Otsikko kertookin hyvin pitkälti sen, mitä ajattelin pimeänä helmikuun iltana 2014 ostaessani hetken mielijohteesta taas "talviautoa".
Olisihan se pitänyt jo siinä vaiheessa tietää, mikä itsepetos oli kyseessä.
Kyseessä on kolmas Volvoni, ensimmäisen ostin vuonna 2011 ja tuli sitten jäätyä koukkuun näihin laatikoihin. Aluksi pihassa seisoi 240 -88, jota liikutti laiskanpuoleisesti B200E + M47 kombinaatio. Viime syksynä hommasin ikuisuusprojektiksi 244L:n vuosimallia 1978, josta olisi ehkä joskus tarkoitus leipoa "vanhan liiton" Turbovolvo. Tämä 244L löytyy minulta vieläkin, eikä siitä ole varmaankaan ikinä tarkoitus luopua.
Eli muitta mutkitta, esitellään nyt tämä nykyinen ykköskulkine (vaikkei tässä mitään esiteltävää olekaan?), mikä piti ihan vain hetken ritsaksi hakea.
Volvo 740 GL vuosimallia 1989. Moottorina laiskaakin laiskempi B200F, jonka jatkeena M47. Mittarissa ostohetkellä vaatimattomat 406000 km.
Palataanpas nykyhetkeen. Ajattelin siis helmikuussa hakea talven viimeisille liukkaille tämän seiskasatkun, mutta vielä se perkele pihassa tönöttää ja hoitaa käyttöauton virkaa. Tälle ei ollut tarkoitus tehdä ikinä yhtään mitään, ei edes pestä, mutta joku naksahti taas päässä. Antaa kuvien kertoa hieman enemmän.
Tässä auto heti minulle tultua, ei mitään ihmeempää. Pientä ruostevauriota siellätäällä, kilometreihin nähden ihan ok-korinen
Ei mennyt kahta viikkoakaan, kun pahasti pussilla oleva kattoverhoilu alkoi häiritsemään ajamista aikalailla, joten eräänä päivänä päätin repiä sen sieltä alas.
Seuraavaksi käteen jäikin konepellin avausmekanismi, eikä ollut mielenkiintoa käydä sitä korjailemaan, joten surutta porailin konepeltiin sokat.
Ei mennyt aikaakaan, kun rupesin hieman fiksailemaan ruostevaurioita ja samalla päätin toteuttaa tässä autossa aikalailla kaiken sen, mitä en aiemmille autoille ole raaskinut/viitsinyt tehdä. Eli luvassa aikapaljon kaikkea outoa, hämärää ja tyhmää
Tuli askarreltua kokopunaisia takavaloja ja muuta pientä, hankittua kattotelineet ja kaikenlaista pientä
Jokunen viikko (jep, viikko) myöhemmin tuli vetäistyä tämän pommikoneen päälle vihdoin se väri. Harkitsin mattamustaa hetken, mutta niitä näkee liikenteessä aivan liian paljon, joten väriksi valikoitui melko tyly mattaharmaa
Viimeistään tässä kohtaa mopo lähti aika totaalisesti käsistä, hieman videotykillä mallailua teippaamisen helpottamiseksi
Ja nyt pääsemmekin jo aikalailla nykypäivään
Kuten kuvista huomaa, niin jousiakin on tullut vähän pätkittyä, vetokoukku ja takapuskurin törkeähkö alalippa poistettua ja muuta pientä. Mikäli tähän nyt oikein kiintyy, niin jotain asiallisempaa vannetta ja parempaa alustaa. Tekniikanvaihdos on myös muhinut takaraivossa jo jonkin aikaa. Saas nähdä, mitä tässä nyt keksii
Jatketaan sitä mukaa kun auto edistyy (jos edistyy) ja tarinaa tulee.
Kiitos
