Olen lukenut saksaa 12 vuotta, englantia saman verran. Ruotsia hiukan vähemmän. Italiaa vuoden verran. Joten se siitä. Oikeastaa olen lukenut saksaa vielä enemmänkin, kun seuraavassa koulussakin oli tunteja. Espanjaakin piti joskus lomalla puhua joten turha on avautua.
Ihan turha sotkea lapsia tähän aiheeseen.
Kielen oppiminen ja murresanat on kaksi eri asiaa. Pointti oli se, että suomenkieli on niin monipuolinen, että esimerkiks ulkomaalaisten on sitä vaikea oppia. Menikö jakeluun? Maailman vaikein kieli on mandariinikiinan kieli.
Ottakaa vaikka vaihto-oppilas jostain Irlannista ja koittakaa opettaa hänelle savon tai rauman murretta, niin voi olla vähän vaikeuksia.
Pointti on se, että lapset oppivat suomenkielen samaan aikaan kuin muunkinkieliset omansa, eli ei ole yhtään sen vaikeampaa oppia kuin mikään muukaan kieli.
Suomi on rakenteeltaan poikkeava kun monet kielet, se tekee siitä vaikeamman oppia jotaikin muuta äidinkielenään puhuvalle.
Vaikka noin monipuolisen kielivaraston omaavana varmasti tämänkin tiesit.
Ja pitäisi tietää sekin ettei kielenä suomenkieli ole sen vaikeampaa oppia puhtaalta pöydältä.
Ulkomaalaisille on suomenkielen murteet ihan yksi lysti, ihminen oppii sen murteen jonka vaikutusalueella on.
Tunnen muuten parikin tummaihoista (kun ei saa sanoa neekeriksi) joista toinen puhuu loistavaa raumanmurretta ja toinen porilaista.
Ja kuten varmaan tiedätkin niin esimerkiksi englannista on niin paljon eri murteita että heikkopäistä hirvittää.
Ja varmaankin tiedät myös sen mikä mandariinikiinasta tekee vaikean, etkös tiedäkin?
