Nämä on raskasta luettavaa, koska kirjoituksestasi näkyy, miten tunnette jääneen ilman tukea ja turvaa, eikä asiaa helpota yhtään miten lapsi sivusta näkee ja tuntee vanhempien voimattomuuden sillä, että vanhemmat luonnollisesti näyttävät reaktionsa tahtomattaan lapselle ja lapsi saattaa hämmentyä lisää, koska tietää hänen asioistaan olevan kyse ja siksi vanhemmilla on tunteet pinnassa.
Sellaista fengzuita ei olekkaan, mikä pettymyksien kasautuvan joka suunnasta pystyisi pitämään itsensä neutraalina hymyilevänä vanhempana.
Tuli hyvä mieli, kun viestissä oli kuitenkin jotain hyvääkin, että lapsesi oli päässyt keskustelemaan ja purkamaan mikä ahdistaa koulussa jne...
Näytti olevan hyvä juttu päästä kertomaan ja se näkynyt välittömästi lapsen käytöksessä ja rennommassa olemuksessa. Lapsilla/nuorilla pitäisi olla laajempi verkosto minkä kanssa pääsisivät keskustelemaan ja löytäisivät sellaisen ihmisen kenen kanssa voisivat tuntea luotettavaksi aikuiseksi mille voi puhua mitä vaan.
Ottakaa yhteys perheneuvolaan tai nuorisoneuvolaan, jotta lapsi pääsisi enemmän keskustelemaan aikuisen kanssa ja sitä kautta he osaavat tunnistaa palveluita, mikä voisi hyödyttää juuri teidän lasta.
Sosiaallista vahvistamista pitäisi kouluissa enemmän käyttää ja luokassa ns: kuppikuntia pitäisi hajoittaa, ettei syntyisi sellaista tilannetta missä joku lapsista jää aina ulkopuolelle, koska lapset saavat päättää kenen kanssa tekee ja ovat.
Toivon suuresti, että perheesi saisi jonkinlaisen palvelutarpeen arvion, missä käytäisiin lävitse perheen voimavarat ja lasten tuki. Kyllähän tuollainen taistelu tuulimyllyjä vastaan vie mehut koko perheestä vaikka itsestäsi ei siltä tuntuisi.
Usko vaan, että kyllä se aurinko paistaa vielä risukasaan.
