Perkele, sainpa taas tänä aamuna muistutuksen elämän ohimeneväisyydestä... Lähdin vesisateessa ajelemaan töihin päin ja visiiri huurtui hetken matkaa taajamassa ajettuani. Sitä siinä yritin saada auki enkä huomannut routakuoppaa keskellä kaistaa, ja ajoin sen vasempaan reunaan pikivanan päälle. Eturengas hetkeksi alta, helvetinmoinen sojahtelu jonka sain kuitenkin pelastettua. Pulssi kahdensadan paikkeilla jatkamaan matkaa kun n. 200m päässä hyppää mäyrä tielle! Saan sen väistettyä oikeaan laitaan kun v*tun pälli päättää keskiviivan jälkeen et eiku en meekkää ja takas! En ehtiny ajatella muuta kun et v*ttu, nyt sattuu ja yritin vielä kaikkeni väistääkseni elikon. En ole vielä tarkastanut jäikö perskarvoja pakosarjaan mutta siitä oikean jalkatapin alta se hujahti. Parin kilometrin jälkeen kun pulssi alkoi palailla kaksnumeroisiin lukuihin ihmettelin miksi käsiä särkee ennenkuin tajusin puristavani kahvoja voimalla jolla ruttaisi kaljatölkin, jolloin päätin laskea nopeutta kympillä, mielummin myöhässä töissä kun sairaalassa... Tänään kenkäkaupoille, vasen sukka on kun ämpärissä käyny...