Äänentoistoprojektia on nyt aloiteltu jollain tasolla, vaimennuksia on tehty etu- ja takaoviin sekä jonkinasteisen mielenhäiriön vuoksi myös takaluukkuun, varsinainen kontin puoli on siis vielä vaimentelematta. Urakka kuitenkin aloitettiin etuovista ja niiden ovipahveista.
Ovipahvin irroituksessa kävi tavallaan nolo moka alkuun, verhoilunastojen keskipinnit työnnettiin kyllä sisään, muttei riittävästi. Ihmettelin aikani että ei voi olla näin tiukassa kunnes hoksasin että tinnit jumittavat edelleen.
Sivuhuomiona, jahka minut kuopataan niin arkun kantta ei tarvitse naulata kiinni jos käytetään samaa tavaraa millä kosteussulku oli näihin oviin liimattu kiinni. Tuntui ettei lähde irti millään, venyy vain. Leikkasin loppuviimein mattoveitsellä liiman halki. Alkuperäinen idea oli laittaa vaimennusmattoa kosteussulun tilalle, mutta ovipahveissa olevat styroksihärpäkkeet (joiden varsinainen funktio on minulle edelleen mysteeri
) aiheuttivat sen, että vaimennusmattoa olisi pitänyt työntää oven sisälle kuopalle, tietenkin juuri tarpeeksi että styroksimuhkura mahtuu sisälle mutta matto ei ota lasiin kiinni. Tämän askartelun jätin suosiolla toiselle kertaa.
Vaimennusmattona käytetty hyväksi koettua Stp Black Silveriä, vaimentaa hyvin ja helppoa työstää. Lisänä on paikoin käytetty Stp Biplast -pehmytmattoa poistamassa johtojen ja muiden komponenttien tärinöitä ja kaiutinelementin ympärillä tiivisteenä.
Oven sisälle ulkopellin sisäkylkeen laitettiin vaimennusmattoa niin laajalle alalle kuin vain oli mahdollista, kaiutinelementtien taakse kaksi kerrosta Black Silveriä sekä palaset Stp Spleniä, ns. telttapatjamateriaalia lisädemppaamaan.
Takaovien ovipahveille tehtiin periaatteessa sama mitä etuoville, mutta hivenen kevennettynä. Takaovien sisään laitettiin myös Black Silverit sekä Splen-palaset.
Projekti on vielä kesken, kontin vaimennusta ei ole vielä edes aloitettu, mutta jo nyt huomaa radikaalin eron. Soundi on paljon tasapainoisempi ja bassotoisto parani sekä selkeydeltään että voimakkuudeltaan. Toki autosta ei vielä ole tullut jumputusmasiinaa, saa nähdä tuleeko koskaan, mutta varapyöräkoteloon on subbari suunnitteilla. Ei mitään älytöntä, tällä hetkellä suunnittelupöydällä pyörii ajatus 12" elementistä suljetussa kotelossa.
Sitten, ei mitään niin kivaa etteikö jotain todella tympeääkin. Eräs ilta istahdin autoon ja aloin pyöräyttämään avainta virtalukossa. Ei pyörähtänyt kuin ykkösasentoon. Mietin automaattilaatikon lukituksen menneen jotenkin epäkuntoon, mutta aikani ärräpäitä päästellen päädyin lopputulokseen joka ei ollut kovin mieluisa. Virtalukko on hajalla, jokin sen sisällä on mennyt rikki ja estää avaimen kääntämisen ykkösasennosta pidemmälle.
Sikäli toki hauskaa, että autolla pystyy silti ajamaan. Ykkösasennossa rattilukko kytkeytyy pois, virtalukon pohjasta saa käännettyä sytytysvirrat ja laatikon pysäköintivaihteen lukituksen saa pois vetämällä laatikon kyljestä lukitusvaijeria. Virtalukon vaihto originaaliavaimelle sarjoitettuna sinisellä n. 530e. Tietääpähän mihin lomarahat menee.
