MERSUT
202 (c-malli )
Nämä muovilaatikkokuskit luulevat ajavansa mersulla, vaikka auto on todellisuudessa hieman turvonnut daihatsu applause. 202:sen suunnittelijat lienevät ammentaneet inspiraationsa Veikko Lavin tunnetusta laulusta: Jokainen ihminen on metrin mittainen…
Tavatessaan 202 väki kehuskelee, kuinka hieno ja erikoinen heidän autonsa onkaan korollaan tai kolhviin verrattuna, tai vaihtaa lucaksen korjausvinkkejä.
210 (väyrysmersu)
Väyryläiset ovat harvoja rehellisiä mersunomistajia. Vikoja kiroillaan, ja hartaasti muistellaan kuinka hyvä auto se 124 oikein olikaan. Sisimmässään väykkyväki kuitenkin rakastaa autojaan, ylläpitokuluista huolimatta vaihto ei tule kuuloonkaan. Paitsi ehkä 140:seen…
Kohdatessa käännellään oventiivisteitä, ja vertaillaan vikakoodeja, jälleenmyyntiarvosta ei kukaan uskalla puhua mitään.
140 (90-luvun ässämersu)
Näillä on rahaa kuin rosvopäälliköillä, tai sitten perhe elää vanikalla ja voikukkateellä. Hieman ruotsinlaivaa isompaa lotjaa on mukava ohjastaa ja turvallisuuspuoli on myös kunnossa, ainakin oma. Micran liiskautuessa puskuriin siristellään silmiä, ja todetaan että kauempana tiellä on sattunut onnettomuus.
Jos 140 kuskit joskus kohtaavat, he keskittyvät ryystämään teetä pikkurilli pystyssä, ja keskustelemaan purjehtimisesta, tai golfin peluusta. Rahasta puhuminen on rahvaanomaista.
201 (190)
Kääpiöautolla ajavat nämäkin. Kaikki 124:sen huonot ominaisuudet yhdistettynä olemattomiin sisätiloihin tekevät 201 kuskeista pikkuhiljaa selkävaivaisia hermoraunioita. Näillä ajavat ovat usein entisiä bmw kuljettajia. Kun peltiseppä on kolmannen kerran oikonut puhelinpylvään kuvan e30:sen takakyljestä on aika siirtyä 201:köseen.
Keskinäiset keskustelut koskevat lähinnä oikean mersun hankkimista.
124 (200-300 85-95)
Kuvittelevat ajavansa mersuista parhaalla. Mitä siitä, että auto on ruma kuin rullatuoli, ei pysy tiellä yli 1 sekuntimetrin sivutuulessa, vaatii kottikärryllisen alustan niveliä vuosittain, ja omaa pisimmän tyyppivikalistan kaikista mersuista. 200d omistajat ovat kuskeista kovimpia, aina kaasu pohjassa.
Kyllä satalankku on autoista paras, parempaa ei ole eikä tule, toteaa 124 väki tavatessaan toisiaan.
126 (80-luvun ässämersu)
Autonpitäjistä tarkimpia. Upottavat hirmuiset määrät rahaa autoon pitääkseen sen viimoisen päälle kunnossa. Totta kai onhan auto tuleva klassikko, jota odottaa hurja arvonnousu. Euroopassa näitä on rekisterissä enää 864567 kappaletta. Kaikkein harvinaisin ja arvokkain on kuitenkin aito suomi-ässä, varusteinaan kääntyvät etupyörät ja tuhkakuppi.
126 on autoista ainut, joka vie sitä vähemmän bensaa, mitä isompi moottori siinä on, omistajien keskusteluissa vertaillaan lähinnä sitä, kuinka paljon alle viiden litra matka-ajokulutuksiin on viime aikoina päästy.
123 (mannemersu)
Sitkeitä sissejä, jotka pitävät ruosteiset lotjansa liikenteessä, vaikka se viis neliötä peltiä vuosittain vaatiikin. Nuoremmat ovat yleensä saanet lapsena kompleksin lelujen tyhjenevistä pattereista, ja vihaavat sen takia kaikkia sähkölaitteita. 123:sen ainoa puute onkin heidän mielestään käynnistyskampi ja puolipuristin epäluotettavan ja turhan sähköstartin asemesta.
Tavatessaan haaveilevat 110 korisesta 200 d:stä, ja muistelevat vanhoja hyviä aikoja, jotka olivat ennen heidän syntymäänsä.
ST (viritetty dieselmersu)
Joo. Nämä kuvittelevat tosissaan vanhan loppuunajetun taksin muuttuvan urheiluautoksi, kun siihen asennetaan iiiso holsetti ja jotain halavatun tappeja. todellisuudessa auton urheilullisuus on samaa luokkaa lokomon dieselveturin kanssa, savua ja käyntiääntä myöten. Ovat myös mestareita kusettamaan itseään ja perhettään. Totta kai isin kannattaa peruskunnostaa noin hyvää autoa 4000 eurolla. Onhan sillä ajettu jo lähes kymppitonni edellisen ison remontin jälkeen, mitä nyt perä, ja kannentiiviste vaihdettu välitöinä…
Juttelelevat yleensä puslasarjojen hinnoista ja urheilusta. Kumpi joukkue on parempi, Mynämäen pullistus, vai PP:n pohti?
