242 vm. 84, aikanaan R-sportin sarjalla turbotettu. Korissa on paljon tekemistä ja siinä ei ollut tekniikkaa paikoillaan. Auto löytyi vähän sattumalta vaihteistokauppoja tehdessä ja ennen pitkää se vaihtoikin omistajaa. Oli jäänyt entiselle omistajalle tarpeettomaksi, kun hän oli löytänyt paremman korin itselleen, johon vaihtoi tästä tekniikan. Parhaita puolia autossa on 2-ovisuus ja vanhat turbon paperit; niissä ei ole tehoista olainkaan mainintaa ja turbosta vain maininta: "jälkiasennusahdin."
Autoon vaihdettiin korjaustöiden yhteydessä pyöreälamppuinen keula lokasuojineen ja muine tarvittavine osineen sekä takavaloiksi vanhemmat 5-ruutuiset takavalot. Auton väri vaihtui hopeasta tummanpunaiseen.
Autoa on madallettu aika paljon ja alustaan on tehty paljon muutoksia, mutta ei kuitenkaan coilovereja. Suurin osa puslista on polyuretaania. Vanteina Atev A:t 7,5J17 koossa.
Pyrin pitämään aloitusviestiin päivitettynä auton tämänhetkistä tilannetta.
Ensimmäinen tekniikkaversio, vinokone:
-B230F lohko vm.91 240:sta
-H-profiili kanget
-FT:n männät
-Puristussuhde ~9,3:1
-K-nokka
-530 kansi, laskettu, rst pakoventtiilit, siistitty, mutta en tiedä onko alkuperäistä parempi.
-Vakio kansipahvi, kovat kannenpultit
-Megasquirt 2 v3.0
-Vakio sähköruiskun imusarja / itse tehty plenum
-IGN-4 hukkakipinäpuola, BIP373 sytkäkivet.
-846cc suuttimet
-E85
-AEM 320lph E85 -polttoainepumppu asennettuna alkuperäisen tankin sisälle
-Schwitzer S200 ~57/59
-Itsetehty pulssipakosarja ulkoisella bilteman hukkiksella
-Cooleri 450x300x76
-M90 laatikko
-1031 perä 3,31 välityksellä ja räikkälukolla
Peltihommia oli siis paljon ympäri autoa, pääpiirteissään tällaista: Takakaaret molemmin puolin, apukuskin puoleinen oli jo ennestään vaihdettu, mutta se oli myös laitettava uudelleen. Kyljet olivat muutenkin ruostuneet jo aika ylös saakka, mutta niitä oli avattava vielä hieman enemmän, jotta kyljen sisäpuolella olevan helman yläosan sai korjattua. Helmat vaihtuivat molemmat, sisähelmatkin olivat varsin mädät, mutta ne sai vielä parsittua. Lattiassa oli ehkä 20cm helmasta sisäänpäin paljolti vaihtoon menevää peltiä. Penkkien korokepellit piti lattian korjausta varten irroittaa.
Muutamiin kohtiin runkopalkkeihinkin piti tehdä paikkauksia, pahin paikka oli moottorin kannakepalkin kiinnityskohdan alla kuskin puolella. Takaluukun seutukunta oli aika huonoa varsinkin varapyöräkoteloiden tietämiltä, mutta niiden rakenne tuli huomattavasti yksinkertaisemmaksi kun tilalle laitettiin suorat pellit. Myös etulokasuojissa oli korjailtavaa, olivathan ne pyöreälamppuisen keulan mukana tulleet 70-lukuiset. Korjauspellit otettiin eräästä varaosa 244:sta, joka oli huomattavasti ruosteettomampi, tosin ruosteessa sekin ja osia sai vähän paikkailla. Tämä ei ollu kaikkein fiksuin päätös, koska siinä oli kauhea työ ja silti lopputulos on kyseenalainen. 242:n ovet eivät olleet alkuperäiset ja kuskin oveen oli joku jo vaihtanut alaosan yllättävän onnistuneesti, pellin vetelyä lukuunottamatta. Apukuskin ovi meni juuri ja juuri alareunan paikkauksilla.
Olen koritöitä tehdessäni monessa kohtaa vähän muuttanut alkuperäisiä rakenteita vähemmän ruosteherkkään suuntaan, toisin sanoen poistanut kaksin- ja kolminkertaisia pistehitsattuja peltejä, koska ne ovat herkkiä rakokorroosiolle.
Ostokuntoa:
Happamia paikkoja:
Kuva autosta vuodelta 2010 volvomiitistä:
