Kulmiksen taivaspaikka

Auttaako jos kairaa vielä persauksen kohalle "lusikan muotosen" kolon että vähän tulis päätilaa?

Ongelma on lähinnä jalkojen, tai paremminkin oikean jalan kanssa. Jos sais rattia 10cm lähemmäs kuskia, niin voisi istua jalat vierekkäin, kun nyt pitää olla jalat harallaan ja polvi ottaa kiinni siihen vaihdekepin konsoliin.

Nuo vanhat puuosat nois olal vaan soodapuhaltaen hyvät ja jotain öljyä pintaan. nuo ei taija olla suomalaista puuta niin kestäävät aikaa eihan eri tavalla.

Jotain tällaista pohdin. Varovasti meinasin hiekalla ensi kokeilla puhaltaa. Puu on täysin ehjää, mutta lähinnä alkuperäiset liimaukset ovat pettäneet muutamasta kohdasta.

No voi rähmä, olisiko mahdollista jatkaa rattiakselia että tulee ratti lähemmäksi?

Ei noi ergonomia jutut ollut vielä tulleet autovalmistajien mieleen tuohon aikaan. Mun Vanaja on suunniteltu n. 150cm pitkälle kuljettajalle, joka tosin tarvii narutikaat että pääsee sisään. Koomisesti penkissä on kyllä pituussäätö, niin että sen saisi kyllä vieläkin lähemmäs.

Porukka ollut myös todennäköisesti keskimäärin persjalkasempaa joskus talavisovan aikaan.

Jollekin keskimääräiselle kääpiölle monet vehkeet tuntuu suunnitellun myöhempinä vuosikymmeninäkin.

Porukka ollut myös todennäköisesti keskimäärin persjalkasempaa joskus talavisovan aikaan.

Käytännössä pituuden hajonta on ollut paljon suurempaa. Ei nykyihmisten suurempi pituus johdu geeneistä vaan ravinnosta, ja osa ihmisistä sai kasvuiässä riittävästi ravintoa silloinkin. Mun isän isä oli 188cm pitkä (ja osti samanlaisella ohjaamolla varustetun Vanajan).

No voi rähmä, olisiko mahdollista jatkaa rattiakselia että tulee ratti lähemmäksi?

Pitää nyt katsoa mitä keksii. Varmaan pienempi ja syvempi ratti olis helpoin, mutta mä laitan niihin penkkeihin nyt ensin oikean kokoiset pehmusteet ja hahmottelen siitä sitten eri vaihtoehtoja.

Tänään on ollut oikein kunnon perinnerakentamispäivä. Takaikkunan ympärille tulevissa puuosissa oli kutenkin vähän lahoa ja se piti korjata. Alkuperäinen puu lienee asiantuntijoiden mukaan pyökkiä, mutta korjauspalan tein tammesta.












Mahtaisikoan terassiöljy olla noihin sopivaa tavaraa? Sitä olisi jo valmiiksi olemassa ja ruskean sävyisenä voisi mukavasti peittää noita värivirheitä. Ikään kuin ne jäisi jonnekin näkyville 

ihan oikeen laista tekemistä, terassiöljy tai sitten mehiläisvahaa.

Puuosat hiekkapuhallettu, hiottu ja käsitelty liuotinpohjaisella terassiöljyllä.

Nyt on hurjaa




Tähän asti äiti on hoitanut kaikki ompelutyöt projektien verhoiluissa, mutta nyt meinasin ainakin kokeilla ihan itte. Saapa nähdä kuinka äijän käy

Kun on kunnon vehjes ja sulla semmonen näkyy olevan niin sehän ei paljon eroa pellin leikkuusta ja hitsauksesta, jätät vaan nyt sapluunasta sen reippaan sentin ylimäärästä sauma varaksi niin sehän on homma siinä.

Töissä saa painia teollisuusompelukoneiden kanssa, mutta ne on hieman uudempaa sukupolvea ja eri merkkisiä.

---

Hyvä siitä tulee kun ottaa huomioon kuka tekee.

Vielä hurjempaa olisi, jos polku-Singerillä tekisit, laitahan kone "laulamaan". 
Hyvin siinä käy.

Joo jännityksellä odotamme kuinka homma alkaa sujumaan.

Tänään kuitenkin jotain perinteisempää, eli hiekkapuhallusta ja maalausta. En uskonut enää tämän projektin aikana sanovani näin, mutta mun loppui taas pohjamaali kesken


Pintamaalia onneksi on vielä reilusti.

On kyllä perin ärsyttävää jos ei mahdu kunnolla kuskin paikalle, tai joutuu pitämään jalkoja vinkuralla.  Meikäläisellä on tossa pikkuautossa ongelmaa saada kaasujalka hyvään asentoon, penkin ja polkimen etäisyys on epäsopiva, lisäksi poljin on kummallinen vänkyrä sekä korkealla laattiasta. Muutenkin tarttis muokata se poljin kun tällä ei voi ajella ihan millä kengillä vaan, kenkä takertuu polkimeen ja ajosta tulee kulmikasta. Toi lusikka on loistava keksintö...
Paljasjalkakenkä on ihan mahoton kun pohja on niin taipuisa, kiilautuu polkimen ja laattian väliin.