Pommipyhimys

Olipa kerran vuoden 2010 tienoilla Porilainen Nörtti. Kokemus autojen laitosta rajoittui lähinnä anopin Opelin renkaiden vaihtoon. Koska niin työ kuin harrastuksetkin liittyivät lähinnä penkin ja näppäimistön välissä hengailuun, jotain muuta piti keksiä. Autot olivat aina kiinnostaneet, ja kaveripiirin autoharrastus heitti kovasti lisää vettä myllyyn.

Harrasteautonhan tulee olla uskottavan oloinen peli, näyttävä ja tehokas. Volvoihin pitkään rakastuneena joskus Mobilistilehden sivuilta hyppäsi komea kuva Pyhimysvolvosta. No sellainenhan sitä tietysti piti saada.


Kuvausta kaikki oikeudet Mobilistilehdelle, Mikäli kuva aiheuttaa pahennusta tulkoon se poistettavaksi.

Aloittelevalle autoharrastajalle piti löytää jokin helppo projekti. Pientä laittoa, vaha pintaan ja kovaa ajoa. Useamman kuukauden haarukoinnin jälkeen lopulta löytyi ruotsista tuotu vuoden 1965 Pyhimys, joka oli tuotu muutama vuosi sitten suomeen ja säilytetty siitä lähtien katoksessa. Ja sitä ennen maannut 10v. Ja sitä ennen ollut varmaan traktorina. Ja sitä ennen ajeltu pitkin ruotsia. Ja sitä ennen mällätty. Ja sitä ennen ajettu 35vuoden ajan kesät talvet.


Iha hyvä se on, eikös?

Seisonnan vuoksi oli sitten päässyt ikävästi jarrut jumittumaan. Sitä nyt sattuu, ei sellaseen kannata takertua. Moottori oli kanssa päässyt vähän jämähtämään, ei meinaan inahtanutkaan. Poikain kanssa siinä sitten pohdittiin ennen carnauban levittämistä, että kyllähän auton käydä tarvii, joten nyppäsimme lohkon irti tarkempaa tutkimista varten.




Onneksi meillä oli poikien kanssa jo vähän tallintapaista hakusessa, niin päästiin rauhassa kattelemaan että mitä se auto oli oikein syönyt. Tutkimusmatka oli oikein antoisa. Opimme muunmuassa seuraavia asioita:


Takapenkki on aika vaatimaton, 50kg kaverikin saa suonenvedon jalkaansa.


Lattia on valmistettu jostain huokoisesta ruskeasta materiaalista, ja se on pinnoitettu huonosti irroitettavalla mustalla tahmealla levyllä



Akku hajotessaan syövyttää ympäriltään löytyviä asioita

Niin.

Mehän oltiin sitä moottoria tarkastelemassa. Se oli volvon B18 lohko, muutamalla strombergin kaasarilla sekä peltisatsilla varustettu möhkö. Lohkon valmistamiseen oli käytetty rautaa, lattiassakin käytettyä ruskeaa ainetta sekä jotain toista mustaa tahmeaa juttua. Kyllä se moottori siitä liikkumaan saatiin kun aikamme liotimme erinäisiä nesteitä mäntien päällä.


Auki revitty moottori ennen sen kummempaa puhdistusta




Mä olen senverta vielä nuori poika, että en ole päässyt tarkemmin tutustumaan 60-luvun autojen rakennustekniikkaan. Olen kuitenkin oppinut jo paljon, vaikken ihan kaikkea vielä ymmärräkkään. Esimerkiksi allaolevissa kuvissa on hyvin paljon käytetty tätä ruskeaa materiaalia rakenteiden tekemiseen, mutta jotkin kohdat näyttävät mielestäni siltä, että sitä materiaa olisi voinut käyttää enemmänkin.


Ratti oli kiinnitetty sellaseen tankoon, ja tanko loppu sellaseen mutikkaan mikä oli kiinno noissa kolmessa reijässä



Mulla on käyttöautoina ollut V70 volvoja, ja niitä on mukava verrata tähän vanhaan rouvaan. Esimerkiksi ilmanvaihdon namiskat ja ominaisuudet ovat samalla ajatuksella tehty, kuten monen muunkin napin tai vivun paikka. Oli myös oli huomata, että nykyautoistakin löytyvä poistoilmaventtiili oli jo pyhimyksen aikaan sijoitettu ajoneuvon takaosaan. Tällähän taataan siis sisääntulevan ilman ulospääsy ajoneuvosta. Pyhimyksen ulostuloaukko on havaittavissa kuvan oikeassa reunassa, pyöränkaaren sisällä. Kuvassa allekirjoittanut kiillottaa taka-akselin holvia.






Kyseessä on kuitenkin GT-auto suoraan 60-luvulta, joten eihän se oo projektiauto eikä mikään jos ei tuuninki-alustasarjaa laiteta alle. Taka-akseli piti ottaa edellämainitun kiillotuksen vuoksi pois, ja etukelkkakin jäi aika näppärästi käteen irroitetun lohkon ansioista. Irtiolevat hilppeet olikin sitten mielyttävä pistää paloiksi, joten päästään vaihtamaan vähän trendikkäämpää jousta ja iskaria alle:

Moottoriin vielä palatakseni. Lolvossahan oli siis hiukkasen vain jämähtänyt B18 lohko, jota ruokki pari strombergin kaasutinta. Teemaan sopien noilla kaasuttimilla taitaa olla lisänimi juutuvakurkkuinen, joten parempi ennen kruisailuja tehdä siihen pieni remppa ja vaihtaa juuttumista aiheuttavat osat.



Ensin otetaan kaasuttimesta tuo säätömäntäjuttu irti, kuvasta näkyy myös jousi joka antaa vastapainetta männälle. Kaasarissa vaihdettavia osia on lähinnä tiivisteet, neulat ym sekä tuo kuvassa näkyvä kuminen kartio joka tiivistää jotain.

Seuraavaksi kannatta puhdistaa runko esim. bräkleenillä tai lasikuulapuhalluksella jotta voidaan huomata jonkun idiootin aikoinaan kiristäneen pultit liian tiukalle jotta runko on murtunut. Mainittakoon, että purukumin syöminen on ollut ilmeisesti muodikasta jo 70-80 -luvuilla, koska kaasuttimeen tullut reikä oli paikattu jollakin purukumin näköisellä tuotteella.




Kaasuttimen huoltotoimenpiteet ovat yleensä helppoja. Joissain tilanteissa kannattaa kuitenkin varautua käyttämään tiettyjä erikoistyökaluja. Tällä kertaa korjaamisessa tarvittiin normaalien varusteiden lisäksi myös TIG- ja koneistus -nimisiä työkaluja sekä hassulla lempinimellä tunnettua mulkkumirgeliä.





Pyhimyksessä on muute ylivaihdelaatikko. M41! Ihanko kukaa ei tietäis, ni siinä on M40 loota mihin on sit isketty tuollanen alumiinimutikka lootan ja kardaanin väliin. Sen kans kuulemma pääsee täysiä. Koska nyt moottoriki tuli otettua irti, ni aattelin nyt ottaa puhdistuksen vuoksi tuon laatikonkin loisineen pois. Jos ei muuta niin ainakin se oli hyvin rasvattu. Pinnoitukseen oli käytetty kanssa jotain mustaa juttua, mutta se oli näistä kaikista mustista jutuista kaikista vittumaisinta irroittaa




Vanhoilla volvoilla ja muilla autoiksi luokiteltavilla vehkeillä ajaneet varmaan ovat huomanneet että nuo bensamittarit meinaavat vatkata kun teinipoika peiton alla. Siellä ei ole mitään hienoja loiskelevyjä ja TIKITAAALISTA kalibrointijärjestelmää laskemaan keskiarvoja polttoaineen määrälle. Tuo polttoaineen anturi on kuitenkin aika hieno sähkömekaaninen laite, joten ajattelin vaihtaa sen näin 45 vuoden jälkeen. Alla vielä kuva vanhasta mittarista tankin päällä:

Jotkut ovat väittäneet että mussa on jotain pientä perfektionistin vikaa. En sitä nyt tiiä, mut ainakin tykkään kaikista uusista kivoista jutusta varsinkin jos ne on millään tavalla teknisiä.

Volvon pinnassa nyt oli jotain pientä naarmua. Vähän tuli sieltä täältä kittiä esille kun vähän rapsutteli, ja muutenkin maalipinta oli vähän kauhtunut. Minä sitten reippaana poikana kävelin paikalliseen agrimarkettiin ja ostin siltä lantakauppiaalta tuhannen kilon säkin soodaa. Setä siinä hetken voivotteli että onko mun lehmäni tulleet hulluiksi vai onko niillä muuten vain vatsa sekaisin - Ruokasoodaa kun tunnetusti käytetään lehmien närästyslääkkeenä. Hulluusepäilyt muuttuivat pian toiseksi kun kerroin silittäväni volvon maalipintaa kyseisellä tavaralla.

Soodan kaveriksi tilasin ÄÄÄÄÄMERIKAsta soodapuhallusvehkeet Eastwoodilta. Ostin oikein stereo-mallisen vehkeen, mistä saa toisesta pannusta puhallettua lasia/kiveä ja toisesta soodaa. Ihan kelpo peli vaikkei urakkalaite olekkaan. http://www.eastwood.com/dual-tank-blaster.html .Ilmankuivain ois ollut ihan kiva, mutta kyllä sähkömoottoriin ruuvatulla epäkeskoakselilla sai riittävästi värinää aikaa että sai sieltä tahnat pihalle. Pintamaalit sain itte tiskattua tuolla eastwoodilaisella, mutta pohjan ja muiden paskojen paikkojen kanssa piti turvautua tuoreeseen paikalliseen yrittäjään joka puhalsi ne loppuun.



Pelle Petersonin Delorean. Kiiltävää terästä ja lentää aikojen halki



Oikea kylki kaipaa aukkoihinsa pientä täytettä



Kuljettajan lattiassa on ystävällisesti huomioitu ilmanvaihto, mikä helpottaa kesähelteillä erityisesti tällaisia herrasmiehiä jotka tykkäävät maihareista kesät talvet.

Ajoneuvon pinnoituksen puhdistamisen jälkeen paljastui muutama kohta mihin näimme parhaimmaksi hakea motonetistä hieman korvaavia osia.

Tässä poika lahesta opettelee käyttämään kemppiläistä laitetta:



GT-auton laadukkaan äänentoiston varmistamiseksi ja turhien rengasäänien minimoimiseksi tilkttiin muutama autossa ollut reikä. Joissain niissä on ollut ilmeisesti taannoin kaiuttimet, ja loput oli valmistettu ruskeasta aineesta ilmanvaihdon parantamiseksi.




Kiitos asianomaiselle hitsuujeesistä (ja muutenkin kaikesta, muita #projektitallilaisia unohtamatta). Toi # ei sit oo twitterijuttu!


Siinä samassa, samalla vaivalla tuli nyt uusittua koko keulan runkorakenne pala kerrallaan. Uusittiin myös akun kotelo joka oli saanut vähän happoa. Hippailun, happoillun, häppäilyn ja heppailun jälkeen saumat vielä vedettiin lentävällä suoraksi ja tinattiin. Omnom. Aikamoista tavaraa. Tuossa matkan varrella tuli huomattua että tuo keula on mällätty joskus taannoin, eikä se helvetin keula edes ollut samasta autosta, vaan useita vuosia uudemmasta E- tai ES- mallin pyhimyksestä. No. tällasta tänään, tulipa tehtyä kunnolla.

Tässä Volvoa laittaessa tuli huomattua että oon aika kova kittaamaan. Sen jälkeen kun merkittävä osa runkopalkeista, lattia, kaaret, koko keula, puolen perää ja jotain pientä oli väännetty pellistä uudelleen ja hitsattu nippuun alkoi aikamoinen kittaaminen. Maksa viheltää vieläkin


Persloosteri oli saanut jonkin verran osumaa, ja sen lisäksi koko alareuna 10cm korkeudelta jouduttiin vääntämään pellistä uudestaan. Mä vältin tuon perän vääntämistä ja hitsaamista useamman viikon, kunnes karjalais-pohjalaisen raivokännin turvin uskalsin tuon jokasuuntaan kaarevan hässäkän hitsata kasaan. Siitä kitin määrästä ei sit keskustella.


Keula tosiaan oli jostain ihan eri vehkeestä, eri mallistakin vielä. Kyllä se siihen paikalleen saatiin suoraan ja sellasta kun aikansa mittasi. Suosiolla tuli vedettyä hitsisaumat hieman sisempään, pohjat vedettiin tinalla umpeen ja kaupan päälle tuli kittipallo.



Siinä kun innostuin niin alustan hilppeet tuli puhallettua puhtaaksi, sinnetänne piti vähän kemppiä näyttää mutta ei niistä tarvi välittää. Pintaan kaikkiin alustan osiin, kuten koko pohjaan tuli POR-15. Hienoa tavaraa - suosittelen - mutta käyttäkää hyvät ihmiset hengityssuojaimia. Mä kerran jätin käyttämättä, ja voi muoviämpäri. Nosti yöks kuumeen ja missäköhän hitossa mä asuinkaan. Kumiosat tuli ystävällisesti vp-autopartsilta ruotsista, genuine volvo parts U know. Nuo koiranluun näköiset jutut pyöräytin itte sorvissa haponkestävästä. Iskareista ja jousista en ikävä kyllä löytänyt parempaa kuvaa, mutta alle pyöräytettiin tilauksesta -30mm GTS performance kit joka maistuu ihan toimivalta setiltä tähän pakettiin.

Seuraavaksi kannatta puhdistaa runko esim. bräkleenillä tai lasikuulapuhalluksella jotta voidaan huomata jonkun idiootin aikoinaan kiristäneen pultit liian tiukalle jotta runko on murtunut. Mainittakoon, että purukumin syöminen on ollut ilmeisesti muodikasta jo 70-80 -luvuilla, koska kaasuttimeen tullut reikä oli paikattu jollakin purukumin näköisellä tuotteella.

Kaasuttimen huoltotoimenpiteet ovat yleensä helppoja. Joissain tilanteissa kannattaa kuitenkin varautua käyttämään tiettyjä erikoistyökaluja. Tällä kertaa korjaamisessa tarvittiin normaalien varusteiden lisäksi myös TIG- ja koneistus -nimisiä työkaluja sekä hassulla lempinimellä tunnettua mulkkumirgeliä.

....

Vanhoilla volvoilla ja muilla autoiksi luokiteltavilla vehkeillä ajaneet varmaan ovat huomanneet että nuo bensamittarit meinaavat vatkata kun teinipoika peiton alla. Siellä ei ole mitään hienoja loiskelevyjä ja TIKITAAALISTA kalibrointijärjestelmää laskemaan keskiarvoja polttoaineen määrälle. Tuo polttoaineen anturi on kuitenkin aika hieno sähkömekaaninen laite, joten ajattelin vaihtaa sen näin 45 vuoden jälkeen. Alla vielä kuva vanhasta mittarista tankin päällä:

Hienoa nähdä näitä elvytyskuvia. Sulla on näköjään palava halua askarrella, kun näitä Romppaisia taitaa saada ihan ehjänäkin lähes vie pois hintaan. Ja jos kaipaat SUn vastaavia imusarjoineen (mitkä lienevät alkuperäiset) multa löytyy tarpeettomina ja ei tartte kuukauden liksaa tiskiin latoa vaikka fattan avustuksilla eläisi.

Tuo sun bensamittarin anturi näytti sellaiselta, että ei olisi mittari turhaan heilunut. Saattaapi olla että ei olisi noussut vaikka miten olisit houkutellut ja jos jonkinlaiset temput tehnyt.

Hienoa jälkeä. Kuvista päätellen kitin määrä on erittäin kohtuullinen. Eihän tuohon ole tainnut vielä mennä edes purkkia?

Lycka till projektiin.

No nyt on nättiä

No onhan mielenkiintoinen projekti ja hyvä kynän jälki. Mukavaa luettavaa.

Osui silmään, että Blocketissa muuten on suht. edullisesti jonkin  verran palikoita tarjolla

http://www.blocket.se/ostergotland/Volvo_P1800_60776242.htm?ca=5&w=3

Hieno topikki, hyviä kuvia ja loistavaa kerrontaa!

Tätä pitää seurata! 

Seurattavaks meni! Asiallista työnjälkee ja jutut kuin kalkkiksella, hetken jo mietin onko nimimerkki joku kalkkiksen alterego..

Sehän vasta vanhan mieltä piristää kun mun huonoista jutuista ja perunalla otetuista kuvista tykätään 

Tämä projektihan alkoi jo viitisen vuotta sitten ajoneuvon hankinnalla, ja olen sen jälkeen sitä askarrellut paskarrellut kasaan. Aattelin että tehään nyt ensin ja ihmetellään sen jälkeen mitä syntyi. Dokumentaatiota ja kuvamateriaalia on ehtinyt kertymään, minkää johdosta tässä nyt tulee päivityksiä sitä mukaa kun sormet jaksavat näppiksellä liikkua.

Eli meillähän nyt oli haasteena se, että ei se auto oikein ottanut liikkuakseen. Pannu oli jämähtänyt ja jarrutkin tuppasivat laahaamaan. 65-vee pyhimyksessä on edessä levyjarrut, ja takana rummut. Jos en ihan väärin muista niin E- ja ES-jonne malleissa on ollut levyt myös takana.

Takajarrujen huoltamiseksi otettiin taka-akseli pöydälle. Kivempaahan se niin on, kuin auton alla tahi huoran päällä makoillessa.


Mulla on kyllä jossain olemassa purkukuvat taka-akselistakin, mut tähän hätään eivät kävelleet vastaan. Toimitan jahka saan kopin.

Taka-akselin rummut olivat muuten aika hemmmmmmetin tiukasti kiinni. piti oikein askarrella paskarrella erikoistyökalu että sain ne loppupelissä irti. Ennen erikoistyökalua tuli koitettua melkein kaikki mahdollinen raa-asta voimasta happi-asetyleenin hehkuvaan rakkauden lämpöön.


Tällä irtoaa vaikka Äiti Isästä

Takarumpujen ikävän jumittumisen lisäksi myös edessä asustavat jarrulevyt olivat saaneet osansa kulumisesta, ikääntymisestä ja seisonnasta. Huoltotoimenpiteiden vuoksi päätin irroitella myös jarrulevyt edestä. En löytänyt siihen kovin tarkkaa ohjetta, joten irroitin varmuudeksi kaikki ruuvit mitä sieltä löysin.




Osat on paljon helpompi puhdistaa ja hahmottaa kun niitä vähän erittelee. Kumiosat olivat ikävästi kuluneet loppuun, mutta Emma ruotsista ystävällisesti lähetti mulle uudet



Kyllä se volvonium komeasti muotonsa pitää, vaikka muutama vuosikymmen ehtisikin kulumaan



Pikaisen puhdistuksen jälkeen huomasin että olivat ikävästi päässeet hapettumaan nuo runkoon hitsatut mutterit, mihin meinasin tuuninki-alustani kiinnittää. Ettei jouset vaan vahingossakaan pääse hyppäämään pihalle varmuuden vuoksi porasin mutterit irti, ja heppasin uudet mutterit runkoon kiinni. kuvassa näkyvät pultit toimittajat placeholderin virkaa, että menee kiinitykset kohdilleen eikä tule räittyä kierteitä umpeen




Kyseinen hilpe tulee alareunastaan siis kiinni etukelkkaan, yläreunaan tulee eturengas, keskireikään jousi sekä iskari ja vasemman puolen reikään kallistuksenvakaajan tango.


Kyllä nyt on mukava vaihtaa jarrupaloja kun ympärillä olevat osatkin on putsattu asianmukaisesti!

Hienoa luettavaa ja seurantaan! Pyhimys....  Auto, josta ei varmastikkaan ikinä luopuis, mikäli sellasen omistais..

Vastoin ennakko-oletuksia tulin tämän yksilön kohdalla huomanneeksi ettei Volvonium ole ikuista, vaan se muuttuu ikääntyessään ruskeavivahteiseksi hauraaksi materiaaliksi, joka lopulta rapisee pois. Isot pojat ovat kertoneet, että tämä ruskea juttu ei ole hyvä, joten otin neuvosta vaarin ja lähdin rapsuttelemaan Pyhimyksestä ruskeaa volvoniumia pois.

Onneksi ruskeaa juttua ei ollut paljon, sain lähes kaiken pois kiillottamalla kulmakiillotuskoneen erikoislaikalla ja pistämällä pintaan muotoon naputeltua volvoniumia.


Nypätessäni antennin irti, sen alta löytyi reikä. Magneetin ja sähköliiman avustuksella reikään löytyi paikka

Etsin ja löysinkin paljon rakennekuvia lolvosta. En kuitenkaan löytänyt suurempaa syytä kyljissä olleille ilmanvaihtoaukoille, koska ilman sisääntulo on tehty koneellisesti, ja poistokin on järjestetty. Päädyin ottamaan kulmahiomatyökalulla suurimmat rippeet pois, jonka jälkeen teräsharjan kannustamana irtonaiset ruskeat volvoniumin palaset sai poistettua näppärästi. Kotelot käsiteltiin vielä hah-hah-hapolla ja pintaan vetästiin ruiskulla POR-15. Kauhean monta kerrosta olivat volvoniumia koteloihin asenteneet, joten jouduin kaiken vaihtamaan :E





Mä oon vähän pettynyt Pelle Petersonin Nordic designiin, koska perinteisen ruotsalaisen muotoilutyökalun - viivottimen - sijasta hän oli ottanut suunnittelutyökaluksi kaariviivaimen. Italialaisten vika, kun sattui niiden piikkiin tekemään hommia tuota suunnitellessa.


Joka suuntaan kaarevaa volvonium-palaa on vähän vittumainen muotoilla


Mobitiveltä eli mve-online.com tilasin tuollaiset volvoniumin muotoon kannustamiseen tehdyt välineet. Hieman epänörttimäsiä makuuni, kun ei niille saa annettua tekstieditorilla valmiiksi koordinaatteja. Varsin pätevä nuija-alasin yhdistelmä kyllä, sillä tuli tehtyä lähes kaikki muodot takapenkistä pyöränkaariin saakka.


Runkopalkiksi kutsuttu juttu etuosassa oli mun mielestä sen näköinen ,että se on tehtaasta tulon jälkeen menettänyt osan ominaismassastaan.


Aikani mallailtuani alkoi tuokin osa hakea muotoaan. Jos nyt kuvat on vähän epäselviä, niin kyseessä on konehuoneen kyljestä oikean puolen runkopalkki, eli se korin osa mihin tulee etukelkka ja muuta pientä kiinni.




Ihan vakavasti puhuen, niin varsinkin etuosan runkopalkit ja sen tapaiset sai rakennella ihan kokonaan uusiksi. Joitain hilppeitä löytyi vielä sinisen tiskiltä mutta suurimman osan palkkirakenteista sai vääntää prässillä ensin muotoonsa, ja sitten hitsuutella paikalleen. Niihin kohtiin missä materiaalia oli ollut enemmän, tai levyvahvuudelle koettiin muuten tarvetta sitä myös laitettiin.

Kuvassa joku säätömutteri, nyt en jaksa muistaa mistä. Jostain kelkan ja/tai ohjaussimpukan luota.


Kuten jo maintsin, niin jotain volvonium-osia sais valmiina tiskiltä, kuten kuvasta näkyvän keulan runkopalasen.

Ihan vaan sivistyksen kannalta ja välikevennyksenä, kun sattui tulemaan albumissa kohdalle: Tältä näyttää kun hitsataan volvoniumin sijasta valokuitua (eli sitä juttua mistä internet tulee)




Olen erittäin vahvasti sitä mieltä, että tuo yksilö on jossain vaiheessa kohdannut jotain volvoniumia vahvempaa. Tämän johdosta puolen keulaa on ruostepaskassa tai rutussa.

Spoiler alert! Myöhemmin myös huomasin, että ei tuon auton keula edes oli -65 vuoden pyhimyksestä, vaan E tai ES-mallista..


Paljon tuli volvoniumia vaihdettua uuteen..

Volvossa on niin paljon komeita kromisia koristeosia, jostai monet olivat ikävä kyllä jääneet vuosien varrella johonkin matkalle. Sain kuitenkin haalittua jo pelityövaiheessa kaikki oleelliset osat, joten pellit pääsi muotoilemaan osien ja muiden mittojen mukaan.

Muutama osa oli päässyt vähän rapistumaan, ne tuli vaihdettua yhtenäisempiin paloihin.


Ja muotoa alkaa löytymään:

Onneksi välillä päästiin sisustahommiinkin. Ettei tarvitsisi ihan niin paljoa pistää vibroplastia, laitoin kuskin lattiaankin hieman volvonium-levyä. Volvoniumin asennuksen ohessa tuli hyvä tilaisuus puhdistaa ruosteesta kotelot. Koteloihin ruiskuteltiin vielä myöhemmin jotain öljyjuttua korroosion estämiseksi.


Ettei pyhällä hengellä olisi niin paljoa tekemistä, tuli lattiaan laitetuksi tueksi tuollainen palkin näköinen palikka. Ja sille kaveri.





Nätti ku Porsche pienenä


Ettei nyt ihan kuljettajan hellimiseksi menisi tämä touhu, niin myös apukuskin lattiaan laitettiin äänieristeen alle hieman vahviketta.


Akun alle löytyi kanssa sopiva pala volvoniumia. Palaseen joku reipas oli oikein kirjoittanut ameriikankielellä suunnat ettei vaan mene väärin.




Takakaarien ilmanvaihdon minimoimiseksi sinnekkin tuli naputeltua muutamaan kohtaan sopivan kokoinen palikka. Onneksi toisen puolen kaaresta sekä tallista löytyneestä Amazonista sai pientä referenssiä muotojen ja mittojen suhteen..

On kyllä asiallinen projekti ja kertoja kyllä kruunaa tämän Tämmöisiä projektikertomuksia lukee mielellään

Hienoa jälkeä ja upeaa luettavaa!