis tarkoitan kumipäällysteisellä patukalla. Kuva kertonee mitä savolainen ei osaa selittää.



Oikella kontin sisäpuolella peltipajan maestro ei paljon ihmetellyt vaan otti kunnolla ryppypeltiä pois. Oli sen verran vettä seisonut että aika turhaan olisi sitä ryhtynyt hapottamaan. Kuvassa aukaistu kotelo oli aika vahvasti finikorilla käsitelty, näköjään entisaikaan estoaineetkin ovat olleet nykyistä paksumpia. Ainakin itselle on välillä mysteeri millä ihmeellä sen dinitrolin saa pysymään pellissä kun muutaman mikron kalvon tekee. Isoin osa siitä menee kuitenkin haalareihin, lattialle, hanskoihin, kynsien alle, korviin ja ties minne. Koska projektissa ajatuksena ei ainakaan vielä tässä vaiheessa ole tehdä jälkijättöistä juhannuskokkoa, niin massat raavittiin pois ettei paikallisen palokunnan tarvitse omia sulkeisiaan tallin ympärille pitämään tulla. Näissä muissa kuvissa kun näkyy että finikorin sytytysneste on toiminut paikoitellen ihan hyvin, vaikkei tämän projektin peltitöitä varten tarvinnut autoa grilliin viritellä.



Toista puolta on ulkopuolelta hieman käsitelty. Oikeistossa on ollut enemmän mätää , poistettavaa ja uusittavaa - oikeastaan lukuunottamatta pyörän kaarta, joka ei olekaan läpipuhkimätä. Kuvassa oikea alatakanurkka on kokenut uudistumista kuin Botox –hoidossa. Vielä hieman pakkelia ja rypyt on poissa. Kun lopputulosta katselee, niin tuli yllättävän hyvä.

Kuten jo aiemmin kerroin, kesän aikana projektiauton alla on tullut oltua erittäin vähän. Sen sijaan jonkin verran on tullut osien perässä juostua, se kun on kesäaikana ainakin kertaluokkaa helpompaa touhua. Yleensä kumpikaan osapuoli ei ole mieleltään syväjäässä eikä osia tarvitse etsiä pimeästä loukosta ihmetellen että joko tästä puhelimesta taas loppui akku, vaikka miten matkalla latailin ettei se ainut valonlähde heti hyytyisi. Ei tarvitse kahlata hankessa pikkupatiineissa ja ihmetellä että hitto täällä kehä kolmosen toisella puolella on muuten lunta, paljon ja se loska muuten tunkeutuu välittömästi stadin mallia oleviin töppösiin. Kokemuksien kertomusta voisi jatkaa vaikka miten pitkään, mutta itsellä on kyllä vakaa ajatus että muutoin kun pakon edestä en enää talvisin osia jaagaa. Lukijat arvaa, että se pakko on todennäköisesti edessä seuraavan kerran marraskuussa, just silloin kun märkää lunta on sopivasti kastelemaan.

Kotoseudulta löytyi amazon harrastaja, jolta löytyi panhardtanko, lämppärin puhallin ja hajonnut katkaisija. Kauppaa tehdessä totesin, että nimimerkki hieno mies oli nimensä veroinen, sen verran helppoa oli hoitaa asiat. Tuli myös käytyä St Michel Oldtimer Runissa portilla kuikuilemassa osia hakiessa ensimmäistä kertaa ties miten pitkään aikaan. Siinä piti ihan hämmästellä, että en ole tainnut lähteä harrasteautoilla mihinkään muuhun tapahtumaan kuin talwiajoihin noin 7 vuoteen. Osaltaan asiaa kyllä selittää, että kun asuu Helsingistä reilusti etelämpänä useita vuosia, niin harrasteautojen leimat tuppaa jotenkin oudosti menemään pitkäksi. Ilmeisesti tämän seikan voisi korjata ja mennä joskus ajamaan jonoon sekä avautumaan projekteista. Jos siis joku niistä haluaa kuulla, joka lienee enemmän niin kuin teoreettinen hypoteesi.

Setämieheltä ostin läjän osia, puskurin palasia, peilin yms, jotka hän oli hylännyt kun olivat liian kulahtaneita hänen projektiinsa. Mitä lopputuloksesta olen kuullut, niin on todella hieno. Minun silmissä Setämiehen hylkäämät osat olivat melkein tehtaan paketista revittyjä, eli voivat olla budget sporttiin liian hienot. Pitää miettiä mitä ilkeää laittaa paikoilleen ettei liian kirkkaina loista patinan keskeltä pilaten harkitsemattoman sävy-sävyyn kootun kokonaisuuden. Näin siinä käy kun ostaa näkemättä, tulee pakosta pettymyksiä ja harhahankintoja, mutta eiköhän joillekin osille löydy käyttöä. Onneksi Setämies hinnoitteli osat hankkeen budjetin mukaan, niin pettymys ei ole niin valtaisa. Että kiitokset vaan.


Moottoripuolelle löytyi budjettiratkaisu. Foorumin kautta Kotten halusi päästä viimeisistä Volvon osista eroon säästeltyään B20 konetta vajaat 20 vuotta tallin nurkassa sedimentoitumassa. Kun luulen tietäväni mitä ostin, niin tuli haettua romut pois. Muistan selvästi joskus potkineeni Kottenin autojen taivaaseen mädäntyneen Amazon-talviauton renkaita kun silloisen favelan pihalla kävi kääntymässä naapurin kaveria moikkaamassa. Muistin mukaan ehti ajamaan koneella aika vähän vaikka hyvin se pörisi. Tällä hankinnalla sain todennäköisesti moottorijutut ratkaistua, ainakin aluksi. Mitään isompaa koneremppaa tuskin tarvitsee ryhtyä tekemään, luulen että putsaan öljypohjan ja ehkä aukaisen kannen. Tämä vaihtoehto koneen osalta on budget sport –tyyppinen ratkaisu kohtuullisen pienellä riskillä. Koneen speksit on hyvin lähellä sitä mitä ajattelin, vähän ajettu ja mikä tärkeintä, kassavirta lompsasta poispäin on ostoksella murto-osa alle hyvin kunnostetun moottorin. Chattiauton kautta tuntemattomalta ostaessa tuskin olisin vastaavaan päätynyt, siellä kun myyntikohteen kuvaukset taitavat pääsääntöisesti olla enemmän H C Andersenin tuotantoa sisällöltään. Tai itse asiassa aikoinaan 300 tuhatta ajettu kone, joka on ollut ladossa ensin pitkälti toistakymmentä vuotta ja pari viimeistä räystään alla, on lähes käyttämätön. Ainakin silloin jos myyjän horisontti on viimeeksi kulunut kymmenen vuotta. Kun ei sitä moottoria oo saanut edes pyörimään sinä aikana.


Vanteetkin tuli käytyä hakemassa heräteostoksena. Löytyi Cragarin SS:n näköiset klassikot, 14 ’’ Rocket Racing vanteet. Nämä olivat sopivan kulahtaneet, todennäköisesti Amazoniin liian pienen näköiset ja projektin henkeen sopivat. Rocketin vanteet olivat aikoinaan halpiskopiot Gragareista, eli itse en oikein keksi sopivampaa vannevaihtoehtoa tähän projektiin. Kun sinne asti päästään, niin pitää laittaa kuvia miten sopivat. Kommenteista voi sitten päätellä miten hankinta onnistui. Jos seurauksena on tyrmistynyt hiljaisuus, niin sitten saattoi tulla nappivalinta. Jos lukijat ovat järkyttyneitä ja avautuvat, niin sitten ollaan projektin normaalitasolla. Jos kehutaan ulkonäköä, no, aina ei voi onnistua. Ja silloinkin voi palata alkuperäiseen.


Näköjään joskus kannattaa aukaista suunsa (vaikka olen kyllä kuullut että vähempikin riittäisi) ja avautua kirjoitaessa tätä päiväkirjaa. Large lähestyi (tnx very many) ja kertoi, että varvikello löytyisi, olisi jopa usempi vaihtoehto tarjolla. Oli R-sportin, Volvon oma jalkavikainen ja sekä ehjä Smithsi. Hetken mietittyäni päätin ottaa sekä Smithsin ehjän että Volvon elämää nähneen, mutta aikauden mukaisen. Ehjä Smiths kiilsi käyttämättömyyttään ja oli ilmeisesti tuoreempi tapaus samoilla kuorilla. Eli näistä kahdesta elvyttelin ehjän Volvon logomallin. Kun nettiä olen selaillut niin näitä jalkavikaisia on silloin tällöin tarjolla. Ehjiä vähemmän. Kun mietin että miten sen kojelaudan keskellä olevan varvikellon saa rikki, niin tuli mieleen nuoruusajat (ja kavereiden jutut). Ilmeisesti Volvo on ollut osaavissa käsissä auto, jossa päästään tekemään temppuja. Yleensä silloin oli kiire päästä heti hommiin ja niin sitten potkittiin varvikello paskaksi innoissaan touhutessa. Itsellä ei koskaan näin käynyt, joten vaikea on laittaa Keuruulaisittain korjattua mittaria paikoilleen. Jotkut amazon kuskit kyllä tekee näin ja laittaa elvytetyn kiekkakellon siihen keskellä mahdollisimman näkyvään paikkaan. Näin voi sitten kavereille kysyttäessä kertoa yksityiskohtaisesti, miten se meni rikki. Mun ongelma vaan on että kukaan ei taida uskoa mun juttuja vaikka seksipenkitkin autoon laittaisin ja miten selittäisin punaisena änkyttäen kavereilta kuultua. Käytännössä siis vaihtoehtona on laittaa ehjä ja sopivan kulahtanut mittari paikoilleen.

Amazoniin kuuluvia kiinteitä turvavöitä yritin ostella mutta ei päästy myyjän kanssa sopimukseen hinnasta (tosi yllättävää). Mun maksuskaalassa kun satkun jälkeen tulee iso itku ja tähän projektiin niitä ei paljon viitsi keräillä. Joskus harvemmin onni potkii villasyylingit jalassa ja nyt kävi näin, kun ei tullut kauppaa. Tämän foorumin kautta yksinkertaiselle korjaajalle valkeni että tossa lähes naapurikylässä Kennelmäessä on firma joka elvyttää turvavöitä. Olen joskus repinyt irti paaliin menevästä 140-volvosta rullavyöt eteen, jotka usean vuoden kuusen alus –käsittelyn jälkeen ovat lähes alkuperäiset eli enemmän kiinteää mallia. Hihnoissa on myös havaittavissa elämän jälkiä, eli hyvä kokoelma erilaisia homeita. Pikaisesti ajatellen taitaa olla fixumpi ratkaisu korjuuttaa vanhat. Poppikoneesta jos soi ropin lupailemassa olkapäätä sua varten, niin minäkin voin luvata vaihtavani kanavaa välittömästi. Rullavöillä kun ylettää helposti radion namiskuukkeleihin. Sinänsä en näihin ropinin luritteluihin oikein usko ’olkapää’ tarjouksien osalta. Aikoinaan nuoruudessa yksi puolituttu mietti ammatinvalintaa vaikka oli saanut opiskelupaikan ja aloitti tekniikkaa lukemaan. Ei näkynyt kaveria kovin paljon alun jälkeen ja totesi sittemmin että muusikon ura sopivan tunnetussa laulu – ja soitin yhteessä on parempi miehisen hyvinvoinnin kannalta. Siinä hommassa kun aulista tyttöseuraa piisaa ympäri Suomen eikä tarvitse kiertueella puutteessa elää. Edes basistin.


Radion kanssa suunnitelmiin tuli pieni muutos. Forumin kautta löytyi about oikean ikäinen blaukkari sopivaan hintaan. Se oli saastunut saapissa, joten ilmeisesti hinta oli sen takia matala ja tähän projektiin sopiva. Kuitenkin toimiva. Poppikone oli vielä Frankfurtilainen esileikkimalli, johon voi säätää valmiita kanavia, joten aina vaan parempi. Näin voi ropinin vaihtaa lennosta lauleskelemaan jonnekin muualle. Bonuksena radioita tunteva kaveri kertoi, että blaukkarissa voi erittäin helposti tuunata kaikki nupit nykytaajuuksille, eli saa 5 valmista vaihtoehtoa. Ja tietty DIN-pistokkeen kautta modernin soittimen, jos mainostulva ei nappaa. Kiitos vaan Gazzalle radiosta.

Näihin tunnelmiin tältä erää. Jossakin vaiheessa projekti pitäisi ilmeistyä taas takaisin tallille kauneusleikkauksesta. Sitten jatketaan omaehtoista askartelua, eli sitä ja loka-marraskuun harrastekelejä vähemmän kaihoisasti odottaessa.

Onko budjetti rakentajalla tietoa minkälaisilla pulteilla pitää naittaa nuo rocketit amazoniin ja mistä sellaiset budjettiin parhaiten sopivat löytyvät? Mulla on odottanut samanlainen setti amazonin alle laittoa jo kauan. Tai vanteet oli ennen kuin auto... Auto on vielä atomeina joten ensimmäinen pään vaiva tä ei ole ollut. Jollain kartio-holkki-prikka-pulteilla kait pitäis laittaa