Koittipa kerran perjantai ja kesäloman alku. Suunnitelmilla on tapana muuttua ja niin tälläkin kertaa, vieläpä muutamaan otteeseen. Loppujen lopuksi ehdin ajella loman aikana noin 8000 km ja reissuöitä kertyi 23, joista suurin osa autossa. Muutamia niistä vietettiin vaimon kanssa leirintäalueiden mökeissä. Monta tarinaa on taas kerrottavana. Olenkin usein sanonut haluavani vanhana sille puolelle pöytää, jossa kerrotaan tarinoita, enkä vain sille kuuntelupuolelle. Mitäs kaikkea noihin kilometreihin sitten sisältyikään?
Haaveena oli tietysti aurinkoinen merenranta, eli nokka kohti länttä heti perjantaina, kun töistä pääsin. Ensimmäisen reissun tein yksikseni, koska vaimon loma alkoi viikkoa myöhemmin. Reitti ei ollut ihan suorin, mutta kuitenkin. Ensimmäisenä vastaan tulisi Selkämeri kotoa länteen suunnatessa, mutta se ei ollut pääkohde, vaan tarkoitus oli jatkaa siitäkin yhä lännemmäksi ison meren rantaan saakka.
Ensimmäinen suunniteltu pysähdys oli Käskyvuori, jossa olisi yksi uusi näkötorni.
Näkötorneja olen niitä kierrellyt vuosien aikana eripuolilla Suomea, 100 tornin raja meni kesällä rikki. Seikkailun tunne alkoi Käskyvuorelle mennessä, koska ajelin sitä kohti tyytyväisenä navigaattorin ohjeiden mukaan. Jossain vaiheessa piti kääntyä soratielle. Matkaa kohteeseen olisi vielä noin 15 km, eihän siinä mitään. Parin kilometrin jälkeen käännös pari pykälää pienelle tielle, joka alkoi pian pienentyä ensisestään. Lopulta nopeus oli 5-10 km/h, koska heinikossa ei kiviä kovin hyvin näe. Vastaan tuli myös pieni puusilta, jolla oli 2,0 t painorajoitus ja erillinen kyltti, ettei silta kanna suuria kuormia. Siitä selvittiin ja pääsin takaisin hieman isommalle soratielle. Täytyy olla tarkkana noiden vehkeiden kanssa, ettei löydä pienen tien päässä itseään puomin takaa tai muusta umpikujasta. Joskus aiemmin on niinkin käynyt. Ja kuinka ollakaan, kohta käännös taas pienemmälle tielle... Vielä huonompaa kuin se edellinen ja matkaa jäljellä yhä yli 5 km. Yhtään opastetta kohteeseen en nähnyt, mikä sekin pisti harkitsemaan u-käännöstä. Meinasi jo usko loppua, mutta takaisin ei kuitenkaan mahtunut tällä kärrypolulla enää kääntymään. Uutta murskettakin sinne oli jossain vaiheessa ajettu. Henkilöautolle tosin jokin muu kuin 0-62 mm olisi ollut mukavampaa, mutta onneksi viikko sitten uusimani renkaat kestivät moista rynkytystä. Lopulta tuli jo hiihto- ja moottorikelkkaopasteita tms vastaan, taisin siis hieman retkeillä Volvolla, oho. Perille pääsin pitkältä tuntuneen maastoajon jälkeen ja paikka oli kyllä hieno. Voin hyvin sitä suositella, mutta eri reittiä kuljettavaksi. Paluumatka sujui nimittäin hyvä kuntoista soratietä pitkin, jota oli puolet lyhyemmästi asfaltille ja myös ne kaipaamani opasteet löytyivät. No niin, matka jatkuu taas.
Seuraavaksi kävin Santa-, Loukajan- ja Rajavuoren näkötorneissa. Loukajanvuori on myös hieno kohde, nuo pari muuta kuuluvat luokkaan tulipahan käytyä. Ensimmäisen yön olin Öjbergetillä lähellä Vaasaa, josta löytyi myös näkötorni, mutta se selvisi vasta sinne pysähdyttyäni.
Tarkkaa matkasuunnitelmaa ei ollut, vaan tarkoitus oli seuraavana aamuna laivassa matkalla Vaasasta Uumajaan katsoa sääennuste ja missä olisi eniten aurinkoa seuraavan viikon aikana. Ensisijainen ajatus oli suunnata Jotunheimin ja Romsdalin alueelle, mutta siellä sataisi suurimman osan ajasta, hmm. Onneksi Norja on pitkä maa ja pohjoisempana näyttäisi ihan hyvältä sääennuste. Ennusteet tosin Norjassa ovat varsin suuntaa antavia ja luotettavia useimmiten vain muutamaksi tunniksi eteenpäin. Laivamatkan aurinko vielä vähän paistoi, mutta Ruotsissa sade alkoi ja sitä sitten riittikin. Mårdseleforsenilla sade taukosi hetkeksi ja kävin pienen lenkin kävelemässä isojen koskien yli riippusiltoja pitkin. Illan aikana ylitin Norjan rajan ja jatkoin ajamista Ragon kansallispuistoon asti. Päivälle tuli mittaa 604 km tai 16 h riippuen miten laskee.
Hyvin nukutun yön jälkeen heräsin jälleen kuudelta ja jatkoin matkaa kohti Lofoottien saariryhmää, jonka olin nyt siis vaihtanut kohteeksi. Välillä taas satoi ja pysähtelin silloin, kun ei satanut. Kalaakin yritin, mutta ei osunut uistin minkään suuhun saakka. Ajoin sitten Skutvikiin asti, jossa söin lounaan ja otin ruokaperäiset. Sen jälkeen aurinko vähän pilkisti pilvien välistä, joten suuntasin Salen vuorelle. Oli vielä 5h aikaa lautan lähtöön, jolla pääsisi läheisestä satamasta Lofooteille.
Salen vuoren huippu on 476 metriä merenpinnan yläpuolella ja nousu sinne otti 1,5 . Alkumatkasta paistoi aurinko, mutta ylempänä pilvistyi ja huipulta välillä näkyi maisema viereiselle saarelle ja sitten pilvi peitti näkyvyyden lähes kokonaan. Ehdin kuitenkin syödä eväät huipulla.
Ajattelin ehtiväni ajoissa lauttaan, sillä saavuin satamaan 2,5 h ennen lähtöaikaa. Matkailijoita oli muitakin, mutta sain jonon nro. 5 viimeisen paikan (Norjassa ei ole tilaa pitkille jonoille, joten parkkialueella on useampi numeroitu jono). Jonoa jatkui maantielle, ennen kuin lautta saapui satamaan. Niinhän siinä sitten kävi, että en ihan siihen lähtöön mahtunut... Vaihtoehtoinen reitti olisi samaan satamaan ajaen 187 km, mutta sekin sisältää suositun lauttayhteyden, joten jonottamaan todennäköisesti joutuisi joka tapauksessa. Koska merimatka on suhteellisen pitkä ja sama lautta käy välillä toisessakin saaressa, oli aikaa seuraavaan lähtöön yli 5 h. Eipä siinä mitään, mutta kello olisi siinä vaiheessa 23:55, enkä ollut varma jaksanko valvoa? Seuraava lähtö olisi huomenna klo 11:00, joten aamupäivä menisi varmaan taas jonossa, jos siitä poistuisi yöksi muualle. Kello soimaan ja iltaunien jälkeen laivaan. Kaksi tuntia kului merta ja kaukana sinisenä siintäviä vuoria katsellessa, kun ne pikkuhiljaa kasvoivat, kunnes määräsatama Svolvaer tuli vastaan. Pohjoisessa ei kesällä tule pimeä, mikä on mukava asia. Meni vielä aikaa, että sopiva yöpaikka löytyi, useimmat mukavan näköiset levikkeet olivat jo täynnä tuohon aikaan. Uni tuli puoli kolmen jälkeen sitten melkoisen äkkiä, kun pääsi vaaka-asentoon Volvon perään.
Lofooteilla aurinko paistoi, jatkan tarinaa joku toinen ilta taas. 
