S60 2.5T 2005

Ajelin koneen kuumaksi n.30km ja tarkistin tikusta asiaa. Tulkitsen öljyn määrän riittäväksi ja ei se ainakaan mitenkään palaneelle haissut. 

Ajelin koneen kuumaksi n.30km ja tarkistin tikusta asiaa. Tulkitsen öljyn määrän riittäväksi ja ei se ainakaan mitenkään palaneelle haissut. 

Näyttää olevan ylämerkissä joten siltä osin olisi ok..
Mutta lootaöljyjen vaihto ei olisi mitenkään huono asia jos autoa aikoo pitää muutamaa vuotta kauemmin.

Vähän samaa mieltä. Ei sen tarvi palanutta olla mutta on tuo aika tummaa.
Ei varmaan hirmu hätää mutta kannattanee tehdä lähiaikoina.
Täällä vannotaan tuon mannol nimeen, ite huuhtelin viimeks comman öljyillä ja hyvin on mennyt.
https://www.motonet.fi/fi/tuote/590329/Comma-MVATF-5-l-automaattivaihteistooljy

Komppaan ylempiä herroja. Aika tummalta näyttää jopa tikussa, joten suosittelen ensitilassa huuhtelemaan kunnolla laatikon.

Eipä siitä varmasti haittaakaan ole, joten lisätään työlistalle. Kiitoksia vain kommenteista ja mielipiteistä.

Kuuskymppinen sai tänään allensa uudet kesärenkaat, Hankook Ventus Prime 4K 135:t koossa 215/55 16R 93V. Lomareissulle on mukava lähteä ens viikolla.

Kesäloman alkuun tuli ajeltua pieni kotimaan kierros, kaikkiaan 2865km. Oivallinen kestotesti uudelle tulokkaalle. Ja hyvin pelasi koko reissun, joka meni näin:

1. etappi Kuusamo - Oulu (jossa pientä lenkkiä) 250km
Tuttuakin tutumpi pätkä, jonka alussa sai testata jarrujen kuntoa muutaman kerran kunnolla, kun poron kantturat tunkivat tielle. Mukavalta tuntui matkustaminen, kun ajomelu oli hyvin vaimennettu ja uudet kesärenkaat rullasivat nätisti. Kavereita oli mukava nähdä merimaissa ja vein samalla pari sähkökitaraa huoltoon Hiukkavaaraan. Yöpyminen lapsuuden ystävän luona asetti mielen ja kropan lomamuottiin.

2. etappi Oulu - Raahe - Kalajoki - Kivijärvi - Alavus - Virrat - Pälkäne - Valkeakoski 670km
Reissun varsinainen osuus alkoi toisen päivän aamuna. Tarkoitus oli ajella itselle tuntemattomien kaksi-nelinumeroisten teiden kautta Pirkanmaalle. Nuuhkin meri-ilmaa aluksi Siikajoen, Raahen ja Pyhäjoen seuduilla kierrellen ja kaarrellen seutuja, joiden ohi on tullut ajettua lukuisia kertoja. Tässä Raahen joltakin uimarannalta otos merelle.



Pyhäjoella silmänurkkaan tarttui jonkinlainen vanha silta ja sitähän piti mennä katsomaan. Kyseessä oli Etelänkylän Isosilta, joka valmistui 1837 ja on 77,5m pitkä.







Sitten oli aika lähteä suunnistamaan sisämaan puolelle ja kohti Kivijärveä. Tojotaharrastajana ko. paikka on tullut tutuksi foorumilta, siellä toimii aktiivinen merkin automies, joten kiinnosti nähdä seutua. Alavieska, Rautio, Toholampi, Lestijärvi jäivät räpsyiksi näkökentässä, kunnes Kinnulan maisemissa vatsa ilmoitti, että nyt mies evästä ja sassiin. Joten suoraviivaisena ratkaisuna kurvasin Salen pihaan, kävin kassillisen evästä ja suuntasin järven rannan penkille syömään retkievästä. Keli oli tuulinen mutta lämmin ja siinä oli mukava syödä ja katsella kesäistä maisemaa vailla huolen häivää.

Kivijärvellä ensimmäisenä osui silmiin moottorisahaveistokset, jotka oli asetettu pääväylän reunoille. Niitähän piti pysähtyä tutkimaan.


Eikä aikaakaan, kun Tojotamiehen tukikohta tuli eteen. Pihalla oli mielenkiintoista kalustoa myytävänä, päätin olla menemättä tonteille, ettei tulisi mielitekoja...


Vaikken olekaan uskonnollinen ihminen, näiden rakennusten ulkoista olemusta on ihan mielenkiintoista tutkia.


Kivijärveltä suuntasin sitten Alavudelle ja route 66 vei aakkosbaariin pullakahvelle. Sopivasti oli amerikanrautaa tankkaamassa.


Loppumatka sujui rennosti ajellen kuuskutosta Virtain läpi kohti Pirkanmaan ydinalueita ja lopulta kaverin luo Valkeakoskelle. Vilkaisin jossain vaiheessa keskikulutusta ja ihan maltillisia lukemia näytti siinä kohdassa.


Jatketaan matkakertomusta seuraavissa posteissa, tähän asti oli mittariin kertynyt n.920km ja minkäänlaisia ongelmia ei ollut. Auto pelasi kuin pitikin ja maisema vaihtui.

3. etappi Valkeakoski - Urjala - Somero - Mäntsälä - Myrskylä - Kotka ja sieltä takaisin suorinta tietä Lahden ohi Valkeakoskelle, 660km

Roadtripin teemana oli bongata kuuluisuuksien kadunnimiä, tutkia samalla välietappeja ja maisemia sekä vierailla Kotkassa, jossa emme kaverini kanssa olleet koskaan käyneet. Paluumatkaan suunniteltiin alunperin Haminaa, Kouvolaa yms. mutta alkuosuuden pienet d-tourit pakottivat suoristamaan reittiä. Päivä valkeni sateisena, mutta onneksi ei yhtäjaksoisesti. Urjalasta bongattiin Väinö Linnan reitti, Somerolta Unto Monosentie, Rauli Somerjoentie ja Badding. Somero näytti muutenkin ihan mukavalta paikalta, sitä edeltävä Forssa sen sijaan oli sekava kuin mikä. Vetäistiin yksi risteys ohi ja sen jälkeen navigaattori alkoi uudelleen reitittämään lennosta uutta reittiä. Kaiken maailman tietyöt ja muuten vain umpiperät saivat reissaajat pyörimään 20min ympäri kaupunkia ja kiroilemaan lopussa raskaasti. Lopulta oikea reitti löytyi, kun laittoi navigaattorin hetkeksi sivuun ja seurasi kylttejä.

Johtuen sitten ehkä siitä, että Forssan ohitus sai hermot kiristymään ja Someron kulmat taas fiilikset kohoamaan niin sitähän lähdettiin sitten ihan päinvastaiseen suuntaan kuin piti. Alkoi epäilyttämään edessä aukeavat viljavainiot ja mutkittelevat tiet, että nyt taitaa olla suuntana jokin muu kuin piti. Navigaattori takaisin kehiin ja selvisi, että oltiin aika lähellä Koski TL:ää. Mutta maisemat olivat koillismaan miesten silmän myötäisiä.







Ajettiin sitten isolle tielle, joka tuli Turusta kohti Forssaa ja Jokioisia ennen kurvattiin takaisin Somerolle. Sieltä lähdettiin sitten ajelemaan kohti Hyvinkäätä ja tietä 25. Pusulassa maha kurni siihen malliin, että paikallisen Nesteen spaghetti bolognese upposi kuin onttoon honkaan. Hyvää oli. Hanko-Hyvinkää -tiellä alkoi sitten julmettu vesisade ja siinä liikenteessä ja karseissa veden täyttämissä urissa ajellessa kävi mielessä, että onneksi tuli laitettua uudet kesärenkaat ennen reissua. Ei olisi tullut puolipintaisilla ajamisesta mitään, kun vettä oli todella paljon tiellä. Stressitasot nousivat kyllä ensimmäistä kertaa tappiin koko reissun aikana (no ehkä sitä Forssaa lukuunottamatta).

Sittenpä ajeltiin Myrskylän kautta E18 motarille ja lopulta Kotkaan. Mennessä ihmetytti, kun oli motarilla silta ja sitä ennen kyltissä joen nimi. Sillan kaiteiden päällä oli niin korkeat pleksit, että mitäänhän sieltä ei nähnyt. Liekö sitten talven aurausmoskan takia noin? Kotkaan päästiin ja kohteena oli Juha Vainion katu.



Sehän löydettiin ja olipahan hienon näköistä puistoa ja huvivenesatamaa tarjolla. Hienolta näytti keskustassa! Käytiin sitten tekemässä u-käännös tien päässä ja kuvailtiin merimaita. Kallion reunassa seisoi Ruotsinsalmen taisteluissa 1789–90 hukkuneiden merimiesten muistomerkki.


Harmi kun vettä satoi niin, ettei innostanut ulkoilla siinä kohdassa. Veikkaan, että väkeä olisi aurinkoisella kelillä riittänyt. Palattiin takaisin keskustaan ja päätettiin sateen tauottua jaloitella puistossa. Hienolta näytti!







Kaupungista jäi varsin mukava mielikuva, ainakin ytimestä. Täytyy mennä paremmalla ajalla tutustumaan pidemmän kaavan kautta. Nyt päivän roadtrip vaati matkan jatkamista, haluttiin eli ei. Jollain abc:lla käytiin pullaruokinnassa ja kahvin tuska poistamassa. Näitähän ei muista oikein, että missä oli kun ovat kaikki samanlaista geneeristä mallia. No tarpeen täytti, mutta kyllä tämänkin reissun aikana tuli mieleen, että harmi kun isot ketjut ovat kellistäneet suurimman osan pienistä baareista.

Istuin tyytyväisenä kartturin paikalla ja makustelin suunniteltua reittiä. Jos meinattaisiin vielä ihmisten aikoihin takaisin Valkeakoskelle ja saunomaan, meidän reilun 300km suunnitelma olisi vähän liian kunnianhimoinen. Kun kumminkin sitä ihmettelyä olisi harrastettu niin Haminassa, Kouvolassa ja Lahdessa. Joten tehtiin päätös, että nyt ajetaan melkoisen suorilta kotiin. Joten ajeltiin sitten Kouvolaan ja edelleen Lahtea kohti tielle numero 12. Perille päästiin reilu 12h startista ja alettiin puusaunan lämmitykseen. Auton kanssa ei ollut mitään ongelmaa koko päivänä, päinvastoin, matka sujui hienosti. Kulutus pysyi maltillisena 7,1l/100km, mikä on huomattavasti vähemmän kuin ajattelin kauppoja tehdessäni. Jos ajelee pienempiä teitä niin tankilla saa n.950km toimintasäteen.

Jatketaan roadtripraporttia seuraavassa numerossa..

4. etappi Valkeakoski - Hämeenlinna - Tuulos - Lammi - Sysmä - Muurame n.245km
Seuraavan aamun ohjelmassa oli ajella Muurameen tytön ja vävyn luokse, sillä iltasella odottaisi Secto Rally Finlandin Harju EK1. Päätin kiertää Päijänteen itäpuolelta pienempiä teitä, mutta alkuun halusin ajamaan Hämeenlinnan moottoritielle vauhdikkaampaa pätkää. Nätti oli ajella 120kmh rajoituksilla ja myönnetään, että jossain kohdassa saattoi vitoskone kierrättää tuon paremmallekin puolelle...aikansa loikotettuani käänsin pois kymppitielle kohti Tuulosta ja siitä edelleen mitä mainoimmalle maalaismaisematielle numero 317. Liekö ollut sokeriruokoa tämä kuvan viljelys heti tien alussa? Vastapuolella oli vehnää.





Lammilla kävin katsomassa keskiaikaista kivikirkkoa ja sen jykevää ulkoista olemusta:




Jatkoin matkaa ja sitten karkasi isoja kirjaimia ilmoille: luulin, että eturengas oli puhjennut, kun yhtäkkiä ohjaus täristi ja veteli selvästi todella oudosti. Pysähdyin bussipysäkille sadatellen ja eturenkaissa eikä takasissakaan ollut mitään vikaa. Ilmeisesti tien pinnassa oli sitten uraa ja ja kiharaa. Tästä sitten helpottuneena ajelin mutkittelevaa maalaistietä kohti Pulkkilanharjua. Ja sehän olikin komea osuus, joskin muutaman viime vuosikymmenen aikana maisemat ovat kasvaneet aika lailla umpeen. Koko viikon reissun heikkokuntoisin tieosuus oli sitten Sysmän eteläpuolelta Luhangan kunnan rajalle. Karseata reikää ja uraa ja sai tosissaan väistellä, ettei olisi pilannut renkaitaan. Onneksi tuota ei ollut kuitenkaan kuin n.10-15km. Luhagan puolella tie oli suorastaan smuuttia.

Illalla odotti sitten reissun eräs kohokohta, eli Harjun EK1. Ralleja olen käynyt etelän vuosinani katsomassa Hyvinkään seudulla, mutta Jyväskylän MM-rallia en koskaan. EK aukesi neljältä ja veikkaan että paraatipaikat menivät jo tuolloin. Me saavuimme paikalle viiden jälkeen ja siinä vaiheessa sai vielä valita ihan mukavia katselupaikkoja. Kun kaikki olimme ensikertalaisia, ei ollut mitään tärppipaikkaa mielessä. Tuumailin sitten mielessäni, että mennään rinteeseen, mistä kuskit tykittävät ylös Harjulle. Ja siellä olikin ihan hyvä aistia tunnelmaa (jota tosiaan riitti!) ja nähdä myös autoja. Hieno kokemus ja tulevina vuosina täytyy päästä katsomaan enemmänkin pätkiä.







Jatketaan seuraavassa osassa reissun kuvausta.

5. etappi Muurame - Sysmä - Tuulos - Hämeenlinna - Padasjoki - Jämsä - Muurame n.385km 
Ralleja seuratessa suunniteltiin lauantain reissua. Tytär ja Vävy arpoivat suuntaa ja sitten ehdotin, että mitä jos ajetaan samaa reittiä takaisin Hämeenlinnaan, kuin mitä tulin ja käytäisiin Hämeen linnassa. Se sai kannatusta ja niin ajeltiin taas kohti Pulkkilanharjua ralliradion päivittäessä rallin tilannetta.





Pulkkilanharju ja Päijänteen itärannat tuli siis koettua nyt toiseen suuntaan ja hienoa maisemaahan siellä oli. Sääkin alkoi vaihtua sateisesta poutaan. Vatsa alkoi kurnia ja päätettiin pysähtyä Tuuloksessa lounaalla. Siitä isosta ostoskeskittymästä löytyikin mainio Sirin lounasravintola, jossa itämaan isäntä piti hommaa jämäkästi hyppysissä ja henkilökunta piti hommaan sujumassa. Suosittelen, ruoka oli hyvää ja kaupan päälle munkkikahvit (tuore heidän paistama munkki). Vielä kun olisi ollut jossain sohva, missä ottaa pienet tupluurit syönnin päälle...

Pihan vanhaa sotilaskalustoa kuvattuani otettiin suunta Hämeenlinnan Hämeen linnaan.





Hämeenlinnassa lähellä itse linnaa alkoi päästä mukavaan tunnelmaan, ajellessa mukulakivikatuja ja katsellessa puurakennuksia ja puiston rantoja.





Itse linna oli sitten mielenkiintoinen kohde ja kaikki paikat koluttiin läpi, mihin oli rahvaalla pääsy. Väkeä oli kiertämässä samoissa puuhissa, mutta ei nyt tungokseen asti. Hienoa oli nähdä itse linnaa ja sen massiivisia rakenteita, historian kerrostumia ja tietysti myös historiallista esineistöä.









Mukava yllätys Kuusamon miehelle oli metsän eläimistä koostuneen näyttelyn eräs artikkeli. Nimittäin Kuusamosta löytyi keväällä suomen historian vanhin löydetty esine, hirvenpääveistos. Tästä uutistoitiin toki paikallislehdessä ja jutussa mainittiin, että veistos siirretään tutkimusten jälkeen näytteille jonnekin etelään. Se unohtui, että mihin. No, heti kun astuttiin sisään ko. näyttelytilaan, esillä oli mm. täyttetty hirvi ja erilaisia hirvenpääesineitä. Tuumasin tyttärelle, että tuo isompi hirvenpää on juuri kuin se Kuusamosta löytynyt veistos. Kierrettiin sitten näyttely, mikä ei sinänsä pohjosen asukille ollut kovin uutta, tuttua eläimistöä se toi esille. Kunnes loppuosassa silmiin osui se Kuusamosta löydetty veistos. Olipahan hieno nähdä se livenä. Harmi että sen löytäjän lapio/kanki/kuokka tai mikä nyt olikaan ollut työkaluna oli osunut veistoksen turpaosaan ja napannut siitä palan pois. Paikalla oli opas, joka kertoi juuri yleisölle löydöstä. Ihmiset katselivat sitä kiinnostuneena. Kun hänen tarinansa oli ohi, tokaisin ääneen, että "Kuusamon miehen piti tulla aika kauas nähdäkseen tämän historiallisen Kuusamosta löydetyn esineen". Sehän tuntui innostavan väkeä ja hyvä etteivät minulta kyselleet tarkemmin löydöstä. Tuumasin vain lukeneeni siitä aivan kuten muutkin, eikä sen löytöpaikkaa ole julkisesti paljastettu. Tavan ihmisten mökkirannasta se kuitenkin löytyi.







Hämeen linna oli hieno vierailukohde ja suosittelen kyllä sitä kaikille.











Linnasta selvittyämme tyttäreni halusi ehdottomasti käydä viereisessä vankilamuseossa, joka sijaitsee linnan vieressä. Lainaus Vankilamuseon sivuilta (https://www.kansallismuseo.fi/fi/vankila/historia) :

"Entinen Hämeenlinnan lääninvankila, vuonna 1871 valmistunut Suomen ensimmäinen sellivankila avautui Suomen kansallismuseon yleisökohteena 2.5.2019. Samalla Kansallismuseo aloitti vankilan näyttelyn ja kävijäkokemuksen uudistamisen, jossa nousevat pintaan ihmisyyden perimmäiset kysymykset ja monenlaiset tunteet. Vankeinhoito lääninvankilassa päättyi vuonna 1993. Lääninvankila muutettiin Hämeenlinnan kaupungin ylläpitämäksi museoksi 1997. Kansallismuseo avasi kohteen nimellä Vankila."

Kyllähän se oli varsin pysäyttävä paikka. Konkretisoitui varsin hyvin se, minkälaisissa puitteissa on tuomioita istuttu. Ja tuskin tilat ovat olleet niinkään siistejä, kuin ne nyt olivat museoituna. Jostain kumman syystä mieleen tulivat omat inttiajat Pohjan Prikaatin varuskunnassa Oulussa. Varuskunnat ja vankilat eivät lopulta olleet niin kaukana toisistaan niin rakennuksina kuin hengeltäänkään. Vankilan sellejä oli jätetty autenttiseen asuun ja etenkin seinäkirjoitukset puhuttelivat. Kolmessa kerroksessa oli kyllä monenlaista nähtävää.









Eikä ulkopihallakaan meinkinki muuttunut. Jossain vaiheessa historiaa vankien ulkoilu oli tapahtunut erillisissä karsinoissa, joissa oli seinät. Näin estettiin vankien kommunikointi ja muu toiminta ulkoillessa. Ja aseistetut vartijat valvoivat yläpuolelta hommaa. Myöhemmin rakenteet purettiin ja pihalla pääsi liikkumaan vapaammin.







Vankila oli kyllä kokemus, joka ei hetkeen unohdu. Ja herätti kaikenlaista keskustelua. Yhdessä linnassa vierailun kanssa oli aika jämäkkä paketti, jonka päälle teki mieli päästä tuulettamaan pääkoppaa ja hörppäämään päiväkahvit. Joten suunnaksi otettiin Aulangon näköalatorni.







Sehän kävi hyvästä jumpasta kiivetä 33m korkeaan torniin katsomaan maisemia. Ja pääkoppa tuulettui kyllä edellisten kohteiden kuormasta. Aikamme maisemia katsottuamme lähdettiin paluumatkalle. Nuoriso oli sitä mieltä, että nyt ajetaan suorinta tietä lähtöruutuun, kun on vankilastakin selvitty. Eli Padasjoki-Jämsä-Muurame. Koetin selittää, että ralliliikenne voi tulpata menon aika tehokkaasti Jämsän suunnalla, kun ek:t purkautuvat juuri kun ollaan alueella. Että voisi olla parempi ajaa vajaan tunnin pidemmän nelostien reitin kautta. Äänin 1-2 suunta otettiin Jämsää. Jossa sitten liikenne tulppasi täysin puolitoista km ennen kiertoliittymää kohti Jyväskylää. Siinä jonotettiin puoli tuntia, jonka jälkeen ympyrästä selvittyämme liikenne alkoi sujua. Eli nuoriso oli oikeassa ajallisesti niukin naukin. Minäkin olin oikeassa ralliruuhkan osalta. Loppu hyvin kaikki hyvin, Muurameen selvittiin päivän päätteeksi.

6. etappi Muurame - Kuusamo n.580km
Sunnuntaina pakkasin sitten jälleen matkalaukkuni ja suuntasin Volvon keulan ensin kohti Kuopiota ja edelleen vitostietä kohti kotia. Tuolla etapilla ei tapahtunut muuta kuin että Iisalmen ABC Marjahaka tarjosin välietapin pullatankkauksen muodossa. Pihalla oli merkin edustusta moneen lähtöön.





Siinä viimeisten satasien aikana ehdin kyllä miettiä, että kauas on pitkä matka. Olihan ollut mielenkiintoinen viikko ja todellinen kotimaan roadtrip oli tehty. Kymmeniä paikkakuntia, puolenkymmentä maakuntaa, monenlaista nähtävää. Kuten vanhan liiton rattori tukkikärryn kanssa jossain Hyrynsalmen seudulla, muistuttaen että aletaan olla taas kauempana isoista kaupungeista.


Ja S60 pelasi moitteetta. Kerrassaan oli mainio ajella ja tuntui, että auto alkoi pelata paremmin, mitä enemmän sillä ajoi. Liekö sitten pyöritelty kaupunkiajoa tms. viimeiset vuodet, mene ja tiedä. Viikon aikana tuli ajettua n.2865km eli kyllä se kestotestistä kävi. Reissun jälkeen vaihdatin automaattilaatikon öljyt paikallisessa Rengas-Kuusamossa. Entiset öljyt olivat kuulemma vielä "ihan ok" eli liekö sitten nekin vaihdettu jossain vaiheessa historiaa, vaikka mitään merkintää ei kyllä siitä huoltokirjasta löydy. Niin tai näin, nyt on uudet öljyt ja meno voi jatkua sen suhteen huoletta. Tähän päätän roadtrippini tällä erää, katsotaan mitä vielä kesäloman jatkuessa keksitään. Toivottavasti tämä ei ollut tylsää, ei se sitä ainakaan itselle ollut, vaikka perinteisen ilmastointiflunssan reissun lopussa sainkin.

Vaihdelaatikon öljyt on nyt vaihdettu huuhtelemalla, teetätin paikallisella toimijalla. Eipähän tarvitse arpoa enää niiden kuntoa vaikka ei kuulemma entisetkään vielä kovin huonoilta vaikuttaneet. En tiedä sitten onko vaihdettu jossain vaiheessa matkan varrella, vaikka mitään merkintää ei löydy huoltokirjasta.

Tiedätkö mitä öljyä meni?

Teboilin Fluid S:ää laittoivat.

edit: korjattu aivopieru

Ok. Varmaan fluid s.