Volvo Racing Club Finland - Koko Suomen Volvofoorumi
Tekniikka, Viritys, Veteraanit ja Projektit => Projektipäiväkirjat => Aiheen aloitti: kalkkis - 22.12.2014, 17:29:18
-
Tämä projektipäiväkirjan tekele tulee kertomaan amazonista, joka on opiskelujen loppuvaiheessa hankittu ensimmäinen oma auto. Peli on hellyydellä ja rakkaudella vaalittu Volvo, ihan niin kuin nuoruuttaan elävä myöhäisteini autoaan käyttää. Joidenkin mielestä se tarkoittaa kovaa ajoa minimibudjetilla tehdyillä korjauksilla. Tämä amazon tuskin oli poikkeus. Ostin sen muistaakseni vuonna 1986. Auto oli ollut gubbemobiili Wasasta, joka ilmeisesti perikunnan jäsenen hetkellisestä harkitsemattomuuden puuskasta johtuen ajautui ’hyvään kotiin’. Olin toinen omistaja, ensimmäinen oli pitänyt autosta tunnollisesti huolta. Kilometrejä oli 160 kiloa, ruosteenestoliikkeen 5 tarraa sai raapia asetonilla, tinnerillä ja ties millä mömmöillä laseista pois. Edessä oli lokarit , joten ruoste ei pahemmin autoa ollut raiskannut käyttöaikana eikä sen jälkeenkään. Vehje oli mulla kesäkäyttöautona vakaassa nuoruudessa ja sen jatkona reilut kymmenen vuotta. Nuoruus loppuu kaikilta aikanaan ja poistin Joonaksen rekisteristä joskus 2002. Silloin käytössä taisi olla se keskimääräisen harrastajan 4 autoa, enemmän tai vähemmän raatoa, ja kaikki veronkannon ja vuotuisten katsastusten piirissä. Yhdelle perheelliselle äijälle se oli liikaa, varsinkin kun viranomainen muisti lapuillaan joka kevät olemassaolostaan. He halusivat minutkin omalta osaltaan rahoittamaan yhteistä hyvää tai mitä lie silloista virastoa. Vapaaehtoisesti rouvan konsultaatiosta vahvalla argumentoinnilla höystettynä (siis desibelimittarilla mitattuna) luovuin tukemasta järjestelmää yhden auton osalta, kun katsastusmies myös toi oman kontribuutionsa päätökseen kirjaamalla katsastuslistaan lääkärin käsialalla huomionsa. Omalla kohdalla olen usein nähnyt katsastuslapuissa paljon kirjoitusta, mutta tämä meni määrällisesti kärkisijoille. Vein auton landelle viimeisenä ajopäivänä, jossa se pyöri tallissa, kuusen alla, tien tukkona ja muissa vastaavissa paikoissa – no näitä on muille harrastajille turha kertoa, juu nou. Asiallinen säilytystapa tuskin hidasti auton kunnon säilymistä.
Kyseessä on mahdollisimman tavismallin amazon vuodelta 1970. Ei mitään lisävarusteita, ei seksiä eikä koneessa tehoa. Moottori ei ole alkuperäinen, koska kone on aikoinaan nostettu kiireellä edellisen kilahtaessa keulille saman vuoden kolariautosta. Myyjän mukaan oli tehty moottoriremontti. Kun avasin kannen, koneen pytyistä ykkönen oli toisessa ylikoossa ja muut 2-4 stanumitoissa. Kävi silloin jollain lailla ja kyllä sillä jotenkin pääsi, mutta nyt en halua tietää enempää, eikä taida Kuusakoskeakaan kiinnostaa. Väri autossa on ajankohdan mukaan välimallin sininen (mellanblå 99 eli sekin Tarjoustalon hinnan mukaan). Ei siis psykedeelisen punainen, ei yrjön vihreä eikä amazoniin silloin tainnut saada edes sitä 140 sarjassa yleistä sklodden skeidan ruskeaa. Näitä haalean sinisiä amazoneja tehtiin silloin paljon, mutta aika nopeasti värin käyttö loppui, tiedä vaikka halusivat tällä tavoin lopettaa auton myynnin.
Kun tähän ikään mennessä on tullut tehtyä 3 museoautoa, niin tällä kertaa voisi tehdä hieman erilaisen. Aiemmista kaksi tein totaalisista raadoista, joihin meni aikaa, tupakkaa ja pelihousuja. Uusia osia ostelin aina kun rahaa oli (yleensä tietysti ei ollut). Tähän pitää mennä vähemmän, tosin tavoitteena on käyttää enemmän kaljaa joskin niukemmin askarteluaikaa tai rahaa. Ainakin alku oli lupaava kun kaveri totesi hommaa aloittaessa tallilla, että nämä amazonithan tehtiin jo aikoinaan Ruotsissa känniläisten suomalaisten toimesta ja olet aloittanut korjaustyön näköjään samalla pieteetillä.
Ajatuksena on tehdä budjettipussihousun auto pienin poikkeuksin. Tässä entisöinnissä pyritään menemään ulkonäöllisesti siitä mistä aita on matalin. Museointiin pyritään (säästäminen alkaa ässällä ja kuuluu museomiesgenreen), mutta siten että rivissä ei ole muita kuin 1 ja 2 arvosanoja. Jos tulee yksikään 5, niin sitten olen epäonnistunut vähän samalla tavalla kuin tälle foorumille +1000 viestiä suoltanut ja joka reputtaa moottoriopin johdatuksen perusteiden kurssin. Ja kaverit kertoo vielä siitä foorumilla. Arvosana 4 taas tarkoittaa sitä fiilaria, mitä niillä kouluaikojen etupenkin arvosanoja 10 kerääviltä tytöillä oli kun saivat kokeista 9. Itkua väänsivät ja änkyttivät täysin vastoin oppituntien hymyvarmuutta maikan suuntaan (jota ilmeisesti oli harjoiteltu peilin edessä ja Cosmopolitanin kansi kädessä mallia ottaen) että y-y-y-si o-o-o-n i-i-i-ihan hy-hy-hy-vä nu-nu-numero. Mulle kolmonen tässä casessa menee tilastotappiona mutta liikaa niitä ei saa olla. Lopputulos voisi olla sellainen, että jos joskus saavun kerhon ratapäiville niin jo portilta ystävällisesti ohjataan takariviin mahdollisimman kauaksi valokuvaajista pyynnöllä että älä avaa konepeltiä (äläkä suutasi). Kun muut esittelevät turbojaan, niin ainut asia mikä turpoaa sivuun eksyneeltä kuulijalta on otsasuoni kuunnellessaan onnellisen rakentajan avautumista sankariprojektista.
Normaali museomies projektia valitessaan varmistaa ensin että kattoverhoilu on kunnossa. Kyseinen tosiharrastaja laittaa pelimerkit kaikkeen kiiltävään (pussihousujen lisäksi), jossa entisöinnissä ropisee laatupisteitä. Painopiste on kromeissa, sinkityissä pulteissa, kiillotetuissa listoissa, moitteettomassa maalissa paksun kittikerroksen päällä, virheettömässä muovipuusisustuksessa ja muissa tärkeissä seikoissa. Säästää voi puslissa, iskareissa, jousissa, moottorissa, kaasareissa, kytkimessä ja muissa näkymättömissä merkityksettömissä pikkuseikoissa. Museomiehen tapaan tehdylle autolle jokainen retki on seikkailu. Ajattelin jättää seikkailut chattiauton sankareille, jotka siellä vaihtelevat näitä kiertopalkintoja toivoen ettei aina vaihtokierroksella osuisi aiempien swappien kaltainen lottovoitto.
Minun hankkeessa painopiste on, että tekniikka on toimiva ja läpikäyty, mutta kaiken kiiltävän ja näkyvän osalta mennään toisella orientaatiolla. Konetta piristetään sopivasti, mutta ei ratapelitasolle. Näitä amazoneja tehdään sen verran että virittämisessä toivetta on saada jopa alkuperäinen teho ulos toisin kuin nuoruudessa. Museokatsastus yritetään läpäistä ja ei haittaa eikä kallonkutistajan penkille tarvitse istuutua jos menee läpi kolmannella kerralla. Silloinhan pääsee takaisin autokoulufiiliksiin yrittämisessä. Periaate tekemisessä on tehdä halvalla – todennäköisesti ensiksi tosi halvalla ja sitten perinteiseen tyyliin toiseen kertaan, koska tärkeintä on säästää. Peltitöissä en tee ratsupaikkoja ja ajattelin hitsailla itse vaikka en ole kunnolla 20 vuoteen lankaa polttanut. Enkä oikeastaan silloin aikoinaankaan. Lopputuloksena on tällaisen ujon, hiljaisen ja vaatimattoman savolaisen tyyliin sopiva harrastepeli, jonka kyytiin jonoksi asti pyrkiviä tyttöjä ei tarvitse hätistellä pois. Vaikka ei se minun kohdalla koskaan ole ollut ongelma, mutta ei sitä koskaan tiedä. Tai tutut ovat kyllä sanoneet että kyllä sen tietää. Hankkeesta pidetään tällä foorumilla budjettipussihousun blogia kokemattomuuden tuomalla varmuudella kertoen laveasti miten näitä projekteja pitää tehdä, tietysti jos luoja suo joka tässä tapauksessa tarkoittanee modeja jakamassa banskua. Mietin myös tavoista poiketen etukäteen mihin osioon tästä voisi turista. Projekti kuin ei oikein täytä racing-auton tunnusmerkkejä, showroom ainakin minun kielenkäytössä on jotain muuta kuin oma hanke ja täällä ei ole roskakori tai yank yard osiota. Eli laitetaan sitten vaikka projektit osioille, niin ei muodostu foorumin taso liian korkeaksi.
(https://www.dropbox.com/s/c9u6n8ptvbkpc88/WP_20141127_001.jpg?dl=1)
Kuva kohteesta eli tällä lähdetään harjoittelemaan julkisen projektipäiväkirjan pitoa.
-
Nyt tuli juttua sen verran paatoksella, että rojekti menee seurantaan ::)
-
Ehdottomasti seurantaan,jo pelkästään alkukirjoitelman takia. :D
-
(https://dl.dropboxusercontent.com/u/37567531/WP_20141127_001.jpg)
-
(https://www.dropbox.com/s/7ktbcdxe5dp1ffl/WP_20141222_001.jpg?dl=1)
Tässä kuva konehuoneesta. Auto on valmiina vuoden racing tapahtumaan, mäkiautokisaan isompien, omalla voimalla kulkemattomien autojen sarjaan. Autoon on kiinnitetty akku, en ole varma onko se hylkäysperuste FIVAn tarkastuksessa. Akku on Biltemasta heräteostoksena hankittu joku 70 egen laadukas HopeaKalsiumKloridiArsenikki –akku. Tämä pientä pintaremppaa -tyyliin tehty stailaus omien laskelmien mukaan nostaa auton arvoa 100 %. Käytettävyyttä ei pätkääkään.
(https://www.dropbox.com/s/dxizehpthq2f5ys/WP_20141223_005.jpg?dl=1)
Kuva Akusta. Luulin että Amazoniin käy käytännössä mikä tahansa 12 voltin akku. Kun ei ollut UNC kierrepakkoja kiinnityksen modaukseen, kiinnitettiin akku budjettipussihousun patenttimenetelmin.
-
Ensimmäinen asia mihin kunnostusprojektissa tartuin oli jarrut. Säilytyksen jälkeen yksi pyörä pyöri, joten ei muuta kuin perusinsinöörin tapainen projektin aloitus, eli isompi leka käyttöön. Etupalat sain irti pihdeillä, tuurnalla, vasaralla ja dödöllä helposti. Ilmeisesti oli niitä laittaessa saanut joltakin pummittua kuparitahnaa. Yllättäen takarummutkin tuli ulosvetäjällä ulos ilman posketonta mätkimistä. Vanhojen kamojen suhteen oli helppo tehdä päätös, lähes kaikesta tuli Kuusakosken omaisuutta. Jarrujen korjauksesta en ryhdy sen enempää avautumaan, todennäköisesti täällä kaikki tietää miten jarrut laitetaan kuntoon. Takapäähän uudet kengät, asennussarja, sylinterit, putket ja letkut. Joitakin pultteja ja muttereita myös. Jottei olisi tulleet liian kiiltäviksi, jarrurumpuihin ulkopuolelle aikojen saatossa tullut patina säilytettiin koskemattomana. Itse rummut oli omiin silmiin ihan ok, ei soikeat ja ilmeisesti seinämääkin on jäljellä.
Etujarruissa levyt ja satulat meni vaihtoon. Toisen puolen levyn suhteen tuli normaalia säätöä, putsasin vanhan navan huonosti enkä prässännyt kiinni kunnolla uuteen levyyn, kun ajattelin että pultit sen kiristää. Vinoonhan se meni eikä oiennut pultteja kiristämällä. Normaaliproseduurilla uudelleen auki ja ennen pulttien takaisinprässäystä puhdistaen kunnolla teräsharjalla liitospinnat. Samoin prässillä pultteihin tarpeeksi painetta. Toisella kierroksella keksin myös, että vanha levy on hyvä prässäysalusta, koska pyöränpultit menee vanhoihin reikiin. Ihan niin kuin kokeneemmalla kaverilla menee sutjakkaasti sisään tilaisuuden niin tarjoutuessa. Tuli hyvä ja suora. Etujarruihin en kuitenkaan täysillä vielä panostanut, koska letkut pitää vielä vaihtaa, samoin toinen jarrukilpi. Etuakselistoon joutuu askartelemaan joskus ainakin puslat, toisenlaiset jouset ja kallistuksen vakaajan järeämmäksi. Nyt tärkeintä on saada auto liikkuvaksi ja tekniikaltaan jotenkin toimivaksi, kun joudun siirtelemään autoa.
Pääsylinteri onkin sitten mielenkiintoinen tapaus. Vanhaan pääsylinteriin ei taida saada korjaussarjaa ja uusi wagner maksaa CVIllä yli pari satkua egeissä. Tietääkö kukaan sopiiko Motonetin pääsylkyn korjaussarjan kumit vanhaan Wagneriin? Ja onko taattua Motonet/Biltema laatua, eli kestää nesteet ulos sylkemättä sen vakion 2-3 vuotta? Vai ostaako uusi pääsylinteri? Jotain ATEn korvaavaa mallia näyttää saavan reilulla satkulla, jonka pitäisi mennä 140seen eli myös lopun aikojen amazoniin. Haittapuolena ainakin VPn kuvissa on tyyliin sopimaton väri - kullitettua pääsylinteriä ei voi jättää esille tähän projektiin. Kiitoksia voorumin muille kirjoittajille, kuukkelilla löytyi sopivuustiedot ja se, että ATEen käy vanha säiliö. Tietty jos sen ehjänä irti saa. Toinen kiitollisuuden aihe on myös kuva miten takarummun sisältö pitäisi olla. Sen osaläjän kanssa olisi muuten jonkin aikaa ruotsalaista 3D-palapeliä pähkitty, koska omat käytössä olevat korjauskirjat (Haynes & Volvon sininen raamattu korjaukseen eli johdatus pissapojan säiliön täyttämiseen ja muut haasteelliset huoltotyöt) eivät tällaista turhaa kuvaa sivuilleen ole laittaneet. Käytännön kautta opittu periaate myös on että purkaessahan on turha ottaa kuvia tai muutenkaan merkata miten osat olivat, harrastaminen olisi liian helppoa.
Joka tapauksessa siirtely on jo nyt valkoisen miehen askare, kun ainakin käsijarru toimii. Kässävaijereita en vaihtanut, kun eivät olleet ihme ja kumma jymähtäneet. Muistaakseni ne joskus hain ihan Biliasta, joten ovat kestäneet yli 10 vuoden seisonnan.
(https://www.dropbox.com/s/qx0zday19llh846/WP_20141223_002.jpg?dl=1)
Kuva takajarrurummun sisuskaluista, kun joskus tarvitsee uudelleen koota niin onpahan kuva tallella koneen kovalevyllä. Tosin sitten kun tarvitsee, mieleen tulee viikon kuvapankin selauksen jälkeen että tarvittava kuva on tallella sen koneen kovalevyllä, jonka vein 2015 sorttiasemalle.
(https://www.dropbox.com/s/n1gzbmo5855rqcd/WP_20141223_001.jpg?dl=1)
Kuvassa budjettipussihousun takajarrurummun ulosvetäjä. Niksi Pirkan ohjeita mukaillen: Ota amazonin käytetty etujarrulevy. Ota pirkka ulosvetäjä jonka saat hyvinvarustetuista Motenet/Biltema liikkeistä. Kiinnitä jarrulevy rumpuun kuvan mukaisesti. Kiinnitä ulosvetäjä jarrulevyyn. Ruoste edistää ulosvetäjän tartuntaa, joten älä kiillota jarrulevyä ennen käyttöä. Kiristä ulosvetäjän pulttia. SPROIIIIING -äänen kuultuasi poista pirkka ulosvetäjä silmästä ja hakeudu lähimpään terveyskeskukseen.
-
Tätä oli erittäin hauska lukea ja projekti meneekin ehdottomasti seurantaan. Tämä vaikuttaa hyvältä!
-
Ehdottomasti seurantaan! Nauroin vedet silmissä tuolle ulosvetäjä selostukselle :D
-
Takaluukku oli hieman rikki, joten elämän helpottamiseksi vaihdoin takaluukun saranan. Tämä löytyi Ilarilta (yllätys, yllätys nimimerkki Ilari), oikean värisenä ja vain hieman väljänä. Uusia olisi saanut VPltä reilulla parilla kympillä, mutta parempi asentaa tyyliin sopiva antiikkiosa kahdella kympillä. Saranan tosin olisi saanut toiselta harrastajalta kalliimmalla väärän värisenä, mutta tällä kertaa ei tullut ostettua totuttuun tapaan.
Takaluukun saranan vaihto on muuten harrasteauton tyypillinen askare, eli v..mäinen duuni. Kuukkeloin manuskaa miten sen tehdä. Odotusarvo oli että tyhjentävästi kerrotaan miten pultit aukaistaan kuvien kera, mutta sanaakaan ei mainita siitä miten ne vääntöjouset asennetaan. Olin väärässä, löytyi kaksi kuvaa jossa Volvon 60-luvun asentaja rippipuku päällä käyttää jotain SVO2xxx työkalua ja lumpsauttaa Autoglymillä 3 kertaan ennen kuvausta vahatut jouset paikoilleen. Kuva oli zoomattu kaverin puhtaisiin handuihin (ilmeisesti jo tuolloin malleille ennen kuvausta tehtiin manikyyri, pedikyyri ja karikatyyri mitä niitä nyt onkaan). Myös työkalu oli vaivattoman näköisellä otteella kädessä niin kuin englantilaisessa poliisisarjassa sankari pitää teekuppi ja toteaa ’how wonderful’. Miten ne jouset menee paikoilleen, se on lukijan itse pääteltävissä. Itse luulen ymmärtäneeni jo ajat sitten näiden SVO kalujen logiikan, se numerosarja perässä kertoo hinnan kruunuissa valmistusajankohtana. Ja sen jälkeen voi lopettaa tavaamisen.
Ensimmäinen ilta oli iterointia: laitetaan osa paikoillee, kiristetään putlit, puretaan, kiristetään, puretaan. Illan ihmettelyn ja nukutun yön jälkeen luulen keksineeni ratkaisun miten ne jouset saa helpoimmin paikoilleen. Kansi on viisainta ottaa pois ja kontti tyhjäksi kaikesta kamasta. Tosi harrastaja tietty tekee vaikeimman kautta eli haasteellisesti mitään turhaa purkamatta. Omalla kohdalla toisena päivänä vaihdettava sarana uudelleen irti ja vaikeampi lenkki pujottaen paikoilleen autossa kiinni olevaan saranaan. Kiinni olevan saranan jousen lenkki oli sen verran sopimaton, että piti rustuukissa vasaran kanssa etsiä muotoa että sai sen paikoilleen. Sitten jousien pitkät päät alakoloihin, helpompi jousen mutka saranan koloon ja sarana paikoilleen. Jousien koriin kiinnittyvät päät sojottavat ulos kuin miehen vehje toimintavalmiina, eikä jousissa ole vetoa. Itse käytin tässä vaiheessa sorkkarautaa, siinä kun oli sopiva rako päässä ja sen avulla sai oman lähes sadan kilon elopainoin kohdistettua jouseen. Muutenkin vasara ja sorkkarauta sopivat parhaiten meikäläisen pirtaan ja työtapoihin. Ei mennyt paikoilleen. Lopulta putkitongeilla sain vääntämällä, työntämällä ja tarpeeksi kiroilemalla menemään paikalleen.
Kaveri katseli äheltämistä ja totesi, että jos olisit ollut töissä Volvon tehtaalla jousien asentajana, olisit saanut fudut jo eilen.
(https://www.dropbox.com/s/3o93xfob1rc6bn0/WP_20141221_001.jpg?dl=1)
Kuvassa antautunut takaluukun sarana. Ilmeisesti ei ollut ruostunut kiinni, muuten vaan tunnit täynnä.
(https://www.dropbox.com/s/gamlcpk7l9kp65t/WP_20141221_003.jpg?dl=1)
Takaluukun sarana roikkuu holtittomana kun miehen vehje temppujen jälkeen. Toisen puolen jousen lenkki on paikoillaan, samoin tämä. Nostatusta vaille valmis.
(https://www.dropbox.com/s/0e2s9dldju427a4/WP_20141225_003.jpg?dl=1)
Vääntöjousien päät paikoillaan. Työn jälkeä havaittavissa sekä jousessa että kiinnityspisteessä, jonka taivutin auki ennen paikalleen vääntöä. Meni vielä takaisin taivuttaessa kiinni eikä katkennut, niin kuin yleensä autovalmistaja nämä suunnittelee.
-
> Ehdottomasti seurantaan! Nauroin vedet silmissä tuolle ulosvetäjä selostukselle
Olen kuullut kotona monta kertaa että tuo on ihan naurettavaa tai että olet naurettava. Mutta nää on ihan harrastehommia, jossa pitäisi päästä pois tuulettumaan.
Tätä ulosvetäjätyyppiä on käytetty todistettavasti onnistuneesti. Mulla kun on ollut pahimmillaan 4 autotallia käytössä. Kun jonkun askareen on aloittanut ja biili on levällään, voi olla varma että tarvittava työkalu on siellä toisessa tallissa. Tai siis pieni täsmennys: voi olla varma että se työkalu ei ole siellä missä sitä tarvitaan ja se voi olla siellä toisessa tai kolmannessa tallissa. Tai jossain. Silloin kaveri tunnelmaa keventääkseen laittaa Harju & Pöntisen päälle, maksaa femman ja siellä sitten paatoksella veisataan 'Se on jossain, jossain ja me löydämme sen'
-
Seurantaan meni täälläkin, ensinnäkin pisteet pitkästä omistussuhteesta, ja hauskasta asenteesta harrastamiseen. Just tuollaiseen kuvailemasi "pussihousun"rakentamaan museoautoon tuli itsekin sorruttua, ja nyt vakavasti mielessä sen pudottaminen takaisin normaalikilpiin ja rakentaa siitä mieluummin jotain kivaa, aihio on ihan ok.
-
>Just tuollaiseen kuvailemasi "pussihousun"rakentamaan museoautoon tuli itsekin sorruttua, ja nyt vakavasti mielessä sen pudottaminen takaisin normaalikilpiin
> ja rakentaa siitä mieluummin jotain kivaa, aihio on ihan ok.
Onnittelemme chattiauton sankari, jolle osui jokaviikkoinen ukin huolella pitämä ja taidolla entisöimä lottovoitto. Eikös tämän klupin yhtenä tarkoituksena ole pelastaa maailma liioilta museoautoilta? Volvoja lienee umpioitu ihan tarpeeksi. Hermo tosin menee joka vuosi leimalla käydessä ja käyttömaksuja maksaessa.
(https://www.dropbox.com/s/oqbx6yzmbp7gcjy/WP_20141226_001.jpg?dl=1)
Pääsylinterin suhteen case closed tältä erää. Avasin nykyisen ja sisällä oli sen verran syöpymää ettei tarvitse aloittaa Motonetin korjaussarjalla kahden kuukauden kestotestiä. Jos jotain hyvää etsitään, niin eipähän tarvitse meikäläisen oopperan tunnettuna ystävänä kuunnella enää ainakaan jarruista Wagnerin vinkumista.
Tarjolla oleva 140sen ATEn pääsylinteri on seuraava vaihtoehto. Väri voi olla tähän projektiin väärä, jos mainoskuviin on luottamista. Ilmeisesti pitää marssia Deco Värin tiskiltä kysymään, josko heillä olisi jotain mattaa jarrunesteen kestävää struktuuriväriä. Esimerkiksi sellaista joka näyttää pinnaltaan ja sävyltään viikon ummetuksen jälkeen väännettyä torttua.
-
Tässä rojektissa on ainakin asenne kohdallaan, kerrankin joku viitsii kertoa suoraan mitä se harrastaminen oikeasti on :D
-
Lievää sarkasmia havaittavissa muun huumorin joukossa. ;)
Takaluukun jousien kanssa painiessa voi saada muutaman päivän saikunkin peukalon jäädessä jotenkin mystisesti vääntötyökalun ja korin väliin... Juu, kokemuksella.
Lopputuloksena ne jouset ei omassa edes jaksa pitää luukkua ylhäällä mutta onneksi on harjanvarsia...
-
Saanu kans naureskella tän kans kun lukee :D
Oikee asenne on ainakin mukana ja sudenkuopat on todettu ja hyväkskäytetty ;) Kiitollinen proggis sentään kun kun osia saa rahalla ja mansikoilla välillä kalliimmalla ja välillä edukkaammin.
Kunnon kertomuksista iso käsi niinku jenkit tuppaa sanoon.
Tsemppiä uusissa (epä)onnistumisissas :2funny:
-
Parempi kuin huumorinurkka, joten seurantaan menee! :D
Tuon tekstin kun muuttaa mielessään kuviksi..... ei jumalauta. :2funny:
-
> Takaluukun jousien kanssa painiessa voi saada muutaman päivän saikunkin peukalon jäädessä jotenkin mystisesti vääntötyökalun ja korin väliin...
> Juu, kokemuksella.
> Lopputuloksena ne jouset ei omassa edes jaksa pitää luukkua ylhäällä mutta onneksi on harjanvarsia...
Kiitokset näistä sanoista. Ny voi mennä tallille elvistelemään kavereille, että vaikka mitä sanotte, niin minä en todistettavasti ole maailman huonoin autonelvyttäjä. Osoituksena myös muille – fanfaareja ja rummun päristystä - oman takapaksin kansi täydessä stondiksessa. Tai ehkä tällä foorumilla voi olla sen verran rehellinen (enkä edes tällä kertaa niin rehellinen kuin chattiautossa pussihousun museota kauppaava autokauppias toisessa potenssissa), että tavaroita amazonin tavaratilaan nostellessa ei ehkä ole viisasta laittaa päätään tähän ruotsalaisvalmisteisen giljotiiniin. Jota suomalainen harrastaja on parhaalla taidoillaan modannut paremmaksi saikkuautomaatiksi. Pitää myös muistaa sanoa jälkikasvulle, vaikka ei se ole mun harrasteautoihin halunnut koskea. Rouvasta ei ole niin väliä, ainakaan silloin kun hän huutaa kuin oopperan sopraano mun harrastuksista.
(https://www.dropbox.com/s/wv713sdktvbu8vn/WP_20141227_001.jpg?dl=1)
Edit: ei näy kuva mulle, joten laitetaan edes linkki
https://www.dropbox.com/s/wv713sdktvbu8vn/WP_20141227_001.jpg?dl=0.
Tää on just tätä /Edit
Kiitti myös harjanvarsivinkistä, kätevä osa joka ei vie puolta amazonin mahtavasta tavaratilasta. Kaveri muuten siitä totesi, että ilmeisesti suunnittelija Pelle Svensson konttia raapustaessaan oli katsellut enemmän naapuripöytään sillä silmällä toista suunnittelijaa Palle Svenssonia (Etunimen viimeinen vokaali lausutaan ruotsalaisittain iinä). Jos olisi ollut autonsuunnittelu mielessä, niin sijoittamalla bensatankin taka-akselin päälle olisi kontin pohjaa voinut tiputtaa 20 senttiä. Tilaa olisi ollut kontissa toisella lailla ja toimintasädekin olisi ollut jotain muuta kuin se nykyiset 250 kilometriä. Mutta tämä kaveri onkin insinööri - ei ku sorry, taas tuli tehtyä sama virhe, älä nyt suutu jos tätä luet - Diplomi-insinööri.
-
ilmeisesti suunnittelija Pelle Svensson konttia raapustaessaan oli katsellut enemmän naapuripöytään sillä silmällä toista suunnittelijaa Palle Svenssonia (Etunimen viimeinen vokaali lausutaan ruotsalaisittain iinä). Jos olisi ollut autonsuunnittelu mielessä, niin sijoittamalla bensatankin taka-akselin päälle olisi kontin pohjaa voinut tiputtaa 20 senttiä. Tilaa olisi ollut kontissa toisella lailla ja toimintasädekin olisi ollut jotain muuta kuin se nykyiset 250 kilometriä. Mutta tämä kaveri onkin insinööri - ei ku sorry, taas tuli tehtyä sama virhe, älä nyt suutu jos tätä luet - Diplomi-insinööri.
:) :) ja olisi ollut vähän turvallisempi asennuspaikkakin, ainakin peräänajotilanteissa.. (mites toi ny kuulostaa niin irstaalta?)
-
oman takapaksin kansi täydessä stondiksessa.
Mulla onkin tuo vanhempi lentokonekahva joka on kai umpilyijyä ja painaa reilun leiviskän verran...
(http://kimivaan.kuvat.fi/kuvat/Amazon/2014-08-08-0464.jpg/_full.jpg)
Ilmeisesti Palle ja Pelle tappeli, Palle sai lyötyä Pelleä päähän tuollaisella vanhalla kahvalla ja Pelle viisastuneena suunnitteli uuden ja kevyemmän kahvan.
Ja niin saivat Palle ja Pelle piestä toisiaan kontinkahvoilla mielin määrin eikä ketään sattunut kovasti.
Sivutuotteena alkoi Amazonin kontinkansikin pysyä juhlatanassa.
-
Toi bensatankkiratkasu on ollu käytössä myös velivenäläisellä. Mossessa on aivan sama systeemi. Mitäpä venakot ei olis kopioinu :2funny:
Montaa mossee en onneks oo joutunu raapiin, yks riitti. Tämä oli vm77 Elite.
Tosin jos tankki pitää vaihtaa niin siihen ei kauaa mene kun ottaa ruuvit auki ja tankki vaihtoon. Tuon ikäsissä vekottimissa on tankki muutenkin sijoteltu miten sattuu välillä. Esim Kadett B on tankki vänkärin puolella takaluukussa. Ihan kun olis jerrykannu lyöty varapyöränkoteloon. On muuten ilkee ottaa pois...
Tuohon aikaan turvallisuus oli vain joku sana muiden joukossa.
-
> Mulla onkin tuo vanhempi lentokonekahva joka on kai umpilyijyä ja painaa reilun leiviskän verran...
Tätä en kerro kavereille koska haluan edes kerran elämässä pitää yllä illuusiota kavereiden silmissä. Hieno amazon sulla muuten (peukkua, mitenhän sellainen hymiö tehdään)
Periaatteessa piti joulupäivinä aloittaa pellin polttaminen kiinni, mutta vietettiinkin perinnejoulu - Kaasu loppui heti alussa. Näin ollen tässä on ollut aikaa askarrella kaikenlaista intomieliselle harrastajalle vähemmän tärkeää, kuten ottaa puskuri ja 12 vuotta sitten toiminut pakoputki pois tieltä.
Joskus ennen kuin kuusen alle auton ajoin, laitoin tankin täyteen bensaa. En muista tuliko tehty ihan proharrastajan versio eli lorautinko säilytysainetta sekaan. Jotain tankissa edelleen oli - muutakin kuin museomieheltä hankitun tankin täytettä eli ruostetta.
Jotta elämä ei olisi pelkkää vastoinkäymistä, niin lisää positiivisia uutisia. Aikoinaan missä lie vaurauden puuskassa olin laittanut rosteriset letkukiristimet bensapumpun tulopuolelle. Jaarupääsylinteri on pöydällä ’Kuusakoski waiting for approval’ -tilassa, joten letkujen irtirepiminen oli helppoa kuin aikoinaan heinänteko Mikkelin maalaiskunnassa. Olin jopa hankkinut pätkän 6 millin pensaletkua etukäteen. Kun vanhan letkun sai käteen, siinä vaiheessa tietty tuli mieleen takaumia nuoruudesta. Amazonissa bensapumpun molemmin puolin on eri paksuiset letkut- meno 6 ja tulo 8. Tosin kyllä pienen preventiivinkin saa isommankin vehkeen ympärille jos sen puute on toiminnan este. Siis kaverit kertoo näin.
Letku meni paikoilleen ja sitten alkoi tyhjennys. Paineilmaa hieman tankkiin ja kummasti alkoi gaso virrata kanisteriin. Tällaista autoharrastus voisi olla useamminkin: istua laatikon päällä katselemassa kun pensa valuu ja juoda kaljaa. Välillä vaihtaa törppöä.
Itsekseen tämä ei onnistunut eli pyysin kaveria. Hyvin auliisti halusi auttaa. Kun kysyin mihin hän laittoi bensat, ne meni tuoreemman ruiskuvolvon tankkiin. Kertoi että kaasarissa näitä ei voi käyttää, mutta tuoreemmassa ruiskussa ne menee kun on hyvä suodattimet. Tarjoutui jopa hyvin tyypilliseen tapaan että kun nyt tuota kaljaa olet litkinyt niin tarvitsetko kyydin kotiin. Voin viedä. Voi olla että sai ihan hyvää puhdasta stuffia, sen verran bensahometta oli tankissa. Itse aine oli melko kirkasta, mutta pian kuulemme tulokset miten se tankissa vielä jäljellä ollut 15 litraa toimi.
Kun etukautta oli tankki tyhjä, tyhjennysruuvin kautta loput pensat pois. Nyt samalla tietää, että kun tankin ajaa tyhjäksi, niin tyhjennysruuvin kautta ei tule enää monta desiä pois. Niin ja ihmeiden aika ei ole ohi, tyhjennysruuvi lähti ilman lämmittämistä ihan vaan dödöllä auki. Tosin lämmittämisen olisin todennäköisesti jättänyt tekemättä, Lauda look ilman massia kun ei taida edistää menestystä toisen sukupuolen parissa.
Tankkia reiästä kurkkiessa (näistä rei’istä olen oppinut olemaan ottamatta kuvia, korville tulee) aika puhtaalta näytti. Bensahometta kyllä on, mutta ei ruostetta, kumma kyllä.
(https://www.dropbox.com/s/1igaxonzro3fcqj/WP_20141227_006.jpg?dl=1)
Etsi kuvasta virhe. Vastaus – lattialta puuttuu normaali tankin tyhjennyksen 5 litraa gasoa.
-
Mitä on bensahome? ???
Peukkuhymiö tulee näin (ilman välillyöntejä) :t y k k ä ä:
Eli :tykkää:
-
>Mitä on bensahome? ???
>
>Peukkuhymiö tulee näin (ilman välillyöntejä) :t y k k ä ä:
:tykkää:
Vanhojen autojen laitossa löytää ainakin kolmenlaista vaaleaa hometta. Bensahome on sellaista valkeaa jauhoa, joka kertyy auton seisoessa kaasareihin ja joka tukkii suuttimet. Siitä esiintyy myös ruskeita sävyjä Sähköhome on taas sellaista, jota kertyy Boschin sulakkeiden päihin, liittimien ja muihin vastaaviin paikkoihin. Sekin on valkoista. Ja sitten tietty sitä tavallista valkeaa hometta, jota kertyy sisustukseen kuusen alla. Vielä on yhtä ruskeaa hometta, jota kertyy auton pelteihin ja se lienee harrastajille kaikkein tunnetuinta. Pystyisiköhän näin tieteellisellä sepustuksella anomaan autohomeiden liittämistä kasvitieteelliseen järjestelmään ja hakemaan nopelin palkintoa?
-
Aiemmin jo kerroinkin että jouluaikana ei tarvinnut aloittaa hitsausharjoituksia kaasun puutteen takia vaan pystyi keskittymään muuhun olennaiseen. Eli purkamaan ja aloittamaan mahdollisimman paljon juttuja että saa paljon irtonaisia osia arkistoitavaksi. Koska tavoitteena on kuitenkin saada auto liikkuvaksi, toimivat sähköt voisi olla ihan kiva yllätys. Kun koneesta otetaan savut pitkästä aikaa, toiveena että ne ekat savut eivät tule muualta, kuten sähköistä. Ensimmäistä kertaa virtoja kytkiessä vilkku, pitkien merkki ja kojelaudan varoitusvalot toimi. Muut ei. Mutta ei savua mistään. Tästä on hyvä aloittaa.
(https://www.dropbox.com/s/sox4b4r24pa24zk/WP_20141225_001.jpg?dl=1)
Ja jos tätä katsellaan liikaa, niin vielä linkki
https://www.dropbox.com/s/sox4b4r24pa24zk/WP_20141225_001.jpg?dl=1
Kävin hakemassa Jupetilta uuden sulakerasian. En tiedä oliko Jupetti joulumielellä ja ajatteli, että en ole saanut paketteja, kun oli pakannut rasian ihan kahteen pakettiin. Tai voihan se olla että katsoi minun tarvitsevan terapeuttista kuplamuovia stressileluksi. Tai sitten vaan tiesi, että kaikki minulla hajoaa, niin kuin Lankulle kuljetettu tuulilasi SudeettiSavon Subaru expressillä. Tosin siitä lasista ei voi olla ihan varma, voihan se olla että meni Jupetin lasimurskaamossa. Sorry nyt Lankku kuitenkin. Sulakerasiapaketeista aukaisin ensimmäisen, eli pohjan. Toisen jätin seuraavaan jouluun, että silloinkin olisi paketti. Sitäpaitsi uusi kansi ei sopisi auton lookkiin.
Sisustaa tuli purettua ja kirottua lattian Volvon bitumiäänieristeitä. Jo 60-luvulla Volvo näköjään keksi mustan goretexin, joka päästää veden ja suolan levyn alle, muttei ilmaa, joka sen kuivaisi. Myös liima, jolla levyt tervasivat kiinni, on kuin superglueta sormien välissä. Jos joku tietää millä muulla kuin poravasaralla bitumi lähtee pellistä, kiitollisena otetaan vihje vastaan. Autossa kun on yllättäen myös tervettä peltiä.
(https://www.dropbox.com/s/hhp4luwy8tat95o/WP_20141229_003.jpg?dl=1)
https://www.dropbox.com/s/hhp4luwy8tat95o/WP_20141229_003.jpg?dl=0
Ohessa kuva ehtaa kasaria eli autoon aikoinaan tehty eka paikka. Ratsupaikka on edelleen paikoillaan ja tukevasti kiinni. Tämän kanssa ei finikoria säästelty tavoille vastaisesti pohjassa. Viereen on tullut tarvetta toiselle, mutta se tehdään ehkä hieman siistimmin. Tai ainakin yritetään.
Hitsaukset aloitin, niistä myöhemmin. Kaveri katseli jonkin aikaa askartelua ja totesi, että tota vauhtia ekat paikat ovat museoautoikäisiä sitten kun tuon rekisteriin saat. Vakavasti pitää miettiä hitsauksen ulkoistusta. Ei näin vanha äijä sitä taida enää oppia, vaikka joskus mielestäni jotain osasin.
-
Itse poistin 142:sta nuita äänieristeitä kuumailmapuhaltimella, teräslastalla ja katkaistulla ruåttalaisella äänenvaimetimella elikkäs moralla. Lähti suht helposti kuin myös massat hitsaus paikkojen ympäriltä.
-
> Itse poistin 142:sta nuita äänieristeitä kuumailmapuhaltimella, teräslastalla ja katkaistulla ruåttalaisella äänenvaimetimella elikkäs moralla
Kiitoksia vinkistä, nyt alkoi irrota kuin räkä nenästä viikon flunssan jälkeen. Kama näytti tarttuvan näin tehtynä hanskoihin&haalareihin yhtä hyvin kuin Dinitrol plyyssiin.
Aloitin koriharjoitukset etupäästä eka vaiheena lokasuojien irtirepiminen rälläkällä. Turha kuvitella että lähtisivät nätisti pulteista kääntämällä niin kuin Volvon korjauskirjan Dressmanin pukumies aukoo kiiltäviä pultteja pyöräkotelon sisältä SVO1xxx työkalulla, jota kansanomaisesti kiintoavaimeksi kutsutaan. Tempaisin aluksi suurin piirtein alusta asti kiinni olleet alumiiniset sisälokarit pois ja hämmästys oli suuri kun niiden takana ei ollut mätää. Yleensähän näistä Kinder yllätyksistä löytyy ruskeaa positiivisimmillaan 500 % odotettua enemmän. Edes yläosan kurankeruuhyllyllä ei ollut usean sentin sedimenttia suomalaista soratiepintaa, ainoastaan lukuisia kerroksia finikoria. Lokarit ja ruosteenestoaine on aika lyömätön yhdistelmä. Tuskin sisäkaaret unohtuu tallin nurkkaan pölyä keräämään, ainakin tämän kokemuksen perusteella lokarit eteen säästää paljolta v…tukselta, siis volkkaritukselta. Volvothan ei ruostu, ei. Myös muusta ehkäisystä huolehtiminen menee vakavaan harkitaan. Takapesään kun saa Lokarin pessaarin parina reilulla satkulla.
Kun katsoin siistiä mustaa massapintaa, niin kovasti mietitytti ottaako etusiipiä ollenkaan irti. Taka-alakulmat saa hitsattua ilman irrotusta. Siipien istuvuus säilyy todennäköisesti parempana kuin ei revi irti eikä suojatut kohdat aukea keräämään kotoperäisiä mineraaleja, kuten tiesuolaa. Jos nyt kerrankin uskoisi että ehjää osaa ei kannata purkaa eikä toimivaa laitetta korjata.
Kuskin puolen etusiipi on joskus auton nuoruudessa saanut kipeää. Ei kuitenkaan pahasti, kun paja on saanut naputtelemalla ja kitillä muotoon. Kitti oli vedetty suoraan pellille ja hyvänä on pääosin säilynyt jotain 40 vuotta. Etusiivessä itsessään oli outoja reikiä, kun parissa paikassa lokasuojassa konepellin vieressä ylhäällä oli kapeita mätävakoja. Muutoin lampun ympärykset, lokasuojan reunukset, A-pilarit ja muut mädän tyypilliset esiintymisalueet olivat täysin kunnossa. Jopa roiskeläpän kiinnitystangosta löytyy alkuperäistä sinistä maalia. Museomies olisi onnesta soikeana, kun löytyi ehta alkuperäinen sävy jota voi pyytää tervakauppiasta lantraamaan muutaman aallonpituuden tarkkuudella.
(https://www.dropbox.com/s/f6zwy58n97t0prd/WP_20150101_002.jpg?dl=1)
Amazonin etusiipeä sisältä, joka on samalla Toyota entisöijän kuva-arvoitus. Kuinka vanhasta autosta kuva on: A. 1-2 vuotta B. 3-4 vuotta C. 5-6 D. Kuva on photoshopattu.
(https://www.dropbox.com/s/vmvwo1h7t3vr293/WP_20141229_002.jpg?dl=1)
Konepellin vieressä oleva entinen avoin ruskea vako brasialialaisen vahauksen ja temppujen jälkeen ummessa. Tästä alkoi hitsarin ura. Kaverin mielestä siihen se olisi päättynytkin, jos sauma olisi kuvattu.
-
Mulla meni tunti ennenkuin sain hihityksen ja hekutuksen loppumaan :2funny: Hienoa tarinan kerrontaa ja samaistuin samanlaisiin ajatuksiin omissa vaatimattomissa projekteissani.. Kimi - setä tietää ne..Joten jatka samaanmalliin niin saamme taasen yhden auton tien päälle, minne ne kuuluukiin.
ps herrgårdsvagenissa ei ole tuollaista takaluukun päälle olevaa painavaa mönttiä vaan suorastaan postiluukun tapainen kilven pitäjä..ja jopa kaksosainen takapää, ylä- ja alaosa
-
Kimi - setä tietää ne..
Älä turhaan heittäydy vaatimattomaksi. Jokainen harrastaa omalla tavallaan ja pääasia, että on kivaa.
P.S. Lopetin muuten Aku Ankan tilauksen, kun tätä lukiessa on kivampaa. :P
-
Kiitoksia kannustuksesta. Tässä melkein uskoo olevansa tositeeveen tähti ihan kuin Idiots kisan eka rundilla tippuva ja telkkariin päässyt wanna-be-a-start-but-without-a-slightest-talent.
Hieman niukasti hanke edennyt mutta jotain kumminkin. Sen verran museomies nostaa päätään, että projektiin piti kysellä radiota. Ilarilta löytyi Becker, josta halusi luopua projektin budjettiin sopivaan hintaan. Radion hankkiminen on ehdottomasti niitä ensimmäisiä asioita, joita museomies auton kunnostuksessa tarvitsee. Onhan Beckerissä tarpeeksi kiiltävää, katso vaikka kuvaa. Mutta olkoon sitten, tähänkin nyt panostetaan, kun menee samalla muiden osahankintojen kanssa. Edellinen radio, jonka kojelautaan aikoinaan kiinni löin, oli lähes ilmainen rompetorin roskalavan Schaub-Lorenz. Muistelen, että tehoa siitä sai ulos lähes yhtä paljon samaan sarjaan kuuluneen kaiuttimen kanssa kuin kohteen elämää nähneestä moottorista. Poppikoneen kabiiniin tuoma vanhemman radion soundi, jota joku kutsuisi rätinäksi ja suhinaksi, oli hyvinkin identtinen moottorin äänimaailman kanssa. Beckerin pitäisi olla toista. Tämä Becker ei toiminut, joten jotain vaatii että hifi kaikuisi. Kiiltävä toimimaton mötikkä kojelaudassa ei paljon muiden kuin museomiehen mieltä lämmitä.
(https://www.dropbox.com/s/m7ipm2ypealj4s5/WP_20141205_001.jpg?dl=1)
Vein radion tutulle joka osaa elvyttää Blaukkareita ja kehuu niitä aivan loistaviksi. Katseli Beckeriä ja sanoi että nämä eivät ole hänen suosikkejaan, niissä kun on Germanium transistorit. Olen aina luullut, että Blaupunkt on saksalainen, ilmeisesti ovat sitten jotain Japanium tai Usanium tavaraa sisuskaluiltaan. Ranskalaisista transistoreista en usko edes hänen innostuvan, vaikka ranskiksilla suostuu ajamaan.
Omassa autossa oli aikoinaan kiinni kiinteä, heiluva antennpiiska takalokasuojassa. Säilytysaikana se katkesi, sinänsä harmi koska pituutta sillä oli kuin mustan miehen vehkeellä. Uudelle antennille on tarvetta, tai siis sellaiselle joka sopii projektiin. Tarjolla oli kiiltävä kromiantenni. Pikkaisen aikaa piti empiä, kun se oli liian kiiltävä. Otin kuitenkin pois kun ei ollut Hirschmann, sellaisen asentaminen tarkoittaisi projektin idean täydellistä vesittämistä. Hinta tietty oli projektin budjetin mukainen.
Kaveri myös ylpeänä esitteli levysoitin-raatoa. Oli kuulemma lenko ja sellaisesta saisi soinniltaan aivan huippua. Oli ostanut pois netistä kuleksimasta ja kuulemma tässä oli jokaisen tosihifistin malli. Tässä vaiheessa en ollut aivan varma kenellä meistä viiraa eniten ja oli lenkoa päässä. Jutut alkoi tuntua niin takuumusikaalisilta, että stadin sudeettisavolaista viedään kuin litran mittaa Mikkelin torilla mansikka-aikaan. Tarkemmin katsottuna merkki oli Lenco, eli tällaisen juntin eka assosiaatio ja käsityskyky ei mennyt ihan kohdilleen. Itse en valitsisi tuotemerkiksi lencoa, se kun on melkein sama kuin joskus saappia mainostettiin ihan Finskin lehdessä rekkarilla ASS-jotain. Jo silloin ja edelleen alalla lienee vallitsevana käytäntönä ilmoittaa rekkarissa auton tyyppi mielikuvien vahvistamiseksi. Volvoväelle mainoksessa ei ollut mitään uutta. Mielenkiinto koski vain versiota mihin asti olivat päässeet. Taisi olla kolminumeroinen.
Kaveri lupasi katsoa Beckeriä illalla. Perinteiseen tyyliin ei sanonut mikä ilta, mutta eiköhän radio joskus saa osakseen muutakin kuin etäältä katselua. Jossain vaiheessa näihin romuihin itse kullakin palaa hihat, viimeistään siinä vaiheessa kun mihinkään ei enää mahdu. Jos jollakulla on muuten vanhaan Beckeriin sopivia kaiutinliittimiä, niin tarjoa rohkeasti. Ostaa en kuitenkaan lupaa, kun kyseessä on kuitenkin budget sport. Liittimille olisi tilaa jossakin osaläjässä ja tarvekin tulee joskus vastaan.
-
Ai se mun antennin hirschmann merkki näkyi noin selvästi...
Jos noita ämyrin liittimiä ei muualta löydy niin Matti Yli-Piipari Kauhajoelta toimittaa rahaa vastaan.
-
> Jos noita ämyrin liittimiä ei muualta löydy niin Matti Yli-Piipari Kauhajoelta toimittaa rahaa vastaan
Kävin joskus Turussa Yliääni Pillipiiparin ständillä. Kun hihkaisi hintojaan, niin Essenissä esillä olleet Mersu & Porsche radiokauppiaat tuntuivat Honkkarin ketjun franchising kojujen pitäjiltä. Jos ei palstalta löydy, niin kyselent Telemasta. Sinne on joka tapauksessa asiaa. Yhdytin Frankfurtin ranskattareeni ja pian sen jälkeen Saksalaisen putkista loppui kunto. Lappeenrannasta ilmeisesti löytyy jotain viagraa, jotta saksalainen jaksaa kujertaa jatkossa ranskattarelle.
> Ai se mun antennin hirschmann merkki näkyi noin selvästi ..
Toi Hirschmann on vähän liian tiukassa tanassa ja sitä paitsi tällaiselle vaatimattomalle savolaiselle hieman rivo. Sen pää kun on yleensä paljaana ja loistaa punaisena.
-
Partcosta (http://www.partco.fi/luettelot/sivut/) tai Bebekiltäkö (http://www.bebek.fi/kauppa/index2.php)ei löydy moista liitintä ? Kuva helpottais globaalia etsimistä ;)
Becker näyttää olevan hieman haasteellisempi tapaus, heillä oli omat 3 mm tuplabanskuliittimet noin sentin sillalla 50-luvulta jonnekin 75 saakka. Näitä saa Saksasta myös kohtuulliseen +10 euroa kappale hintaan. Bonuksena postikulut. Katselin katalogejasi, mutta noihin koodeihin yksinkertainen savolainen hukkuu. Nää Beckerin liittimet kun taitaa olla jotain BIN - tyyppiä: Becker Industrie Normen. Kyselen Telemalta tai tilaan Saksasta. Näistä ei kannata näppylöitä, puhumattakaan seuraavasta kehitysasteesta eli ruvista, ahteriin hankkia.
-
Pyhien jälkeen tuli pieni tauko auton laitossa kun kustannuspaikalla piti käydä tekemässä muutakin kuin unelmoimassa Leevi & Leavingsin toimistohommista. Irrotettuja osia piti myös roudata landelle hyvin järjestyksessä olevaan arkistoon, jotta edes jotain pystyisi tekemään romujen keskellä. Tallitauko ei myös harmittanut, kun ilmassa tallin lähellä oli leijunut vuosikertabensan poltosta tullut Syklon B:n haju. Sitä käihää oli muiden vaikea kestää paitsi ilmaista gasoa käyttäneen propriatory jäsenen budjettipussihousujen liivijengiin. Tässä muuten yksi todiste lisää aiemmin esitetylle autohometeorialle, koska ihan samalla tavalla homejuusto käyttäytyy kun sen jättää juustokuvun alle muhimaan kesäpäivänä. Ja ei taida tarvita edes kesäpäiviä eikä pitkää kypsytystä, lyhyempikin kuin 12 vuotta riittää unohtumattomaan elämykseen.
En tiedä pitäisikö aloittaa uusi elämä tutkijana autohomeiden parissa, kun konetta käyntikuntoon raplatessa löytyi uusi hometyyppi. Tälle voisi antaa nimen sinkkihome (penicillum zinkum). Ainakin omassa autossa on biodiversiteetti kohdallaan, koska esiintymiä löytyi kaasarista, releiden kiinnikkeistä ja venttiilikopasta ruuveista ja mutskuista puhumattakaan. Tässä yhteydessä voisi lukijoille mainita alustavana tutkimustuloksena että tämä home soveltuu huonosti maailman pelastamiseen. Empiiristen havaintojen perusteella hometyypin esiintymiä ei ole jäteöljyn seassa eikä se näyttäisi pystyvän prosessoimaan väljästä koneesta roiskunutta jäteöljyä vedeksi ja hiilidioksidiksi.
Rouvakin kysyi eräänä iltana josko kohta olisi valmista kun noin ahkerasti olet tallilla käynyt. Mitäpä tuohon muuta vastaamaan kun että lähden tästä tallille mutta ennen sitä pitää hakea lisää räikän kääntimen voiteluainetta.
(https://www.dropbox.com/s/oap44g7zerqtdqc/WP_20150112_004.jpg?dl=1)
Konetta siis aloitin käynnistelemään. Pyöritti pienen askartelun jälkeen muttei vähäisintäkään paukkua eka yrityksellä. Harjasin, hioin ja säädin kärjet sekä tulpat (museomies tyyliin ei muutaman egen investointia uusiin tehdä). Näyttivät siltä että niillä voisi lähteä auto käyntiin. Putsailin myös Bilteman laadukkaat antiikkisytkäjohdot sekä alkuperäisen puolan. Näytti niistä sähkö tulevan tulppiin asti johdon sisältä. Ainakaan testatessa ei sydämessä rytmihäiriöitä tuntunut ja kipinää roiski oikeassa paikassa niin kuin tähtisadetikku uutena vuotena yli-ikäisen handussa.
(https://www.dropbox.com/s/8s0z3aktx09eisj/WP_20150112_001.jpg?dl=1)
Kaasari ei ollut jämähtänyt juuttuvakurkkuisen tyyliin, vaan näytti sisältä että voisi jopa toimia. Mielenkiintoa ei ole Romppaista rassata, se kun minusta sopii paremmin Kuusakosken kokoelmien muuttuvaan näyttelyyn kun minun autoon. Venttiilikopan aukaisin. Alla ei ollut ruostetta ja kun konetta pyörittelin, niin näytti öljypumppu työntävän öljyn näköistä kamaa. Ei mustaa mönjää eikä suklaamoussen tyylistä vaahtoa avec glykol. Liekkö tullut joskus laitettua ei ihan halvinta vaan toiseksi edukkainta öljyä, jota on jopa vaihdettu koneen kilahtamisen estämiseksi. Venttiilitkin oli suurin piirtein välyksissään ja liikkuivat, muutamia säätelin. Puristuksia sen sijaan ei ihmeemmin ole, toivottavasti sen verran männänrenkaat irtoaa, jos jumissa ovat, että käyntiin lähtee. Siirtely omin voimin kun olisi kiva yllätys – kavereille. Ovat jo muutamaan otteeseen asiasta vihjailleet biiliä työnnellessään pakkaseen pois tieltä.
Huikkaa heittelin kaasariin, mutta ei lupaillut. Siihen homma sitten tyssäsi, kun bensapumppu ei toiminut enkä sen kalvoa museomies-tyylin ryhtynyt roplaamaan. Kun kalvo on puhki ja neitsyys mennyt, niin ei siitä entistä enää tule, vaikka ählämimaissa miten kokoon kursisivat. Haen suosiolla uuden pumpun. Kalvoista puheen ollen tässä yhteydessä myös voisi valistaa kaikkia rättipääräjäyttelijöitä, että teitä taidetaan huijata. Kun luvataan kymmeniä neitsyitä parhaana mahdollisena tarjouksena, niin yleisesti ottaen kokeneemman kanssa saatte paljon paremmat kyydit. Ekakertalaisten kanssa touhu on yhtä palkitsevaa kuin aloittelijan auton laitto yksin pakkasessa pimeällä parkkipaikalla mutterisorvilla. Jos ette ole ennen päässeet pukille, niin kokenut kyllä opettaa teille kaiken maailman temppuja. Enkä olisi niin varma että kunto kestää kymmenet hoidot ainakaan pitkällä tähtäimellä. Kovaan ääneen metelöivillä mullaheilla ja ylioppi-isä Muhametilla vaikuttaisi lupausten perusteella olevan niukasti kokemusta siitä mitä ovat tarjoamassa sankareilleen. Näin sivullisen silmin mietittynä.
Auton toiminnan kannalta bensapumppu on parempi vaihtaa nyt kun kohta. Sitten kun luulee auton toimivan ja on lähtenyt jonnekin Länsi-Suomeen retkeilemään - tai itse asiassa kyllä pitää olla pakottava syy ennen kuin savolainen sinne suostuu ajamaan. Joka tapauksessa hajonneen bensapumpun kanssa on huono retkeillä vaikka vain hypoteettisesti. Eikä ihmeemmin housut pullistu kun kehä ykkösellä peli hyytyy keskikaistalle neljän nurkilla ja bussipysäkille on vain vajaa kilometri ylämäkeä. Kun saan pumpun hankittua, niin kokeillaan uudelleen starttia ja kerrotaan kokemuksia. Odotusarvo tosin on että savujen ulos saanti saattaa kestää, kun näistä ei oikein koskaan tiedä.
-
Paljon on tekstiä kirjoitettu jo. Meinasitko päivittää sytkää kärjettömäksi ? Tuossa nykyisessä voi olla jo klappia kohtuullisesti
Mulla on jonkinlaisena visiona pyöräyttää nykyinen moottori apulaitteineen Kuusakosken tuunausstudion kautta uudelle omistajalle. Mulla on toinen stanumitoissa oleva moottori, josta tulee tähän uusi huomattavasti nykyistä pirteämpi kone. Kärjetön jakaja on hyvin todennäköinen, vaikka se ei budget sportin ideaan oikein istu. Tai sitten vaan kaivetaan hyllystä sieltä löytyvät jakajat, palasiksi pöydälle ja tehdään yksi vain parhaista osista koottu. Joka ei taatusti toimi. Accusparkin kärjetön setti voisi olla myös vaihtoehto. Nyt kuitenkin tärkeimpänä on saada auto liikkuvaksi, kun joudun sitä siirtelemään hitsausten ajan ja patalaiskana äijänä en viitsisi työnnellä. Yleensä näissä mun projekteissa aikaa ja kaljaa on mennyt, osia on koottu huolella ja lopussa olen ihmetellyt miksiköhän olen haalinut kaiken tämän kaman tallin täytteeksi. Ihan kuin olisin joskus jostain lukenut että muillakin projektin eri vaiheissa visiot hieman muuttuu?
-
Halpa korjaus männänrenkaiden jumitteluun on kaadella desin verran ATF:ää joka pyttyyn ja sitten voikin viikon verran juoda kaljaa kun odottelee että puristukset löytyy. PS: elä pyöritä heti startilla voi tulla tosipaljo puristusta ennenko liemi on menny pytyistä läpi.
-
Tänään jatkettiin askartelua auton käyntiin saamiseksi. Uusi bensapumppu, letkut ja jopa suodatin. Bensapumppu tuli haettua motonetista. Oli taattua Motonet/Biltema laatua. Bensapumpun ja lohkon väliin tuleva bakeliittilevy oli liian ahdas eikä pumpun sojottava piikki ei mahtunut vakoon. Harvemmin tällaista on kokenut - ei mahdu sisään vaikka miten yrittäisi. Viilalla hieman isommaksi ja pumppu alkoi sylkeä bensaa. Mutta kone ei polttanut pytyssä. Seuraavaksi piti pähkiä josko sytkä on kohdallaan. Raapimisen jälkeen jotain merkkejä löytyi ruosteen alta ja sai sytkän kohdallaan riittävän tarkasti. Piti katsoa vielä venttiilikopan alta josko kone on ihan sekaisin. Ei ollut ja alkoi jo hieman rassata kun kaikki mahdollinen on käyty läpi, mutta ei vaan polta edes pesällistä.
Melkein jo luovutin ja läksin kaverin kanssa kahville huoltsikalle kotimatkalla. Siellä oli hyllyssä käynnistysspraytä kohtuulliseen Kesoil hintaan. Purkki matkaan ja taas tallille miettien joko nyt pääsisi fiiliksiin. Vasta kolmannella suihkaisulla alkoi polttaa pesällisiä ja ties monennella yrittämällä lähti käymään täristen. Tunnelma oli kuin lentoasemalla – siis platalla kun venäläistä tähtimoottoria käynnistetään. Samanlainen savupilvi ja kone alkoi muuttaa hyvällä hyötysuhteella bensaa meteliksi. Olen aina luullut että B20 lähtee helposti käyntiin, mutta tämän Kuusakoskelle kuuluvan aarteen kohdalla ei näin ole. Ihme ettei startti palanut.
Nyt voi siirtyä pellin polttamiseen kun autossa on jarrut ja öljyä ihan omalla voimalla konehuoneeseen sylkevä kone.
(https://www.dropbox.com/s/65bzffk4zaz8bq8/WP_20150113_001.jpg?dl=1)
Kuvassa museomiehen turvatankki. Jos joskus haen palotarkastajan tointa, niin on esittää ihan omavalmisteinen referenssi asianmukaisesta palosuojelusta.
Edit - Kiitos ATF-vinkistä. Jos tänään ei olisi lähtenyt, niin se olisi ollut seuraava steppi.
-
> Aikamatkan teit sit Kesoilille
Sellaiselta se tuntui kun saman tyyppiset nesteet siellä miesten huoneen pisuaarin lattialla lillui kuin ennenkin käydessä. Mutta joo, ajat, värit ja logot on muuttuneet, mutta ihme kyllä siellä oli käynnistyssprayta. Nykyisin nämä kun ovat keskittyneet hedelmäpelien pelaajiin sekä oluen ja lottokuponkien ostajiin. Eli siis meikäläisen tyyppisiin asiakkkaisiin.
> Onkos toi olvi-tölkki mekaanikon käynnistys-sprayta ?
Ei kun ne on motivaattorin suojakuoria, jotka on otettu uusiokäyttöön turvatankin kohdistuskappaleiksi. Tämä on siis virallinen totuus.
>Toi puolan paikka, näyttäis ihan panssaripuolan pesälle, muttei kuitenkaan ole. Omassa se puola oli lämppärin puhaltimen kotelossa poikittain. Liekö sit joskus uusittu ?
Minusta lopun aikojen amazonissa puola on ollut noin kiinni tulipellissä. Sen verran ruostetta mun puolan kiinnityksissä on ja muistaisin varmaan itkun sekaisin tuntein, jos näin ison investoinnin, kun puolan vaihdon, aikoinaan käyttöautoon olisi joutunut tekemään.
-
Toivottavasti jatkuu pian tämä tarina ! Hyvää luettavaa, kertakaikkiaan.
Ihan tulee mieleen vanhat ( hyvät ..? ) ajat, kun tallissa oli aina kylmä ja vitutti enemmän tai vähemmän.
-
Aikamatkan teit sit Kesoilille ;D Onkos toi olvi-tölkki mekaanikon käynnistys-sprayta ?
Toi puolan paikka, näyttäis ihan panssaripuolan pesälle, muttei kuitenkaan ole. Omassa se puola oli lämppärin puhaltimen kotelossa poikittain. Liekö sit joskus uusittu ?
Kyll meikänkin Amukassa (vm '67) tuo puola on samassa paikassa kuin kalkkiksen kulkineessa ja näyttäisi orkkispaikalta.
Hienoa seurata edelleen budjettirojektin saagaa :D
-
Projekti on edistynyt pienin mutta horjuvin askelin. Innostuin etsimään jarruihin lopullista ratkaisua, ettei tarvitsisi enää uudelleen aukoa. Uittelin hapossa käytettynä Ilarilta hankittua jarrukilpeä ja siinä yhteydessä kuulin aika usean version sutkauksesta haposta hapottamassa. Vaatimattoman savolaisen persoonan halventaminen ottaa muutenkin luonnolle, mutta kun vielä mollataan moneen kertaan kaikkien taholta autonlaittoasiaan kuuluvasta miehisestä harrastuksesta. Se on näitä kolhoositallin etuja. Jarruja varten alkaa olla kaikki kamat läjässä, jotta saa nekin lopulliseen kuntoon. Tuli näin eka kertaa kokeiltua happoa ruosteenpoistossa, aiemmin olen hionut ja puhallellut. Ja haudannut sen jälkeen ruosteen siemenet maalin alle josta ne ovat seuraavana kesänä kukkineet kuin oma naama teini-iässä. Hyvin tuntuu happo toimivan, eli seuraavaksi kaadetaan kunnon annos kabiinin takakaukaloihin. Anitrolia käyttäessä oppi myös pian, että kumihanskat on tarpeellinen lisävaruste. Muutoin handussa on yhtä cool & refresh olo kuin suihkussa käyneen Axe miehen esinahan alla kun tuli sinne riittävästi vetovoimaa saippuapurkista puristettua.
(https://www.dropbox.com/s/omtupbc8yv276p9/WP_20150125_001.jpg?dl=1)
Jarrukilven suhteen pitää todeta, että sen kohdalla hiki korvasi järjen. Jos uuden saa reilulla 70 kybällä kunnollisena, niin välttämättä järkeä ei ole hankkia vanhaa ruosteista jostain jumalan selän takaa Hämeenlinnasta, hioa, hankkia happoa ja sitten maalailla osaa. Ainakaan jos laskee työssä käytetyn ajan ja peruselintarvikkeet, kuten miehiseen ostoskoriin kuuluvat Iisalmelaisen raittiusyritykseksi perustetun Olvin tuotteet. Tietäen että muutaman kesän jälkeen kilpi on vaihtokunnossa. Ilmeisesti tässä toteutetaan ajatusta, että ensin tehdään halvalla? ja pian uudelleen.
(https://www.dropbox.com/s/bb61ykcc808d9c1/WP_20150125_002.jpg?dl=1)
Pääsylinterin tilasin Mister-auton veppikaupasta. Kuukkelin ja heidän sivujen mukaan myyvät autonosia. Vähän aikaa piti tilausta naputtaessa epäröidä kun yleensä meikäläistä on kutsuttu Misteriksi ainoastaan Thaikkulassa ja sielläkin lähinnä vahvasti vasemmistoväristen lamppujen alueilla paikallisten asiantuntijapalveluja tarjoavien neitojen toimesta. Vaikka oma auto saattoi olla laulu-auto aikoinaan, niin ei se oikein Mister-autoksi sovellu eikä sellaista tavoitella enää tällä iällä. Pääsylinteri tuli kolmen viikon odotuksen jälkeen ja oli myyntikuvan mukaisesti musta ja kävi paikoilleen. Ei liian kiiltävä, ei tarvitse käsittelyä ja sopii projektin henkeen. Bonusta on, että lienee laatukamaa, pitää nesteet sisällään ja toimii useammassa kuin ekassa katsastuksessa.
Kun ohjaamossa piti tehdä tilaa polkimien alustan pellin polttamiseksi, niin otin sitten samalla tehostajan irti ja maalailin. Tehostin on veikeä osa, sitä kun en uskalla puhaltaa eikä oikein tiedä miten liiallisen ruskean patinan saisi pois. Näin ollen siis hion käsin ruskean pois ja sitten motonetin laatumaaleja. Päälle mattamustaa hinnat alkaen –spraytä projektin hengen mukaisesti.
(https://www.dropbox.com/s/omubewf6lwh6uyd/WP_20150118_001.jpg?dl=1)
Autoakin starttailin toisen kerran ja käyntiin lähti ekalla yrityksellä. Ilmeisesti kun tarpeeksi täristi, niin männän renkaat irtosivat. Nyt lähtee käyntiin normaalisti; tai tiedä vaikka kun konetta tarpeeksi uhkasi Kuusakosken käyttämällä metamorfoosilla, niin alkoi toimimaan. Öljyä tosin sisällä ei enää ole, vaikka miten tikulla pilkkisi. Käynnistyksen haittapuoli on että vähätkin jäljellä olleet öljyt on nyt levitetty epätasaisesti ympäri konetta ja korjaajan haalareita.
(http://)
-
Tätähän lukiessa nauraa hekottaa tunti tolkulla...ja asiallista budjet-toimintaa, tää voi olla kliffaa tehdä noin jne pitänee toteuttaa omien amazonien kanssa samaa
-
Kabiinissa ähkin polkimien kanssa tovin. Tovi ei tässä tapauksessa tarkoita muutaman pultin irrottamiseen menevää aikaa, vaikka niitä lämmittelisi ja dödöäkin suihkisi puoli pulloa. On ainakin tällaiselle yksinkertaiselle savolaiselle nyt selvää, miksi tämän klubin palstan projekteissa amazonin polkimien kiinnityshässäkkä lähtee ensimmäisenä ja tilalle tulee pedaaliboksi. Jarrupolkimen sain irti että pääsi rälläköimään mädät pois. Kytkimen kanssa luovutin kahden tunnin äheltämisen jälkeen. En tosin käynyt Volvon manuskan sivuilla etsimässä josko siellä joku Turo Tailorin kaveri olisi näyttänyt miten pultti aukeaa. Kyseisessä tapauksessa olisi tosin voinut samaistua taitojen puolesta puvun tekijään.
Otin myös kuskinpenkin pois tieltä, muuthan on lähteneet jo aiemmin. Tällä iällä ei enää ihmettele, miksi viimeisissä amazonissa on samanlaiset etupenkit molemmin puolin. Luulen että Ruotsissa tuohon aikaan olivat palkanneet jonkun naisen sisustussuunnittelijaksi tasa-arvon vuoksi. Hän sitten toteutti itseään ja käytti samoja osia molemmin puolin, eikä tuotantotirehtöörikään pahakseen pistänyt. Naisten tasa-arvohan on että on miesten työt ja yhteiset duunit. Miesten töitä on kaikki teknistä osaamista vaativat asiat, kuten imurointi ja auton selkänojan kippaaminen puhumattakaan ristiselän tukimötikän pyörittämisestä. Ne on siis ergonomiaa suunniteltaessa laitettu kuskin tehtäviksi, koska rouvahan yleensä ajaa vain kostean illan jälkeen miehen läsnä ollessa. Jos siis suostuu silloinkaan, ihan näin kokemuksen pohjalta olen niin kuin kuullut että yleensä perheessä mies saa palautetta ensimmäisen lasin puolivälissä että eiköhän se ollut siinä. Ja että mies ajaa myös silloin kotiin.
Jotain hyvää tässä symmetristen penkkien systeemissä on, sillä kun kuskin penkki on tarpeeksi kulahtanut voi vaihtaa jakkarat vaan päikseen. Tosin rouva saattaa huomata, että jotenkin nämä penkin raudat painavat selkää ja historiaan jäänyttä piukkaa peppua erilailla kuin ennen. Pikkuvinkkinä kerrottakoon, ettei kannata siinä tilanteessa vetää överiksi ja kysyä oletko käynyt viime aikoina vaa’alla ja mahdollisesti lihonut, jos se olisi syynä.
(https://www.dropbox.com/s/i0zcjecse1rtp00/WP_20150126_001.jpg?dl=1)
Etuosan mädän syynä näytti olevan tuplapelti, jonka väliin oli aika rakentanut luontoliiton hyväksymää mallia olevan kompostin. Ainakin pellin maatuminen oli tapahtunut tehokkaasti, vain pientä purua kotelon pohjalla jäljellä siemeneksi ehjään massaukseen siroteltuna. Ensin oli mennyt kotelon päällinen ja sitten pintapelti. Tietääpä putsata toiselta puolelta sekä laittaa estoaineita. Hitsausharjoitukset jatkuivat eli kuskin jalkatilan palat tuli räittyä. Tällä korjauksella saa halutessaan vuotuisessa luokkahitsareiden ammattitaitotapahtumassa suurimman kehityspotentiaalin omaavan kannustuspalkinnon.
(https://www.dropbox.com/s/r3niecc983orest/WP_20150126_002.jpg?dl=1)
Takakaukaloakin aloitin. Nyt jo sisäistäneenä että kannattaa ottaa tarpeeksi iso pala pois, putsata huolellisesti ruoste pois ja myös massa monen sentin matkalta hitsauspaikan ympäriltä. Pellin muotoilua tuli myös harrastettua prässillä ja metallipaloilla. Eka pokkaus sopi hyvin paikoilleen, tokan täsmäsovitukseen riitti pikkuvasara ja kolmanteen koloon tarvittiin jo pajaleka. Kun ottaa kunnon palan takakaukalosta irti, niin näköjään pohja on sen jälkeen veltto kuin Virtasen ja vasaran paukuttelu peltiin ilman tukea on kuin trampoliinia uuteen muotoon taputtelisi.
(https://www.dropbox.com/s/lokcvba0fuxgjgi/WP_20150201_003.jpg?dl=1)
-
Kun kaveri oli tarpeeksi meikäläisen hitsausharjoituksia ja kiroilua katsellut, niin totesi että parasta on että hän tekee takapyöränkaaret. Minun tekemänä amazonin takakyljistä olisi tullut lähinnä etäisesti aaltopeltisitikka muistuttava art deco -teos. Paitsi että ne muodot olisi olleet enemmän aalto maljakosta otettuja vailla mitään logiikkaa. Enkä oikein jaksa uskoa että sillä esityksellä voisi päästä Artekin mallistoon ja apinoiduksi muotoilupiireissä ympäri maailman. Vaikka tosin tienpäällä näkee näitä reilun 10 vuoden ikäisiä taideteoksia varsinkin riisikuppien omistajilla ja myös saksalaisten laatuautojen ooppelin ja foordin haltijoilla. Niihin kun ei ilmeisesti käypiä korjauspaloja myydä eikä peltiä voi kiinnittää kuin sentin välein pisteillä.
Ihmetellen sitten katselin kun joku osaa tehdä peltitöitä ja nopeasti. No, hänellä on tuo tekeminen verissä kun on ottanut elämäntapa-askartelijan roolin pitämällä käyttöautoina vanhoja sitikoita (joo, monikko koska yksi käyttöautositikka on mission impossible vaikka apuna olisi itse McGyver). Kaverin sitikat ei siis oikeasti ole vanhoja, vaan sopivasti, siis sellaisia joissa on jo paljon hajoavia osia. Näihin ei varaosia oikein enää saa Suomesta. Käytetyt osat - no kyseiset ranskalaisen insinööritaidon näytteet pitivät Kuusakosken kaverit kiireisinä jo 10 vuotta sitten. Kun kyseistä harrastamista on katsonut, niin helppo ymmärtää miksi minun amazonin korjaaminen on hänen mielestään laajennettu katsastuskorjaus. Kaverin puolustukseksi pitää sanoa, että kokoelmissa on myös yksi volvo ranskisten lisäksi. Muutoinhan elämä olisi liian helppoa kun olisi vaan millisiä pultteja laatikoissa pyörimässä. Totaalista luuserimeininkiä jos pysyttäytyy yhdessä merkissä puhumattakaan yhdestä mallista. Tai yhdessä autossa.
(https://www.dropbox.com/s/9khw3ncaib0i9qz/WP_20150203_001.jpg?dl=1)
Takakaaret oli pinnaltaan melkein ehjät. Kuskin puolen sisäkaareen oli tullut havaittavaa kariesta, mutta sitäkin suhteellisen vähän. Vain kolme pientä paikkaa piti laittaa. Sisäpintoihin tuli roiskaistua muutama kerros Motonetista hankittua laadukasta CRCn sinkkispraytä ennen kaarien paikalleen laittoa. Jos nyt edes muutaman vuoden kukkimatta kestäisivät.
(https://www.dropbox.com/s/zpdjj9e7vd4o5i7/WP_20150208_001.jpg?dl=1)
Aihiossa ei Finikoria ole säästelty. Kuten kuvasta näkyy, takakaaren sisälle oli kertynyt kunnon mälli joka on estänyt lisäaineen menon tuplapellin saumaan. Muutoinkin tähän mennessä mätä on löytynyt pääsääntöisesti triplaburger -rakenteista tai sitten kabiinista vedenpoistoaukoista, jotka ainakin tämän auton kohdalla ovat toimineet kokoojaviemäreinä alhaalta tulleelle vedelle ja suolalle. Itselle on ollut vaikea ymmärtää ohjaamon pohjan rakennetta, johon on pokattu viiltoja peltiin ja sitten niiden päälle on ummikkosuomalaisen käsketty kiinnittämään ruotsalaista valmiiksi rei’itettyä ja paperinohutta kattohuopaa. Ilmeisesti näiden autojen kokoamiseen on nimenomaan tarvittu kielipuolia, etteivät kysele viisaan ruotsalaisen ratkaisujen perään.
Muutoin projektin vääntäminen on just sitä huikean alkuinnostuksen jälkeistä aikaa - tekeminen on jatkuvaa rälläköintiä, massan repimistä pohjasta puukolla ja lämpöpuhaltimella, sen jälkeen ruosteen ja mustan smäidän poistamista sormien rakkuloista, töhnän kaivamista korvista ja ties mistä. Kun kerran paperinenäliinaan mällin niistää, niin tuote muuttuu kerralla käytetyn vessapaperin näköiseksi. Tunnelma on kuin aikoinaan intissä Los Lohtajan beach partyn jälkeen, hiekkaa löytyi tammikuisen retken jälkeen kaksi viikkoa jopa ahterinaukosta. Terkkari tosin lienee tyytyväinen kun raudasta ei ole puutetta, sen verran sitä ikenistään illan rälläköinnin jälkeen löytää ja metallin maun suussaan tuntee. Jonkinlaista mielenkiintoa on pahvimallien teossa ja silloin kun pelti palaa nätisti paikoilleen, mutta kuten kaikki tietää, ne hetket on yhtä yleisiä kun poliitikkojen konkreettiset puheet näin vaalien alla. Projektia aloittaessa kun on unohtanut että alkuosa on aina tätä skeidan lapioimista.
Itse asiassa voisi laittaa telkkukanavan katsojapalautteena, mistähän saisi sellaisen wheeler dealer tyyppisen auton, jossa kunnostus voidaan aloittaa samaan tyyliin kun baanalle lähdön perjantai-iltana pukeutumisen puolesta. Tosin mä voisin myös käyttää ne voittorahat etukäteen muutamana viikonloppuna niin kuin onnistuneen projektin kunniaksi, koska koskaan ei ole näin itselle käynyt. Virkistävän aloituksen jälkeen voisi sitten keskittyä harrastukseen ja vaihtaa ohjelman mukaisesti muutama toimimaton pikkuosa. Näiden kavereiden kohteista kun ei ikinä koskaan missään tilanteessa löydy pätkääkään mätää tai muutakaan vuosikymmenten patinaa, jota tällaisen tavan rahvaan kielellä paskaksi kutsutaan. Mitään ei tarvitse kaivaa tunkion alta, jäteöljyäkin löytyy ainoastaan Ekokemin katalogista ja kaikki ruuvit aukeaa Bilteman, tai minkä lie sponsorin, hinnat-alkaen ruuvarilla vasurilla pikkusormi pystyssä. Itsellä kun yleensä enemmän nousee keskari. En myös pistäisi pahaksi jos mullakin kaikki osat löytyisi ekalla puhelinsoitolla uutena tehtaan pakkauksesta kohtuuhintaan eikä tarvitsisi näitä Bilteman/Motonetin laatukamoja viilalla, rälläkällä ja pajalekalla sovitella paikoilleen. Puhumattakaan hakea niitä foorumin kautta ja sitten löytää vielä huonompi osa kuin itsellä on jostain Satakunnan ja Pohjanmaan rajaseudulta näreen alla 20 vuotta maatuneen amazonin paksista. Jota kaveri vielä arpoo, myykö sittenkään ja millä hinnalla jos vaikka joskus tarttis. Mutta mitä tässä selittämään, itse olen projektini aloittanut ja nää vissiin on se harrastuksen suola, mistä sitten voi projektin valmistuttua antaa lausuntoja harrastemedialle. Paitsi että tämän projektin kohdalla taitaa jutun teko loppua mykistyneeseen hiljaisuuteen, kun näkevät lopputuloksen eka kertaa.
(https://www.dropbox.com/s/5n8qmb7fmjejhbu/WP_20150206_002.jpg?dl=1)
Kuvassa kabiinin pohjaa anitrol-kasittelyn jälkeen. Puhtoinen on kuin ujon savolaisen puheet paluukuulustelussa keväisen Lapin hiihtoreissun jälkeen.
-
(https://www.dropbox.com/s/i8246d5pohofsdm/WP_20150208_007.jpg?dl=1)
(https://www.dropbox.com/s/7d6giw3eqhhp5lm/WP_20150209_002.jpg?dl=1)
Noin puolet koritöistä on nyt tehty. Toiseen takanurkkaan tällä erää hanke pysähtyy toviksi, koska välillä käsittelyyn pitää ottaa kesää piristävä ranskatar. Tämä vähemmän arvokkaasti vanhentunut ja useamman kauneusleikkauksen kokenut ranskatar on pidemmän aikaa käynyt liian kovilla kierroksilla, eli vaatii hieman huomiota ja lähinnä annostelun säätämistä. Sinänsä ranskalainen pitäisi olla helppo hoito, tai mistä näistä gallian kaunottarista etukäteen selvän ottaa. Solexeissa kun säädöt tehdään kuten weberissä suuttimia vaihtamalla. Joita muuten on. Tällä erää tarkoituksena vaihtaa 5 kappaletta pienempiin kurkkujen kera, jos vaikka saisi vähän rauhoittumaan eikä ihan niin kovasti huutaisi.
Volvon suhteen pitää todeta että on vähintään kertaluokkaa helpompi ja halvempi projekti, vaikka nuorempana tuntui Kaivokselan lasipalatsin peränurkan varaosatiskille pakon edestä punaista mattoa laahustaneena ja tilin sinne usein upottaneena DNAn mainoksen meiningiltä Haikossa. Nykyisin oikeastaan kaikkea saa eikä hinnatkaan ole taivaista. Jos taas haluaa vanhaan pesoseen imusarjan tuplakaasareille, pitää kaivaa kuvettaan ebayssä nelinumeroisen luvun verran. Eikä nyt puhuta ruplista, zimbabwen dollareista tai muista lottokuponkiin verrattavista maksuvälineistä, joista tietää lauantai-iltana saako tällä mitään eli ei. Pesosen tuplakaasareiden imusarjoja on tarjolla ehkä yksi joka kolmas vuosi. Volvon B20seen voi valita uusi vai vanha, mitkä kaasarit, paljonko tehoja ja minkä tyyppiseen ajoon kone tehdään. On hieman toisenlainen kuin ranskalainen, johon löytyy jotain tietoa jostain 50 vuotta vanhasta skannatusta artikkelista ranskaksi. Pääsääntöisesti saa tehdä yrityksen ja erehdyksen kautta. Eikä nämä iteraatiot jää yhteen tai kahteen. Jos jotain hyvää pitää blondista sanoa, niin heti aukeaa ilman pitkiä esileikkejä kun on joka paikkaa roplailtu. Millisillä avaimilla on myös puolensa. Puhtoisen ranskattaren kanssa vietetyn illan jälkeen ei myöskään tarvitse kotona selitellä että en todellakaan käynyt missä lie mutakylpyhoidossa, hoito ei jäänyt kesken enkä kokenut sitä virkistäväksi, enkä todellakaan halua lähteä minnekään Pärnuun tai vielä pidemmälle kylpylään kokemaan saman uudelleen.
(https://www.dropbox.com/s/21cyzo8r6itnd1p/WP_20150220_002.jpg?dl=1)
Askartelun ohessa on myös tullut hankittua osia. Projektin lyhyen keston ajan kun vastaan on tullut sopivia kohtuuhinnalla, niin olen ostanut pois. Jouset löytyi naapurista (stadista, voiko täällä muka harrastaa autoja kun kaikki on kiellettyä ja tilat maksaa enemmän kuin voi pomolta liksaa pyytää), eli käyttämättömät puolitoista tuumaa madaltavat Lesjöforsit. Koneeseen on tullut hankittua R-Sportin B20 GT satsin mukaisia kamoja. Mainoksen mukaan för landvägskörning, eli jos oikein tulkitsen, niin sopii parhaiten syrjäkylän sporttiin ja erinomaisesti tämän projektin henkeen. Ne näyttämöversiot, eli stage 1 ja muut elämää suuremmat numerot jätän suosiolla nuoremmille ratakavereille ja vartin vetelijöille. Ajatuksena on laittaa pystysolex kaasariksi, kun näitä solexin suuttimia on yritetty opetella vaihtamaan ja ymmärtämään mitä muutetaan kun ei toimi. Helpommalla varmasti pääsisi weberillä (joka muuten tuli hankittua Volvon leimaamilla imusarjoilla), mutta sittenhän ei saisi harrastaa täysipainoisesti. Ja kone voisi vaikka toimia.
Sen verran on lisää uutta romua kertynyt taas hyllyn täytteeksi, että pitää hetkeksi lopettaa. Joskus 25 vuotta sitten tuli koottua kaikkea tarpeellista ja erityisesti tarpeetonta talteen. Ennen kun hankin lisää, niin paikalla on tehdä inventaario mitä oikeasti löytyy. Valitettavasti osat ovat vaan tallissa, jota kuntotarkastaja kutsuisi romahdusvaarassa olevaksi vajaksi, useamman tonnin romuläjän takana. Eikä nyt puhuta rahasta, vaan painosta. Onneksi ei kuitenkaan yksittäisten kappaleiden osalta, joten niitä pystyy kevyen kuntosaliharjoittelun sijaan nostelemaan kärryyn Metsäsairilan pitkäaikaisvarastoon toimitettavaksi. Tai no ehkä sen verran pitää vetää sanoja takaisin, että jos jostain löytää sopivan varvikellon niin sellaisen voisi hankkia. Muistan elävästi kun sellaista joskus 25 vuotta sitten Restaurannassa hypistelin - mutta kun 150 mummoa tuntui silloin paikallisten museomiesten femmagenren mukaiselta ryöstämiseltä ja sen päälle raiskaamiselta kuivana kakkoseen kolmeen kertaan poikittain somppupoikien toimesta. Jäi omalta kohdalta myyjän tiskille ja meni varmaan jollekin viisaammalle. Nykyisin ei taida ruotsin räppänöihin 0 perään riittää jos sellaisen kojetaulun koristeen haluaa sweduista. Eikä 150 egeä, jos yleiseurooppalaista valuuttaa handuun tarjoaa. Saattaahan tuo Suomestakin eteen tulla ja lienee kuitenkin helpommin löydettävä kuin vanhan pesosen viritysosat.
Näihin tunnelmiin tältä erää. Seuraavaksi tässä projektissa jatketaan taas ruosteen parissa, onneksi sentään on jo päästy puristelemaan pehmeää peräpäätä. Siellä askaretta tuntuukin riittävän eikä hierominen heti lopu kesken. Tosin jos auton nimi on Joonas ja se on ruotsalainen, niin en ole varma kehtaako näistä paljon muille puhua. Voi olla mykistävä vaikutus työpaikan daameille kahvipöydässä kun kertoo että koko eilisen illan duunailin Joonaksen peräpäätä.
-
Näköjään projektirintamalla veteraanit ovat ahkeroineet ja saaneet jotain aikaiseksi. Omalta kohdalta jotain muutakin on tehty kuin tekijää olvilla marinoitu. Peräpään pukamien poiston kimpussa on viime ajat vietetty. Vaalien kunniaksi ensimmäiset leikkaukset ovat kohdistuneet vasemmistoon . Jo kaarta asentaessa lähti auton toiminnan kannalta hyödyllinen ja tarpeellinen vasen alasivupaneeli osittain irti ja nyt loput. Hitsailin pari tukipalaa räkien kiinni ettei ihan letkuksi menisi ennen varapayöräkaukalon irroitusta. Kaukalon vaihto kun lienee helpompi tehdä ekaksi, vaikka tämän projektin tekijän tyyliin parhaiten olisi sopinut laittaa ensin kiinni kaikki koteloa ympäröivät osat vaihtotyön haasteellisuuden lisäämiseksi.
(https://www.dropbox.com/s/up5zfif1zy0gjdd/WP_20150301_003.jpg?dl=1)
Oma varapyöräkaukalo olisi ilmeisesti ollut vielä elvytyskunnossa. Pohja ja sivusauma näytti sen verran happamalta, joten tuli tilattua uusi sweduista Jupetin Esbuun teollisuusalueen myymälästä. Kaukalon suhteen voi todeta, että VPn laatu tämän osan kohdalta lienee vastaava kuin muiden tunnettujen ja jo aiemmin tässä projektipäiväkirjassa mainittujen kotimaassa toimivien vain parhaiden osien toimittajien. VPllä helpommat osat ovat olleet paksumpaa kamaa ja ihan asiallisia. Varapyöräkotelo näyttää sen verran hankalalta, että sen prässäämiseen Klockerholmin tai kenen lie insinöörillä on ollut haasteita. Peltiä ovat ilmeisesti saaneet tarpeeksi halvalla kiinalaisten säilykepurkin valmistajalta (vaikka yhtenäisyyttä Olvin kuoriin on). Vaikka kama on hieman paperia paksumpaa, niin ei prässiin ole turhaan painetta lyöty kun ilmeisesti sen verran lainetta on jäänyt. Osaa zoomaillessa on mieleen tullut mitenköhän sen saa edes jollain lailla tiiviisti palkkiin ja puskurin kiinnikkeeseen. Tai sitten ovat säästäneet korjaajan työtä, että peltiä voi painella avokämmennellä kiinni palkkiin tai jos väsyttää, niin napsutella ihan naisten vasaralla. Ja varmistavat ilmeisesti näin, että pian pääsevät myymään uuden kaukalon.
Kotelon irroitus oli ihan mielenkiintoinen puhde. Tein sen siististi (siis lopputuloksen kannalta, rouva voisi ympäristöstä työn aikana olla eri mieltä) jotta uuden laittaminen olisi helpompaa. Vei pilkkoen ja rälläkkää vinguttaen yhteensä reilut nelisen tuntia (pakollisia juomataukoja suun huuhtelemiseksi olvin suuvedellä ei ole laskettu). Sen verran hyvin oli vielä pisteillä kiinni. Yllätys oli suuri, kun takapuskurin kiinnike oli ehjä ja sitä ei tarvitse vaihtaa, vaikka kiinnitys koteloon näytti kunnon kerrosaterialta: Pohjalla kotelon kiinnikkeet, sitten kotelon pelti ja kaupan päälle vielä kaukalon sisälle vahvike. Ainakin sisin oli edelleen vahvasti kiinni ja lähes ilman rapeutta irrottamistyön haasteellisuuden lisäämiseksi. Aiemmin autossa on ollut koukku mutta jatkosta en ole niin varma. Varapyöräkotelo kun näköjään ottaa vastaan suurelta osin toisen puolen kuorman ja luottamus VPn korjauspalan ominaisuuksiin ja omaan elvytysjälkeen ei ole niin vahva, että uskaltaisi isompaa traileria autoineen taakse laittaa niin kuin nuoruudessa romujen siirrossa piti tehdä. Ilmeisesti silloin poliisit katsoivat, että amazon, traileri ja sen päällä PV on asiallinen yhdistelmä ja painot eivät mene yli, kun koskaan lisäverolappua puhuttelun kera en saanut. Jopa oma laskutaito riitti että taisi olla useampi sata kiloa painoista kipeä yhdistelmä.
(https://www.dropbox.com/s/c1gca853pq34ua6/WP_20150303_002.jpg?dl=1)
Kun valmista koteloa paikalleen sovittelin, niin aika pian päätyi tulokseen, että varapyöräkoteloa ei kannata tilata valmiina. Helpommalla taitaisi päästä, jos ensin polttaa sisäpuolen paikoilleen ja sitten ulkosivun kurankeruuhyllyn. Mutta katsotaan nyt mitä tulee. Itse mietin kahteen kertaan hitsaanko kiinni itse vai annanko osaavammalle tehtäväksi. Tai siis sellaiselle, joka osaa, minua osaavampi hitsarin määreen kun taitaa täyttää sokea Reettakin. Ja ihan Keuruulaisen käsityön taidonnaytettä tästä budjettisporttista ei olla tekemässä.
(https://www.dropbox.com/s/1xfjuayco4ui0jb/WP_20150303_006.jpg?dl=1)
Kuvassa varapyöräkotelo runnottuna paikoilleen budjettipussihousun elvytysperiaatteella numero 2: Isompi leka korvaa järjen. Ensimmäinen periaatehan oli että tärkeintä on säästää.
-
Hyvältä näyttää, jatka samaan malliin :hello:
-
Hyvältä näyttää, jatka samaan malliin
Kiitoksia palautteesta, tosin tulikohan sulla kirjoitusvirhe? Muut yleensä kannustaa jatkamaan projektissa viihdearvon vuoksi muta kertoo että jälki on huonoa? Tosin ei tämä ole niin vakavaa. Meneehän näitä nuoria laumoittain kilpailuun, jota luulevat laulusellaiseksi. Kun sitten pääsevät näyttämään taitojaan, niin oma dementoitunut mummokin tuntee myötähäpeää muiden satojen tuhansien katsojien kanssa. Luku- ja ymmärtämistaidoton laulajasankaripyrkyri ymmärtää että kisan nimi lausutaan idiots, vaikka kirjoitusasu näyttääkin olevan idols.
Ps - sulla on hieno nimimerkki jos tulee tunnuksesta OH-850
-
Luulin ensin, että budget tarkoittaisi jotain säästäriprojektia mutta kuukkeli-kääntäjä kertoikin tyhmälle sen tarkoittavan talousarviota.
Säästäri-pussihousuhan laittelisi surutta kolmannen pellin kahden jo mädän päälle ja heppaisi kiinni. Massalla on mukava peittää tuhmuuden jäljet ja kyllä se Pirkanmaalaisen museotarkastuksen kestää...
Voisin jo veikata, että lapasesta lähtee projekti ja talousarvio unohtuu. :)
Mutta hyvillä opeillahan tuo näyttää sujuvan. O0
-
Luulin ensin, että budget tarkoittaisi jotain säästäriprojektia mutta kuukkeli-kääntäjä kertoikin tyhmälle sen tarkoittavan talousarviota.
Säästäri-pussihousuhan laittelisi surutta kolmannen pellin kahden jo mädän päälle ja heppaisi kiinni. Massalla on mukava peittää tuhmuuden jäljet ja kyllä se Pirkanmaalaisen museotarkastuksen kestää...
Voisin jo veikata, että lapasesta lähtee projekti ja talousarvio unohtuu. :)
Mutta hyvillä opeillahan tuo näyttää sujuvan. O0
Jos nyt oikein syvälle semantiikan puolelle mennään, niin jo projektia aloittaessa mietin että kaikessa krumeluuripuolessa säästetään. Kuten muovipuuosissa. Amazonin suhteen se on helppoa, kun niitä ei ole. Olennaisilta osin en säästä ja niihin lasketaan peltityöt. Eli korjataan kunnolla, ei siis tehdä Keuruulaista eikä Pirkanmaalaista pas*** ..., siis skeidaa (sorry Ville, onko se Ylöjärvi Pirkanmaata? Tunnen sudeettisavon ja stadin). Budjetti tuskin lähtee lapasesta, kun pankkitilin saldo ja duunin henkinjäämisavustus puhumattakaan rouvasta asettaa tietyt reunaehdot. Jokainen perheellinen tietää että tärkeimmät säästökohteet löytyy Ikeasta - kaikki se säästö mitä siellä käynnillä saavutetaan on niin korkeaa matikkaa ettei sitä yksinkertainen savolainen ymmärrä. Jos jotain vielä retken jälkeen jäi, niin kirppikseltä löytyy mitä ihanimpia juttuja, missä voi säästää lisää ja kolmen kuukauden päästä kyörätä saman kaman takaisin. Kun tässä naisten logiikasta intoudun puhumaan, niin jo yhteiselon alkuaikoina opin jotain ajanmääreistä. Piti ostaa järkyttävän kallis laukku, kun se kestää ikuisesti. Se ikuisuus kesti kolme kuukautta. Mutta joo, olennaiset osat pyritään tekemään kunnolla mutta kaikki pussihousujen mielestä olennainen... - no sä tiedät.
-
Kyllä vaan se ylöjärvi pirkanmaata on :D Koitetaan nostaa tasoo :D
On kyllä surkeen näköinen toi tarvike varapyöräkaukalo orkkikseen verrattuna :o
Enkä siis tarkota sun työnlaatua, vaan kenen tekemä tuo nyt onkaan, klokkerholmin?
-
>Kyllä vaan se ylöjärvi pirkanmaata on
Tässä tuntee itsensä tooosi viisaaksi kun Suomen maantieto on näin hallussa. Ei tarvinnut edes kysyä onks se miten kaukana kehä kolmosesta. Ja tiedoksesi muuten - lähden puolentoista viikon päästä kahdeksi viikoksi pohjoiseen ja huonosti tavoitettavissa, jos kamoja pitäisi vaihtaa näihin moderneihin oravannahkoihin.
>On kyllä surkeen näköinen toi tarvike varapyöräkaukalo orkkikseen verrattuna
>Enkä siis tarkota sun työnlaatua, vaan kenen tekemä tuo nyt onkaan, klokkerholmin?
Ei mitään hajua, kuka kyläseppä näitä valmistelee. Tai itse asiassa taitaa olla loukkaus kyläseppiä kohtaan ja jos heidän nimen osan yhteydessä mainitsee. Tiedä vaikka tunkevatko osan ahjoonsa tai esittelijän ahteriin. En tiedä osaavatko edes sweduissa tehdä tuollaista kiinalaista laatua. Pitänee jotenkin taputella kiinni ja sitten tunkea vaan pullollinen Dinitrolia väliin, vaikka sen tietää että suurin osa siitä menee kuitenkin haalareihin ja hanskoihin. Odotusarvo ei kyllä ole, että kiinnityksessä saavutetaa 10 + tasoa. Kuraläpän kiinnikkeen korjauspalan hitsaaminen varafillarinkaukalon kylkeen onnistui siedettävästi. Siitä ei tälläinen tavan savolainen edes huomaa muutaman vuoden päästä että siihen paikka tuli silpastua.
-
Hei kalkkis, melkein 1,5kk eikä yhtään päivitystä! Mitä tälle kuuluu, vai onko menny vaan kaljanjuonniks tallilla?
-
Hei kalkkis, melkein 1,5kk eikä yhtään päivitystä! Mitä tälle kuuluu, vai onko menny vaan kaljanjuonniks tallilla?
Budget sport ei nyt edisty vähään aikaan. Mulla on autopuolella ranskiksessa laittoa, ei meinaa saada koneen kaasareita pelaamaan millään ja muutakin pientä on vielä listoilla. Toisesta Volvosta bensan tulo on satunnaista ja katsastustakin pukkaa. Eli kannattaa ehdottomasti hankkia paljon autoja niin saa harrastaa monipuolisesti.
Ja kuten TV shopissa todetaan, eikä tässä vielä kaikki. Landella on alkanut tallin elvytys, eli sen parissa menee viikonloput. Kevään tullessa askare yleensä lisääntyy ja nämä talvijutut jää taka-alalle. Kesän kuluessa jotain kyllä tehdään ja korityöt alkavat edetä ulkoistuksen myötä jossain vaiheessa. Duunista kun tuli bonareita harrastuksen tueksi viime vuodelta. Piti ihan ihmetellä kun mitään syytä ei löytynyt tänä vuonna miksi niitä ei makseta.
Kiitos muuten osista, oli paremmat kuin mitä kuvittelin. Saattaa jopa olla että syksyllä saan koneen nippuun ja pääsee taas nauttimaan solexien harrastamisesta. On tullut sitä tehty nyt vajaa kuukausi ja voin vakuuttaa että niiden kanssa oppii kaikkea. Esim sen että solexit ovat parhaimmillaan Kuusakosken omistukseen siirtyvissä autoisssa.
-
Kun lähes kesään on muistin mukaan 9 kuukauden monsuunikauden jälkeen taas päästy, myös projekti on edennyt: tällä kertaa roudaamalla projekti hitsattavaksi loppujen paikkojen tekemiseksi. Itselle pellin polttaminen on sen verran hidasta ja nyt on muuta askaretta, että lienee järkevintä ulkoistaa peltityöt. Sen verran vähän niitä on jäljellä, että osaavampi ei niitä yhtä ihan suurella hartaudella tee kuin itse. Eikä hartaalla tunnelmalla tarkoiteta, että kumartelisin milloin mihinkin suuntaan tai välillä Mekkaan päin. Mun hitsaamiset vaan vie aikaa kun ei osaa ja tavoitelaatukin jää yhtä kaukaiseksi unelmaksi kuin uuden hallituksen tuomat veronkevennykset. Päätöstä tietty auttoi, että työpaikalta muistivat viime vuoden askartelusta ja antoivat korotetun harrastusavustuksen, jota bonareiksi kutsutaan. Nyt sitten ei olla köyhiä eikä kipeitä, ainakaan muutamaan viikkoon.
Landella olen ryhtynyt peruskorjaamaan vanhaa tallia, kun on vajonnut savolaiseen kuivan maan suohon tai mihin lie kiviseen lentohiekkaan. Ainakin itselle landen maaperä on suuri mysteeri, jos yrität sitä lapioida, se on kuin täräsbetonia raapisi. Auton raatoa taas ei tarvitse pitää ulkona kuin yksi talvi, niin se on vajonnut vähintään akseleitaan myöten ja irrottaminen sen jälkeen tapahtuu helpoimmin 40 tonnin hallinosturilla. Ennen kuin on voinut aloittaa rakennustyöt, talli on pitänyt tyhjentää. Kun on noin 30 vuotta haalinut kaikkea hyödyllistä ja etupäässä hyödytöntä auton osaa, niin sitä kokee yllätyksiä. Enpä muistanut että mulla oli B20 öljynsuodattimia noin 20 kappaletta. B16 sopivia löytyi kohtuullisemmin, eli vain noin 10. Nämä ilmeisesti ovat niin suuria aarteita, että viime aikoina kun olen tarvinnut, olen käynyt hakemassa Motonetin huippulaatutuotteita, vaikka varastossa olleet näyttäisi oleva oikeita brändejä (ja osa Volvon logoilla). Muun osan määrää ei taida viitsiä edes luetella. Joutuu miettimään mitä kaikella tekee, yrittääkö laittaa osan kiertoon vai viekö suosiolla Metsä-Sairilan pysyväisvarastoon.
Jotain osia on hankittu, eli puuttuvia palasia budget sporttiin on löytynyt ja tullut hankittua. Koneen kamat alkaa olla läjässä, eli jopa kaksi pysty Solexia . Koska aiemmin avauduin Solexeista ranskiksen kanssa, niin pitänee ottaa hieman takaisin. Olin hankkinut jotain uustuotanto Intialaiskiinalaisia insinöörityön taidonnäytteitä, joiden edessä jopa ranskalainen kaiken nähnyt teknisten lelujen maahantuoja mykistyy. Voin kokemuksesta nyt sanoa, että näiden laatuvalmistajakansojen kaasarit ovat olleet yllätys aiempaan verrattuna. Ne eivät toimineet edes sitä pientä hetkeä kun laitteen eka kertaa otat käyttöön. En suosittele hankkimaan. Tai siis itselle, mutta ehkä muijan autoon jos perintöhopiat menee vähemmän sopuisasti jakoon. Kun tarpeeksi olin hakannut päätä konepeltiin, laitoin vanhat paskat mutta putsatut solexit kiinni, niin parin illan siistimisen ja säätämisen jälkeen pelaa ok. Eli tällä perusteella uskallan lähteä budget sporttiin lyömään kiinni ihan alkuperäisen R-Sportin ranskalaissävytteisen hinnat alkaen -virityssarjan, jossa kaasarina on tuplakurkkuinen pystysolex. Polttoaineen syöttöpuolella tosin on valinnan varaa, koska nyt pikaisen inventaarin jälkeen mulla taitaa olla muutama SU, ainakin kolme romppaista, pari solexia ja vielä yksi pysty weber volvon leimaamilla imusarjoilla. Mihinhän autoon nämä kaikki pitäisi tunkea, kysyy epätietoinen Savosta kansan radion juontajalta. Jolloin terävä lukija tietty auttaa, että sulta puuttuu vaakaimuweberit ja dellortot, kokeile myös niitä. Olis myynnissä. Imusarjatkin löytyy, mutta kerron hinnan sitten kun olet ostanut kaasarit. Joku tallikaveri, jolle tarpeeksi avautuu kaasareista, neuvoo että tunge ne vaikka ahteriisi.
Inventaarissa myös iskarivalinta tuli selväksi. Koska budjettiautoa tehdään, niin alle menee hyllystä löytyneet motonet –laadun ehdottomat ilmentymät, kyseisen ketjun edukkaimmat tuotteet kybit. Eli aloitamme tiukan kestotestin, jonka voittaja ei ole ennakkoon ollenkaan selvä - kumpi hajoaa ensin, kuski vai iskarit. Itse asiassa en oikein ole varma voidaanko puhua kestotestistä, kun kymmeniä tuhansia kilometrejä tuskin tarvitsee ajaa ratkaisun selvittämiseksi.
Yleensä näihin projektipäiväkirjoihin lukijat haluavat kuvia vähintäänkin loppuun. Tällä kertaa ei hirveästi innostanut räpsiä kännyllä kuvia trailerista ja autosta sen päällä. Ainakin stadissa oli kevyitä iltapäiväkuuroja enemmän jatkuvana virtana. Mikä onkaan sen hienompaa kun lastata auto trailerille sateessa ja vetää märkiä liinoja kiinni ja auki, tai no joo, olisi voinut sataa räntää. Sitä kuitenkin tunsi taas harrastavansa koko rahalla ja varmasti pääsi fiiliksiin.
-
Jäniskevennys aiheeseen:
(http://kimivaan.kuvat.fi/kuvat/Amazon/1%20-%20IMG_0008.JPG/_full.jpg)
Tuona päivänä satoi, peltirempan valmistuttua satoi kun amaa siirrettin trailerilla maalarille, maalari ilmoitti kuukauden etuajassa auton valmistumisesta ja samana päivänä lähti tallipaikka alta. Sanomattakin on selvää, että kasaamatonta amaa maalarilta (trailerilla) haettaessa satoi räntää ja tiet oli suolattu huolella.
Joko helpottaa, Kalkkis ;) .
-
Yleensä kesäisin en ole pahemmin autojen kimpussa ollut kuin pakosta. Tosin sitä pakkoa on ollut riittämiin kun jossakin vaiheessa oli 6 autoa, eikä nykyiset 3 rekisteröityä ja pari projektia tee elämää merkittävästi helpommaksi. Tämän forumin lukijat todennäköisesti tietävät, että useamman auton ajossa pitäminen, leimaaminen ja katsastusmiesten kehotuksesta tapahtuva elvyttäminen on enempi sellainen jatkuva prosessi, vaikka budjettipussihousuna omaehtoista elvyttämistä jossakin määrin tulee harrastettua katsastusmaksujen minimoimiseksi. Kuitenkin jotain on saatu aikaan Joonaksenkin kanssa, vaikka kyseessä on talviaikojen projekti ja enempi pimeä homma pimeän ajan ajanvietteeksi kun oikein muutakaan ei silloin pysty tekemään.
Mutta ensin palautteeseen. Kimille terveisiä, hienoa että joku pystyy ajoittamaan kellontarkasti autojen siirrot vieläkin harrastehaasteellisimpiin aikoihin kuin itse. Ylpeänä ilmiselvästi minussa on ainestä mytologiksi ennustamaan säätä kun en ole kaikkein huonoin valitsemaan päivää milloin tehdään näitä autojen roudauksia. Olen siis melkein sääprofeetta ennustetarkkuudessa näiden mettejen rinnalla (tai no ei taida juuri tähän mytologiin vertaaminen näin tällein niin kuin toimia kun kovin isoja kumpuja ei etumuksessa ole vaikka muuten onkin hyvin itsensä hoitanut 40-kymppinen).
Sitten toiseen kesäprojektiin. Parantelin hieman varastotallin ilmastointia. Hyvin muuten toimi, paitsi että keräsi itikoita (pohjalaisille tiedoksi, ei siis niitä isoja eliöitä, naapuri niitä kasvattaa mutta pitää kiinni, eikä ne tänne asti ole halunneet tulla sisäfilejuhliin). Työ oli muuten kohtuullisen vaativa sorkkarauta-askare koska faija oli hakannut huolella nauloja, lieneekö ajatellut aikoinaan niitä hakatessaan ja tallia kootessaan hyväkäytöksistä poikaansa.
(https://www.dropbox.com/s/b2t0bcc919933a1/WP_20150531_002.jpg?dl=1)
Choppasin myös tallin kun autojen kanssa ei ole koskaan ole tullut tehdyksi. Lopputulos ei tyydyttänyt, eli tämä ratkaisu laittettiin paaliin. Mutta kuva kuitenkin mukaan, jottei Ville luulisi että koko kesä on mennyt olutta juodessa. Ja on se tässä kesän mittaan edennyt myös toiseen suuntaan.
(https://www.dropbox.com/s/7aaqmaej5qyxyf5/WP_20150531_004.jpg?dl=1)
Mutta asiaan, hitsausten ulkoitus siis tapahtui. Auto roudattiin pohjoiselle Uudellemaalle paikallliseen pellin paukuttelupajaan. Sitä palojen muokkaamisesta tosin en ole niin varma, kun laitoin mukaan juuropartsin + mätänetin takakulman. Ei tullut soittoa eikä muutakaan viestiä, tirehtööri vaan kertoi käydessä toisen puolen edistyttyä että nää sun korjaupalat olis vaatineet liian paljon duunia jotta ne olisi saaneet sopimaan. Ne muistutti enemmän Picasson käsitystä elävästä elämästä kuin Volvon tehtaan vastaava. Tai mistä sitä tietää jos ne oli tarkoitettu sinne kukkeliskuu lafkaan, jota suurella rahalla nyt stadiin puuhaillaan. Kun tällaista vakavamielistä ja laadukasta entisöintiä tehdään, niin tärkeintähän on näköjään mennä alkuperäisellä skeemalla. Mulle olisi kelvannut, mutta kuulemma näissä laatuosissa mikään mitta ei toiminut – ei pituus, ei syvyys eikä pyöränkaaren kulmat. Mustnetin ja kuolleen Europartsin (miksiköhän ihmeessä firma veti kupit nurin vaikka heillä mitä ilmeisimmin on ollut palkattuna taiteellinen johtajakin) korjausosilla olisi takakulman saanut tehdä uudelleen muotoillen. Kun peltiin (ilmeisesti näitä paperinohuita paloja sellaisiksi voi kutsua) oli vedetty leikkausviivat, niin päätös oli kuulemma aika selvä. Mulla on nyt siis tarjolla takulman palat jollekin joka ei pelkää haasteita. Ihan oikeita kaupasta ostettuja korjausosia. Halvalla saa, jos joku tarttee ja haluaa elämäänsä ja projektiinsa uudenlaista sisältöä.
(https://www.dropbox.com/s/4con1j8ll8fb2ld/WP_20150706_005.jpg?dl=1)
Kuvassa rinnakkain vastakkaisten puolien takanurkan palat – tästä voi todeta kuin venäläisistä telkku-uutisista että kuva valehtelee enemmän kuin tuhat sanaa. Vaikka kyllä he tekstissäkin parhaansa koittavat. Joka tapauksessa kuvassa näkyy vain kalpea aavistus eroista.
Olin myös vetänyt varapyöräkotelon viereen paikan. Se lähti kun kuulemma pyörökotelon kiinnitys oli hieman hapan ja tarvitsi lisää peltiä. Melkein tästä kommentista pitäisi antaa vuoden runoilija -palkinto kun asiakkaalle kerrotaan kauniisti että joo nää sun jutut on niin ahterista tehtyjä että pakko ne oli tehdä uusiksi. Varapyöräkotetelo on nyt tukevasti kiinni paikoillaan ja ainakin asiantuntijan mukaan uskaltaa myös koukun laittaa kiinni. Unohdin valitettavasti kysyä paljonko voi vetää, onko kiinnitettävä XS-koon kärry ja paino 150 kg maksimi. Pitää kysyä sitä seuraavalla kerralla pohjoisen retkellä. Nyt mielessä kuitenkin on kuitenkin reikään tuikkaaminen – siis kun näin vanha äijälle enemmän nämä harrasteet menee toisenlaisten pelien puolelle. Kolopallossa kun reikä ei juokse karkuun ja on aina auliisti avoinna ottamaan vastaan jos jonkinlaista roiskijaa.
(https://www.dropbox.com/s/x6dslmbrlvufcyt/WP_20150706_003.jpg?dl=1)
Kaukalo hitsattuna kiinni. Sellaisen tekemänä joka osaa, tämä näyttää ihan asialliselta korjaukselta.
-
Noniin kalkkis, hienoo kun hommat etenee! Itse ei vielä oo päässyt edes kesälomalle, vielä tarvii 3 viikkoa kärvistellä töissä. Sitten olis tarkoitus tarttua duettiprojektia taas sarvista.
-
Ilmeisesti paras lomakausi on nyt ohi ja nyt on se aika, jolloin uppoudutaan talliin askartelemaan autojen kanssa. Koska lukijat haluavat kuvia niin päivitetään sitten tätäkin ja edistymistä. Itse en ole ollut kovin ahkera autorintamalla, enkä oikein duunissakaan enkä…, no vaikea tässä on keksiä missä olen ahkeroinut mutta ei se vissiin ole niin olennaista. (Villelle tiedoksi kun kuitenkin ajatus tulee mieleen, ei oo montaa tyhjää tölkkiä himpessä. Työn iloa Duettin kanssa, osasit muuten valita loma-ajan oikein).
(https://www.dropbox.com/s/cht4364zjf4d4vv/WP_20150805_002.jpg?dl=1)
Biilistä kuitenkin vasemmisto ei tässä projektissa jäänyt kitumaan oppositioon vaan saavutti ensimmäisenä lähes entisen loistonsa. Yksi pikkujuttu tuli vastaan – reippaampana rälläkkämiehenä tuli poistettua varapyörän takana oleva haarakiinnike kuvaamatta mihin se pitäisi laittaa takaisin. No lukija tässä vaiheessa kysyy että mitä ihmettä sillä tekee. No ei taida tehdäkään, mutta kun itselle on henkisesti vaikea asia jättää käyttämättä haarojen yläpäässä sijaitsevaa vakoa, jonka on vielä timmissä kunnossa ja lienee ilmeisesti hyvin vähän käytetty. Jos jollakulla olisi antaa vinkkiä mille kohtaa se kuuluu, niin kiitollisena otetaan vihje vastaan. Varapyöräkotelun sisäkylkeen tulevan tiukahkon vaon paikka tuli jopa kuvattua. Niin ja itse asiassa, voisi myös kysyä, osaan näistä vaoista kun on tehtaalla sovitettu joku kumipäällysteinen patukka sisään. Tietääkö kukaan missä kaikissa sellainen pitäisi olla? Itsellä oli yksi pyöräkotelon päällä ja ajatuksena on työntää kumia vakoon, kun minusta sellainen kuuluu sinne ehdottomasti noin niin kuin luonnostaan.
(https://www.dropbox.com/s/1do9804j09lr09b/WP_20141221_004b.jpg?dl=1)
Tätä siis tarkoitan kumipäällysteisellä patukalla. Kuva kertonee mitä savolainen ei osaa selittää.
(https://www.dropbox.com/s/yxmowvljbpgucjw/WP_20150805_003.jpg?dl=1)
Oikella kontin sisäpuolella peltipajan maestro ei paljon ihmetellyt vaan otti kunnolla ryppypeltiä pois. Oli sen verran vettä seisonut että aika turhaan olisi sitä ryhtynyt hapottamaan. Kuvassa aukaistu kotelo oli aika vahvasti finikorilla käsitelty, näköjään entisaikaan estoaineetkin ovat olleet nykyistä paksumpia. Ainakin itselle on välillä mysteeri millä ihmeellä sen dinitrolin saa pysymään pellissä kun muutaman mikron kalvon tekee. Isoin osa siitä menee kuitenkin haalareihin, lattialle, hanskoihin, kynsien alle, korviin ja ties minne. Koska projektissa ajatuksena ei ainakaan vielä tässä vaiheessa ole tehdä jälkijättöistä juhannuskokkoa, niin massat raavittiin pois ettei paikallisen palokunnan tarvitse omia sulkeisiaan tallin ympärille pitämään tulla. Näissä muissa kuvissa kun näkyy että finikorin sytytysneste on toiminut paikoitellen ihan hyvin, vaikkei tämän projektin peltitöitä varten tarvinnut autoa grilliin viritellä.
(https://www.dropbox.com/s/w61ksc88jxh7nfy/WP_20150805_004.jpg?dl=1)
Toista puolta on ulkopuolelta hieman käsitelty. Oikeistossa on ollut enemmän mätää , poistettavaa ja uusittavaa - oikeastaan lukuunottamatta pyörän kaarta, joka ei olekaan läpipuhkimätä. Kuvassa oikea alatakanurkka on kokenut uudistumista kuin Botox –hoidossa. Vielä hieman pakkelia ja rypyt on poissa. Kun lopputulosta katselee, niin tuli yllättävän hyvä.
-
Kuten jo aiemmin kerroin, kesän aikana projektiauton alla on tullut oltua erittäin vähän. Sen sijaan jonkin verran on tullut osien perässä juostua, se kun on kesäaikana ainakin kertaluokkaa helpompaa touhua. Yleensä kumpikaan osapuoli ei ole mieleltään syväjäässä eikä osia tarvitse etsiä pimeästä loukosta ihmetellen että joko tästä puhelimesta taas loppui akku, vaikka miten matkalla latailin ettei se ainut valonlähde heti hyytyisi. Ei tarvitse kahlata hankessa pikkupatiineissa ja ihmetellä että hitto täällä kehä kolmosen toisella puolella on muuten lunta, paljon ja se loska muuten tunkeutuu välittömästi stadin mallia oleviin töppösiin. Kokemuksien kertomusta voisi jatkaa vaikka miten pitkään, mutta itsellä on kyllä vakaa ajatus että muutoin kun pakon edestä en enää talvisin osia jaagaa. Lukijat arvaa, että se pakko on todennäköisesti edessä seuraavan kerran marraskuussa, just silloin kun märkää lunta on sopivasti kastelemaan.
Kotoseudulta löytyi amazon harrastaja, jolta löytyi panhardtanko, lämppärin puhallin ja hajonnut katkaisija. Kauppaa tehdessä totesin, että nimimerkki hieno mies oli nimensä veroinen, sen verran helppoa oli hoitaa asiat. Tuli myös käytyä St Michel Oldtimer Runissa portilla kuikuilemassa osia hakiessa ensimmäistä kertaa ties miten pitkään aikaan. Siinä piti ihan hämmästellä, että en ole tainnut lähteä harrasteautoilla mihinkään muuhun tapahtumaan kuin talwiajoihin noin 7 vuoteen. Osaltaan asiaa kyllä selittää, että kun asuu Helsingistä reilusti etelämpänä useita vuosia, niin harrasteautojen leimat tuppaa jotenkin oudosti menemään pitkäksi. Ilmeisesti tämän seikan voisi korjata ja mennä joskus ajamaan jonoon sekä avautumaan projekteista. Jos siis joku niistä haluaa kuulla, joka lienee enemmän niin kuin teoreettinen hypoteesi.
Setämieheltä ostin läjän osia, puskurin palasia, peilin yms, jotka hän oli hylännyt kun olivat liian kulahtaneita hänen projektiinsa. Mitä lopputuloksesta olen kuullut, niin on todella hieno. Minun silmissä Setämiehen hylkäämät osat olivat melkein tehtaan paketista revittyjä, eli voivat olla budget sporttiin liian hienot. Pitää miettiä mitä ilkeää laittaa paikoilleen ettei liian kirkkaina loista patinan keskeltä pilaten harkitsemattoman sävy-sävyyn kootun kokonaisuuden. Näin siinä käy kun ostaa näkemättä, tulee pakosta pettymyksiä ja harhahankintoja, mutta eiköhän joillekin osille löydy käyttöä. Onneksi Setämies hinnoitteli osat hankkeen budjetin mukaan, niin pettymys ei ole niin valtaisa. Että kiitokset vaan.
(https://www.dropbox.com/s/daupx2k652mwmpb/WP_20150821_003.jpg?dl=1)
Moottoripuolelle löytyi budjettiratkaisu. Foorumin kautta Kotten halusi päästä viimeisistä Volvon osista eroon säästeltyään B20 konetta vajaat 20 vuotta tallin nurkassa sedimentoitumassa. Kun luulen tietäväni mitä ostin, niin tuli haettua romut pois. Muistan selvästi joskus potkineeni Kottenin autojen taivaaseen mädäntyneen Amazon-talviauton renkaita kun silloisen favelan pihalla kävi kääntymässä naapurin kaveria moikkaamassa. Muistin mukaan ehti ajamaan koneella aika vähän vaikka hyvin se pörisi. Tällä hankinnalla sain todennäköisesti moottorijutut ratkaistua, ainakin aluksi. Mitään isompaa koneremppaa tuskin tarvitsee ryhtyä tekemään, luulen että putsaan öljypohjan ja ehkä aukaisen kannen. Tämä vaihtoehto koneen osalta on budget sport –tyyppinen ratkaisu kohtuullisen pienellä riskillä. Koneen speksit on hyvin lähellä sitä mitä ajattelin, vähän ajettu ja mikä tärkeintä, kassavirta lompsasta poispäin on ostoksella murto-osa alle hyvin kunnostetun moottorin. Chattiauton kautta tuntemattomalta ostaessa tuskin olisin vastaavaan päätynyt, siellä kun myyntikohteen kuvaukset taitavat pääsääntöisesti olla enemmän H C Andersenin tuotantoa sisällöltään. Tai itse asiassa aikoinaan 300 tuhatta ajettu kone, joka on ollut ladossa ensin pitkälti toistakymmentä vuotta ja pari viimeistä räystään alla, on lähes käyttämätön. Ainakin silloin jos myyjän horisontti on viimeeksi kulunut kymmenen vuotta. Kun ei sitä moottoria oo saanut edes pyörimään sinä aikana.
(https://www.dropbox.com/s/0y3e9xuvi8ywvtv/WP_20150821_002.jpg?dl=1)
Vanteetkin tuli käytyä hakemassa heräteostoksena. Löytyi Cragarin SS:n näköiset klassikot, 14 ’’ Rocket Racing vanteet. Nämä olivat sopivan kulahtaneet, todennäköisesti Amazoniin liian pienen näköiset ja projektin henkeen sopivat. Rocketin vanteet olivat aikoinaan halpiskopiot Gragareista, eli itse en oikein keksi sopivampaa vannevaihtoehtoa tähän projektiin. Kun sinne asti päästään, niin pitää laittaa kuvia miten sopivat. Kommenteista voi sitten päätellä miten hankinta onnistui. Jos seurauksena on tyrmistynyt hiljaisuus, niin sitten saattoi tulla nappivalinta. Jos lukijat ovat järkyttyneitä ja avautuvat, niin sitten ollaan projektin normaalitasolla. Jos kehutaan ulkonäköä, no, aina ei voi onnistua. Ja silloinkin voi palata alkuperäiseen.
(https://www.dropbox.com/s/tzg2qhrbqebsx8b/WP_20150818_003.jpg?dl=1)
Näköjään joskus kannattaa aukaista suunsa (vaikka olen kyllä kuullut että vähempikin riittäisi) ja avautua kirjoitaessa tätä päiväkirjaa. Large lähestyi (tnx very many) ja kertoi, että varvikello löytyisi, olisi jopa usempi vaihtoehto tarjolla. Oli R-sportin, Volvon oma jalkavikainen ja sekä ehjä Smithsi. Hetken mietittyäni päätin ottaa sekä Smithsin ehjän että Volvon elämää nähneen, mutta aikauden mukaisen. Ehjä Smiths kiilsi käyttämättömyyttään ja oli ilmeisesti tuoreempi tapaus samoilla kuorilla. Eli näistä kahdesta elvyttelin ehjän Volvon logomallin. Kun nettiä olen selaillut niin näitä jalkavikaisia on silloin tällöin tarjolla. Ehjiä vähemmän. Kun mietin että miten sen kojelaudan keskellä olevan varvikellon saa rikki, niin tuli mieleen nuoruusajat (ja kavereiden jutut). Ilmeisesti Volvo on ollut osaavissa käsissä auto, jossa päästään tekemään temppuja. Yleensä silloin oli kiire päästä heti hommiin ja niin sitten potkittiin varvikello paskaksi innoissaan touhutessa. Itsellä ei koskaan näin käynyt, joten vaikea on laittaa Keuruulaisittain korjattua mittaria paikoilleen. Jotkut amazon kuskit kyllä tekee näin ja laittaa elvytetyn kiekkakellon siihen keskellä mahdollisimman näkyvään paikkaan. Näin voi sitten kavereille kysyttäessä kertoa yksityiskohtaisesti, miten se meni rikki. Mun ongelma vaan on että kukaan ei taida uskoa mun juttuja vaikka seksipenkitkin autoon laittaisin ja miten selittäisin punaisena änkyttäen kavereilta kuultua. Käytännössä siis vaihtoehtona on laittaa ehjä ja sopivan kulahtanut mittari paikoilleen.
Amazoniin kuuluvia kiinteitä turvavöitä yritin ostella mutta ei päästy myyjän kanssa sopimukseen hinnasta (tosi yllättävää). Mun maksuskaalassa kun satkun jälkeen tulee iso itku ja tähän projektiin niitä ei paljon viitsi keräillä. Joskus harvemmin onni potkii villasyylingit jalassa ja nyt kävi näin, kun ei tullut kauppaa. Tämän foorumin kautta yksinkertaiselle korjaajalle valkeni että tossa lähes naapurikylässä Kennelmäessä on firma joka elvyttää turvavöitä. Olen joskus repinyt irti paaliin menevästä 140-volvosta rullavyöt eteen, jotka usean vuoden kuusen alus –käsittelyn jälkeen ovat lähes alkuperäiset eli enemmän kiinteää mallia. Hihnoissa on myös havaittavissa elämän jälkiä, eli hyvä kokoelma erilaisia homeita. Pikaisesti ajatellen taitaa olla fixumpi ratkaisu korjuuttaa vanhat. Poppikoneesta jos soi ropin lupailemassa olkapäätä sua varten, niin minäkin voin luvata vaihtavani kanavaa välittömästi. Rullavöillä kun ylettää helposti radion namiskuukkeleihin. Sinänsä en näihin ropinin luritteluihin oikein usko ’olkapää’ tarjouksien osalta. Aikoinaan nuoruudessa yksi puolituttu mietti ammatinvalintaa vaikka oli saanut opiskelupaikan ja aloitti tekniikkaa lukemaan. Ei näkynyt kaveria kovin paljon alun jälkeen ja totesi sittemmin että muusikon ura sopivan tunnetussa laulu – ja soitin yhteessä on parempi miehisen hyvinvoinnin kannalta. Siinä hommassa kun aulista tyttöseuraa piisaa ympäri Suomen eikä tarvitse kiertueella puutteessa elää. Edes basistin.
(https://www.dropbox.com/s/kl3990dhxxd703k/WP_20150818_001.jpg?dl=1)
Radion kanssa suunnitelmiin tuli pieni muutos. Forumin kautta löytyi about oikean ikäinen blaukkari sopivaan hintaan. Se oli saastunut saapissa, joten ilmeisesti hinta oli sen takia matala ja tähän projektiin sopiva. Kuitenkin toimiva. Poppikone oli vielä Frankfurtilainen esileikkimalli, johon voi säätää valmiita kanavia, joten aina vaan parempi. Näin voi ropinin vaihtaa lennosta lauleskelemaan jonnekin muualle. Bonuksena radioita tunteva kaveri kertoi, että blaukkarissa voi erittäin helposti tuunata kaikki nupit nykytaajuuksille, eli saa 5 valmista vaihtoehtoa. Ja tietty DIN-pistokkeen kautta modernin soittimen, jos mainostulva ei nappaa. Kiitos vaan Gazzalle radiosta.
Näihin tunnelmiin tältä erää. Jossakin vaiheessa projekti pitäisi ilmeistyä taas takaisin tallille kauneusleikkauksesta. Sitten jatketaan omaehtoista askartelua, eli sitä ja loka-marraskuun harrastekelejä vähemmän kaihoisasti odottaessa.
-
Onko budjetti rakentajalla tietoa minkälaisilla pulteilla pitää naittaa nuo rocketit amazoniin ja mistä sellaiset budjettiin parhaiten sopivat löytyvät? Mulla on odottanut samanlainen setti amazonin alle laittoa jo kauan. Tai vanteet oli ennen kuin auto... Auto on vielä atomeina joten ensimmäinen pään vaiva tä ei ole ollut. Jollain kartio-holkki-prikka-pulteilla kait pitäis laittaa
-
Uteliaisuutta mutta mitäpä tuolle Blaupunkt Frankfurtille tehty? Radiossa siis Ula taajuudetkin omasta takaa. Mutta mukava lukea näitä projekteja jossa tapahtuu.
-
Onko budjetti rakentajalla tietoa minkälaisilla pulteilla pitää naittaa nuo rocketit amazoniin ja mistä sellaiset budjettiin parhaiten sopivat löytyvät? Mulla on odottanut samanlainen setti amazonin alle laittoa jo kauan. Tai vanteet oli ennen kuin auto... Auto on vielä atomeina joten ensimmäinen pään vaiva tä ei ole ollut. Jollain kartio-holkki-prikka-pulteilla kait pitäis laittaa
Ensiksi, hienoa että jollakin on yhtä huono maku kuin itsellä. Ei tunnu enää niin yksinäiseltä. Rouva kotona (jolla on omasta ja äitinsä mielestä absoluuttinen sisustussilmä) kun kertoo miten karsea maku mulla on ja kaikki mitä ostan - no niitä ei vain voi käyttää. Tosin nykyisin himpessä meillä on ilmeisesti aivan kaamea sisustus kun lähes kaikki rouvan Ikea skeida lensi fjonkkaan ja mun ulkomaan kämpän kamat Suomessa asuntoja konsolidoitaessa tuli käyttöön.
Mutta asiaan. Otin pari kuvaa pulteista.
(https://www.dropbox.com/s/720wqza3h606ga8/WP_20150829_001.jpg?dl=1)
(https://www.dropbox.com/s/etlpw7ofgh8g8cz/WP_20150829_002.jpg?dl=1)
Ainakin Cragareita on tehty useilla eri pulteilla, Rocketeista en tiedä. Valitettavasti mulla on nyt talliprojekti täällä landella päällä ja tuumanen mauser on jossakin, en aio sitä ryhtyä etsimään ryönäläjästä ja ei mitään hajua miten saisi mitat. Cragarin pultteja on satavissa nettikaupoista helposti, kuukkeloit vaikka 'Cragar SS bolts' tai jotain. Luulisi että tulee bingo. Jos sulla ei oo kiire ja et halua tullin kautta pyörittää, niin pulttien tilaaminen onnistunee jenkkien sisällä ja toimitus Suomeen sillein sopivasti. Mutta tämä vaihtoehto kestää, kun sukulaiset ei ymmärrä autoista mitään eikä tänne tule kesäisin usein itseään itikoille syöttämään eikä talven loskasta nauttimaan.
Uteliaisuutta mutta mitäpä tuolle Blaupunkt Frankfurtille tehty? Radiossa siis Ula taajuudetkin omasta takaa. Mutta mukava lukea näitä projekteja jossa tapahtuu.
Tää Blaukkari on kierrätetty jonkun suomalaisen korjauspajan kautta, joka on repinyt kaikki mahdolliset tehtaan tarrat pois. Tiedä vaikka jos joku onnellinen on hankkinut Mannen Marketin tms kautta, jossa turhat tiedot kuten sarjanumero on poistettu vähän niin kuin manuaalisen TOR verkon kautta bitcoinien hankkimiseksi. Poppikoneelle en ole tehnyt muuta kun kaverin ohjeiden mukaan revin vielä kiinni olleen koksukaapelin auki dipoliantenniksi ja testasin toimiiko. Ainakin ne pari valmista ULA-kanavaa sai säädettyä jopa kellarissa. Poppi soi. Tää lisäasemien kytkeminen on phase 2 proggis. Ensi talvella olen ajatellut duunailla Joonasta alhaalta päin ja sitten tehdään temppuja etukautta eli konehuonetta. Poppikone ei oo ekana listalla kun minä en sähköistä muuta ymmärrä kun että se on harmaata savua jossa on kipinöitä mukana ja joka kulkee niissä johdoissa. Normaalisti kipinät tai savu ei näy, mutta sitten jos tekee jotain mitä ei kannata tehdä (arvannet että en oo näissä ekakertalainen), niin ensin näkyy kipinää ja sitten se savu tulee sieltä letkusta ulos. Tässä tuotteessa mukana on myös haju ja myöls maku, mutta itse en oo maistellut. Voin kysyä miten niitä ula asemia kytketään lisää kaverilta, jos suostuu kertomaan. Kuulemma kuitenkin helppo juttu.
Tptesit että projektissa tapahtuu, itse en olisi niin varma tapahtuuko nyt budget sport projektissa mitään. Mulla on vakaa aikomus saada korjattua landella talli kuntoon ja se on mielessä joka päivä toisena asiana. Ekasta kun ei miehille tarvitse avautua.
-
Käyttökelpoista mutteria saattaa löytää kotosuomestakin
http://www.nippelit.fi/1st/html/default.asp?id=3029&editmode=showmain&s=1&p_id=251
-
Amazonin kimppuun on taas päästy syksyn koittaessa, tosin perinteisesti kesän proggikset on venyneet ja hieman kevyemmällä poltteella on joutunut aloittamaan. Hitsaukset valmistui syyskuun lopulla. Jälkikäteen miettien oli meikäläiselle epätyypilliseen tapaan harvinaisen järkevä ratkaisu tukeutua osaavampaan vaikeiden kohtien kanssa. Esim etulokasuojien alaosan kiinnitukset eivät ole ihan triviaaleja jos ja kun niitä joutuu elvyttämään. Omalta kohdalta molemmilta puolilta ne olivat mädäntyneet siten että ei niistä edes ukkomustalainen olisi ottanut selvää miten ne pitäisi olla kiinni korissa. Puhumattakaan että saisi niin että istuisivat edes puolen sentin tarkkudella ilman purkillista kittiä. Nyt on kunnolliset.
(https://www.dropbox.com/s/zte1hwdbqjiwy0g/WP_20150920_006.jpg?dl=1)
Haun sovin syyskuun viimeiselle päivällä. Se oli vielä sitä aikaa kun handut ei jäätynyt illalla liinan lukkoon eikä räkätippa nenän päähän pellon laidalla autoa trailerille nostaessa raikkaan pohjoistuulen puhaltaessa. Valoisaakin oli sen verran että ajattelin helppo homma ja tää menee lähes yhtä nopeasti kun vanhan äijän temput makuuhuoneessa. Toiveikkaana matkaan lähdettiin ja kaikki toimi kuin unelma. Paitsi hakupaikan pihalla kuului suhinaa kun autosta nousin. Siinä sitten katsomaan että rengasko mennyt. Oikein arvattu ja tietty mukana ei ollut kuin ultramoderni autoteollisuuden innovaatio uusavuttomille eli kompura & muussipullo. Sellaiset sisään kun ei viitsinyt katsoa mikä on kun trailerikin oli perässä. Ei muuten pitänyt. Pakko oli ottaa traileri irti, auto ylös ja huomata että rengas revennyt sisäpuolelta. Oli kulunut epätasaisesti, pintaa oli vielä keskellä jotain 3 milliä. Onneksi kuitenkin löytyi kaveri joka suostui ihan omaehtoisesti tuomaan mulle toisen subarun renkaan jolla pääsi pois. Näin siis siisti parin tunnin keikka meni seuraavan vuorokauden puolelle ja bonuksena ihmeteltiin uusia renkaita ja aurauskulmia seuraavat illat. Jos jotain hyvää niin tällä kertaa kävi tuuri. Moottoritiellä paukku siten että lähimpään risteykseen on jotain 5 km olisi ollut lähes päävoitto näissä autoarpajaisissa. Siinä ihmettelet pimeän saapuessa että miten tän yhdistelmän saa täältä pois kun meinaa hieman hämärtää, kaikki on kiinni ja ihmiset nukkumassa. Eikä tää liikennekään paljon rauhaa anna touhuta siinä Etelä-Suomalaisen moottoritieidyllin keskiössä. Kun todennäköisesti nää on jotain sellaisia juttuja, että joku C-luokan hinnat alkaen –ajokortti ei riitä, vaan pitää olla Euroopan komission direktiivin mukainen C.69.XXX luokan kortti sen toteamiseksi, että kaveri voi vääntää itsensä erilaisiin asentoihin kärryä irroittaessaan moottoritien reunalla liikenteen soljuessa metrin päässä ja kärryn kytkemiseksi toiseen vetoautoon kuorma päällä.
Tunnelmakuvien räpsiminen siirron venyessä oli ehdottomasti se juttu mihin keskityttiin ja panostettiin, joten näitä fotoja sitten piisaa vähemmän tästä vaiheesta. Kun mulla ei oo mitään selfiekeppejäkään, oon vaan tottunut yhden miehisen kepin käyttöön. Toistaiseksi se on riittänyt oman egon pönkittämisessä.
Ensimmäinen työ hitsausten jälkeen oli levitellä korikittiä konttiin. Ihme kyllä viime talvena kabiinin saumoja kittaillessa ylijäänyt tuupi ei ollut jämähtänyt vaan ulos tuli käyttökelpoista tavaraa. Kyseessä kun kuitenkin on Motonetistä haettu ranskalainen laatutuote (siis motonetista ranskalaista toimivaa stuffia, kaikkea sitä kokee kun vanhaksi elää). Tietty vielä ei ole päällistervaa levitetty, eli sitten vasta kokeillaan onko tuote jotain sellaista patonkimaan miranolia joka ei kuivu ikinä ja joka ei tartu muuhun kuin handuihin & haalareihin. Muutoin seuraavat askareet paksissa on hioa hieman ruosteita pois ja levitellä päällystervat. Jos saisi edes jotain valmiiksi.
(https://www.dropbox.com/s/sohwco0fiz4qs7e/WP_20151020_001.jpg?dl=1)
Kuvassa annitrolit muhimassa nopeutettuna sisätilalämppärin avulla
Hitsausten päälle on roiskittu laadukasta Motonetin sinkkimaalia paukkupuollosta ja ihmettelin pitäisikö se hioa pois kitin tarttuvuuden parantamiseksi. Ainakin decovärissä totesivat että ei tarvitse, ota tästä spesiaali-kilikoli-ruiskukittiä päälle (2 kybää oiskohan tuo nyt S vai XS koon pullo). Evästivät myös että on hyvää kamaa kitin päällekin suojaamaan. En muista tuliko kannustusta roiskia kunnon kerros joka paikkaan, kun nuo purkiin littyvät kaupalliset numerot sellaista hieman ennustivat. Itsellä kun muisti on varsin valikoiva, varsinkin silloin jos pystyy päättelemään seurauksena fyffen virtausta lompsasta poispäin. Onneksi ei tarvitse kovin monta pullo läväyttää kun sen verran vähän on vetelyä ja kittitöitä. Maalari tekee kuitenkin pohjien viimeistelyn, jos tää sinne asti joskus eksyy. Ainakin toistaiseksi saa tekijän käsityön jälki näkyä, noin niin kuin naistenlehtiä lainatakseni ja osoittaakseni että ei tässä ihan trenditiedoton olla. Tässä vaiheessa luulen että kahden kilon kittipurkilla pärjää mainiosti ja lopun voi jättää toiveikkaasti kuivumaan seuraavaan projektiin (vaikka olen jo kolme kertaa aiemmin vannonut että seuraavaa projektia ei tule).
Bensatankkia putsailin varmuuden vuoksi sitruunahapolla kun pientä kukkaa sielläkin näytti olevan. Kun sitten huuhtelin tankkia niin useamman bensasuodattimen ruskeat täytteet sai pois kaadettua. Eli perinteisen uuselvytetyn auton käyttöönoton jälkeisen 25 kilometrin välein suoritettavan filtterin vaihdon ja kaasareiden putsaushuollon ehkä välttää. Jotain keltaista jauhoa sinne jäi, nyt sitten arvotaan onko se sellaista kamaa joka läpäisee hyvin motonetin halvimman mutta tutun laadukkaan filtterin. Muttei enää kaasareita. Tai mitenköhän sitruunahomeesta pääsisi eroon. Jos jollakin on visiota tukkiiko keltainen jauho jotain ja mitä pitäisi tehdä, niin voisi vaikka avautua. Tässä vaiheessa kaiken touhuilun jälkeen on huomannut että ihmisen elo on liian lyhyt kaikkien virheiden tekemiseen itse. Varsinkin kun tapana on ollut tehdä ne muutamaan kertaan.
(https://www.dropbox.com/s/m7sblhqmim2ctah/WP_20151020_002.jpg?dl=1)
Näihin tunnelmiin tältä erää. Harrastekausi on taas alkamassa ja ehkä tääkin hanke etenee nilkuttaen kohti tuntematonta mutta huikean ylevää päämäärää niin kuin nää meidän poliitikkojen touhut. Eli siis päin v***ua.
-
Moro, suosittelen tohon tankkiin sellaista pinnoitetta sisäpuolelle, mitä kuulemma jenkitkin käyttää sotahommissa, se kuulemma paikkaa jopa pienet reiät jos sattuu jotain syöpymiä olemaan minkä pohjalla on se neulanpäänkokoinen reikä yleensä. En nyt muista nimeä, mutta googlella varmaan löytyy, ja niinkuin arvata saattaa niin halpaahan se ei ole. Siinä tulee mukana sellainen pohjustusaine, jotain happoohan sekin on, ja sitten se pinnoite kaadetaan tankkiin ja pyöritellään tankkia. Yhden moottoripyörän tankin oon joskus käsitellyt ja siitä tuli ainakin hyvä, ei liukene bensaan, eikä oo tankista irronnut mitään pashaa kiertoon.
Edit: tollasta; http://mve-online.com/product_info.php/polttoaines%C3%A4ili%C3%B6/polttoaines%C3%A4ili%C3%B6n-pinnoitussarja-40l-p-803
Mitä muuten tulee vanhojen miesten temppujen nopeuteen makkarissa, niin vaikken itse vielä ihan vanhaksi lukeudu, vaikkakin nopeasti keski-ikäistyväksi, niin eikös toi vanhemmiten vie aina vaan enemmän aikaa, esilämmityksineen samaa luokkaa kuin höyryveturin käyttöönotto, kauan pitää lämmittää ennenkuin saa paineet pyttyyn ja voi lähteä ajamaan. Ja sittenkin sillä voi kyllä vaikka vetää junaa, muttei voi työntää mitään :D
-
Bensatankkia putsailin varmuuden vuoksi sitruunahapolla kun pientä kukkaa sielläkin näytti olevan. Kun sitten huuhtelin tankkia niin useamman bensasuodattimen ruskeat täytteet sai pois kaadettua. Eli perinteisen uuselvytetyn auton käyttöönoton jälkeisen 25 kilometrin välein suoritettavan filtterin vaihdon ja kaasareiden putsaushuollon ehkä välttää. Jotain keltaista jauhoa sinne jäi, nyt sitten arvotaan onko se sellaista kamaa joka läpäisee hyvin motonetin halvimman mutta tutun laadukkaan filtterin. Muttei enää kaasareita. Tai mitenköhän sitruunahomeesta pääsisi eroon. Jos jollakin on visiota tukkiiko keltainen jauho jotain ja mitä pitäisi tehdä, niin voisi vaikka avautua. Tässä vaiheessa kaiken touhuilun jälkeen on huomannut että ihmisen elo on liian lyhyt kaikkien virheiden tekemiseen itse. Varsinkin kun tapana on ollut tehdä ne muutamaan kertaan.
(https://www.dropbox.com/s/m7sblhqmim2ctah/WP_20151020_002.jpg?dl=1)
Näihin tunnelmiin tältä erää. Harrastekausi on taas alkamassa ja ehkä tääkin hanke etenee nilkuttaen kohti tuntematonta mutta huikean ylevää päämäärää niin kuin nää meidän poliitikkojen touhut. Eli siis päin v***ua.
Lähtisikö tuo sitruunahome/jauho pois jos käsittelis tankin fosforihapolla?. Ainakin mopofoorumin puolella on ollut jotain puhetta, että ainakin mopojen tankit kannattaa käsitellä fosforihapolla sitruunahapon sijaan. Sitruunahappo käsittelyn jälkeen käsitelty pinta pitäisi heti suojata jollain, koska uudelleen ruostuminen alkaa uudestaan. Voi olla jo seuraavana päivänä uudelleen ruosteessa koko tankki. Fosforihapolla oikein käsittelyn jälkeen jää tankkiin suojaava fosfaatti-pinta joka estää ruostumista. Oikein käsittely tarkoittaa, ettei saa kuivua pintaan se aiheuttaa sitten ruostumista.
-
Toi mobitiven satsissa oleva happo tais olla just fosforihappoa.
-
Mä oon käyttäny tankeissa etikkaa. Jos etikalle tulee liian paljon hintaa niin sitten sitä voi laimentaa vedellä, menee vaan vähän kauemmin. Etikan jälkeen kunnon huuhtelu ja sitten soodaa(ja vettä) perään demilitarisoimaan ruosteen kanssa sotiminen.
Noi sisäpinnotus aineet on tyhmän kalliita enkä oo ainakaan mopon tankeissa huomanu että semmoselle tarvetta olis.
Kandee sitten vetää tankki aina täyteen jotain ainetta, eikä jättää puolitiehen.
-
En noista hienommista tankin käsittelyistä tiedä, mutta vanhan ja halvan konstin tiedän millä saa irtoavan pintaruosteen ym. poies. Pari kolme kourallista M12-muttereita (tai Amazoniin tuumakokoisia?) dieseliä litra tai pari ja korkki kiinni sekä putket tukkoon. Sitten koko komeus sidotaan betonimyllyyn ja annetaan pyöriä useampi tunti. Välillä vaihtaa uutta polttoainetta ja asentoa. Mutterit "hioo" tankin pintaa pyöriessään ja ne on helppo ravistella täyttöaukosta ulos. Lopuksi perusteellinen huuhtelu.
-
Voihan naisen sukupuolielin ja pari ärräpäätä päälle. Sitä kun kuvittelee olevansa fixu niin tekee asiat just niin perse edellä puuhun kuin vain voi. Onneksi tuli avauduttua tällä palstalla niin sai vihjeitä. Olisi näköjään kannattanut opetella aikoinaan koulussa kemian tunnilla muutakin kuin miten sokeri hajoaa hapettomassa tilassa ja sopivalla bioreaktorilla. Menee näköjään uudelleen puhdistukseen. Jos jotain hyvää, niin eipähän tarvinnut tihentää normaaleja bensafiltterin ja kaasarin huoltoväliä aiemmista kokemuksista.
Pulttikonetta käytin ranskiksessa tankin puhdistuksessa ja se toimi hyvin. Nyt Volvossa oli tarkoitus mennä toisella tavalla kun ruostetta näytti olevan niukasti. Sitä kun on jotenkin tottunut olemaan vanhempi happo.
Edit Villelle tiedoksi jos kevyt off topic sallitaan niin tarkoitinkin sitä vanhan äijän parin tunnin sessiota, kun nuorempi käyttää siinä ajassa koko kymmenen matkan sarjakortin.
-
Viimeinen viikko on tullut leivottua kitin kanssa. Kun rappaamiset tältä erää taitaa olla tehty, tuntuu käsittämättömältä että tallissa ei tarvitse kahlata kittisannassa, perinteinen tän vaiheen etelänmatkasimulaatio dallailusta keltaharmaalla hiekalla pölyn tunkeutuessa joka paikkaan jäi toteutumatta. Purkista on vain pieni pintaraapaisu kaivettu ja omin silmin katsoen lisää ei pahemmin tarvitse mättää. Tuttu maalari tosin todennee että hän ei ajatellut ihan näin paljon pyöreitä muotoja tähän autoon jättää, vaan tulee oikomaan mun kittauksia. Mutta hän tekee sen sitten muutamassa tunnissa kun itsellä on nyt mennyt muotojen hakuun reilun viikon illat. Ihailla täytyy niitä virtuooseja, jotka roiskaisevat kerralla muotoon ja kovetinta on just oikea määrä. Vähän hiovat noin puolen tunnin jälkeen kun itse joutuu käytännössä odottamaan vuorokauden kuivumista. Näillä osaajilla toinen tasoituskerros ja se on siinä. Itse kun joutuu vääntämään melkein paikan kuin paikan 5-10 kerroksella ja hiomaan jatkuvasti oikeastaan kaikki pois. Stadissa hommassa on jopa järkeä, kun täällä jo maalarin hymy ja kädenpuristus maksaa ekan tonnin. Kittaus useita sellaisia, tervat lisää ja roiskiminen vielä kierroksen. Ainakin tällaiselle tavan harrastelijalle on käynyt selväksi että maalauttaminen stadissa on jotain astrologiaa, jossa toimenpiteen hintalappu ei ole taivaissa vaan sen toisella puolella käsityskyvyn ulkopuolella.
(https://www.dropbox.com/s/7y2ej0e275tlz63/WP_20151028_002.jpg?dl=1)
Peräkonttiakin olen valmistellut maalaukseen. Nyt on kokemusta Mätänetin ranskalaisesta korikitistä ja edelleenkin olen sitä mieltä että Soudal on hyvää kamaa. Mikä hämmästyttävintä, se on lisäksi hiottavaa ja sillä saa siistin pinnan. Vielä on jäljellä testi kupliiko tervat vetäessä kuin aikoinaan omissa kiljukokeiluissa, vai pysyykö akryylit tiukasti pinnassa. Ennuste on hyvä, koska yksi kaveri sanoi käyttäneensä ja sanoi tuotetta toimivaksi.
(https://www.dropbox.com/s/oyv8lhj7mkny5au/WP_20151027_002.jpg?dl=1)
Samoin decoväristä haettu Car-Rep professional filler vaikuttaisi olevan hyvää stuffia (vaikka onkin kilikolia). Ei reagoi mihinkään vanhaan, tarttuu, täyttää, tasoittuu ja toimii kuin oikea kaksikomponenttinen ruiskukitti. Pystyy hiomaan hyvin ja lopputuloksena pinta näyttää maalattavalta. Pullon kyljessä kerrotaan että on akryyliä, eli luulisi myös pintävärin toimivan. Lopputuloksen tosin näkee sitten kun heittää oikeat värit päälle mutta ainakin tällä hetkellä ei ole pahaa sanaa sanottavana. Suuri bonus on ettei tarvitse pelata ruiskun kanssa kun pieniä paikkoja tekee, eikä päivän päätteeksi puhdistaa vehkeitä ja ajella sitten tallilta himppeen tukevassa tinneripöllyssä.
(https://www.dropbox.com/s/zagvz4w7ijttcnc/WP_20151027_001.jpg?dl=1)
Tässä tulee kohta vuosi täyteen itselle uutta kokeilua – olen hieman pähkinut oliskohan tää nyt jotain blogin kirjoittamista auton raadon elvytyksestä. Lopputulos mietinnästä on ollut että projektipäiväkirjan pitäminen on sosiaali mediaa Seppo Rädyn sanoin. Eli itse olen siis osallistunut, enkä seurannut Suoraselkä Sepon viitoittamaa polkua jossa että sosiaali media on paska maa ja minähän nettiä hanki. Tämmöisen vuosijuhlan kunniaksi pitäisi vissiin uudistua ihan niin kuin veppisivut jatkuvasti tulee täyteen tarpeetonta tauhkaa, joka latautuu minuuttitolkulla. Mieleen on tullut yhtenä vaihtoehtona aloittaa tubettaminen osana kirjoittamista. Jos vaikka omassa proggiksessa tekisi jonkun 15 minuutin video. Teippaisi tiukasti puhelimen telineeseen tärinän poistamiseksi ja kuvaisi miten peräkonttiin roiskaistu akryyli kuivuu maalauksen jälkeen. Taustalle voisi laittaa tietty soimaan ton happoradion tunnelmaan pääsemiseksi, tai mikä bassoradio se nyt onkaan. Lisäjännitystä videoon voisi tuoda se josko maali kuplii ja loppuhuipennukseksi vuoksi zoomata sellaiseen kohtaan. Ei tarvitsisi hävetä oman tuotoksen sisällön tasoa muiden juutuupin mielenkiintoisten tarinoiden joukossa eikä toteutustakaan uskoisi tehdyn karseessa darrassa. Tosin ajatus on vielä hieman vaiheessa. Kun on on joskus tullut luettua kertomuksia erilaisista tempauksista, niin tykkääminen naamakirjassa on ilmeisesti The Juttu. Kun ennen nää kylähullut saatiin porukan kannustuksella tekemään jotain päätöntä, niin nykyisin näköjään keksivät ihan itte. Ja sitten avautuvat ja kertovat, että jos tykkäätte niin minähän teen ihan niin kuin kunnon pohjalainen. Ja tekevät kun lupasivat tuhansien kannustaessa ja nauraessa peukkuja painaessaan. Minä en taida edes savolaisen lupausta tehdä (jossa tunnetusti on aina katetta melkein yhtä paljon kuin Wahlroosin pankkitilillä). Vaikka miten tykättäisiin en rupia jos ei nappaa, eli kunhan näin vaan ääneen pohdiskelen.
Näihin tunnelmiin tältä erää. Hommat jatkuu ja projekti etenee, vaikka moni sitä ei usko.
-
Teippaisi tiukasti puhelimen telineeseen tärinän poistamiseksi ja kuvaisi miten peräkonttiin roiskaistu akryyli kuivuu maalauksen jälkeen...
:2funny:
Vain yksi pieni poiminto kirjoituksistasi, mutta nämä on oikeasti parasta viihdettä lukea noin, jotenkin suorasaisesti nykymaailman pöhköyttä kuvaavan pohtivasti kirjoitettua tekstiä! :2funny:
Kahvit tuli näppikselle... :2funny:
-
Hienoa jälkeä ja hienoa tarinankerrontaa.. Ja näin pääsen tätä piristävää prokkista seuraamaan.
-
täytynee kanssa ottaa seurantaan :hello:
-
tulee hieno ama :) kas näin sain tämän seurantaan
-
Kahvit tuli näppikselle...
Toivottavasti ei ollut kallis näppis ja mennyt piloille. Joskus nuorempana joku nainen taisi sanoa ihmissuhteen päättyessä dramaattisin kääntein että olet oksettava, mutta en arvannut että tällaisessa porukassa etoo niin paljon että kahvit tulee ylös. Pahoittelut aiheutetusta mielipahasta. Mutta kirjoittihan nimmari härski hirvi kierroksilla vai mikä badmoosecycles että täällä on ollut projektikertomuksia, josta on ollut mainiota apua ja sitten on ollut mun, jota lukiessa oli pakko juoda kaljaa ja sai melkoisen darran.
tulee hieno ama :)
Hienoa jälkeä.
Kiitoksia vaan palautteesta ja kannustuksesta, mutta valittaen pitää todeta että tällä iällä en enää usko joulupukkiin, hyviin haltijoihin enkä tekijämiesten kehuihin mun työn jäljestä. Tosin osasyynä näkemyksiinne saattaa olla kamarakännyjen tekijöiden softan vääntäjät. He kun ovat edellisen vuosikymmenen parhamipia onnistujia markkinoinin alalla. Ainakin minusta kännykameroiden kuvat valehtelevat melkein yhtä paljon kuin venäläinen tietotoimisto. Lähes poikkeuksetta chattiautossa loppuunajettu, läpimätä lulla näyttää kännykameralla otetuissa kuvissa tuoreelta, muutama viikko aiemmin autoakvaariosta haetulta vehkeeltä. Jolle ostoksen jälkeen ei ole tehty muuta kuin vedetty autoglymiä pintaan.
täytynee kanssa ottaa seurantaan
Minä en ainakaan pakota tekemään mitään eikä kovin suuria haluja ei enää ole toimia muinaismuistona tai muunakaan esimiehenä. Mun seuraaminen ei varmasti toimi, tai no joo, jos olet ajatellut vaihtaa osoitetta enemmän korkeammalla volyymilla tapahtuneen supattelun jälkeen niin sitten muijan autoon nää mun tekemismallit ovat paikoillaan.
Olin sitä mieltä edellisen päivityksen jälkeen että pintatervat voisi kiskaista kittien päälle. Vaan ei mennyt ihan kuin suunnittelin. Meinasi keulia, kun tuli filleria roiskittua ja hiottua pois iltatolkulla kun pullon pohjalla sitä oli ja kama toimi. Jossain vaiheessa vaan piti todeta että ei oo mitään järkeä hio kontin maton alle tulevaa pintaa tai pyöränkaaria, jotka osaava maalari kuitenkin oikoo . Budget sporttia ollaan tekemässä. Sitten kun lopetin, otin jotain vanhaa varastoa olevaa happomaalia ja ruiskaisin sellaiseen kohtaan joka oli tullut hiottua pellille. Projektien tekijät tietää, että tämä on se maalaukseen olennaisesti kuuluva vaihe jolloin viikon hieromisen jälkeen joku kerros kuplii. Toinen vaihtoehto kuplimiselle on pintatervan kanssa. Onneksi tuli kokeiltua vain pieneltä alalta ettei tarvinnut koko juttua alusta aloittaa. Mutta tämän kokemuksen jälkeen jopa meikäläiselle supersäästäjälle päätös alkoi olla valmis: koko kolmenkymmenen vuoden kilikoli+muu maalikokoelma lähtee Kuusakoskelle. Aikuisten oikeasti, jos järjellä miettii, lähes joka kerta kun jotain vuosikertamaalia on käyttänyt, niin just roiskaistu pinta on ollut yhtä tasainen väriltään ja pintarakenteeltaan kuin oma naama murrosiässä ja sen jälkeen.
(https://www.dropbox.com/s/i14iv5va1q672v5/WP_20151112_001.jpg?dl=1)
Pintaväriä tuli puikattua pohjien päälle lopulta. Jäi juutuupi video tekemättä, kun piti tää aikuisten värityskirja eristää muusta tallista verholla eikä tilaa jäänyt virittää kännyä kuvaamaan maalin kuivumisen edistymistä. Kun maalia suihkuttelin konttiin, olisi tietty videoon saanut tunnelmaa, kun ainakin alussa kontti oli sellaisen maalisumupilven peitossa, että mitään ei näkynyt. Siinä olisi voinut luulla että tulossa on joku musiikkiperformanssi, kun siellä niitä savuja usein käytetään. Ilmeisesti nää artistit haluaa kertoa ihan kuvainnollisesti tällaiselle yksinkertaiselle ihmiselle että he tykkäävät olla kunnon pilvessä esiintyessään, kun ei sinne oikein muuten mieli tee mennä.
Pärstäkirjaan tietty voisi myös avautua tekemisistään, jos sellaiseen tulisi liityttyä. Ilmeisesti siellä kerrotaan enemmän omasta ihanasta, kauniit ja rohkeat look like -elämästä sekä onnistumisista. Jopa siitä miten hienoa on käydä paskalla (no itse asiassa se on kyllä hienoa jos onnistuu viikon ummetuksen jälkeen). Mulla vaan nää onnistumiset on sen verran harvassa, että ei taida sekään olla mun juttu. Akryylin kiskaisun jälkeen oma pärstä oli naamarin irrottua kuin porsas lihatiskissä ja suojaamaton osa habituksesta isänmaallisen sinivalkeassa maalipölyssä. Sellainen sateenkaarenkirjava Frankenstein, jota edes kamerakännyn softa ei tunnista ihmiseksi tai autoksi. Eikä saa muokattua kuvaa esittämiskelpoiseksi. Sen verran on itsekritiikkiä, että ei sellaisella kuvalla voi mennä sosiaali mediaan itseään esittelemään positiivisessa valossa eikä senssipalstoille seuraa hakemaan menestyvänä miehenä muiden kaltaisten joukkoon.
(https://www.dropbox.com/s/90p335531w4syy4/WP_20151112_002.jpg?dl=1)
Pinta-akryylin maalaus onnistui muutoin poikkeuksellisen hyvin. Decovärissä löysivät mätäpalasta ruosteen seasta muutakin kuin ruskeaa eikä sotkettu sävy erotu pahasti vanhasta. Kiiltoa jätettiin 30 % täyteen verrattuna niin kuin sopivasti nautintakelpoiseksi lantratun kosanderin mukaan, eli aika bueno tähän projektiin. Kontin näkyville pinnoille ei tullut valumia, joten senkin suhteen mentiin triplajättipottilottovoittajan fiiliksissä. Muutama valuma kylkiin tuli, kun ruiskun säätäminen pitkästä aikaa ei ole ihan handussa. Yhdessä palassa näköjään oli silikonia tai muuta kraatereita luovaa skeidaa jäljellä, mutta sekään ei haittaa kun maalarille ajatuksena on vielä mennä. Ja mikä uskomattominta mistään ei kukkineet vanhat kerrokset. Kaiken kaikkiaan, aika lailla voittajatunnelma. Joka tosin perinteisesti katoaa nopeasti, kun projektin parissa jatketaan.
(https://www.dropbox.com/s/2dllttcwc613fch/WP_20151112_003.jpg?dl=1)
Bensatankkia seuraavaksi voisi alkaa räppäämään kiinni koriin. Sen verran mielenkiintoisesti Volvo on ratkaisun toteuttanut että jotain stuffia korin ja tankin reunuksen väliin pitäisi laittaa. Laadukkaat korikitit on ulkona kuvioista, koska seuraavan kerran irroitettaessa tarvinnee timanttilaikkaa. Yhtenä vaihtoehtona on tullut mietittyä Bilteman korikittiä, koska se ei kuivu eikä todennäköisesti tartu kiinni. Eli tässä tapauksessa voisi olla ok tuote pitämään vedet ja hiekat ulkona peräkontista. Toivottavasti ei kuitenkaan ole valmistettu Kiinan ensimmäisessä kierrätykseen perustavassa tehtaassa, joka käyttää raaka-aineena käytössä poistettuja pesusieniä. Niitä kun halvalla saa prosessin raaka-aineeksi. Jos jollakin on hyvää ehdotusta mitä liukkaria sinne rakoon työntää, niin lupaan luonteelle epätyypilliseen tapaan vähintäänkin kuunnella.
-
Bensatankkia seuraavaksi voisi alkaa räppäämään kiinni koriin. Sen verran mielenkiintoisesti Volvo on ratkaisun toteuttanut että jotain stuffia korin ja tankin reunuksen väliin pitäisi laittaa. Laadukkaat korikitit on ulkona kuvioista, koska seuraavan kerran irroitettaessa tarvinnee timanttilaikkaa. Yhtenä vaihtoehtona on tullut mietittyä Bilteman korikittiä, koska se ei kuivu eikä todennäköisesti tartu kiinni. Eli tässä tapauksessa voisi olla ok tuote pitämään vedet ja hiekat ulkona peräkontista. Toivottavasti ei kuitenkaan ole valmistettu Kiinan ensimmäisessä kierrätykseen perustavassa tehtaassa, joka käyttää raaka-aineena käytössä poistettuja pesusieniä. Niitä kun halvalla saa prosessin raaka-aineeksi. Jos jollakin on hyvää ehdotusta mitä liukkaria sinne rakoon työntää, niin lupaan luonteelle epätyypilliseen tapaan vähintäänkin kuunnella.
Butyylimassa (https://www.karkkainen.com/verkkokauppa/sika-lastomer--710-musta-310-mm-butyylimassa) voisi olla etsimäsi tuote. Käytetään mm. asuntovaunujen korisaumoissa. Pysyvästi elastinen, ja saa irroitettua tarvittaessa, mutta pitää veden kuran ja muun ulkona. Ei sitten kestä liuottimia, mutta ei kai tuolla kohtaa joudukaan niiden kanssa tekemisiin.
Ja mukava lueskella ei niin vakavaa Ama projektia.
-
Myös tiivistenauha/teippi voisi tulla kysymykseen. Riippunee kysymyksen kiihottavuudesta ja tiivistenauhan/teipin kyvyistä...
-
Butyylimassa (https://www.karkkainen.com/verkkokauppa/sika-lastomer--710-musta-310-mm-butyylimassa) voisi olla etsimäsi tuote. Käytetään mm. asuntovaunujen korisaumoissa. Pysyvästi elastinen, ja saa irroitettua tarvittaessa, mutta pitää veden kuran ja muun ulkona. Ei sitten kestä liuottimia, mutta ei kai tuolla kohtaa joudukaan niiden kanssa tekemisiin.
Tnx, tämä näyttäsi olevan etsimäni tuote. Koska valmistajana on saksalainen Sika, niin tuotteen ominaisuuksien kuvaus ei liene Aarnion asialinjalla oikeudessa ja kestää kuluttaja-asiamiehen valvovan silmän. Kärkkäisellä on muistaakseni karkkikauppa Lahdessa, joten sattuu matkan varrelle maalle. Ja mikä parasta, tämä on halvempaa kuin Bilteman kama. Nyt pitää ihan kokeilla jos osaisi laittaa hymiön eka kertaa mun projektikertomukseen :). Varsinkin kun tää projektipäiväkirja ei sun mukaan ole niin vakava asia kuin Kärkkäisen vakaumus.
-
Myös tiivistenauha/teippi voisi tulla kysymykseen. Riippunee kysymyksen kiihottavuudesta ja tiivistenauhan/teipin kyvyistä...
Kiitoksia ehdotuksesta kumin käyttämisestä. Jos oikein muistan, koulussa kertoivat aikoinaan ettei kumi tarjoa 100 % suojaa ja varmuutta. Se kun voi revetä tai luiskahtaa pois paikoiltaan. Myös tiivisteitä ikkunaan laittaessa olen huomannut, että vaikka uusii tiivisteitä, niin silti kumin vaihdon jälkeen usein vetää käteen. Parhaalta tuntuu tuo J Kärkkäisen tiukan rotuseulan läpäissyt Arjalan ihmeaine. Se näköjään pitää vaon oikealla tavalla elastisena ja siihen voi tuikata meisselin milloin tahansa. Tosin täytyy tunnustaa: Kun tankkia sovittelin paikoilleen, totesin että lorautusreiän ympäristöä pitää oikoa ja siistiä lisää. Nykymuodossa tää reikä pitää peräpään kosteana eikä sellaista kumia löydy, joka ehkäisisi tarpeeksi varmasti. Eli vielä ei voi laittaa tankkia lopullisesti paikoilleen. Putket mahdollisesti laitan kiinni, jotta nykyisin käytössä oleva turvatankki jää historiaan tähän projektipäiväkirjaan dokumentoituna eksperimenttinä. Muutoin tankki jää vielä paikalleen ruuvaamatta ja kiinteämmän pulttauksen aika taitaa olla korin maalauksen jälkeen.
Viime viikonloppuna landella käydessä mukaan tuli otettua kone. Sinäänsä ihan pitää mennä peilin eteen katsomaan onko kyseessä sama kaveri, kun olin ajatellut ryhtyä konetta sovittamaan pellin alle vasta joulukuussa. Nythän sitä ei tarvinnut kaivaa hangesta ja muutenkin nousi helposti trailerin päälle. No lukija tietty kysyy miksi sitä pitää hangesta kaivaa. No kun mulla oli tarkoituksena saada uusi talli, eikun siis korjattu sellainen, pystyyn elokuussa. Tuli lokakuussa. Ikkunat tilailin 5 viikon toimitusajalla. Nyt on lupailtu että mahdollisesti onnistuu 9 viikon jälkeen. Tää rakentamistouhu on mennyt ihan reisille aikataulujen suhteen – kun ajatuksena oli siirrellä kamat uuteen talliin syyskuusta alkaen niin vieläkin ollaan vaiheessa - kaivetaan siis nenää tai ahteria mielialan mukaan ja odotellaan osia. Tallihanke on mennyt ihan niin kuin autojen kunnostukset yleensä. Eli aikataulujen suhteen pitää osata suhtautua. Tosin suhtautuminen vaatii hieman enemmän lääkityksen lisäystä ja alko nimisessä apteekissa käyntiä. Lumien tulo kun on joka aamu päivän lähempänä, osakokoelma edelleen pressujen alla mätänemässä ja vitutus kasvaa käänteisessä suhteessa talven lähestymisen kanssa. Ilmeisesti Suomessa on kauhea suhdannepiikki päällä hallituksen onnistuneiden elvytystoimien seurauksena ja rakentaminen keulii huolella, kun oikein mitään ei tunnu saavan ilman positiivisimmillaan kuukauden viivästystä. Tosin osasyynä saattaa olla hankkijan hintatietoinen ostamistapa, jossa lähes jokainen myyjä on täysin kypsä neuvottelujen jälkeen asiakkaaseen. Myös raksamiehissä silloin kuin heitä on tarvittu on tukeuduttu halvimpiin (joku voisi lausua puolispuge, mutta eipähän erotu tilaajasta niin pahasti), joiden aikataulukäsitys on enemmän kiireetöntä ja stressitöntä elämänasennetta suosiva.
(https://www.dropbox.com/s/ffwc1wp0i24r8gn/WP_20151116_002.jpg?dl=1)
Moottorin hinkkauksen aloitin välipuhteina. Pultteja etsin, joilla saisi koneen kiinni moottoripukkiin. Päivän kaivamisen jälkeen oli otettava nöyrästi lompsa kouraan ja pysähdyttävä Vallilan Ruuvikulmaan ohi ajaessa tekemään muutaman egen investointi uusiin kiinnityspultteihin. Myös venttiilikopan aukaisin ja sieltä löytyi positiivinen yllätys. Siellä näytti samalla kuin himpessä, eli niissä paikoissa minne muija ei päästä tuomaan elämisen jälkiä. Kopan alla oli häivähdys ruskeaa, lähes öljynväristä mutta ei missään nimessä vuosikymmenten aikana kerättyä ISISin lipun värimaailmaa kertomassa kyseisen lafkan lupausta tulevasta. Kun tulppia irroittelin, niin näköjään on käynyt etumainen solex rikkaalla. Takatulpat oli oikean värisiä, mutta kokonaisuutena ei mitään huolestuttavaa ja samaa linjaa kuin venttiilikopan alla.
(https://www.dropbox.com/s/bdmbumvkiyhmjj0/WP_20151117_002.jpg?dl=1)
Joku ties milloin käteen jäänyt tiivistepaketti moottoriin löytyi varastosta, eli ihan kaikkea ei tarvitse ostaa. Öljypohjan tiiviste oli joskus käytetty, joten Mopedinetin laatutuotevalikoimista pitää uusi hakea. Ohuen kansipahvinkin ostoslistaan laitoin kun paketin sellainen näytti turhan paksulta, kunnes muistin että taisi olla tää lohko porattu 92 milliseksi. Sitten ihmeteltiinkin kansipahvia. Foorumin kautta selvisi että ilmeisesti joku sähkörinki vai mikä lie hirvimiesten kierros tarjoaa oikeaa, eli Elring valmistaa sopivaa. Nettiselailun ja useamman pienen hjärtslaagin jälkeen valkeni, että jo pelkkä pahvi on minimissään 80 kybän investointi. Plus kansipultit. Vaikka miten kokoaisin vain parhaita osia niin mun pultit on ainakin kahteen kertaan paikalleen ruuvattuja ja 5 kertaa seinälle lentäneitä tai lattialle tiputettuja. Siinä hintalappua ynnätessä alkoi mielessä pyöriä ajatus josko ei nyt ihan ekana toimenpiteenä repisi kantta auki. Ventiilikopan alunen vinkkasi että ei taida olla ihan välttämätön toimenpide. Kun kuitenkin elämän pyhä tarkoitus ei ole palavat olkilyhteet aidanseipäissä, vaikka Nummisuutareiden Eskon niin lukkarin kuulustelussa väittää, vaan Säästäminen isolla ässällä. Lopullisen päätöksen pystyy tekemään kun aukaisee öljypohjan.
Maaliakin tilailin Jupetilta, kun pitäisi tervaa koneen kylkeen sipaista. Tässä koneessa väri on aika hyvässä kunnossa ja itse asiassa jo nyt liian kiiltävä tähän projektiin. Pitänee miettiä josko paikkamaalauksen jälkeen verhoaisi CRC sumulla moottorin ja sitten lakaisisi tallin lattian edes kerran vuoteen pikapatinan hankkimiseksi. Pölypilvi kun on taattu. Lopuksi voisi vielä kaataa lapiolliset koneen päälle ja puhaltaa irtonaisimman töhnän paineilmalla pois sekä lopun pinnoitteen ankkuroimiseksi. Tosin tässä vaihtoehdossa esteeksi voi nousta se, että koneen aukkoja pitää silloin tukkia teipillä. Teipin tuhlaaminen lienee projektin hengen vastainen ja maapallon resurssien väärinkäyttöä, jos ei ympäristörikos, ainakin jos Niinistön Villeltä kysytään. Ja bonuspalkintona käy kuitenkin perinteiset - kaikkein karkeinta hiekkaa ja pari lattialle pellin kanssa vingutettua laikkaa menee jotain kautta koneen sisälle pitäen huolta että taas saa harrastaa.
-
kaivetaan siis nenää tai ahteria mielialan mukaan ja odotellaan osia.
Kannattaa olla tarkkana kaivaus järjestyksessä, muuten voi olla huono haju nenässä ;D
Jatka samaan malliin niin hyvä tulee.
-
On kyllä kertakaikkiaan mahtavaa kerrontaa! :2funny: Pessimisti ei pety vai mites se meni? ::)
Herra on hyvä ja jatkaa hienoa rakentelua ja varsinkin kerrontaa samaan malliin -H-
-
Mulle tulee paha mieli kun en kerkee tehä omalle kotterolleni mitään. :'(
-
Varsin viihdyttävää kerrontaa 8)Mutta semmonen tuli mieleen että minkä takia niitä tappikoneen kansipultteja tarttee muka uusia kun jäykkiä ovat eikä venypultteja,jos ne ei oo pilalle syöpyneitä niin huoleti voi käyttää vaikka kuinka monta kertaa kun ei se kiristysmomentti kovin kova ole pultin kestoon nähden,kierteet kun on vaan puhtaat ja pultin kierre kevyesti öljytty niin väitän että pultti ei varmasti antaudu vakio momentilla tahi puoli kiloa kovemmallakaan.Minä en aikanaan noitten kanssa pelatessa koskaan ees aatellukkaan uusia kannen pultteja eikä koskaan propleemia ollu vaikka ois ollu kuin moneen kertaan käytettyjä...
Eikö vakiopäreen liekkirenkaat ollu sen verta isommat kun sylinterit jotta viel tuolla porauksella passaa,varmaksi en kyllä muista...
-
Mulle tulee paha mieli kun en kerkee tehä omalle kotterolleni mitään. :'(
Joillekin tulee paha mieli kun mä teen kotterolleni jotain. Jos yhtään auttaa.
Herra on hyvä ja jatkaa ...
Tällaista harvoin kuulee ja minä en ole koskaan tainnut kuulla, siis naisia tarkoitan. Taitaa olla märkä päiväuni että kehuvat hyväksi ja pyytävät lisää.
kaivetaan siis nenää tai ahteria mielialan mukaan ja odotellaan osia.
Kannattaa olla tarkkana kaivaus järjestyksessä, muuten voi olla huono haju nenässä ;D
Sen verran luulen oppineeni että kaivuu keskittyy vain yhdelle alueelle kerrallaan. Vähän niin kuin autojenkin kanssa - kannattaa levittää talliin vain yksi projekti kerralla, niin ei mene hermo.
Minä en aikanaan noitten kanssa pelatessa koskaan ees aatellukkaan uusia kannen pultteja eikä koskaan propleemia ollu vaikka ois ollu kuin moneen kertaan käytettyjä...
Eikö vakiopäreen liekkirenkaat ollu sen verta isommat kun sylinterit jotta viel tuolla porauksella passaa,varmaksi en kyllä muista...
Kiitos kannustuksesta mutta moottorin lisätutkimusten valossa jää kansi aukaisematta. Ohjeellasi tehden ei ole vaikea rasti, mulla kun on noin parin moottorin verran purettuja osia. Ja yllätys, yllätys, ne ei ole landella pressujen alla vaan lämpimässä varastossa mustiin pirkka jätesäkkeihin osina pakattuina. Vähän niin kuin ISISin sankarivainajat. Pulttejakin on ulkoisesti katsottuna ihan ok kuntoisia mutta niiden venymisiä ja vanumisia en oo koskaan mitannut. Levätköön edelleenkin rauhassa (siis pultit, niistä toisista säkeistä ei oo niin väliä) koska niitä ei tähän projektiin tarvita.
(https://www.dropbox.com/s/ykwx3q9bccaqbuc/WP_20151118_002.jpg?dl=1)
Avasin öljypohjan ja sieltä ei löytynyt normaalia kerrosta tiepikeä, jonka poistaminen on yhtä innostavaa kun vessan putsaus lapasesta lähteneiden bileiden jäljiltä. Kevyt pyyhkäisy rätillä ja muutaman mikrometrin paksuinen kerros mustaa mömmöä sumpun pohjalla lähti saman tien. Sitä oli niin vähän että ei edes mennyt haalareihin eikä kynnen alusia tarvinnut liottaa viikkoa tinnerissä. Öljyt tuli ulos ilman Lokapoikien imuautoa ja neste näytti siltä, että nuorempana olisi veisattu vähintään viikko itkuvirsiä kun tuli liian aikaisin vaihdettua. Tässä moottorissa on selvästi käytetty kunnon öljyjä, kun budget sportin nyt pellin alla olevassa voimattomassa lähteessä on yleensä ollut Bilteman halvimpia öljyjä viiden vuoden vaihtovälillä. Eroa ei voi olla huomaamatta edes Jokereiden vierasottelua Pietarissa tuomitseva paikallinen puusilmä. Jos tätä konetta meikäläinen aukoo ja korjailee, niin ei ainakaan paremmaksi muutu. Toisen suuntaisesta kehityskaaresta on riittävästi kokemusta.
Moottorin ulkopuolisen putsauksen aloitin. Teräsharjalla vinguttelin porakoneen päässä ja aika puhdasta näyttää tulevan. Tämä kone kun ei ole heittänyt öljyjä pihalle tiivisteiden välistä eikä muutenkaan ollut normaalin suojaavan emulsiopinnoitteen peittämä. Muutamaan kertaan tinnerirätillä pintaa hieroin ja jo toisella kerralla koneesta irtosi lähinnä vain punaista maalia. Tällaisen koneen putsaus on aivan liian helppoa eikä kuulu jaloon autojen harrastamiseen. Tässä vaiheessa on todettava, että kyllä, mullakin on edes kerran elämässä tullut vastaan wheeler dealer tyyppinen juttu.
(https://www.dropbox.com/s/vcy8dhk4em3qz24/WP_20151122_003.jpg?dl=1)
Moottori pääosin putsattuna ja riisuttuna. Muodostaa budget sportissa täydellisen harmonian niin kuin Kirsi Salo miehen päällä tantrajoogatessaan Maria Veitolan+kameroiden häivyttyä.
-
Kun moottori oli putsattu pensselöin siihen maalit. Ensimmäisten vetojen jälkeen pala nousi kurkkuun, kun näytti että uusi maali koneen kyljessä sopii budget sporttiin kuin Susanna Koski sateenkaaripoikien bileisiin. Kun jatkoin sutimista, niin hohtoa riitti. Kahden sivelyn jälkeen peitto oli lahes 100 % ja kiiltoa kun Alexander Stupidon purukalustossa. Mieleen tuli mennä välittömästi tilaamaan nettikaupasta Prozac’ia. Kuvauksen mukaan VPn maali on silkin himmeää, mutta ainakaan minun skaalalla ainoastaan omassa päässä himmeni. Vähän auttoi kun käytetty maali oli tossa lähellä Pitskussa Teknoksella sotkettua moottorimaalia, joskin Swedujen kautta kiertäneenä muutamat katteet keränneenä. Näköjään VP myy Teknoksen moottorimaalia huomattavan korkeaan hintaan (4 kybää litra). Tästä maalista huomasi tervatessa että ilmeisesti toimii, sen verran pahalle haisi. Taannoin jotain Teknoksen puhdistusvesiä pääsi ohi kulkevaan kiinteistövälittäjien myyntiesitteessä nimeämään kristallivirtaan, joka tunnetaan muualla Mätäojan nimellä. Kyseisessä virkistyskohteessa saivat karkuun päässeet tehtaan puhdistusvedet salakat, särjet, ahvenet ja mitä muita jalokaloja niitä onkaan kituset ylöspäin. Eli ainakin kyseinen tapaus lupailisi että Teknoksen maaleissa on mukana myös vaikuttavia ainesosia.
(https://www.dropbox.com/s/vxnix6ezdzf3xhr/WP_20151130_002.jpg?dl=1)
Eka iltana oli vissiin sen verran maalipöllyssä että Prozac’in tilaaminen jäi. Yön yli nukuttuani muistelin että taisi nää nettikauppojen viagrat olla tehty Kiinassa ja suurinpiirtein samoista ainesosista kuin mitä tallin lattialta löytyy. Vähän tietty makua parantamaan on laitettu sokeria. Vaikutus lienee samantapainen kun enempi maalien kanssa pelatessa eli jäi myös toisena päivänä tilaamatta. Ilmeisesti kolmantena iltana silmä oli jo tottunut tai maali haalistunut, eli ei näyttänyt enää yhtä häikäisevältä.
Etupäänkin aukaisin. Tällä kertaa tehtiin etukäteen ajatellen ja kaiken sääntöjen mukaan. Lämmittelin ekana iltana hihnapyörän kiinnityspulttia ja laitoin dödöä riittävästi. Toisena iltana lämmittelin pulttia ja lisää dödöä. Myös paukatin vasaralla pultin päähän. Sitten käteen paineilmapyssy, niin paljon ilmaa kun kompurasta sai, tukeva ote vehkeestä ja vankka etunoja. Ja sitten menoksi. Meinasin lentää persuksille öljyastiaan kun pultti pyörähti saman tien auki potkaisten reippasti taaksepäin. Eka kertaa minun kohdalla. Jos jotain tästä keikasta opin, niin sen että aika turha on pulttia lämmitellä kun kierre on monen sentin päässä kannasta. Samoin dödöjen suihkimiset. Mutta tulipa harrastettu – turhaan. Eli normaalikaavalla.
(https://www.dropbox.com/s/krmy3c0obbhf7xf/WP_20151125_001.jpg?dl=1)
Sinänsä kopan alta paljastui eka pettymys tämän koneen kohdalla. Siellä oli fiiberikiekko. Ensin mieleen tuli että vaihdan pois, mutta sitten toisena ajatuksena poksahti tajuntaan että tää mun kone on muuten levällään hiekkapuhalluskaapin vieressä. Yleensähän kolhoositallissa hiekkalaatikko on aina toimimattomassa tilassa. Lamppu paskana, lasista ei enää näe läpi, käteen on vedelty niin että hanskat on rikki, pölynimuri ei toimi (se ei tosin haittaa ketään puhaltajaa) tai hiekka tai mikä tahansa puhallusaine tallin lattialla, muiden osissa, loppu tai muuten vain käyttökelvotonta. Mun tuurilla tähän 99 ja paljon desimaaleja prosentin todennäköisyyteen ei voi kyllä luottaa, koska joku kyllä keksii puhaltaa jos ei muuta niin hiekat ulos kaapista mun koneen päälle. Siinä on turha toivoa, että koneen peitoksi Prismasta hankittu 6 egen extra puuvillalakana (arvannette että tämä on halvin itse keksimäni vaihtoehto) jotain estäisi. Eli päätin laittaa etupään kiinni nopealla aikataululla kun uutta teräspyörää olisi joutunut odottamaan ainakin viikon. Kun vielä fiiberipyörän vaihto ei kuitenkaan ole joskus tulevaisuudessa tarvittaessa ihan mahdoton duuni ja muistaakseni onnistuu koneen paikalla ollessa pienellä purkamisella. Eikä tähän koneeseen nyt niin kireitä osia olla asentamassa ettei fiiberipyörä eka kiihdytystä kestäisi.
Ennen kokoamista sipaisin kampiakselin pään metallisesta pyörästä tonnisella paperilla (hienompaa en saanut pummittua keneltäkään) kyhmyt pois. Sitten uusi stefa paikoilleen. Stefan hain Mätänetistä joka hämmästytti toisen kerran tämän projektin aikana. Stefa oli Elringin tekemä ja kunnollinen. Joskus näinkin. Takapään stefa sen sijaan oli Payen ja normaalia kyseisen laatuosien kauppiaan tavaraa. Ilmeisesti kuitenkin parempi kuin 20 vuotta paikalla ollut, joka tuntui sopivan paremmin prässiin puristerenkaaksi. Kaveri totesi että näyttää vielä ihan hyvältä. Wankel-miehille tiivisteet taitaa olla eri asia kun meille tavan moottoreilla pelaaville.
(https://www.dropbox.com/s/rd3fsa89875gyay/WP_20151130_001.jpg?dl=1)
Kokoamisvaiheessa tuli myös ylläri. Tiivistesarja, jota käytin, olikin jäännöksiä aikaisemmasta elämästä eli B16, B18 ja B20 mix. Tietty siitä puuttui tarpeelliset, eli uuden hakuun piti mennä. Onneksi ei tarvinnut viikkoa odottaa, vaan aiemmin mainitusta laatukaupasta sai puuttuvat paperitiivisteet ja koneen kasaan turhaa hiekkaa sisälleen keräämästä. Vielä kuitenkin on positiiviset fiilarit koneen suhteen. Saattaa jopa toimia, kun vielä perusnormaalia isoa mokaa ei ole tullut tehtyä. Normaaliproseduurilla se paljastuu sitten kun kone on paikallaan ja kaikki osat kiinni. Ja ollaan mahdollisimman kaukana tallista.
-
Noi konehommat on ihan kivaa ajanvietettä ruostekorjauksiin verrattuna! Sullakin jo näköjään tehtynä "entisöintirikos" ja vaihdettu huopatiivisteet stefoihin, ei ollenkaan huono juttu..
-
Noi konehommat on ihan kivaa ajanvietettä ruostekorjauksiin verrattuna! Sullakin jo näköjään tehtynä "entisöintirikos" ja vaihdettu huopatiivisteet stefoihin, ei ollenkaan huono juttu..
Nää stefat tuli ihan perintönä ja on jotain 20 vuotta vanhoja. Suomen lain mukaan rikos on jo vanhentunut, tosin museomiesten silmissä taitaa se 30 vuotta olla raja, jos edes riittää. Jos ei stefoja olisi löytynyt, niin sitten sellaiset olisi paikalleen laitettu. Kun kotona on juristinalku (voi luoja varjele, miten on kasvatus näin pieleen mennyt, eikö nyt mitään muuta hommaa keksinyt), niin on kertonut että koskaan ei pidä tunnustaa mitään vaan aina kerrotaan leivättömän pöydän ääressä etten muista tai sitten ihan mitä tahansa muuta skeidaa. Nytkin oli vetopään puolelta hieman stefa vuotanut ja öljyjä piti poistaa, ettei kohta museomiehen automaatilla ajeltaisi. Eikä viitsisi ennen joka katsastusta konetta pestä ja jotenkin reikiä tukkia vuotojen naamioimiseksi.
Ja joo, nää kokoonpano, tarkistus ja kiinnilaitto hommat on huomattavasti motivoivampia kuin mätähommat. Tai jonkun läpipaskaosan elvyttäminen ja varsinkin etsiminen tähän aikaan vuodesta. Nyt kun uudessa tallissa kamat alkaa olla hyllyissä (tosin vielä järjestämättä), niin voi valita minkä ottaa valikoimista. Mulla oli näköjään venttiilikoppia 5, kytkinkoppia harmittavasti vain 4. Jos näillä nyt sitten saisi tämän budjettikohteen kasaan - mutta sen jälkeen suurelle osalle fjonkka kutsuu.
-
Koneen kasailua on tullut jatkettua. Yllättävän kauan menee kaiken maailman pikkuosien ja apulaitteiden putsaamisessa vuosikymmenten skeidan pois raapimisessä itse osan löytämiseksi ja sen kunnon toteamiseksi.
Vauhtipyörää yritin asentaa paikoilleen Motonetin halvimmalla mahdollisella muovisella keskitystyökalulla. Kokemuksesta voin sanoa että sopii parhaiten – tai no en edes tiedä mihin se sopii. Ehkä jos olisi autokorjaamoalalla, niin kilpailijan työkalupakkiin. Kun tämän totaalinen toimimattomuus oli todettu, kävin hakemassa seuraavaksi halvimman vaihtoehdon IKHsta. Keneltäkään kaverilta kun ei saanut toimivaa välinettä pummittua eikä lainattua. Ilmeisesti ovat jo tottuneet meikäläisen kyselyihin, joten kaksi vakiovastausta on valmiina kaikkiin liisauspyyntöihin: Mulla ei oo tai En tiedä yhtään missä on. Jälkimmäinen tosin voi pitää paikkansa koska tuttavapiiriin on ajautunut lähinnä samanhenkisiä autonlaittajia kuin itsekin on.
(https://www.dropbox.com/s/xqw3c5flhdj70yc/WP_20151207_002.jpg?dl=1)
IKHn setti näytti ok tuotteelta mun tarkoitukseen, tosin pakkauksen kannessa vihjattiin että sopisi spesialistille. Vähän aikaa mietitytti voiko kyseiseen kaluun tarttua, kun kohderyhmä ei mun tapauksessa ole oikea. Swedut ja Biltema ei tällein luokittele ja diskriminoi ostajia, mutta koska hintalappu oli femman pienempi kuin kärpäsessä, niin mukaan tarttui. Voi vaikka uskotella itselleen, että tää nyt on vaan nöyrien pohjalaisten markkinointikavereiden imartelua jotta saisivat tuotteen työnnettyä asiakkaalle. Vehje itsessään toimi tarkoituksessaan siedettävästi, eli levyn sai jollakin toleranssilla keskelle. Sovituksen näkee sitten kun kiroilee konetta paikoilleen ja yrittää saada moottorin, vaihdelaatikon, kopan, kardaanin …. kohdalleen tai miten ne nyt parhaiten yhtyykään toisiinsa. Näin ennakkotunnelmissa itse en usko että menee yhtä helposti sisään kuin aikuisviihdeohjelmissa.
(https://www.dropbox.com/s/250vqvlts4ya3pe/WP_20151207_001.jpg?dl=1)
Tappi pystyssä ja syvällä sisässä peräpään reiässä. Ei oo oikein mun juttuja, mä tykkään enemmän touhuta etukautta.
(https://www.dropbox.com/s/b9eqo38a8refwxu/WP_20151207_004.jpg?dl=1)
Vesipumppua paikalleen laittaessa tuli myös takaumia nuoruudesta. Jos lohkoa on höylätty reippaasti, on pumpun laittaminen paikoilleen mielenkiintoinen askare. Tässä tapauksessa ilmeisesti lohko oli normaalitasossa koska sen verran helposti pumpun sai paikoilleen alakulman pultista aloittaen ja sen avulla kiertäen paikalleen. Ilman rautakankea, sorkkarautaa, hallinosturia tai muutakaan pikkunäppärää asennusapua. Tosin sen onko vesipumpun päällä olevat tiivisteet rullalla tietää vasta sitten kun laittaa nesteet sisään ja laittaa myllyn pyörimään. Pumppu oli itsessään akseliltaan tiukan tuntuinen ja kunnollisella vesipyörällä varustettu. Ei siis mikään hinnat alkaen versio eikä mun ostos. Vaihtamaan en ryhtynyt, koska omalla maksuhalukkuudella parempaa tuskin saa. Tiivistesarjajätteistä löytyi kahdet vesipumpun tiivisteet eli tänkin kanssa on iteraatiokierroksen tarpeet valmiina. Pumppujakin näyttää olevan varastossa ainakin 3 lisää, kaikki edelliseltä vuosituhannelta, putsaamatta, katsomatta ja jos ennakkotunnelmat pitää paikkansa, todennäköisesti chattiauton lottovoittoon sopivia. Voi tosin olla että joku toimii pidempään kun käynnistyksen ajan vuotamatta jos vaihtaa tarvitsee.
Ennen koneen nostamista haastavammin paikalleen menevät hilut on nyt kiinni. Vielä ei ole tapahtunut kokoamiseen normaalisti kuuluvaa vaihetta eli pultin korkkaamisesta lohkossa jonkun olennaisen kiinnikkeen kohdalta. Ilmeisesti tää pakollinen rasti hoidetaan sitten kun kone on paikoillaan ja korkannut pultti on mahdollisimman hankalassa paikassa tehdä helicoilit. Niin ja tietty kirjoittaessa taas muistaa, että ei oo tuumaisia kierteitä ja enpä muista mistä niitä kierteitä edes saa. Jos niitä ei oo valmiina, niin taatusti tarttee.
Kun konetta olen valmiina katsellut niin todettava on että ulkoasun hierominen lähti lapasesta. Ihan tämän näköistä ei budget sporttiin pitänyt tulla. Tuo lohkon maali edelleenkin pistää liian rajusti silmään, Teknoksen terva on liian hyvää tähän projektiin ja jotain sille pitäisi tehdä. Kokeilin jo laittaa rättiin vanhojen kilikolipullojen pohjia ja pyyhkäistä coctaililla lohkon kylkeä. Ekalla yrityksellä tuli liian musta eli ei toiminut ja piti maalata uudelleen vasemmistoteemalla näin SDPn pelikentälle takaisinpaluun kunniaksi. Pitänee harjoitella lisää joko maalilla tai jos ei toimi, niin sitten jäteöljyllä. Se kun on perinteinen ratkaisu ja aiemmissa hankkeissa melkein kuin itsekseen välittömästi kokoamisen jälkeen levinnyt ympäri konehuonetta kokonaiskuvaa rikastamaan ja harmoniaa lisäämään ihan niin kuin nää pakolaiset ympäri Euroopan.
(https://www.dropbox.com/s/lg23amxblhmdcs6/WP_20151207_010.jpg?dl=1)
Konetilan purkamisen ja siistimisen aloittelin. Tällä kertaa ei mennyt ihan perinteisesti, nyt on tullut otettua kuvia ja jopa merkattua mikä kuuluu minnekin. Kun kuitenkin yhdessä yössä unohtaa mikä johto kuuluu minnekin ja miten ne letkut pitäisi mennä paikasta toiseen. Näillä elämää nähneillä silmillä Amazonin kytkentäkaavio on kopiokoneen kautta kierrätetyn A3 moodin jälkeen edelleen viivamössöä, jossa B on jotain ruåttalaista Blåbandia ja A Vitlökkiä mausteeksi. Mihin johdot pitäisi kytkeä on edelleen yhtä helppoa kuin Hercules Poirotin apulaiselle jutun selvittäminen. Puhumattakaan pulteista ja muttereista, joista vaikka miten laittaisit rasioihin tai takaisin paikoilleen, aina mystisesti haviää vähintään se erikoisin koko ja/tai lujuusluokitettu kallein pultti. Jota ei enää saa oikein mistään muutoin kun latomalla paljon fyffeä. Konehuone näyttää aloitetun purkukierroksen jälkeen vielä suhteellisen ok-kuntoiselta eikä vaatine useita litroja erilaisia tervoja ruosteen naamioimiseksi. Kokemuksesta tosin tietää, että ruosteesta näkyy yleensä vähemmän kuin jäävuorestä Titanicin kannelta.
-
Tuosta keskitystyökalusta,niin nuukana miehenä en oo moista tullut koskaan hankkineeksi vaan oon katkonut risoista v-laatikoista kytkin akseleita kyseiseen tarkoitukseen ;)
-
Mää oon kyllä aina keskittänyt ihan vaan ruuvarin ja silmämunan yhdistelmällä, enkä ole havainnut metodissa mitään huonoja puolia.
-
Mää oon kyllä aina keskittänyt ihan vaan ruuvarin ja silmämunan yhdistelmällä, enkä ole havainnut metodissa mitään huonoja puolia.
Juu monesti oon minäkin joutunut silmälläkin keskittään semmosissa vehkeissä johonka ei käypää akselia oo sattunut oleen,ja onnistuu kyllä ihan hyvin niinkin,sujuu vaan nopsemmin jos on sopiva aksela kun ei tartte tiirailla jotta onko se ny keskellä vai ei,jotta sen takia noita on tullu pätkittyä semmosiin mitä useemmin tulee ruksattua...
-
Tuosta keskitystyökalusta,niin nuukana miehenä en oo moista tullut koskaan hankkineeksi vaan oon katkonut risoista v-laatikoista kytkin akseleita kyseiseen tarkoitukseen ;)
Tämä olisi minullakin ollut vaihtoehto ja todennäköisesti toteutettu, jos käyttöauton mittaristo ei olisi virittäytynyt joulutunnelmaan ja laittanut erilaisia valoja hohtamaan pimeyteen. Mulla on landella kaksi M40 laatikkoa ja muistaakseni myös H5 1 tai 2 kappaletta. Mistään näistä en muista missä kunnossa ne on. Normaalisti tietty rälläköidään akseli irti ja irroittamisen helpottamiseksi myös kylki auki. Ja valitaan se puhtain (ja paras) laatikko. Tällä kertaa tuli jopa säästettyä kun ei tullut ajettua landelle penkomaan laatikkoa vaan teki huikean noin 15 egen investoinnin.
Mää oon kyllä aina keskittänyt ihan vaan ruuvarin ja silmämunan yhdistelmällä, enkä ole havainnut metodissa mitään huonoja puolia.
Mun silmät on niin kierot ja näkökykykin on huonontunut iän myötä, että tuskin onnistuu ko lähestymistapa. Onneksi kuitenkin oma ruuvari toimii vielä että voi edelleen ruuvailla niin kuin nuo Joelan kaverit tuppaa toteamaan.
-
Mun silmät on niin kierot ja näkökykykin on huonontunut iän myötä, että tuskin onnistuu ko lähestymistapa. Onneksi kuitenkin oma ruuvari toimii vielä että voi edelleen ruuvailla niin kuin nuo Joelan kaverit tuppaa toteamaan.
[/quote]
sori offtopic, mut oli pakko laittaa tuosta Joela;sta on meinaan muntyttären nimi :)
-
Mun silmät on niin kierot ja näkökykykin on huonontunut iän myötä, että tuskin onnistuu ko lähestymistapa. Onneksi kuitenkin oma ruuvari toimii vielä että voi edelleen ruuvailla niin kuin nuo Joelan kaverit tuppaa toteamaan.
sori offtopic, mut oli pakko laittaa tuosta Joela;sta on meinaan muntyttären nimi :)
No, tässä projektikertomuksessa taitaa olla enemmän offari-puolta kuin mutkamäen laskija kohtaa useassa Etelä-Suomen talvessa. Joelalla ei siis tässä projektipäiväkirjassa viitata su tyttäreen, vaan enemmän rapakon taakse sekä sen asujamiston käyttämään kieleen - tai sen vulgaariin versioon.
Mutta muutoin, ilmeisesti täällä sana on vapaa koska omaksi suureksi hämmästykseksi tällaiselle tavan rakentajalle ei ole vielä tarjoiltu banskua.
-
Viimeiset pari viikkoa on tullut askarreltua moottoritilan purkamisen ja takapään osien kanssa. Taka-akseliston osalta visio oli, että otan perän siististi irti ja koska budget sporttia tehdään, niin laitetaan vanhat mutterit ja pultit paikoilleen. Ensin tosin kierteet harjataan puhtaaksi irroitettaessa kuin näin huolella ollaan tekemässä. Tähän mennessä oikeastaan yksikään pultti tai mutteri ei ole ollut tiukassa ja lähtenyt käytännössä vähän dödöä suihkien ja ihan vaan räikällä ihmeemmin voimaa käyttämättä auki. Ja hajoamatta. Perän kanssa päästiin sitten normaaliin harrastamiseen. Kun taka-akselistosta ei ole irroitettu mitään 45 vuoteen ei muuten ollut ihan helpoin askare. Osa-aikainen säilytys kuusen alla on myös tuonut oman lisänsä lujan tartunnan varmistamiseksi.
Ensi otettiin käyttöön dödö ja pulttikone. Näköjään tallilla paineilmavehkeitä oli viritelty siten että sai peräti 4 baria pulttikoneeseen. Tuollaisella paineella ei saa edes pulttien ja muutterien kantoja pyöreiksi vaikka miten yrittäisi. Helpommin kavisi mutterisorvilla. Jotain hyvää tästä kokeilusta oli, edes yksi voitto ja panhard-tangon alapultti irtosi. Mutta ei tanko, koska pusla oli ruostunut kiinnitystappiin kiinni. Seuraavaksi ihmeteltiin missä on mun pikkuinen kaasutöhö, että olisi päässyt lämmittämään. Illan etsimisen jälkeen hakemaan IKHsta uusi. Sitten lämmiteltiin. Ja taas pulttikone laulamaan naapureiden iloksi. Läksi yksi mutteri lisää panhard tangosta ja jopa niin että mutteri pyöri puslassaan. Seuraavaksi pitkät varret ¾ vääntiöllä ja sitten alkoi lähteä jo isoin osa pulteista, siis ne joita mahtui vääntämään. Taas lisää lämmittämistä ja vääntämistä. Neljäntenä askarteluiltana alkoi olla jo lähes kaikki mutterit auki. Ja tässä vaiheessa alkoi kirkastua, että vaikka miten säästäminen alkaa ässällä, niin kaljaa kuluu liikaa, on helpompi ostaa uudet pultit ja mutterit vaikka miten kirpaisisi ja budget sporttia tekemässä ollaan. Ilmeisesti vanhemmiten kärsivällisyys on sen verran lisääntynyt, että enää ei mene hermo niin kuin nuorempana meikäläiseltä kestävyydeltään sadan metrin maratoonarilta.
Käytännössä kaikki pultit oli ruostuneet pusliin kiinni. Yhdestä poltelin kumeja pois, mutta senkin duunin tällainen kevyemmällä kopanaluskapasiteetilla varustettu lopetti. Kun täällä stadissa ei taida olla viisasta käryttää kumia, joka paikasta löytyy jotain vihervasureita, joiden mielestä kaikki muu on kiellettyä paitsi bussilla kulkeminen ja pakolaisten&muiden sosiaalitapausten ymmärtäminen. Kun lisäksi tallissa ei oikein voinut olla puoleen tuntiin, sen verran karsea käihä poltamisesta lähti. Niin sitten hakattiin paineilmavasaralla huikella 6 barin paineella pultteja pois yksi ilta. Ja taas oli seutukunnalla iloa elämässä – toivottavasti luulivat että jossain vissiin reivataan. Oli muuten voittajafiilis kun perä tippui alas. Aiemmin vastaavissa tapauksissa kun on vain purettu amazon raatoa. Purkaminen on yleensä helppoa kun kaataa auton kyljelleen ja ottaa vain ison rälläkän käyttöön ja unohdetaan kahden metrin varrella oleva leka silloin kun irroitetaan siististi. Nyt kun tavoitteena oli kaiken säästäminen myöhempää käyttöä varten, niin sitten hierottiin ja ihan koko rahalla. Enpä taida enää pitkää seisoneen amazonin perää irroittaa ainakaan auton kunnostamistarkoituksissa. Tämä harjoitus riitti, tosin tämänkin viisauden muistaa taas muutaman kuukauden. Sitten kun laittaa kamoja paikoilleen, niin taatusti ei muista käyttää mitään ehkäisyä kun sisään survaisee. Mieleen tulee sitten joskus, jos näitä itse joutuu vielä purkamaan. Tai sitten se seuraava kaveri muistaa, joka kiittelee seuraavalla korjauskierroksella tämän auton fixua kokoojaa.
(https://www.dropbox.com/s/qqke631qxfzn753/WP_20151221_001.jpg?dl=1)
Perä irronneena autosta. Kuvassa myös osa pulteista, joiden takia askarreltiin iltatolkulla, jotta säilyisivät käyttökelpoisina. Lopputuloksena nämä ovat käyttökelpoisia Kuusakoskella.
(https://www.dropbox.com/s/7objwqhf0jtuqta/WP_20151224_003.jpg?dl=1)
Kun perän sain irti ja kunnon paineiden piiriin, irtonaisen perän loppujen pulttien irroittamisessa meni sellaiset puoli tuntia. Toisella tallilla sai pulttikoneeseen painetta että lähti saman tien. Tosin aiemmin oli lämmitetty kunnolla ja dödöt oli vaikuttaneet useamman päivän. Tilastotappio myös tuli. Toisen nauhan alapultti katkesi. Tämä oli just tätä, ei viitsinyt enää lämmittää kun kaikki muut oli jo irti ja lähteneet valmistelujen jälkeen. Nyt sitten pääsee yrittämään pätkän poistoa vaikeimman kautta. Ja parhaassa tapauksessa pääsee sitten etsimään helicoilia.
(https://www.dropbox.com/s/lzhq5zxabb9z10g/WP_20151224_001.jpg?dl=1)
Museomiehen aarteita. Todennäköisesti vuonna 1970 autoon lyödyt iskarit. Lähes käyttämättömät, ainakin viimeisen 15 vuoden aikana. Nämä olis kaupan jollekin vieläkin meikäläistä museomiehemmälle. Sopii myös nuoremmalla, joka uskoo käyvän flaksi ja pääsee autossa pukille. Kerran kun autossa pökkäsee niin noin kymmenen kertaa heilauttaa takaisinpäin.
(https://www.dropbox.com/s/jkn15w3j4jzw8qs/WP_20151224_002.jpg?dl=1)
Panhard tanko sai aiemmin hieman kipeää kun tunkki lipsahti. Oli sen verran hienosti muotoiltu että kokeilin josko tästä saisi tuotteen Bilteman valikoimiin. Otetaan siis panhard tanko. Runnotaan se muotoon ja hitsataan pari ylijäänyttä peltisoiroa ristiin. Ja kas – tässä siis Bilteman teiniversio Watt –linkistä. Ruuvaat vaan paikoilleen auton korvakkeisiin ja jotkut luulevat että sinulla on autossa oikea watt linkki. Tunnelman tehostamiseksi tähän voi myös laittaa Bilteman led valot. Suom huom Protosta puuttuu pultit peltikäikäleiden päistä.
Eli näihin joulutunnelmiin tällä kertaa. Hyvät joulut, mutta jos kyseinen toivotus loukkaa näin rauhan aikana niin sitten pyhät kaikille riippumatta sukupuolesta, poliittisesta näkemyksestä, uskonnolliseta vakaumuksesta ja sukupuolisesta suuntautuneisuudesta.
-
Kun perän sai autosta irti alkoi taas homma luistamaan. Vaikka olen pyrkinyt säilyttämään sopivasti patinaa, niin perän kanssa pitää toimia toisin. Sisuskaluille kun on tarkoituksena tehdä päinvastoin kuin tällä foorumilla on tapana raaseria rakennettaessa. Nuoruudesta muistan että amazonilla toista sataa kruisatessa ei enää pystynyt tytöille paljon lurittelemaan eikä muutenkaan kovin helliä sanoja kuiskailemaan. Amazonin moottori oli näissä leikeissä kovaäänisin ja vei huomion hiljaisemmalta kaverilta. Nykyisin myös himpessä välillä ympäristön äänenpaino tuppaa kohoamaan ja akustiikka huonomaan, joten ajatuksena on saada edes budget sporttiin vähän zeniläisempi rauha. Eli siis vaihtaa perään harvemmat välitykset. Ostin palstan kautta Bo Linderiltä ilmeisesti 240 pikkuperän murikan, jossa välitys on 3.73. Kiihtyvyyttä budget sportista lähtee, mutta ei sitä tällaiselta vanhalta äijältä muutenkaan löydy vaikka miten tahtoa olisi naisten kanssa touhutessa.
(https://www.dropbox.com/s/8bz68ubecux3dqz/WP_20151226_001.jpg?dl=1)
Kun koskaan en ole perää saanut hajalle yrityksestä huolimatta enkä vaihtamaan joutunut, niin katselin ohjeita miten hoitaa homma. Tässäkin huomaa itsessään hämmästyttäviä piirteitä, nuorempana kun ensin vaan purettiin ja sitten ihmeteltiin mitenhän taas saisi toimimaan. Kun tuli luvattua että huomenna mennään mun autolla. Volvon ohjeet alkoi tietty siten, että kaksi sivua luetellaan mitä kaikkia SVO-kaluja tarvitset. Sitä listaa kun tavasi mieleen tuli että SVO on lyhenne sanoista Siinähän Vajakki Onanoit. Tai sitten Sweduihin Viedään Omaisuus. Tällä palstalla kyllä kerrottiin, että ottaa vanhan murikan pois, pukkaa uuden sisään, laittaa perässä olleet shimmit samoille paikoille, ja vot, niin toimii. Sen verran alkaa olla itsekritiikkiä omiin tekemisiin ja perän irroituskin oli sen verran haasteellinen askare, niin mötikkä läksi S8JOKille sisuskalujen vaihtoon. Kun tuossa naapuripitäjässä näitä periä näyttää rassaavan. Mielessä oli myös laittaa G80 lukko perään, kun muistan nuorena kironneeni liukkaalla lähtemistä. Hieman kun pohti lisää, niin ei ole paljon talvella tai yleensäkään liukkaalla ajeltu harrastepeleillä. Ja mikä olennaista, lukko saattaa lisää bensan kulutusta, joten jääköön tällä kertaa. Kun siihen lukkoon pitää vielä laittaa rahaakin. Kiitti vaan Bolinderille jolta perän sain ja paljon neuvoja (joita ei käytäntöön viety). No aina voi kuitenkin konsultoida kavereita ja esittää viisaampaa kuin mitä on. Tosin ovat jo varmaan ennen kun joku lausui ’Savolaisen puhuessa vastuu on kuulijan’ ymmärtäneet tarkoituksen.
(https://www.dropbox.com/s/4ibft1nhtl94rsc/WP_20151228_002.jpg?dl=1)
Tukivarsien kanssa tuli kokeiltua kaverin suosituksesta soodakylvyn käyttöä. Vähän pyöräytin ensin teräsharjalla, sitten vuorokaudeksi kylpyyn. Akkulaturin maa kiinni osiin ja paljussa plussa kiinni vanhoihin jääkaapin koristelistoihin. Itse pystyi korkkaamaan olvin ja keskittymään telkun katseluun. Seuraavana päivänä varsissa oli vain jotain mustaa pölyä joka läksi muutamalla teräsharjan vedolla. Oli muuten valkoisen miehen tapa putsata varsista ruoste. Ei tarttenut kaivaa hiekkaa viikkotolkulla silmistä, korvista eikä ahterista. Eikä elvyttää puhalluskaappia iltatolkulla. Osien lilluttamisnestekin on sellaista että voi melkein suositella juomavedeksi uussuomalaisille tulijoille, saattaa mennä pakki hieman sekaisin mutta ilmeisesti lähes yhtä puhdasta kun mihin lähtömaassaan ovat tottuneet. Eikä itseään tarvitse roudata Töölööseen silmäpesuun, korvahuuhteluun ja veneeriseen tarkistukseen jos ja kun vähän roiskuu. Varret kun vielä vetää tinnerirätillä ja epoksia päälle, niin ainakin mulle kelpaa.
(https://www.dropbox.com/s/lhuwtuo66s38xsq/WP_20151228_004.jpg?dl=1)
Toinen alatukivarsi oli nähnyt liikaa elämää ja ottanut tosissaan yritysmaailman viimeisimmät trendit läpinäkyvyydesta. Mun hitsaustaidoilla taidan olla nyt ihan kuuliainen kansalainen enkä elvyttää tukivartta. Laitan suosiolla Kuusakoskelle. Landelta löytyi yksi varaosatukivarsi, josta katsotaan kylvyn kautta josko siitä saisi toimivan. Toisessa on myös korroosiota havaittavissa, josta voi myös tehdä johtopäätökset paljukäsittelyn jälkeen. Uudet kun maksaa VPllä melkein satkun kappale + postikulut, joten molempien vaihto aiheuttaa vähintäänkin pulssin kohoamista ja sydämen tykytystä. Ja ei todellakaan siitä syystä että ne olisivat niin seksikkään näköisiä. Minusta tukivarret ovat Pelle Svenssonin suunnittelun kukkasia, joiden käyttöikää on näköjään kaveri optimoinut varaosamyynnin kasvattamiseksi. Tuollaisessa paikassa oleva osa, joka toimii juurestaan skeidaimurina ja kosteuden kerääjänä. Ihme jos näitä ei ole katkennut ajossa.
(https://www.dropbox.com/s/vgi8mn1d2i79729/WP_20151228_003.jpg?dl=1)
Kässävaijerit meni myös tarkempaan syyniin. Kun landella oli hyllyssä kolme uutta varastossa, niin raskain mielin päätin laittaa vielä liikkuvat vaijerit Vantaan polttolaitokselle menevään kuormaan. Toisesta oli suojakumi jäänyt jonnekin päin Suomea eikä nuo vaijerin kuoretkaan niin vakuuttaneet ehkäisyvaikutuksiltaan. Kun nyt kerran on kaikki hilut takaa irti, niin vaihtaa kerralla ettei tartte seuraavassa katsastuksessa kirota irroittaessa jämähtäneitä vaijereita. Joiden kiinnityspultteja ei laiskuuksissaan tullut tällä kierroksella edes aukaistua. Mutsi tuppasi sanomaan jotenkin sillein että sen edestään löytää minkä taakseen pihan perälle jättää. Ainakin silloin kun huussia tyhjentää.
(https://www.dropbox.com/s/bow5ilvlx6087wr/WP_20151228_005.jpg?dl=1)
-
Eippä se G80 ois muuten tuohon Aman akselaan ihan siltään käynnynnäkkään jos sitä sillain meinasit,kun ompi eri poorit vetareissa ja siks toisekseen Aman akselassa kuten myös PV/DUET/PYHIMYS/EKAT 140 SARJ. on nurinpäiset pyöränlaakerit jotka vaatiipi tasauspyörästössä sen välitapin joka pittää vetarit/laakerivälykset kohrillaan.Eli aikas iso ja hintava homma ois tuommoinen lukko istuttaa Amukan omaan pyllyyn,mahdollista toki laakeroinnin muutoksella ja special made vetareilla mutta helpompi ja halvempi istuttaa koko 2 satkun aksela ;) Pikkuperän välitys siihen kyllä käypi,aikanaan laitoin yhteen jäärata-autoon Duetin välityksen(oliko se ny 4.45 vai 4.55) 2 satkun pikkuperään,mutta ei se ainakaan kyllä todellakaan ihan shimmaamatta käynyt sekään ;)
-
Eippä se G80 ois muuten tuohon Aman akselaan ihan siltään käynnynnäkkään ..
Näitä Eatonin ihmelaitteita on tehty useampaa mallia (ilmeisesti haluavat myydä tuotetta muillekin kuin T-Ford harrastajille). Eli myös näille wanhojen miesten wehkeille löytyy omansa, jos oikein olen osannut nettiä tavata. Mutta joka tapauksessa jäi mun tapauksessa namukaupan hyllyyn.
Perä tuli takaisin pajalta. Jottei lukijat luulisi että meikäläinen on varustettu bemarikuskien käytöstavoilla niin pitää aloittaa niin kuin Jurpilainen veret seisauttavan vaalitappion jälkeen ’Ensiksi haluan kiittää…’ - S8JOKia. Lupasi tehdä perän parissa viikossa, mutta kun joudun siirtämään autoa niin tuli viikossa. Itselle vastaavat sankarisuoritukset ei pääsääntöisesti onnistu vaan aina mennään pitkäksi kaikissa aikatauluissa mitä tulee luvattua tai itselle asetettua.
Oli hyvä että tuli peräpäätä hierottua syvältä sisältä. Pinjonin laakeri olisi todennäköisesti tuonut oman panoksensa budget sportin äänimaailmaan pian käyttöönoton jälkeen ja nimenomaan vahvistamaan mielikuvaa että kyseessä on todellakin budget sport korjausten suhteen. Nyt on sitten uusi laakeri, uudet stefat, vähän harvempi välitys ja ainakin katsottu läpi, ettei ihan heti hajoa. Muutoin taka-akseli ja ripustus näyttää liian hyvältä budget sporttiin: tukivarret ja pienet hilut on puhdistettu skeidasta, osa kylvetetty ja vielä laitettu annitrolia primeriksi, sitten epoksia mutta jottei menisi liian hifistelyksi, niin mustaa kilikolia pintaan. Ei kuitenkaan hammeriteä, vaikka mielessä sekin kävi. Epoksi oli valkeaa, tietty halvin väri mitä sai.
Taka-akseliin jäi vielä hierottavaa, kun unohtui jousikupit alapäästä puhdistaa ja jarrukilvistäkin voisi patinan raapia pois. On muuten liian voimakas kontrasti muuhun akseliin. Näiden lisäksi jarrurumpujen maalaus taitaa olla hätävarjelun liiottelua. Mutta se siitä, kun vielä osia zoomaili, niin jarrukilvet kun ei kuitenkaan näy sieltä auton alta eikä pilaa kokonaisvaikutelmaa. Ne voi siis putsata ja maalata, kun muutoinkin taka-akseli näyttää elvytetyltä ja muutenkin liian hyvältä tähän projektiin.
(https://www.dropbox.com/s/myata3wj1ey0dl3/WP_20160106_003.jpg?dl=1)
Olin aiemmin ostanut omasta mielestä Lesjöforsin jotkut 1,5 tuumaa laskevat progejouset, mutta aika mielenkiintoisilta näytti. Jos näillä pitäisi auton laskea 1,5 tuumaa, niin joko vanhat on painuneet merkittävästi, mun silmä ei osaa enää erottaa paljonko on 1,5 * 2,5399 senttiä näin kevyesti pyöristettynä tai sitten nää vaan painuu kasaan erilailla. Pitää katsoa millaiset tulee kun alle laittaa. Karseinta tietty olisi huomata, että vanhat jouset olisi ajaneet saman asian ja huomattavasti vähemmällä fyffen käytöllä. Tai sitten nää vaan on jotkut super-hyper-progressiiviset-tiehen-tartuttavat vakiojouset.
(https://www.dropbox.com/s/9an78ur96329ilq/WP_20160106_002.jpg?dl=1)
Tukivarret yritin tehdä kunnolla. Kun prässäsin puslat paikoilleen, nii työnsin joka mahdolliseen väliin dinitrolia. On minusta hieman parempi liukkari pitkällä tähtäimellä kuin saippuavesi. Sen verran hienoa oli irrottaa ruosteisia pultteja ja vielä muistin sen takaisin laittaessa, jos seuraavalla kerralla saisi vähän helpommin irti. Tukivarsiin VPn uretaanipuslat meni hyvin paikoilleen. Sen sijaan taka-akselin paikalleen laitto oli jotain ihan muuta. Vaikka miten käytin uusia pultteja, niin ei voi ainakaan sanoa että helppoa on. Nuo uretaanipuslat tuntuu yhtä notkeilta kuin vaihdelaatikon tropiikkiöljyt startatessa 40 asteeen pakkasessa. Jotain sellaista lämpötilaa osissa saattoi olla, ainakin tallissa kilkkeitä asentaessa lattiasta huokui raikas talvisää, vaikka miten laittoi pahvia ahterin alle. Ja osia paljain käsin paikalleen laittaessa tuntui että handut jäätyy ihan just niihin kiinni. Mutta tää on tätä harrastamisen juhlaa, huonomminkin voisi olla. Enää ei tartte autoa elvyttää parkkipaikalla ruuvarilla ja jakarilla keskellä talvea. Ja nytkään ei ole pakkoa.. tai itse asiassa on kun pitää saada auto siirretyksi pois tieltä.
Tekstiä muokattu, täysin aiheeseen liittymätön kiellettyyn aiheeseen liittyvä tarinanpätkä poistettu. Terveisin JoonasH
-
Tekstisi muokkauksen lisäksi minä muistutan foorumilla vallitsevasta säännöstä: Politiikasta, uskonnosta ja maahanmuutosta keskustelu on ehdottomasti kiellettyä sanktioiden uhalla!
-
Koska tarkoituksena oli vaihtaa kone niin vanha elämää nähnyt sydän nousi tässä vaiheessa pois paikoiltaan. Kesän hankinta oli putsattuna ja puunattuna siihen kuntoon että voi keulille heittää ja näin antaa Joonakselle elämä. Vanhan koneen noustua pois paikoiltaan sai Joonaksen etupää huomiota osakseen.
Vanha moottori nousi pois aika lailla kivuttomasti. Yksikään pultti ei ollut tiukassa ja laatikon kiinnityskuusiokolotkin läksi irti ihan vain halvimmalla mahdollisella setillä (jonka sain pummittua kaverilta lainaan). Kokoamista varten toisin hain IKHlta kunnollisen 3/8 kuusiohylsyn kun ajattelin helpottavan asennusta. Hyvin päätelty, mutta näköjään viisas ruotsalainen on suunnitellut asian sillein että hylsy ei mahdu koloon vaan pitää käyttää tikkua. Onneksi kuusiokolopultit oli sen verran vahvan kerroksen alla, että skeidan pois veistelyn jälkeen löytyi ehjät, irtoavat pultit.
(https://www.dropbox.com/s/fxszwsi2wupjmpd/WP_20151210_002.jpg?dl=1)
Etupäässä erona oli, että kun taka-akselistosta lähes kaikki Finikor-smäidä oli tippunut matkalle suomalaista luonto rikastuttamaan, niin etupäässä tavara oli tallella. Tässä vaiheessa jopa tuntui hyvältä, että aiemmin paikalla olleista koneistä oli tullut ulos öljyä suojaamaan vehjettä. Koneen poistamisen jälkeen alkoi liukkarilla peseminen. Moottoritilan alaosasta ja etupalkista löytyi kerrostumaa auton historiasta: hiekkaa, öljyä ja finikoria. Muodostaa muuten erittäin hyvän korroosiosuojan koska etupalkki moottorin alla oli käytännössä ruosteeton ja hyvässä maalissa. Haittana tosin on painonlisäys ja tässä kohteessa ei voida puhua mistään muutaman gramman vastapainoista. Koska sporttisempaa otetta tavoitellaan, niin kerroksen pois lapioinnilla saavutetaan alustavien laskelmien mukaan lukuisien kilojen painonsäästö ja etuakseliston jousittamattoman massan keveneminen ilman rakenteellista heikentymistä (osasinko ihan itse kirjoittaa, täähän näyttää melkein kuin ymmärtäisi asiasta jotain). Kun moottori oli poissa niin etupalkin putsaaminen ja puslien vaihto oli huomattavasti helpompaa täydempään varusteluun verrattuna. Itse palkkia en ajatellut repiä irti enkä muutenkaan harjailla / puhallella / hapotella / maalailla kun siihen ei ole tarvetta. Muutamista kohdista voi harjalla pyyhkäistä ja hapotella, jos hifistelyyn mennään.
(https://www.dropbox.com/s/4vjfplxuvt616hi/WP_20151214_001.jpg?dl=1)
Konehuonettakaan en ryhnyt maalaamaan uusiksi. Muutamassa kohdin maalipinta ei ollut ihan parhaassa hapessa, joten ne sitten harjailin puhtaaksi ja happoa roiskin. Akkusyvennykseen laitoin ensi sitruunahappoa, mutta ainakaan mun coctailit ei toimineet. Vaihdoin teräsharjan tiuhemmin pyörivään ja annitrolia viimeistelyyn, ainakin oli huomattavasti nopeampi prosessi. Sen verran tuli myös todettua, että Motonetin laadukkaita teräsharjoja ei kannata laittaa paineilmavinkuun, ainakaan ilman suojalaseja. Hyvin nimittäin säikeet lenteli skeidan seassa. Jos nyt kestäisi paremmin aikaa.
(https://www.dropbox.com/s/g2picydrzyxx36j/WP_20160101_001.jpg?dl=1)
Vanhat lankarullat kolmiotukivarsissa ylhäällä oli toiselta puolelta täysin loppu. Toiselta puolelta olin ne joskus +20 vuotta sitten vaihtanut Bilteman tai Motonetin laatuosiin katsastusmiehen kehoituksesta, ihme kyllä ne oli paremmassa kunnossa kun Volvon alkuperäiset.
(https://www.dropbox.com/s/hlvm6s8ovd4w57o/WP_20160103_002.jpg?dl=1)
Maalipaikkoihin laitoin kaikkiin epoksia alle ja päälle aiemmin hankittua akryylia. Ruiskua en viitsinyt viritellä, joten pensselillä tökkien sutaisin kun kaikki korjauspaikat on enemmän tai vähemmän piilossa osien alla. Eikä tässä projektissa ulkonäöllisesti olla 5+ tasoa hakemassa. Konehuoneen maalipinta näyttää nyt sopivan kuluneelta ja kauhtuneelta. Myös ruostetäpliä on sopivasti kokonaisuutta täydentämään, isot laikut kuten akun ympäristö on putsattu. Moottoritila välitilinpäätöksessä näyttää aika hyvin saavuttaneen budget sportin sielun: kulahtunut ja elämää nähneen näköinen, muttei mätä, ja toisin kuin omistajallansa kaikki tallella ja toimii.
Moottorin nostin paikoilleen kun siistimishommat oli tehty. Muistelin että menee pakettina laatikon kanssa, joka kannattaa laittaa kiinni ennen paikalleen nostoa. Vaihdelaatikon kiinnitystä varten oli pakko hankkia oma kuusiokolosarja, kun Motonetissä ei ollut myytävänä yksittäistä tuumaista tikkua. Nyt on siis niitäkin tarpeellinen määrä, kun landella on jossain läjässä sekä hylsysetti ja tikut. Kun joskus saa tallin järjestykseen, niin ei ainakaan työkalut lopu heti kesken. Useamman työtilan helvetissä elon jälkeen kun kaluja on ainakin sopivasti.
(https://www.dropbox.com/s/jz2zutw6k5nizq3/WP_20160107_001.jpg?dl=1)
Nostaessa tuli taas havaittua että tilaa nostaa moottori paikoilleen ei ole ainakaan liikaa. Ensiksi norsua työnnellessä paikalleen tuli sipaistua huolella oikeaan laitaan (niin ja disclaimer – tätä asennustapahtumassa tapahtunutta oikeaan laitaan tapahtunutta hittiä ei pidä tulkita millään tavalla poliittiseksi kannanotoksi eikä keskustelun avaukseksi). Seuraavaksi vastaan tuli tulipelti. Tässä yhteydessä mieleen tuli laittaa tulipellin yläosan kuoppaan suojaamaan kaikelta pahalta jee…, siis jesseteippiä (Siis sitä pelastavaa mallia, mutta tätä kirjoitusta pidä millään tavalla tulkita uskonnolliseksi kannanotoksi, vaan kuvaukseksi millainen teippi olisi hyvää asennusapu ja suoja moottorin paikalleen laitossa. Jos tässä yhteydessä sallitaan ilmaisu, niin kerrottakoon muillekin apuna vastaavia asennuksia varten että keskusta on paras paikka suojata moottoritila. Näillä toimepiteillä ainakin oman kokemuksen mukaan Joonas ei olisi saanut hiertymiä). Tietty moottorin asennus tapahtui lauantai-iltana, eli mistäänhän jesseteippiä ei saa kun kaupat on kiinni (tätä kommenttia ei pidä tulkita millää tavalla polittiseksi kannanotoksi aukioloajoista, vaan auton laitoon kuuluvana normaalina asiana. Lauantai-ilta ei siis ole suositeltava autonlaittoaika tarpeiden saatavuuden kannalta ja tässä kirjoituksessa siis kerrotaan kokemuksena että moottorin asennus kannattaa ajoittaa aikaan jolloin kaupat ovat auki). Kun asustelin tuolla etelämpänä, niin yhtenä etuna fixaajalle on, että viikonloppuisin ja juhlapyhinä esim rautakaupat on auki ja peruskamaa, kuten pultteja, mutskuja, maaleja ja jesseteippiä saa tarvittaessa 23 saakka aamuseiskalta alkaen. Suomeen paluussa pääsee taas näihin normaalifiilareihin ja joutuu enemmän miettimään mitä tekee, milloin ja mitä tarvitsee (tätä kommenttia ei pidä tulkita millään tavalla maahanmuuttoon liittyväksi, vaikka omaan autonlaittokokemuksiin onkin liittynytkin maasta toiseen siirtymisiä ja muuttoja. Selvyyden vuoksi todettakoon että oheinen kommentti siis kuvaa vain auton laittamiseen liittyviä asioita siirryttäessä maasta toiseen, vaikka siirtymiseen liittyykin muutto ja muuton kohteena onkin aina ollut joku maa. En ole valitettavasti vielä keksinyt miten voisi pysyvästi muuttaa esimerkin omaisesti ilmaan tai merelle tai sitten vaan olemalla incognito, jotta voitaisiin välttyä maininnasta maahanmuutosta). Yllättävän hyvin lopulta meni ja nyt on uusi moottori paikoillaan ja olennaisista paikoista skeidat poistettuna.
(https://www.dropbox.com/s/fud0kt1n54r4kao/WP_20160107_003.jpg?dl=1)
Mulla oli tämän talvikauden tavoitteena on saada akselistot kuntoon sekä konehuone sipisteltyä. Toistaiseksi on mennyt aika vauhdikkaasti, eletään tammikuuta ja isoimmat jutut on jo hoidettu. Etuakselistosta puuttuu enää käytännössä alatukivarsien putsaus ja puslien vaihto sekä kallistuksenvakaajan elvyttäminen. Iskarit ja jouset menee paikoilleen kootessa. Takaa jarrukilvet ja jousen aluset pitää vielä pitää vielä putsata& maalata ja konehuoneessa pientä siistimistä. Ilmeisesti vitutus aikaa sitten kun vuorossa on ranskalaisen kaasutinsetin asennus ja moottorin käynnistäminen. Mutta toistaiseksi tämä projekti on sujunut vastoin kaikkia ennakko-odotuksia ja suunnitelmia. Eikä normaaliproseduurin mukaan että ollaan jo eka vuoden jälkeen ainakin kaksi vuotta suunniteltua aikataulua jäljessä. Ja rahat loppu niin pitkälle kun silmä siintää ja duunia on tiedossa, kun budjetti lähti lapasesta. Tosin sen verran kuitenkin on mennyt, että ei ole varaa uuteen projektiin. Joka normaalisti siis siirtäisi käynnistyessään motivaation jatkaa tätä projektia uuteen hankkeeseen, jolloin tall(e)issa on levällään elvytettävänä vahintään kaksi hanketta.
-
Mahtavaa luettavaa :)
Otsikko budget tosin ei taida enää pitää paikkaansa. Sen verran on jo tähän hommaan pistetty aikaa ja oravannahkoja. En moiti.
Teksti on loistavaa ja ne mitä ei ite osaa on ulkoistettu, ite tekisin samoin. Kuvat on myös kivoja, aina ei tuu täydellistä mut oppia ikä kaikki.
Eipä ne jöötteporin ukotkaan oo aina ollu ihan kartalla mitä tehdään niin kaikkee tulee vastaan. Pidä sama linja niin saapi nauraa ja antaa tsemppii.
-
Siistissä kunnossa konehuone maaleiltaan. Meikäläisen piti omasta hinkata teräsharjalaikka/akkuporakoneyhdistelmällä lähes puolet maaleista pois :idiot2: pari iltaa siihen ruilahti. Konehuone oli läpeensä (enimmäkseen pakosarjan puolelta) samassa kunnossa, kuin sinulla tuo akkukotelo.
-
Hienosti siellä tuntuu hommat etenevän! Ja mahtavaa tarinankerrontaa taas kerran, asiallista piilokuittailuakin :D
-
Hienosti siellä tuntuu hommat etenevän! Ja mahtavaa tarinankerrontaa taas kerran, asiallista piilokuittailuakin :D
Yhdyn tuohon! 8)
-
Otsikko budget tosin ei taida enää pitää paikkaansa. Sen verran on jo tähän hommaan pistetty aikaa ja oravannahkoja. En moiti.
Itse asiassa budget sport pitää hämmästyttävän hyvin paikkansa. Mietiskelin tuossa eräänä iltana paljonko fyffeä projektiin tähän mennessä on työnnetty ja päädyin laskelmassa jonnekin 4 kilon nurkille. Jos miettii, että sen ajan olisi ollut himpessä, niin mulle olisi kyllä keksitty kaikkea ihanaa tekemistä, jossa mun rooliksi olisi tullut maksajan duuni. Tai niin kuin tänä viikonloppuna lähteä jonnekin matkamessuille tutkimaan mielenkiintoisia kohteita. Mun mielestä intissä oli kohteita, joita osoitettiin ja johon roiskittiin. Ilmeisesti nää intomieliset kaverit on käynyt vastaavanlaisen intin, kun hekin löytävät näitä kohteita.
Siistissä kunnossa konehuone maaleiltaan. Meikäläisen piti omasta hinkata teräsharjalaikka/akkuporakoneyhdistelmällä lähes puolet maaleista pois pari iltaa siihen ruilahti. Konehuone oli läpeensä (enimmäkseen pakosarjan puolelta) samassa kunnossa, kuin sinulla tuo akkukotelo.
Tämä on ollut helppo projekti ja kun vielä tavoitetaso on tehdä sopivasti kulahtaneen näköistä, niin silloin ei turhaa sipistelyä harrasteta. Mun autollahan on ajettu 15 ekaa vuotta talvella, mutta jos kilometrejä tuli noin 10 tuhatta vuodessa, niin tuskin tätä on huolella suolassa marinoitu. Mun nuoruudessa tämä oli kesäauto. Eikä tässä vielä kaikki, mun tavoitetaso on kaukana siitä mitä sun askartelut näyttää olevan. Luovuutta ja taitoakin suhun verrattuna mulla on yhtä paljon kuin lehmällä pellolla. Eli märehtii vaan asioita ja tuottaa paskaa.
Hienosti siellä tuntuu hommat etenevän! Ja mahtavaa tarinankerrontaa taas kerran, asiallista piilokuittailuakin
No itse asiassa minunlaisen nuhteettoman ja kaikkea esivaltaa kunnioittavan kansalaisen tehtävänä on ehdottomasti kerätä kaikki kuitit, eikä mitään piilosellaisia. Vaikka näinkin rumalla kaverilla on turha kuvitella, että paksulla lompakolla (joka on täynnä käytettyä rahaa) olisi helppo pyytää lempeä.
(https://www.dropbox.com/s/pahicadgpfho190/WP_20160123_001.jpg?dl=1)
Mahtavaa luettavaa
Ja mahtavasta ja hienosta etenemisestä sen verran, että oli taas mahtavan hienoa kerrontaa kun jousen alapään kuppeja putsailin. Toiseen oli sipaistava paikkaa eikä ne muutenkaan kylvyn jälkeen vakuuttaneet. Mutta menköön nyt paikoilleen, jos ei kestä niin vaihtaa sitten. Myös taka-akselin alatukivarren etummaisten puslien kiinnitysongelmat selvisi. Tuli VPltä liian tiukat holkit, eli ei niistä mitää pultteja läpi saa. On mahtavaa kertoa että joo vanhat puslat on paskottu ja uudet ei mene paikoilleen. Tämänkin löytämiseen meni yksi ilta, ennen kuin älysi purkaa ja ottaa stönäri käteen.
(https://www.dropbox.com/s/jgcshv41h78nnct/WP_20160123_002.jpg?dl=1)
Yhdyn tuohon!
Oletko ihan varma että Villeen kannattaa yhtyä? Ja taitaa vielä elää parisuhteessa?
-
Oletko ihan varma että Villeen kannattaa yhtyä? Ja taitaa vielä elää parisuhteessa?
-Olisihan se aika kamalata olla osallisena aviorikokseen. Mut eikös se niin oo, et kun kaks miestä yhtyy sinun kirjoituksiin, niin siinä on sillon vaan naiset eessä?
-
Ja mahtavasta ja hienosta etenemisestä sen verran, että oli taas mahtavan hienoa kerrontaa kun jousen alapään kuppeja putsailin. Toiseen oli sipaistava paikkaa eikä ne muutenkaan kylvyn jälkeen vakuuttaneet. Mutta menköön nyt paikoilleen, jos ei kestä niin vaihtaa sitten.
Mulla kans toisesta tuo koholla oleva kohta(onko se pohjauskumin vaste?) puhki.
Niitä tais vp:ltä saada uusiakin mutta kuten sinäkin kirjoitit, koitetaan ensin entistää vanhat ::)
Etkös sie mikkis ollukaan profiilisi mukaisesti nainen, oon aina kuvitellut näin vaikka monesti on samassa kahvipöydässä istuttu. Nyt sie paljastit ittes ;D
-
Etkös sie mikkis ollukaan profiilisi mukaisesti nainen, oon aina kuvitellut näin vaikka monesti on samassa kahvipöydässä istuttu. Nyt sie paljastit ittes ;D
Hitto. Taisin paljastua. Tosin voisinhan mie uskotella, et oon karannu sirkuksesta, sellanen parrakas nainen :2funny:
-
Itse asiassa budget sport pitää hämmästyttävän hyvin paikkansa. Mietiskelin tuossa eräänä iltana paljonko fyffeä projektiin tähän mennessä on työnnetty ja päädyin laskelmassa jonnekin 4 kilon nurkille.
Kaikki on suhteellista. Mun autotalliin on menny toistaseks hiukan päälle 2 kiloo. Tosin eihän se ole kuin vaiheessa vasta. Budgetilla sekin on rakennettu niinkun kaikki muukin :buck2:
-
Juuri kun pääsin sanomasta, että hyvin menee ja hommat etenee, niin siinähän tää menee just reisille. Tuli tauti ja ei lähde niin kuin Töölööstä. Viikko on tullut pakkolomaa ja lusimista himpessä sängyn pohjalla. Ja sen päälle tietää, että kun on viikon poissa duunista, niin seuraavaa viikkoa varten on tällä periodilla hoidettu huolella negatiivista sisääntekoa. Eli ei tartte miettiä ensi viikon osalta josko viettäisi aikaa tallilla vai kustannuspaikalla.
Jotain sentään saanut aikaan budget sportin kanssa. Avauduin edellisessä tilannekatsauksessa että ei mennyt taka-akselin asennus ihan niin kuin ruotsalaisessa länsirannikon onneloiden onnelassa. VPn setissä olivat alatukivarren etummaisen puslan holkin korvanneet millisellä, eli kun sisähalkaisija piti olla ½ tuumaa niin tuli M12. Kyseisen lafkan ja Jupetin Espoon Volvo spare serviceä on kyllä kehuttava tässä vaiheessa – siinä vaiheessa kun lopetin isomman lekan käytön ja keksin juurisyyn, alkoi tapahtua. Tai itse asiassa ei vielä silloin, ensi piti tietty vääntää ruotsalaisesta rautalangasta että tän momenttistaagin fram hylsa ei oo oikeaa kokoa ja ottaa kännykameralla kuvia. Tässä vaiheessa ihmettelin myös oikein urakalla kännykameran softaa: kun otat kuvia reklamaation kohteesta niin ei meinaa millään onnistua. On ne nerokkaita ne koodaajat, myyntikohteesta saa hienoja kuvia mutta jos meinaa reklamoida, niin kännykamera ei tee taatusti myyntikuvien laatua. Mutta kun sai tankattua asian, niin pian tuli viesti että joo, meillä taitaa olla varastossa enemmänkin näitä sun kuvailemia tapauksia ja hoidetaan asia. Meni päivä, niin tuli viestiä että uudet hylsyt matkalla. Tosin sen näkee onko kyseessä nää liike-elämän normaalit kuviot: jos kysellään maksun perään niin lähes poikeuksetta vastauksena tulee että just ollaan pankkiin menossa tai kyllä muuten maksu olis tullut jo mutta kun on tuo kassööri kipeänä. Tai sitten joku näiden variaatio. Ja onhan näitä muitakin, kuten kun firma on myyty ja uusi omistaja tepastelee paikalle kertomaan että mikään ei muutu ja kaikki jatkuu ennallaan. Ei oo mitään huolta huomisesta.
Kuva setistä esitteessä: https://www.dropbox.com/s/cgk2p8av107mq5w/setti_sivu2.pdf?dl=1 (https://www.dropbox.com/s/cgk2p8av107mq5w/setti_sivu2.pdf?dl=1)
Sängyn pohjalla aikaa viettäessä tuli myös veppailtua jotain projektin kannalta ehkä hyödyllistä ajan kuluksi. Kun on tullut hankittua B20 halpis virityssetti, niin mietin että jostain vehkeestä Volvo ne kamat on ottanut ja joltain alihankkijalta valmiit osat hankkinut. Tuskin ne on lähtenyt tyhjästä kamoja suunnittelemaan ja valmistuttamaan. On sen verran pieni markkina että tuskin olisi lyönyt leiville. Loppujen lopuksi homma ratkesi suhteellisen helposti, kun mittasi filtterin koon ja alkoi etsiä putsareiden valmistajien luetteloista noin mitoilla mihin käy, niin löytyihän se. Näköjään ilmanputsari+koppa on otettu 70-luvun ooppelista, tätä filtterikoteloa on kuvien mukaan käytetty ainakin Recordissa, Asconassa ja Mantassa. Tunnettu tosiasia on että kaikista autoista tulee vanhemmiten ooppeleita, mutta näköjään meikäläinen ihan vapaaehtoisesti haluaa nopeuttaa kehitystä oman vehkeen kohdalla.
Setin imuputkiksi ei näköjään kelvanneet kenraalimoottorin saksalaisen putkan suoraviivaiset kamat, vaan siihen piti jotain kaarevia muovimuotoja hankkia. Näitä piti hieman pähkiä, kunnes jotenkin keksin että nää on muuten 604 pösön kaasarikoneesta. Kun mulla tuo kaareva imuputki on hieman kärsinyt, niin ainakaan ehjän tällaisen löytäminen ei ole sieltä helpoimmasta päästä. Kyseinen autotehtaan ajankohdan paksuinta lompakkoa vaatinut tuote ja edustavin malli on varustettu Pervon maineikkaalla eka sarjan V6-moottorilla. Kun lähes koko muu auto edustaa samaa teknillisten innovaatioden ilotulitusta rapeaan rautaan liitettynä, niin tuskin edes intomielisimmät harrastajat ovat saaneet säilytettyä tätä gallialaisen osaamisen taidonnäytettä lukuisina tähän päivään saakka. Katsotaan miten äijän käy, kun on noita pesosiakin tullut harrastettua niin voi jopa löytää jonkun jolla on ladon nurkalla ranskalaista ruostetta säilössä. Kysyntää näiden osille voisi kuvitella olevan yhtä paljon kuin veronalennuksilla hyvätuloisille opposition keinovalikoimissa solidaarisuutta toteutettaessa.
(https://www.dropbox.com/s/8btrb8h9imby8r7/WP_20160129_007.jpg?dl=1)
Myös kaasarin asennusta kakkua koneelle syöttämään zoomailin kun nyt on ollut aikaa pohtia etukäteen miten paketti paikalleen ruuvataan. Ensimmäiseksi totesin, että hankitut kamat ei ole ihan täydellinen setti ja jotain joutuu soveltamaan. Esimerkiksi käyttövipujen kiinnike puuttuu imusarjasta eikä ihan kaikkia palikoita vesiletkujen kiinnittämiseksi löydy läjästä. Tämähän ei intomielistä harrastajaa pysäytä, vaan jatketaan entistä suuremmalla ravoilla. Käyttövipujen kiinnike näytti olevan ihan omansa. Romppainen näköjään toimii tappi syvälle reikään periaatteella viimeisen vaiheen kohdalla. SUt on näköjään pallonivelellä kiinni niin kuin tääkin setti, mutta puuttuva käikäle on imusarjassa eri lailla kiinni. Onneksi on landella näitä settejä, niin voi sitten katsoa jos niistä saisi kannibalisoitua jotain aihioita mistä soveltaa. Tähän imusarjaan on vissiin visioitu jotain saastejuttuja kun veden kierron ovat tähän kytkeneet. Toinen pää on kytketty kanteen ja siihen löytyi osat mutta toinen pää on arvoitus ainakin mulle (siinä ei tietty ole mitään uutta). Jos vaikka kytkisi jollain T-kappaleella lämmityslaitteen letkuun. Sinänsä koko lämmityssysteemi on jotain jota ainakaan meikäläinen ei ymmärrä. Ilmeisesti joku ruotsalainen insinööri on kuvitellut että näillä voi ajaa jotenkin niin vauhdikkaasti ettei pakosarjan päällä ja lomittain oleva imusarja lämpiä tarpeeksi ja höyrystyvä bensa tekee jäätä imusarjaan.
(https://www.dropbox.com/s/2y9xem8rf0zhhi0/WP_20160128_002.jpg?dl=1)
B20 hinnat alkaen virityssarjan Solex EIES on näköjään kaasari, joka on löytänyt tiensä kurkun koolla 40 vain Volvon B20 virityssarjaan. Pienempi kurkkuisia on näköjään käytetty Fiatissa, Lancioissa ja Alfoissa, lieneekö se syynä että valmistusmaa on mun molempien kaasareiden kohdalla Italia. Kun aloin paikalle laitettavaa tarkemmin katselemaan, niin jo muutaman minuutin silmäyksen jälkeen huomasin että on näköjään edelliseltä elvyttäjältä usko tämän laitteen toimivuuteen loppunut kesken. Jotenkin tämä virityssarja kombo, jossa saksalaisen laadun absoluuttinen riman alitus yhdistettynä ranskalaiseen ja italialaiseen insinööritaitoon ja valmistustekniikkaan, saattaa aiheuttaa kevyemmälläkin kapasiteetilla varustetulle autonelvyttäjälle epäilyksiä. Filtterikotelon kiinnityksen pinnapulteista kaksi oli paskottu. Kun molemmissa kaasareissa ryyppyläpän akselissa oli pientä väljyyttä havaittavissa, niin otin sitten ehjän kannen toisesta. Molemmissa kaasareissa kansien ruuvit oli sen verran tiukkaan kierrettyjä että melkein sormin pyrittämällä irtosivat. Ainakin mulle kertoo että ilmeisesti edellisen kierroksen korjaajaa lopputulos ei ollut tyydyttänyt eikä ihan vielä ollut ajatuksena näitä lopullisesti paikoilleen ruuvata. Paremman zoomailua myös jatkoin pidemmälle. Puuttui pari jousta, jotka löytyi varaosasta. Lieko lopullinen niitti ollut käyttömekanismin puuttuminen, kun tämä kaasari oli intomieliseltä harrastajalta kesken jäänyt. Siirsin kamat, jolla saa laitettua kaasarin kiinni työntötankoihin, varaosasta.
(https://www.dropbox.com/s/3sbnhklr3mrv8lx/WP_20160129_005.jpg?dl=1)
Sen jälkeen sovittelin kaasaria imusarjaan. Näköjään Italialaisella ja Ruotsalaisella insinöörillä oli kommunikaatio sujunut yhtä hyvin kuin herra Vauxhallilla Venäjälle rataa rakentaessa. Oli mennyt kurkkujen kohdistus imusarjaan samalla tarkkuudella kuin venäläisiltä rautateiden raideleveyden sovittaminen yhteneväksi muualla Euroopassa käyttöön otetun kanssa. Näyttäisi imusarja vaativan toisen kurkun osalta jotain millin-parin jyystämistä, ellei sitten halua polttoaineen tehokasta pyörteilyä ilmaseoksessa edistää. Muutoinkin tässä solexissa tiivisteet on näköjään tehty noin millin tarkkuudella, ilmeisesti se on Italialaisen insinöörin mielestä oikea toleranssi ranskalaisessa kaasarissa. Tämän viikon aikana nää tehotavoitteet on kokenut pientä inflaatiota tätä insinööritaidon ihmettä zoomaillessa. Jos nyt asettaisi välitavoitteeksi, että saisi koneen käymään. Se voisi olla jo pieni voitto. Miettii sitten laittaako suosiolla pystyweberin. Ihmetellä ei myöskään enää tarvitse, että miksiköhän tätä settiä ei näytä löytyvän kenenkään autosta. Siis toimivasta sellaisesta. Tätä kirjoittaessa kun voi olla melko varma että tähän aiheeseen vielä palataan. Ja tuskin vain sivuhuomautuksena tai projektiin liittyvänä kuriositeettinä.
-
Projektia on jatkettu konehuoneen siistimisellä, kun ei ole huvittanut mennä kylmälle ja vetoiselle lattialle rykimään vähäisiä jäljellä olevia keuhkorakkuloita betonille taudin jälkimainingeissa. Alusta saa nyt odottaa.
(https://www.dropbox.com/s/wrtdorfjobpq3pg/WP_20160131_001.jpg?dl=1)
Lämppärin otin jo aiemmin paikaltaan pois kun ulkokuori ennusti että ei taida enää olla ihan samoissa spekseissä kuin tehtaalta lähtiessä. Sisältä löytyi odotetusti kaikenlaista historiallista kerrostumaa, tosin ei yllätykseksi linnnun- tai mehiläsen pesiä. Mutta ihan tarpeeksi kaikkea ryönää. Ilmeisesti tästäkin laitteesta jotenkin vaan ilma on läpi virrannut, vaikka sen puolesta vetoa en olisi lyönyt kun kohteen oli avannut.
(https://www.dropbox.com/s/jkkhqtcyzbsvjed/WP_20160112_001.jpg?dl=1)
Joskus aikoinaan edellisen vuosituhannen lopulla vesiventtiili heitti kiertovedet kabiiniin. Kun siinä vaiheessa autoja alkoi olla jo kokoelma, jälkikasvu pyöri jaloissa, töissäkin piti käydä, asuntolainaa maksaa, nalkutusta kuunnella… niin ihan pussihousun toisen potenssin pieteetillä venttiilin vaihtoa ei silloin suoritettu. Olisi ollut liian iso homma purkaa lämmityslaite pois ja aukaista koko systeemi. Kuitenkin sen verran puolihuolellisesti entisöin, että vanha venttiiliosa läksi pois. Lämppärikotelon sisään tuleva vanhan venttiilin säätöputkihässäkän katkaisin siististi kotelon kyljestä jättäen sykkyrän sisään. Hyllystä löytyneen vaihto-osan säätöputken tungin vaan jotenkin johonkin. Kuitenkin katkaisematta. Koska tässä projektissa pyritään selvästi parempaan laatuun kuin chattiautossa myynnissä olevissa museoissa, niin asennusta helpottaa kotelon sisällä oleva malli miten tehdas on miettinyt venttiliin kupariputken viikattavaksi. Jos nyt tällä kertaa vääntelisi kapillaariputken paikoilleen kun malli mitoista ja koko lämppärihässäkästä on vieressä joskus aikoinaan purkuautosta kokonaisen irroitettuna. Sinänsä lämppärin venttiilin käyttäminen 15 vuotta seisoneesta autosta on taas tosiharrastajan touhua. Venttiili kun on budjettipussihousun mielestä ok, kun ei ole sylkenyt seisonnan aikana vesiä ulos. Sen aika lienee tämän venttiilin kohdalla siinä vaiheessa kun on saanut kaikki paikoilleen ja ajettua eka viikon.
Lämppärin kotelo oli sen verran patinaa kerännyt että katsoin parhaaksi pistää palasiksi. Hioin ja hapottelin sen sisältä ja ulkoa. Mutta jotta ei liian huolella kunnostettaisi, niin maalailin kilikolilla. On kuitenkin sen verran suojassa, että tuskin väri lähtee heti irti. Kun kotelon pelleistä vanhoja maaleja sellaisella about pumpulin karkeuden hiomapaperilla hioi, niin pystyi päättelemään että tässä osassa tehdas tuskin oli mitään kolmikomponenttiakryyliväriä käyttänyt. Tehtaan versioon verrattuna laitoin pohjaväriä, osaan paikkoja ruiskukittiä sekä pintaväriä useamman kerroksen. Eli todennäköisesti lämppärin kotelo on ylientisöity kun uudet valumatkin jäi pääsääntöisesti puuttumaan. Kuten muuallakin tässä kunnostuksessa, mattamusta oli päivän väri harmonian saavuttamiseksi.
Pakosarjaa paikalle sovittaessa huomasin että näköjään ruiskun pakosarjassa pitäisi olla yksi pinnapultti keskellä lohkoa. Kaikki ylimääräkannet on just syksyn lopuksi aseteltu landella talliin lumikinosten taakse joten yhden pinnapultin haku ja irroitus olisi vähintään päivän homma. Tuli laitettua foorumin ostopalstalle ilmo, että yksi pinnapultti kelpaisi. Eke lähestyi ja kertoi että häneltä löytyy ja sopivasti vielä täällä Stadissa. Olin tiennyt aiemmin että Eke on aika osaava. Nyt kun näki pajan - no toiset tekee mitä osaa ja toiset mitä haluaa. On sen verran professionaalia touhua ja koneet sellaiset, että yksinkertainen savolainen ei edes ymmärrä mitä niillä kaikilla tehdään. Ja tunne tuli, että joku ja sen projekti ei kuulu joukkoon. Kiitokset kuitenkin Ekelle vaarnaruuvista, se taitaa olla se oikea nimike, Eken kohdalla kun pitää oma selkäkin laittaa suoraan, ryhdistäytyä, nostaa hattua ja edes yrittää näyttää siltä että jotain ymmärtäisi. Niin ja tietty myös kiitos niistä erikoisprikoista, joilla imu- ja pakosarja tulee epäjatkuvuuskohdalta kanteen kiinni. Meikäläinen tietty olisi siihen tempaissut Suomen tunnetuimman myyntipalstalaadun tekijän Motonetin millisen kiinan prikan kiinnittämään sarjat tukevasti kiinni.
(https://www.dropbox.com/s/7ljkyk4v2x96n02/WP_20160209_001.jpg?dl=1)
Pakosarja oli kerannyt sen verran patinaa, että putsailin sen teräsharjalla. Koloihin, mihin harjalla ei päässyt, hieman annitrolia. Koska Volvon kataloogissa näytti mustalta, niin sitten piti arpoa mitä tervaa siihen tunkee. Sen verran meikäläinen luulee tietävänsä, että Metsäkonenetti ei ole oikea paikka ostaa pakosarjan päällystysainetta. On näköjään nykyään nää kehutut tuotteet sen verran arvokkaita ja pitäisi veppikaupasta tilata, niin päädyin ainakin joidenkin mainostamaan hinnat alkaen vaihtoehtoon, eli Tikkurilan mustaan termal silikonialumiinimaaliin. Sai Prismasta. Tosin auton maalarille ei voi kertoa myöhemmin, että tällaisella maalasin. Heidän mielestään kun kaverille joka tuo silikonia maalaamoon pitää vähintäänkin tunkea ne stuffit ahteriin. Olen äänenpainoista myös tulkinnut, ettei pelkkää sisältöä, vaan pönikkä kanssa. Tämä asia mielessä valitsin desin purkin, kun hintakin bonuksena oli edukkain.
(https://www.dropbox.com/s/87gxy3xgveqnk9l/WP_20160131_006.jpg?dl=1)
Imusarjaa myös porttailin – jopa molemmista päistä. Sen verran kevyesti kuitenkin että kaikkia nystyjä ei pois otettu, millin kymmenysosan tarkkuuksiin ei pyritty eikä nuoremman porttaajan taidoilla sarjan kylkeen lisäreikiä kaiverrettu alumiinihitsareiden iloksi. Pitäähän sen ilman kaasarikoneessa pyörteillä ennen sisään menoa, eli saattaa lohkon kohdistusrengas aiheuttaa vielä loppupyörteitä kun ihan tasaiset ei lohkon kohdistukset ole. Ehkä nyt kuitenkin vähän parempi, kun sentään millitolkulla ei ole esteitä rööreissä. Imusarjan tiiviste kaasariin oli tehty italialaisella toleranssilla, eli ilmeisesti pitää liimata paikoillen, jos sen kohdalleen aikoo saada. Liekkö italian ihmeinsinööri ajatellut anopin aukkoa rouvan kehittymistä seuratessaan kun tiivisteiden pultinreikiä on poraillut. On varmasti tarpeeksi väljä.
(https://www.dropbox.com/s/u3iujxgckbddp47/WP_20160210_001.jpg?dl=1)
Koneen syöttö- ja pakopuolen sovittelin paikoilleen. Näyttäisi vanhat letkut ja vaijerit menevän tässäkin virityksessä suurin piirtein kohdilleen. Ainut isompi asia mikä tuli vastaan on imusarjan lämmityksen paluuveden kierto. Tässä mallissa vesi ilmeisesti otetaan lohkon etuosasta sisään, mutta paluu hieman askarrutti. Jos parttikirjan kuvaa (joka onkin ainut asennusohje mikä tällaiseen systeemiin näyttäisi vepin ihmeellisessä maailmassa löytyvän) katsoo, niin voisi päätellä että paluu tulee lohkon tyhjennystulppaan kiinni. Parttikirjan mukaan on joku erikoinen nippeli (552563-9 nippel, block) ja näköjään näille volvo comp servicelle varattuja parttinumeroita. Tietääkö kukaan onkohan näitä kiertoja käytetty esim ruiskuissa? Tai millä ihmeen käikäleellä sen imusarjassa kiertävän veden voisi palauttaa lohkoon? Pitäisi olla joku sentin sisähalkaisijan letkuun sopiva. Mieleen on kyllä tullut kytkeä vesi kiertämään lämmityslaitteen kautta, mutta tämä on vasta vaihtoehto 3. Kun tässä vedenkierrätyssysteemissä ainakaan savolaisen mielestä ei ole mitään järkeä harrasteautossa. Itselle ei taatusti tule mieleen lähteä jonnekin Ruotsin kylmimpään paikkaan Nikkaluoktaan keskellä talvea. Joka on taatusti myös pimein. Eikä siis pelkästään valoisuuden mukaan, kun paikka Ruotsin Lapissa keskellä suota tunturilaakson deltassa takaa myös kesällä runsaan ja monipuolisen hyönteisfaunan, joka on kiinnostunut sinusta. Evääksi. Tällä siis ajetaan toivottavasti edes vähän miellyttävimmissä paikoissa ja muutoinkin Suomen kesässä aavistuksen inhimillisemmissä oloissa. Imusarjan vedenkierron letkut ajattelin laittaa paikoilleen, koska sen jälkeen konehuone näyttää niin professionaalilta, että sitä tyhmempi ihmettelee pitkään - tarvitaanko oikeasti kaikki nuo letkut ja johdot. Minähän en kerro että ei todellakaan. Jos letkut on omana systeeminään, niin ne voi käytännöllisesti tulpata. Mitä enemmän tähän systeemiin on perehtynyt, sen enemmän vahvistuu käsitys että ruotsalainen, saksalainen, ranskalainen ja italialainen on tässä kontruktiossa kukin saanut toteuttaa omaa näkemystään varsin vapaasti. Enemmän on ruotsalaisen johdolla diskuteerattu kuin saatu jotain toimivaa aikaiseksi. Tai ehkä sitten joku maailma pelastuu -malli, joka on saattanut toimia sen pienen hetken+testilenkin kun auto on ajettu pajasta ulos trailerin päälle kulutus- ja päästömittauksia varten sadan kilometrin testilenkille. Kohde on tietty käynyt tyhjäkäyntiä sen ajan kun sitä on vedelty kaupungissa ja maantiellä lukemien saamiseksi.
Jos joku muistaa, millä hiton avaimella näissä lopunajan lohkossa kiinni oleva tyhjennystulppa lähtee irti, niin mieluusti senkin kuulisi. Sen vähän mitä ilman peiliä näkee, voisi olla joku ¼ tuuman neliökanta. Jäi nimittäin aukaisematta kun kone oli poissa paikoiltaan. Nyt sitten saa harrastaa.
-
Sitten edellisen päivityksen konehuonetta on sipistelty hieman pidemmälle. Lämppärin kokosin maalauksen jälkeen. Koska meikäläistä ei tuo kumin käyttäminen oikein nappaa hommaillessa, niin sovittelin sitten lämppärin kennon superlonilla paikoilleen. Kun koteloa purin, niin sieltä löytyi keltaista jäännöstä huomattava määrä, eli mennään museomiehen meiningillä. Koska meikäläinen on tasaisen harmaa persoona, niin värin valinta jo etukäteen oli helppo juttu. Tosin päätöstä myös edesauttoi, kun hyllyn värivaihtoehdot oli yhtä runsaat kuin aikoinaan T-Fordin katalogissa, eli sitä nopeimmin kuivuvaa yhtä väriä pääsi valitsemaan.
(https://www.dropbox.com/s/248mv3pbq9iwq6l/WP_20160211_001.jpg?dl=1)
Kun vesiletkuja paikalleen laitoin, niin tässä kohtaa mieleen tuli ihan uudet klemmarit paikoilleen laittaa. Vision toteutumista helpotti että vanhat oli kokoelma alkuperäisiä ja vieläkin huonokuntoisempia jälkiasennuksia aiemmin mainittujen laadukkaiden varaosaliikkeiden tuotteita. Koska en ole ajatellut toteuttaa myyntiautoa, niin lyödään kiinni ihan abat näin sweduprojektin kunniaksi. Sen verran vanhoja ruosteisia katselin, että abat voisi olla jopa tehtaan alkuperäisvalinta. Eikä tässä vielä kaikki, aban liittimien värihän on sininen, niin kuin tämän projektin kori mutta sopivasti väärä. Sillä tavalla erilainen ettei ainakaan sävy sävyyn tunnelmaa synny. Muutama löytyi kaverin varastosta, mutta sitten oltiinkin perimmäisten kysymysten äärellä. Kun kuukkeloin niin eihän stadissa kukaan mitään aban liittimiä halua ostaa, varsinkaan viikonloppuna. Täällä näköjään tehdään Biltema ja Motonet laatua, eli osta kaksi käytä yksi, kun vähintäänkin toinen hajoaa kiristäessä. Siinä kun yhden illan avautui tallilla niin oli vaan todettava, että helpointa tilata Virtasen verkkokaupasta. Kun Etraan pitäisi ajaa sen vajaan tunnin suuntaansa kun sinne muun kyseisen liikkeen kohderyhmän liikkumis- ja aukioloaikaan pitäisi mennä. Niin sitten näpyttelin tilauksen sisään. Parin päivän päästä kaveri kertoi, että puuilosta saa muuten aboja. Virtasen tuotteet tuli kyllä muutamassa päivässä. Laittoivat vielä tilaukseen jotain namia mukaan, mutta ilmeisesti mun tilaus oli sen verran pieni että mulle mukaan laitetut muutamat pastillit maistui lähinnä kitkeriltä.
Kun vesipropun aukaisu ei käytössä olevilla työkaluilla onnistunut, niin samaan Virtasen kuormaan tilasin myös setin neliökantahylsyjä. Ei jäänyt puuttumaan ainakaan kokoja, eli tässä pitäisi olla kaikki. Muuten hyvä, mutta edelleenkin proppu on tiukasti lohkossa kiinni. Nyt alkaa vitsit olla sen verran vähissä että taitaa imusarjan vesisysteemit jäädä asentamatta. Näin jälkikäteen on helppo jossitella että olisi kannattanut irroittaa silloin kun kone oli siinä auton vieressä.
Kaasarin vivustoja myös sovittelin paikoilleen. Kun imusarjan kiinnike puuttui, niin piti rakennella billet osan prototyyppi. Teurastin jonkun vanhan käyttövivun josta otin pallukan. Sitten sitä vasaralla mäiskien ja smirgelissä hion, että sai suurin piirtein paikoilleen. Päälle vielä pieni peltiläystäke että pysyy sovituksen ajan kiinni. Muutoin näytti jopa toimivalta, koska ainakin kaasariin kiinni tuleva vipu on juuri oikean mittainen. Vaikka miten yrittäisi pedaalia polkea lattiasta läpi niin ei saa läppäakselia vinoksi. Sen sijaan vivuston pystyakseli, joka tulee poljin hässäkän päähän rintapellin viereen, oli setissä jo heti munkin silmillä katsoen liian lyhyt. Vaihdoin siihen pidemmän 17 senttisen romppaisen tangon. Muuten hyvä, mutta edelleen liian lyhyt. Kun ohjaamosta painaa kaasupoljinta, niin ykköskurkun saa auki mutta toinen jää odottamaan. Nettiä selaillessa tuntuu nää työntötankot olevan katoavaa kansanperinnettä, kun ainakaan meikäläinen ei varaosakaupoista pidempää löydä. Eken kanssa turistessa kertoi, että Moposportista saa jotain uutta hienoa hässäkkää, tosin taitaa nekin olla osana jotain sarjaa. Eli tarjolla on siis joku sadanviidenkybän joka suuntaan säädettävä setti. Josta tarvitsee yhden pätkän, joka voi ehkä mahdollisesti sopia. Lopputulemana taitaa viisainta olla hitsata kahdesta varresta sopivan mittainen. Jos joku tietää, saako jostain noin 22 senttistä sopivaa tankoa, johon saa pallot päihin, niin en pistäisi pahakseni avautumisesta. Tosin joutuu vielä mittailemaan toisenkin kerran, että saa tän pystytangon sopivan mittaiseksi. Ja harrastaa lisää billet –osien tekemistä. Vanhoilla tangoilla ja jesarilla vaikka mittaprotoa tehden, kun meni ton imusarjakiinnekeproton tekeminen laadultaan ihan överiksi.
(https://www.dropbox.com/s/4e7gdk2liqbwnpo/WP_20160215_001.jpg?dl=1)
Konetta aloin myös laittelemaan käynnistyskuntoon. Kaveri katseli touhua hetken ja näki siinä glykolipönikän. Totesi, että toivottavasti et työnnä tota sun projektiin ekaksi, kun ne on kaikki kuitenkin lattialla. Kun siinä yhdistetyssä skeidan ja glykolin yhdisteessä on tosi huikeaa kahlailla. Itselle hiipi aavistus mieleen, että saattaa kaveri olla oikeassa kun oli noin hyvät perustelut. Menee omatkin työkengät. Kun kaadoin vettä sisään, meni eka puolitoista litraa hyvin sisään. Seuraavan limunadipullon kohdalla sitten alkoi vesipumppu lorista. Oli näköjään jompikumpi niistä vesipumpun päällä kanteen tulevista o-renkaista luiskahtanut jotenkin paikoiltaan. Pumppu irti ja joo, se pienempi oli makkaralla ja vuoti. Eli olin sittenkin pumppua paikalleen laittaessa just sen verran painanut sitä sisäänpäin enkä vain nostanut että ei ollut ihan kohdallaan. Sinänsä tää kierros ei harmittanut eikä narua tartte etsiä, juuri kiinnitettyjä pultteja kun on helppo aukoa ja paikalleen laittoa on iteroitu. Kiinni meni ja kaadettiin vettä seuraava kierros. Tällä kertaa laitoin jopa vadin alle ajatellen että jos näin varautuu, niin silloin ei ainakaan vuoda. Vähän niin kuin aina kun roudaa sateenvarjoa, niin silloin ei varmasti sada. Ja myös toisinpäin. Tällä kertaa vuoti lämmittimen kennolle menevän putken juuresta. Purkuoperaatiossa riitti syylärin ja hihnan+pyörän irroitus. Oli kumi mennyt pois paikoiltaan. Tämä oli tietty odotettavissa, kyllä näinkin vanhan kaverin pitäisi tietää että ei sitä kumia sinne sisälle laiteta, vaan vehkeen ympärille. Niin se pysyy paikoillaan vaikka miten vetelisi edestakas. Kun kumi oli paikoillaan, sinne lumpsahti varsinkin kun jotain silikonirasvaa tuli laitettua. Sitten vettä sisään. Vesipumppu näytti tällä kertaa pitävän vedet sisällään ja vuorossa seuraava kohta. Vuoti termarin kopasta. Koppa auki ja vot, vanhassa tiivisteessä oli yksi pieni murtuma. Ei löytynyt tätä kumia tiivistesatseista, mutta tässä vaiheessa osasi jo asennoitua. Kun syylärin korkkikin on hävinnyt jonnekin ja uutta odotellaan Jupetille saapuvaksi, niin kiireet on tällä hetkellä joillakin muilla. Ekeltä löytyi tiiviste varastosta, joten voi laittaa paikoilleen ja jatkaa vesileikkejä, tai mitä lie esileikkejä, ennen kuin pääsee kokeilemaan josko kohde syttyisi mun käsittelyssä.
(https://www.dropbox.com/s/pt3086gxocy927v/WP_20160221_004.jpg?dl=1)
Ilmeisesti nää ennen – jälkeen kuvat on se must kaikissa projektipäiväkirjoissa. Laitetaan nyt tähänkin plokiin sitten sellainen muodinmukainen parittelukuva, vaikka konehuone vaatii vielä jonkin verran duunia eikä käynnistymisestä ole vielä tietoakaan. Kun tämän vaiheen kuvia katsoo, niin ilmeisesti homeen määrä on hieman vähentynyt toimenpiteiden myötä. Nää kuvat voi myös laittaa rinnakkain ja tihrustaa oikein tarkkaa. Pitää taas arvostaa kännykameroiden softan vääntäjiä. Jotenkin ihmeellisesti nämä ennen kuvat muuttuu suttuisiksi, tärähtäneiksi ja sellaisiksi jotka kuvauskilpailussa menee ekaksi roskiin. Nää jälkeen kuvat on tarkkoja ja muutenkin kaikki paska ja patina häviää ihan niin kuin chattiauton myyntikuvissa.
(https://www.dropbox.com/s/7ktbcdxe5dp1ffl/WP_20141222_001.jpg?dl=1)
(https://www.dropbox.com/s/hty7635lffupmv0/WP_20160219_004.jpg?dl=1)
Kun konehuoneen kasannut on edennyt ja hahmo alkaa nyt jo näkyä, niin katselijoita on välillä näkynyt. Yksi kaveri siinä vierellä katsellessa totesi, että tästä konehuoneesta olisi saanut tosi hienon jos vaan olisit panostanut. Tämän kommentin jälkeen meikäläinen melkein liikuttui kyyneliin. Vaikka yleensä olen jättänyt nämä miesten halailut sukupuolivähemmistön tehtäväksi, niin tässä tapauksessa meinasi tulla poikkeus. Oli sen verran ylevä hetki, kun näin saa arvostusta omasta wabi-sabi projektista. Ja vielä kolhoositallilla, jossa enemmistö kommenteista on toisella tavalla kannustavia. Ei ole turhaan tullut mietiskeltyä iltaisin sängyssä selällään joogatessa, kun ilta on vietetty projektin parissa ja kaikkien päivän onnistumisien jälkeen oikein syvään hengitelty. Ei ole oman elämän tarkoituksen etsintä ollut turhaa vaan sen löytynyt ja pieni ihminen saavuttanut jotain tämän projektin tekemisen kautta. Ilman mitään Mindfulness valmennuksia.
-
Edellisestä päivityksestä työlistalle jäi termarikotelon vesivuodon tukkiminen. Meikäläiselle tuo vesi on aina ollut ainakin juomana niukemmin nautintoa herettävä tuote, joten vuodon tukkiminen jäi siirrettyjen vikojen listalle. Kun aiemmasta elämästä muistan että ei ole ihan ruuvaa paikoilleen duuni saada koppaa pitämään. Vaikka silikoniatöhnää työnsin niin silti jotain tihkuu ulos. Olkoon toistaiseksi, nyt keskitytään koneen käynnistykseen & huuhteluun. Sen jälkeen voi vielä laittaa puhdasta vettä ja huuhdella pesuaineet pois. Ja katsoa josko termarin kopan pohjan on saanut väännettyä kieroksi ja tartteeko hioa suoraan.
Konetta aloitin herättelemään henkiin, kun nyt suurin osa tarpeita pitäisi olla paikallaan. Perusoptimistina ja työn määrä minimoivana henkilönä tietty ensin kokeillaan käynnistyykö. Jos lupailee, niin sitten jatketaan apinan raivolla sahaten startti paskaksi. Mun kohdalla projektin alussa vuosi sitten hankittu laadukas Bilteman mainoksen mukainen hyper-super testivoittaja-akku lopetti perinteisen käynnistysmenetelmän käytön. Tällä 62 ampeeritunnin todellisen voittajan akulla pystyy starttailemaan vähän toista minuuttia ja sitten voikin keskittyä latailemaan. Saattaa olla että kaiken kaikkiaan oli hyvä ostos, koska näin ei saa starttia poltettua. Ja kun jatkuvasti ei pysty juomaan kaljaa, niin akun latautumista odottaessa voi tehdä jotain ja etsiä vikoja pois.
Solexin ihmevehkeestä löytyi pari toimintaa haittaava pikku juttua. Kun kaasarin vivustoa rynkytin pensan puskemiseksi koneelle, tuli havaittua että kiihdytyspumppu ruiskii niukemmin kakkua. Kaasari irti ja joo, pohjassa oleva tanko oli vääntynyt ja mennyt pois paikoiltaan. Sinänsä ei mikään ihme, kun näköjään ranskalainen suunnitteluguru oli omasta mielestään tehnyt kaasarin jota ei koskaan tarttee ottaa irti ja laskea mihinkään. Tässä vehkeessä kun kaiken maailman namiskuukkelit pohjassa, ja itse asiassa joka puolella kaasaria, estäen sen laskemisen järkevästi oikeasti mihinkään muualle kuin johonkin telineeseen. Tai saattaahan olla että ranskalainen insinööri on oikeassa, ne autot joihin tätä ruuvattiin kuten rellu, fiat, lancia ja alfa ennustavat että tämän kaasarin suunnittelussa on lähtökohtana ollut kohteen oletettu käyttöikä. Toimintavarmuuskin on ilmeisesti asetettu pääkohteiden tasoa vastaavaksi. Hattua pitää nostaa Solexin myyntimiehelle kun tämän vehkeen on saanut Ruotsiin myytyä. Tangon sai pienellä taivutuksella paikoilleen ja näytti toimivan.
(https://www.dropbox.com/s/5zk7y79vvcn4zq7/WP_20160224_003.jpg?dl=1)
Kuvassa suhteellisen pitkälle ryöstöhyödynnetty solex. Jos tätä joku vielä alkaa elvyttää, niin tästä oivallinen pirunnyrkki tai mikä lie pulmanurkka. Puutteita ja ehjät vaihdettu osittain rikkinäisiin, tosin haasteita voisi lisätä vaihtamalla tilalle vääriä.
Kun kone ei suostunut käymään tyhjäkäyntiä edes hetkeä, niin muistin että ainakin pystyweberissä on solenoidi joka katkaisee jotain virran tulon loppuessa. Olin päätellyt että niin on tässäkin kun näytti kyljessä olevan virtajohdolle paikka. Käikäle irti ja joo, ei toiminut. Onneksi varaosassa oli ehjä, tai ainakin edestakas liikkui kun sähköä jakoi katkoittain. Kun sitten hieman kuukkeloin niin näköjään tämä toimii just niin kuin aavistelinkin. Näillä toimenpiteillä ei ollut merkittävää vaikutusta käymiseen. Jotain poltteli, mutta ei voinut tässä vaiheessa elvistellä että hienosti toimii. Tai edes käy.
Tää solexin säätäminen on ainakin meikäläiselle ihan henkimaailman hommia. Kun kuukkeloin miten tätä vehjettä pitäisi fixata, niin näköjään jossain Etelä-Amerikassa ne on innolla tätä mallia käyttänyt. Ilmeisesti paikallisissa noppakorolloissa, jotka siellä on näköjään fiiuja ja relluja. Näiden juutuubi videoista ei paljon oo iloa kun paikallinen finnitön finninaama laittaa koneen käymään ja sitten kuuluu vaan ulinaa tai kolinaa. Tai molempia. Tai sitten löytyy joku espanjaa 500 sanaa minuutissa suoltava paikallinen guru. Ainakin kädet heiluu sellaista tahtia että ilmeisesti tekee jotain sen kaasarin kanssa. Ei paljoa auta kun nuo tutut espanjakieliset ilmaisut rajoittuvat kaljan tilaamiseen sekä näitten nuorten laulutyttösten mukaan jos ei mennyt ihan putkeen, niin osaa ilmaista Sannin uusimman laulun ihmettelytermin mukaisesti närkästyksensä tapahtumien kulkuun paikallisella murteella. Jos taas hakee kuukkelilla säätöohjeita, niin tulee kymmenittäin hakutuloksia missä joku haluaa myydä joko kaasarin tai sitten osia. Mutta ei mitään ohjeita, josta jotain tolkkua saisi. Nää haut on vahvistanut tän projektin aikana ainakin mun käsitystä siitä miten luotettava, toimintavarma ja muutoinkin haluttu volvon hinnat alkaen -virityssarjan kaasari on.
Kun siinä raavin päätä (todistetusti ei tällä kertaa ahteria tai nenua), tallille marssi Esa. Olen joskus ihmetellyt kun kaveri tuntuu tietävän kaikesta kaiken. Esimerkiksi sen miten jotain televerkkoja rakennetaan, kun on Noksulla duunissa. Kun kaveri niistä puhuu, niin joo, suomea se mättää mutta muu onkin sitten jotain sellaista mistä tavan tallaaja ei mitään ymmärrä. Kun itselle nää verkot on jotain sellaista millä fisuja pöperöksi haetaan. Mutta ilmeisesti nää televerkot on samanlaisia, kun ainakin ennen lauantaisin paratiisiretkellä ostostaivaaseen kävi liittymäkauppiaita kimppuun jatkuvasti. Ilmeisesti niilläkin oli jotain verkkoja millä asiakkaita pyysivät. Esa katsoi, että tää on pystysolex. Säädetäänpä vähän. Sanoi että kierrä ensin sitä kiihdytyspumpun ruuvia vähän enemmän auki. Sitten piti säätää tyhjäkäyntiseosruuvi kiinni ja edelleen 2,5 kierrosta auki. Sitten otettiin liuskamitta käteen ja ykköskurkun läppään 0.2 millin välys kun läppä on kiinni. Minusta tämä kuulosti jo sellaiselta ydinfysiikalta, että tavan tallaaja menee ihan sekaisin. Sitten startattiin ja lupaili huomattavasti paremmin. Sytkää en tietty ollut tarkastanut, kun sama jakaja paikoilleen piti laittaa. Kärjet olin säätänyt, mutta en ennakkoa. Laiskana kaverina olin ajatellut että laitetaan sitten strobolla kun käy. Oli kymmenisen astetta liian aikaisella. Kun oli jakaja kohdallaan, niin ihme ja kumma, lähti käymään siedettävästi. Ei voi sanoa, että nyt on säädöt kohdallaan, mutta lähtee käyntiin ja kiertääkin ihan iloisesti. Tähän piti lopettaa kun enää ei uskaltanut myöhäisen illan hämyssä naapureiden iloksi tunnelmaa nostattaa moottorilla, jonka vaimentimet olivat vielä pääsääntöisesti kiinnittämättä.
Jotain hyvää tässä vaiheessa pitää todeta. Kun moottorin sai käymään, niin Kottenilta ostettu kone kuulostaa tosi hyvältä. Vaikka kaasarissa on edelleen kiinteistövälittäjän termein pientä laittoa, niin koneesta pystyy jo nyt sanomaan että on tikissään. Sen verran nätistä käy että on tasapainoitukset tehty jollakin muulla kun chattiauton kunnostuskohteen toleransseilla. Kohteille tyypilliset välykset otettu pois eikä kolinoita tartte kuunnella. Kiitokset vaan Kottenille vaikka tuskin tätä mun taivalta autojen kunnostuksen ihmeellisessä maailmassa lueskelee.
(https://www.dropbox.com/s/9wuoaradffbpuw9/WP_20160224_001.jpg?dl=1)
Loppuhuomatuksena voisi kokemuksena todeta, että kokeilin butyylimassaa lämppärin koteloa kootessa. Hyvin tarttui ainakin haalareihin ja nauhaa katkaistessa venyi kuin keuhkotautisen räkä. Lopputulos näytti toimivalta eli kiitti macrolle vinkistä. Myös kaasarin vipuongelma ratkesi. Ruotsista saa förgasteknikiltä just niin paljon vääränpituisen staagin kun mittaa pieleen, eli ainakin tällä kertaa jää oma billet osa tekemättä. Jättekiva.
-
Vuosien varrella olen törmännyt pariin termostaattikoteloon jossa on hiushalkeama. Molempia olen hionut hulluuten asti kunnes luovutin ja hankin uuden tilalle.
Ehkä mulle on vain sattunut ne ainoat kaksi vikaantunutta. :)
-
Mulle on osunut yks puhki syöpynyt! Oli vielä letkun alta, silloin budjettiratkaisuna liimasin kupariputken sisäpuolelle ja alkoi pitämään.. tosin uus on aina uus, yhtään halkinaista ei oo mulle osunut, mutta mää nyt oonkin melko noviisi näissä piireissä.
-
Termarikotelo pitää nyt kun auto seisoo paikallaan eikä järjestelmässä ole painetta. Saattoi olla että vuosi kun tiivistesilikoni ei ollut vielä kuivunut - muistanette talwiajoista että meikäläisellä on aina kiire saada mällit sisään eikä missään tapauksessa pidä odottaa että menee kuivaksi (kiiti Kimi vielä kerran glykoleista). Uutta koppaa en ole ajatellut laittaa, se kun on liian näkyvällä paikalla. Konehuoneessa on liian paljon kiiltävää jo valmiiksi. Kaveri muuten antoi hyvän vinkin miten tästä tulee vielä budgetimpi sportti. Sanoi että laita alumiininen pohjapanssari alle niin pysyy konehuone siistinä. Eli pitäisi siis ensi kesänä suihkaista pullollinen CRCtä konetilaan ja heittää lenkki hiekkatiellä.
-
Projektissa siirrymmekin seuraavaksi kaikkien yllätykseksi monikymmenosaisen kertomuksen jaksoon Volvon hinnat alkaen virityssarjan asennus ja Solex kaasarin säätö. On viimeiset viikot jatkettu budget sportin käynnistelyä ja jollakin lailla käymään saantia. Solexin kaasarin kanssa meni ennakko-odotusten mukaan. Kun sitä olin jonkin aikaa roplannut, valkeni että kakkoskurkku ei aukea ollenkaan. Yleensähän se haittaa, mun puolesta kakkonen voi pysyä kuivana koska se puoli ei kiinnosta. Tässä vehkeessä kakkonen toimii alipaineella, eli alipaine avaa kurkun ja vipu vaan antaa tilaa läpälle aueta. Ei toiminut niin kuin viisas ranskalainen oli ajetellut. Kun mekanismia tarkemmin tutkin niin päädyin lopputulokseen että alipainekanava on tukossa. Ja kuten TV-shopin mainoksissa todetaan, eikä tässä vielä kaikki. Kuin koneen sai käymään, varsin pian huomasi että vaikka mitä vipuja väänteli niin käynnissä pysyi käytännössä vain pumppaamalla kiihdytyspumpulla lisää kakkua. Vaihtelin myös pääsuuttimet kympin isompiin, mutta ei auttanut pätkääkään. Tässä vaiheessa yksinkertaiselle savolaiselle alkoi kirkastua että tämä peruskorjattu kaasari on jonkun aiemman omistajan toimesta korjauksen yhteydessä puhallettu. Ilmeisesti jollakin muulla kun soodalla, koska oireilee sen tuntuisesti että ei oikein röörit vedä. Näin ollen tein päätöksen että tämä runko menee varaosaksi ja tehdään toisesta autoon menevä. Muutaman tovin siinä sai pähkiä ennen kuin sai toisesta tehtyä sellaisen, josta ei olennaisia osia puutu. Tunnetusti näistä löytyy netin ihmeellisistä syövereistä myynti-ilmoja pilvin pimein, mutta räjäytyskuva tai miten tällainen ihmelaite menee kasaan jätetään onnellisen ostajan aivojumpaksi. Ilmeisesti näiden hankkijat tarttee sellaista.
(https://www.dropbox.com/s/zqysj923iomjg5j/WP_20160303_002.jpg?dl=1)
Laitoin vielä toiseen varuiksi samat kympin isommat suuttimet, millä toisiakin käytin. Tässä yhteydessä ei tietty tullut mieleen että suutinkoon kasvattaminen 140 -> 150 kasvattaa muuten reiän poikkipinta-alaa melkein 15 %, vaikka luulisi että on just sopiva lisäys polttoaineelle. Toinen kaasari nokille ja käynti parani heti. Hajusta päätellen ei ollut tällä kertaa ainakaan kakusta pulaa kun sen verran iloisesti rautalangalla roikkuvassa putkessa paukkui. Eli paluu takaisin ilmeisesti aluperäiseen kokoon 140 ja 150, niin toimi paremmin. Tai mistä näitä kokoja tietää, ei löydy netin syövereistä eikä tietty volvon parttikirjasta. Päättelin että voisi olla oikeat kun molemmissa sellaiset oli. Tosin toisin päin, ’korjatussa’ pienempi kakkosessa ja toisessa ykkösessä. Sen verran luotan enemmän varaosaan, eli peruskorjaamattomaan, että sen mukaan löin suuttimet paikoilleen. Samassa yhteydessä päätin myös luopua laadukkaista antiikkisista Bilteman sytkäjohdoista, koska ne eivät oikein vakuuttaneet. Kun toimivaa tästä ainakin yritetään tehdä. Johdoiksi valikoitui Motonetin laadukas sarja, koska fixuksen kautta olisi pitänyt odottaa jokunen päivä jotain spanskien laatusarjaa. Mun usko Etelä-Euroopan tekniseen ylivoimaan on sen verran rapissut tämän projektin myötä että jääköön odottamaan jotain muuta asiakasta. Mennään nyt ainakin hetki Motonetin hinnat alkaen mustilla johdoilla niin kuin projektin synkien vaiheiden kunniaksi. Johtojen ja kannen vaihto uusiin paransi edelleen käyntiä.
(https://www.dropbox.com/s/fp9dovh618erub5/WP_20160311_002.jpg?dl=1)
Naapurista Förgasarteknikistä sai tilattua sopivan mittaisen kaasarin käyttötangon rintapellin kylkeen. Kaveri suostui tekemään ihan mittojen mukaan. Matsku on rosteria, eli kun nyt laittaa päähän sinkityt pallot, niin seuraava irroittaja joskus kiroaa taatusti meikäläisen alimpaan helvettiin. On sen verran hieno korroosiococtail että aika todennäköisesti tekee tepposensa ja tepposetpa ei toisistaan suostu eroamaan. Sen verran kuitenkin Pelle oli näköjään oikaissut että molemmissa päissä oli normaali kierre. Voi olla parempi näin, niin ei joskus säätessä väännä apinan raivoilla kierteitä mutterista paskaksi, kun ei muista että tää muuten aukee väärinpäin.
Sytkää piti myös säätää muutamaan otteeseen. Kun ottaa jonkun paskajakajan jonka elvyttää käyttöön, niin ei siltä ihmeitä voi odottaa. Onneksi nää lontoota puhuvat kaverit avautuvat verkossa ja saa jotain vinkkejä paljonko ennakkoa tälläiseen komboon pitäisi laittaa. Muutama kerta on ihmetelty, mutta strobon avulla sen sai johonkin 25 asteen nurkille. Sen verran pätkien käy, että tarkempi ajoitus on nyt niin korkeaa matikkaa laskea jotain keskiarvoa liikkuvasta ennakosta, että kovin paljon pidemmälle ei kannata jatkaa. Dwell-kulma tuli myös mitattua kun Esa sellaisen toiminnon strobosta löysi. Sanoi että tää on tärkeä. No siitä innostuneena ihan perehdyin mikä se on ja löytyi jopa vihje laittaa se noin 60 asteeseen. Muuten hyva mutta kärkiväli pitäisi laskea jonnekin 0.25 nurkille. Ainakin oman kokemuksen perusteella tökkii piikkejä ja sitten ajetaan chattiauton lottovoiton hengessä. Jolla jokainen matka on oma seikkailunsa. Päätös alkaa olla valmis, taidan laittaa suosiolla kärjettömän jakajan, ei näiden vanhojen paskojen kanssa jaksa enää pelata. Jotenkin se vaan pitäisi pystyä naamioimaan hieman paremmin ettei liian voimakkaasti budget sportin yleisilmettä tuhoa. Tavoista poiketen piti kuitenkin ennakkoon varmistaa Turussa romutorilla käydessä, että mitä mieltä tarkastajat ovat voiko laadukkaasti entisöityyn museoautoon laittaa kärjettömän jakajan. Turku on siinä mielessä turvallinen paikka näitä kysellä, koska ainakin itselle Turku ei ole niitä korkeimmalle pisteytettyjä paikkoja teettää tarkistus. Pirkanmaa taitaa olla ainakin Villen ja Kimin suosikki, siellä kun ilmeisesti ymmärretään parhaiten harrastajan näkemyksiä ohjeita soveltavasta entisöinnistä. Turvallinen Turku on siis paikka kysyä vaikka mitä. Sieltä tuli kahdelta eri tarkastajalta näkemys, että laita vaan, parempi laittaa toimivaa osaa. Ei ole hyväksynnän este.
(https://www.dropbox.com/s/ft5yoci32siyaw2/WP_20160307_001.jpg?dl=1)
Konehuoneen sipistelyä on myös jatkettu. Toinen konepellin kannake oli antautunut, joten siihen tuli hankittua varaosa. Sen verran siinä on kuitenkin patinaa, aka ruostetta, että ei jaksa hinkata niitä pois ja maalata. Eli otin siis vanhan saranan, josta vanhaa niittiä pois poratessa oli tullut hieman soikea, enemmän sellainen niin kuin nuoret katutaiteilijat piirtelee ja laittaa vielä auringon säteet ympärille ja keskelle pystyviivan ilmeisesti sen merkiksi että on matikan tunnilla jotain kuunneltu kun osataan halkaisija merkitä. Hieman kempillä laitoin liimaa reiän ympärille. Tässä yhteydessä pitää todeta että Biltemasta saa jotain ihan ok tuotetta. Kun bensaputkeksi laitoin ko lafkan 8 millin kupariputkea, niin ylijäämäpala toimi mainiosti kempillä räkien reiän mallina. Kun hieman kärynneen putken otti reiästä pois, niin hyvin sopi pultti aukkoon. Lopuksi Turusta hankittu 8 millin niitti kiinni. Olisihan tuon korjauksen voinut pultistakin tehdä, mutta näin laittaen ei ole häiritsevän siisti ja korjaustyö näkyy sopivasti. Ja mikä parasta, sopii budget sportin kokonaisuuteen ja näyttää kohtuullisen mutta ei liian halvalta elvytykseltä.
(https://www.dropbox.com/s/kc0rbxgelomjzr0/WP_20160311_001.jpg?dl=1)
Fläktin siipi oli myös pöydällä. Kun siitä kaikki skeidakerrokset raavin pois, niin alta löytyi yllättävän hyvä ropelli. Koska budget sporttia tehdään, niin päätin maalata vain ahterisuunnan. Yleensä kun konetta tuijotetaan kuola suupielessä edestäpäin, niin tehdään nyt tämän kanssa siten että mielummin tulee yrjö jos joku tätä erehtyy katsomaan. Eli siiven etupuolelle saa jäädä vuosikymmenten patina. Takapuolelle heitin alle jo aiemmin hankittua hinnat alkaen -epoksia, mutta jottei mene liian hienoksi, niin päälle motonetin halvinta kilikolia.
Kun edellisen kerralla olin avautunut termarikotelosta, Eke lähestyi. Kiitokset vaan paljon, taidan tulla hakemaan kun vesivuodon tukkiminen on listalla. Tosin kovasti on hämmästynyt olo että tekijämiehet lukevat tällaista 7-päivää lehden tasoista tarinaa. Ovat kohteliaasti hiljaa eivätkä tunnusta ainakaan näin palstoilla mitä tuli tehtyä. Vähän niin kuin kukaan työpaikalla ei sano että seuraa kauniita ja rohkeita mutta jotenkin vaan on ollut töllö auki ja syrjäsilmällä on sen verran vilkaistu että juonen kulku on viimeistäkin yksityiskohtaa myöten selvillä.
-
Projektia on jatkettu välillä innolla ja välillä normaalisti, eli vähemmän. Kun päivät alkaa lämmetä, aurinko paistaa niin ainakin meikäläiselle pimeään talliin kaiken skeidan keskelle vääntäytyminen ei ole oikein enää se juttu. Mutta jotain kuitenkin on tullut tehdyksi. Jotain saavutetty, kone käy nyt aika siististi :). Tosin tien päällä ei ole päässyt kokeilemaan kun budget sport on vielä sen verraan palasina, että puuhakilpien hakemista ei kannata edes miettiä vehkeen testaamiseksi. Tietämättömille kerrottakoon, stadissa on sen verran hienoja ihmisiä, että varmasti soittavat virkavallan paikalle jos näkevät maisemaan kuulumattoman ilmiön (aka pientä-laittoa harrasteauton). Vaikka toisin luullaan, stadissa on todellakin näitä kyttääjiä. Toisin kun maakunnassa, he eivät tyydy vaan kyyläämään ja taivastelemaan toisilleen mitä se naapurin äijä nyt on mennyt tekemään. Täällä ne avautuvat puhelimen välityksellä järjestyksen turvaajille ja laulavat lintujakin kovemmalla äänellä että tuolle kaverille pitäisi toimittaa naapuriarpa. Ja pian esiin pelmahtaa sinivuokot kannustamaan harrastamista henkilötiedot ajokortista tarkastettuaan ojentamalla luovan autonharrastajan stipendin.
(https://www.dropbox.com/s/2p5vykwad1zus68/WP_20160326_001.jpg?dl=1)
Konetilassa oli sähköpuolella vielä muutama vaihtamaton osa. Konkka oli joskus aiemmin vaihdettu ja myös jännitteensäädin pätki. Molemmat kun vaihtoi, niin kummasti auttoi käynnin tasaamisessa. Myös puolan vaihdoin motonetin halvimpaan kokeillakseni josko siellä on vikaa. Kun sai käymään ja toimimaan ok, niin takaisin mentiin alkuperäiseen antiikki-Boschiin. On todennäköisesti parempi kun motornetin uusi laatutuote. Vielä ei tullut hankittua kärjetöntä jakajaa, eli tällä kombolla mennään ainakin projektin ajan. Sytkän säätöä piti kokeilla ja siirrellä edestakaisin. Loppujen lopuksi korvakuulolla meni paikoilleen ja aika reilulla ennakolla. Jos jotain tästäkin askartelusta taas pitäisi mieleen painaa, niin kaverin vihje on ollut että museomieheltä autoa ostaessa heitä ensimmäiseksi tulpat, johdot, kansi, pyörijä, konkka, kärjet… fjonkkaan ja laita uudet. Ja kaikki sähkökytkennät irti ja putsaten.
(https://www.dropbox.com/s/8c3kts466xk2vdb/WP_20160327_001.jpg?dl=1)
Ekeltä hain termarin kotelon. Oli koonnut edustavan sarjan koteloita, noin kymmenen joukosta piti valita sopivan patinoitunut. Eke tietty ei sitä heti mukaan antanut, vaan mentiin pohja plaanaamaan sekä tiivisteen paikka hiomaan. On vissiin sen verran lukenut tätä tarinaa ja nähnyt mun työn jälkeä, että katsoi etten kuitenkaan tee hommaa niin kuin pitäisi. Nyt pitää, eli tällä kertaa tehty Eken metodeilla ja on kunnollinen. Kiitokset tästä.
(https://www.dropbox.com/s/as49bw9jaf7tvw6/WP_20160227_001.jpg?dl=1)
Etupään akselistot kunnostelin. Kun takapäässä kaikki pultit oli totaalisen ruostuneita kiinni ja ajan kuluessa ruosteen peittämiä, niin etupää oli eri asia. Tukivarsista sai lapioda kiloittain öljyä, finikoria ja isänmaata. Tai saattoihan niissä olla vierastakin maaperää, kun aikoinaan biilillä tuli ihan Sveitsissä asti käytyä. Kuoren alta paljastui positiivinen näky, alkuperäinen maali ja hyvin vähän pintaruostetta. Ei tarvinnut pitkään hiekkalaatikolla niiden kanssa leikkiä. Puhaltaessa jopa heiluttelin kumihanskaa sen verran vähän että vain niitä pintaruostekohtia hieman sipaisin. Ennen puhallusta jouduin irroittamaan alatukivarsista ylilyöntikumit. Näitä ei tietty ehjänä saanut irti vaikka miten yritti lämmitellä varovasti. Jupetin kautta tuli hankittua VPltä uudet. On muuten aika arvokas patukka, kun haluavat 13 egee kappale. Ilmeisesti näitä olisi saanut jostain halpiskaupastakin, eli tuli tehty tätä tehdessä ylilyönti. Iskarin alapään kiinnikeistä toinen lähti lämmittämällä suhteellisen helposti, mutta toisesta katkesi pultti sisään. Oli sen verran tiukassa, että vaikka kahteen kertaan hitsasin irrotuspultin, niin ei lähtenyt. Eli sitten mentiin vaihtoehtoon 2, eli rälläkkä käteen ja uusi tilalle hitsaten. Näytti sellaiselta paikalta, että voi itse räkiä sinkityn pultin kiinni. Hämmästyttävää kyllä, nämä oli ainoat elämää suuremmat vastoinkäymiset etuakselistossa.
(https://www.dropbox.com/s/c4g363qwz45if9w/WP_20160228_005.jpg?dl=1)
Kallistuksen vakaajaa purkaessa löytyi jäljet vasemman etukulman mällistä. Oli hieman näköjään kallistuksen vakaajakin saanut kipeää, kun toinen kiinnike oli vääntynyt. Kumi sisällä kappaleina, mutta meikäläinen ei ollut aikoinaan ajellessa huomannut mitään poikkeavaa. Selityspuolelle voi myös lisätä, että eipä huomannut katsurikaan vaikka useamman kerran omia punttisalitreenejään työajalla mun auton pyöriä rynkyttäessä teki. Eteen oli edellinen omistaja vaihtanut aikoinaan kaasuiskarit, ei ollut mun jäljiltä, itse perussäästäjänä vaihdoin osia vain katsastumiehen kehoituksesta. Ennen iskareiden kuntoa ei tarkastettu, ainakaan hajoituskoneilla niin kuin nykyisin. Tässä projektissa ajatuksenahan oli mennä halvimmilla mahdollisilla hyllystä löytyvillä, mutta valittaen pitää todeta että iskareiden kestotesti puolittain ratkesi ennen kuin edes ehti alkaa. Kuskin hermo meni jo ennen kuin edes kokeiltiin. Syynä tähän oli, että kun heppoja autoon kaivataan enemmän, niin tilasin sitten eteen konit. Värikin sopivasti musta ettei pistä silmään. Näitä tuntuu ainakin lontoota puhuvat arvostavan ja kehoittavat ruuvaamaan edestä aika tiukoiksi. Näillä mennään ainakin näin aluksi. Muutoin alusta on läpikäyty, tosin lopullinen kiristäminen vielä puuttuu kun ei ole saanut autoa siirrettyä paikkaan jossa näppärästi saisi alustan pultit tiukattua.
(https://www.dropbox.com/s/mdm2dd0vlsoxi0l/WP_20160310_002.jpg?dl=1)
Kun etupäätä kokoilin, mulla oli hetken auto pyörillään kallistuksenvakaaja irti. Siinä huomasi, että sillä on vaikutus auton korkeuteen. Ainakin mun amasta tuli enemmän 70-luvun custom, eli perä oli selvästi korkeampi kuin etupää. Mieleen tuli, että jos noita jousia haluaa välttämättä laikkailla, niin ilmeisesti kallistuksenvakaajallekin pitää tehdä jotain. Kun sen sitten lopulta räppäsi kiinni, niin etupää nousi about samalla tasolle kuin takaosakin. Jos yhtään osaa omaa autoaan tihrustaa, niin kyllä, minusta näyttää että alle laitetut ihmejouset on mataloittaneet biiliä vaikka saman mittaisilta kuin originaalit näyttikin. Muutoinkin Lesjöfors on miettinyt konseptiaan hyvin näin tavan harrastajan näkökulmasta: Tiheempi silmukka jää pesiin piiloon ja normaalit kierteet näkyviin. Eli museotarkastaja voi jopa muutaman sekunnin miettiä että kaverilla on ihan oikeat museojouset paikoillaan.
Pakopuolelle laitoin VPltä hankitun Abarthin rosterikopion. Oikeastaan se oli mun joululahja itselle, kun jotain kivaa niissäkin juhlissa olisi hyvä saada uuden villapaidan lisäksi. Niitä kun ei oo ennestään kun kymmenen. Kun täällä netissä roikkuu niin jotain muutakin kuin perinteistä aikuisviihdettä sieltä voi löytyä. Oli jotkut avautuneet että Simonsin sarjaa laittaessa pitää käyttää asennusapuna pajalekaa, eli pelkkä järki ei riitä vaikka miten kuvittelisi itsensä fixuksi. Marteliuksella käydessä toiseen biiliin putkeä teettämässä kertoivat, että 90 % asiakkaista teettää spesiaaliputket äänten takia. Ajattelin sitten itsekin olla trenditietoinen, edes joskus. Kuuntelin juutuupista miltä Simons kuulostaa ja myös Abarth. On tuo Simonsin ääni vähän turhan matala, eli valinnaksi tuli makaronimalli. Siinä kun on vielä tuplaulostulo, eli näyttää enemmän nuoruuden vehkeiltä. Tuote on asentajaystävällinen, meni uskomattoman helposti paikoilleen, yhtään ei tarvinnut kiroilla ja onnistui lähes meikäläisen älylahjoilla. Piti vaan kysyä sweduista että miten ihmeessä takapää kiinnitetään, kun perinteisesti meikäläinen vain mietti miten kumin saa kiireessä paikoilleen. Valistivat että nyt ei käytetä kumia ollenkaan vaan tähän tuubin turvonneeseen kohtaan laitetaan vaan nauha tiukkaan. Ja kiinnike puskurin pulttiin. Ihan näin vinkkinä sweduille, mukaan voisi laittaa kokoomissohjeen eikä pelkästään läjää kaiken maailman kiinnityskäikäleitä. Mielenkiintoista oli myös, että rosterinen on satkun kalliimpi kuin paskaraudasta tehty. Tolla hintaerolla ainakin mulla laiskuus voittaa toiseksi voimakkaimman vietin, eli säästämisinnon.
-
Mitähän tälle kuuluu ? On ollut niin hyvää tarinaa lukea, että olis kiva saada jatko-osakin luettavaksi.
-
Mitähän tälle kuuluu ? On ollut niin hyvää tarinaa lukea, että olis kiva saada jatko-osakin luettavaksi.
Rouva on kertonut että mulla on tyhmät jutut. Jos mun projektikertomus on susta hyvää tarina, niin hienoa kuulla että on edes joku muu jolla on yhtä huono maku.
Budget sport ei ole edistynyt sitten huhtikuun alun. Kerran olen laittanut käyntiin ja ladannut akun, mutta niistä toimista ei elämää suurempaa tarinaa oikein saa aikaiseksi. Varsinkin kun tällä palstalla pääsääntöisesti avaudutaan miten joku on saanut jotain ihan aikuisten oikeasti valmiiksi. Mun hanke on talviajan askare, jota teen silloin kun joutaa. Kun vielä oli mahdollista ottaa pidempi breikki duunien puolesta, niin huikeaa hinkua lusia stadissa tallissa kesäpäivinä ei kyllä löydy. Nyt on muutakin tekemistä, kuten ajella harrasteautoilla (on muuten eka kesä ilman ensimmäistäkään ongelmaa jos akun tyhjenemistä ei lasketa). Joskus lokakuussa projekti jatkuu. Ja sitten kerrottavana onkin projektin tekemisen monipuolisin vaihe:
1. tervasin epoksia
2. kittasin/vetelin ruiskukittiä
3. hioin 80/150/400/600/800 paperilla
Näitä kolmea juttua sitten iteroidaan ja kerrotaan miten tosi mielenkiintoista ja vaihtelevaa tää auton tekeminen on.
-
Moi,
Pieni varoituksen sana tuosta Solexin EIES kaasarista. Ilmaputsarin kiinnityksen pinnapulteilla
on ikävä taipumus kiertyä itsestään auki. Siis pinnapultit irti ja vähän sinistä locktiteä jengoihin ja kiinni.
Kaverilla pääsi tuollainen pinnapultti, prikka ja mutteriyhdistelmä irralleen joskus 80-luvun alussa
ja aika ikävin seurauksin. Osat muistaakseni pakenivat 1. ja 3. pyttyihin.
Niin ja vaimolle terveisiä, että meitä pimeitä on enemmänkin :idiot2: :2funny:
-
Kiva kuulla, ettei tämä projekti ole hautautunut kaulaansa myöten unhon suohon. Joo, kesällä pitää nauttia ja sitten talvella, kun kaikki on vastaan, pts saha, joka puoltaa, niin pitää nikkaroida
Hyvää Kesää !
-
Syksy on taas saapunut ja sen myötä tämäkin projekti on herännyt horroksestaan. Jos tälle projektille ei tullut tehtyä aiemmin kesäisin yhtään mitään, niin tänä vuonna askartelua oli edelliseen kesään verrattuna selkeästi vähemmän. Pari kerta akkua latailin - siis auton, elämäntapaoppaiden mukainen oman akun lataamistoimi on enemmän kesto-olotila.
Jotta liian vahvasti ei kautta aloitettaisi ja itseän burniksen partaalle vedettäisi niin, otinpa sitten syksyn eka duuniksi tärkeistä tehtävistä tärkeimmän eli hanskahyllyn elvytyksen. Tämän kohdalla lähdettiin sipistelemään, eli pesin keinonahkaosan ja sen jälkeen laitoin märän hyllyn parin puukappaleen väliin jos saisi sitä edes vähän suoremmaksi. Mitään hajua ei tietty ole onko auton suunnittelija ajatellut sitä niin. Ruotsalaisempi ratkaisu voisi olla suora hylly jotta varmistutaan kaiken sinne mätetyn roinan tippuminen lattialle. Mulla oli taka-alasaumastaan revennut kaukalo jota siis oikaisin jotta saisin tavarat tippumaan mieluummin keskelle lattiaa kuin kuraisten kenkien alle.
(https://www.dropbox.com/s/7bluoh12ukwuvmk/WP_20161031_001.jpg?dl=1)
Hyllyn taustapeltiä myös maalailin, koska tavoitteena tietty on takuumusikaalinen elämys tässäkin laitteessa. Ruoste resonoi, ainakin noin niin kuin savolaisen hifistin mielestä. Auton kunnostuksessahan tärkeintä on aloittaa tärkeistä asioista, kuten poppikoneesta, kaiuttimista ja kattoverhoilusta. Jarrut, käyvä kone ja toimiva eteenpäin vievä tekniikka korjataan sitten kun jotain laukeaa. Tässä tapauksessa tuli tehtyä kunnostusta väärässä järjestyksessä, eli liikkuvuus on ollut kunnossa jo projektin alkuvaiheista. Jotta tuntisi kuuluvansa oikeiden auton rakentajien joukkoon, näin siis tässä vaiheessa projektia näitä tärkeitä askareita.
(https://www.dropbox.com/s/pr4cutums61m7uh/WP_20161115_002.jpg?dl=1)
Hyvin päätelty mutta ei tietty mennyt niin kuin Hollywoodin tuotteissa. Näköjään jos hyllystä vaakatasossa oleva keinolehmän kuori on tullut ulos urastaan niin eihän se siellä kolossaan pysy. Vähän niin kuin miesten vehkeiden kanssa, kiva sitä on sisään työnnellä mutta ei sinne kovin pitkäksi aikaa tulee jäätyä. Onneksi tähänkin löytyy patenttiratkaisu, jota olisi vissiin pitänyt käyttää heti. Jesaria kun saa nykyisin useissa väreissä ja mulla landella on jossain mustaa. Eli sipaistaan seuraavaksi sitä pätkä, jolloin on suoritettu kaiken taiteen sääntöjen mukaan laadukas entisöinti.
Konetta käynnistellessä projektia jatkaessa sain taas uusia kokemuksia mainiosta moottorin polttoainepuolen ohjausjärjestelmästä. Neulaventiilli jämähti kesän aikana, kun paikallaan seisoi ja tankissa oli nykyiset ympäristö pelastuu – kuski kypsyy -bensat sisällä. Pitäisi viissiin projektin ajaksi hakea vaan Eltsun nesteeltä pienkonebensaa (tai sitten Malmilta kunnon lyijylataus kun vielä saa) jos vähän vähemmän jumittaisi. Projektin aikana on tullut selväksi että tällä virityssarjalla pääsee harrastamaan eikä tämäkään kesä muodostanut poikkeusta. Kuulostaa lupaavalta, koska jo projektin tekovaiheen aikana ruotsalais-ranskalais-italialainen yhteistyön lopputulos haluaa muistuttaa jatkuvasti olemassa olostaan projektissa. Toistaiseksi vielä pinna on kestänyt - ehkä siitä syystä että takana on kesä, jossa on saanut käytännössä keskityttyä ajelemisiin harrasteautoilla eikä uskomatonta kyllä, elvyttämiseen.
Etusiipiä hieroessa maalauskuntoon löytyi pelkääjän puolen A-pilarista vielä reikä. Tuli hepattua kiinni ja kun massat on päällä, näyttää ihan siltä että jopa meikäläinen osaa hitsata. Pitänee vastaisuudessakin tempaista nopeasti maalit ja massat päälle, niin ilkeää ylpeänä esitellä tuloksia.
(https://www.dropbox.com/s/4mpql3s8oss7812/WP_20160328_001.jpg?dl=1)(https://www.dropbox.com/s/brp9xoysrgr8si0/WP_20161110_003.jpg?dl=1)
Muutoin projektissa on siirrytty vaiheeseen jossa hiotaan, maalataan, hiotaan, maalataan jne. Sitä aikaa odottaessa että voi säästää hiomapaperissa kun käsien karkeus on jotain 80 paperin luokkaa. Mutta niistä tuonnempana.
-
Tämän kauden ensimmäiset oikeat askeleet on otettu, eli päästy putsaamaan ruiskua. Tuli maalailtua konepellin sisäpuoli, lokasuojia ja muita keulan pieniä hilppeitä. Selvästi projektissa on käynnistysvaikeuksia, koska ainut jollakin lailla onnistunut maalaus oli konepellin sisäpuoli. Sinne tuli vaan sävyeroja ja selvä raja uuden ja vanhan maalauksen kohdalle. Kuten olen aiemmin useaan kertaan vissiin kirjoittanut niin kuin itselle että ymmärtäisin että tässä projektissa menneen siitä mistä aita on matalin ja maalataan vain pakolliset kohteet. Konepellissä sen huomaa jos katsettaan viitsii nostaa. Tosin tätä epäilen kun jo lyhyt katse konehuoneeseen kertoon että eiköhän tämän projektin lopputulos ole nähty.
(https://www.dropbox.com/s/1brn0ikp3vcfrhm/WP_20161116_001.jpg?dl=1)
Muissa osissa sitten tuli enemmän valumia, pölyäkin sain pintaan ja viime talvena hankittu akryyli oli näköjään mitä oli, sen verran huonosti ruiskusta tuli ulos. Pakko oli laimentaa tosi ohueksi ja sitten saikin valumaan niin kuin kuolan suusta kun tekijämiesten projekteja katsoo ja unelmoidessa että jos munkin hanke edes joskus etäisesti muistuttaisi noita.
Etupalan ruosteita aloitin hinkkailemaan pois. Maali on kesinyt aika monesta kohdasta ja siinä hioessa syykin selvisi. On etupala saanut joskus ennen minua kipeää ja sitä on taottu muotoonsa urakalla. Sen jälkeen on kittiä leivottu melkein lähes meikäläisen määriä. Tosin sillä erolla että näyttää tehdyn hyvin ja suhteellisen hyvin pysynyt +30 vuotta. Etupalaan ei myöskään tarvinnut migiä tarjota, vaikka näytti että voisi löytyä jos vaikka mitä. Kevyttä pintaruostetta vain sai raapia. Vasaraa myös tarjoilin paikoitellen ja yritin suoristella. Alalaidassa keskellä olevaa vakoakin meinasin puristella kiinni, mutta jossakin vaiheessa mieleen tuli että tämä taitaa olla se alapään vako joka saisi mielellään olla reilusti avoimena ja kosteana. Eli ei sitten tullut liikaa puristeltua eikä liian isoa vehjettä tarjoiltua tämän vaon kanssa touhuillessa. Valutelkoon ylimääräiset nesteet sieltä ulos, kun niin vissiin swedu on miettinyt asian.
(https://www.dropbox.com/s/bhcdyi1pk2ob79p/WP_20161128_003.jpg?dl=1)
Ainakin näiden ensiaskelten jälkeen vaikuttaisi siltä ettei nämä maalauksen pohjien duunailut mitenkään elämää suurempi hanke ole ja että vielä ei tartte maansurua kokea, kun decovärin kassalle lompakon pohjia tyhjentää kittipurkkeja hakiessa. Edelleen mennään ekalla purkilla ja siitäkin on vain pintaa raapaistu. Hointa- ja pohjaväriä mennyt kohtuullisesti eikä niitäkään tartte tynnyreittäin hakea. Tosin vielä ei niiden oikeiden lommojen kimppuun ole päästy. Eikä ihmeemmin ruostepikkuja auottu. Mutta eiköhän tämäkin projekti normaaliksi muutu. Yleensä kun sen nuppineulanpään kokoisen ruostetahran avaa, niin hyvällä tuurilla alta löytyy vain kämmenen kokoinen putsattava alue. Perinteisesti kuitenkin kuitenkin läpimata kohta, johon sitten turataan ensin eka yhdeltä sivulta pala kiinni, sitten toinen pala sille sivulle josta pelti oli niin ohutta että paloi puhki jne.
-
Auton hieromista on jatkettu ja jotain maalauksia myös saatu valmiiksi. Tai siis sellaiseen kuntoon että sillä todennäköisesti mennään museotarkastuksesta läpi ilman tunnin keskustelua museobiilin syvimmästä olemuksesta ja kehoituksesta palata asiaan kun parin A-nelkun verran asioita on korjattu seuraavaan tarkistukseen. Kyseisellä vikalistalla tuskin on takuuta ja kuukauden voimassaoloa, kun siinä ajassa tuskin ehtisi hoitamaan pois. Keulan palasia maalailin lähinnä yksitellen että saisi pidettyä maksimissaan Volvotehtaan tason ja valumia vain sopivasti. Sen verran lateksilinjan maalari meikäläinen on, että jos osat paikallaan olisi tervannut niin lopputulos olisi ollut jopa budget sportin tasotavoitteen alittava. Kun osia toisistaan irti repi, niin sai maalata yksi puoli kerrallaan tasopintoina. Samalla pienet ruosteet poistaen, onneksi ei mitään vakavampaa vaan helposti lähti teräsharjalla ja Annitrolilla.
Tuli myös kokeiltua Prevalin sparyruiskua kun alkoi rassaamaan kaikki se työ mitä pitää tehdä jonkin pikkuosan maalaamisessa suojatessa tallin, toisten arvokkaan omaisuuden ja sen lisäksi melkein koko Espoolaisen lähiön maalisumulta, hajulta, kemikaleilta, kosmiselta säteilyltä, ympäristöarvoilta, asumisviihtyvyydeltä, metrolta, liito-oravilta, kaikenlaiselta mielipahalta ja mitä muuta niitä nyt onkaan. Pienellä yläsäiliöruiskulla maalatessa kun aina saa jotain pöllyä aikaiseksi. Hämmästys oli suuri, kun automaalit.netistä tilattu prevalin sprayruisku muuten tekee pöllyä vähemmän kilikoli. Ja mikä parasta, ruiskun putsaaminen ei paljon helpommaksi muutu. Valmista akryyli yhdellä pullolla pystyi roiskimaan jos oikein laskin meilkein puoli litraa. Pitää vielä kokeilla meneekö filleri läpi, jos onnistuu niin alkaa tuntua auton pikkupaikkapaukkumaalaaminen liiankin helpolta.
Etupääkin meni kokoon kivuttomasti. Kovasti ihmettelin kun kokoon leipoessa mällin jäljet näkyi selvästi. Sen verran sai hinkata ja kerroksia levitellä & vedellä. Ainut paikka mitä piti pidempään arpoa oli konepellin salpa - on sen verran ahdas paikka että patukkapa ei tähän vakoon kovin helposti sujahtanut. Piukat on paikat edelleen vaikka tuota ikää on ja tuohon koloon on toisenkin kerran puikattu. Piti jonkin aikaa kohdistella ja hieroa että sisään soljahti. Konepellin sain pysymään paikoillaan, mutta näköjään puhdistuksen & maalauksen yhteydessä jouset ovat jotenkin kuoleentuneet, kun ei meinaa konepellin avausvaijeri palauttaa eikä konepelli aueta ilman pientä tökkäisyä. Jos aika ei korjaa, niin sitten vielä jatketaan sipistelyä.
(https://www.dropbox.com/s/4llbnulguczb8mr/WP_20161208_002.jpg?dl=1)
Pelkääjän ovessa oli jokaisen amazonin tuntomerkki, eli tunkin tekemä vekki etunurkassa. Tai mulla niitä oli veivattu peräti kaksi. Jonkin aikaa piti miettiä mitä tehdä – räpätäkö sentti pakkelia vai aukaista ovi sisäpuolelta ja yrittää hakata suoraksi. Kaveri siinä totesi, että avaa ohuella laikalla vaon pohjasta, vedä ulos ja hitsaa sauma kiinni. Oli muuten hyvä vihje. Meikäläisen hitsaustaidolla jäi vielä muutaman millin syvä lommo sekä sen verran röpelöä että kitti tarttuu taatusti kiinni. Pysyvyydestä ei tietty voi olla niin varma. Todennäköisesti kuitenkin parempi näin kun sentin täytöllä kuoppaan.
(https://www.dropbox.com/s/zb1b522lczaby8o/WP_20161208_004.jpg?dl=1)
Ovia ihmetellessä tuli irroitettu viimein ovipahvit. Aiemmista kerroista muistin että kammet lähtee sokan irtipujottamisen ja samassa yhteydessä tapahtuvan muutaman kirosanan jälkeen vetämällä booreistaan. Tulipa toimittua normaalin periaatteen mukaan: voima korvaa järjen. Näköjään veivi voi irrota myös koneistosta eikä pelkästään booreista. Onneksi ikkunan veivin rataskotelo ei ole maailman harvinaisin osa kun tunkua tuskin lienee siihen harvajäseniseen kerhoon joka on saanut tämänkin osan hajoitettua.
(https://www.dropbox.com/s/p9d6am30lxx7hf3/WP_20161209_001.jpg?dl=1)
Koria hioessa on ollut suhteellisen helppoa ja liikoja ruostetäpliä ei ole tarvinnut auki kaivella. Yllävän hyvin on tehtaan +50 vuotta sitten laitettu maali pysynyt. Ainut isompi askare on konepellissä. Jos ei ole ruostetäpliä hiottavaksi niin sitten päällysakryyli on muuten vaan irtonaista ja lähtee paikoin paloina 400 paperilla. Molempia kohtia riittää, eli nyt sitten mietitään mitä pellin kanssa tehdä. Peltipuhtaaksi hiominen, happomaali ja eristyskerroksien vetäminen kun ei välttämättä houkuttele. Varsinkin kun muutoin työmäärä ennen maalausta tuntuu hyvin kohtuulliselta.
(https://www.dropbox.com/s/zcw4uosrd3hgxww/WP_20161209_002.jpg?dl=1)
-
Lommon oikaisuun on noita kikkoja monen laisia, osa pitää soveltaa kohteen mukaan. Tuossa yksi menetelmä, hitsausapuvälineen teko pitäis onnistua "polven päällä":
https://www.youtube.com/watch?v=vEyE8PibVDs
Samalla periaatteella voi oikaista lommon, jos juottaa lommon pohjalle kiinni koritinatankoa. Niihin sitten lukkopihdeillä kiinni, josta nyppii massaulosvetimellä lommon suoremmaksi. Toimii hyvin etenkin polttoainetankeissa, kun niihin tuppaa tuosta tapin hitsuuttelusta jäämään helpolla reikiä aikaiseksi.
-
Kiitoksia vinkistä pellin venyttämisen suhteen. Näytti asialliselta laitteelta. Ilmeisesti tekijämiehet näillä tekee sellaiset pohjat, että pikkaisen tinaa sipaistaan eikä yhtään kittiä. Omalla kohdallani olen sen verran vakuuttunut osaamisestani että en edes yritä hifistellä. Eli mentiin budget sport hengessä ja kevyemmän kautta. Sen verran on hyvä aihio, että kittiä on hiottu lattialle tähän mennessä vain noin puoli purkkia. Omasta mielestä on saavutus että selviää kilolla, vaikka olen yrittänyt löytää kaikki ruostekukat, aukaista, putsata ja hapottaa. Näihin kuoppiin saa lapioida yllättävän paljon kittiä.
Kutosella telkussa on näköjään menossa autonharrastajan joulu. Ei tartte lähteä tallille kun voi vaan kattoa telkkua. Tai jos lähtee tallille niin sielläkin voi vaan tuijottaa toosaa. Kun on katsellut jonkun jakson wheeler dealeriä, niin jopa meikäläinen ymmärtää ettei ihan koko ajan paskaa tehdä. Ferrari maalataan yli huippulaadulla ja siten keulan kuttaperkaetupelti kilikolilla. Joo, just. Tai sitten tää fast and loud. Kaverit vetää ylimääräiset tiivistejämät pois rälläkällä perän tiivistepinnasta kun kaikki osat siinä vieressä auki ja esillä. Voin antaa kuuman vihjeen, hakekaa Biltemasta kvartsihiekkaa ja puhaltakaa niin lähtee varmasti. Ei se haittaa jos perään menee vähän tavaraa kun myyntiautoa tehdään. Tuleepahan nopeammin takaisin pikku huoltoon. Vihje vielä ettei kannata puhaltaa soodalla tai alumiinilla, nehän ovat pehmeitä. Kvartsihiekkaa sen olla pitää.
Olen mä jotin muutakin aikaansaanut kun penkkiä telkun edessä kuluttanut. Projekti alkaa näyttämään siltä että olisi mageettimaalissa, tai missä lie antimaastovärissä. Tällaisella jos lähtee ajamaan, niin poliisin harjaantunut silmää poimii taatusti ulos pääkaupunkiseudun liikennevirrasta. Vaihtelevan sävykäs auto on myös ilmeisesti katsastusmiehelle jonkinlainen motivaatiomaalaus, koska yleensä kaverit alkavat uudella puhdilla hakkaamaan pohjaa ja etsimään muita vikoja. On se jännää miten maalaus voi motivoida, ei puhettakaan että tarttis jotain bonarilupauksia niin kuin tavan ihmiselle.
(https://www.dropbox.com/s/0k5ot7dwqfcwhkf/WP_20161216_001.jpg?dl=1)
Kuskin oven alempi sarana oli niin väljä ettei mennyt edes meikäläisen tarkastuksesta läpi. Tai ehkä olisi mennyt, mutta kun oven sulkeminen oli jo hankalaa. Näin ollen hain sitten M-netistä iskumeisselin. Ajattelin ekaksi että kyllähän se sarana irtoaa kun vaan paukuttaa. Ei irronnut, mutta kyseisen miehisen joulumaan tuotteen kärki antautui. Tässä vaiheessa kaivettiin töhö esille ja loppui säästäminen – siis hermojen. Ei sitä kaasua niin paljon kulu. Kunnon lämmitys ja toisella kärjellä kolmisen iskua per ruuvi ja kaikki auki. Uudella saranatapilla tulee parempi, vaikka vieläkin hieman väljyyttä jää. Olin saanut vinkin että yleensä pitää vaihtaa myös korinpuoleinen saranalevy. Jos nyt kuitenkin saisi sen verran paremmaksi, että ovi menee kiinni. Budget sporttia tehdään joten liian hyvin sulkeutuvat ovet ja tiukat saranat eivät oikein sovi kokonaisuuteen.
(https://www.dropbox.com/s/ivkq2o8h0lkyo02/WP_20161213_001.jpg?dl=1)
Ovetkin irroittelin ja putsailin niitä. Molemmissa ovissa alareunut ovat täynnä ruostetäpliä, mutta kun niitä on hionut ja hapottanut, niin mistään kohdalta eivät ole puhki. Hämmästyttävintä on että pohjan tuplapellit on edelleen kiinni toisissaan eikä eron merkkejjä ole havaittavissa. Ainoastaan ovien taka-alanurkat ovat kärsineet, saavat olla. Parin päivän Annitrol käsittely saa riittää ja sitten paljon epoksia peliin. Jos meikäläinen niitä saumoja aukoo, niin lopputulos on helposti yksi kittipurkki oven pinnan oikomiseen. Nyt ovat sen verran suorat, että turha pilata hyviä ovia.
(https://www.dropbox.com/s/d9uskzuo06ocav1/WP_20161215_001.jpg?dl=1[img]Kuskin ovesta löytyi keskeltä kaksi reikää. Mitään muuta syytä en näille keksi, kun että ovi on pullahtanut mällissä sisään ja vedetty ammattimaisesti 70-luvun metodeilla ulos. Ilman näitä edellisen postaajan TV-shopin ihmeidentekijöitä. Pakkelijäänteitä tai muitakaan välikerroksia ei löytynyt, eli korjausväri on vedetty suoraan tehtaan maalin päälle. Pintamaalissa oli sen verran sävyeroa muualle, että ovi on joskus ylimaalattu. Museomiehenä ja budjettipussihousuna kunnioitan auton historiaa ja edellisen korjaajan metodeja joten ajattelin hoitaa reiän tukkoon pakkelilla. Jos hitsaa, niin lopputulos mun taidoilla on tiedossa. Puolta purkkia pakkelia en tähän oveen leivo jos ei ole pakko.[img width=640 height=360]https://www.dropbox.com/s/0k5ot7dwqfcwhkf/WP_20161216_001.jpg?dl=1)
Näihin tunnelmiin. Alkaa olla fiilikset korkealla, koska vehje lähestyy sitä hetkeä että sen voi viedä ylimaalaukseen. Jos jopa pääsisi piakkoin siihen tilaan, että uudenvuoden lupauksena voisi juhlallisesti vakuuttaa että nyt loppui tinnerin haistelut ja siirryn takaisin vain alkoholin käyttäjäksi.
-
Joskus kloppina, vuonna kivi ja kirves, kun olin paikallisella purkujobbarilla tienaamasa bensarahoja. Siellä iski kans jos silloin nykyaikainen tulosvouhotus päälle, ei siinä keretty ruuveja alkaa hieroon irti, kun esim. ovia irroitettiin. Katkaisutaltta oven saranan väliin, perään muutama napakka isku puolentoistakilon moskalla, saranatappi katkes yllättävän helpolla.
Ei kyllä omaan kinneriin tulisi mieleen irrottaa ovia tuolla menetelmällä, mutta oli kyllä suht tehokas systeemi.
Jos paikkaat reikiä pakkelilla, niin itse suosittelen lasikuitupakkelia, muovipakkelista tulee ruoste läpi muutamassa viiikossa. Tina olis ehkä parempi. Vaikka kuinka olis paras, että siinä olis ehtaa pelliä, niin kyllä se joskus on kohteellekin parempi tehdä korjaus "myyntimenetelmin". Etenkin jos tietää omat kykynsä ja kun budjetti on vielä määräävä tekijä. Paheksunnan tällä kyllä saa päällensä täydellisyyteen pyrkijöiden saralta, mutta kun oma ego kestää, niin siitä vaan. Kukin tekee miten parhaimmmaksi katsoo.
"Pikku reikiä" korjatessa huomaa, että täähän on muualtakin aika valmis ja homma leviää käsiin. Aina voi hommata uuden luukun, jota kunnostaa kun aikaa on ja kokemus karttuu. Kaikista ei kannata yrittää tehdä uutta ja virheetöntä. Ajonautinto korvaa pikku vajavaisuudet korjausprosessien oikeaoppisen tekemisen suhteen.
-
"Pikku reikiä" korjatessa huomaa, että täähän on muualtakin aika valmis ja homma leviää käsiin. Aina voi hommata uuden luukun, jota kunnostaa kun aikaa on ja kokemus karttuu. Kaikista ei kannata yrittää tehdä uutta ja virheetöntä. Ajonautinto korvaa pikku vajavaisuudet korjausprosessien oikeaoppisen tekemisen suhteen.
Auton laittoa voi tehdä monella tavalla. Mulla periaate on ollut että tehdään suurin piirtein yhtä laatua tarpeen mukaan. Itseä hieman särähti wheeler dealerissä, kun kaverit hehkutti että ferrariin kelpaa vain paras korjaus ja ylimaalaus tehdään vimpan päälle kalliilla. Kirsikaksi kakun päälle eteen keulaan alosaan käikäle, joka kiskaistaan kilikolilla. Minusta vähän sama kuin tosi tyylikäs misukka saa päähänsä hankkia tatskan, johon väännetään motoksi herätyksen saaneena yksilöllisesti Carpe diem. Mennään sitten hieman syrjäisempään studioon ja vedetään tissien väliin teksi. Tekijällä ei ole ihan homma hallussa ja lopputuloksena kirjoitetaan Karpe Dien. Fontti näyttäisi parin ekan kirjaimen kohdalla olevan Arial 10, sitten muutama seuraava Times new roman 12 ja loput Helveticaa. Kruunaa taatusti kokonaisuuden ja saattaa katse viipyä puskureiden välissä hieman pidempään kun laki ja hyvät tavat sallii. Sinänsä Wheeler dealers on erittäin hyvä ohjelma ja ei muuten moitittavaa. Mutta edelleen olen sitä mieltä, että jos tehdään chattiauton laatua, niin sitten mennään johdonmukaisesti. Jos tehdään itselle, niin sitten tehdään oman maun mukaan oletetun käyttöiän mukaan. Tietty voihan se olla että jonkun mielestä kuttaperkakeulapellin maalaaminen kilikolilla on laadukkainta työtä mitä mieleen tulee.
Jospa sitten jatkaisi omasta hankkeesta. Keulasta lampun pohjien kiinnitysmuttereista 5 oli katkennut/katkaistu. Mun taidoilla en saanut pätkiä irti vaikka miten yritin pariin kantaan hitsata mutterit. Poraaminen taas ei kuulu karskin äijän avuihin, vinoon menivät, joten sitten mentiin rälläkkä käteen vaihtoehtoon. Vasta sitten kun olin hitsannut uudet kiinni, mieleen tietty tuli että missähän itsellä päässä viiraa kun pakko oli laittaa alkuperäisen kokoiset, pienimmät mahdolliset UNC pultit, jotka mikroskoopin avulla saa hitsattu paikoilleen. Jos ja kun lampun kuuppia joskus joutuu irroittamaan, niin taatusti eivät ehjänä aukea. Näillä mennään kun enää ei viitsi aloittaa hommaa alusta.
(https://www.dropbox.com/s/166ts2ne5egmrmf/WP_20161220_002.jpg?dl=1)
Takaikkunan irroitus tuli tehtyä enemmän perinteiseen tyyliin. Ei kuitenkaan potkaisemalla sisään kun silloin olisi pitänyt kerätä lasinsirut. Vetäisin askarteluveitsellä tiivisteestä sisähuulloksen pois. Kun ei ole yleisesti ottaen vahvaa uskoa vanhan ja käytetyn kumin ehkäisykykyyn, niin mentiin suoraviivaisesti. Tosin toisenlaista kumia pois ottaessa en ihan askarteluveitsellä leikkelisi, vaan ihan vaan perinteisesti pois paikalta käytön jälkeen ottaisin. Silloin kun yleensä ei ole enää kiire. Ikkuna irtosi noin 30 sekunnin askartelun jälkeen. Ei paha. Kun ikkunan sai pois paikoiltaan, niin löytyi takatiivisteen vuotokohta sekä pari muuta, jotka pian olisivat vuotaneet. Löytyi myös kohta, joka oli jo puhki ja näköjään vuoti paksiin huolella.
(https://www.dropbox.com/s/5jf42wnrzfv72p2/WP_20161221_002.jpg?dl=1)
Siinä pähkiessä mitä tehdä reiälle pyysin kaverilta konsultointia miten tuollainen käyrä paikka hitsataan. Katsoi paikkaa hetken ja sanoi että käy hakemassa kaupasta putua. No toinen kaveri läksi ja ei ehtinyt edes takaisin kun reikä oli ummessa. Itse jos olisin vääntänyt niin ainakin päivän olisi saanut kulumaan. Ei nämä useaan suuntaan kaarevuutta olevat paikat ole mun juttu. Näköjään kun osaava kaveri tekee, niin homma on hetkessä valmis. Että kiitokset Herra Huulle.
(https://www.dropbox.com/s/rcq14t5sg3nbcx1/WP_20161221_003.jpg?dl=1)
(https://www.dropbox.com/s/7ns6l5r9fj79w3v/WP_20161217_001.jpg?dl=1)
Takasivuikkunoita myös revin irti. Näissä B-tolpan kiinnitykset on taas autotehtaan innovaatio. Laitetaan lyhyet ruuvit koloon vinottain, taatusti hienoa aukaista. Sain toiselta puolelta 2 ja toiselta 3 vain vähän hajonneena irti. Sen jälkeen aloitettiin liuotushoito, joka päivä kokeillen josko lähtisi ja nestettä lisäillen. Neljäntenä päivänä alkoi tuntumaan siltä että eiköhän tämä ole tässä ja isompaa lekaa iskumeisseliin. Viimeisen kannasta tuli niin pyöreä ettei edes iskumeisseli purrut. Poratessa terä tietty katkesi sisään ja sinne jämähti kuin Siltsun ahteriin joten eipä saanut kierteitä tehtyä. Eiköhän tuo ikkuna kestä kolmellakin ruuvilla, jos ei saa terän pätkää pois. Tietty tässä kohdassa voisi kysyä yleisöltä että miten olette saaneet tuollaisesta kolosta katkenneen poran terän pois. Ei tartte nousta seisomaan koska mun visailussa sana on vapaa ja voin luvata että kaikkia kuuntelen. Ja saatan jopa tehdä niin kuin viisaammat eli tämän palstan lukijat sanovat.
(https://www.dropbox.com/s/fdsm4j7q3123pq9/WP_20161222_005.jpg?dl=1)
Kun tiivisteet oli repinyt irti, niin autosta löytyi taas uusia elämyksiä. Oikealla puolella Volvon tehtaan hihnamies oli ilmeisesti ollut suomalainen, kun oli alanurkkiin laittanut jotain valkoista tahnaa. Oli saanut aikaan jotain sinivalkoista ja toimivaa, koska ei ollut mätää. Vasemmalla taas kaveri ei näköjään ollut ihan yhtä vankka suomalaisvärien kannattaja ja jättänyt alanurkan valkeat kitit pois. Liekkö ollut sitten tällä vasemmiston edustajalla ollut muut asiat mielessä kun mitään valkoisten kamaa sieltä ei löytynyt. Molemmat nurkat ruosteessa, mutta onneksi ei ollut mennyt läpi. Oli viimeisiä hetkiä aukaista, kohta olisi tullut vedet sisään.
(https://www.dropbox.com/s/x3psrnwpv345im7/WP_20161223_001.jpg?dl=1)
Ikkunoita irroittaessa tuli mieleen, että lähes kaikki aman purkajat ottavat lasit talteen. Jos vaikka joskus tarvitsisi. No minä en ainakaan ole tarvinnut enkä tiedä ketään jolle olisi kelvannut. Sen sijaan kohdat, mihin ne ikkunan saranat tulee, on taas niitä joiden kanssa saa askarrella jos irroittaminen ei mene ihan putkeen. Mutta niiden repiminen palkista vaatii työtä. Sitä paitsi ikkuna on niin harvinainen ja vaikeasti saatava osa, että niitä kannattaa kerätä talliin naarmuuntumaan ja tilaa viemään. Ne kiinnikkeet, eihän niitä kukaan tartte. Tai ikkunan kehyksiä ja niistä paikkapaloja.
(https://www.dropbox.com/s/dehhxd08g8ulau3/WP_20161223_003.jpg?dl=1)
Jonkinlainen välietappi on nyt saavutettu – Joonas on teknisesti lähtövalmiina tervaamoon (Eli tarkoittaa sitä että enää helvetillinen siivoaminen, putsaaminen, irtokaman poistaminen, trailerille pakkaaminen, peittäminen lausutaan monen päivän duuni jäljellä). Ensi tiistaina kuitenkin lähdetään Mikkeliin maalaamoon, josta budget sport sitten joskus tulee ulos uudessa pintavärissä. Toivottavasti ei kuitenkaan liian kiiltävänä, ettei huolella tärvelty kokonaisuus mene täysin piloille.
-
Sehän on ajossa kesään mennessä.
Kannattaa tutkia hyvin tuo valon rinkulan/lokasuojan liitos. Itselle ilmestyi kukka muutamavuosi maalauksen jälkeen kun ruoste oli pesinyt sinne väliin yhteenkohtaan, muuten niin hyvään lokariin. Silloin kun olisi älynnyt porata irti ja sinkit jne väliin. Toinen onkin lasikuitua, ei ruostu, muttei kyllä istukkaan ;D
-
Sehän on ajossa kesään mennessä.
Kiitoksia vaan kannustuksesta. Itse kyllä uskon enemmän 20/80 pohjalta kehitettyyn 80/80 sääntöön – eli kun on sitä mieltä että 80 % hommasta on tehty, niin oikeasti vain 80 % duunista on jäljellä. Ainakin mulla leima on tarkoittanut sitä, että sitten vasta aletaan korjaamaan kohdetta kuntoon.
Kannattaa tutkia hyvin tuo valon rinkulan/lokasuojan liitos. Itselle ilmestyi kukka muutamavuosi maalauksen jälkeen kun ruoste oli pesinyt sinne väliin yhteenkohtaan, muuten niin hyvään lokariin. Silloin kun olisi älynnyt porata irti ja sinkit jne väliin.
Sen verran tiukassa olivat että tässä vaiheessa uskotaan että mennään peruslähtökohdalla 'kumia en käytä' koska mulle ei voi tulla aids, kuppa, tippuri, herpes tai muu veneerinen tauti. Mä kun oon tarkka näissä hommissa. Sitten joskus nautitaan kun nuori vetävän näköinen lääkäri rassaa sun vehjettä ja tekee tutkimuksia. Ja ei muúten kysy haluatko kivun lievitystä.
Kun joulu oli lusittu niin heti sen jälkeen oli ohjelmassa maalaamoon roudaus. Ajatuksena oli ajella auringonpaisteessa kuivia teitä pitkin kun joulun aikaan sellaisia oli ollut ja sääennustekin samaa lupaili. Hyvin päätelty mutta jotenkin vaan tuli taas todistettua todeksi Kimin 1. aksiooma, että kun aikataulutat auton siirron johonkin päivään, silloin sataa vettä, räntää, rakeita, suolaa, vanhoja mummoja tai jotenkin muuten vaan homma menee reisille. Stadissa lähtiessä heitti pienen räntäkuuron. Just sen verran että tiet märät ja suolapölly lensi. Eli juuri niin kuin oli suunniteltu, harrasteautoon on pakko saada suolakerros pohjatöiden päälle, muutoinhan maali voi pysyä eikä ala kukkimaan. Eikä voida puhua harrasteautosta.
(https://www.dropbox.com/s/2atdcy48an8o406/WP_20161227_001.jpg?dl=1)
Olin paketoinut auton omasta mielestäni hyvin peittoon. Jopa kolmella liinalla – tosin kaksi niistä oli budget sport -projektin mukaisia kun kaveri oli heittämässä roskikseen ne toimimattomina mutta muisti että mun projektiin kelpaa melkein mikä vaan. Ainakaan mulle ei ole vielä valjennut miten auto pitää paketoida trailerille ettei peite lepata holtittomasti ekan 5 kilometrin jälkeen. Kaksi liinaa haettiin matkalla lisää mutta silti väittäisin että matkan aikana liputettiin riittävästi Jessen syntymän kunniaksi. Tai en mä tiedä minkä mutta ainakin hulmusi.
(https://www.dropbox.com/s/lsdhxyugi0un2zd/WP_20161227_003.jpg?dl=1)
Kun tie alkoi siedettävästi kuivua, niin Mikkelissä tietty heitti lunta jotta saatiin lisää jännitystä elämään. Sopivasti trailerilla about poikittain oleva auto ja sivussa oleva epätasainen kuorma ei taatusti nukuttanut loppumatkasta. Perille kuitenkin päästiin hyvin suolatun kuorman kanssa.Tämän matkan jälkeen annan kyllä arvostukseni niille kavereille jotka vetää läpi vuoden useamman tonnin nyyttejä perässään läpi vuoden. Ja siinä ihan ahterin suojana on toinen mokoma. Musta ei siihen hommaan ole.
Kun auto on maalaamossa on voinut keskittyä kaiken maailman pikkuosien putsaukseen ja läpikäyntiin. Ekaksi alumiinilistoja hioin käsin jollakin ihmetahnalla joka lupasi suurinpiirtein saman kiillon kun se blondi telkussa jos käyttää jotain super hyper whitening -hammastahnaa. Kokemuksesta voin sanoa nyt että kahden tunnin hinkkaamisen jälkeen kaikki naarmut ja kuopat näkyy entistä paremmin. Tosta blondista tosin pitää sanoa niin kuin tanskalainen kaveri Kurt joskus aikoinaan nähdessään nätin tytön – I think she will look much better with my cock in her mouth. Ja bonuksena, tällä näyttäisi kiristyvän kun aukeaa leveämmälle.
(https://www.dropbox.com/s/dbbmrtk6cquv4sm/WP_20170101_001.jpg?dl=1)
Kattoverhoilua myös pesin. Hain tehokkainta matonpesuainetta paikallisesta osuuskaupasta kun ilmeisesti amazonissa on jotenkin kattoverhoiluun integroitu sisätilan ilmanputsari. Autotehtaan värivaihtoehtoja mukaillen katon väri sisältäpäin katsoen oli jotain ripulipaskan ruskeaa ja pellin puolelta 50 tuhatta ajetun filtterin harmaata. Kun pesi tällä tehoaineella niin näyttäisi väri nyt olevan kulahtaneen keltainen tai marraskuun harmaa. Sen verran tiukassa on tämä nykyinen habitus että ihan siihen mitä tehdas on tarkoittanut tätä ei saa. Muutamaan paikkaan vielä jesaria repeämien korjaamiseksi ja sitten voikin joskus aloittaa takaisin paikoilleen virittelyn. Josta todennäköisesti pääsee avautumaan ennen kuin tilaa sweduista uuden. Kuskin kohdalla verhoilussa on havaittavissa tiettyä pinnapalon tummaa – johtunee siitä että kuski on käynyt kuumana useammin kuin nää liikennevalistajat suosittelee. Joka tuskin tarkoittaa että kuski pääsi nauttimaan kesäisen Espan näkymistä.
(https://www.dropbox.com/s/ayekqp8ept5petg/WP_20170102_001.jpg?dl=1)
Lopuksi terveiset vaan kaikille lukijoille täältä landelta projektin osien etsimistunnelmissa. Täällä on tosi kivaa (vain + -20 ja vissiin kaikki on syväjäässä niin kuin meikäläisen mieli). On sellainen ihana talvisää ja aurinko, kuu ja tähdet paistaa (sen muutaman tunnin jostain puitten välistä, mutta ei sinne talliin). Maassakin on lunta (patiinit kastuu ja jäätyy sen jälkeen) sopivasti valoa tuomassa pimeyteen (peittää kaikki juuret ja kivet että niihin kompastuu). Osia on tosi kiva etsiä täällä tunnelmallisessa tallissa kynttilän valossa (ei fuckendahl kun näköjään voimasanat muuttuu softassa Tokmannin markkinointimateriaaliksi, jotain rotia sentään. Halogeenit antaa valoa). Välillä olen jopa tehnyt löytöjä (enää puuttuu puolet). Löydöt koskettavat kulkijaa (jäätyy näppeihin kiinni). Elämä on ihanaa toivottavasti myös teillä.
-
(https://www.dropbox.com/s/icvo5updvxxy7ym/WP_20170104_003.jpg?dl=1)
Budget Sport on sitten haettu maalaamosta. Kävi perinteisesti, eli apuun tuli kaikkien savolaisten autonlaittajien supersankari vituiks män. Tai siis palstan kielipoliisin terminologialla muoviämpäri men. Koska meikäläinen ei ole Tokmannin liikelahjojen perään eikä myöskään kyseisen laatutavaratalon kanta-asiakkuutta metsästä, niin meikäläisen elämyksellisessä elämässä avustanee jatkossakin savolainen alkuperäisversio. Joka tapauksessa kävi ne perinteiset, eli pintamaali reagoi ja sävy meni sen verran pieleen että uusiksi menee. Vaikka budget sporttia tehdään ja aita on matalalla, niin edes itse en usko että tällä suorituksella inkvisiittorin tarkastuksessa museomiehen taivaspaikka ratin takana on tarjolla.
(https://www.dropbox.com/s/ohepufem048lfvr/WP_20170131_002.jpg?dl=1)
Sitten positiiviset puolet: Onneksi reagointipaikkoja on vain muutama ja vielä en osaa sanoa onnistuuko tasoitus jollain nelinumeroisella paperilla hiomalla. Ja kun en ole maaliekspertti, niin mitään hajua ei ole onko edes pysyvä ratkaisu. Sen verran lienee kuitenkin paikalla avautua, että nyt kun on muutama yö nukuttu, kaikki se höyry pois päästelty niin on pystynyt ajattelemaan järkevästi että miksi, miksi, miksi just mulle. Eikä vastaukseksi ole riittänyt että sä vaan tössit niin kuin normaalisti. Kun mietin paikkoja mistä kupli, niin yksi yhteinen piirre niille on. Näissä kohdissa mentiin punaiseen pohjamaaliin ja pellille hioessa. Punaista jäi näkyville. Sen päälle laitoin automaalit.netin trotonin kilikoli epoksia. Ruiskulla pintavärillä sitten DuPontin akryylibingossa pikkuvoittoja. Eli ilmeisesti amazon on alkuperin maalattu siten, että pohjalla on joku punainen happoväri, sitten harmaa eristekerros ja päällä akryyli. Kuten sanottua, minä en näistä tiedä mutta ennen uutta maalausta pakko tehdä hieman kokeita ennen kuin uutta porisevaa soppaa keittelee.
(https://www.dropbox.com/s/bni9hx95o02ljif/WP_20170203_001.jpg?dl=1)
Jotain pientä askartelin kun auto oli maalaamossa. Keskikonsolia virittelin paikalleen laittoon. Siinä kääntelin hyllyssä olevia kelloja minkä niistä paikalleen laittaisi, kun tarjolla oli kolmea eri mallia. Lopulta valikoitu yksinkertainen mustavalkoinen versio rakentajan mukaan ilman turhia minuuttinäyttöpisteitä tai punaisia viisareita. Tässä versiossa oli jonkinlaiset L-kiinnikkeet, mutta piankos tällainen hionomekaanikko ne rälläkällä pois sipaisee asennuksen helpottamiseksi. Muutamassa kohdassa konsolissa on repeämää, joita voisi vielä yrittää elvyttää. Kappaletta olen yrittänyt moneen kertaan käsissä käännellä ja arvuutella mitä muovia se on. Ilmeisesti PVCtä, eli jollain ihme-epoksilla ja pienellä palalla kuitukangasta taustalle laittamalla vois jäykistää. En pistäisi pahaksi jos joku lukijoista joka omaa enemmän tietoa kuin meikäläinen (joka ei todellakaan ole paljon vaadittu) ja tietää mitähän tälle käikäleelle voisi tehdä, avautuisi.
(https://www.dropbox.com/s/5txucakk6fo0stl/WP_20170111_003.jpg?dl=1)
Tuulilasin alumiinikäikäleitä oioskelin kun oli sen verran kuoppia ja naarmuja että jopa meikäläisen silmissä näytti liian huonoilta. Ensiksi kokeilin taputella tuurnalla ja vasaralla. Tuntui toimivan suhteellisen hyvin pieniin pyöreisiin painanteisiin jossa ei ole teräviä vekkejä. Toisen konstina käytin ruustuukissa muotoon puristamista. Tein jätepuusta listan muotoisen vastakappaleen ja sisälle vanha kumitiiviste. Tämä toimi paremmin isompiin lommoihin. Oli myös suhteellisen nopea. Täydellistä jälkeä pikku askartelulla ei saanut, mutta sehän tässä projektissa ei ole tavoitteenakaan. Jotenkin nämä jutut meni vähän niin kuin omat preferenssit - en oikein tykkää naputtamisesta, kun sitä on saanut kuulla kotona ihan tarpeeksi. Puristelu ja painaminen tuntuu olevan myös paremmissa piireissä suosittua ainakin jos mallia otetaan niin charmantista ja kaunopuheisesta Jenkkilän uudesta pressasta.
-
Omaa vastaavanlaista konsolia meinasin vahvistella lasikuidulla, oli halki ja muutenkin semmonen rimpula. Jäi kuitenkin tekemättä kun konsoli meni muutenkin kokonaan uusiksi m46 -vaihdelootan takia... Ulkopuolelle halkeamien kohdille voisi laittaa ennen kuiduttelua teipit, että hartsi ei pääse valumaan halkeamista mihin sattuu. Kuidutettavan pinnan voisi hioa esim. kasikymppisellä paperilla, että hartsi tarttuu kunnolla kiinni.
-
Klassiker (länsinaapurimme klassikkoikäisiin kulkupeleihin keskittynyt julkaisu) lehdessä oli juttua erään auton rattiakselin ympäröivien muovien paikkailusta jota varten he sekoittelivat asetonia ja LEGO -palikasta raastettua muovia. Tästä syntyi sitten sopivaa massaa muovin paikkaukseen.
Googlettamalla 'lego' ja 'aceton' löytyy tietoa varmaan sen verran, että pystyy tekemään päätöksen homman toimivuudesta ja järkevyydestä.
-
Omaa vastaavanlaista konsolia meinasin vahvistella lasikuidulla, oli halki ja muutenkin semmonen rimpula. Jäi kuitenkin tekemättä kun konsoli meni muutenkin kokonaan uusiksi m46 -vaihdelootan takia... Ulkopuolelle halkeamien kohdille voisi laittaa ennen kuiduttelua teipit, että hartsi ei pääse valumaan halkeamista mihin sattuu. Kuidutettavan pinnan voisi hioa esim. kasikymppisellä paperilla, että hartsi tarttuu kunnolla kiinni.
Jotain tällaista mietin itsekin kun tuo näyttäisi olevan PVCtä. Silloin kuitu tarttuu. Tuo teippivinkki on hyvä, yleensä näissä kuituhommissa sitä hartsia menee joka paikkaan ja tarttuu taatusti kaikkein näkyvimpään paikkaa toiselle puolelle. Vaikka budget sporttia tehdään, niin ei viitsi tehdä ihan aloittelevan harrastelijan taidonnäytettä. Ilmeisesti pitää hakea myös rulla alumiiniteippiä jos sillä saisi vähän suojattua.
Klassiker (länsinaapurimme klassikkoikäisiin kulkupeleihin keskittynyt julkaisu) lehdessä oli juttua erään auton rattiakselin ympäröivien muovien paikkailusta jota varten he sekoittelivat asetonia ja LEGO -palikasta raastettua muovia. Tästä syntyi sitten sopivaa massaa muovin paikkaukseen.
Tuokin saattaa toimia. Ilmeisesti legot on PVCtä, eli liukenevat asetoniin. Mun ongelma vaan on, että silloin kun olin pieni oli punaisia ja valkoisia legoja. Joissain ne on, mutta niin paljon en punaista aatetta tunnusta että laittaisin sellaista siihen keskikonsoliin. Itse tehdyllä asetonisotkuliimalla elvytetyn osan lopullisen ulkonäön voin melkein ennustaa.
Nää mun repeämät on sen verran pieniä että ne voi korjata tai olla korjaamatta. Ilmeisesti meikäläisten loosereiden miljonääripelissä kaikki vastanneet ovat sitä mieltä että se käikäle ei ole ämpärimuovia, jolloin epoksin käyttö on varmin tapa tuhota osa.
-
Tervehdys! Luin koko stoorisi ihan kerta istumalla ja ihan 1-luokan viihdettä olet laittanut meille koko rojektisi ajan.
Upeaa on huomata ettei kaikki niin määrällisen määräämättömästi murehdi miten hommat sujuu vaan antaa tuulen puhaltaa niin kuin se vihreä tallisi joka oli melkoisen matala kun syksyiset lehdet "kuivina" sen nöyrryttivät.
Kaikkea hyvää rojektille ja tekijälle, työ tekijäänsä kiittää ja jos ei niin sitten myö!
-
Tämä olisi ihan eniten tuohon muovin liimaamiseen.
http://www.loctite.fi/Loctite-4087.htm?nodeid=8802621849601 (http://www.loctite.fi/Loctite-4087.htm?nodeid=8802621849601)
Tuossa sama kama puskurin korjauksessa.
https://www.youtube.com/watch?v=8454nJrcDnw (https://www.youtube.com/watch?v=8454nJrcDnw)
-
Tämä olisi ihan eniten tuohon muovin liimaamiseen.
http://www.loctite.fi/Loctite-4087.htm?nodeid=8802621849601 (http://www.loctite.fi/Loctite-4087.htm?nodeid=8802621849601)
Tuossa sama kama puskurin korjauksessa.
https://www.youtube.com/watch?v=8454nJrcDnw (https://www.youtube.com/watch?v=8454nJrcDnw)
Näyttää asialliselta aineelta ja näköjään ei ole oikeastaan mitään väliä mihin muoviin tota räppäilee. Setissä on vaan yksi vika - näköjään tarttee stuffin lisäksi puhdistusaineita, voiteluaineita, pohjustusaineita, ruiskurungon, supistimen, kuristimen, laajentimen ja mitä vielä lisäksi. Parin ekan tuotteen hintalappun näkeminen pistää miettimään että onkohan meikäläinen tekemässä budget sporttia vai vm 2018 mersua sairaalan puhdastilassa.
-
Tervehdys! Luin koko stoorisi ihan kerta istumalla ja ihan 1-luokan viihdettä olet laittanut meille koko rojektisi ajan.
Upeaa on huomata ettei kaikki niin määrällisen määräämättömästi murehdi miten hommat sujuu vaan antaa tuulen puhaltaa niin kuin se vihreä tallisi joka oli melkoisen matala kun syksyiset lehdet "kuivina" sen nöyrryttivät.
Kaikkea hyvää rojektille ja tekijälle, työ tekijäänsä kiittää ja jos ei niin sitten myö!
Kiitoksia paljon palautteesta. Kaverit ovat kyllä kertoneet aiemmin että mun autonlaitto käy kyllä viihteestä, mutta että ihan ykkösluokan. Ilmeisesti viihteen taso on mennyt tosi huonoksi, vaikka just jotain otosta mainostettiin telkussa iskulauseella mukana myös mutsi. Voiskohan seuraavaan versioon ottaa anopin. Se kun hymyilee nykyisin niin ystävällisesti siellä Kustaankartanossa. On niin muuttunut ihminen. Lääkäritkin sanoo että sillä on melkein 10 % tolkusta tallella. Vaikka miten väitetään että dementikoista tulee kärttyisiä, niin anoppi on kyllä ihan toinen ihminen nykyisin.
Jos tätä plokia arvioidaan viihteen lähtökohdosta, niin otetaanpa välillä sitten kultturellimpaa linjaa. Eli esittelen nyt arvon lukijoille kollaasin kolmen tervantekijän näkemyksestä mellanblå 99. Näistä maailmoista projektin puitteissa on laadittu olkkarin seinällekin soveltuva väritutkielma, tosin sen verran pitkällä projekti on että ei sitä kyllä auton kyljestä irti rälläköidä. Ohessa siis lukijoiden mielenliikutuksen lisäämiseksi itse teos ja sitten tulkintaa siitä värimaailmasta, joita nämä taiteilijan parhaat apurit ovat loihtineet.
(https://www.dropbox.com/s/8vrhm4907p3lpjo/WP_20170207_002.jpg?dl=1)
Pohjaa kuvatkoon Saimaan suurten selkien sininen. Tämä on budget sportin nykyinen väri ja tervaamossa tehty iloinen pohjavire. Omissa silmissä sävyssä värjäri on vanginnut sen hetken, kun taivaan kansi kesäpäivänä heijastuu ryssän sinisellä maalatun huussin seinästä ja ihminen on juuri luopunut pienestä taakasta pidemmän rupeaman jälkeen.
Teoksen vasemmalla laidalla liu'umme siihen tuokion ja tunnelman Itämerestä, kun 24 h Ruotsin risteilyllä värin suunnitellut ruotsalainen visionääri luuli saavansa toimeksiantajalta inspiraation hakureissun Välimerelle, mutta kokikin silmien edessä Itämeren 15. sinisen enkelin noustessa kielen päälle laivan reelinkiin nojatessa ja aloittaessa matkansa kohti syvyyksiä.
Sommitelman oikealla ja eteenpäin pyrkivällä puolella voimme aistia monipuolisesti kaiken sen ylellisyyden Volvo Ocean Race purjeveneen kiitäessä Suomenlahdella heinäkuun lopun päivänä ja roikkuessamme valjaissa siinä veden pinnan välittömässä tuntumassa pärskeiden tuodessa kasvoillemme reilumman ripauksen sinileväpuuroa. Sen värin, hajun, maun ja kirvelyn.
Meikäläisen ei kyllä pysty hahmottamaan silmillään näiden kontrastien vuoropuhelua. Tihrusilmissä kun on lähinnä sama punertava kajo kuin Ville K:lla talwiajojen toisen päivän (dagen efter på svenska) myöhäisellä aamiaisella. Varma tosin en ole menikö Villellä mietintään nauttiako tukeva meriaamiainen joka tilaustermillä tunnetaan nimeltä kaksi tuoremehua. Yksihän olisi vain tavallinen risteilyaamiainen. Mutta siis tähän kulttuuripläjäykseen, sen verran voimakkaita olivat nämä kontrastit, että budget sportin osalta mennään uusinnassa hinnat alkaen 24 h Ruotsin risteilyn tunnemaailmaan. Se kun tuntuu luovan harmonisen vuoropuhelun uuden ja vanhan välillä – se tuo silmiemme eteen häivähdyksenä elämän kierrosta ja rajallisuudesta. Tällä siis tarkoitetaan auton siirtoa Kuusakoskelle kun sitä ruostetta on tarpeeksi – tässä osassa onneksi vain vähän.
Eli se siitä värileikistä. Näitä kaikkia sävyjä + yksi muukin löytyy nyt budget sportista kun useampaan otteeseen ja useammalla coctaililla sitä on tervattu. Pitäisi näköjään nää maalaushommat tehdä yhdellä satsilla ja nopealla aikataululla, jos edes suurinpiirtein yksivärisen haluaisi.
(https://www.dropbox.com/s/p2zw1ux1yd71zk6/WP_20170213_007.jpg?dl=1)
Jotain muutakin on saatu aikaiseksi kuin värimaailmoissa onanoitu. Kabiinia on siistitty ja sähköjä läpikäyty. Vielä mitään ihmeellistä vastaan ei ole tullut, ei kipinöitä eikä savua, ei oikareita eikä mitään hajonnutta. Eli jotain uutta näissä sähköaskareissa. Jos jotain näistä kertoisi, niin ehkä rundarista voisi muutaman sanan lausua. Varvikelloa asentelin paikalleen kojetauluun. Yleensähän kun sellaista aman kojetaulun päälle asentelee, niin nomaalijannulla on tunne että nyt on munaa. Tuli porailtua reikää joskus muinoin talteenotettuun ehjään päälliseen ja samalla myös peltiin. Valitettavasti vaan kun kiekkamittaria sitten reikään sovitteli, niin pettymys oli melkoinen. Tässä mun kombossa machon pili on sellainen pikkuinen, joka ei edes mene pohjaan saakka. Siihen se jää pyörimään siihen vanhaan, väljään ja kurttuiseen reikään. Tosin varvikellon puolustukseksi pitää sanoa että ei se reikäkään kovin tiukka ollut, pehmeäksi on käynyt kymmenien vuosien aikana vaikka ei sitä paljon ole sinä aikana pojat päässeet hipelöimään. Onneksi ei tullut tilattua mitään uutta päällistä valmilla tiukalla reiällä, siinä olisi ollut vielä enemmän sovittamista. Näin ollen laitoin kiekkakellon ihan vain toppaukseen kiinni puolen tuuman pultilla ja prikalla. Sillä sai sen verran kiinni ettei taida ekassa mutkassa syliin tippua. Olisi liian noloa. Ja sitä paitsi se jäisi todennäköisesti roikkumaan siihen vähän niinkuin vehkeet käytön jälkeen. Ei tällainen vanha äijä tartte lisää muistutusta asiasta että ne vaan roikkuu.
(https://www.dropbox.com/s/w10kolsdf1sbhem/WP_20170213_002.jpg?dl=1)
Ennen rundarin ruuvaamista paikoilleen, sain jostain ihmeellisen valaistumisen kokeilla että varmasti toimii. Kytkennät löytyi helposti interneetistä, eli ei muuta kuin väliaikaisabikot kiinni ja pannu käymään. Muuten hyvä mutta ei viisari heilahtanutkaan. Siinä vaiheessa tuli mieleen että eikö jotain asiaa voisi edes joskus tehdä ajoissa, nyt kun homma pysähtyy tältä osin kiekkamittariin. Esa oli kyllä sen chekannut herra Huun kanssa, katsoivat sitä 5 minuuttia, mittailivat ja piirsivät niitä hieroglyfejä paperille, mitä lie elektroniikkapiirroksia. Sanoivat että tää toimii. Kun siinä avauduin kovasta kohtalosta, Esa sanoi että vaihda niiden valkeiden johtojen paikat. Siellä kun on kuulemma diodi. Osoittaakseni että kouluaikana fysiikan tunnilla ei pelattu koko ajan jätkänshakkia, niin kerrotaan nyt että jopa muista mikä on diodi. Se on sellainen läppä joka päästää kipinät ja savun yhteen suuntaan muttei toiseen. Ainakin vissiin. Selitystä en ihan heti niellyt kun auto käy mutta mittari ei näytä mitään. Virta puolalta jakajalle kulkee sen mittarin kautta ja siellä pitäisi olla se savuläppä. Vaihdoin kuitenkin johtojen paikat ja vot, pelitti. Edellinen visonääri kun oli merkinnyt valkeat johdot puolalle ja jakajaan värimerkillä niin kuin valmistajakin. Sillä erotuksella, että just väärinpäin.
Ennen lopullista asennusta piti tehdä vimeinen silaus. Kun kehää on tullut iltaisin tahkottua, niin jonkin verran rassaa liikennesuunnittelijan keltainen aalto länsipäässä. Turvallisuuskaverin visio on, että vihreällä valolla lähestyvälle autolle lyödään keltainen että sun on pakko tiputtaa nopeus jonnekin 20 nurkille ja sitten vaihdetaan. Tie on ihan tyhjä, mutta kun siellä on ne passikuva-automaatit. Sen verran vähän keltainen nappaa näkökentässä, että mun budget sportissa ei kojelaudan päällä keltainen loista. Eli vedin tussilla lampun vihreäksi. Tavoite on, että tällä mennään.
(https://www.dropbox.com/s/1axh3lti31qd8uj/WP_20170213_003.jpg?dl=1)
-
Jaahas, mäkin oon taas päässyt sun tarinaan sivuosan henkilönä.. :D
Kerrottakoon, että jarruvalojen väri silmissä aamulla johtui todennäköisesti siitä, että kotiin päästyäni mittasin kuumetta 38.5 ja seuraavana aamuna sain antibioottikuurin poskiontelon- ja keuhkoputken tulehdukseen..
Mutta joo, takas aiheeseen, hyvä siitä tulee kun sen maalaa, kerralla uusiks ja kunnon väreillä. Saisko orkkiksen kaltaista mellanblååta jonain raskaankaluston akryylinä, niitä sävyjähän tuli tuhansia lisää kun vesivärit tuli korvaamaan akryylit henkilöautoihin?
-
Jaahas, mäkin oon taas päässyt sun tarinaan sivuosan henkilönä.. :D
Hienoa että otat sen noin. Olen kyllä kuullut että mun juttuihin mukaan pääseminen on yhtä upeaa kuin mopoaika intissä.
Kerrottakoon, että jarruvalojen väri silmissä aamulla johtui todennäköisesti siitä, että kotiin päästyäni mittasin kuumetta 38.5 ja seuraavana aamuna sain antibioottikuurin poskiontelon- ja keuhkoputken tulehdukseen..
Eikös nuo punaiset silmät ole ihan positiivinen juttu vaikka saitkin talviajoista taudin kotiin tuomisina. Se ei ole edes sitä selitys- ja supatteluversiota. Nyt on silmät sävy sävyyn aman kanssa. Ja jos ne vielä loistaa jarruvaloina, niin niillä voi ilmoittaa kohteliaasti oman näkemyksensä esimerkiksi sille yhdelle kaverille joka aiemmin tässä ketjussa ilmoitti yhtyvänsä suhun.
Mutta joo, takas aiheeseen, hyvä siitä tulee kun sen maalaa, kerralla uusiks ja kunnon väreillä. Saisko orkkiksen kaltaista mellanblååta jonain raskaankaluston akryylinä, niitä sävyjähän tuli tuhansia lisää kun vesivärit tuli korvaamaan akryylit henkilöautoihin?
Paras noista vaihtoehdoista oli automaalit.netistä. Sävy on puolikiiltävänä ok ja hinta on projektin henkeen sopiva, joten sillä uusintakierros mennään. Voi olla että on just noita raskaan kaluston oikeita akryylejä.
Sisustan siistimisessä on edetty vaiheeseen nimeltä penkitys. Kun selkää on käyty jo useaan otteeseen lekurille näyttämässä ja kunnon coctaileja ovat tarjoilleet niin jakkaroiden kanssa ei voi mennä ihan budjettilinjalla. Penkkien nauhat oli tietty siinä kunnossa kuin kaikilla muillakin vajaan 50 vuoden jälkeen. Tuli katseltua VPn tarjontaa ja siinä vaiheessa kun hintalapun näki, ei vielä sydän pyörinut samalla kierrosluvulla kuin budget sportin moottori kaasupolkimen hirttäessä kiinni. Vasta siinä vaiheessa pomppasi kun tajusi että kyseessä on metrihinta ja niitä metrejä tarttee ilmeisesti vajaa 15. Eli pätö nauha maksaisi ainakin parisen hunttia tilattuna. Plus postikulut. Mitähän muoviämpäriä, kysyy epätietoinen Savosta ja ei muuta kuin interneetti vinkumaan. Eihän tällainen hamppuköyden seuraava kehitysaste voi olla näin kalllista.
(https://www.dropbox.com/s/akq4n14dt71i0vc/WP_20170213_005.jpg?dl=1)
Kun jonkin aikaa kuukkeloin niin alkoi aueta. Nauhat on jotain Pirellin 50-luvulla jätelimestä kehittämää oheistuotetta. Englantiin tuotanto on päätynyt värikkäiden vaiheiden kautta (luetaan pankkiirit ovat tehneet pusinesta). Ottaen huomioon sumujen saaren tuotantotavat, todennäköisesti keitetään edelleen samoissa sammioissa ja hämmennetään samoilla puukauhoilla kuin 50-luvulla. Seuraavat löydöt eivät olletkaan niin rohkaisevia, kuukkeli antoi tuloksia miten kaiken maailman design -huonekaluihin vaihdetaan hihnoja antiikkityökaluilla ja saadaan aikaseksi jotain webbingiä. Tässä vaiheessa ärräpäät lenteli, yleensä kun naisille myydään designia, rättejä tai pakkelia, niin uskottavuuden kannalta niitä ei todellakaan voi myydä millään meikäläisen maksuhalukkuuden mukaisella korvauksella. Tuli tutkittua eristyssaaren kauppoja, hinta oli halvempi kuin sweduissa mutta teknologian kehdon postimaksut ovat ihan taivaista. Eli jos saa jotain kahdeksan egeä metri, niin paikallinen Theresan kontrollissa oleva Brexit-orientoitunut pakettivälittämö haluaa roudauksesta väärän valuutan unioniin kohtuulliset 60 paikallista räppänää eli jotain 70 egeä.
Jenkkilästä olisi myös saanut hieman järkevämpään hintaan kusenkeltaista ehtaa alkuperäisitseään sekä mustaa vastinetta elastbeltiä. Kun laskee taas postikulut, tullit, alvn ja tullipostin rumban, niin koko kielellinen repertuaari voimasanojen käytössä tuli vaihteeksi käyttöön. Sukulaisten kautta olisi voinut tilata mutta näissä caseissa pitäisi reagoida ajoissa. Tässä projektissa en muista että olisin noin niin kuin yleisesti ottaen tehnyt jotain ajoissa. Tai edes jotain yksittäistä juttua.
Seuraavaksi mieleen juolahti että kinuskit valmistaa lähes kaikesta halpoja kopiota. Ei muuta kuin Aliexpress auki ja syöttämään hakusanoja rubber, latex, webbing. Viisaan kinuskin verkkokauppa oli aiempien asiakkaiden ostohistorian perusteella sitä mieltä että ahaa, uusi asiakas joka on kiinnostunut kumista, latexista ja sitomisesta. On muuten edustava valikoima alan tuotteita tarjolla, mutta ei semmoista nauhaa mitä jakkaroihin tarttisi. Onneksi ei tullut rekisteröidyttyä ja toivottavasti eivät tiedä sähköpostiosoitetta – nykyisin kun boxiin tulee joka päivä ihan riittävästi ehdotuksia Kaylalta, Kathleeniltä ja mitä kaikkia kuumia kissoja niitä nyt onkaan. Vielä jos tähän olisi saanut kinuskit päälle niin mihin pyöritykseen tälläinen ujo savolainen olisikaan joutunut.
Alibabalta löytyi jotain, mutta minimitilaus on näköjään lafkasta riippuen yhdestä kymmeneen kilometriin. Oman projektin ylijäämää saisi muutaman tovin tarjoilla muille harrastajille. Jos muihin maihin yrittäisi sidontatarpeita tarjota huonolla lontoolla, niin siinä olisi todennäköisesti tarjolla uuden kumimiehen ja toisenlaisen Tom of Finlandin titteli.
Lopulta mieleen tuli kokeilla Saksaa. Bingo. Kun amazon myy saksalaiselle, siinä kaupassa on varmasti kaikki ihquus, gloria, romanttinen kynttilänvalo ja ennen kaikkea katteet vedetty minimiin. Parikymmentä metriä tuli ostettua, puolet sain tarjouksesta vähän yli 3 egeä metri joka alkoi kelpaamaan mulle. Toisesta rullasta piti maksaa enemmän mutta postikuluineen 20 metriä maksoi reilusti alle satkun. Näköjään amazon tai saksalainen osaa myös jutella brittien kanssa rahasta, koska sankkojen sumujen saarelta tämäkin paketti tuli.
(https://www.dropbox.com/s/wwxy7aa62q2952n/WP_20170223_001.jpg?dl=1)
Sen verran tuli luettua webbing tarinoita webistä, että pystyi oman kunnostuksen aloittamaan. Muutamat UK asukkaat ovat jopa avautuneet kuvien kanssa miten aman penkit kunnostetaan. Kunnon entisöijän tyyliin kävin eurokankaassa hakemassa jotain ihan oikeita renkaita, joila niitataan kankaita kiinni. Otin ekan niitin, vastinkappaleet, asetustelineen ja niittirengas väliin. Vasara käteen ja niittaamaan. Hyvin lensi kohdistusvehkeen muovisäleet. Tämä kokeilu loppui siihen ja siirryttiin koettuihin museomiesten menetelmiin. Iso popniitti ja prikka toiselle puolelle. Poks ja entisöinnin laadukas lopputulos aikakauden mukaisin metodein oli siinä.
(https://www.dropbox.com/s/hz03tnnx8gzoyvl/WP_20170222_003.jpg?dl=1)
Juutuupin ammattimaisesti kuvatuissa elvytystarinoissa korostettiin että tiukka pitää olla. Vaikka miten vetelin niin taputtaessa ihan nuottiviivaston yläpäähän ei soinnilla päästy. Pikemminkin sellainen kaiku tuli kun vehje roikkuu ja siihen henkeä yrität taputella. Koeistumisessa lopputulos kuitenkin tyydytti. Narua jäi vielä yli, eli jos en selkänojien kanssa ihan turaa, niin voi tehdä uuden kappaleen. Tai kiristää kuskin istuimen nauhaa. Tämä setti kelpaa tällä hetkellä budget sporttiin. Lopputulos kun on lähellä projektin muuta tasoa.
-
Hienoa tekemistä ja kivaa luettavaa! Pienellä kaiholla muistelen, kun omaan Amaan noita vastaavia kuminauhoja etsiskelin. Kauhistelin myös VP:n hintoja ja päädyin Etolasta ostamaan sellaista harmaata, ohutta kudoksella varustettua kumilevyä. Siitä sitten leikkasin sopivat viipaleet 45 asteen kulmaan (muuten ei joustanut yhtään) ja vastaavasti pop-niitillä kasailin. Toistaiseksi on ehjänä pysyneet, vaikka kohta 10 vuotta on aikaa värkkäilystä kulunut.
-
Mullahan oli amassa noi remmit myös ihan kuoleentuneet. Ilmeisesti mä meen vielä enemmän budjetilla amazonin kunnostuksessa kuin sä, mä nimittäin otin kuminauhat pois, pujottelin suurinpiirtein samanlevyisen kuormaliinan sen kuminauhan tilalle, ja kiristelin siihen, lukko tietysti alapuolelle, ettei tunnu pehmustuksen läpi persauksiin. Eipä oo vielä kukaan valittanut lopputuloksesta.. :)
-
Joskus -80 luvun alussa oli 144:stä nuo remmit jo elähtäneet ja verhoilija samalla, kun verhoili penkit niin korvasi remmit vanerilla. Ihan hyvä tuli.
-
Auton laitossa kohtaa joskus yleviä hetkiä ja silmiin nousee liikutuksen sumea kiilto. Viimeisimmän postauksen jälkeen sellainen tuli: Sitä pieni ihminen ihan herkistyy kun lukee miten hienoja ratkaisuja muut ovat keksineet penkkien entisöinnissä pienemmän budjetin concours tasoa haettaessa. En rämmi budget sport -projektini kanssa yksin. Kommentteja lukiessa mieleen nousi kirkkaana – en ole ainut harrastaja, joka yrittää päästä siitä mistä aita on matalin. Tai normaaliproseduurilla riman alituksella. Saattaa olla että kaikki se etsintä olisi jäänyt tekemättä jos näistä innovaatioista olisi aiemmin tiennyt.
Penkkien selkänojat myös auoskelin, kun toisessa raudat painoivat ikävästi lapaluiden alta. Ei muuta kuin töihin, vaikka edellinen omistaja oli tehnyt korjaustoimenpiteen toisen puolen selkänojan pultin kiinnikkeelle. Sinne oli vaihdettu millinen, joka ei lähtenyt millään pois. Rälläkkä siis käteen ja vot, selvisi, jotenkin sisälle verhoilu auki repien oli saatu ujutettua mutteri. Kun tie Berliiniin oli vihdoin auki, niin muutakin löytyi. Selkänoja oli moniongelmainen – ristiselän tuen kiristinnarujen kiinnityskäikäle molemmista päistä palasina. Sisältä paljastui vielä yksi yllätys, näköjään näissä selkänojissa on säästetty jo tehtaalla ihan niin budget sport -projektissa. Molemmissa penkin osissa kumia on käytetty, mutta selkää pieksetään 1,5 tuumaisella harvakseltaan kun ahterin alla on parin tuuman tiuhempaan taiteltu remmi. Fixauksessa olin ajattelut käyttää Villen koeteltua korjausmetodia ja projektin yleisen tason säilyttämisen vuoksi ostinkin sinne päin sinisen liinan iloisen kirjavan väriharmonian takuuna.
(https://www.dropbox.com/s/eujdoqxwa5oel30/WP_20170225_003.jpg?dl=1)
Muuten pitää ihan tässä projektikertomuksessa kiittää Villeä – hän löysi tämän projektin pirtaan sopivan teoksen. Jos tämän olisi tiennyt projektia aloittaessa, ehdottomasti olisi pitänyt investoida sen 4 taalaa mitä tämä eepos näyttää huolella selattuna ja valmiilla rasvatahroilla amazon.comissa maksavan. Vaikka ynnää postikulut päälle, niin tämän romaanin tutkiminen olisi todennäköisesti kannattanut.
(https://www.dropbox.com/s/udvl3xcjtd7tykn/IMG-20170216-WA0001.jpg?dl=1)
Sen verran selkänojien kanssa turaaminen kesti että yhdessä vaiheessa mieleen tuli mitata paljonko kumia oli vielä rullalla jäljellä. Ei mennyt niin kuin yleensä projekteissa - mitta oli juuri oikea kahteen selkänojaan. VPn mukaan piti riittää yhteen ja normaalikuvion mukaan sekin olisi pitänyt ollä just sen 5 senttiä liian lyhyt. Kun tällainen arpajaispalkinto kohdalle kolahtaa, niin meikäläinen budjettielvyttäjä ei voinut jättää kallista kuminauhaa käyttämättä. Lisäksi olisi mennyt hyvä liina pilalle, joka maksoi monta euroa. Sakset käteen ja nauha jotain puolitoistatuumaiseksi. Kun olin ensiksi vamistanut että popniitin kanta ei paina selkää, niin autonlaittajan ystävä handuun, pikapano ja nauhat kiinni.
(https://www.dropbox.com/s/3cedxlsn36r9zp4/WP_20170227_002.jpg?dl=1)
Kokemusperusteisesti voi siis todeta siis että nuuka kaveri tarvitsee nauhaa näihin lopun ajan vehkeisiin 10 metriä. VP osaa näköjään pisneksen ja haluaa myydä tätä katteet kohdallaan tuotetta suurempien marginaalien miehille. Mulle jäi nyt kympin rulla yli, eli jos joku todellinen museomies tarttee niin saa kohtuullisempaan hintaan kuin VPltä.
(https://www.dropbox.com/s/sl1iilz3swdrij5/WP_20170227_001.jpg?dl=1)
Kaverit ovat väittäneet että mulle pitää vääntää rautalangasta useampaan kertaan. Tämän palautteen pohjalta jopa uskoin ja en edes yrittänyt lähteä tekemään langasta hajonneita ristiselän tuen kiinnikkeitä. Ylimääräiset penkin rungot on roudattu pysyväisvarastoon Metsä-Sairilaan ja Vantaan Energialle, joten varaosiakaan ei ollut tarjolla. Otin siis M4 kierretankoa, päähän nylocit ja rautalankaa vääntäen, ei kuitenkaan liian monelle mutkalle. Ainakin mulle kelpasi ja tuntui kiristyvän kun kiekkoa väänsi.
(https://www.dropbox.com/s/35ibcgwtaylkffz/WP_20170228_002.jpg?dl=1)
Laadukkaassa entisöinnissä osa osista myös pestään, eli selkänojia hieman hinkkasin. Toisessa ylänurkassa oli sellainen vähän irvokkaan näköinen kohta. Koska meikäläinen on siveellinen ja tolkun mies, niin eihän tässä projektissa näin hävytöntä aukinaista vakoa voi näkyviin jättää vihjailemaan ties mitä. Pakko oli ottaa neula ja lanka käteen, kun mutsikin joskus 35 vuotta sitten innostuneelle nuorukaiselle sukan parsimista opetti kun sitä taitoa kuulemma tarttis joskus. Luento kesti muistaakseni jotain vartin verran, sen jälkeen sekä opettaja että oppilas hyvässä yhteisymmärryksessä totesivat ihan niin kuin nämä julkimot hopioiden jaon jälkeen että kasvoimme erilleen. Luulen että ihan kymppiä ei tästäkään suorituksesta tullut, mutta jos nyt jotain kumminkin.
(https://www.dropbox.com/s/ac7pluot3j6ms4u/WP_20170301_001.jpg?dl=1)
-
Tuostahan tuli viimeisenpäälle penkki :)
2010 suunnilleen penkit "kunnostin" kiristämällä virttyneitä nauhoja ja tukevoitin niitä parilla kerroksella retkipatjaa.. ei ne enää hyvät ole ::)
-
laitettiinhan noihin aikoinaan turvavyötäkin..Kiitos tarinoinnista, tulee halu jatkaa oman aman rakentamista
-
laitettiinhan noihin aikoinaan turvavyötäkin..Kiitos tarinoinnista, tulee halu jatkaa oman aman rakentamista
Olen kuullut samaa aiemminkin. Kun mun touhuja katsoo niin ei tartte omaa jälkeä hävetä. Lycka till vaan projektiisi, mutta pikku vinkkinä, mun projektista ei kannata ottaa mallia.
Huomaa että kevät on tulossa kun auton laiton lisäksi muutakin askaretta ilmaantuu. Autotallissa on sama fiilis kun aiemmin keväisin, huikealla innolla vääntäytyy sinne skeidan sekaan parantuneessa valossa tutkimaan oman käden jälkeä. Ja toteamaan että olenko mä tällaista saanut aikaiseksi. Syksyllä kun kaikkea peittää pöly ja valaistuskin on sitä mitä on, niin ei tunnu niin pahalta.
Näköjään dropbox päätti uudistaa kuvien näyttämistä ja sensuroi suurimman osan tämänkin kertomuksen kuvista. Jos tässä joku päivä ei todellakaan keksi muuta tekemistä, niin pitänee palautella ainakin osa. Hienoja nämä uudet pilvipalvelut ja firmat. Kerrotaan ekaksi miten hienosti voit tallentaa kaikki juttusi tänne. Ei enää varmuuskopiota ja muita huolia. Täällä kuvasi säilyvät. Joo, niin säilyvät, ja jos tartteet niin kaiva kuvettasi tai siirrä muualle. Tarjousviikot loppuivat. Ja sitäpaitsi lafkan uusi visio on nyt tarjota sellaista kimppakivaa. Lähetelkää toisillenne kuvia ja kommentoikaa niitä. Ihan kuvan päälle voi tehdä. En olisi itse keksinytkään että tällaisella ominaisuudella minunkin maailma pelastuu ja elämään tulee uutta sisältöä.
(https://www.dropbox.com/s/qot8asgufgrsvev/WP_20170327_005.jpg?dl=1)
Jotain kuitenkin on saatu aikaiseksi. Kojelaudan valot ja valot yleensäkin oli viimeinen sähkökorjauskohde. Valokatkaisijoita varastoista löytyi yhteensä 4, mutta yksikään ei ollut kokonaan ehjä. Laitoin sitten sellaisen, jossa muut toimii paitsi kojelaudan valojen himmennys. Kojelaudan valojen toimimaan saanti oli oma askareensa. Pitkään vikaa etsin, kun ensin luulin että katkaisijan kautta menee suoraan virrat kojetauluun. Mieshän ei käyttäohjeita katsele, kaavioita tutki eikä manuaaleja selaa. Kun sitten lopulta liian monen olvin jälkeen sähkökaavion otin käteen, niin löytyi. Johtoja kytkemällä ja kokeilemalla löytyi yksi palanut polttimo mittariston valoista, joka oli ilmeisesti oikosessa. Kytkettynä sammutti kaiken. Mutta nyt siis toimii kaikki sähköt – tosin varvi- ja oikean kellon lamput näkyy käytännössä vain pilkkopimeässä keskiyöllä. Käytännöllistä kesäautolla.
(https://www.dropbox.com/s/4u469e5d2vu3txa/WP_20170222_004.jpg?dl=1)
Konehuoneeseen tuli muutama uusi johto, mutta aika hyvin ne sai naamioitua puretun johtosarjan suojamuovien sisään. Ainoat johdot mitkä pistää silmään kulahtaneesta kokonaisuudesta on varvikellon valkeat johdot puolalle ja jakajaan. Ilmeisesti näihin pitää laittaa jotain jäteöljyä tai vastaavaa etteivät pilaa kokonaisuutta.
(https://www.dropbox.com/s/18ll80wczuvvlut/WP_20170224_002.jpg?dl=1)
Konsolikotelon pitkän harkinnan, vaihtoehtoihin tutustumisen ja ratkaisuanalyysin jälkeen korjasin. Biltemasta halvinta kahden egen epoksiliimaa ja se oli siinä. Oikeat kuitumiehet saavat todennäköisesti slaagin kun näkevät että kuivana on räppäilty eikä odotettu kunnolla kostumista. Minusta näytti onnistuneen just niin hienosti kuin budget sportin tekeminen yleensä. Selvästi jäykistyi vaikka miten joku väittäisi että aika veltto on.
(https://www.dropbox.com/s/rxfvuqkaf2m29ve/WP_20170327_004.jpg?dl=1)
Terveyssiteetkin tuli lyötyä paikoilleen. Ne kävi uudistumassa Hyvinkäällä, kun jyräsivät maan tasalle turvavyön stadin toimipisteen. Sieltä löytyi jos jonkinlaista narua, omistaja tosin pahoitteli ettei ole just samanlaisella kuviolla varustettua. Melkein itkuvirsiä teki mieli veisata tämän kauhean tapahtuman edessä, mitenhän sitä voi käyttää turvavyötä jos viiru on poikittain eikä pitkittäin. Ei varmaankaan sovi kabiinin harkitun ilmeen kanssa yhteen. Viikossa vaihteli vyöt ja herkisteli jousetkin. Toimii hyvin eikä maksanut kauheita - vähän toista satkua ja nyt toimivat.
Tiivisteitä tuli vedettyä paikoilleen. On muuten hienoa touhua. Taisi olla ensimmäistä kertaa mun elämässä kun tuntui että voisi hieman väljempi vako olla kun kumia laittaa sisään.
(https://www.dropbox.com/s/l45vsf5vy4km79t/WP_20170327_006.jpg?dl=1)
Vanteetkin piti alle vaihtaa että vähän kesäfiiliksiin pääsee. Kaveri tuumasi että muuttui ulkoasu aika olennaisesti. Vanteiden kanssa joutuu vielä askartelemaan melkoisesti, on sen verran ruostetta ja hapettumaa. On vähän liian budget mallia, mutta käydään kokeilemassa josko museoleiman näillä saisi. Näihin tunnelmiin, katsastuskunnossa alkaa olemaan, tosin taitaa käydä maalaamon kautta ennen leimaamista.
-
Terveyssiteetkin tuli lyötyä paikoilleen. Ne kävi uudistumassa Hyvinkäällä, kun jyräsivät maan tasalle turvavyön stadin toimipisteen. Sieltä löytyi jos jonkinlaista narua, omistaja tosin pahoitteli ettei ole just samanlaisella kuviolla varustettua. Melkein itkuvirsiä teki mieli veisata tämän kauhean tapahtuman edessä, mitenhän sitä voi käyttää turvavyötä jos viiru on poikittain eikä pitkittäin. Ei varmaankaan sovi kabiinin harkitun ilmeen kanssa yhteen. Viikossa vaihteli vyöt ja herkisteli jousetkin. Toimii hyvin eikä maksanut kauheita - vähän toista satkua ja nyt toimivat.
Hyvältä näyttää!
Vai ovat jyränneet sen helsingin turvavyömestan. :(
Aikoinaan kyselin sieltä hihnojen uudistusta ja olisi onnistunut 50e kappale hintaan...
Mikä tuo hyvinkääläinen mesta on?
Nuo näyttää ihan hyvältä / ei ole pahan hintaista.
Se on ikävä jos kolarin sattuessa juuri ennen kuolemaa kuulee sen 'naps' -äänen kun vanha virkkaantunut vyö antaa periksi.
Tosin sitä ei kuule kun bakelliittiratti lyö tajun pois sitä ennen, armollinen lähtö volvolla. :)
Kiva että saat rassin liikenteeseen!
Hyvää duunia budjettityyliin, respektiä tulee, ainakin multa. :)
-
Hienolta autosi näyttää kunhan nuo kontrastierot häviää O0
-
Vai ovat jyränneet sen helsingin turvavyömestan. :(
Aikoinaan kyselin sieltä hihnojen uudistusta ja olisi onnistunut 50e kappale hintaan...
Mikä tuo hyvinkääläinen mesta on?
Nuo näyttää ihan hyvältä / ei ole pahan hintaista.
Se on ikävä jos kolarin sattuessa juuri ennen kuolemaa kuulee sen 'naps' -äänen kun vanha virkkaantunut vyö antaa periksi.
Tosin sitä ei kuule kun bakelliittiratti lyö tajun pois sitä ennen, armollinen lähtö volvolla. :)
Itse asiassa se Hyvinkään lafka on sama Turvavyö Oy. Kaverille oli ilmoitettu että ota kamasi ja nouse vähän samaan tyyliin kun se Nasaretin mies teki joskus aikoinaan. Ilmeisesti hieman erilaisella äänepainolla. Muutti Hyvinkäälle mikä lie alueelle siinä kolmostien varressa. Sama vuokra, tilat enemmän kuin tuplat (eli saa kerätä kaikkea tarpeellista entistä enemmän) ja matka duuniin lyhyt. Asiakkaatkin kuulemma tulevat edelleen käymään, kun ajallisesti matka on lyhyt vastavirtaan. Nettisivut kertoo enemmän uudesta elämästä. www.turvavyo.fi.
Sanoin kaverille muuten viedessä että korjaa mahdollisimman vähän. Ei kuitenkaan uskonut vaan vaihtoi yläkiinnikkeet kun sanoi että nää sun vanhat oli liian ruosteiset ja hajottaa vyön. Onneksi oli mattamustat ettei liikaa silmää häikäise ja menee suoraan suojuksen alle. Hyvä mesta, ei noudata tyhmien asiakkaiden visoita vaan tekee oikein. Voin suositella.
Kiva että saat rassin liikenteeseen!
Se nyt on vielä aika vahvasti auki. Tässä on tullut haalittu itselle niin paljon kaikkea askaretta, että uhkaa aika loppua tältä keväältä. Saattaa olla että menee viimeiset viritykset ensi talveen.
Hienolta autosi näyttää kunhan nuo kontrastierot häviää O0
Joo, aloitin näiden kontrastierojen hävittämisen 1200 - 2000 paperilla. Hävittää muuten aika tehokkaasti ja lopputulos on hienon kulahtaneen näköinen. Ei ole kuin yksi haittapuoli - vie liikaa aikaa.
-
Budget Sportin kanssa on saatu jotakin aikaiseksi kun on vietetty kevään juhlaa näissä valoisan marraskuun tunnelmissa. Landella raksaproggiksen kanssa on tuntunut että tän hienompaa ei ole kun ei vain räkätippa jäädy klyyvarin päähän vaan myös se räntä jota on tainnut tulla lähes joka päivä. Eli autotallikin on tuntunut bonusvaihtoehdolta ja eurojackpotvoitolta. Ei ihan Mansen sellaiselta, mutta ehkä loton viisi oikein 10 hengen kimpalla.
Kävin hakemassa Moteurnetissä uudet tulpat. Olin ennakkoon katsonut NGK numeron ja sitähän sitten tiskiltä pyytämään. Kaveri katsoi ilmeisesti asiakkaan habituksen huolella päästä varpaisiin kun sieltä varastosta takaisin tullessa toi denson tulpat ja sanoi että käykö nämä. Vähän aikaa löi tyhjää että oonko noin spugen näköinen, en edes pyytänyt lasolia vai mikä on. Mutta sitten mieleen tuli että ilmeisesti kyseessä onkin asiakkaan tarpeen täyttäminen. Eli siis myyjä tekee parhaansa että asiakas ei todellakaan tartte sitä pienimmän katteen tuotetta vaan sille työnnetään se mistä firma saa parhaiten fyffeä. Pitää ihan kiittää Motonettiä edellisestä kerrasta kun näin kävi. Kävin hakemassa uudet sulat käyttöautoon. Kysyin tiskin kaverilta katsotko parttinumerot Boschin sulille kun en viitsi kaivaa niitä luetteloja. Kaveri katsoi ja tuli ihan näyttämään missä ne ovat. Pätö osa, siinä vaiheessa raksutti ja mietitytti että nyt taitaa olla katteet kohdallaan kun ihan tiskin takaa lähdetään täyttämään asiakastarvetta. Siinä sitten työnnettiin käteen 15 €/kpl sulat. Kotona katsoin autodocista paljonko nämä oikeasti maksaa. Kiitoksia vaan liikkeelle vinkistä, asiakastarve tuli ihan oikeasti tyydytettyä kun keksin että nää samat Boschin sulat muuten maksaa tilattuna 2.50 kappale. Sen jälkeen tulikin hankittua varastoon uudet sulat, suodattimet ja muut kulutusosat jos vähänkään tuntuu että kohta vois tarvita. Ton tapahtuman jälkeen myös päätin että tytön kysyessä kassalla kanta-asiakaskorttia minä vastaan kohteliaasti että kiitos mulla on jo, en tartte toista. Ja en näytä sitä missään muussa tapauksessa kun että olen todennäköisesti palauttamassa tuotetta tai käyttämässä jotain kanta-asiakasetua.
(https://www.dropbox.com/s/rld76tjo8wph18o/WP_20170416_001.jpg?dl=1)
Maalauksen pohjatöitä tuli muutama päivä tehtyä. Koko biili tuli hinkattu neljäsatkulla. Tosin täytyy tunnustaa että hieman karkeampaakin meininkiä piti pitää kun kuivana koneella hieroskelin. Ei vanha äijä jaksa kaikkea käsin, pakko käyttää myös konetta kun näitä esileikkejä harrastaa.
(https://www.dropbox.com/s/8n4ejudy0fe04x6/WP_20170415_001.jpg?dl=1)
Kävin läpi kaikki paikat mistä vielä löytyi pieniä epätasaisuuksia tai mistä oli keittänyt. Näistä keittokohdista selvisi että kupliva vapputunnelma tulee pohjalla olevasta punaisesta. Näköjään edelleenkään punaväri ei oikein toimi toisen ääripään eli sinisen kanssa. Ilmeisesti siellä on jotain happoa, joka on eristetty tehtaalla harmaalla. Sitten toinen harmaa ja pintaan varsinainen väri. Tuli tehtyä koe yhdessä kohdassa kunnolla kun hioin pellille. Ja kyllä, nuoruusajan piirroksen sai aikaan kun niin kaunis ryppykuvio tuollaisen pyöreähkön kohdan ympärille muodostui. Nuorena olisi miettinyt että musta voisi tulla ihan taiteilija kun näin hienosti onnistuu kuvaamaan näitä nuoren miehen elämän kiinnekohtia. Ei muuta kuin temaduria peliin, en tiedä onko joku eristeväri mutta hyvin tuntui toimivan. Ainoastaan oven karmi jäi vielä maalaamoa varten kun siinä ei edes epoksi toiminut. Hiottava kaikki pois pellille ja uudet kerrokset tilalle.
Siirtokilvet kävin hakemassa. Kun kysyin aiemmin käydessä niin maalaamokeikkaa varten ei myönnetä. Eli yllättäen muistin puuhalappuja hakiessa että kyllä samassa paikassa pitää myös näitä katsastukseen vaadittavia korjauksia tehdä. Maalaus ei ole niin olennainen, siitä ei varmaan tartte edes mainita runoilu-osiossa.
(https://www.dropbox.com/s/d0be6o5mdxbem60/WP_20170427_002.jpg?dl=1)
Päiväkin löytyi siirtoa varten kun pari viikkoa odotti kuivaa keliä. Toiveikkaana auto käyntiin ja matkalle Espoosta kohti sudeettisavoa. Aiemmin oli jo tiedossa että ryyppy ei toimi kunnolla, joten alkumatka ei ollut mitään juhlaa. Samoin ratti ei olltu ihan keskellä, eli ohjauskulmien säätämiseksi menee. Moottoritielle päästessä ihmettelin, kun oikein ei meinaa pysyä suorassa. Alusta muuten tuntuu olevan ihan ok, mutta etupää vääntää keskelle ja on löysän tuntuinen. Homma vaan paheni ja jossakin Heinolan nurkilla piti ajaa sivuun kun jopa meikäläinen huomasi että nyt ei ole kaikki kunnossa. Ei tarvinnut pitkään zoomailla kun totesi että vasemmasta etupyörästä puuttuu kaksi pulttia ja loput löysällä. Kun aloin kiristämään, ei tullut mitään kun pinnamutskut irronneet jo booreistaan. Mitäpä muuta kun hinausauto paikalle ja pajalle.
(https://www.dropbox.com/s/se5xab1s67ca2ix/WP_20170427_004.jpg?dl=1)
Pajalla etupää auki. Levy halki useasta paikasta, kaikki pultit enemmän tai vähemmän irti, kaksi pulttia loppu mutta napa saattaa ehkä olla käyttökelpoinen. Pitkään ei mennyt kun levy oli irti, pultit hakattu sen verran kiinni että auto siirtokunnossa. Vanteesta en osaa vielä sanoa menikö vai onko pultin reiät siinä kunnossa että tällä setillä voi vielä cruisailla. Näillä mennään nyt maalaten ja ihmetellään myöhemmin mitä sitten. Ei ollut ihan budjettiretki tämä siirto, mutta tää on tätä harrasteautoilua. Jatkossa myös pitää näköjään laittaa roketti raising pyörän pultit putsaten ja momenttiavaimella tarkistaen. Ei toiminut tässä pyörässä laiskan miehen tapa, eli pulttikoneella kiristys normaalimomenttiin.
Näihin tunnelmiin, Pasila, Porilaisten marssi.
-
Kesä alkaa olla kaukainen unelma - tai tällä kertaa oikeasti kaukainen kun jonkinlainen sellainen ilmeisesti viimeeksi oli 2016. Joka tapauksessa monsuunikauden edelleen jatkuessa jo totutulla intensiteetillä jopa meikäläinen vähemmällä kapasiteetilla varustettu auton elvyttäjä uskoo että taitaa olla aika aloittaa talvikausi ja sitä myötä ryömiä talliin autojen kanssa askartelemaan.
Sitten edellisen projektikatsauksen jotain on tapahtunut. Auto siirtyi lopulta trailerilla maalaamoon ja sai siellä uuden kerroksen tervaa. Etulevy ja napa vaihtui kokonaisena, kun VPltä ei saanut kuin täysihoidon. Muuta sitten ei tarvittukaan ja helppo oli vaihtaa kun kaikki pultit oli sopivan löysällä.
(https://www.dropbox.com/s/n9xf5888m17t5sz/WP_20170502_002.jpg?dl=1)
Ennen maalausta tasoistukset oli tällä kertaa jo lähes hifistelytasoa, kun vihon viimeisenkin skraadin ja lommon suhteen pystyi sanomaan se on täytetty samalla pieteetillä kun vissiin maailman ensimmäinen auton pohjien tekijä Siirak totesi tolpassa roikkuessaan ja lopettaessaan hommansa. Ei muuta kun auto pesten ja pahimmat siirtomatkan suolat pois pyyhkien useampaan kertaan ja sitten tervat pintaan. Maalit tuli tilattua automaalit.netistä ja tällä kertaa rasti meni automaalipaketti ruutuun. Se kun oli halvin. Mattana tietty ja pyynnöllä että sitä samaa stuffa ja sävyä mitä koe-erän tilasin.
(https://www.dropbox.com/s/t2vsj8nuip7w0jw/WP_20170503_002.jpg?dl=1)
Tervat vedettiin autoon ja hiphei. Ekaksikin oli täysin mattaa. Ja toiseksi peittävä väri peitti hyvin vanhan sinisen mutta niissä kohdissa missä oli filleriä isompi alue, lopputulos näytti ihan samalta kun nuoren pojan lakanat silloin kun oli yöllä nähty unia toisesta sukupuolesta ja heidän kanssa touhuamisesta. Siinä sitten päätä raapimaan että mitäs nyt, muoviämpäriys alkoi olla jo sitä luokkaa että huumorintaju ei enää paljon lisää kestänyt.
(https://www.dropbox.com/s/ahzbldhs01u25b6/WP_20170511_001.jpg?dl=1)
Loppujen lopuksi konepelti, jossa oli pahimmat kartat, tervattiin uudelleen. Konepellissä ainakin on riittävästi maalia, se kun on tervattu nyt neljään kertaan. Loput ajattelin katsoa nyttemmin, sen verran riittävästi maalaustouhuilua oli harrastettu. Auto vaan sen verran läjään että sai siirretty kesäksi landelle kuusen alle odottamaan inspiraatiota. Sen kun tietää tulevan yleensä syksyn lopuksi kun kaikki muut harrasteet tuntuu vielä hienommilta räntä- ja vesisateessa arvuutellessa tuleeko tänää pysty- vai vaakasuoraan. Kylmähän tulee kaupan päälle raikkaan pohjois- tai koillistuulen henkäillessä.
(https://www.dropbox.com/s/8v4x57dsrn4bltd/WP_20170517_001.jpg?dl=1)
Keväältä oli jäänyt sen verran mieleenpainuvia muistoja että koko kesänä ei muuta tullut tehtyä kun akkuun välillä Fortumin tuotteita lisättyä.
Autoa käynnistellessä ja siirtoa stadiin suunnitellessa eipä startannut. Bensaa ei saanut jolloin muistin että tässähän oli jo kerran aiemmin kohokammion venttiili jämähtänyt. Ei muuta kuin kaasari auki ja tällä kertaa vaihtaen kun uusi oli toisessa varaosakaasarissa. Tietty tämäkin oli mitä motivoivinta askaretta pikku pakkasessa ja lumisohjossa, mutta kun ei huvita kesällä näitä hommia tehdä niin ei sitten. Tyhmästä päästä palelee koko ruumis tai jotenkin sillein ne mutsin opetukset aikoinaan upposi hedelmälliseen maaperään.
(https://www.dropbox.com/s/dn8m091tahxxd27/WP_20171116_12_15_44_Pro.jpg?dl=1)
Kun auto kävi ja sisälle oli lastattu vähintäänkin riittävästi osia, niin ei muuta kuin hakemaan siirtolaput. Korjaamolla taas siirtämään tietty. Ja kun tarpeeksi tiskin takana olevalla ladylle lirkutteli, niin saman tien sai uudet tarralaput ilman mitään kyssäreitä.
Lähtötarkastusta tehdessä oli takalamput pimeänä. Ekana tietty katsomaan onko sulakkeet palaneet. Ei olleet. Valot kun toimii vissiin sen toisiksi alimman kautta. Siinä sitten pähkiessä ja mitatessa pystyi toteamaan, että oli näköjään motonetin laatusulakkeen päät hapettuneet alta vuodessa eikä enää sähkö mennyt läpi. Muut oli jotain vanhaa varastoa ja niiden kanssa ei mitään ongelmaa. Pitää arvostaa kyseistä lafkaa, tuo on kyllä saavutus pystyä löytämään lähes poikkeuksetta maailman huonoimmat tuotteet ja samalla pohjustaa asiakkaan uutta käyntia sekä jatkuvaa asiakassuhdetta. Meikäläisen kohdalla todennäköisesti jonnekin muualle.
Siinä sitten ajeltiin marraskuisessa vesi ja lumisateessa stadiin. Jos jotain hyvää, niin alusta toimii mainiosti. Koneessakaan ei ole valittamista, vaikka alkumatka mentiin vuosikertabensalla. Jakkara on valmistusajankohta huomioiden gran turismo -tasoa eikä metelikään ole tajuntaa räjäyttävä. Jos näitä omia harrasteautoja vertaa, niin kyllä tämä vaikuttaa matkantekoon sopivimmalta. Tiettyä hankaluutta retkeilyyn räntäsateessa aiheutti pyyhkijöiden puuttuminen, mutta mitäpä niistä. Lennokkitouhuissa kun on oppinut, että kun ajaa tarpeeksi kovaa niin virtaus irtoaa paremmin pinnasta. Siten voi toivoa näkevänsä jotain. Perille tällä kertaa ongelmitta. Sellaiset pikkujutut kuin että tuulilasi muuten vuotaa huolella molemmista alakulmista on vain yksi juttu siinä useamman A4-pituisessa to do -listassa. Tästä on hyvä taas aloittaa, ainakin auto on tämän kauden aluksi huolella marinoitu reilun kahdensadan kilometrin suolakylvyssä.
-
Lähtötarkastusta tehdessä oli takalamput pimeänä. Ekana tietty katsomaan onko sulakkeet palaneet. Ei olleet. Valot kun toimii vissiin sen toisiksi alimman kautta. Siinä sitten pähkiessä ja mitatessa pystyi toteamaan, että oli näköjään motonetin laatusulakkeen päät hapettuneet alta vuodessa eikä enää sähkö mennyt läpi. Muut oli jotain vanhaa varastoa ja niiden kanssa ei mitään ongelmaa. Pitää arvostaa kyseistä lafkaa, tuo on kyllä saavutus pystyä löytämään lähes poikkeuksetta maailman huonoimmat tuotteet ja samalla pohjustaa asiakkaan uutta käyntia sekä jatkuvaa asiakassuhdetta. Meikäläisen kohdalla todennäköisesti jonnekin muualle.
Havaitsin muuten saman kun katosi jarruvalot omasta 144:sta. Ensin epäilin sekunnin jarrupolkimen kytkintä mutta eihän se nyt voi hajota.
Sulakerasian kansi irti ja havainto että hätävilkut samassa sulakkeessa --> ei toimi nekään.
Sulake näytti ehjältä, mutta kun sen irroitti oli hapettunut totaalisesti toisesta päästä. Tämä juurikin joku motonetin sulake.
Siirryn vanhoihin sulakkeisiin. Nämä on onneksi aika ikuisia olleet omassa volvohistoriassa, kun en muista että olisin saanut yhtään poltettua.
-
Sulake näytti ehjältä, mutta kun sen irroitti oli hapettunut totaalisesti toisesta päästä.
Tuossa taitaa toteutua jalompi-epäjalompi metalli ilmiö.
Nykyisissä sulakkeissa lienee metalli yleensä alumiinia ja runko muovia joka sulaa, jos kontakti huononee ja syntyy lämpöä.
Jos saatavilla on kupari-messinkisulakkeita ja vielä vanhanaikaisella posliinirungolla niin voi käyttöikä kertaantua.
Rompetoreilla silmät auki. ;)
-
Kokemuksia omasta amukassa, niin jarrupolkimen kytkinkin on kerran hajonnut. Ja vikaa etsittiin pitkään.
Sulakkeille kävi myös minulla useita kertoja tuo että muovirunko suli ja sulake tippui paikaltaan. Sittemmin ajovalojen releytyksen jälkeen tuo loppui, valokatkaisijakin oli niin kuuma ettei kärsinyt puuttua, nykyisin se ohjaa vaan releitä ja pysyy viileänä ja sulakkeetkin jotakuinkin paikallaan. Tosin sää hapettaa konehuoneessa olevat sulakkeet tasaisin väliajoin jatkuvasti ja kontaktit pätkii.
-
Kokemuksia omasta amukassa, niin jarrupolkimen kytkinkin on kerran hajonnut. Ja vikaa etsittiin pitkään.
Sulakkeille kävi myös minulla useita kertoja tuo että muovirunko suli ja sulake tippui paikaltaan. Sittemmin ajovalojen releytyksen jälkeen tuo loppui, valokatkaisijakin oli niin kuuma ettei kärsinyt puuttua, nykyisin se ohjaa vaan releitä ja pysyy viileänä ja sulakkeetkin jotakuinkin paikallaan. Tosin sää hapettaa konehuoneessa olevat sulakkeet tasaisin väliajoin jatkuvasti ja kontaktit pätkii.
Hieraise sulakkeiden kontaktipinnat kiiltäviksi ja siiten voitelet ne liitosvaseliinillä, niin eipä hapetu enää.
-
Sitten edellisen kommentin tämänkin kirjoitelman taso nousi useilla tuhansilla prosenteilla. Eipä olisi pieni ihminen aloittaessaan omaa projektiaan uskonut että tässäkin projektikertomuksessa voidaan keskustella asiasta kuten sulakkeista ja josta muut osaavammat harrastajat kertovat kokemuksistaan. Yleensä tässä projektissa kerrotaan enemmän sellaisesta kun käämi on mennyt tai päre palanut yksilöimättä tarkemmin vikakohdetta. Tosin valistunut lukija on sen pystynyt arvaamaan. Jotenkin tuntuu helpottavalta, että en ole ainoana sulakkeiden kanssa hankkeitaan kironnut.
Nyt kun auto tallissa ja suurin piirtein ajokunnossa niin on aika keskittyä kaikkein olennaisimpiin asioihin tällaisessa projektissa eli kromilistoihin. Näiden suhteen aloittelin ikkunoiden alla olevista kapeista listoista. Näihin tuli näköjään hankittua pariinkin otteeseen koko sarja uusia kiinnikkeitä. Kun käikäleen otti käteen niin siinä piti tovin miettiä että mitenköhän nämäkin tulee kiinni. Vaikka miten yritti voimalla tunkea listaan paikoilleen, ei toiminut ja meikäläinen luovutti. Manuskaahan ei tosi mies katso, ei. Soitto Soossille ja kysymys miten nämä käikäleet laitetaan paikoilleen. Selvisi saman tien, ensi pukataan huulille ja pienellä vasaralla napauttaen sisään. Soossi ilmeisesti tiesi meikäläisen tekemisen tavan olevan XXXL koon lekaa suosiva kun korosti sanaa pienellä vasaralla naputtaen.
(https://www.dropbox.com/s/naxg3rz06cvu73b/WP_20171123_13_52_53_Pro.jpg?dl=1)
Sinnehän ne paikalleen humpsahtivat kun tiesi miten toimitaan. Tällä kertaa täytyi olla tyytyväinen että käikäleitä oli kaksi pussia, koska ainakaan meikäläiseltä ei kaikki sisääntyönnöt lasketulla tarkkuudella ihan onnistunut. Välillä tuli huteja eikä tuo tappi siinä keskellä ihan tanassa pysynyt ja sisään sujuvasti luiskahtanut. Tuli ihan takaumia omasta elämästä mieleen.
Tuulilasin vuotoakin tutkiskelin. Kulmista huomasi että uusi tiiviste oli raollaan ja kosteana niin kuin aikuisviihdetaiteiljan esiintymisväline. Tallella oli tuubillinen aiemmin tässäkin kertomuksessa suositeltua butuulikittiä, joka edelleen tuli ilman suurempaa väkivaltaa ulos tuubista. On se mainio tuote tuo jesari, sitä oli vaan pätkä kääräisty pään ympärille turhan kuivumisen estämiseksi ja edelleen tiputti kun oma vehje hyvän hoidon jälkeen. Nyt on kulmiin tungettu kittiä ja muita kohtia marinoitu kotelosuoja-aineella 3 kerrosta. Jos saisi kerrankin vedenpitävän jutun ettei aina tarttis selitellä.
(https://www.dropbox.com/s/s51l17vz2ixfpv7/WP_20171204_14_59_30_Pro.jpg?dl=1)
(https://www.dropbox.com/s/3twbrjwhljlzbc5/WP_20171204_18_23_42_Pro.jpg?dl=1)
Laseihin tulevia alumiinilistoja asentelin - Moppenetin laadukkaan sähköjohdon avulla. Jottei aina tarttis avautua näistä laadukkaista tuotteista, pitää kehua että tähän tarkoitukseen tuote on ihan ok. Vasta kolmannen käyttökerran ja listan asennuksen jälkeen kuori alkoi kesiä ja johdon suhteen pystyi toteamaan että taisi olla siinä. Mutta rulla riitti hyvin listojen asennukseen. Tätä johtoa en aio nimittäin toisiokäyttää ainakaan omassa autossa, vaikka miten säästäminen alkaisi ässällä. Sähköjen kanssa saa muutoinkin harrastaa, tällaisessa seisoneessa autossa sähkölaitteet näköjään toimii 5 minuuttia yhtenä aurinkoisena perjantai-iltapäivänä. Joka taisi muuten olla joskus vuosi sitten.
(https://www.dropbox.com/s/jp8y1o730n836ak/WP_20171211_10_30_42_Pro.jpg?dl=1)
Projekti alkaa näyttää siltä että voisi jossain vaiheessa katsastusaikaa alkaa etsimään. Auto lähtee avaimesta käyntiin, siinä on jarrut ja kaikki pakolliset jutut on jossakin vaiheessa toimineet. Eli jäljellä on enää tehdä hommat uusiksi niiden kohteiden osalta jotka on aiemmin korjattu pussihousuelvyttäjän periaatteella. Eli siis lähes koko auto, kuten oheisesta budjettirakentajan vilkun releen kytkentänastoista huomaa.
-
Kuten viime päivityksessä tuli kerrottua, osia sai vaihdella ja varsinkin sähköosia taas kerran zoomailla. Vilkun releen lisäksi jouduin vaihtamaan toisenkin antiikkiosan – pissapojan pumpun. Näköjään amaan on tehtaalta laitettu niin paskoja osia, että jo vajaan 50 vuoden iässä nämä hajoaa. Jo toinen varastosta kaivettu pumppu joka ei halua budget sporttiin. Jos pumpulla on sielu, niin tämä ainakin teki tiettäväksi että nyt riittää. Se kuulosti siltä että kaikki laakerit rikki, kalvo puhki, ankkurin ruosteet ottaa käämiin kiinni ja vielä jotain muuta tunnistamatonta ääntä sieltä tuli. No uskotaan varsinkaan kun ei ruikkinut, otin sitten ehjän tarvikepumpun hyllystä ja laitoin paikoilleen.
(https://www.dropbox.com/s/d87iad41mqgbivn/WP_20171219_17_12_36_Pro.jpg?dl=1)
Kromilistojen ohella toinen tärkeimmistäkin tärkein duuni oli laittaa roiskeläpät paikoilleen. Toisen puolen läppä oli revennyt palasiksi, joten sitä ei voinut enää edes meikäläisen kaltainen museomies kuvitella käyttävänsä. Varsinkin kun suurin osa on jossain ojan penkalla rikastuttamassa kotimaan luontoa. Pelkääjän puolen läppä oli vielä tori.fi myyntitermein uuden veroinen, joten sen kanssa piti pitkään pohtia mitä tehdä. Sen verran tiukkaan oli jämähtänyt kuitenkin kiinnityspeltiin, jonka kiinnikkeitä olisi pitänyt lisäksi hitsailla, niin tällaiselle työn määrää vahvasti optimoivalle kaverille oli helpompaa laittaa uudet peltilevyt ja läpät. Varsinkin kun löytyivät hyllystä. Missä lie köyhät kyykkyyn -mielenhäiriössä tullut hankittua.
(https://www.dropbox.com/s/vio9esw0b3hjy0t/WP_20171218_13_46_19_Pro.jpg?dl=1)
Etupuskurista oli ties milloin pelkääjän puolelta toinen kiinnityspultti rungosta poistunut jonnekin. Budget sportin yleisilmeeseen sillä ei ollut merkittävää vaikutusta, kun osien sovitus projektin aikana on ollut enempi luovuutta korostavaa. Yksi roikkuva ja rytmisesti heiluva puskuri pikemminkin täydensi kokonaisuutta, tosin mistä sitä tietää ukkoylijumalan eli katsurin mielipidettä. Lähes luokkahitsaajan taidoilla kemppasin uuden kiinnityspultin, jopa hieman korkeammalle puskurin nostamiseksi edes vähän ylöspäin. Oli vaan sen verran hankalaa kovertaa reikää pultille, eli räppäsin sitten vaan kiinni. Hyvä tuli, jos tarpeeksi kaukaa katsoo. Katsastumieskin saa nyt repiä koko rahalla puskuria. Ilmeisesti edellisen omistajan mällissä ovat myös nämä puskurin kiinnikkeet eläneet, kun suoraan ei oikein saanut. Museotarkastukseenkin on selitys valmiina - auton historiaa ei ole haluttu liiallisesti kajota.
Jakajan vaihdon lopulta elektroniseen. Syynä lähinnä oli että Jupetin kautta sen sai halvalla. Jos se nyt vaikka vähentäisi kakun kulutusta ja helpottaisi käynnistämistä. Tuon 123 jakajan asennus on aika suoraviivaista, jopa meikäläinen sai homman tehtyä parissa tunnissa ja kerralla oikein. Uskomatonta kyllä varvikellokin toimi saman tien. Saattoi olla tässä projektissa eka juttu joka meni laakista kohdalleen. Tai siis ainakin moottori lähti käyntiin ekalla vaikka alipaineletku ei ollut kiinni. Käyrät pyysin Luchadorelta, kiitoksia vaan, ihan ok näyttäisi toimivan. Luchadore varoitteli että jossain 1500-2000 välillä rykii, mutta ainakin pihalla naapureiden iloksi vingutellessa hyvin hyppäsi siitä yli ja tuotti meteliä naapureiden iloksi. Ainoastaan jostain 500-1000 välillä hieman mietti haluaisko tehdä mitään ja yski. Ihan max rundeja ei kuitenkaan tullut kokeiltua, sitä kun asustellaan täällä stadissa. Täällä kaikki on paljon hienompaa kuin maakunnassa ja naapurit avautuvat, jos enempi konetta huudatat. Peace. You know.
(https://www.dropbox.com/s/1b2vbb8b9aluo7z/WP_20171221_11_06_59_Pro.jpg?dl=1)
Asennuksen aikana kävi myös selväksi että Motonetin jonkun aikaa palvellut letku menee vaihtoon. Ei siis sen takia että siinä olisi paljon vikoja tai että se olisi sen normaalin muutaman vuoden käyttöiän jo ohittanut, vaan uudessa kombossa se oli liian lyhyt. Budjettisportin rakentamisperiaatteen mukaan taas zoomailtiin moneen kertaan mistä letkun saa halvimmalla. Motonetin hinta oli näköjään 3.90 metri, mutta pitkään piti miettiä mitä tehdä kun IKH tarjoaa saman speksin letkua hintaan 4.60 metri. IKH tuli valituksi kun ajattelin näin projektin viimeisten ostosten kunniaksi pistää elämän risaiseksi, törsätä kunnolla ja hankkia paremman osan. Ilmeisesti joku joulu on, kun IKHsta sai continentalin kumin josta heti paikalle rullatessa pystyi sanomaan että tiukka on vanhaan verrattuna ja tämä kestää nylkytystä varmasti paljon paremmin kuin tässäkin projektikertomuksessa useasti kehutun laatutavaratalon tuotteet.
(https://www.dropbox.com/s/0nje6c5919oh86q/WP_20171221_11_58_34_Pro.jpg?dl=1)
Kun letkun laittoi paikoilleen ja sai mukaan myös alipaine-ennakon, ainakin tyhjäkäynnin nurkilla toiminta parani. Vielä jonkinlaista rykimistä on havaittavissa alle tuhannen kun polkaisee, mutta itsellä ei ainakaan ole mitään hajua mihin suuntaan käyrää pitäisi fixata. Tällä mennään toivottavasti ainakin yksi reissu.
Koska homma on nyt edennyt siihen vaiheeseen, että voisi lähteä leimaa pilkkimään, niin ei muuta kuin tuumasta toimeen. Ensiksi piti exceliä vääntää miten rekisteröintiprosessin voi suorittaa edukkaimmin. Jos auton ensin leimaa tavan rekisteriin, niin vakuutus- ja käyttömaksuja joutuu maksamaan täyteen hintaan ennen kun saa museoleiman. Myös muutoskatsastus maksaa. Eli vakavan harkinnan ja päivälaskennan jälkeen päätös oli että ensin museoleimaa yritetään. Seuraavaksi arvottiin mikä on halvin - mennä jonnekin puuhalapuilla, mennä jonnekin trailerilla vai pyytää valvontakomissio paikalle. Omissa laskelmissa tarrakilvet ovat halvimmat, joten niillä siis.
Paikalla on myös merkitystä, museoproopuskalla kun on hinnassa suuri vaihteluväli. Koska säästäminen alkaa ässällä, niin tietty etsittiin projektin kantavien periaatteiden mukaan edukkain paikka. Ranskis-klubi suostui ottamaan ruotsalaisen syyniin, kun kuulemma museokatsastusluvat ei ole sidottu merkkiin. Valitettavasti alustavan keskustelun jälkeen piti niellä raskas pettymys ja todeta että yksi tätä hanketta käynnistellessä asetettu ja koko projektin ajan vaikeiden hetkien yli kantavana teemana ollut tavoite ei tule täyttymään. Kuulemma jos inkvisiittoreiden tarkastuksessa tulee yksikin ykkönen, niin toivottavat tervetulleeksi uudelleen. Eli arvioinnin keskiarvo tälle huolella tehdylle entisöinnille tulee tarkastuksessa olemaan yli kahden. Vaikka siis mitä tekisi.
Museokatsastuksen ajankohdaksi tarjottiin just ennen uutta vuotta. Hyvin valittu, sillä näin inkvisiittorit tekeevät kohteen omistajan puolesta päätöksen uuden vuoden juhlajuoman laadusta ja määrästä - skumppa vai kossu. Nautittavat määrät voi eri skenarioissa valistunut lukija päätellä.
-
Onnea ja menestystä katsastukseen /tarkastukseen. Tätä on ollut hauska seurata ja tarinoitasi lukea. Harmi vain, ettei kuvat näy mulle jostakin syystä. Joskus on kyllä näkynyt,
-
Tuli mieleen noista listojen vaaleista OE kiinnikkeistä, että tehtaan suositus oli joskus 70-80 luvulla
kiinnikkeiden uittaminen vedessä ennen asennusta. Muutama tunti lämpimässä vedessä ja
pysyvät paremmin ehjinä ja listat saa helpommin paikalleen.
Saattaa olla, että seokset ovat muuttuneet sittemmin...
-
En ole ihan koko viestiketjua lukenut, mutta näiden viimeisten viestien perusteella heräsi kysymys. Onko auto siis mattasininen ja sä meinaat museokatsastaa sen? Onko prosessin onnistumiselle edellytyksiä?
-
Onnea ja menestystä katsastukseen /tarkastukseen. Tätä on ollut hauska seurata ja tarinoitasi lukea. Harmi vain, ettei kuvat näy mulle jostakin syystä. Joskus on kyllä näkynyt,
Kiitos kovasti kannustuksesta. Muutkin tallilla sanoivat että tarvitsen paljon onnea että pääsen läpi.
Kuvien suhteen kävi niin kuin näissä kuvapalveluissa. Mulla on dropbox, joka päätti taannoin muuttaa kuvien näyttämistä, joten tiedostolinkit meni uusiksi. Onneksi tiputtivat vanhat vain näkyvistä, toisin kuin tämä ämpärifirma photobucket joka päätti vaan näyttää lafkan mainoksia ilmoittaen että kuvan jakaja on köyhä eikä maksa meille pyydettyä hintaa. Vissiin jo firman nimeä valitessa konsultoivat tämän palstan modeja, jotka muuttavat naisen sukupuolielimellä ilmaistavaa tunnelmaa samaisella ämpäri-termillä kertoen että sellaista on joskus tarjolla.
Pitänee vissiin laittaa linkit uusiksi. Näin yleisön pyynnöstä.
-
En ole ihan koko viestiketjua lukenut, mutta näiden viimeisten viestien perusteella heräsi kysymys. Onko auto siis mattasininen ja sä meinaat museokatsastaa sen? Onko prosessin onnistumiselle edellytyksiä?
Se on erittäin hyvä kysymys ja vuoden vaihteessa ollaan viisaampia. Saattaa olla että ensi viikolla menee useampi purkki kiiltovahaa, ettei näyttäisi ihan niin pahalta. Siis museomiehen silmissä, minusta nykyinen kiilto sopii mainiosti kuvaamaan omistajan loistavia ajatuksia.
-
Se on erittäin hyvä kysymys ja vuoden vaihteessa ollaan viisaampia. Saattaa olla että ensi viikolla menee useampi purkki kiiltovahaa, ettei näyttäisi ihan niin pahalta. Siis museomiehen silmissä, minusta nykyinen kiilto sopii mainiosti kuvaamaan omistajan loistavia ajatuksia.
Toivottavasti kelpaa O0
-
Tuli mieleen noista listojen vaaleista OE kiinnikkeistä, että tehtaan suositus oli joskus 70-80 luvulla
kiinnikkeiden uittaminen vedessä ennen asennusta. Muutama tunti lämpimässä vedessä ja
pysyvät paremmin ehjinä ja listat saa helpommin paikalleen.
Saattaa olla, että seokset ovat muuttuneet sittemmin...
Kiitos vinkistä noin niin kuin muiden rakentajien puolesta. Jos jälkikäteen miettii, niin tuo todennäköisesti olisi toiminut. Pussukat kun oli olleet käyttöautossa yön yli penkillä, eli niille oli tehty sellainen kylmäkäsittely. Vaikka miten hikisissä käsissä pyöritteli, ei ne ainakaan merkittävästi pehmenneet. Listat on nyt paikoillaan ja käsittelyssä hajonneiden kiinnikkeiden elämän tarkoitus on löytynyt Vantaan jätepolttolaitoksella.
Harmi vain, ettei kuvat näy mulle jostakin syystä. Joskus on kyllä näkynyt,
Nyt virtuaalitaivaaseen hävinneet kuvat on käyty läpi ja linkit uusittu. Josko nyt toimisi sen hetken kun taas ilmoittavat että tarjousaika päättyi. Jos kuvia haluaa katsella voi laittaa luottokortin numeroa tännepäin ja vähän tuota luottolimiittiä nostella.
Toivottavasti kelpaa O0
Kiitos kannustuksesta. Eli näköjään usean lukijan mielestä pikaisen harkinnan jälkeen himmeä amazon on juuri sopiva meikäläiselle.
-
Mä en oo varma että sanoinko jo aiemmin, mutta itse en ihan täysin oo ymmärtänyt tuota puolikiiltävää maalia, enkä välttämättä hyväksyisi itse museotarkastajana ilman hyviä perusteluita. Mutta jään mielenkiinnolla odottamaan mitä siitä sanotaan. Muutenhan hommat on erittäin jees ja kiekkamittarikin lähti siis toimimaan, hienoa. Toi 123 on kyllä paras muutos mitä voi vanhukseen tehdä, itselleni on riittänyt perusmalli, mutta saahan noita ennakoita hieroa jos viitseliäisyyttä riittää. Kyttälän Samilla oli mun mielestä ihan toimivat ohjeet millä se on perusjakajia säätänyt, muistaakseni 10 astetta/1000rpm lisää, maksimiennakkoon saakka, en nyt muista mitä se oli maksimiksi laittanut. Nykybensa vissiin vaatii/ainakin kestää enemmän ennakkoa kuin ennen, eli voi saada jonkun hepan sitäkin kautta.
-
Näin museosyynin jälkitunnelmissa ja maalauksesta annetun palautteen innoittamana voisi luoda katsauksen pitkälle edistyneen pussihousun sielunelämään. Ehkä parhaiten sitä kuvaa miten pelastuskohde hankitaan. Aloitteleva museomies etsii aina kauheimman raadon mitä löytää voi, mutta todellinen museomies on oppinut että helpommallakin voi saavuttaa mainetta ja kunniaa. Hän tarkkailee valppaasti ympäristöään. Hän tietää että kaikkein toivottomimpien raatojen elvytys on mittava askare. Hän etsii löytääkseen auton, jonka voisi entisöidä kohtuullisella vaivalla. Eli sellaista autoa joka on lähes ruosteeton mutta sellaisen kuluneen näköinen. Mielellään vielä sellainen johon ei pahemmin Motonetin laadukkaita osia ole ruuvattu. Tällaisesta autosta kun on helppo tehdä entisöintikilpailujen voittaja. Otetaan vain hyvin säilynyt auto, puretaan se osiin, hiekkapuhalletaan, rapataan riittävästi kittiä ja maalataan. Kun kori on varmasti oikein kiiltävä, sen jälkeen kaikki huonokuntoiset osat laitetaan kaatopaikalle ja tilataan niin paljon kiiltäviä kiinalaisia uustuotanto-osia kun ahteri kestää. Ja sehän kestää kun tavoitteena on yleisön ihailu, muiden museomiesten palvonta ja ensimmäinen sija entisöinnin laatukilpailussa. Kun on tullut kaikkien noiden huokausten lisäksi tehtyä kulttuuriteko, pelastettu maailmaa ja säilytetty pieteetillä jälkipolville tuhon partaalla ollut kulkupeli. Noin niin kuin alkuperäisenä. Siinä egoon ja puheisiin tuli amazonin tapauksessa ainakin 1060 kiloa lisää painoa.
Museoautojen kohdalla on laadittu standardit, että huolella entisöidyt ja kunnostetut autot ovat harrasteautojen aatelia. Nyttemmin myös konservointi on sallittua, kunhan vaan konsultoi museomiestä ja laatii tarkan suunnitelman mitä autolle tekee. Ja toimii sen mukaan. Mieluiten pilkulleen ja joka prikka dokumentoiden. Museomiehen mielestä rakentelu ja muuttaminen on vähintäänkin rikos ihmiskuntaa vastaan. Näin siis meille kaikille on itsestään selvää miten ajoneuvokulttuuria umpioidaan oikein. Ihan niin kuin muussakin vanhassa. Otetaan vaikka esimerkki joku Aallon valaisin. Käytetty sellainen on tietty huono juttu, eli esinehän pitää ehdottomasti hiekkapuhaltaa, laittaa paljon kittiä ja maalata sitten kiiltävällä maalilla. Vanhat kuluneet sähköjohdot korjataan, valitsemalla esim tyylikäs uustuotantojohto jossa on pirteän sinisellä max koossa 5 cm välein valmistuttajan logo Biltema. Harmaantunut ja naarmuuntunut lasi pitää myös vaihtaa – esimerkiksi Jysk ketjusta varmaan löytyy valaisin jonka lasi muistuttaa riittävästi alkuperäistä ja joka voidaan ottaa uusvanhaan käyttöön.
Rakennusten osalta varsinkin naistenlehdissä voimme lukea tarinoita oikein suoritetusta kunnostuksesta. Vanhat lautalattiat vaan kaatopaikalle ja tilalle Teesin tarjouslaarista laminaattia. Kattoon K-raudasta suurioksaista 4 tuuman kuusipaneelia. Seiniin kipsilevyä ja olemme saaneet jotain tekijän itsensä näköistä aikaiseksi.
Mulla yhtenä tavoitteena on ollut auto, jonka harrastajan valpas silmä huomaa ehkä massasta. Katsoo että tuossapa oiva rakentelukohde josta kaikki nuo huonokuntoiset ja mattapintaiset osat vaihtamalla uusiin saisi aika hyvän. Ehkä jopa laatukilpailun voittajan. Tämä hanke on ollut projekti, jonka tavoiteltu lopputulos näyttäisi siltä että fixaus on suoritettu lähinnä ABC-ketjun pesuautomaatissa ja sielläkin hinnat alkaen -ohjelmalla. Tähän ylevään tekemisfilosofiaan kiiltävä maali kuuluu yhtä hienosti kuin linnan juhlien Suomi 100 -pukukavalkadi ja vierailijajoukko tallille juttelemassa fixuja skumppalasi kourassa muutaman vuoden pesemättä olleet tallihaalarit päällään olevien autonlaittajien kanssa. Museomiehiä kuitenkin arvostan korkealle, koska ovat onnistuneet samaan museoautojen kiinteät kulut kohdalleen. Jo tuon takia kannattaa ponnistella enemmän kuin yksi tovi ja yrittää saada autoistaan museopelejä.
Joulun aika on se aika vuodesta jolloin tehdään hyviä tekoja. Tälläkin foorumilla saadun palautteen perusteella päätin tehdä edes yhden hyvän työn, ilahduttaa lähimmäisiä eli museomiehiä ja vahata auton ennen katsastusta. Aluksi jollakin ensiksi löytyneellä vanhalla vahalla ja sitten vielä toiseen kertaan tämän projektin periaatteiden mukaisesti Sonaxin testivoittaja brilliant waxilla (jonka nimi ei siis kuvaa yhtään tämän auton rakentajaa). Kiiltoa tuli ja halvallla.
(https://www.dropbox.com/s/fydrydvbmwkfuxj/WP_20171228_12_50_29_Pro.jpg?dl=1)
Museokatsastukseen mentiin autolla, joka ei ihan 101 % ulkoasultaan edustanut museomiesten ihannetta. Kiiltävää väriä kun oli aika niukasti. Mutta yllätys yllätys, läpi päästiin selittäen että tähän autoon on tehty mahdollisimman vähän ja mahdollisimman paljon alkuperäisiä osia säästäen. Tarkastajat eivät pystyneet sanomaan kaikilta osin, missä kohdin osia oli maalattu uudelleen ja mikä oli alkuperäistä. Edes jossakin on onnistunut.
Tavoitteena oli myös että arvosanat eivät muodostu liian korkeiksi. Yhtään vitosta ei arvostelulomakkeeseen tullut. Nelosia tuli valitettavasti muutama, mutta menköön tämän kerran. Ne kun tuli käytännössä alustasta, jonka itse luokittelen tekniseksi osaksi. Tekniikka kun saa olla kunnossa. Myös kunnossa olevan näköinen ruosteenestosmäidän alla kelpaa.
Maalauksen mattaväristä myös keskusteltiin, mutta kokonaisuuteen kuuluvana se hyväksyttiin. Selitin että ihan näin mattaa ei ollut tarkoitus tehdä, mutta tuli vahingossa. Joka ei ollut edes Runebergin teoksista lainattua, vaan oikeasti tapahtunut rakentajan tekemisiin yleisesti kuuluvana ominaisuutena. Hyvin vahattuna ei kuitenkaan niin paljon poikkea muilta osin kokonaisuudesta, joten hyväksyttiin.
Seuraavaksi tässä projektissa sitten tavan katsastus ja kaikkien niiden lukuisten vikojen etsiminen joita vielä on jäljellä.
-
Olisi ihan kiva katsella kuviakin, vaikka pontevan supliikkimiehen vikaa sinussa on yllinkyllin O0
-
Olihan tossa yks, mutta oliko se ennen vai jälkeen -kuva ;D
Onnee museoleimasta Kalkkis!
-
Onnittelut -H- Projekti alkaa olla finaalissa!
Tuohan kesällä näytille!
-
Tämä projekti on kyllä ollut suosikkini tällä sivustolla. Tekijällä on niin autot kuin kynäkin hallussa! Toivottavasti tämän kärryn näkee vielä jonain päivänä ihan luonnossa!
-
Olisi ihan kiva katsella kuviakin, vaikka pontevan supliikkimiehen vikaa sinussa on yllinkyllin O0
Kylläpä tuntuu hyvältä tavata joku joka on samaa mieltä kun itsekin nuorempana. Historian opettaja joskus keskikoulussa kertoi että tunnilla ei saa lukea korkeajännitystä. Niistä kun oppi paljon historiasta kuvien kera.
Olihan tossa yks, mutta oliko se ennen vai jälkeen -kuva ;D
Onnee museoleimasta Kalkkis!
Villelle voin kertoa että kyseessä on jälkeen kuva. Sen olisi noheva lukija pystynyt päättelemään kun näin surkean kuvan on pakko olla jälkeen versio. Kun se ennen versio olisi tärähtänyt, auringossa kellastunut eikä muutenkaan kohteesta saa mitään selvää. Laitetaan siis mukaan myös kuva maalitutkielmasta miltä näyttää vanha maalipinta, 50 % matalla maalattu sekä 30 % matalla maalattu. Jätetään Villen tehtäväksi arvata mikä on mikä silloin kun todellakaan ei ole mitään tekemistä.
(https://www.dropbox.com/s/k4g6nevyqxylbri/WP_20180102_11_57_24_Pro.jpg?dl=1)
Tämä projekti on kyllä ollut suosikkini tällä sivustolla. Tekijällä on niin autot kuin kynäkin hallussa! Toivottavasti tämän kärryn näkee vielä jonain päivänä ihan luonnossa!
Kiitoksia palautteesta. Vaikka varmaan pahalta tuntuu katsella mun touhuja, niin oma tavoite on kyllä yrittää ajella autolla eikä hylätä sitä maatumaan luontoon. Lienee vissiin kiellettyäkin.
Sitten edellisen päivityksen auton kanssa on askarreltu leiman kanssa. Ei mennyt ihan niin helposti kun lauantai-illan ykköskanavan ruotsalaisessa hymylandiassa. Kun leimalle menin, tiesin että kässävaijeri ei ota kunnolla ja säätötanko finaalissa. Jupetilta oli tilattu uusi joskus joulukuussa, mutta eihän sitä tietty ollut tullut. Yrittämään kuitenkin vajaatoimisella. Hylsy tuli, ekaks jarruvalot pimeänä ja toiseksi käsijarru ei ottanut tarpeeksi.
(https://www.dropbox.com/s/mfch74pmrmgq613/WP_20180115_13_05_49_Pro.jpg?dl=1)
Ei muuta kun tallille takaisin ja odottamaan josko kässän säätötangon saisi joskus. Jupetilta tuli tieto että ei saisi. Eli siinä reilumman odotuksen jälkeen mentiin plan Bn kimppuun eli marmoritiskiltä kysymään. Kun näköjään oli swedujen genuiinimyymälän (gcp.se) mukaan saatavilla. Marmoritiski yllätti positiivisesti – tuli viikossa eikä maksanut kun hieman yli kybän. Postikulut on kyllä tässä vaihtoehdossa enemmän kuin kohtuulliset. Tosin hieman aluksi meinasi usko mennä kun asiakaspalvelusta mailillla kysyessä vastasivat etteivät myy ulkomaille. Onko stadi eroamassa Suomesta vai mitä muoviämpäriä. Myöhemmin iltapäivällä sitten vastasivat että meni asiakkaat sekaisin. Ilmeisesti meikäläinen luokiteltiin heti johonkin tolle ei enää tarjoilla -kategoriaan mutta selviämisen jälkeen voitiin myydä. En ole näköjään ainut joka on sekaisin.
(https://www.dropbox.com/s/2xwz2hzp3yn5eh7/WP_20180128_20_53_54_Pro.jpg?dl=1)
Osia odotellessa tuli tehtyä olennaisen tärkeitä entisöintitoimia. Ekeltä löytyi vanhoja öljylappuja, joten niitä tuli liimattua näin aluksi pari oveen vanhojen tarralappujen liimäjämiä peittämään (tätä kohtaa ei maalattu uusiksi, kun niiiden liimajämien poistaminen olisi ollut iso työ ja sitä paitsi ne jätteet kuuluu olennaisena osana biilin historiaan). Kiitokset Ekelle, nyt on tehty todellista proentisöintiä aidoilla alkuperäisosilla.
(https://www.dropbox.com/s/ushi3h9tvr13o81/WP_20180129_09_59_36_Pro.jpg?dl=1)
Jarruvalojen vika löytyi melkein samantien, katkaisija päätti lopettaa duunin leimalle mentäessä. Sitä ihmetellessä jo aiemmin tässäkin kertomuksessa esiintynyt ihmemies Eero otti katkaisijan käsittelyyn, purki sen ja juotti irronneen kielen paikalleen. Klupilla kun on näköjään autonlaittoon ja säästämiseen samalla vakavuudella suhtautuvia kuin itse. Kiitokset vaan, päästiin taas yrittämään leimaa kun tankokin tuli vaihdettua.
(https://www.dropbox.com/s/g4itzw4ttg5ue4p/WP_20180125_22_34_11_Pro.jpg?dl=1)
Ei muuta kun Kehän autosyyniin ja viimeisiä saavutuksia vilauttamaan. Muuten hyvä mutta toinen takajarru ei ota käytännössä ollenkaan. Tietty eihän tällainen huolellisesti kaikki asiat ennen katsastusta tarkistava mitään käsijarrua ennen lähtöä kokeillut, onhan se vissiin joskus toiminut ja säätötankokin oli vaihdettu. No ei toiminut nyt.
(https://www.dropbox.com/s/eo74zsgn2djry26/WP_20180131_12_26_57_Pro.jpg?dl=1)
Tyndeltä sain ulosvetäjän kun oma tietty landella. Tnx Tynde. Rumpu irti ja löytyihän se syy. Asennusvirhe, käsijarruvaijeri huonosti kiinni kilvessä. Paikalleen ja tällä kertaa kokeillen miten toimii. Ei muuten ottanut edelleenkään kunnolla. Taas purettiin ja ihmeteltiin mikä on kun jarrut toimii muuten tikisti mutta kässä ei. Koottu uusilla vaijereilla sekä kengillä. Ja tällä kertaa myös kengät tuli pyöritettyä säädöstä lähelle rumpua. Ei toimi. Taas auki ja ihmetellen mikä on. Loppujen lopuksi pari prikkaa sinne säätötangon päähän että saisi edes jotenkin ottamaan. Uusien osien korvaaminen uusilla osilla on jo jotain sellaista mikä on suljettu meikäläisen ajatusmaailman ulkopuolelle, kun uusien osien käyttökin tehdään vain pakosta. Varsinkin kun landella on siellä raikkaassa ilmassa varastossa valmiiksi uusi vaijeri jossakin hyllyssä odottamassa. Eli siis arpalappu peliin ja katsomaan paljonko eroa on konttorin dynossa. Läpi meni vihdoinkin, vaikka mitään hajua ei ole mistä johtuu 50 % heitto jarrutehoissa. Jarrut on kahteen kertaan tarkastettu että on oikein paikoillaan. Ihan interneetin kuvista.
(https://www.dropbox.com/s/k42kokx67jvpz99/WP_20180131_13_27_31_Pro.jpg?dl=1)
Kilvet on nyt ruuvattu paikoilleen vaikka klupin pitkävedossa sellaiseen mahdollisuutta ilmeisesti pidettiin aika pienenä. Työ jatkuu, koska kuten projektissa yleensä, vikalista on edelleen pitkä. Esim kuvassa oleva auton lattialla oleva lätäkkö ei ole merkki siitä että tuli housuihin keltaisia päästöjä (ja sieltä edelleen lattialle) jännityksestä tai dementiasta - vaikka moni pitää sitä todennäköisimpänä vaihtoehtona.
(https://www.dropbox.com/s/0ijajnwhrjjd94h/WP_20180102_11_57_17_Pro.jpg?dl=1)
-
Samanlaista lätäkköä tunkee omaan amaan, vaikka tuulilasi on kunnolla butyylimassan kanssa kiinni ja housutkin kuivat >:( Kojelautaa irti purkaessa tulipellistä läpi tulevan johtonipun suojakuoren sisältä tuli reiluhkosti vettä, ehkä kulkeutuukin sitä kautta.
-
Kun nyt budget sportilla on tullut ajeltua melkein vuosi niin lienee aika luoda katsaus miten on kuluva vuosi mennyt. Yleensähän se hetki kun projekti on valmis ja leimassa, tarkoittaa sitä ajankohtaa jolloin sellaiset 80 % duunista on tehty ja alkaa ensin isojen vikojen poistaminen ja sitten kaikkien pienten sekä erityisen muoviämpärillisten ominaisuuksien etsiminen. Josta erityisesti viimeeksi mainitut ovat niitä motivoivimpia ja nostavat harrastajan motivaation ja mielentilan sellaiseen 5 promillen nousujohteiseen. Erona tosin on että tämän hilpeän tilan pituus saisi pidempääkin putkea vetävän rappioreiskan kateelliseksi.
Aloitetaan sitten vaikka tästä tuulilasista. Amazonissa yleinen mätäpaikka on tuulilasin alareunassa oleva kotelo. Tiivisteen alle menee vettä ja pian on reikä kulmassa. Josta siis valuu koteloon ja pian myös jalkatilaan vettä. Koska meillä on eräästä projektista kuvia, niin laitetaan siitäkin ennen/jälkeen kuvia foorumille.
(https://www.dropbox.com/s/fkoxmdg4uvk4lej/WP_20170104_002.jpg?dl=1)
Korjauksesta ei tullut otettua kuvia, mutta enpä muistini mukaan tuossa kohtaa rälläkkää käytellyt tai migin jälkipoltinta käytellyt. Kun oli sellainen tervepeltinen projekti. Kuten jälkeen kuvasta näkyy niin sikaa ja kotelosuojaa käytiin mätänetistä hakemassa useaan otteeseen. Viimeinen kohta mistä vuoti oli tiivisteen sisäreunasta lasia vasten kun ainakin VPn tiiviste mulla meni kurttuun ja siitä pääsi vettä sisään. Nyt näyttäisi pitävän.
(https://www.dropbox.com/s/w7bzwmogjfvtg8l/WP_20180207_12_59_16_Pro.jpg?dl=1)
Kesällä tuli ajeltua lähinnä landella ja normaalistihan siinä kävi. Auto hyytyi tien päälle ja ei jaksanut käydä. Kaverit on sen verran monta kertaa kuittailleet mulle näistä hinautuksista, että jopa meikäläinen pahvipää on uskonut että Autoliiton plus jäsennyys kannattaa. Niin sitten hinausauto paikalle ja budget sport Mikon pajalle. Kun vähän aikaa oli seisonut niin eka kerralla starttasi ja kävi normaalisti. Kun tuota tarkemmin tutki, niin huomaisin että jakajasta tuli kuumina päivinä vaihtoehto pakosarjamakkaran paistopisteeksi. Ihme juttu, kun yleensä puola on se joka kuumenee sytkäpuolella just ennen kun se kuolee vanhuuttaan. Kysyin myös Hollannista onko näissä jakajissa joku lämpösulake joka voisi olla menossa. Ei kuulemma ole sulaketta. Vaikka puolaa mittailemalla ei näyttänyt olevan mitään vikaa, niin vaihdoin toisen hyllystä löytyvän. Ongelmat loppui siihen ja varvikellokin alkoi toimimaan paremmin. Kun varvikellossa oli ongelma että kuumina päivinä lopetti toimintansa noin 5 minutin ajelun jälkeen. Ei nämä ongelmat yleensä näin helposti pitäisi selvitä, koska normaaliproseduurilla pitäisi hakea ekaksi Biltemasta uusi puola, joka toimii vielä huonommin kuin edellinen. Vikaa etsitään monta viikkoa. Sitten parin vaihdon kautta kiroillaan vielä lisää. Kunnes käämi alkaa olla jo siinä kunnossa että vahdetaan toimittajaa Motonettiin ja tehdään sama kierros. Sillä halvimmalla puolalla. Kunnes kaveri lainaa sulle kaikkein kämäsintä varastostaan löytämää kunnon puolaa. Ja toimii kerralla.
(https://www.dropbox.com/s/rsbym0wgu7aiskb/WP_20180525_14_42_22_Pro.jpg?dl=1)
Budget sportissa sellainen tavoitetila on ollut että yritetään minimoida näitä korjauskierroksia. Eli ensin tehdään halvalla ja sitten tehdään kunnolla. Pakoputken takakiinnikkeen kanssa ei mennyt ihan putkeen. Sarjan kiinnike hajosi melkein heti. Kun enää ei edes rautalangalla pysynyt niin siinä Soossin pajalla käydessä tehtiin vahvemmasta kumijutusta uusi kiinnike. Toimi muuten yli 30 kilometriä ajoa. Ei muuta kun motonettiin ostamaan jotain kumikiinnikettä. Kun halvimmat maksoivat sen 3 egeä kappale niin ostin jopa kaksi että voisi valita kumpi toimii paremmin. Tässä skabassa ei löytynyt voittajaa. Kun lopulta investoin jotain 4 egeä kaikkein kalleimpaan ja tukevimpaan, niiin vihdoin pysyi paikoilllaan. Meni iteraatiot hieman tavoitetasosta yli kun aina pitää säästää.
(https://www.dropbox.com/s/flrs26uvgyzx4da/WP_20181217_17_13_09_Pro.jpg?dl=1)
Radion antennin kanssa meni hieman paremmin. Halvin mahdollinen antenni kesti muutaman kuukauden. Kun tilailin osia käyttöautoon niin tulipa sitten tehtyä samaan tilaukseen Autodocilta merkittävä investointi. Saksasta saa kromiantenneja esimerkiksi Berun tekemänä hieman yli kympillä. Edelleenkään näitä Hirscmannin osia ei oikein voi tähän autoon laittaa – tai siis voi jos saa halvalla. Ainakin vielä nykyinen antenni on kestänyt ja useamman kerran illalla olen laittanut kiittimet ristiin ja lausunut kiitokset itselle että kerrankin laiskuus voitti ja osan hankinta tuli tehtyä tietsikalla eikä tullut ajeltua näihin tunnettuihin laatuosia myyviin yleistavarataloihin. Siis näihin harrastaystävällisiin paikkoihin jotka haluavat tehdä tutuksi ystävällisen henkilökuntansa asiakkailleen ja että harrastustoiminta ei vaan missään nimessä keskeydy. Eikä heidän liiketoimintansa.
(https://www.dropbox.com/s/8vmwpeoy3lfom9b/WP_20190109_11_36_51_Pro.jpg?dl=1)
Koska tämänkin osion tarkoituksena on kertoa projekteista, niin lisätään tähän postaukseen vielä yksi osa. Tuli laitettua vihdoinkin lokarit paikoilleen. Ainakin ne peittää laadukkaita hitsauksia sekä isoa määrää massa hitsattujen laatusaumojen päällä.
Muutoin auto on toiminut yllättävän hyvin. On jopa pystynyt ajamaan. Mitä pitäisi tehdä listalla on vielä tauhkaa, eli kone käy ihan siedettävillä päästöillä tyhjäkäyntiä. Mutta jos vähänkään poljetaan niin sitten seokset on sekaisin. Pitäisi vaihtaa suuttimia mutta ei ole mun alaa. Perästä tai jostain voimansiirrosta kuuluu jurinaa noin kahden tuhannen kierroksilla. Matkamittari lopetti toimintansa. Sellaisia helppoja ja hauskoja juttuja. Joiden kanssa taatusti pääsee harrastamaan jotain toisia tuntilukemia kuin näissä uudempien wheeler dealer jaksojen mites paljon askartelit rätingeissä.
-
O0 Hauskaa luettavaa :P Itsellä myös rupesi taas kuskin lattia uimaan ihan kunnolla. Tosin näin talvella siellä voisi pitää jo luistimet jalassa. Pakko alkaa jostain paikantamaan tuota vuotoa kunhan edes vähän alkaa kevät lämmittää. Tuulilasi se kai on..