Oma autoiluhistoria alkoi v. 1970, jolloin kortin sain. Ensimmäiset ajokokemukset hankin kotona olleella Kupla-Volkkarilla, vm. -66. Ensimmäisen oman auton hankin vuonna -73. Näin edettiin:
1. Mini 850 farmari, tummanharmaa, vm. -65. Paljon ajettu, huonosti pidetty, aina jokin rikki. Jarrut hävisivät, kannen tiiviste meni, kolisi ja rämisi. Maksoin autosta 750 mk, joten isosta investoinnista ei ollut kyse. Ajoin muutaman kuukauden v. -73.
2. Mini 850, punainen, vm. -66. Ostin kaverilta, joka oli kunnostanut AVKlta lunastamansa kolariauton. Kohtuukuntoinen, mutta helposti kiehahtava, lämppärin piti olla täysillä varsinkin helteellä
. Bensaletku kulki avoimesti alustassa ja rupesi ajoittain roikkumaan --> bensanhaju paljasti, että piti kiiruhtaa silloin tällöin pistämään liitin paikoilleen
. Ajoin kesän -75, myin syksyllä toiselle kaverille.
3. Mini 1000, punainen, vm. -68. Ostin keväällä -76 jobbarilta. Kohtuukuntoinen, mutta yhdessä kesässä meni vetari, akku, moottorin kiinnityskumit ... Syksyllä pistin seisontaan, mutta seuraavana keväänä ostin seuraavan Minin ja myin tämän pois.
4. Mini 1000, punainen, vm. -72. Ensimmäinen valkokilpinen, edellisiin verrattuna jo auton tuntuinen, Miniksi hyvin varusteltu yksilö. Ostin keväällä -77. Ajoin autolla poikkeuksellisesti myös talvella ja koin kesäajeluiden nautittavuuden rinnalla Minin täysin kelvottomaksi talviautoksi. Korjattavaa oli tässäkin yksilössä riittämiin. Meni vaihtoon seuraavaan autoon.
5. Morris Marina 1.8, violetti, vm. -76. Piti siirtyä "normaalikokoiseen" autoon Minien jälkeen. Osoittautui suureksi virheeksi. Auto oli hyväkulkuinen, mutta isommissa nopeuksissa (~ 100 km/h) varsin kiikkerä ajettava. Vikoja oli riittämiin. Sain myydyksi kuin onnen kaupalla liikkeen kautta. Ajoin vain kesän -78.
6. VW K 70 1.6 CL, valkoinen, vm. -73. Ostin saksalaisen koulun rehtorilta hienosti pidetyn ja huolletun yksilön. Tämä auto ei jättänyt kylmäksi. Tekniikka edusti NSU RO 80n kunniakkaita perinteitä. Moottori oli todellinen kierroskone, melko erikoinen viritys. Auto edusti silloisen mittapuun mukaan ylempää keskiluokkaa, se oli kohtuullisen hyvin varusteltu ja hankintahinnaltaan kallis. Bensaa paloi, ja ajo-ominaisuuksissa oli melkoisia heikkouksia. Suoralla tiellä ja isommissakin nopeuksissa oli vakaa ja miellyttävä, mutkatiellä rasittava. Myin syksyllä -84 naapurille.
7. VW Santana 1.6 CL, metallihopea, vm. 82. Ostin auton liikkeestä syksyllä -84. Se oli mallin ensimmäisiä kappaleita, ja se heijastui melkoisena vika-alttiutena. Toki nyt oli siirrytty nykyaikaan, alusta, ohjaus, varustelu, sisusta jne. olivat aivan jotain muuta kuin edellisissä. Hieno auto, susi tekniikka. Moottorin käyntihäiriöt olivat jatkuvia, vaihdelaatikko porsi jne. Siedin kärryä kevääseen -90, jolloin se vaihtui seuraavaan.
8. VW Jetta 1.6 Flair, vaalea metallinvihreä, vm. -90. Ensimmäinen uusi autoni, II korimallin viimeisiä Jettoja. Hieno auto alustaltaan, ajettavuudeltaan ja tekniikaltaan. Mutta kyseessä oli sähkökaasariversio, ensimmäisiä "yksipisteruiskuja" katalysaattorilla. Näissä oli murheita enemmän kuin osattiin korjata. Isoja moottorin käyntiongelmia. Lähjti vaihtoon keväällä -96.
9. VW Vento 1.8 CL, tumma helmiäisvihreä, vm. -96. Mahtavan kestävä, matalaviritteinen peruskulkine. Palveli perhettämme luotettavasti ja edullisesti yli kahdeksan vuotta ja yli 180 tkm. Vaihdon aika tuli syksyllä 2004.
10. VW Bora 1.8 T, metallihopea, vm. 2003. Auton myötä siirryttiin täysin uuteen sukupolveen, turbotekniikkaan, nykyaikaiseen alustaan, ilmastointiin ja moneen muuhun varusteeseen. Hieno auto, vain turbo petti. Palveli lyhyehkön ajan vuosina 2004 - 2007.
11. Nykyinen auto Audi A4 Avant 1.8 T Mutitronic, peruspunainen, vm. -07, ajettu 120 tkm. Takuuaikana korjattiin pyöränkulmia, soitinta, ilmastointia, takapenkin kitinää ja ehkä jotain muutakin. Sen jälkeen ei vian vikaa, eli ei senttiäkään omaa rahaa ole autoon palanut. -- Auto on myynnissä seuraavan tieltä, voi kysellä privalla.
12. Volvo XC60 D5 AWD Ocean Race + Summum, vm. 2012, tulossa vuodenvaihteessa. Ensimmäinen Volvoni, suuret odotukset, toivottavasti ei tarvitse pettyä.
