Noniin, nyt selvitty vihdoin kotiin ja auto on turvallisesti ja ehjänä Espoossa.
Matkan pituudeksi tuli 22 päivää, päiviin sisältyi 14 eri valtiota ja kilometrejä tuli yhteensä 7 200km, joista 700km taitettiin Renaultilla. Kaiken kaikkiaan erittäin onnistunut ja mukavia muistoja synnyttänyt reissu, vaikka auto nyt aiheuttikin hiukan jännitystä matkaan. Päätettiin emännän kanssa, että nyt kun ITV-4 on käytetty ulkomailla, niin vuoden päästä suunnataan matkalle AKI-10:n kanssa, onhan senkin korkea aika päästä pitkästä aikaa ulkomaille.
En tiedä kuinka moni teistä seuraa tämän auton elämää Instagramin puolella, mutta pakko ihmetellä ja hehkuttaa tänne myös tätä. Tämä auto bongattiin ja tunnistettiin matkan aikana neljä kertaa. Ensimmäisen kerran jo ensimmäisenä matkapäivänä kun joku virolainen ajoi Pärnun pohjoispuolella maantiellä vastaan ja bongasi tutun auton, hän laittoi sitten videopätkän kojelautakamerastaan, jossa meikäläinen huristeli tyytyväisenä vastaan. Toisen kerran bongattiin muistaakseni Kroatian rajalla, tällöin seuraaja laitto autostani kuvan.
Kolmannen kerran Venetsiassa, kun auto oli siellä parkissa, myös tässä tapauksessa puhelimeeni kilahti kuva omasta autostani. Neljännen kerran viimeisenä matkapäivänä, kun paahdettiin Latvian lävitse. Olin aamulla päivittänyt IG-tarinaan, että olemme lähdössä Latvian eteläosasta ajamaan kohti Tallinnaa, joku seuraaja oli sitten mennyt ilmeisesti tielle odottelemaan ja täräytti meikäläisestä kuvan, kun ajelin ohitse.
Kyllä tuli hyvä mieli, kai tätä voi pitää todisteena, että tämä minun XC70 -yksilö on myös Euroopan mittakaavalla yksi parhaimmista ja tunnetuimmista.
Tähän perään laitan vielä nipun matkakuvia.
Ensimmäinen päivä, valmiina lähtöön Helsingissä
Satunnainen räpsäsy Katovicesta hotellin ikkunasta
Volvo tutustumassa karuun historiaan Auschwitzissa
Budapest
Tässä ollaan jo päästy Kroatian puolelle
Ja tässä ollaan juuri saavuttu yöpymispaikkaamme Kroatian Splitissä, autuaan tietämättömänä, että Volvo leviää kohta...
Mielenkiintoinen ympäristö suomalaiselle autolle
Tankkaamassa Splitissä ja suuntaamassa Krkan kansallispuistoon
Kaksi ihmistä, karvainen ja ei-niin-karvainen
Pitihän se ikuistaa, kun Volvo on palmun alla
Näkymää Splitissä
Volvo näyttää kovin pieneltä
Viimeinen kuva, ennenkuin Volvo levisi. En olisi arvannut tätä kuvaa ottaessa, että Volvo ei tuosta enää käynnisty omin voimin. Iltapäivällä vietiin auto parkkiin Splitissä ja illalla kun piti lähteä, niin...loput tiedättekin.
Tässä Volvoa lastataan lavetille ja matka kohti Splitin merkkihuoltoa alkaa!
Kuva otettu samana päivänä kuin lavettikuvat, tässä vaiheessa olemme saaneet Renaultin allemme, omat stressitasoni alas ja olemme ajaneet jo Kroatian ja Bosnian lävitse ja olemme juuri saapuneet Montenegron puolelle, maisemat olivat kohdillaan.
Tämä kuva on otettu jo Budvaan saavuttuamme
Lähdimme ajelemaan Renaultilla vuorille näiden maisemien perässä, tässä Budva, vuorilta kuvattuna
Vuorilta matka jatkui Lovcenin kansallispuistoon, josta seuraavat kuvat ovat otettu
Urpo ja Turpo
Volvo Splitin merkkihuollon pihassa. Tässä vaiheessa olimme ajaneet jo Budvasta Montenegron, Bosnian ja osittain Kroatian lävitse hakemaan Volvoa. Volvolla matka jatkui vielä pohjois-Kroatiaan yöksi, kunhan olimme ensiksi palauttaneet Renaultin Splittiin
Renault palautettu, Volvon tankki täyteen ja kohti pohjois-Kroatiaa, tässä vaiheessa oli ajoa takana jo 5 tuntia ja seuraavat 5 tuntia vielä edessä
Näkymät olivat kohdillaan myös Kroatiassa, varsinkin kun niitä katseli oman Volvon tuulilasin lävitse
Tässä ollaan selvitty Venetsiaan
Tässä hiukan huvitti, ilmeisesti Italiassa kaikki ajavat pienillä autoilla, kun XC70 ei mahtunut oikeaoppisesti edes ruutuun
Matkalla kohti Stelvion solaa, ensimmäinen jäähdyttelytuokio menossa
Toinen jäähdyttelytuokio menossa
Tässä ollaan jo menossa takaisin alaspäin
Prahan hotellin parkkihalli oli mielenkiintoinen
Praha
Satunnainen räpsy viimeisen yöpymispaikan pihalla, tässä samassa hotellissa olen ollut lapsena myös AKI-10:llä!
Laivassa
Vihdoin päästy kotipihaan ja emäntä on purkamassa tavaroita
