Miten päädyit volvoon? kuinka tyytyväinen olet?

Semmoinen kokemus on kahden Volvon peruja, että muutaman vuoden vanha ja n. 150tkm ajettu Volvo on kerrassaan erinomaisen hinta-laatusuhteen ostos. Enimmät arvonalennukset on menneet jo aiempien omistajien piikkiin, mahdolliset lastentaudit ja uuden auton pikkuviat korjattu, mutta huolettomia kilometrejä on vielä edessä vaikka kuinka paljon. Edellinen Volvo oli just tällä konseptilla ja oli huoleton ja mukava auto 80000 km jotka sillä ajoin. Samalta vaikuttaa tämä nykyinenkin 160000 ajettuna ostamani ja nyt 210000 kelattu auto.

Vahingossa.
Monenlaista autoa on ollu 200sx datsunia 99, kompuramersuja 96 ja 99, 120 land cruiser 08 ym tuossa nuo viimeiset. Yhteistä näille edelliselle, että kaikki olleet taka- tai nelivetoja. Nykyinen 850R on etuveto enkä todellakaan ymmärrä ihmisiä jotka ajaa etuvedoilla, tuntuu, että liikenteessäki katotaan kieroon, hyi!
Ja sitten, ihan kivat kyydithän tuolla saa ikäisekseen, penkit on hyvät ja on lämmin, mutta ei minun päätä käännä mikään tavallinen Volvo tuolla liikenteessä, olkoonki sitten ärrä tai ei, vois sanoa ettei näissä ole munaa. Vanhat oikeat Volvot sitten asia erikseen.
Eli kehonsiirtovälineenä ok, muuten ei. Kun tämän saan hukattua niin toista ei tule.

20 vuotta istunut Volvossa, toisin sanoen koko ikäni. Välissä kaksi syrjähyppyä, Peugeot 405 (noin kuukauden) ja Fiat Tipo (reilun pari viikkoo, ellen väärin muista). Näitä lukuunottamatta ollut Volvo vissiin noin 25 vuotta. Eipä ollut vaikea valita merkkiä ensiautoo katsoessa ja kyllähän nämä piru vie hyviä vehkeitä ovat 

Mukulana tuli jo ihasteltua mummolan pihalla papan 144 ja 145 Volvoja ajatuksella "tuollaisen minä joskus haluan".

Isäukolla meneillään myös jo viides Volvo. (242 -81, 240 -84, V40 -98, S60 -04 ja nyt S60 -07)

Itellä ollu Volvoja myös muutama. Osa ajossa ja osa "projektina". (144 -70 x2, 142 -68, 144 -71, 240 -85 x2, 940 -91 ja nyt S70 -98)

Jotenkin tuo Volvo on iskostunut päänuppiin Kolmen Volkkarin ja yhden Toyotan jälkeen kun Volvoon palasin niin olihan se jotenkin kuin "kotiinsa" olisi palannut harharetkiltä

Volvo 142, vuosimalli 70-71 (mustat kilvet) B20
-Aikaa jolloin autot tehtiin raudasta, olen ajanut umpimetsässä. Kolisi pahasti, mutta rapa lensi...)))
Ajoin joskus -92 ja oli alkuperäisissä maaleissa, kromit kiilsivät kuin uudessa...

Volvo 340, vuosimalli jotain -88. Hirveä pettymys koriltaan, mutta moottori kesti ilman huoltoja yllättävän kauan.
Romuttamolle asti;)

Volvo 440, Kori paska, mutta tässäkin moottori kesti yli odotetun. Ei huoltoja, pelkkää ajoa...

Nykyinen T4 2003, sportswagon on koriltaan hyvä/kiitettävä, mutta pienet sähköhäiriöt kituttaa... Autolla ajettu 102K, joten katotaan nyt...

Mittatikkuna on vm 1995 626 Mazda, jossa ei ollut ainuttakaan vikaa kolmeen vuoteen. Ei ainuttakaan huoltoa tai öljyn lisäystä... Siis ei yhtään mitään kolmeen vuoteen, oli vielä kitkarenkaat alla. Ajoin kesät talvet;)

Gänäzzä 

Autojen kanssa 30vuotta leikkineenä ja monenlaisella kulkineella ajelleena, on oppinut että auton pitää olla AUTO, eikä mikään PRIUS(anteeksi kirosana). Auton pitää olla myöskin AUTO, eikä mikään TIETOKONE!! Siksi vanha volvo, 850tdi vm-96 ajettu 437000km, otettu kaikki irti mitä lähtee ja ei koskaan mitään vikaa!! Penkitetty 1,6bar paineella 197hv/442nm.(evry ja ahtomod. cooleri ja putki, muuten vakio). Nyt viimeset 20000km paineet olleet1,6-1,8bar, isompi valijäähy. Ei noita vanhoja saa hajalle, vaikka on ollut kyllä yritystä!! Ja ok, ei ole enää oikea volvo, etuvedot ei ole ihan oikeita autoja.

jahas päädyin taas hankkimaan (volvon) edellisistä fiaskoista huolimatta . tälläkertaa kumminkin pontiac parisienen volvon koneella ja laatikolla (D24). hyvä ja edullinen laite väkivahvalla volkkari diiselillä. ennen miulla on ollu 240 b230f tomaatti ajettu 600 tonnii....purettu ja paalattu. ja 740 b200k ajettu 500 tonnii... vaihto omistajaa kun jätti 6 dennen kerran tielle kaasari ongelmien myötä. ja nyt ostettiin kaverin kans 360 b200k ajettu 300 tonnii.. toistaiseksi ollut hyvä laite jos unohtaa pitkän vikalistan jonka konttorilla antoivat ....jostain syystä tulee aina jonkin näkönen volvo hankittua..johtuuko se siitä että ovat halpoja ja hyviä takapotkuja vaiko nii kestäviä vai  kenties joku mielen vika

Liekkö tua juurtanu juonensa ku papalla ollu aina volvoja, samoten isäukolla. Ekana pirssinä 360 b200k, laiskaha Tua ol mut oli se mahtava laite Sitte tehokkaampaa alle, 940 b230ft ja sitä sitte piti kutitella lastulla jne ku ei vakiona enää riittäny. Välissä käväs 360 b200k josta piti projektia ruveta tekee jonka sitte kaupunki talvella hinas kadunvarresta pois.. se jäi sittemmin sinne. Sitte 940 rupes porsimaa sieltä täältä joten uutta pirssiä tilalle.. hairahdus, etuveto S80 T6 jonka kanssa kyllä on saanu tapella enemmän ja vähemmän Ajaa kesäpirssin virkaa. Sit käväs yhen talven verran 240b19a, eiii tarvinu ku tankata talven yli, toimi ku ajatus, mitä ny jarrulevyä vähä pit vaihtaa, mut muuten perfect paitti pohja niin mätä joten myin sen n**kereille. Varaosiks kuulemma afrikkaan Tää talvi mennää 745:sella, b200k, muuten ihan jeba laitos mitä ny perän joutunu jo vaihtamaa tämän talven aikana. Seuraavaa pirssiä odotellessa..

Kortti ollut yhdeksän vuotta ja autoja seuraavasti:

Honda Civic -98 bensakone ja ei ollut hyvä. Lähti lunastukseen parkkipaikkakolarin johdosta puoli vuotta kortin saannin jälkeen.
Nissan Almera -96 bensa. Todella hyvä, mutta alkoi tuntua pieneltä parin vuoden päästä, kun yritti saada turvaistuinta takapenkille. Myyttin pois
Lada 1200s -91 LemmenLada: pinkki ja sydämiä. Tulipahan kokeiltua katti + kaasarin ongelmia. Lopulta aloitin koneen vaihdon, joka jäi kesken ja möin pois projektina.
Fiat Marea -98 bensa. Perheautoksi hommattiin, mutta vikaa kokoajan. Kolmen kuukauden jälkeen 14.12.2007 vastaantuleva kääntyi eteen ja lähti Fiatti lunastukseen. Kukaan ei loukkaantunut.
Volvo V40 -97 bensa. Ei niin iso farmari. Lisäksi paljon vikaa. Alkoi myös ruostua.
Renault Laguna -98. v6 bensa. Tehoa 200hv ja keskikulutus 10l/100km. Opiskelijana ei ollut varaa ja myyntiin meni yhden talven jälkeen.
Renault Laguna -02 diesel, viimeinkin! Muuten todella hyvä, mutta eihän se pysynyt kasassa vuottakaan. Osia vieläkin myymättä
Mazda 6 -04 diesel. Nettiauton halvin ja ollut jo kohta kolme vuotta ja 80tkm ilman ongelmia. Tai no itseaiheutettuja on joitakin, mutta muuten ruostetta lukuunottamatta loistava hankinta.
Sitten pari hairahdusta kakkosautoksi:
Nissan Sunny-87 bensa. Ei siinä ole abseja, joten talveksi vaihtoon. alle 6kk sillä ajoin.
Nissan Primera -94 bensa. Muuten hyvä, mutta pahasti ruosteessa, 3kk satunnaista hitsailua ja myyntiin.

Ja viimein, kun toiminimen tili näytti sopivasti plussaa, alkoi katse kääntyä siihen unelmaan. Eli autoon jolla voisi ajaa 10v ja 400tkm, ainakin. Valintakriteerit olivat seuraavat:
-alle 200tkm
-alle 13000e
-diesel
-farmari
-ilmastointi
-automaatti
-alle 12-v vanha

Eihän siinä jää jäljelle kuin muutamalla merkillä passattia ja Volvo sekä Mersu. Jotenka Volvoon päädyttiin:
Volvo V70 -04 diesel. 3000km takana ja hyvä ajettava on. Enempää en ala vielä kehumaan, on siinä ollut jo korjattavaakin(mittaristo, käsijarruhihnat)

Ekana auto oli 170 hp vaparifarkku. Niin paljon hyviä muistoja vaikka öljyä hörsi 5dl tonnille Kaverin isä oli myymässä joten ostin, kun oli hyvin varusteltu no, se otti kipeää kanttarista ja en katsonut vaivan arvoseksi korjata kummiskin sen verta vanha auto. Nooh, välissä olin hommaamassa deeku 940 mutta se kipinä nuihi 850 jäi. Joten hain tuon teefemman sittemin. Eipä näissä pahempaa ongelmaa ole ollut. Mukava auto ajella maantiellä vähän kankea parkkipaikalla mutta se ei täälä käpykylässä haittaa Seuraavana joko 850t5r tai mk1 v70 2,3t5 tai ärrä

Eka auto Ford Escort '83 1,3 rekisteriotteessa 1,6 konepellin alla. Rattijuoppo poliisia pakoon ajaessaan kolhi kaverini pysäköydyn corollan lunariin ja lähdin kaverilleni etsimään autoa. Käytiin koeajamassa Volvo 240'87 ja saab 900, kaverini sanoi volvoa lullaksi ja osti saabin, itse kävin pari kk myöhemmin ostamassa kyseisen volvon. Se vaan jotenkin kasvoi tuonne selkäytimeen tuo volvon hienous ja sen jälkeen niitä onkin muutama ollut, kuten allekirouksesta näkyy. Yritin kokeilla muutakin merkkiä välillä, eli tuota kirottua bemaria, joka tosin oli yksilönä jo huono ja sekin selvisi tietysti liian myöhään. Se kyseinen kikkare oli ilmeisesti kolaroitu lunariin saksassa, korjattu virossa ja myyty suomeen. Nyt on alla taas volvo ja en näe syytä miksi pitäisi enää merkistä luopua.

Kaikenlaisia autoja oli jo ollut, kun vuonna 1991 ostin ensimmäisen lapseni syntymän jälkeen punaisen, runsaasti erikoisvarustellun 745 Volvon, jossa oli kaikki!

Sama Volvo on pojallani nyt, oli välillä 15 vuotta isäukollakin. Ja huomattavan hyvässä kunnossa, kaunis auto, johon poika on ihastunut. Papparaiset kuulemma kiinnittävät nykyisinkin Stadissa huomiota autoon.

Sen jälkeen on tullut omistettua jo kolme muutakin Volvoa, joista yksi oli työsuhdeautona. Kaksi on pihassa nytkin vielä.

Muitakin autoja on ollut, mutta Volvot ovat kaikkein edullisimpia ja ihmisen tekeminä myös helppoja huoltaa ja tarvittaessa myös helppoja korjata.

Kyllähän tämä "sairaus" sai alkunsa jo äidin maidosta, tai oikeastaa isäukolta geneettinen periytymä, eli aina on pihalla ollut volvoja jo lapsuudessa, ja sieltäpä se on tuonne aivolohkoon juurtunut jopa pakkomielteen omaiseksi omistamisen haluksi   

Joka kerta kun autoa vaihdan niin vannon että kokeilen jotain muutakin merkkiä välillä, mutta tähän päivään mennessä en ole onnistunut tavoitteessa, enkä  kyllä osaa itselleni edes selittää miksi minun pitäisi onnistua, omineen pienineen ongelmineen Volvoa pidän kyllä erittäin miellyttävänä autona ajella. Eli ilmeisen tyytyväinen ollut nyt ja tulevaisuudessa 

Minun ensimmäinen Volvo tuli hankittua oikeastaan erittäin hyvän myyjän ansiosta, hän oikein tyrkytti nuorelle miehelle (nyt tuntuu että 30 mies on nuori) Volvoa koeajoon viikonlopuksi ja kaupathan siintä sitten tuli, siis silloin tuli hankittua ensimmäinen uusi V70 Volvo. Sitten kestin Volvokannassa 5 uuden Volvon verran ja erehdyin vaihtamaan uuden (2013 malli) BMW 320i xDrive Automaatin ja pettymys olikin suuri, en voi ymmärtää miten ihmiset pitävät BMW:tä niin hyvänä autona. Tuo minun auto ei ollut edes ihan perus versio ja silti esim sisustuksen laatuvaikutelma on kaukana Volvon vastaavasta, puhumattakaan ajo-ominaisuuksista se oli aivan karmea ajettava jos tiellä oli loskaa, jäätä, vettä tai jos oli tuulinen keli. Keula ei vain kestänyt tiessä ja auto tempoi ja puski joka hetki. Minä kestin tuota BMW:tä 10 kk ja 20 000 km mutta nyt tilanne taas kunnossa kun perjantaina sain alle uuden Volvo V60 D4 AWD:n, nyt on taas miellyttävä lähteä tien päälle.