Katsotko maailmaa Volvo-lasien läpi?

Ei ole Volvo-laseja päässä, vaan aina on katseltu maailmaa suht avoimin mielin. Volvoja toki ollut koko lapsuus ja faijalla nyt on vieläkin, kuten ollut jo noin 40v, joten ehkä merkkiin on jotain tunnesidettä enemmän kuin moneen muuhun merkkiin. Kotoa sain myös tietää, että ranskalaiset ja italialaiset ovat paskoja autoja, ja japsit nyt muuten vaan kippoja.
Oma autoilu alkoi Saabilla ja varmaan siitä kivasta turbokoneesta jäi jotain tonne alitajuntaan, kun seitsemän Volvo-vuoden jälkeen tuli palattua Saabistiksi. Saabin laatu oli kyllä vielä surkuhupaisampaa kuin Volvon. Saabeista sitten siirryttiinkin ranskiksiin. Ranskalaisten osalta kannatti olla avarakatseinen, sekä Peugeot 508 että Citroen C5 kolmonen ovat olleet aivan kirkkaasti parhaita autoja mitä itsellä on ollut. Voi kun olis edes yksi perheen tai omista Volvoista ollut yhtä hiljainen, mukava, luotettava jne. Ja mikä parasta, nämä olivat ihan puoli-ilmaisia jo lähes uutena. Viimeinen C5 oli 3.0 HDi 240-heppaisella dieselillä, sillä mentiin 2v/40tkm ongelmitta ja oli kuin uusi niin sisältä kuin ulkoa ja tehoakin oli sopivasti..noh neljän Sitikka-vuoden jälkeen teki mieli kokeilla jotain muuta, niin tilalle BMW 535d -11, sillä menty nyt 3kk/10tkm ja bemari jatkaa ranskisten linjaa, eli ainakin toistaiseksi vielä ongelmitta mennään.
Jotta mielenterveys ei pysyisi liian hyvin kasassa, niin jossain vaiheessa ranskisten seuraksi alkoi ilmestyä viimeisimmän korimallin Saab 9-5:sta. Siinä on kyllä ollut auto, jonka kanssa on saanut kiroilla enemmän kuin minkään muun ja ne onkin aika tiuhaan vaihtuneet kun mielenkiinto on loppunut, mutta yli 6kk en ole pystynyt olemaan ilman. Nyt on kaksi kappaletta niitä pihassa Bemarin seurana.

Eli siis summa summarum pieni avarakatseisuus on kannattanut, sillä ainakin oma vahva mutu-tuntuma on, että monella muulla merkillä pääsee helpommalla kuin ruotsalaisilla ja osaa ne muutkin autoja tehdä, en ainakaan ihan heti käsitä mitä olisin saavuttanut sillä, että olisin keskittynyt vain Volvoihiin. Itse olen varsinkin erittäin tyytyväinen, että kaikkien varoittelusta huolimatta ostin ekan ranskiksen, se oli kyllä ihan konkreettisesti elämän mukavimpia päätöksiä.

Bemariin piti lähteä kun katumaasturit ei nappaa, Sitikalla ja Peugeotilla ei mitään kiinnostavaa 2011 jälkeen ( ehkä uus 508 farkkuna), V70 mk3 niin tylsä ja V60 taas onnettoman pieni ja Saabin vikaa mallia ei saa farkkuna ( )

Ensimmäinen volvo mulla ikinä on tuo S40 Mitsubishin korilla ja alustalla 
Suvussa vain sedällä Ruotsissa oli Amazon -64 uudesta kuolemaansa 2007 asti, oli Volvolla töissä kuorma-autopuolella. Tuo oli viimeisen päälle  ja musta väriltäänkin niin oli hieno minusta.  Niin hieno ettei täti sallinut sedän kyyditellä joten jäi kyydissä olo todella vähiin eikä muistoja siltäosin.
Muuten mm 240Z, Celica, 99 turbo ja muskeli jenkkipirssit oli niitä mitkä suvussa ja isän kavereilla sai hymyä huuleen kun lapsena kyydissä sai olla.

Kuskina ollut 244 useaankin kertaan 84-86 muttei jotenkin sytyttänyt, korilta 142 tai 164 minusta oli tuolloin enemmän kiehtovia. 740 ajanut myös mutta 2.0 vaparina ei iskenyt hankkimisen halua. Itselle alla noihin aikoihin 84-94 oli ensin  mm Carina ja -86 jälkeen -94 asti 180B SSS HT, bmw 2002 turbotettuna sekä 400cid coronet 4d custom -72 jotka kolme oli osin samaan aikaankin.

Itseäni ei uudet autot kiinnosta ja mitä vähemmän elektroniikkaa sen parempi ja halvempi pitää. Saabeja ollu jo 94-96 , 00-02 sekä 2005 lähtien alla kokoajan, on edelleen ja tulee olemaan jatkossakin joskin rajana oltava vanhalla T5 tekniikalla.., Toisena työvehkeenä on ollu mm 323, 3kpl 626 ,vectra ja nyt tuo S40.

Saabeja ja Volvoja yhdistää hyvät klubit, saa neuvoja ja vinkkejä sekä käytettyjä osia hyvin. Emännälle suositin rempattua S60 t5 ennemmin kuin mitään  tekemätöntä ( mm jakoketju) 9-5 Aeroa niin sinisilmäinen vaikka oikeastikin olen niin sokea en.
Ja jostain hyvin perverssistä alitajuntaisesta syystä tuon S40 aion pitääkin vaikka jo ostohinnan verran mennyt rahaa pelkästään osiin