Nonii nyt ku 940 myytii ni laitetaan tää 960 tähän ykkösautoks.
Ajettu kohta puolimiljoonaa. Hyvin rokkaa 2,5 atm.
Jatketaan tästä juttua tuolla viimesimmällä sivulla.
Ruttutukusta ostin tällasen merikontin (Myyty 21.09.12)
Elikkäs klaseja oli rikottu, ja ne vaihdettii. Sitte huomattiin että perä oli selvä, ei luukkunu ominavuin metriäkä mihkä. Seki vaihdettii ja päästiin jo ajelee
Tolta näytti konehuone ennen katsastusta. Katsastukseen sytytti sitte sopivasti abs valon ni niistä tuli merkintä. Sitten inssi alko vinkumaan että ahdin on vaihdettu. Alko vaatimaan multa todistuslappua volvolta mikä on alkuperänen ahdin, ja sitte tiedot ahtimesta/autosta jos puran sen jostain. No soitin volvolle ja siellä joku vanhempi asentaja joka "paljon tietää" näistä, sano että ei semmottia lappuja saa. Siinä oltiin sitte että noniih.
Jonkin aikaa keräs auto motivaatiota pihassa jonka jälkeen otin purku 940 turbon, välijäähdyttimen ja kaikki tykötarpeet. Abs ei toiminu ku perä on 740:stä. Otin jarrupiirien vikavalolta virran absi polttimoon ja tadaa, valo sytty ku virrat käänsi päälle ja sammu ku laitto auton käymään. Vaihdoin konttoria ja toisella konttorilla inssi kysy että "Niin tähän oli turbo vaihdettu?" Vastasin että "Juu mutta vaihdoin kaikki alkuperäsiin". Johon inssi totes "Selvä, meen kirjotteleen noita papereita". Ja tuli kilvet ja 14kk ajoaikaa
Kaikkee muutakin olis kerrottavaa tästä mutta kuka näitä jaksaa lukee
Auton tunnistaa yleensä viikonloppusin siitä, että jos se kylillä näkyy, ni tuskin siä selvinpäin on kukaa muu kun kuski.
Peräluukusta löytyy VRCF ja hirvitarra.
Sitte muita romuja
^Tää on vm.98 oli B230FT koneella ja m90 laatikolla. Ajettu 172tkm, kunnes samara tullu kuskin etulokariin keula edellä. Koko keula taittunu. Myin heti moottorin, vaihdelaatikko on 242:ssa ja jotain tilpehööriä myyty. Nytte keväällä puretaa loppuu ja kori lähtee paalii. Ensimmäinen puhelimessa ostamani auto.
^Tämä haettiin pääsiäisenä. Toinen puhelimessa ostamani auto. B230FB, myös puretaan keväällä ja hylsy lähtee paalii.
^Mun ensimmäinen auto. Paikallinen rautakauppias ostanu uutena. Oli kuulemma niin hieno että ihmiset meni kattoon tätä sillon vuonna x ja ö. Alemmassa kuvassa näkyy kuinka hirveeseen kuntoon meni. Vaihdettiin b19 moottori missä oli r-sport setti. Iskarit loppu, jarrut loppu, jouset loppu, joten ei nähty järkeväks alkaa laittaan kuntoon. Tästä otettiin perä merikonttii ja muutenki on jo puoliks purettu. Paalaus odottaa.
Sitten on meijän veteraani, josta tehdään ajan kanssa kunnon kesäkulkine. Osat olis 164 keulaan, saa nähä miten käy. Huonosti siitä on vielä kuvia, yhdessä näkyy hiukan.
Ja tommosen ostin siihen
144 on myyty Iipo90:lle. Punainen 142 on meijän, ja on tätä nykyä ollu 28 vuotta "tekeillä". Edellinen omistaja on hitsannu melkein kaikki hitsattavat. Jossain vaiheessa häneltä loppui motivaatio, ja oli jääny seisomaan kuivaan talliin. Ostettiin häneltä 240 josta isäntä oli kuullu esson baarin kahvipöydässä, kun oli kyselly että olisko kellään 142 myydä. Kun ostettiin 240 sanoin että kun 142 tulee myyntiin ni soita. Hän sanoi että tuskin tulee, mutta soitti puolenvuoden päästä että nyt se myydään. Käytiin kattomassa, ja moottoria hän ei suostunu myymään, kun oli aikasemmin ammattikoululla teettäny siitä "uuden". Korista hän pyysi 50e, eikä alettu tinkaan, niinku yleensä on tapana.
Moottorin tarina: Isällä oli joskus kuvankaunis keltainen 142, jossa oli joku "viritetty" b20. Oli tupla SU:t ja isäntä kehui että varmasti oli ainakin jyrkkä nokka. Sillä moottorilla 142 kulutus oli nätissä ajossa 8L/100km. Nii ja kun en ny halua mitään sakkoa kenellekään, niin isäntä on kertonu että henkilö X oli töistä tullessaan koittanu mitä 142 kulkee, ja kun taisi olla vm.71 niin mittari oli sitä vaakamallia, ja päättyi 200km/h. No, viisari oli menny piiloon ja varaa olis viä ollu. Henkilön X mukaan ei ollu kauheen hyvä ajaa enää sillon
Myöhemmin koko auto päätyi enolleni, kun tuolloin "käyttöautoili" 140 sarjalla. Tästä yksilöstä nypättiin kyseinen moottori ylös jonka hän lahjoitti sitte mulle. Nyt tarvis availla se kone ja kattoo mitä sieltä löytyy.
Mittaristoon liittyy myös tarina. Enollani oli 142 missä oli tuo mittaristo. Olin sillon sen verran nuori etten ymmärtäny autoilusta vielä paljoakaan kun eno myi koko auton. Sen osti paikallinen harrastaja vain ja ainoastaan tuon mittariston takia, koska kori oli ihan laho. Taisi jotkut jokkismiehet ostaa loppu raadon häneltä. Tutustuin tähän harrastajaan (nykyään entisen) tyttöystävän kanssa seurustellessani, olivat työkavereita. Silloin selvisi että hän oli ostanut tuon auton enoltani, ja myöhemmin hän suostui myymään mittariston, ja maksoin siitä enemmän kuin hän maksoi koko autosta sillon!
Muuta hauskaa ei oo ny kerrottavana, mutta kaikki volvot ei ollu viä tässä. Lisäilen kuvia ja tarinaa kun saan aikaseks otettua kuvia.
E: Tän vois kans lisätä
Saa romut kulkee
Sille joka luki tänne asti.
