Tänään punnitsin minun 1 vuotta ja 4 kk vanhaa urosta, seropia (karjalankarhukoira - suomenlapinkoira - cockerspanieli), niin paino oli 17 kg.
Isän puhdasrotuinen novascotiannoutaja uros painaa 16 kg
(ns. kevyt, kun vastaava koira pitäisi olla pari kiloa painavampi. Isä oli 5. maan muotovalio, ja emä menestyi myös näyttelyissä).
Kaikki saman kennelin koirat ovat pienempiä, ns. puhdasrotuisempia, kun ovat turkinväriltään tummempia novascotiannoutajia.
Meidän noutajassa on vieläpä osittain Kanadan sukulinjaa, koska ensimmäisenä rotu tuotiin Suomeen 1986, ja meidän koiran kennelistä suurin polveutuu osittain siihen ensimmäiseen maahan tuotuun, koska samaan kennelliin otettiin "maahantuojalta" emä.
"Väitettä" puoltaa, että minun isäni kävi aikoinaan tekemässä takkamuurauksen, sille joka novascotiannoutajan toi 1986 Suomeen,
ja sattumalta heillä tuli juttua koirasta, ja isä näytti kuvia. Asiakas (eli novascotiannoutajan maahantuoja) sanoi, että älä näytä enempää kuvia, koska häntä alkaa itkettää, kun muistelee omia koiria, kun meidän koira näyttää "täydelliseltä" yksilöltä.
Tälläinen tarina, mutta oma koira on aina paras.
PS. Kävin tänään katsomassa kaverin suomenlapinkoiran pentua, ja kyllä oli koira suloinen.
Kaverilla oli jo ennen kyseistä pentua lapinkoira, ja sen koiran tunsin kaksi vuotta (aivan mahtava koira).
Omassa seropissa on ainakin sen pennun ja aikuisen koiran perusteella havaittavissa myös lapinkoiran käyttäytymistä
(Vaikka oman koiran ulkonäkö onkin pienempi, puoli-luppakorvainen karjalankarhukoira).
Tiedän myös karjalankarhukoiria, ja voisin sanoa, että käyttäytyminen on vähän puoliksi kkk ja lapinkoira,
cockerista en mene sanomaan mitään koska ei kokemuksia.
Maailman paras seropi kuitenkin, ja minun oma koira.
