Kahlasin topikin läpi ja jonkin verrain aiheesta jo viisastuinkin.
Tappikone on meikäläiselle kuitenkin vähän vieras tapaus, mutta nyt sellainen löytyy eräästä maastoautosta, joten aiheeseen täytyy viimeistään nyt perehtyä.
Ei käy eikä kulje, seissyt ainakin 10v., joten kunto sen mukainen. Pyörii muttei käynnisty, 4. sylinteristä puristukset kokonaan kateissa ja siitä ykköstä kohti paranee. Kannen nostin pois, ja kaikki näyttää kyllä kunnostuskelpoiselta.
B20A, täysin vakio 6-pulttinen pikkuventtiilikannella ja Strombergilla. Vuosimalli 1970
Autolla ei uskalla 80km/h kovempaa ajaakaan, joten kovin reippaasti kiertävää moottoria ei tarvita. Perävälitys on 5,125, joten liikkeelle lähtee varmasti pienemmilläkin tehoilla. Jos ei lähde, laittaa vielä maastovälityksen päälle niin varmasti lähtee.
Samalla kun kunnostaa, yleensä tekee mieli vähän virittää. Tässä tapauksessa kyllä niin vähän, ettei sitä ehkä uskalla edes virittämiseksi sanoa.
Meikäläiselle riittäisi B20B -version tapaiset tehot, eli ~120hp.
Koneistamokeikkaa kuitenkin pukkaa. Alakerta menee todennäköisesti hoonaamalla, rengastamalla ja laakeroimalla.
Samalla koneistaisi lohkon dekkitason mäntien tasalle. Onko mielipiteitä? Tarvetta/haittaa/hyötyä?
Kansi pysynee melko vakiona, koska tehotavoite on sen verran pieni. Venttiilityöt kuitenkin tehdään, joten onko ajatusta suurentaa venttiileitä "samalla" 42mm -> 44mm? Sama myös seetirenkaiden osalta, asentaako vai ajellako lisäaineella?
Kannen höyläys ja palotilojen kevyt muotoilu varmaan tulee myös kyseeseen.
Vakio kärkijakajan jo innostuksissani kunnostin, mutta se vaihtunee 123:n jakajaan kaikista mahdollisista syistä.
Vakio kaksireikäinen valupakosarjakin varmaan riittää hyvällä putkistolla tähän hommaan.
B20B:ssä tietysti on kaasuttimia tuplaten, mutta pääseekö tuolla yhdellä lähellekään? Vai onko tässä kohtaa juuri se pullonkaula?
Tuplia tai ruiskua en halua, mutta 2 x HS6 tai DGV on vaihtoehto, jos Strömberg joutaa kättelyssä verkonpainoksi.