Toinen kesäralli takana tällä autolla ja ensimmäinen keskeytys todella lähellä. Tämä oli itselle 20. ralli kuskina, eli muutama on tullut ajettua jo.
Ykkösellä muutama kilometri lähdöstä auto alkoi puoltamaan ja totesin ensimmäisen rengasrikon olevan todellinen. Alun pienen tien osuus oli huonona(lähtönumero 171) ja ajourassa paljon kiviä mitä ei pystynyt kiertämään, jos urassa aikoi ajaa. Pysähdyttiin ja yritin laittaa paukkupullon, mutta sille oli ilmeisesti parasta ennen päivä koittanut jo jokin aika sitten... Etuvanteessa oli aikamoinen lommo ulkokehällä ja ulkoreuna myös pudonnut vanteelta, eli paikkapullosta ei edes olisi ollut apua. Sitten kartturi huomautti että taitaa olla takarengaskin huonona, koska siinä oli useampi patti kupeessa. Vararengasta ei ole ollut kyydissä, koska hisse-säännöt kieltävät vararenkaan paikan muuttamisen. Piikkipyörä ei mahdu ollenkaan ja 195 sorapyöräkin pitää väkisin laittaa että saa kannen kiinni. Eikä niitä rengasrikkoja yleensä satu, paitsi nyt kaksi kerralla.. Ajattelin että renkaat on jo pilalla ja vanteetkin mutkilla, joten lähdettiin ajamaan kohti maalia, koska EK:n maalin läheisyydessä oli heti huoltomahdollisuus. Oli muuten pitkiä kilometrejä ja minuutteja. Jossain vaiheessa rengas repesi alkoi hirveä tutina ja vapina. Olin jo valmis keskeyttämään, mutta kartturi sanoi olevan enää kilometri maaliin, joten eteenpäin vain. Sinne päästiin ja huolto vaihtoi varapyörät alle. Tärinän vuoksi mm. toinen etuvilkku putosi johdon varaan, toinen nokkapellin sokka aukesi ja vasen keskikonsolin sivumuovi irtosi. Aikaa kului aika paljon ja saatiin AT:ta jonkin verran. Kartturi seurasi kellosta aikaa ja minuutin välein pysähdyttiin päästämään muita ohi. Välillä autoja ei kuulunut, joten takanakin keskeytti porukkaa.
Kakkoselle lähdettiin oudoissa tunnelmissa ja pikkukiireessä, onneksi tankkaus voitiin jättää välistä. Nyt ajettiin selvästi hiljempaa ja uran vieressä kiviä kierrellen. Rengasrikon vuoksi jouduttiin nuottiluokan sekaan, joten piti vahtia peilejä ja päästää välillä nopeampia ohitse. Yksi Citikka päästettiin ohi ja kartturi taisi nähdä sen kaadon parin kilometrin jälkeen. Yksi yleisöpaikka ajettiin siis varoituksella, eikä tarvinnut enää miettiä, että häirittiinkö pölyllä kyseisen autokunnan ajoa. Sen jälkeen näki taas itsekin ajaa kun ei pölissyt.
Muillakin pätkillä kierreltiin uria pienemmillä teillä ja nopeilla osuuksilla autonsuojeluvaisto kasvoi, joten jäätiin ajoissa normaaleista kisoista. Välillä jopa minuutti luokkapohjiin. Paljon oli kolmioita tien varsilla ja koko kisan keskeytysprosentti oli noin 48%!
Viimeiselle 5-pätkälle saatiin jostain syystä ihan hyvä aika, jäätiin luokkapohjista 2-ryhmän 242:lle noin 12s.
Juuri sen vuoksi rakensin tämän auton historiikkiin, että pääsi ajamaan hyvillä teillä, mutta F-Cupin kaltaisissa kisoissa hisset on valitettavasti lisäluokkana jonon hännillä. Vaikka ralli on kestävyyslaji, jokin siitä jää puuttumaan jos joutuu kokoajan varomaan autoa. Pohja on paikoin kuin hiekkapuhalluksen jäljiltä ja panssarissa pari ikäänkuin nyrkillä lyötyä lommoa.
Normaalien kisakulujen lisäksi tällä kertaa tuli ainakin seuraavat:
2kpl renkaita
2kpl vanteita
sisälokasuoja eteen
iskarin suojakumi taakse
roiskeläppä
lämpöanturillinen öljyproppu
panssarin oikaisu
pohjan paikkamaalaus/massaus
Huollolle suuret kiitokset! Itse meinasin aamulla että voivat mennä ykköselle katsomaan ja huolletaan sitten vasta pidemmällä tauolla. Onneksi he olivat odottamassa ykkösen jälkeen. Ruuhimäen hyppysuora olisi kyllä ollut hieno päästä ajamaan kisavauhtia, joku toinen kerta sitten. Muuten auto toimi kyllä hyvin.
Liki 300€ kisamaksu olisi kyllä mennyt hukkaan jos olisi heti keskeyttänyt, eli
Tämä on kait sitä motorsporttia ja paljon huonomminkin olisi voinut käydä. Päästiin kuitenkin ajamaan neljä pätkää komeassa kesäsäässä ja taidettiimpa muutama siirtymä ajella kattoluukkukin auki.
