240 -87 Sisustaprojekti -verhoiluhommia

Tässä projektikertomuksessa tullaan käymään läpi penkkien täydellinen kunnostus ja puhdistus runsailla kuvilla höystettynä.
Vuoden -87 Volvoon aloittelin penkkiprojektia viikko sitten kun hommasin JuHaU:lta purussa olevasta loppupään SE mallista 240:n äveriäimmän mallin plyyshipenkit.
-87 240 käsitykseni mukaan DL mallissa on ollut ne ihan tavalliset kangaspenkit, GL mallissa sitten hieman hienommat trikooplyyshit vinoraidoilla ja nämä täysplyyshiset ja nahat on sitten saanut erikoistilauksesta ja lisähintaan.
Loppupään 240 Volvot ovat kuitenkin niitä paremmin varustettuja ja olisi ollut sääli hävittää hienoja verhoiluja auton mukana.
Beige on värinä sellainen että puhtaana ollessaan se on hieno ja mielestäni arvokkaan näköinen sisustus verrattuna niihin iän ikuisiin mustiin ja harmaisiin.
Tässä värissä vain näkyy lika ihan eritavalla tietysti kuin noissa tummemmissa sävyissä.


Tässä lähtökohta. Yli 400 000 km ajettu auto ja penkit myös sen näköisessä kunnossa. Kuva JuHaU:n purkuautosta. Tärkeimpänä pidin kuitenkin sitä ettei penkeissä ole repeämiä tai reikiä, eli ovat vain likaiset. Hanttarin puoleisen penkin selkänojasta löytyi yksi tupakan reikä, mutta palataan siihen ja sen korjaukseen myöhempänä.

Viime sunnuntaina hitonmoisessa vesisateessa lähdin sitten peräkärry mukanani purkamaan tuota sisustaa. Kaupat tehtiin ja kotitalliin päästyäni sormet syyhyten ensi töikseni purin kuskin penkin osiksi. Ajattelin että aloitetaan siitä hankalimmasta (likaisimmasta) penkistä ensimmäisenä.
Olen omasta autostani joskus vuosia sitten purkanut penkit niin tiesin miten mikäkin osa lähtee ehjänä irti. Ristiselän tuki on kierteillä ja selkänojan kallistus lähtee leveällä talttapäisellä meisselillä kampeamalla.
Metalliklipsut vedin raakasti sivuleikkureilla poikki, ne voi korvata sitten kasattaessa nippusiteillä. Oli iloinen yllätys kun penkkien rungot ja vaahtomuovit olivat hyvässä kunnossa. Melkein kaikki jousetkin olivat paikoillaan ja säädettävät ristiseläntuetkin toimivat kummassakin penkissä.


Penkin runko.


Vaahtomuovit olivat yllätyksekseni hyvässä kunnossa. Nämä ovat monesti aivan riekaleiksi istuttu.


Kuskin penkin verhoilut irrotettuna. Huh kun ovat mustat.

Pesin jokaisen osan erikseen yksitellen ja kaikille saman kaavan mukaan.
1. Imurointi kaikesta irtopaskasta.
2. Esipesu. Ammeeseen kuumaa vettä ja nestemäistä pyykinpesuainetta perään. Vaikeille tahrakohdille Tabort tahranpoistoainetta vaikuttamaan tai suoraan pesuainetta.
Toistin esipesu-virutuksen niin monta kertaa että vesi oli puhdasta. Esim. kuskin penkin istuinosa vaati 3 esipesua ja 3 virutusta ennen kuin se oli valmis pesukoneeseen.
3. Konepesu. 60 astetta linkous 400 kierrosta ja pesupalloon täysi satsi + huuhteluainetta. Pesin jokaisen osan yksitellen koska käytössä oli tavallinen kuluttajakäyttöön tarkoitettu pesukone. Jokaisen pesun jälkeen muuten puhdistin nukkasihdin jonne kertyikin aikas hyvin kaikkea langanpätkää ym.


Menossa hanttarin puoleisen selkänojan esipesu nro.2


Kuskin penkin istuinosa pestynä ja kuivattuna. On siinä "vähän" eroa lähtökohtaan. Plyyshille tyypillinen katselukulmasta vaihtuva "hehkuminen" tulee myös esiin.

Seuraavaksi hyökkäsin takapenkin selkänojan kimppuun. Se onkin suuritöisin ottaa pois ja asentaa takaisin. Se on yhteentä 36 metalliklipsulla kiinni vaahtomuovirungossa upotetuissa metallitangoissa.


Siinä lähtökohta. Kuva JuHaU:n purkuautosta.


Takaselkänojan kyynärnojan kiinnitys.


Selkänojan verhoilu irrotettuna.


Merkitsin kaikki verhoilun sisällä kulkevat raudat koska kasausvaiheessa niitä olisi sitten harmittavainen homma alkaa arpoa oikeisiin paikkoihin. Merkkasin myös istuinten jousien paikat koska niitäkin on eri kokoisia.


Kokemus on osoittanut että paksuilla nippusiteillä homma hoituu. Ostin varuiksi metallisiakin nippusiteitä jos tulee tosi kriittisiä paikkoja:)
Kaikki nippusiteet kiristetään "munia myöten". Tuossa se on vain kuvausta varten jätetty kiristämättä.


Puhdistettu verhoilu paikoillaan.


Valmis asennettavaksi paikoilleen.

Tähän vaiheeseen olen siis viikon aikana päässyt. Paljon on jo tehty mutta paljon on vielä tekemistäkin. Onneksi on lomat juuri aluillaan niin ei tarvitse työpäivän päätteeksi alkaa kiireellä tekemään. Tuo selkänoja on tällä hetkellä ullakolla lakanan alla varastoituna odottamassa paikalleen laittoa.

Oli vähän he***tin mustaksi päässyt kuskin penkki, mutta niin vain tuli pesemällä puhtaaksi 

Juu. Pesu tekee ihmeitä ja tuoksuvat nyt myös raikkailta kun on käytetty huuhteluainetta. Tosi laadukkaan tuntuista tuo Volvon käyttämä plyyshikangas kyllä vaikuttaa olevan kun kestää käyttöä ja pesua noin hyvin.
Se perus GL mallin trikooplyyshikin on kestävää mutta tyypillinen kohta josta hajoaa on kuskin selkänojan reunimmaisen sauman kohdalta. Näissä täysplyyshisissä ei ole sitäkään ongelmaa koska sauma ei ole ulkoneva vaan on ommeltu takapuolelta käännettynä.

Tutun näköistä puuhaa harrasteltu. Siitä mukavaa, että "vaikutuksen" näkee heti ja penkistä tulee paljon parempi istuakin kun on korjattu. Jos nyt vaikka uskaltaisi itsekkin jatkaa tuota takapenkin pesua kun on joku muu sen ainakin onnistuneesti tehnyt. Omat Turbon plyysipenkit kun ei ole helmenvalkoista nähnyt moneen vuoteen.

^Saikos noita helmenvalkoisia penkkejä (ja ovipahveja?) mihinkään muuhun malliin kuin Turboon aikoinaan? En ainakaan muista nähneeni. Eikös ne olleet muuten samalla kuosilla kuin nuo minunkin penkit?

Itse olisin halunnu nämä juhan etupenkit- olen huomannut että näissä viimeisissä vuosimalleissa on kestävät vaahtomuovit etupenkeissä, vaikka kilsoja olisikin paljon  :hello:

^Tuo oli uutta tietoa minullekin että viimeisimmissä malleissa olisi kestävämmät vaahtomuovit. Saattaa hyvinkin pitää paikkansa.
Toinen seikka mihin huomioni kiinnittyi oli se että tässä -90 mallisessa ei ollut enää sävyn mukaan soinnutettuja ristiseläntuen sekä selkänojan kallistuksen säätöjä, vaan ne olivat mustat. Myös kojelauta oli täys musta kun vanhemmissa beigellä sisustuksella olevissa alaosa on myös beigen värinen.

Aamulla heitin koneeseen takapenkkien niskatukien suojapussit sekä takaselkänojan kyynärtuen verhoilut. Etupenkkien niskatuet pesin ammeessa käsin koska niitä ei pysty järkevästi purkamaan.
Nyt on siis kaikki osat pestyjä ja viimeisimmät ovat parvekkeella kuivumassa.


Yllättävän paljon noista etupenkkien niskatuistakin vain likaa sai lähtemään.

Sillä välin piti keksiä jotain näperrettävää, joten otin aiheeksi etupenkkien selkänojan säilytyspussit.
Kummankin penkin säilytyspussin kuminauha oli aikaa myöten pettänyt ja nyt ne roikkuivat ikävän näköisesti repsottaen.
Omat neulonta taidot rajoittuvat siihen mitä nyt pojille on peruskoulussa opetettu, mutta järkeilin ettei se niin hankalaa voi olla jos kerran useimmat naisetkin siihen pystyvät . No joo, huumoria.
Menin siis lähimpään neulonta tarvikkeita myyvään liikkeeseen mallikuminauha mukanani ja esitin myyjälle toiveeni. Heiltä löytyikin miltei ihan vastaavaa kuin alkuperäinen kuminauha. Samalla ostin neulan sekä paksuinta beigen väristä lankaa jota kaupasta löytyi. Myyjän mukaan se on kestävää myös auton penkeissä kun kerroin mihin se on tulossa. Mutsilta olinkin jo aikaisemmin kähveltänyt ratkojan jolla saan saumat avattua.


Tuolla tavalla ne säilytyspussit roikkuvat. Ruman näköistä.


Verhoilu käännettynä ympäri. Alkuperäinen kuminauha on pingotettuna saumojen välissä. Se pitäisi ottaa ratkojalla irti ja laittaa uusi kuminauha tilalle.


Sauman avaamista. Itse kuminauha ei ole pelkästään penkkien reunasaumojen varassa vaan se on ommeltu erikseen kiinni ja sitten vasta reunasaumat.


Käytin vanhaa kuminauhaa vetonaruna. Nyt on uusi nauha paikoillaan.


Vedin vanhoja tikkausreikiä pitkin uudet langat. Laiton muutaman sentin ratkomattomien kohtien päälle ja käännöskohdat vedin pariin kolmeen kertaan että varmasti pysyy.


Langan päätöksen tein tuolla tavoin muutaman silmukan läpi ja lopuksi ihan perus solmu. En tiedä onko ihan oppikirjan mukaan mutta tuntui tulevan ihan hyvä.


Tuollainen siitä tuli. Näyttää tietysti aivan erilaiselta sitten kun se on penkkiin asennettu, mutta tuosta jo näkee ettei pussi enää roiku vaan pysyy kuminauhan avulla kiinni.

Tänään palataan siihen aloitusviestissä mainitsemaani hanttarin selkänojan tupakan reikään.
Onni onnettomuudessa reikä oli tullut ihan sauman viereen, joten päätin kokeilla pikku kikkaa sen häivyttämiseksi.
Onneksi tuo oli ainoa reikä joka tästä penkkisarjasta löytyi.


Plyyshi oli muutenkin tuosta saumakohdasta merkillisesti kulunut. Lieneekö kuljetettu jotain joka on hangannut siihen?


Merkkasin kääntöpuolelle uuden saumakohdan mukaillen vanhaa. Tuon mukaan jos ompelisi niin viallinen kohta menisi juuri ja juuri piiloon.

 
Sitten vedin kylmän viileästi uudet saumat. Tulin langalla ensiksi jonkin matkaa alkuperäistä saumaa pitkin ennen kuin poikkesin tuohon uuteen viivaan.


Ja menihän se piiloon. Mielenkiintoista on enää vain se miten verhoilu asettuu paikoilleen vaahtomuovin päälle. Saattaa joutua käyttämään puukkoa, mutta se selviää lähipäivinä mikäli tahti pysyy samana.





 

Tänään saatiin takapenkki paikoilleen. Oli siinä aika äheltäminen kun ei enää muistanut miten sen etureunan saa painettua niihin lukituksiin kiinni.
Lopulta vedin etupenkit ihan eteen ja menin itse konttaamaan takajalkatilaan, niin sitten sain painettua ne paikoilleen. Oviaukosta ulkopuolella seistessä ei saanut tarpeeksi voimaa siihen.


Siitäkin tuli noin paljon vaaleampi kun kunnolla pesi. Niskatuet saman kuosin suojapusseilla odottavat vielä asennusta.

Hyvältä näyttää 

Projekti ollut hienojen ilmojen takia hetken aikaa tauolla. On pitänyt välillä löhöillä rannalla ja nauttia lomastakin, eikä kyllä noilla helteillä olisi jaksanut mitään tehdäkään. Tänään kuitenkin rupesi taas tapahtumaan.
Menin aamulla tallille ja tempaisin kuljettajan penkin irti autosta. Samalla sai imuroitua hyvin myös penkin alta nyt kun se kerrankin oli pois. Ja pystyi puhdistamaan itse penkin rungon.


-87 ja -90 mallisessa 240 on näköjään erilaiset selkänojan runko-osat. Alempi on -87 mallinen. Käytin tuota uudempaa tässä projektissani.


Ei vanhojenkaan penkkien vaahtomuovit mitenkään kauhean pahassa kunnossa ollut. Omituisesti vaahtomuovi vain oli reunoista kovettunut, ja sitä pientä silppua saikin imuroida auton lattiamatolta. Oikealla -90 mallinen miltei uutta vastaavassa kunnossa.


Penkinlämmitin elementit paikoillaan. On muuten pirun tehokkaat Motonetista ostetut lämppärit. Minulla on käyttiksessäkin ollut samanlaiset jo useamman vuoden käytössä. Talvella kyllä ihan ehdottomat.

Laitoin ensiksi istuinosan verhoilun paikoilleen. Mielestäni se kannattaa laittaa ensiksi jo senkin takia että se on huomattavasti suuritöisempi.
Ensimmäiseksi kannattaa kiinnittää istuinosan "kiristys sauma". Ja sen jälkeen asettaa itse verhoilu kohdilleen ja laittaa ne lattaraudoilla tulevat pingotukset kiinni. Itse laitoin ensiksi etuosan ja sen jälkeen takaosan. Olisi ehkä ollut helpompi toisinpäin. Täytyy toisen penkin kanssa kokeilla.
Tämän jälkeen sivureunat menevätkin helposti paikalleen ja nippusiteillä kiinni. Ja lopuksi selkänoja veivataan makuuasentoon että saadaan lyötyä suojamuovien alle tulevat metalliklipsut vielä verhoilua niputtamaan.


Siinä näkyy ne metalliklipsut jotka laitetaan lopuksi paikoilleen. Kuvasta näkee myös miten selkänojan kallistuksen säätöpyörän saa osiin.

Sitten selkänojan kimppuun.


-90 mallisessa on selkänojassa enemmän jousia. -87 vain alaosassa ja ylhäällä oli kaksi, mutta ne olivat huomattavasti pienempiä.
Ristiseläntukeen laitoin vielä muutaman siivun pahvia väliin niin tulee vielä vähän jämäkämpi.
Kuvassa näkyy myös niskatuen lukitusklipsut.


Tuohon kohtaan piti taas hetkeksi stopata jotta sai kiristys sauman kiinni.


Nippusiteillä..


ja takapuolelta kiinni.


Lopuksi vielä reunojen suojamuovit paikoilleen.


Tuollainen siitä sitten tuli.
Käytin -87 mallisen värisoinnutettuja ristiseläntuen ja selkänojan kallistuksen säätövipuja.


Ja takaa.
Enää ei säilytyspussitkaan roiku miten sattuu.


Autoon asennettuna.
Piru kun on hyvä ajaa. Täytyy sanoa että vaikka alkuperäisetkään eivät ihan rikki olleet niin kyllä eroa on kuin yöllä ja päivällä nyt kun on kaikki jouset paikoillaan ja erilainen selkänojan tuenta ym. Aikas herraskainen fiilis tuossa tuli kun lenkin heitti

Hienoa juttua. Tulee vähän sitä, ruotsalaisittain hehkutettuna, nybilskänslaa.

Et ottanut Juhan autosta kässärikonsolia, olisit saanut säilytyslokerot 

^Heh. Kiitoksia.
Juu, en ottanut koska olen jo aikaisemmin "päivittänyt" nuo turvavyöni <-84? mallisiin. (Kuka muistaa koska vaihtui erillisiksi?) Näin ollen ei ole säilytyslokerolle mahdollisuutta.

Eli vaihdoit vanhempiin  Huomasinkin vasta nyt että 1987 vuotinen tämä sun autos. Mun käsittääkseni vaihtui 1987 mallivuoteen, ainakaan kahdessa 1986:ssa mulla ei ollut vielä sitä lokeroa. Ja nimenomaan mallivuoden 1986 autoja. Voi olla keskenkaiken muuttunut.