Muutama viikko sitten olin kuuntelemassa luennon yksityisestä pysäköinnin valvonnasta, jonka luennoitsijana oli lakitieteen professori, joka kertoi lakitieteellisen näkemyksen yksityisen pysäköinnin valvonnan laillisuudesta.
Ongelmalliseksi asian tekee sen, että pitääkö yksityinen pysäköinnin valvonta tulkita julkisoikeuden näkökulmasa vai sopimusoikeuden näkökulmasta. Esimerkkitapauksina on esimerkiksi kadunvarsipysäköinti yleisellä alueella. Tällöin noudatetaan julkisoikeutta, jolloin yksityinen pysäköinninvalvonta ei ole lainvoimainen. Sen sijaan, jos pysäköidään esimerkiksi parkkihalliin, jossa on puomit, jotka avautuu vasta maksusuorituksen jälkeen, noudatetaan sopimusoikeutta.
Korkeimman oikeuden kanta (ei vielä virallinen laki, mutta ehkä antanee viitteitä mitä tuleman pitää) on se, että yksityisen alueen pysäköintivalvontaa voitaneen valvoa yksityisesti. Huomhuom!!! Tästä ei ole olemassa virallista lakia!!! Ainoastaan korkeimman oikeuden näkemys.
Yllä oleva perustuu seuraaviin seikkoihin.
1. Kiinteistön omistajalla on oikeus tehdä omaisuudellaan mitä haluaa, kunhan ei syyllisty lain rikkomiseen. Tällöin kiinteistön omistaja voisi halutessaan kieltää pysäköinnin tai asettaa sille rajoitteita. Tällöin pysäköinnin rajoittamisesta päättää kiinteistön omistaja. Halutessaan kiinteistön omistaja voi antaa valvonnan esimerkiksi yksityiselle "Parkki-Patelle".
2. Mikäli kiinteistölle on olemassa pysköintikielto tai ehdollinen oikeus pysäköintiin, niin ehdot on oltava selvästi esillä ja ehtoja koskeva alue oltava selvästi merkitty.
3. Ehtojen on oltava sopimusoikeuden mukaan kuitenkin kohtuullisia ja hyvän tavan mukaisia. Mikä sitten on kohtuullista ja hyvän tavan mukaista, onkin sitten tulkinnan varaista ja tapauskohtaista.
Kyseisen luennon perusteella arvoitiin, että julkisoikeudellisesti yksityinen pysäköinti on lain vastaista, jolloin pysäköintivirhemaksusta voi päättää vain viranomainen (julkinen pysäköinninvalvoja tai poliisi). Varmasti tästä syystä julkiset paikatu kuten kadunvarsilla yms yleisillä alueilla ei ole pahemmin näkynyt yksityista pysäköinnin valvontaa. Sopimusoikeuden näkökulmasta taas yksityinen pysäköinninvalvonta taas täysin laillista. Siitä syystä taas yksityisomistuksessa olevilla kiinteistöillä taas näitä Parkki-Pateja sitten on olemassa. Tällöin yllä mainitut kohdat täyttävät sopimusoikeudelliset kolme kohtaa siten, että selkeää kyltti kiinteistölle tulevassa liittymässä olisi riittävä peruste. Lisäksi kohtuullisuuden peruste todennäköisesti täysin "laillinen" mikäli virhemaksu on kutakuinkin linjassa julkisen pysäköintivirhemaksun kanssa. Näillä perusteilla käräjillä yksityinen pysäköintivalvonta on aika vahvoilla voittamaan mahdollisen oikeusjutun. Se tietysti pitää edelleen muistaa, että sopimusoikeuden pohjalta sopimus ei synny auton kanssa vaan ihmisen kanssa, jolloin Parkki-Paten pitää pystyä todistamaan, että kyseinen henkilö on parkannut autonsa yksityisalueelle täyttäen yllä luetellut ehdot. Eli ilman valokuvaa tai muuta todistetta Parkki-Pate taas on heikoilla.
Samassa tilaisuudessa käytiin myös läpi se kuuluisa esimerkki siitä lapusta, jossa kielletään laittaa auton tuulilasinpyyhkijöihin (auton haltijan yksityisomaisuudelle) mitään roskaa tms virhemaksun uhalla. Sopimusoikeudellisesti tämäkin on sopimus samojen lakipykälien mukaan kuin yksityisalueelle pysäköiminenkin, jolloin kohdat 1 & 2 täyttyvät ihan helposti. Ongelmaksi muodostuu kohta 3. Onko esimerkiksi 80 euron siivousmaksu kohtuullinen virhemaksu ja hyvän tavan mukainen. Luennon arvio (huom ei ehdoton päätös) oli että 80 euron siivousmaksu todennäköisesti oikeudessa luettaisiin kohtuuttomaksi (ehkä myös hyvän tavan vastaiseksikin) ja sopimus ei olisi lain voimainen. Mikä sitten olisi kohtuullinen roskanpoisto maksu niin jaa-a... 10 euroa, 20 euroa, 30 euroa... Sen kun tietäisi.
Tämä pitkä ja puuduttava tarina siis lakitieteellinen arvio asiasta, joka jakaa asiantuntijoita myös lakimiehissä vahvasti kahteen leiriin riippuen kumman tulkinnan mukaan asiaa lähestytään... Julkisoikeudellisesesti vai sopimusoikeudellisesti.