Volvo Racing Club Finland - Koko Suomen Volvofoorumi
Keskustelua Volvoista => Offtopic => Yleiset autojutut => Aiheen aloitti: hq - 15.10.2016, 03:51:55
-
Koska yllättävän usein täytyy ei-vihkiytyneille (aka. normaali-ihmisille) selitellä miksi hitossa ajan Volvolla, aloitetaan näin pikkutuntien viihteeksi uusi topicci.
Ensimmäinen eli XC70 viime vuonna tuli puoliväkisin vaihdossa G-mersuun josta oli pelkkää käteistä pyytämällä absoluuttisen mahdotonta päästä eroon. Alkuperäinen ajatus oli ajaa sillä talvi ja jobata se keväällä eteenpäin, mutta pari pikkujuttua eli Haldexin pumppu ja mittariston fiksaus synnyttivät idean heittää verraten halpaa autoa nipulla viriosia. Turbo ja pakoputkisto olivat ihan loppu, uusittava joka tapauksessa joten samalla vaivalla do88:lta välijäähy, Finjectorilta suuttimet ja ARD:ltä ohjelma. Lopputuloksena oli ihan liikaa rahanmenoa autoon joka osoittautui ihan järjettömän mukavaksi matka-autoksi, viriteltynäkin pysyi 9l kulutuslukemissa maantiellä ja johon mahtui riittävästi ihmisiä + tavaraa + perään vene-/kelkka-/ym.kärry. Eikä herätä huomiota, mikä suhteellisen tuoreen G-mersun jälkeen oli vain plussaa. Mitä nyt aski leipoi sitten kiinni pari kuukautta virityksen jälkeen, eli lisää rahaa Ruotsin romisosista ja alkuperäisen maallisista jäänteistä koottuun vaihteistoon. Paras puoli tavallisuudessa: sillä voi ajaa kuin pullap*rsesika ilman että kukaan kiinnittää mitään huomiota, se on liikenteessä näkymätön.
Toinen Volvo? Vanhimman tyttären ajokorttiasia on ollut tapetilla jonkin aikaa ja nyt kun vihdoin se aiotaan hoitaa, jostain on ollut taiottava manuaalivaihteinen ei-harrasteauto jossa ei ole on/off-kytkintä ja ziljoonaa hevosvoimaa. Ensin kävi mielessä S40/V40, koska halpuus houkutteli, mutta kun Suomessa ei ollut oikein sopivaa tarjolla oli katsottava Ruotsin suuntaan. Sikamaisen huokea mutta (lopulta yksinkertaiseksi paljastunutta sähkövikaa lukuunottamatta) ehjä V50 saapui taloon pari viikkoa sitten. Ei vähiten siksi että joku amerikkalainen autolehti tuuletti saman korista S40:ä nelivetoiseksi Focus RS:ksi jota (artikkelin kirjoittamisen aikaan) ei muutoin ollut ja että ennakkoluulot Volvoa kohtaan olivat XC:n myötä sulaneet aika tehokkaasti. Ja että tytär halusi mustan auton.
Täytyy todeta että ellei aikoinaan säännöllisesti takapenkkimatkusteltua kaverin faijan 164:a ja joskus 80-luvulla Alastarolla riivattua 240 turboa lasketa, ennakkoluulot olivat todella rankasti pinnassa, käyttöautot lähinnä Audeja ja amerikkalaisia, eikä pellesvensson siltä pohjalta tullut kysymykseenkään. Nyt on tullut jo kahden voimin, enkä menisi vannomaan että jäävät viimeisiksi. Logokalsareihin ja -lippiksiin on vielä matkaa mutta ainoa asia mitä mietin on että miksen ole tullut ajatelleeksi näitä autoja aiemmin.
Tämän voi ottaa tunnustuksesta. Heittäkää oma stoorinne, miksi hitossa juuri sinä menit ostamaan Volvon?
-
Ennen kaikkea tilat ja turvallisuus. Vaikka itellä onkin ollu vain vanhempia volvoja niin ei tarvi miettii mahtuuko tavarat kyytiin vai ei. Joku 240 farkkuki vie komeesti sängyn peräänsä ja vaikka olis ihan perus koneella niin vetää traileria perässä.
Kokemukset V40 on vähän erilaiset, ruostuu ihan silmissä samoin kun 850. Tietty jos pitelee kun kipeetä piparia niin kaikki säilyy.
Volvossa on se hyvä puoli, et se on tehty kestämään pohjosen olosuhteita. En lähden vertailemaan sen enempää mut kun vertaa eri automerkkien ajokilometrejä niin Volvo on aika kärkipäässä. 70% kaikista valmistetuista Volvoista on edelleen liikenteessä.
Nää on mun omat kokemukset ja tiedot.
-
Vuonna -87 kun olin kodinkoneliikkeessä apurina asentelemassa silloisia matkapuhelimia (Mobira Talkmania) autovarustuksella. Eräs asiakas toi pihaan turbolla varustetun
uuden uutukaisen Volvo 740 (Omistaja oli silloisen bussiyhtiön johtaja) johon asensin puhelimen. Asiakas sanoi että tuot auton sitten tuonne meidän konttorille, meikäläine kättä lippaan "Juu kyllä Sir". Sitten kun tuli viemisen aika niin (itsellä kun sattui olemaan Datsun 120Y) Volvolla ajaminen oli kuin toisesta ulottuvuudesta. Suu messingillä mentiin. Kuinka ollakkaa eräässä risteyksessä oli laitettu paikka-asfalttiksi sellaista sielää bitumia joka oli sateen jäljiltä hieman märkä (ja liukas). En huomannut tätä ja lähtiessä tuli painettua kaasua samalla tavalla pohjaan kuten omassakin (Ratsunissa). Arvanette sitä hämmästyksen ilmettä kun Vollen perä irtosi hieman sivulle sutien. Siinä vaiheessa oli Volvo-siemen kylvetty. Tälläin on joskus pakko saada. Noh , ei siihen mennyt kuin 25v kun alla oli ensimmäine turbovolvo. Sitä ennen oli yksi 244 DL ja V70 mk1 ollut. Nyt on menossa toinen Mk II V70 2.5T . Nykyisestä en luovu kuin pakon edessä...
-
Olen syntynyt perheeseen, joka on aina liikkunut vain Fiateilla ja Lancioilla. Jokunen Renaulttikin ollut, mutta sukuvika kun suksi ei luista ja FIAT leima otsassa.
2011 päätin olla "järkevä" ja ostaa velalla Fiat Punton. Jahka sitten aikani olin autoa korjannut taukoamatta ja useamman kerran pyytänyt nimim. Huikkoster:lta apuvirtaa ja ties mitä apua, ärähti hänen isänsä
"Jos sulla on kerta rahat vähissä, niin osta tämmönen takavetovolvo (740). Viehän tämä 2l sataselle enemmän bensaa, mutta lähtee talvellakin käyntiin, ei palele, ei ruostu ja varaosia saa sieltä sun täältä ja ovat edullisia".
Nooh, syksyllä 2012 punton kori meni poikki ja alkoi auton etsintä hintaluokassa 800e. Vaatimuksina farmari ja leimaa vähintään puoli vuotta. Aikani jaksoin erilaisia Fiatteja katsoa, mutta kaikissa oli ne perusvaivat (ruostetta, jakopää, taka-akselisto yms).
Sitten ihan vitsillä kokeiltiin Huikkosterin kanssa nettiauton hakuun "Volvo 700/900, 2.3 moottori ja farmari". Löytyi Kouvolasta eräs yksilö, soitto omistajalle. Kertoi autosta mitä tiesi, oli ajanut sillä kaksi vuotta ja vaihtanut tuoreempaan Volvoon, koska akka valitti takavedon pelottavuutta talvella.
Soitto parille tutulle, jotka kävivät auton tarkistamassa ja seuraavana aamuna oltiinkin matkalla kohti Kouvolaa. Sieltä tarttui mukaan 945 vm. 1991. On ollut varmatoiminen ja lämmin auto, nyt vain seisonnassa huollonpuutteen vuoksi (allekirjoittanut laiminlyönyt ylläpidon, koska kakkosautoa täytynyt korjata).
En nyt mikään ylenpalttinen merkkifanaatikko ole, mutta minusta köyhälle hyvä perheauto. Varaosat on tosiaan edullisia ja auto kestävä. Apua ongelmiin saa nopeasti merkin harrastajamäärän vuoksi ja uusia naamoja on tullut tuttavapiiriin.
Perheestä löytyy edelleen Fiat, joka on tällähetkellä liikenteessä. Volvon kattoluukku alkoi vuotamaan, kuten myös lämmityslaitteen hana. Täten sisusta täytyy vaihtaa ja samalla tehdä perustavaa laatua oleva huolto (mm ohjaustehostimen pumppu on loppu). Motivaatio loppui vain, koska ostin osia motonetistä ja jokainen osa on täytynyt vaihtaa uudestaan parempilaatuiseen, samaten tuo *itun viat vienyt aikaa.
Etuvetoiset volvon on myöskin mielestäni mukavia ja hyviä ajaa, mutta eivät aivan niin huoltoystävällisiä mitä nuo vanhat traktorit. Samasta syystä aikanaan ostin 940:in enkä 850:iä.
-
Omalla kohdalla merkki vaihtui sattumalta tähän S60:seen, kun ranskan maan tuote (406) alkoi väsyä helmoista..
Kriteerit oli:
-Kunnon penkki säätömahdollisuuksilla.
-Ilmastointi.
-Diesel..
Nyt ajettu alkuvaikeuksien jälkeen 100 tkm ja matka jatkuu..
Siksi ajan Volvolla ELK ELK
-
Uudempien perään en täysin varauksetta kuolaa. Omiin tarpeisiin tuo I-koppa V70 on varsin toimiva kampe:
-kantikas muotoilu joka ei katsomalla kulu
-kantikas muotoilu tekee hyvää sisätiloille, ja varsinkin FARMARIAUTON takakontille vaikkei V niin valtavan iso ole
-kantikas muotoilu on helpohko arvioida tiukoissa paikoissa, vaikkakin oman auton mitat olisivatkin sinänsä hallinnassa
-kurakelillä tämä ei sotke kylkiään katonreunaan asti, kuten jotkut munankuori/pölynimurimuotoillut suikulat
-varsin varmatoiminen perusauto, kestää runsaita kilsoja jos yhtään pidetään huolta
-suht simppeli tekniikaltaan, tosin tuo VAG-nokileka ei varsinainen asentajan unelmapakkaus
-kohtuuhintaiset osat, ja niitä saa mistä vaan
-asiallinen ajoltaan, jos tykkää mukavuuspainotteisesta menosta (jos on kunnon pallerot kumitelojen sijaan alla)
-vakiona hyvät, kotleettiselle pohjoismaalaiselle sopivat jakkarat
-lämmitys/ilmastointi ok toiminnaltaan, myös dieselissä tarkenee (tämä toki yksilökysymys, auto/kuski)
-ei ole hanakka ruostumaan
-turvallisuus ollut aina hyvällä tasolla näissä
Listasta ehkä selviää että arvostan autossakin tämmöistä harmaata perusarjesta selvityjää enemmän kuin jotain valokeilassa patsastelevaa pullistelijaa. Hiljakseen puurtaa menemään vaan, vuodesta toiseen.
-
Joskus ajelin Accordilla vm '90, sen lahottua alle piti saada jotain mielenkiintosempaa ja turvallisemman tuntusta kun Primera... joten alle tarttui tuo 2.5T ja jonkin aikaa sen jälkeen tuo automaattivapari. Vaikka mielessä edelleenkin kolkuttaa joskus takavetonen kutoskoneinen turbotoyota, mutta käyttökulkineena Volvo on aika verraton vehje kun lähtee käyntiin olipa pakkasta tai ei.
-
Yksinkertaisesti mukavuus ja ajotuntuma.
Olen ajanut kymmenillä autoilla ja silti aina kun istun 960:iin, tuntuu kuin työ olisi loppunut ja lepo alkaa. Ihan sama miten pitkä matka niin olo on rento ja selkä tykkää. Niskatukikin on aivan täydellinen. Pää voi nojata jatkuvasti siihen ja se onkin paras asento ajaa. Senkus vaan loikoilee ratin takana ja vähän määrittää vauhtia ja suuntaa.
Neloskoppaisella golfilla ajoin 1,5v. Penkin muotoilu ei toimi selälle yhtään. 100km ja alkoi vihlomaan.
E60 Bmw 530 sama homma. Selkä menee ihmeelliselle mutkalle. Ei siinä pysty päätä pitämään niskatuessa. Siellä jossain takapenkillä se tuntuu olevan.
-
Yksinkertaisesti mukavuus ja ajotuntuma.
Olen ajanut kymmenillä autoilla ja silti aina kun istun 960:iin, tuntuu kuin työ olisi loppunut ja lepo alkaa. Ihan sama miten pitkä matka niin olo on rento ja selkä tykkää. Niskatukikin on aivan täydellinen. Pää voi nojata jatkuvasti siihen ja se onkin paras asento ajaa. Senkus vaan loikoilee ratin takana ja vähän määrittää vauhtia ja suuntaa.
Neloskoppaisella golfilla ajoin 1,5v. Penkin muotoilu ei toimi selälle yhtään. 100km ja alkoi vihlomaan.
E60 Bmw 530 sama homma. Selkä menee ihmeelliselle mutkalle. Ei siinä pysty päätä pitämään niskatuessa. Siellä jossain takapenkillä se tuntuu olevan.
Volvolla 500km menee kyllä ilman ongelmia, cruise päälle niin matkan mitta ei haittaa ollenkaan.
-
Volvolla 500km menee kyllä ilman ongelmia, cruise päälle niin matkan mitta ei haittaa ollenkaan.
Näin on, Rovaniemeltä Hesaan 9h:ssa eikä tunnu missään.
4-vedosta ei ole kokemusta, mutta edes lumipolanteisella maantielläkään ei kaipaa, menee täysin eleettömästi.
Syystä tai toisesta arvo ei pysy aivan muiden premium-merkkien malliin.
-
Näin on, Rovaniemeltä Hesaan 9h:ssa eikä tunnu missään.
4-vedosta ei ole kokemusta, mutta edes lumipolanteisella maantielläkään ei kaipaa, menee täysin eleettömästi.
Syystä tai toisesta arvo ei pysy aivan muiden premium-merkkien malliin.
Mekin tultiin 2010 Sallasta Mäntsälään melkein yksillä pe*seillä, Jämsässä käytiin ohikulkumatkalla tuttavilla kaffella. Menomatkalla ajettiin Mäntsälästä Nurmeksen ja Roviskon kautta Kittilään. Koiranhakureissu, mulla selkä lyö kipinää jo vähemmästäkin mutta Voovon jakkarassa voi istua vaikka kuinka. Onhan noita muitakin mukavia matka-autoja mutta aika monessa on penkki jotenkin päin perämoottoria. Muutenkin on ajettu pitkiä päiväreissuja tolla pitkäkatolla, siitäkin se on mukava että vähän väsyneenäkin jaksaa ajella kun auto on niin harmiton menijä. Yks kesä käytiin faijan ja juipin kanssa Mäntsälä-Hki-Kuopio-Hki-Mäntsälä reissu sillai että Kuopiossa käytiin vaan heittämässä läpsäykset ja samantien takas.
Rangessakin on ihan istuttava jakkara mutta esim. pari vuotta sitten ajettu Mlä - Vaasa -Mlä nonstop oli loppumatkasta jo semmoista vääntelehtimistä, Volvossa tämmöistä ei tapahdu.
-
1-koppa 70 on kyllä parhaat istuimet mun rangalle kanssa. 2-koppa 70 huonoin ja sitten toi 3-koppa tulee ihan liki tasoissa 1-kopan kanssa.
Siksi mulla on Volvo kun oon varmaan vähän tärähtänyt :2funny: ei vaan, on tullut vuosien varrella kokeiltua Audia ja Opelia mm. mutta kyllä se tuo Volvo vaan on jotenkin kuin kotiin tulis siitä ei pääse mihinkään.
Muita kaverien autoja tulee rassailtua tässä ja kyllä se tuo Volvo on jotenkin looginen rassattavakin, tietysti oppimateriaalia on tullut kerättyä jonkin verran että se auttaa varmasti.
-
Suunnilleen vuonna 2012 löysin 245 Classicin paikallisella "romuäijällä". Kasvoi sammalta sisällä ja päällä. Tarkoitus oli lainata vähän osia veneen moottorille. Kaveri piti hinata mut kotiin kun asuin lähellä mut p*rkele, muutaman kymmenen metrin päästä Volvo kävikin jo omin voimin.
Omaan pihaan tultuaan ei mennyt kauan ennen kun lipsahti ne kuuluisat sanat "ei tää ny mikään mahdoton projekti oo". Meni esim. koko sisusta vaihtoon ja puolet konehuoneen sähköistä mutta sen jälkeen ajoinkin huoletta pari vuotta. Oli Volvokärpänen purrut niin sanotusti. Möin 245n pois ja vajaan vuoden jälkeen ostin sen takaisin, turbotin ja möin uudestaan pois :idiot2:
Matkan varrella on tarttunut vähän kaikkea 142sta 940een.
Ainiin, nyt muistin että olihan mulla ennen tätä pari 440:kin mutta niitä ei lasketa ;D
-
1-koppa 70 on kyllä parhaat istuimet mun rangalle kanssa. 2-koppa 70 huonoin ja sitten toi 3-koppa tulee ihan liki tasoissa 1-kopan kanssa.
On muuten ihan älyttömän perskohtainen asia. Ykkös-/kolmoskoppaisessa istumisesta on hetki aikaa eivätkä muistikuvat mitenkään pahoja ole, mutta kakkoskorisella on vedetty jo muutaman kerran 1000km+ suuntaansa kertaistumalla ilman ongelmia. Selkä tuli telottua hurjassa nuoruudessa pahasti ja sen jälkeen muututtua Bayermannin kanta-asiakkaaksi Recarokaupoilla, mutta tuon vessan vakiojakkarat ovat aika kohdallaan. Sopivat siis ainakin pitkälle eikä ihan kukkakeppirakenteiselle äijänköriläälle jopa mainiosti. Subarun pätkäpenkki on omien autojen historiikissa ollut varmaan pahin, XC:n nahkapulkka matkustusmukavuuden kärkisijoilla RS6:n vakiorecaron kanssa. Ihan positiivista ettei tuolia ole tarvinnut heittää varastoon odottamaan ja vaihtaa ergoa tilalle.
V50 on n**k*rimalli eli T-Tec-kankailla ja ilman mitään hilavitkuttimia, muttei sekään pahalta vaikuta, nyt kun asia nousi tapetille. Sillä pisin kertaveto on ollut 300km Ruotsia eli ei about mitään. Pitäisi kait vetäistä kertaluonteisesti Lappiin ja katsoa huutaako selkä hoosiannaa Kajaanin kohdalla.
-
Autoilut tuli aloitettua lippalakki-sierralla, jonka jälkeen piti vain löytää nopeasti ja halvalla varma peli alle. Muutamaa kävin nurkilla katsomassa ja silloin 945 oli olevinaan niin kauhea laite että se piti ostaa jo ihan senkin takia. Hiljalleen tutustuminen paikallisiin harrastajiin ja havainto siitä että näitähän on saatavilla turbomalleinakin ja niin oli sielu menetetty. :2funny:
Sittemmin ei muita ole ollut, Volvoja kylläkin toista kymmentä noin 5,5v sisään. Enimmäkseen turbomalleja ja pari etuvetodieseliäkin seassa ihan käytännön syistä. Ei kai tuota muillakaan autoilla osaa enää ajaa...
Tuohon ykköskopan penkkien ylivertaisuuteen yhdyn kyllä täysin. Omalla S70 TDI:llä ei ollut mikään ongelma tuollaiset +300km sivu päiväreissut. Nykyinen S80 ei istu lapaseen ihan niin hyvin noin yleisesti ajoasennoltaan ja tuntumaltaan mitä ykköskoppainen x70.
-
850 ja mk1 V70 on melko identtiset ja ainakin tuo kasipätkä tuntu todella hyvältä omaan käteen. Sellasen vois vielä joskus hankkia uudestaan kunha romumies hakee tuon vanhan pois.
Oon sen verran vanhanliitonmies et haluan korjata omat autoni joista ymmärrän jotain. Näille vanhemmille kun osaan jotain tehdäkin. Noita 2-satkuja on sen verran ollu et ne tunnen kyl melkei läpikotasin ja edelleen saa 242 odottaa fiksausta tallissa.
Kasipätkästä otin etupenkit talteen jos vaikka tekis istuimen autopelejä varten :D
-
En oikein tiedä mistä se lähti vaan volvo piti saada ja vuosi ennen korttinsaatia piti hakea 740.
Lähi suvussa ei ole ollut yhtään volvoa minun elin aikana , vaan mummo kertoi että lapsena lempi pikkuauto oli 240farkku.
Ja olen ollut tyytyväinen on lepponen ajaa, mahtuu tavaraa ja halvat varaosat
-
En osaa sanoa mistä se lähti.
Aluksi tuli ajettua appiukon 855. Sitten vaimon veljen 745.
Jossain vaiheessa itsekkin siirryin Volvoihin, sen jälkeen ei ole muita ollutkaan.
Nyt ollut kohta 20 Volvoa.
Erimallisia laidasta laitaan. Vanhin ollut 1967, uusin ollut 2004.
Tällä hetkellä on V70mk1 TDI+AUT 2000.
Ja
142 B20a+M40 1972.
-
Oon sen verran vanhanliitonmies et haluan korjata omat autoni joista ymmärrän jotain.
Auton ikä ja elektroniikan määrä ei mitenkään estä eikä edes hidasta tee-se-itse -kunnossapitoa ja korjailuja. VIDA/DiCE on aika halpa, hyvä yleismittari ja skooppi aika peruskalustoa ja pintaliitosten juotosasemakaan ei mikään erityinen harvinaisuus ole. Volvon varaosat ovat sentään suhteellisen järkevissä hinnoissa, Vehon marmortiskin hintalaput ja lievän kosteusvaurion kärsinyt uudenkarhea mersu olivat aika hyvä motiivi yhdistellä autonruuvaus elektroniikkaharrastukseen. Kun varaosien perusyksikkö on tonni ja ainoa kysymys on kuinka monta tällä kertaa, ei kestä kauan kun ohjausmodulit ovat pöydällä avattuina, mitattavina ja juoteltavina... :P
Sen monivuotisen festarin jälkeen pikkujutut kuten P2:n mittariston tyyppivika eli Motorolan prosessorin juotosten pettäminen ja tcu:n/ecu:n läpikäynti menevät melkein rutiinilla. Toistaiseksi ei sentään ole tarvinnut kopioida piireistä tietoja raakana pihtiprommerilla eikä kasata useammasta rikkinäisestä elektroniikkamodulista yhtä ehjää, mikä on melkein virkistävää. Työkalujen pysyminen näpeissä on aina perusedellytys, työkalujen määrä ja tyyppi on vain vähän laajentunut sitten kaasuttimien ja k-jetronicien aikojen. Yllättävän yksinkertaista elektroniikka vielä 2000-luvun puolivälin Volvoissa on, mikä on ollut positiivinen yllätys. Näitä huoltaa ja korjaa ihan mielikseen itse.
-
Siinähän se on kun en ole mikään sähkömekaanikko vaan hoidan mekaaniset asiat. Nämä uudet vekottimet joille tällänen perusjamppa ei osaa itse tehdä mitään on mysteeri. Toki jos olis massia pöydällä niin ottasin ihan uuden volvon mut näin ei ole.
Mulle riittää ihan hyvin käyttöautoks varmatoiminen tojota ny.
-
Jos olisin uutta autoa ostamassa niin tuskin päätyisin Volvoon kun kalliita ovat, mutta vanhana näissä melko lyömätön hinta-laatusuhde.
-
Jos olisin uutta autoa ostamassa niin tuskin päätyisin Volvoon kun kalliita ovat, mutta vanhana näissä melko lyömätön hinta-laatusuhde.
Köyhälle kaikki on kallista, mut edelleen vanhatkin volvot on hinnoissaan. Esim 200-sarjalaiset on hinnoissaan noussu ihan pilviin. Ite ostelin niitä katsastettuja joskus satasella tai parilla. Nykyään leimattu 2-satku on tonnin luokkaa.
Sen verran eri autoilla ajellu, et en itekään välttämättä uutta volvoo hakis kun budjetti on rajallinen. Volvossa on vaan ne ominaisuudet mitä pohjoisen kelit vaatii, sillä on merkitystä. Se lienee turha lähtee talvella lapin erämaille jollain rimpulalla joka ei lämpiä kunnolla edes.
Tosin onhan volvoltakin tullu niitä heikompia malleja ja maanantaikappaleita mut pääsääntösesti luotettavimpia automerkkejä maailmassa.
-
Jos olisin uutta autoa ostamassa niin tuskin päätyisin Volvoon kun kalliita ovat, mutta vanhana näissä melko lyömätön hinta-laatusuhde.
On se uusissakin aika perkeleen kova hintalaatusuhde, jos vertaa saksalaisiin kilpailijoihin.
-
Eli Volvo on siis hyvä ostos sekä uutena että käytettynä?
-
Eli Volvo on siis hyvä ostos sekä uutena että käytettynä?
No sellanen auto mikä sopii itselle ei välttämättä sovi naapurille. Volvo on ollut turvallisuudessa edelläkävijä ja myöskin tilat on hyvät. Monta reissua tehty ja aina on mahtunu kamat kyytiin.
-
Varmaan ensimmäisen kohdalla oli teho/hinta luokka kohdallaan, ja se että on aikaslailla varmoja tekniikan suhteen, ja jos alkaa oma volvo tympimään, käy ajamassa porukoitten japanilaisilla (hiace ja primera), niin jo vaan volvo tuntuu et olis eri planeetalta 8)
-
Ekaksi autoksi harkitsin nelikko 850 volvoa, mutta budjetti ei tähän aikanaan taipunut. Tuli sitten hankittua 190E Mersu, jonka möin kyllästyttyäni sähkövikoihin ja ruosteeseen. Kaveri ympäripuhui mut ostamaan 960 farkun, ja nyt 3 volvoa myöhemmin alla 945 Classic :D
-
Itse ajelin vuodesta 2004 alkaen pelkästään Hondilla. Tuli ihan civicit, accordit ja preludet kokeiltua vuosimallien -86-94 väliltä.
Lapsia kun syntyi -08 ja -10, ja oli siinä välissä yksi 5.0l jenkkiki, koska ne ovat pienestä pitäen ollut lähellä sydäntä. Toisen lapsen synnyttyä piti hommata velalla autokaupasta turvallisempi ja nykypäiväsempi farmari :2funny:
Hyviä Hondia ei löytynyt, niin menin sitten ostamaan -99 farkku primeran väkevällä 1.6i koneella :facepalm:
Primera oli täys virhe ja sen maksettuani päätin kokeilla vielä kerran Hondaa, mutta se jäi sitten viimeiseksi kun tilaa ei ollut ja peltityöt alkoivat v*tuttamaan, (jota hondissa paljon, muuten hyviä autoja).
Sedälläni oli ollut jo pitkään -87 740 jota salaa välillä ihailin ja kauhistelin, mutta tiesin jo hondilla ajellessani, että volvot ovat kestäviä ja turvallisia autoja.
Kysyin isältäni kun olin viimeístä Hondaa myymässä/vaihtamassa, että nyt olen avoin uusille merkeille, et mikä olisi hyvä auto? Isäni oli vannoutunut Toyota ihminen niin sanoi silti, että osta Volvo, ne on turvallisia ja luotettavia pelejä.
Otin neuvosta vaarin ja Honda vaihtui ensimmäiseen Volvooni joka lukee allekirjoituksessani ensimmäisenä, eli 855 10v voimanpesällä ja automaatilla ::)
Ihastuin autoon niin paljon, että vajaan vuoden jälkeen ostin sitten S80 T6.. ja sen jälkeenkin on ollut muutama volvo ja olen tyytyväinen merkkiin.
Volvo ihmisenä olen tartunnanut sukulaisiakin Volvoihin, nykyään volvo löytyy: Isältä, äidiltä, siskolta, sedältäni (edelleen), emännän veljeltä ja yhdeltä kaveriltani 8) 8)
Että sellasta, siksi Volvo..
-
Onko vika vaan minussa mutta miksi kaikissa 2000-2015 vuoden volvoissa tuntuu olevan jäykkä ja tahmea ohjaus parkkipaikka vauhdeissa?
Mitä tapahtui 2000 luvun vaihteessa kun sitä vanhemmissa on mukavan kevyt ohjaus (tuskin kukaan silti haukkuu tunnottomaksi) ja sitten tuli pullaposket joissa mentiin taaksepäin.
Vasta 1-2v sitten ohjaukset keveni ja ne tuntuvat miellyttäviltä. Silti noin 15 vuotta volvoja välissä joiden ohjauksesta parkkipaikalla en tykkää. :o
Ja huom, parkkipaikalla. Maantiellä ovat hyviä!
-
Lisävarusteena saa muuttuvan ohjaustehostimen. Silloin pystyy pyörittämään paikoillaan vaikka pikkurillillä. Näin olen ymmärtänyt kun joskus täältä lukenut. Sellainen kelpaisi itsellekin.
-
Ostin Volvon kun ei minusta vanhana pahan hintaisiakaan, kookkaita, turvallisia (kiitos massan) ja sopivan alkeellisia korjausmielessä. Eivät ruostu. todella paljon DIY tietoutta ja varaosia hyvin saatavilla :)
Toisaalta mysteerivikoja tuntuu Volvoissa olevan ehkä hieman normaalia enemmän.
-
Isällä on aina melkeimpä ollut volvo, ehkäpä siinä yks syy ja kait se on sen varmuuden antanut että Volvot on hyviä kaikin puolin ja itse siihen merkkiin päätynyt itsekin, kun porukat muutenkin on tarkkoja autojen suhteen, on niitä harhautumisia tullu niilläkin, mutta pitkälti on olleet volvossa. Nyt ovat nykystä mk3 S80 vaihtamassa uudempaan olikohan 2013vm mondeoon, sanoin että miettikää nyt vähän, ford on ford :D
-
Nyt ovat nykystä mk3 S80 vaihtamassa uudempaan olikohan 2013vm mondeoon, sanoin että miettikää nyt vähän, ford on ford :D
Rengasmelu. Mondeossa aivan hirveä. Juuust terrible.
-
Nyt ovat nykystä mk3 S80 vaihtamassa uudempaan olikohan 2013vm mondeoon, sanoin että miettikää nyt vähän, ford on ford :D
Jos oikein ymmärtänyt niin tuon ikäinen Mondeo on tekniikaltaan monesta paikkaa samaa kuin mk2 S80. Tottakai paljon on erojakin kuin täysin erinäköinen, mutta alustassa paljon samaa.
-
Koen oman Volvoni turvalliseksi ja tilavaksi autoksi. Ehkä tässä elämäntilanteessa lisäisin: Loistavaksi perheautoksi. Pitkään haaveilin farmari 850 Volvosta, jotta saisin varman kulkupelin alle. Vuosi sitten kesällä osui nykyinen yksilö kukkarolle sopivaan hintaan.
Ja se, miksi halusin 90-luvun Volvon, johtuu puhtaasti siitä, että tätä vielä voi jotenkuten itsekin laitella eikä tarvitse ravata huollossa jatkuvasti.
:)
-
Jos käyttöautona pitäisi olla Volvo niin sitten saattaisi hieman ahdistaa. Tämän ikäiselle Volvo vain on liian kallis ylläpitää käyttöautona. Lisäksi on kivaa kun pääsee harrastamaan hieman eri merkkiä.
No miksi Volvo sitten edes harrastuksena?
Pikkuveli joskus 5v. sitten hommasi tiilikeula sedanin jota rupesi laittelemaan kuntoon kun täyttää 18v. ja säikähti kun akun takaa löytyi about 10cmx10cm laitettava paikka ja auto sai paalituomion. Tilalle haki tiilikeula farkun. Sitä räpellystä tuli sitten katsottua pitemmän aikaa ja lopulta sai jopa sen valmiiksi :idiot2: Sitten itselle iski ajatus että "ei hitto, jos tuokin niin kyllä minäkin" :D kohtalon sinetöi se, kun oma isäni on ehdottomasti vastaan kaikkia autoja jotka on yli 3v. vanhoja. Kerran kun uhittelin ostavani jonkun kulkineen x vuodelta -91 niin tuli tyly vastaus että "jos sillä paskalla ajat tuohon pihaan niin ajan pillarilla sen yli ja nostan ivecon lavalle". Eikä sanonut tuota edes vitsillä :o nytkin saa kuulla tuosta -09 kulkineesta että olisiko uudempi mitään, että hän vaikka takaa lainan?
Summasummarum; ukko ei tiedä tästä Volvoprojektista yhtään mitään (asuu sen verran etäällä) ja jos tuo joskus valmistuu niin aion kyllä taltioida videolle hänen ilmeensä kun ajan tuolla pihaan :D
Ja hetkeäkään ei kaduta että ryhdyin tuohon projektiin vaikka välillä tuo ottaa päähän. Matkan varrella on tullut niin paljon tietoutta autoista ylipäätään että morjes.. Ainoa mitä kadun on se, kun tähän ei tullut ryhdyttyä aiemmin
-
Se vain tuntuu omalta merkiltä :) Mikään natsi en merkin suhteen silti ole. On sitä vilkuiltu aidan toisellekin puolen.. ::)
Ehkä se alkusysäys merkkiin oli silloin kun tarhaikäisenä tutkailin sinapinkeltaista 144 Volvoa (vm-69) mummolan pihalla karviaispensaiden vieressä. Silloin jo tuo oli hienoin auto maailmassa minun mielestä. Suurimman osan lapsuudesta/nuoruudesta myös matkustin Volvojen takapenkillä (242, 240, V40, S60..
-
Vanhemmilla on ollut "aina" Volkkareita ja oman autoilun starttasin aikoinaan Corollalla, kun Bemaria en saanut. Sittemmin mulla oli VAG-konsernin tuotteita (VW & Audi), yks Ooppelikin siinä välissä kun se tuli Audia myydessä vaihdossa. Vuonna 2006 valmistuin amk:sta ja ekan vakituisen työpaikan myötä päätin palkita itseni autolla. Budjetti oli 15,000€, tehoa piti olla mieluiten 200 kuin 150hv, nahkapenkit, vakkari, ilmastointi jne. No tuohon ei oikein Passatit ja A4:t ominaisuuksiltaan yltäneet, vastaavasti E39 BMW:t meni yli budjetin. Kriteerit täyttyivät joissain 9-3 Saabeissa ja S40/V40-sarjan T4 Volvoissa (en muista mitä 850 T5 olisi tuolloin maksanut - ilmeisesti pidin niitä silloin liian vanhahtavina).
No vm.1998 musta S40 T4 löytyi sitten paikallisen Volvoliikkeen vaihtoautorivistä. Täysnahkasisusta, automaatti-ilmastointi, vakkari jne. ja 170tkm ajettu. Kävin koeajolla ja 68hv diesel-Astran jälkeen totesin, että tämä Volvohan on jumalauta kuuraketti. Kaupat kiinni!
Ajelin alkuvuosina työhön liittyvillä koulutus- ym. reissuilla pitkin poikin Suomea, ja voin sanoa että kyllä tuli nautittua mm. ohituskiihtyvyydestä koko rahan edestä. Jälkeenpäin ajateltuna aivan huvittaa, miten "maailmanmies" sitä työmatkoillaan on silloin 25 vuotiaana turbovolvon ratissa ollut pukutakki hengarissa ja salkku täynnä paperia! :D
No sitten kun n.5 vuoden omistajuuden jälkeen olisi ollut luonteva aika Volvoa päivittää uudempaan, hurahdin lopullisesti jenkkiautoihin. Sen jälkeen autopuolen investoinnit on olleet lähes täysin harrasteautopuolella. Näin ollen S40:n omistajuudessa tuli äskettäin 10 vuotta täyteen, ja eihän tuosta raaski enää edes luopua kun se on ollut iät ja ajat. ~360tkm on mittarissa ja autossa on mm. alkuperäinen turbo, syylari ja koko pakoputkisto. Kaksoismassavauhtipyörän hajoaminen alle 200tkm:ssä on ollut oikeastaan ainoa "ei-normaali-kulutusosa" joka on mennyt vaihtoon. Auto on siis pelannu mielestäni älyttömän hyvin, eikä se esim. juurikaan syö öljyä ja jäähdytysnestettäkään ei ole tarvinnut koskaan lisätä yhtään. Etenkin kylmänä turbo viheltää jo siihen malliin että pakopesä on komeasti halki ja osa hevosista jäänyt matkan varrelle, mutta aivan hyvin tuolla vielä liikenteen matkassa on pysynyt vaikkei vakio T4 enää keskivertoiseen autokalustoon nähden tuolla tien päällä yhtä kova kampe olekaan kuin 10 vuotta sitten.
Olen oikeastaan odottanut, että tuohon tulee joku isompi vika joka päättää sen ajanjakson käyttöautona ja siirrän sen harrastepeliksi. Vähintäänkin mielessä on "käyttöentisöinti", mutta kovasti tietysti virittäminenkin kiinnostaisi (olen ollut x40fin-foorumilaisia sen alkuajoista lähtien) ja kyllähän turbovolvon virittäminen olis vaihtelua Chevroletin pikkulohkon kanssa taikinointiin.
Jossain vaiheessa tuli tarve toiselle käyttöautolle etenkin talvisin, joten mulla kävi pari kautta E39-korinen BMW "kun nekään ei maksa enää mitään". Kyllähän siitä huomasi, että on pikkuvolvoa numeroa isompi ja kalliimpi auto kyseessä, mutta silti 100tkm Volvoa vähemmän ajettunakin vikaa oli ihan älytön ja parhaillaan parkkiruudussa oli viisi eri väristä lammikkoa. Yksilöitähän kaikki autot tietysti vanhoina ovat, mutta toista kertaa en lähtenyt kokeilemaan vanhaa BMW:tä käyttöautona (harrasteautona menis niinkin) vaan laitoin tässä alkusyksystä S40:n kaveriksi 960 Volvon 2.5L koneella ja manuaalilla 8) Tottakai pientä siistimistä ja huollettavaa tuossakin oli mutta kertaluokkaa luotettavamman oloinen kampe kuin vaikka se BMW. Osatkin järkevän hintaisia. Alunperin ajatus oli että laittais S80:n mutta päätin lopulta ostaa kardaanivolvon, kun se vielä on mahdollista, ennen kuin ne kaikki on ikäluokaltaan harrasteautosarjassa. Ompahan takaveto myös talveksi.
Volvoissa minua on alusta alkaen kiehtonut sellainen tietty funktionaalisuus, sanotaan sitä nyt sitten vaikka skandinaaviseksi jämäkkyydeksi. Lisäksi Volvoissa on mahdollista saada ikäluokkaansa verraten hyvät varusteet (nahkapenkit, ilmastointi) ja turboahdettu moottori jossa virityspotentiaalia, ja kaikki tämä käytännöllisessä perheautossa. Volvon brändi on sellainen, että se on vähän ns. parempi auto, mutta se ei silti ärsytä ihmisiä kuten BMW tai Audi. Sopivan konservatiivinen. Tuossa ysissä kiehtoo tällasena 80-luvun lapsena tuo neliskanttinen muotoilu, ton mallisiahan autot oli silloin kun 740 taksi-Volvolla mentiin esikouluun :D Vaimon perhetausta on vahvasti Volvohenkistä, joten sieltäkin tulee supporttia.
-
Miksikö? No koska voin!
Ei vaiskaa, isän isällä oli aikanaan niitä kusenkeltasia 2-satkuja, oli nappisilmästä 242 ja salorakeulasta 4-ovista ja jostain siitä se on peruja. Ja onhan tässä ettei kaveripiirissä Volvoilijoita ole liika ja saa olla aina valtavirtaa vastaan.
Plus sokerina pohjalla hyviä aihioita harrastaa ja joku B200F kartanokin on kuitenkin melko ilmanen ylläpitää, helppoja ja ikäsekseen aika kurkoja.
-
Jos oikein ymmärtänyt niin tuon ikäinen Mondeo on tekniikaltaan monesta paikkaa samaa kuin mk2 S80. Tottakai paljon on erojakin kuin täysin erinäköinen, mutta alustassa paljon samaa.
Äänieristettä on ainakin laitettu enemmän sinne alustaan. Siis Volvossa.