PeeTeen kehonliikuttimet (Packard, Audi ja Dnepr )

Tunnin kävin tallissa pyörimässä. Flektille tekaisin hiukan tunnelia. Päädyin kuitenkin kääntämään flektiä 90astetta, ihan vaan koska symmetrisyys. 

Sovittelin ensin tuon flektin kutakuinkin paikalleen ja merkkasin. Rälläkällä ylimääräset sitten pois.





Ennenkuin varsinaisesti aloitin sovittamaan flektiä niin pahvisuojat kummallekin puolen kennoa. Älyttömän hyvä vinkki tuli vastaan, paketissa jossa syyläri / välijäähy tulee, leikkaa kennolle suojat siitä kun pahvilaatikko on vielä ehjä.  Säästyy kenno kolhuilta joita voi tulla kun pöydällä tuota pyörittelee.



Sitten vaan metallilevyä ja pöydän nurkkaa vasten taittelin muotoonsa. Nurkat nyt ei oo tiukkoja 90 asteisia, mutta aivan hyviä tuohon käyttöön. Reunoilla olevat on peltikaistat, joten koko muoviselta osuudelta repii ilmaa syylärin läpi. Porailin reiät kiinnikkeille (flektissä olikin reiät sopivasti jo kiinnitykseen) ja sovitusta. Ihan ok.  Sovittelun jälkeen pahvi alta pois jotta näkee miltä tuotos näyttää.







Vielä kun siistii ja oikoo leikkauspinnat ja maalaa (tai kiilloittaa ja lakkaa) niin aivan hyvä.

Olen jo jonkun aikaa odotuttanut, että milloin selvitän auton tietoja lisää. Eilen sain aikaiseksi ja soitin sopivassa välissä Nordic Packard Owners Clubin Suomen yhteyshenkilölle. Autosta tosiaan löytyi lisätietoa ja on tuo tosiaan Suomi-auto. Kiehtovaa löytää historiaa tästä.

Auton ensimmäinen omistaja on Paraisten Kalkki Oy ja maahantuojana Autola Oy. Muutamat kuvat sain autosta jostain matkan varrelta. Ylempi otettu joskus 80 luvun alussa yhden keräilijän pihasta Varsinais-Suomesta ( julkaisulupa on kumpaankin kuvaan ). Toinen kuva on otettu vissiin 2000 luvun alussa.



Paraisten Kalkilta vissiin mennyt Varsinais-Suomeen jollekkin keräilijälle ( yllä oleva kuva kuvattu keräilijän pihassa ) ja seissyt siellä heinikossa vuosia. Tämä on siis monen lähteen mukaan ollut Paraisten Kalkin edustusauto. Edellämainitun keräilijän nukkuessa pois, auto lähti kiertoon vissiin 2010 luvun alussa. Sen jälkeenhän tuo on kiertänyt monella harrastajalla.

Rekisterikantakorttikin autoon löytyi, mutta harmittavasti linkki, joka vie kansallisarkistoon ei halunnut toimia. Laitoin tuosta kansallisarkistoon viestiä, jotta kantakortti ja lisää dataa autoon löytyisi. Jonkinlaista historiaa myös autosta oli tiedossa tällä Suomen yhteyshenkilöllä. Selvitys jatkuu.

Vaikkakaan en täysin pussihousu näiden harrasteiden kanssa ole, on silti hienoa saada tietoa auton alkuperästä.

Laitoin maailmalta kotiutumaan myös etujarruletkut, jotka passaa tuohon Wilwoodin jarrusettiin.

Päivityksen on jääneet, mutta läpikäydäänpäs nyt mitä on tehty.

Flekti on nyt paikallaan ja rakenteeltaan alareunasta tuulettuu ja flekti repii koko matkalta ilmaa, eli pellit ei ole suoraan kiinni syylärissä. Loppu saakeli kaluputki kesken niin onneks oli hyllykiskoa jääny tallirempassa yli. tein siis siitä käytännössä spacerin vaan peltikaistan ja syylärin väliin, jotta flekti nousee 2cm irti syylärin pinnasta. Laitoin vielä peltien väliin 20mm ohkasta lattaa, jotta saa vahvistettua tuota rakennetta. Alavesiletkun kohtaa saatan joutua vielä pyöristämään rälläkällä, ei saata nyt mahtua tuo vesiletku paikalleen tuosta raosta.







Vanha syyläri pois. Olisi ylimääräisenä jos joku tarvitsee.


Kun oli tilaa sopivasti tein uudelle syylärin pohjalle telineen, jonka päällä on hyvä pötköttää. Kulmarautaa 2 päällekkäin (koska kaksi lyhyttä pätkää oli saatavilla käsivarastossa) runkoaisojen päälle, joka viimeistelemättä tässä kuvassa. Hitsauskaasukin loppu, joten pulttiliitoksilla menin. Tuleva syyläri ja sen etureuna nojaa tuohon auton omaan rakenteeseen, eli se ei pääse liukumaan pois tuolta poterostaan. Alapinta menee noin 5cm tuon auton oman rakenteen alapuolelle, estäen liikkeen eteenpäin. Reikäterällä pyyhkäisin auton rakenteeseen tyhjennysropulle reiän. Keskelle olikin jo joku puraissut reiän..



Rosteripannoista taittelin kiinnikkeet, jotka istuu mielestäni aika mukavasti, ottaen huomioon, että viilapenkissä vasaralla kanttailin Tiedossa oli jo, että AL ja RST ei tykkää toisistaan, joten laitoin vielä kutistesukkaa noiden rosterikaistojen päälle.




Sitten vain syyläri nostaen paikalleen, pari reikää poraten ja kiinnikkeet kiinni.


Syyläri tuli tukevasti jo tässä vaiheessa kiinni, mutta rupesin miettimään tuota ylös alas liikkeen estoa. Tein sitten vielä erikseen sen estämiseksi kiinnikkeet latasta.


Näin ollen kiinnikerakenne näyttää nyt tuolta. On tukeva.



Kun syyläri oli paikallaan, tein flektille sähköt, täyttelin järjestelmän ja annoin mokoman käydä lämpöiseksi. Flektin ohjaus tapahtuu nyt omalla käyttökytkimellä hytistä. Akku siirtynee vielä tosiaan talven aikana, joten akulta tulipeltiin on vielä kaaos johtojen suhteen. Kaikkiin johtoihin tein sen verran varaa, että ne yltää akun uudelle sijainnille. Releytän tuon flektin ohjauksen ehkä tulevaisuudessa, mutta katsotaan sitä. Järjettömän tärähtänyt kuva vain löytyi hytin puolelta.




Flektistä tuli mun mielestä aivan hyvä tähän versioon. Hieroo sitten kiinnikkeet joskus vielä paremmiksi kun sipistelee muutenkin konehuonetta. Eli toisinsanoen silloin kun konehuone on tyhjä.

Uusia osia taasen tuli myös. Vahvasti vaikuttaa tallikaudelta kun putoilee osia jos milloin mistäkin. Tehostaja kitti siis saapui Jenkeistä, oikein kurantin oloinen kapine.


Tein mielestäni myös melko hyvän löydön ja vielä edullisestikin. Jälkiasenteisen ilmastointilaitteen ( tyyppi Frigette 7007726 ), jonka kerkesin jopa ostaa ennen muita ostajia. Laitteisto on toimivana purettu, sittemmin myös osittain testattu sekä itse puhallin, että kompura, mutta kenno ja kuivain pitää uusia, ihan vain siksi, että on seissyt vuosia varastossa. Adapterit nykyajan kylmäaineille tuli kaupassa mukana. Myyjä antoi myös katalogin varaosiin mukaan.
Kun perheessä on kaksi alle nelivuotiasta plus kaksi aikuista jotka on kermaperseitä, on mukava että koppi pysyy viileänä. Jos vaikka ensi kesänä pääsisi jonnekkin roadtripille koko sakki..
Varovainen tarkoitus olisi saada etusohvan alle tai kojelaudan sisään piilotettua tuo varsinainen puhallin, kun ulkoasultaan ei oikein sovi nykyisellään auton sisustaan. Aika näyttää minne tuo loppuviimein asentuu. Nyt ainakin odottaa hyllyssä tovin.




Pohdinnan jälkeen ja hiukan kauas katsoisemmin ajateltuna, akku siirtyy konttiin kuitenkin. Hyödynnän rokkikoneille menevän sähkökaapelin ja rakennan kontissa vahvistimelle uuden syötön. Samoin maadoituspiste täytyy askarrella konttiin. Akun sijainti näyttäisi vahvasti tulevan vahvistimen viereen. Vielä riittää sähköjen kanssa puuhastelua, sillä jätin vielä osan tarkoituksella tekemättä, koska tehostaja vie jonkin verran tilaa tuolta läpivientien alueelta.




Puhallinmoottoria siirsin noin 15cm taaksepäin ja tein sen päälle peltilätkän, joka estäisi edes osan roskien pääsystä suoraan moottoriin. Peltiläpyskä on n. 5mm irti moottorin pinnasta, joten ilmaa se repii hienosti tuon peltiläpyskän alta. Puhallinmoottori saattaa tuosta vielä siirtyä piiloon, jos vain saan inspiraatiota moiseen hommaan. Tuolla vasemmassa nurkassa vaihtimen vieressä on vain hiukan vähän tilaa taitella 125mm putki järkevään asentoon.. Nyt nykyisellä sijainnilla puhallinmoottori jää osittain tulevan ColdAirIntaken alle, joten sinällään sulautuu vielä paremmin konehuoneeseen kun konehuone on "valmiina".



Sitten vain töttöröä paikalleen. Meni ihan bolt-on kun oli tilaa jo tehty.





Vertailukuvaa tallikauden aloituksesta tähän päivään.




Akku löytyy nyt sitten kontista. Eipä tuo hifilaitteille jo mennyt kaapeli riittänyt, joten vedin 50mm2 kaapelin konttiin. Hifilaitteille laitoin 20mm2 kaapelin, se piisaa noille tehoille hienosti, vallan kun siirtomatkaa akulta vahvistimelle on noin metri. Jo olemassa ollut kaapeli periaatteessa riitti, mutta starttaus kävi niin vaivalloisesti, että vedin uuden kaapelin, ihan vain varmuuden vuoksi. Se muutaman kympin kärsimys uudesta kaapelista oli tässä vaiheessa hyvä "kärsiä" ettei harmita jälkikäteen. Startille mennyt kaapeli oli myös 50mm2 niin tein konehuoneeseen liitännän kotitalouksissa käytetyllä Enston ( https://www.taloon.com/yleisliitin-2-5-50mm2-harm-ke-61 ) liittimellä joka on koteloituna konehuoneen maadoituspisteen lähelle.


Sitten jarrujen kimppuun, kerta nekin kotiutui.


Hommahan alkoi vanhojen kilkkeiden poistamisella, paikkojen putsauksella ja uusien romujen kasauksella. Olihan terapeuttista hommaa kasailla uusia, sopivia osia paikoilleen.

Yllättävän hyvässä kunnossa on auto, tuosta kun pyöränkotelosta tutki ja pyörähdin auton alla tutkimassa jo vanhan tehostimen poistoa ja uuden laittoa.

Hihnat on varmasti joku uusinut, sillä niissä oli pintaa vielä hyvin.




Melkoset möykyt nuo 12" rumpujarrut on. Täytynee laittaa varastoon ja koittaa kaupata Packard harrastajille.


Lisää putsailua. Putsailujen jälkeen poistin pultit vasta ja aloin uutta hardwaree mallailemaan paikalleen.



Putsailujen jälkeen vain uutta osaa spindleen paikalleen. Näköjään ei jää tämä homma kiinni huonosta hardwaresta.




Kun spindlet oli varustettu, rupesin ihastelemaan varsinaisia jarruja ja niiden koneistuksia. Onhan pirun siistin näköiset jarrut. Kasasin kaikki Wilwoodin ohjeen mukaan lukitteilla ja suosituksen mukaisilla rasvoilla.





Sitten vain pakettia paikalleen.



Sittenhän voisikin alkaa tehostinta mallailemaan paikalleen.

Tehostinta alettu askartelemaan paikalleen.

Raitisilman töttörö ja sen kaulus pois. Töttörö oli kiinni ruuvein tulipellissa ja kauluksen poistin dremelillä.


Aika hyvin tuli tuolla jo tilaa.


Reikäterällä hiukan reiän kasvattamista ja sen siistiminen rälläkällä.



Pahvista muotti tehostajan siirtoon kohdalleen. Muotilla 10mm latasta työstäen teline.



Ja tehostajaa sovittamaan. Aika hyvin käy. Käyttötanko tulee suoraan polkimen rungon alle. Polkimessa käyttöalue riittää hienosti.



Tuollainen limppu siirtää tehostajan kohdalleen ja toimii samalla raitisilmareiän tulppana. Materiaalivahvuus 10mm.



Niin alashan tuo tehostin jää, että sähköt saa loputki siivota piiloon. Siitäpäs se taas jatkuu jossain välissä.

Jahas.

Eilen saatu jarrut henkiin. Kyllä otti koville, voi hyvänen ( lue voimasanana ) miten meinasi järki paeta päästä. Tämä postaus sisältää paljon tekstiä, panimotuotteiden nautiskelua, manaamista ja kaikkea sitä, mitä miltei 70vuotiaan harrasteen kanssa voisi kokea. Enjoy the ride.

Ensin tein mekaanisen puolen kuntoon, eli tehostimelle vielä lattaraudasta tuen ja jarruputkia. Eteen tein kummallekin renkaalle uudet jarruputket ( 3/16 putki ) ja vanha tehostin pois. Samalla siirsin propon järkevämpään paikkaan ( 1/4 putki ). Tein lattaraudasta propolle telineen hyödyntäen kitissä tullutta rautaa, jottei propo vatkaa vapaasti konehuoneessa putkien varassa.




Sitten aloinkin innolla ilmaamaan alipainevekottimella, kompuraan liitettävällä. Ilmaa repii tulee koko ajan linjoista... Huomiona tässä välissä se, että uus pääsylkkä on 1" borella ja sen ilmasin viilapenkissä ennen asentamista. Ja propoonhan ei tietenkään tullut ilmaamiseen käytettävää "lukkoa", joten sen kanssakin sai painia. Katkaisin yhden pienen meisselin ja nippusiteellä vedin propon sylinterin lukkoon. Tässä propossa ei siis ollut ilmausnappia.

Summasummaarum: 4litraa nestettä revin linjoista läpi, kiristin liitoksia ja tein vaikka mitä poppaskonsteja. Taisinpa jopa päästää kirosanasen. Lyhensin ja pisensin käyttötankoa, säädin poljinta ja vaikka v*ttu mitä.  Loppuviimein n.8h ilmaamisen jälkeen ja 5 kertaa tehostajan irroituksen jälkeen istuin lattialle, avasin oluen ja sanelin itsekseen jotain sellaisia asioita, joita ei edes voi kirjoittaa ääneen. Lähinnä erinäisiä kirosanoja luettelin ääneen ja mietin harrastuksen vaihtamista ristipistoihin tai raamatun lukuun. Noh, onneksi ne ajatukset alkoi vaihtua toisiin kun panimotuotteita availi tarpeeksi. Hetki rauhotuttiin ja nautittiin lähipanimon tuotteita ja oli aika painaa leuka rintaan ja kohti seuraavaa pettymystä.


Eli Suomeksi.
Back to square one.

Vehkeet levälleen. Kaikki paitsi tulipellissä ollut tehostin ja jo pujotellut jarrulinjat jätin autoon, muuten paskat pöydälle. Paineilmaa kaikkialle ja vanhat (elikkäs uudet) nesteet pois. Lukuisten ilmaus yritysten jälkeen totesin että nyt on ilmat pois pääsylkästä. Tuli jopa omituisen hyvä fiilis tässä vaiheessa. Möykky ( a.k.a. = tehostin + propo ) paikalleen, vain todetakseni, että yksi linja vuotaa.

Meinas harmittaa ja sormiakin jo himppa kipottaa jarruneste. Ei muuten toimi sormenjälkitunnistin puhelimessa hetkeen..

Sen verran jääräpää oon, että samantien uus linja, ilmaus ja totesin että alkaa tuntoa jarruun löytyä ja vuotojakaan ei ole. Hiukan tuuletin tässä vaiheessa.

Romut käyntiin ja poljin lattiaan. Ai juku. Eipäs ole ihan toviin ärsyttänyt yhtä paljon.

Tutkimaan alipainetta. No alipaineet tulee suoraan imusarjasta ja mallia todella paljon alipainetta on tarjolla. Takaisku pelaa tehostajassa. Kaasarista kuiten löytyi alipaine vuotoja jotka paikkasin. Kaasari on suht tuore ja alkuperäiset ilmatulpat vuoti sekä yksi letku oli yhtä pehmyt kuin cremebrulee.


Alipaineet oli siis nyt korjattu, todettu että ei vuotoja, poljin lerppu auto ollessa käynnissä, kova muuten. Oli siis ilmaa piireissä vieläkin. Pakko olla.
Huolellinen ilmaus, käyttötangon pidentäminen /säätö ja jarrut löytyi. Vielä skeptisyyden nimissä auto pukeille ja poljin pohjaan vatupassin avulla ja renkaita vääntelemään, pelkääjän takarengas ei pitänyt yhtä hyvin kuin muut ( levy on tosi huono siellä ). Auto käyntiin vielä kerran ja jarrua vasten vedätystä. Pitää.

Huokaisu.

Äkkiä koko talli siivoten ja kaikki jarrunesteputelit piiloon ettei ne mene yhtään enempää painajaisiin.. Pesin jopa tallin lattiankin kaikesta epämääräisestä mujupaskasta. Ja etenkin jarrunesteestä joka on muuten suht liukasta kengänpohjan alla.

Ottipahan hiukan verran työtä. Vallan kun kaiken itse tekee. Luulin, että ilmaus on se helpoin osuus. Paskat.

Siellä se tehostin, propo ja kaikki putket on.


Konehuoneessa vielä saattanee jotain tapahtua, mutta hetki täytyy nyt olla pois tallista. Sähköjen siistimistä nyt ainakin ja se ilmastointikonekkin odottaisi asentajaansa.

Ennen.


Nyt.


Tästä kaikesta viisastuneena, tilasin propon ilmaukseen siihen tarkoitetun lukitustyökalun, jotta edes yksi työvaihe olisi helpompi jos ilmaushommia tarvitsee propon kanssa tehdä.

Takalaikat voisi vielä vaihtaa. Jahka jaksaa.

Ei mennyt kauaa kun tallissa piti pyörähtää.

Vedin viilapenkkiin kiinni myllytyskoneen ja hieraisin enimmät pinttymät pois noista intake putkista.

Ennen.



Nyt.




Ihmeen sameaksi vielä jäi, mutta saipahan kaikki jesarin / muun liimaschaissen pois putkista. Osasyynä sameuteen se, että joutu todella niukasti käyttämään metal polishia, sillä en ollut muistanut uutta purkkia ostaa sitten viime kerran käytön. Muutaman putken jouduin ihan maalipinnan myllytysaineella käydä läpi, sillä metalpolish loppui kokonaan. Varmaan noista paremmat tulisi, jos vielä jaksaisi uudella aineella käydä läpi. Aika näyttää jaksaako vai ei.

Aika pahasti nyt pistää silmään moottorin etuosa apulaitteineen ja niiden kiinnitysrautoineen. Saa nähä onko niille tehtävä jotain. Maalia olis hyllyssä tosin..

Aloitin sähköjen siistimisen. Huhhuh.

Alla olevassa kuvassa vain murto-osa läpikäytävistä sähköistä..


Aloitin sillä, että hain bilteman yleismallin sulaketaulun,
 +muita kilkuttimia, jolla saan jaattua +12V niille vekottimille jotka sen vaativat aina. Eli radion muisti, flekti, kusipoika ja töötti. Toki nuokin olisi voinut releyttää virtalukon taakse, mutta en jaksanut ruveta kikkailemaan. Toimii siis samalla tavalla nyt kun aiemmin. 6mm2 johto oikealta alhaalta sisään ja sulakkeiden kautta auton laitteisiin, 6mm2 johto tulee suoraan akulta. Siniset kaapelit on 2,5mm2 jotka piisaavat tähän käyttöön hienosti.


Samalla kaappasin biltemasta mukaan maadoituskaapelin, joka tulee konehuoneessa olevasta maadoituspisteestä nyt kojelaudan alle. Tarkoitus vielä lattiamattojen alla oleva vanha 20mm2 hifikaapeli laittaa ko. kojelaudan maadoituspisteeseen, jahka vaan löydän 20mm2 kaapelikengät, jotka on jossain jemmassa. Näin ollen maadoitusketju koneelta akulle menee aina ( akku - kojelaudan alunen - konehuoneen maadoituspiste ), pointtina vain hyödyntää tuo olemassa oleva 20mm2 kaapeli. Nyt akku maadoittuu kontissa runkoon ja rungon kautta auton etuosan maadoituspisteisiin (konehuone + kojelaudan alle).

Tarkoituksena olisi nyt laittaa kerran jonkun tekemät sähköt siten, että minäkin tiedän missä menee minnekkin sähköt. Raapaisin mittaristoa jo hiukan pois kojelaudasta ja laitoin samalla vauhdilla takaisin. Siellä näytti olevan ainakin valta-osa johdoista alkuperäisiä kangaspäällysteisiä. Odottakoon ne vaihtajaansa vielä.

Konehuoneesta sai nyt aika kivasti sähköt järjestykseen. Toki vielä hommaakin siellä on. Haluaisin järkeillä mittariston kellon ( tältä puuttuu ainakin jännite. On vain +6voltin kello, täytyy miettiä miten saisi kikkailtua +12v -> +6v ), lämpötilanmittauksen ja nopeusmittarin toimimaan niin antaa vielä hetken konehuoneen osan olla "levällään".

Joulusiivous laajennettu talliin myös ja käytin autoa ulkosalla kerta keli oli vähintäänkin mahtava. Kävin tuossa myös jonkun satametriä ajamassa ja hienosti jarrut toimi, mitä liukkaalla kelillä sen pystyi todeta. On se kyllä vaan hieno! Jonkun verran pinnoilla on säilytyksestä tullutta pölyä ja paskaa, mutta näkyy maalipinnalle tehdyt temput jo jonkin verran. Ei nuo ColdAirIntaken putket enään niin sameat ole...








Otin myös työn alle tuon ilmastointikoneen. Siihen etiskelin lukuisia eri kytkentäohjeita josta kasasin yhden ajatusmallin, jolla toteutin kytkennät ja puhallin heräsi henkiin. Hienosti pelaa. Kompurankin coilia kokeilin ja toimii sekin. Halusin ensin varmistua jollain tapaa laitteen toimivuudesta ennenkuin kaikki mekaaninen osuus on tehty. Näyttäisi vaan kovasti siltä, että tuo itse sisäyksikkö on vaan liian iso ja järjettömän ruma, että saattaa jäädä asentamatta kokonaan. Sisäyksikkö ei mahdu kojelaudan sisään. Kojelaudan alle mahtuisi näkysälle, mutta sitten olisikin näkysällä joka ei ole vaihtoehto, ainakaan vielä. Ainut "järkevä" sijoituspaikka tuolle olisi sohvan alla siten, että puhaltaisi takatilaan ensin kylmän ilman. Ihan jeppis vaihtoehto ja toteutettavissa oleva, tarvitsi vain vetää järjettömän pitkät paineputket ja toteuttaa säätö kojelautaan kytkemällä nykyisten säätimien rinnalle toiset kytkimet. Ei nappaa moinen ja taidan jättää tuon joko hyllyyn tai annan eteenpäin laitetta tarvitsevalle.


Tutkitaan ja ihmetellään lisää, "seuraavaa" työvaihetta eteenpäin.

Tuo Packard oli Kajaanissa yhdellä kaverilla joitakin vuosia sitten. Mukava oli takapenkillä kaljaa hörppiä, siellä jonkun verran on jalkatilaa

Tuo Packard oli Kajaanissa yhdellä kaverilla joitakin vuosia sitten. Mukava oli takapenkillä kaljaa hörppiä, siellä jonkun verran on jalkatilaa

Tämä Kajaanin herra on ilmestynyt mulle jo muutaman kerran, hauska sinänsä.  Juu on siellä jonkin verran jalkatilaa.. 

Jotain touhuttu.

Flekti, töötti ja pissapoika sai uudet samanmoiset kytkimet ja uuden telineen. Vanhat oli kaikki eriparia, joskin toimivia toki.







Eestä jarruswapin takia leveni raideväli vajaan tuuman kummaltakin puolen. Taaksekkin siis 1" spacerit.



Hienosti istui noilla, ainut vaan että pakoputkien päät otti renkaaseen joten niistä siivu pois, kuumakesto maalia putkille perään ja pyöräkoteloille siistimiset ja mattamustaa. Tuli aivan kurantti.











Kun akun siirsin konttiin niin, alko vahvistin ottamaan laturilta häiriötä auton ollessa käynnissä. Otin senkin työnalle ja ei ota häiriöö enään, kun teki miltei kaiken uusiksi.

Onko noista vipukytkimistä kaksi sitten palauttavia, vai onko pissapoika ja töötti niksnakskytkimen takana?

Onko noista vipukytkimistä kaksi sitten palauttavia, vai onko pissapoika ja töötti niksnakskytkimen takana?

Ei oo palauttavia. Tarvii niin harvoin että otin tollaset palauttamattomat kytkimet.

Ei oo palauttavia. Tarvii niin harvoin että otin tollaset palauttamattomat kytkimet.

Niinno sitte jos ne on lähinnä katsastussetää varten.

En nyt muista, oliko joku kaverin laitos vai oma kottero, johon suunnittelin jostain syystä äänimerkin kytkemistä painonapin alle, mutta totesin, että jos sitä sattuu joskus aikuisten oikeasti tarviimaan, ei se nappi kuitenkaan löydy sormen alle jostain kojelaudasta...

Niinno sitte jos ne on lähinnä katsastussetää varten.

En nyt muista, oliko joku kaverin laitos vai oma kottero, johon suunnittelin jostain syystä äänimerkin kytkemistä painonapin alle, mutta totesin, että jos sitä sattuu joskus aikuisten oikeasti tarviimaan, ei se nappi kuitenkaan löydy sormen alle jostain kojelaudasta...

Hyvä pointti. Tässä on taustalla se, että omaa jaksamattomuuttani en ole herkistellyt tööttiä tai pissapojan alkuperäisiä painikkeita toimimaan. Ne kun jaksaisi kunnostaa niin toimisivat alkuperäisillä paikoilla. 

Mutta menkööt noin vielä.

Jaahas.

Soitin vehkeiden kanssa painiminen jatkui viikonloppuna. Soittimena mulla oli loppukesän ajan joku vanha Pioneer jolla ajettiin vehkeitä sisään ( eli ts. en jaksanut panostaa ja laittaa DSP:ta ja kunnon soitinta ).
Viime kesän lopulla alkoi pienoiseksi ongelmaksi muodostua tuulilasin tms. veden päästäminen koppiin ja suoraan minnekkäs muualle kuin soittimen päälle. Sen ongelman jo kesällä kiersin kun laitoin soittimen pussissa kojelaudan alle. Soittimen sijaintia kattelin monta kertaa uusiksi, mutta ei löydy järkevää paikkaa. Hanskalokeroonkaan ei mahdu. Nappasin hyllystä palan peltiä ja taittelin tollasen HC kaukalon soittimen päälle. ihan hirveähän tuo on mutta estää veden pääsyn soittimeen jos sitä tippakaks sillon tulee, alareunan taitto estää johtosarjaan veden pääsyn. Melko hyvä istuvuus tuli pöydän kulmaa vasten taitellen.





Sitten vain romut paikalleen. Soittimeksi siis hyllyssä ollut Alpine CDA 117ri ja sen perään Alpinen PXA-H100 ( DSP ).



Aloin varovasti hakemaan soittimeen järkeviä asetusarvoja ja sillä vielä kuvissa piuhatkin levällään. Merisää kuuluu jo aika kiitettävästi. Soitin tuli siis samalle sijainnille kuin Pioneer oli. DSP menee hanskalokeron takaseinään. DSP korvaa siis kaikki vahvistimen säädöt ja säästää allekirjoittaneen selkää kun säädöt voi hoitaa radiosta eikä tarvi konttiin vahvistimen tykö kiivetä aina.

Emmä noista mitään ymmärrä todellisuudessa, sen takia toverit jeesaa joilla osalla jopa kisataustaa soitteluissa.