Täälläkin asia on näköjään herättänyt keskustelua. Hieman asiallista kritiikkiäkin. Mutta haluaisin selventää paria asiaa, joista näyttäisi olevan hieman vääriä olettamuksia. Vaikka nämä asiat eivät varsinaisesti noihin mun reklaamaatioaiheisiin liitykään.
Niin ja korostan vielä yhtä asiaa. Tiedän, että tällaisella 'yritteliäällä' ajotyylillä vehkeitä joutuu korjailemaan välillä. "Kuuluu lajin luonteeseen". Jos vehkeet eivät kestä leikkiä, pitää vaihtaa joko vehkeitä tai sitten leikkiä.
Komppaan. Muutama pytty laihalla ja muutama ylirikkaalla niin ei se lambda kerro totuutta.
Tämä on kyllä ihan totta. Autossa ei vaan satu tuon parempaa indikaattoria olemaan. Ei sylinterikohtaisia seoksia pysty mitenkään säätämään (paitsi vaihtamalla jonkun/joidenkin suuttimien kokoa), kun tuossa kaikki kahdeksan suutinta ampuvat aina yhtä aikaa.
Infrapunalämpömittarilla katteltiin ennen tuota moottoririkkoa primäärien lämpötiloja ja ne nyt oli 'samalla tontilla'. Mitään turhan pitkälle vieviä johtopäätöksiä ei noista tietenkään voinut tehdä, kun parin sentin liikuttaminen putken pinnalla vaikutti tulokseen melkein enemmän kuin mitä oli vaihtelua putkien välillä.
Tai no tässä tapauksessa yksi pytty ilmeisesti laihalla.
Konetta purkaessa ei varsinaisesti tullut ilmi mitään, mikä viittaisi laihalla käymiseen. Ei nakutusjälkiä kannessa eikä pakoventtiilissä/pakokanavassa värimuutoksia, jotka juoruaisivat laihasta seoksesta.
Tossa tapauksen koneessa oli runnerit avattu aika pitkälle
Tuohon runnereiden siamisointiin tuntuu liittyvän varsin paljon luuloja, joten tässä hieman lainattua tekstiä, kun asiaa käsiteltiin finnsharkin sivuilla syksyllä moottoririkon jälkeen:
Kaikenlaisia teorioita täällä tuntuu pyörivän.
Kai minäkin sitten teen omani. Herkkäsielut lopettakoot lukemisen tähän.
Koska 5 ja 7 syttyvät peräkkäin ovat imusarjan putket tietenkin rinnakkain. Imusarjan putkistojen pituus ja halkaisija pitäisi olla siten suunniteltu, että niissä sykkivä ilman virtaus parantaisi täyttöastetta resonoimalla halutulla kierrosluvulla imuventtiilin aukeutumisen ja sulkeutumisen mukaan.
Putkia pitäisi siis olla jokaiselle sylinterille omansa sekä niiden pitäisi olla identtisiä keskenään, jotta mikään ei pääsisi häiritsemään sykkivää virtausta.
Jos imutahdilla 5 sylinteriin virtaa putkea (hups siamisoinnista johtuen kahta putkea pitkin ) kovalla vauhdilla ilmaa ja sitten imuventtiili menee kiinni, mutta 7 imuventtiili aukeaakin ennenkuin virtaus on pysähtynyt ja jo liikkeessä oleva ilma vaihtaa vain kohdettaan 7 sylinterille.
Verrattuna 5 sylinterille tarjolla olevaa paikallaan olevaa ilmaa saa 7 jo kovassa liikkeessä olevaa ilmaa sisäänsä, ja näin ollen paremman täyttöasteen, muttamutta: Polttoainetta 5 ja 7 saavat yhtäsuuren annoksen. 7:ssa on vaan ilmaa paljon enemmän elikkä se käy laihemmalla kun 5.
Vaikka siamisoinnilla saadaan "isompi reikä" yhdistämällä vaikka vain osittain kaksi imuputkea, niin imusarjan toiminta tehoa parantavana komponenttina katoaa. Saattaa jopa rikkoa koneen.
En ollenkaan väitä, että näin olisi, mutta kun tuli mieleen että näinkin se saattaisi olla.
Mielenkiintoinen ajatus ja hienoa, että tulee erilaisia syymahdollisuuksia esiin. Koska nyt olisi kaikkein tärkeintä saada se perimmäinen syy tuon 7-männän hajoamiseen selville.
Mutta tästä siamisoinnin vaikutuksesta on ollut mietintöä jo aiemminkin ja haluan ampua tuon pohdiskelun alas näiden Edelin runnereiden osalta nyt lopullisesti.
Aiemmin vakiorunnerit olivat siamisoituina niin pitkälle kuin mahdollista, siis lähes imukanteen asti.
(Kuva poistettu lainauksesta.)
Noi oli käytössä reilut kolme vuotta (n. 65 000 km), eikä ongelmia ollut missään vaiheessa.
Nykyiset isommat runnerit on siamisoitu vain n. viiden sentin matkalta yläosastaan.
(Kuva poistettu lainauksesta.)
Noi mun irrallaan olevat Edelbrockin isoreikäiset runnerit on 290 mm ulkolaidalta ja 190 mm sisälaidalta => keskiarvo 240 mm. Niinikään irrallaan olevassa TPiS:n Bigmouth imukannessa kanavan mitta on 170 mm.
Näistä tulee siis yhteensä 410 mm, joka on 16.14 tuumayksikköä. Tähän jos tyrkätään toi kuuden tuuman lisäys sylinterinkannesta, niin päästään 22.14 tuuman pituuteen.
Siis siamisoiduilla orggisrunnereilla toi "erillisputkiosuus" on osapuilleen 15 cm imukannessa + pari-kolme senttiä runnereiden alalaipoista, n. 17-18 cm.
Nykyisillä Edelin runnereilla taas "erillisputkiosuutta" on 15 cm imukannessa + n. 19 cm runnereissa, yhteensä n. 34 cm. Siis "erillisputkiosuutta" on nykyään tuplat verrattuna aiempiin siamisoituihin runnereihin.
ja ruisku ei käsittääkseni ole sekventiaalinen eli suuttimet on auki "milloin sattuu" eikä ainoastaan silloin kuin imuventtiili on auki. Tämä särähtää pahasti mun korvaan varsinkin jos nokka on vähänkin ralli-mallia
Ruisku on tosiaankin melko "tyhmä" ja ruikkaisee aina kaikki kahdeksan suutinta kerrallaan. Mutta eiköhän jokainen sekventiaaliruiskukin siirry vähintäänkin batch-moodiin isommilla kierroksilla. Jos mietitään sitä, että täyskaasulla tuolla isommilla kierroksilla suuttimien käyttöaste nousee tässä esimerkkikoneessa 70 %:iin, niin ei siinä vaiheessa enää sillä ruiskutusajankohdalla ole juuri merkitystä.
Nokkakeppihän oli käytössä jo aiemmin noiden pitkälle siamisoitujen runnereiden kanssa ilman ongelmia.
