Kahlasin pikakelauksella muutaman Volvon läpi vailla edes tavoitetta oikeasti analysoida näitä autoja. Jotain vaikutelmia jäi silti mieleen:
V60 AWD:
-----------
Yhtä ahdas se on kuin ennenkin ja etuveto tuntuu ohjauksessa. Mutta minun sormiini alkaa tulla näppyjä vetoakseleista, vaikka edestä puuttuisi koko vetopyörästö
Lisäpisteitä kojetaulun alla vasemmalla olevasta sähköjarrun vapautusnappulasta. Mersukuski ei näytä niin hölmöltä, kun ennen ajoon lähtöä kojetaulun kynsiminen ei mene ihan hukkaan. Ja sitten ensin lasinpyyhkimet päälle jaa...ööö mistäs se D kytketäänkään?
Kulkee itsestään suoraan. Paljon nappuloita kojetaulussa. No joo.
XC60 AWD:
-------------
No nyt ollaan oikeassa Volvossa. Riittävän kookkaat istuimet ovat mukavat, kuten asiaan kuuluu ja kuulemma aito nahka tuntuu sormissa niin pehmeän synteettiseltä, että piti oikein kysyä mitä materiaalia se on. Kaikki on siellä, missä pitääkin.
Takapenkilläkin viihtyy ja melutaso alkaa olla oikean auton tasolla. Tämä oli illan positiivisin yllättäjä, vaikka nastarenkain ajettuna aiempi kesäinen mielikuva mukavan hiljaisesta autosta katoaakin. Ei se meluisa ole, mutta ei myöskään E-sarjalaiseen verrattuna mitään ihmeellistä.
Sen sijaan Ouluntullin jäisten liikenneympyröiden pyörittely ON ihmeellistä. Lupaan lopettaa höpötykseni valenelivedosta Haldex 5. generaation yhteydessä. Miten herrantähen etuvetoinen kääntyy näin tasapainoisesti. Tai eihän se etuvetoinen enää olekaan, vaan nelivetoinen. Etenkin veto päällä taipuu minusta mallikkaasti noin korkeaksi härveliksi. Ja jopa luistaa oikein, aivan vähän aivan hillitysti koko kierroksen.
Ymmärrän, jos joku haluaa tuollaisen.
Lopulta tulee vuoroon eniten odotettu XC90:
Viisi ukkoa kyytiin. Takapenkillekin mahtuu ja kolmella erillispenkillä istuu mukavasti. Tavaratilaa voinee vuokrata opiskelijayksiöksi silloin kun kolmas penkkirivi ei ole käytössä. Jos tilaa tarvii, täällä sitä on. Ja parhain ruotsalaisen turbokuution perintein se tila on selkeän suoraviivaista ja käytännöllisen näköistä.
Ison kolossin paino tuntuu sekä kiihdytyksessä, josta ei varsinaisesti puutu mitään, mutta eipä siinä ole myöskään mitään erityistä hohtoa. Ja tuntuuhan se myös kaarteissa.
Takana matkustaessa ihmetellään halvan kuuloista kohinaa, jota ei ole kamalan paljon ja josta ei oikein saa selvää tuleeko se tasaisesti joka puolelta, vai valtavan kokoisesta lasikattoluukusta ja kuuluuko se asiaan vai ei?
En jää miettimään maksaisinko 70.000 € välirahaa isosta nykyvolvosta, koska auto on omalla tavallaan hieno, mutta ei omaa genreäni. Jään mielenkiinnolla odottamaan S90 mallia, etenkin kun uudesta AWD:sta jäi hyvä kuva.
Varsinkin XC60 tuntui edelleen omassa kokoluokassaan etevältä laitteelta. Uusi XC90 on tietenkin hieno auto, mutta niin puolta kalliimman pitää ollakin. Ehkä XC60 puolustaa omaa tonttiaan tyylikkäämmin kuin yli 100.000 Volvo, joka edelleen kuulostaa kuitenkin vain Volvolta vaikka hintaluokka lähestyy presidentin virka-autoa. Ehkä hintalappu asetti riman liian korkealle äänieristyksen ja hienostuneisuuden suhteen? Volvon bravuurilaji on toki aina ollutkin tavallinen perheauto hyvin tehtynä. Ilma-alusta toimii eleettömän tyylikkäästi. Rautajousetkin saa, jos pusseja pelkää.
Käyn vielä kotiin lähtiessäni ajamassa saman testilenkin omallani. Matala pehmeäjousinen sedan taipuu jäisiin kaarteisiin kuin lelu ja ensimmäistä kertaa minun käsissäni W212 tuntuu ketterältä, etenkin kun 7G-Tronicin rattiflipuista pakotetun alasvaihdon viive alkaa olla vähitellen selkäytimessä. Ceen jälkeen kokemani möhköfantin olemus onkin näköjään kiinni vertailukohteesta.
Niin ja automaatista puhuen tulee Haldexin lisäksi päivän toinen järkytys. Aisin-Warnerin automaatista ei ole valittamista. Paitsi että vaihdetanko on oudossa paikassa. Ja niin on lasinpyyhkimen viiksikin
On aika lakata teeskentelemästä Volvomiestä, joka ajaa korvikeautolla vanhan kunnon takaveto-Volvon paluuta odotellessa. Kolmenkympin W212 ei esitä mitään ihmeellistä, paitsi tahmeaa etenmistä liukkaalla tiellä, mutta muuten sillä ei ole hävettävää kaksin-kolminkertaisessa hintaluokassa.
Mutta ei tarvitse vaatimuksia paljon säätää, niin XC60 nousee edelle, ei toki ilmaiseksi.
Historia toistaa itseään. Ajatelkaapa Volvon 140 ja 164 malleja.
240 vs 260
740 vs 760 vs 780
940 vs 960
V70 vs S80 V8 Royale
Halvempi XC60 hoitaa roolinsa kunnialla, mutta kalliimpi vertautuu niin kovaan seuraan, etteivät Volvon kynnet enää aivan riitä. Toimiihan se, jopa perusmallia paremmin, mutta hintaluokka on vaan väärä.
Mutta kyllä noita voi suositella, oli positiivinen yllätys. Saattoi vain olla minulle jo liian myöhään, kun koukku on jo nielty. En ihmettele, että uuden sukupolven Volvojen kauppa käy. Mallistossa on valinnanvaraa eri tilanteisiin paremmin kuin koskaan.
