Heräsin tänään aikaisin ja mietin parituntia että pitäisikö repäistä ja lähteä kauppakeskuksen parkkihalliin että nyt siellä olisi tyhjää.
Repäisin sitten ja menin ja jätin muijan nukkumaan...
Ensimmäinen puolitoistatuntinen kului virtakaapelin vetoon akulta jalkatilaan.
Apparinpuolelta sisään ja kaapelit lyhennetty ihan ok mittaan. Ilmaisesta 2h parkkiajasta käytin 1.59 ja äkkiä takaisin himaan hakemaan pidempi RCA-kaapeli.
Himasta uusi RCA-kaapeli ja muija nukkui sikeästi eikä edes huomannut että tulin. Aattelin että eikun takas vaan.
Työn tuoksinassa tuli purettua taas vähän turhaankin about kaikki mahdollinen kun etsin sijoituspaikkaa vahvarille. Monta melkein sopivaa löytyi muttei yhtään mihin se oikeasti mahtui.
Hattuhyllyssähän oli alunperin paljon niitä reikiä, mitä sitten tukin silikonilla yms.. Vetäisin nyt sitten vielä millistä bitumia jossa alumiinikalvo pinnassa, jotta suoraan elementin ympäriltä ei akustista oikosulkua pääse tapahtumaan.
Lopuksi purin hanskalokeron kun tajusin viimeinkin että siinä edessä on ruuvit peiteläppien alla piilossa. Tässä näkyy mihin vahvari sijoitettiin. Tuota pitää ehkävielä revisitoida että kiinnityspinta on kolmion muotoinen kuoppa, ja vahvarissa 1mm 3M VHB kaksipuolinen tarra koko takaosassa, mutta se ei välttämättä pysy paikallaan siellä...
Valmiina näyttää niinkuin ei olisi koskaan käytykään missään. Eli juuri siltä miltä pitääkin.
Taas kuin ihmeen kaupalla aikaa meni 1.59 siitä 2h ilmaisesta parkkiajasta!
Kaikenkaikkiaan sain mankan todella monipuolisilla asetuksilla naulattua tosi makeesti saundin ja äänikuvan pysymään riittävän edessä subbarin etäisyys asetuksella.
Mankan tekemä parannus ovikaiuttimiin oli sellainen mitä en alunperin tahtonut edes uskoa, luulin että elementit olisi särkeneet mutta ei todellakaan, kaikki särö tuli kasettimankasta, ja uudessa mankassa puhtia riitti.
Nyt sitten tämä vahvarin lisäys ja noiden hattuhyllyjen midbassojen käyttö toi juuri toivotusti bassoa, voimaa ja sielua koko toistoon. Äänenpaine varoja on todella paljon vielä käyttämättä joten homma meni just niinku pitää maaliin.
Loppujen lopuksi kun löin auton parkkiin ja kävelin kotiin niin niin harvinainen onnellinen hymy istahti naamalle. Ja en saanut virnettä pois pariin minuuttiin. Eli olihan tämä sitten kannattava projekti loppujen lopuksi. Kiitos kaikille jotka seurasivat.
