Tuomarilin XC70 D5 (Lapin tuliainen)

Vahvistin käytetty levällään ja tuntuisi pelaavan nyt taas. Matkustajan jalkatilan verhoilu lojuu kuivumassa äiteen nurkissa ja takajalkatilan verhoilun kiilasin parhaani mukaan ylös ja laittelin sisätilanlämmittimen puhaltelemaan sinne suuntaan, niin kaippa tuo kuivuu kohtapuolin. Selvisi myös mistä vedet ovat tulleet sisään. Matkustajan jalkatilassa kun on se kattoluukun vedenpoistoputki joka yhdistyy korin läpivientiin, niin se oli kyllä tukevasti korin läpiviennissä kiinni, mutta toinen pää, joka yhdistyy siellä A-pilarin sisuksissa toiseen letkuun, ei ilmiselvästi ollut enää kiinni missään koska sitä jalkatilan vedenpoistoputkea pystyi liikuttamaan täysin vapaasti sieltä yläsuunnasta.

Lorottelin kattoluukun ränniin vettä, niin vedet tulivat kyllä jotain reittiä pitkin kiltisti auton ulkopuolelle, eikä jalkatilaan. Ilmeisesti siis tuo vedenpoistoreitin puuttuva letkuosuus aiheuttaa harmia vasta kun vettä sataa huomattavan paljon ja silloin ne ohjautuu sinne jalkatilaan? Tai näin ainakin nyt järkeilen vahvasti. Pitää repästä tuo A-pilarin verhoilu pois lähiaikoina ja katsoa mitä sieltä paljastuu.

Alkaa syömään miestä, kun remonttia vaativa auto ja itse miehen asuinpaikka ei ole sama.

Oisko se sitten jäätynyt ja siksi irronnut? Mut hyvä että löytyi selkeä vuotopaikka

Kai se on mahdollista. Monelta vaivalta säästyisi jos ei olisi koko reikää katossa. 

Nyt voi varovasti todeta, että ajokausi on alkanut! Tuli eilen tankattua tämä peräti toista kertaa tämän vuoden aikana. Aeromotorsilta pitäs saapua lähipäivinä lähetys, niin sitten vaihtuu moottoriöljyt, suodatin, ilmansuodatin sekä raitisilmasuodatin. Kesärenkaatkin pitäs vaihtaa ennen sen suurempia rientoja.

Nostellaas tätäkin pitkästä aikaa. Kuten varmaan olette huomanneet, niin tämä kesä on vierähtänyt pitkälti V90:sen ja ennen kaikkea, AKI-10:n kanssa. Ja hyvä niin, viime kesänähän AKI-10 keräsi pölyä nastarenkaat allaan, joten nyt oli vuoro vaihtaa rooleja. Tähän ITV-4:seen vaihdoin kesärenkaat tasan kolme kuukautta sitten, mutta sen jälkeen olen ajanut tällä maksimissaan 200 kilometriä. Tällä vehkeellä on kuitenkin yhä paikka sielussani, sitä ei tarvitse pelätä. Nyt on myös suunnitelmia...

Kesärenkaiden vaihdon jälkeen ratti meni jostain syystä hitusen vinoon, joten auto menee Debiliin 18.8. kulmien säätöön. Samalla pyysin heitä analysoimaan tuon jo ikuisudeen mielenterveyttäni vaivanneen startin. Auto toki starttaa aina, mutta itse starttaustapahtuma on vain jotenkin niin paljon laiskempi kuin esim. AKI-10:ssä. Välitin terveiset Debiliin, että startin saa vaihtaa hyvin matalalla kynnyksellä tarvittaessa.

Sitten niihin varsinaisiin suunnitelmiin: Tällä autolla on tarkoitus lähteä elokuun lopussa ajamaan kohti Ateenaa! Tarkka matkasuunnitelma hakee vielä muotoaan, mutta pääpiirteittäin matkan on tarkoitus kestää tasan kuukauden päivät, koko syyskuu on näillä näkymin tarkoitus olla tien päällä.

Tälläinen reitti olisi luvassa. Etelään ajetaan Budapestin ja Serbian lävitse. Kun "pelipaikoille" on päästy, niin ensimmäisenä rantakohteena suuntaamme Albanian Ksmailiin. V90:llä kävin siinä vieressä Sarandessa, mutta se ei tuntunut tarjoavan mitään, niin katsotaan mitä tämä Ksamil tarjoaa, vai tarjoaako mitään. Albanian jälkeen ajamme (taas) Korfun saarelle pienen laivamatkan avustuksella. Tämän jälkeen käymme katsomassa Lefkaksen saaren ja sieltä sitten oman ajohistoriani eteläisimpään pisteeseen, eli Ateenaan!

Varmaan tyhmä kysymys kun ei ole omakohtaisia kokemuksia mutta toisiko vaihtelua mennä välillä ruotsin kautta tanskaan ja sieltä suunnalta vaikka tuonne kreikkaan?

Ihan relevantti kysymys, kun ottaa huomioon, että tämä on kolmas kerta muutaman kuukauden sisään tämän reitin sahaamista. Tuota Ruotsin ja Tanskan kautta lähtemistä on kokeiltu muutamia kertoja tässä vuosien aikana, mutta se ei vain jotenkin iske samalla tavalla ainakin muutaman seikan takia. Laivamatka Ruotsiin on kuolettavan tylsä ja pitkä, tuntuu että tuo Tallinnan ja Helsingin välinen 2-3 tuntia on jo ihan tarpeeksi. Toinen syy on hinta, tuota Tallinnan ja Helsingin väliä pääsee usein vielä tänäkin päivänä seilaamaan 40€-50€ hintaan autoineen päivineen per suunta, Ruotsin hintoja en ole katsonut nyt hetkeen, mutta muistikuva on, että ihan noin halvalla ei pääse sinne. Myöskin dieselin hinta on luonnollisesti huomattavasti matalampi Baltiassa kuin esim. Ruotsissa/Tanskassa/Saksassa.

Mielenkiintoiseksi menee matkasuunnitelmat, ollaan emännän kanssa alettu pohtia, että uskaltaako tonne Kreikan suunnalle mennä, kun ainakin tällä hetkellä kyseinen maa taitaa olla vähän ongelmissa maastopalojen kanssa. Toki tässä on kuukausi aikaa vielä, mutta hotelleja ja muita olisi kiva varailla. Pohdittiin myös Ateenan korvaamista Istanbulilla. Istanbul olisi mielenkiintoinen kohde käydä Volvolla, mutta sillä suunnalla ei ole oikein mitään hyviä "rantakohteita". Marokkokin kävi mielessä, mutta se on niin kaukana, että matka paisuisi väkisin yli kuukauteen...

Matkan alkuun alkaa olemaan ripauksen vajaa kolme viikkoa. Ensi keskiviikkona auto menee vihdoin Debiliin, jossa uusitaan startti ja suunnataan kulmat. Sitten vaihtelen moottoriöljyt, suodattimen ja molemmat ilmansuodattimet, kun motivaatio on tarpeeksi korkealla, niin alkaa kulkine olemaan toivottavasti valmis luultavasti elämänsä "hulluimmalle" seikkailulle. Päätettiin tosiaan emännän kanssa, että haudataan Kreikka-suunnitelmat, vaikka tilanne siellä onkin rauhoittunut kaiketi maastopalojen suhteen. Pallottelimme aikamme eri matkaideoita, mutta lopuilta päädyimme valitsemaan Turkin sen erityisen halvan hintatason vuoksi verrattuna Kreikkaan. Vähintään yhtä paljon vaakakupissa painoi se, että Turkki on lähes täysin uusi aluevalloitus Volvolla. Vuonna 2009 kävimme AKI-10:llä Turkissa, mutta kävimme siellä lähes kirjaimellisesti vain kääntymässä, koska silloinen TomTom -navimme karttadata ei kattanut Turkista kuin yksinomaan pääkadut, siispä pakenimme samana päivänä Kreikan puolelle sillon aikanaan...

Mutta tekniikka ja matkustus kehittyy, joten tällä reissulla ei pitäisi olla ongelmaa navigoinnin suhteen ainakaan. Reittimme kulkee tuttuun tapaan Via Balticaa pitkin Varsovaan ja sieltä Budapestiin, jossa pidetään pieni tauko kahden yöpymisen merkeissä ainakin. Sieltä sitten jatketaan Romaniaan ja sieltä Bulgariaan, Bulgariassa on tarkoitus käydä "Kultahietikolla" ja viettää myös jokunen yö siellä. Sieltä jatkamme matkaa sitten Istanbuliin, josta edelleen Ankaraan ja sieltä etelämmäs Turkkia. Turkissa on tarkoitus pyöriä noin kaksi viikkoa, osa ajasta on tarkoitus viettää perinteisissä rantakohteissa ja osa ajasta taas enemmän paikallisessa ympäristössä. Tuo Turkin eteläosan reitti saattaa vielä muuttua, koska nuo alueet vaativat vähän tarkempaa tutkimista. Ulkoministeriön sivuilla lukee "Vältä kaikkea matkustamista Turkin Syyrian vastaiselle rajaseudulle." ja tarkoitus on kuitenkin mielellään tulla yhtenä kappaleena takaisin Suomeen. Tuolta enemmän tai vähemmän Syyrian läheltä ajamme sitten Kusadasiin ainakin viettämään rantalomaa. Sieltä sitten pikkuhiljaa kohti Bulgariaa ja Sofiaa, sieltä Serbian kautta Romanian Timisoaraan ja sieltä edelleen Slovakian kautta Puolaan ja kotia kohti.

Vaikka näitä Volvolla tehtyjä reissuja on nippu takana, niin nyt on pieni jännitys ensimmäistä kertaa pitkään aikaan jossain määrin läsnä. Lähes yksinomaan tuon Turkin takia, tähän asti kun olen pysynyt Euroopassa niin miljöö on ollut sinänsä länsimaista (poislukien Albanian "lautta"), mutta tuo Ankaran jälkeinen Turkki on kyllä ainakin kuvissa aivan eri maailma. Kuulostanen hullulta jonkun korvaan, mutta mielestäni on todella kiehtovaa viedä XC70 noihin maisemiin ja samalla vaakakupissa painaa pieni huoli, että mitä jos jotain tapahtuu, ei niinkään meille ihmisisille, vaan autolle.

Tästä tulee siis oman historiani eksoottisin Volvo-reissu, päämäärän sekä matkan keston suhteen. Matkan kestoksi muodostunee noin 5 viikkoa ja lähtö tapahtuu 31.8.

Eilen otettu auto vihdoin pitkästä aikaa tieliikennekäyttöön. Lähes huomaamattani tässä on käynyt siten, että ITV-4 on ollut koko kesän poissa pelistä, lähes 4 kuukautta kerkesi olla pois liikennekäytöstä yhtäjaksoisesti. Kuten ylempänä olen todennut, niin ongelmana on ollut kesärenkaiden vaihdon jälkeen pielessä olevat ohjauskulmat. Noh, kävin yöllä varmuuden vuoksi tarkastamassa renkaiden ilmanpaineet ja lisäsinkin vähän jokaiseen ja ongelma ratkesi siltä istumalta. Silmällä katsottuna yksikään rengas ei ollut vajaampi kuin toinen ja paineetkin olivat tasaiset ja suurinpiirtein sitä mitä pitikin, mutta näemmä pieni paine-ero teki huiman vaikutuksen ajo-ominaisuuksiin. Olen toki enennkin ajellut huomattavasti vajaammilla paineilla muilla autoilla, mutta ikinä ei ole muuttunut ajo-ominaisuudet näin rankasti, en sitten tiedä että reagoivatko nämä korkeaprofiiliset renkaat herkemmin.

Noh, pääasia että homma tuli kuntoon ja nyt on taas ratti suorassa ja menee vakaasti sinne minne pitääkin. On kyllä ollut ikävä tämän kyytiä. Huomenna menee tosiaan Debiliin, jossa tulee uusi startti vihdoin. Yöllä, kun oltiin emännän kanssa starttailemassa Keravan Prismasta, niin jopa emäntä huomasi miten laiskasti kone pyörähti käyntiin. Viikon päästä lähdetään käymään tällä kulkineella Kalajoella ja sitten reippaan kahden viikon päästä ollaankin matkalla kohti Turkkia.

Arvausta pystyyn, mihin kohtaa Eurooppaa jäädään tienpäälle ja minkä vian takia?

Jäätte jo heti satamaan kun ajatte laivalle.
Se ei saa maata!

Minäkin oon huomannu joskus miten laiskasti emäntä pyörähtää kun kone lähtee käyntiin.

Nyt on vaihdettu uusi startti ja kyllä on melkoinen ero! Nyt lähtee iloisen pirteästi, miten kuuluukin, eikä tarvitse ajatella, että tähänkö tää jää!

35 päivää ja 9 500 kilometriä. Kuten Jeremy Clarkson toteaisi, "What Could Possibly Go Wrong".

Ai mitä voisi mennä pieleen? Öljynvaihtoväli  Hauska olis kyllä ehtiä joskus ajamaan nuo tämän kesän reissujen eri tiet.

Mä en ikinä olis pystynyt tuollaisiin kun aina työt on haitannu harrastuksia...